29.02.1988 / Halberstadt, Itä-Saksa
29.02.1988 Höyryveturi talvisessa maisemassa
Kommentit
| 04.12.2013 17:04 | Joni Lahti: | Todella upea kuva! | |
| 04.12.2013 18:15 | Kimmo Huhta: | Nää Attilan kuvat on kyllä hämmästyttävän teräväpiirtoisia, olen sitä äimistellyt koko tämän ajan, kun MRY on tänne Attilaa päivittänyt. Onko tuohon aikaan ollut automaattitarkentavia kinokameroita? Omat keskari ja kinari ovat käsitarkennuksella, ja aina jää pikkaisen höttöiseksi. | |
| 04.12.2013 21:02 | Petri Kannisto: | Itselläni on suuria vaikeuksia saada järjellistä jälkeä automaattitarkennuksella, kun kohde liikkuu - ehkä en vain osaa. Itsehän kuvaan siis digitaalisella. | |
| 04.12.2013 21:52 | Kimmo T. Lumirae: | Attilan Jorma oli ammattivalokuvaaja ja se näkyy. En voi millään muistaa kalustoa enkä edes aiheesta mahdollisesti käytyjä keskusteluja, mutta veikkaan kameraa käsitarkenteiseksi. Itselläni oli silloin pari Canonin runkoa enkä niitä laseineen uusinut automaattitarkennuksen tullessa...olisiko ollut 1990 nurkissa? |
|
| 04.12.2013 22:19 | Niila Heikkilä: | Vuonna 1988 on ollut jo mahdollista käyttää automaattitarkenteista järjestelmäkameraa. Canon EOS 650 tuli markkinoille maaliskuussa 1987 ja se oli ainakin Canonilla ensimmäinen automaattitarkenteinen järkkäri. Kiinteälinssisiä pokkarikameroita ei luonnollisestikaan lasketa tähän sarjaan. Itsellä tullut kuvattua 650:lla varsin paljon, tuossa kameralaukussa on vieläkin sellainen toimivana, joskaan ei enää aktiivikäytössä. Minäkään en tiedä mitä kameraa Attila on tuolloin käyttänyt, mutta varsin nautittavia kuvia nämä kyllä ovat. Älkäämme unohtako myöskään skannaajan työtä, hänkin on pitkälti osannut hommansa. Jälkikäsittelyprosessissa aluperin hyvistäkin kuvista saa ihan niin suttuisia tai tarkkoja kuin filmin skannaaja haluaa. Näissä kuvissa hän on kuitenkin terävöittänyt kuvia niinkuin niitä pitääkin, eli riittävän paljon. Kiitokset siis sinne skanneriosastollekin. Negaliuskojen parissa on varmasti vietetty pitkiä talvi-iltoja, jotta kuvat on saatu pöytälaatikosta, ellei jopa ullakon pölystä nettiin meidän kaikkien iloksi. Ps. Automaattitarkennus ei ole terävän kuvan saamisen elinehto vaikka helpottaakin pikatilanteissa kuvaamista. Epämääräisissä kuvausolosuhteissa kannattaa tarkentaa etukäteen tiettyyn kohteeseen, ja lukita kameran asetukset siihen, jonka jälkeen riittää kun vain laukaisee kameran kun juna saapuu kyseiseen kohteeseen. Täyttä vauhtia kohti tulevaa junaa ei juuri kannata alkaa yrittämään pyydystää pokkarikameran automaattitarkennuksella. Onnistumisprosentti on häviävän pieni, eikä oikein kannattaisi vuosikaupalla jäädä paikalleen harmittelemaankaan jos aina tulee suttuinen kuva, kun konsteja on olemassa terävämmän kuvan ottamiseen. Esimerkiksi vaihtamalla 2000-luvun alun halpa digikamera 2010-luvun digikameraan jossa on tietyt perussäädöt. Se kuitenkin kannattaa muistaa että säkkipimeälle ei voi kalliskaan kamera mitään, terävää kuvaa ei liikkuvasta kohteesta silloin saa. | |
| 04.12.2013 23:37 | Sami Hovi: | Jäi vielä mietityttämään, mikä asema tämä on, ei ainakaan Halberstadt. Lähiseudun pienemmistä maaseutuasemista tuli ensimäisenä mieleen Ditfurt, mutta ei sekään oikein sovi kuvaan. | |
| 05.12.2013 09:19 | Juha Kutvonen: | Jo ennen EOS:ää oli Canonilla FD-sarjassa automaattitarkenteinen objektiivi, FD 35-70mm AF. Lisäksi oli joitain T80-runkoon sopivia AF-laseja. Minulle terävyys on kuvissa tärkeää ja siksi käytän käsitarkennusta. Normi "manööverit" linjakuvauspaikalle saapuessani ovat rajaus, tarkennus, valotuksen säätö ja sitten vain kohdetta odottamaan... |
|
| 05.12.2013 09:46 | [Tunnus poistettu]: | Ja onhan tässä voitu käyttää sarjavalotusta: Tarkennettu halutulle etäisyydelle, ja sitten kun kohde oli lähellä tarkennusetäisyyttä vaikkapa kuuden ruudun sarja ("moottoriperällä" jos oli muuten manuaalisesti filmiä siirtävä kameramalli). Kehityksen jälkeen on valittu se ruutu jossa veturin etupää on terävimmillään. Tietysti filmikameran kanssa rajoituksena oli filmin pituus (36 kuvaa), mutta toisaalta eikö varsinkin moottoriperissä ollut isommat rullatkin, joihin mahtui satojen ruutujen verran filmiä? (En itse sellaisia aikoinaan käyttänyt.) | |
| 05.12.2013 12:56 | Kimmo Huhta: | Minullekin terävyys on oleellinen suure. Olen käsitarkenteisilla vintagekameroillani tehnyt juuri tuota samaa proseduuria, säätänyt ennakolta tarkennusta johonkin näreeseen silmät vesissä etsintä tiiraten ja sitten inhimillisen syvähahmotuskykyni perusteella arvioinut junan tulemisen juuri sen näreen kohdalle. Terävyys ei ole kertaakaan ollut tätä Attilan tasoa. Lisäksi vaikuttaa siltä, että jos on riittävän kaukana kohteestaan, joutuu lasista ruuvaamaan asennon: "x metriä - ääretön". Silloin terävyys on aivan onneton. Kovasti miellyttää silmääni filmin värimaailma ja muut ominaisuudet, mutta digikamerassa toimivammaksi havaitsemani autotarkennus melkein pakottaa siirtymään siihen ainakin liikkuvia junia kuvatessa. Tietysti aukkoa pienentämällä saisi syväterävyysalueen pitemmäksi, mutta vastaavasti aika pitenee, ja liikkuva kohde saa liike-epäterävyyden. | |
| 05.12.2013 13:02 | Heikki Jalonen: | Nikon esitteli ensimmäisen tavalliselle ostajakunnalle tarkoitetun AF-kameransa, malli F-501, vuonna 1986. Omani yksilöni ostin pari vuotta myöhemmin. Tarkennus oli yllättävän hyvin reagoiva, vaikka oli vain muutamalla (muistaakseni 5) pisteellä toimiva ja keskialuepainotteinen. Tuonkin tyylinen liikkuva kohde onnistui yleensä aika hyvin, jos valoa vain oli edes kohtuullisesti. Kamera toimii hyvin edelleen, joskin on enää harvoin käytössä. Tämän päivän kamerat tietenkin menevät 501:sen ohi kaikissa mahdollisissa ominaisuuksissa. Ja vanha F2 antaa puolestaan paremmat kuvausfiilikset ja toisinaan aika "taiteelliset" kuvat... | |
| 05.12.2013 13:09 | Heikki Kannosto: | Ettei vain Jormalla ole ollut sellaista arkikalustoa kuin kiinteäpolttoväliset objektiivit ja Kodachrome. |