07.02.1975 / Välillä Naarajärvi–Paltanen
07.02.1975 Kun viimeisiä höyryjunia ajettiin, tuli kiire koettaa saada höyryveturin luonnetta esiin. Tämäkin on kuin satunnaisen sivustakatsojan näkymä. Mikäli yritti ajaa kilpaa junan kanssa niin lopulta hävisi ja sai aikaan korkeintaan hätäisiä otoksia. Keväällä 1975 olin hetken aikaa vapaa menemään linjan varteen vain yhtä kuvaa varten. Silloin kuljettajat olivat tottuneet kuvaajiin. Tässäkin tapauksessa vain lievässä ylämäessä valtaventtiili kiskottiin auki, eikä hikiventtiileitä avattu , vaan koneen tiivisteet olivat jo huonossa kunnossa. Aurinkokello näyttää noin kolmea, eli pikajunan kohtaus on Hankasalmella.
Kommentit
| 11.07.2014 18:35 | Tomi Lipponen: | Mielestäni hieno kuva, niin laadultaan kuin sisällöltäänkin. Tuokin oli joskus arkipäivää. Toisinaan tuntuu että kuvaaminen on nykyään liiankin helppoa. | |
| 11.07.2014 22:53 | Tapio Muurinen: | Täydellisyyttä hipova Risto-kuva. Tällaisia näkee harvoin. Kunpa 60-luvun alkupuoliskolla olisi ollut kunnon kamera ja siinä värifilmi, niin olisi voinut yrittää tallentaa jotain vastaavaa, kun se oli niin jokapäiväistä "ruisleipää" kotikulmillani. T: Risto-fani. | |
| 11.07.2014 23:12 | Tapio Muurinen: | Pieni vanha "sinikantinen" A5 tietää kertoa, että tämä Tr1 1044 käväisi Hillossa 5.4.1963. Samana päivänä kävi myös 1045. Molemmat olivat harvinaisia vieraita Kaakonkulmilla tuolloin, lienevätkö olleet Pasilasta lainassa Kouvolassa tilapäisesti. Tosin aikaisemmin 50-luvulla molemmat kuuluivat Kv:n vakiokalustoon. | |
| 11.07.2014 23:57 | Mikko Nyman: | Tämä on kyllä viimeisen päälle hieno kuva, kuten aiemmin mainitsemani Paven kuvatkin ovat. Laita vaan Reino lisää vastaavia otoksia tänne, ei haittaa, vaikka olisit miten yliopistolla joutunut pinnistämään opintojesi eteen... :-) Tapiolle ja muillekin harmaaparroille kysymys: pitääkö muistini ja kuulemani paikkansa, että Ristot ja Pekat olisivat olleet parhaimpia höyryvetureita koko VR:n höyryhistorian aikana työskentelyolosuhteiden osalta? Okei, Trumanissa oli stokeri, mikä helpotti snadisti lämmittäjän duunia, mutta muiden linjakoneiden osalta voiko tämä kuulemani tieto olla totta? Itse en tätä tietoa epäile, joten siksi kysynkin vanhempien herrojen näkemystä asiasta. |
|
| 13.07.2014 01:02 | Tapio Muurinen: | Kyllä Mikko voit luottaa kuulemaasi ja muistiisi. Ukko-Pekkaa ja Ristoa pidettiin huippuvetureina. Ristoista suurin osa valmistettiin 1950-luvulla, nrot 1043-1096 ja Pekoista noin puolet, 1012-1021 (v.1955-57). Ne olivat aikansa ”haitekkia”. Vaikka Trumannissa oli stokeri, joka päästi lämmittäjän helpommalla, ja hieman vahvempi kuin Risto, se oli vanhaa 1920-luvun konstruktiota. Ainakaan Kouvolan miehet eivät siitä pitäneet niin paljon kuin Ristosta, tuskin muuallakaan. 50-luvun lopulla Kouvolaan tuli 10 Trumannia ja vaihdossa annettiin pois viisi Ristoa. Isoissa vetureissa valmistelu- ja huoltoaikaa tarvittiin enemmän. Mutta kun työt teki ajallaan, niin sitten oli helppoa. Sekä Risto että Ukko-Pekka olivat reiluja työkoneita. Hyvä suorituskyky oli suoraan verrannollinen lämmittäjän työmäärään. Piti vedet ylhäällä eikä antanut pesän palaa liian loppuun. Arina ei mennyt tukkoon vaikka heittäisi hiiltä vähän reilumminkin, ja oli kunnon veto. Kuljettajalta vaadittiin enemmän tarkkaavaisuutta ja vastuuta. Veturimiehet olivat kuitenkin tyytyväisiä ja jopa hieman ylpeitä ajovälineidensä suurenemisesta ja teknisistä parannuksista. Vanhemmat kuskit kertoivat Jungin Ristojen (1061-1080) olleen mukavampia käytössä. Niissä on lesteri (vetopuhallin) hieman toisenlainen kuin suomalaisissa, ja veto pesässä oli parempi. Jotkut dieseli-miehet pääsivät kokeilemaan Ristoa vielä sen loppuaikoina. Kuvitelmat höyrykoneen laiskuudesta piti kokemuksen myötä muuttaa. OIKEASSA VETURISSA oli sitä henkeä, mitä muissa ei ole. - Kun korpi raikaa poistoiskuista, viisari pysyy punaisen pinnassa ja vesi ylämutterissa, niin silloin oli menemisen meininki ja työn ilo vahvasti aistittavissa, mikä kuvastakin näkyy. |
|
| 13.07.2014 14:37 | Pave Saarinen: | Outo juttu, mutta kuvan sähkölankoja katsellessa tulee kolmiulotteinen fiilis.. | |
| 13.07.2014 19:18 | Petri Nummijoki: | Lähtövalmistelujen ja lämmityksen vaatima työmäärä kuten työturvallisuuteen liittyvät riskitkin esimerkiksi käyntisillalla taiteilun osalta lisääntynevät veturin suurentuessa, joten aika yllättävää, jos Hr1 ja Tr1 olivat myös lämmittäjän kannalta työskentelyolosuhteiltaan parhaimmat. Tosin riippuu varmaan siitäkin, mitä vertaillaan. Esimerkiksi Hr1:lle loppuvuosina tyypillinen kevyt 10-28 akselinen matkustajajuna tai rauhallinen sorajuna-ajo saattoivat olla erilainen kokemus kuin 50-60-akselinen pikajuna 1940-luvun halkopolton aikaan. | |
| 14.07.2014 13:24 | Tapio Muurinen: | Nuoremman väen on hyvä ymmärtää, että höyryjen valtakaudella tehtiin vielä paljon muutenkin ruumiillista työtä ja siihen oltiin totuttu. Oli sitten raskaan pika- tai tavarajunan kuljettaminen, niin se oli lämmittäjän ja kuljettajan yhteistyötä. Tärkeää oli myös lämmittäjän kokemus ja ammattitaito. Hyvä kuljettaja ymmärsi lämmittäjää ja miten työmäärää voitiin keventää, olihan hän itsekin ollut samoissa tehtävissä; miten huoltotöitä voitiin jakaa, tai sovittiin yhdessä ajetaanko aikataulua kiinni. Raskainta lämmittäjälle oli ison pikajunan lämmittäminen. Erikoistapauksia tietenkin oli, kuten Pekan tai Riston lämmittäminen haloilla jatkosodan aikaan ja sotien jälkeen. Mutta silloin käytettiin kaverina apulämmittäjää, tai täytettiin tenderistä toinen puoli hiilellä ja toinen puoli haloilla. Joskus lämmittäjän uupumiseen olivat syynä olivat heikot eväät ja pitkiksi venyneet työvuorot, mutta ne olivat poikkeuksia. Kyllä yleensä käveltiin omin jaloin kotiin tai lepohuoneelle. Höyryjen valtakausi oli 1950-luku 60-luvun taitteen, jolloin Pekka joutui väistymään tärkeimmistä pikajunista Hr12:n tieltä. Se oli siis aika lyhyt kausi. Isona sarjana Riston kausi kesti pitempään, ja laajeni raskaan kiskotuksen myötä etelästä pohjoiseen. Noin 1960-luvun puolivälissä Ristojenkin merkitys tavaraliikenteessä alkoi hiipua dieselöinnin voimakkaasti lisääntyessä. Esimerkiksi v.1963 rautateillä oli käytössä 606 höyryveturia, 261 dieselveturia ja 238 kiskoautoa ja moottorijunaa, mutta höyryillä vedettiin enää 25 % linjaliikenteestä. Loppu alkoi häämöttää ja arvostus näihin uljaisiin vetureihin sitä myötä himmetä, tosin vanhoilla tulen karaisemilla miehillä liekki ei sammunut koskaan. |
|
| 14.07.2014 15:54 | Petri Nummijoki: | Olen ymmärtänyt, että haloilla lämmittäminen koettiin epämiellyttävämmäksi kuin hiilillä lämmittäminen suuremman työmäärän ja pienemmän tehon vuoksi. Putoilevista haloista saattoi saada myös mustelmia tai muita pieniä fyysisiä vammoja. Pikajunan lämmittäminen ei välttämättä ollut raskainta, koska nopeaan ajoon tarkoitetuissa vetureissa (Hr1, Tr1, Hv1-3) yritettiin suosia hiilipolttoa ja pikajuniin Hv-vetoisinakin annettiin apulämmittäjiä helpommin kuin tavarajuniin. Sen sijaan Tv1- ja Tv2-vetureissa on käytetty halkopolttoa runsaasti, joten keskimäärin raskaimmat työvuorot saattaisivat löytyä näistä sarjoista. | |
| 14.07.2014 22:30 | Reino Kalliomäki: | Mikko Lumio kertoi, että eräs hänen raskaimmista lämmityskokemuksistaan sattui, kun Pieksämäeltä tavarajunaa tuova Risto jouduttiin kuumenevan laakerin takia Jyväskylässä vaihtamaan tallin perukoilta löytyneeseen vara-Jumboon. Tietenkin pudottiin aikataulun rakosesta ja Haapamäelle päästiin 20 m3 jälkeen. | |
| 15.07.2014 12:25 | Tapio Muurinen: | Edellä kuvaamani yleistykset työkaluina koskivat lähinnä Ristoja ja Ukko-Pekkoja, mutta toki Jumbon (Tv1) lämmittäminen haloilla, joskus huonolaatuisilla sellaisilla, oli tunnetusti erittäin raskasta. Turpeella lämmittäminen oli suhteellisen kevyttä, mutta sitä sai olla mättämässä jatkuvasti, eikä turvelämmityksestä muutenkaan pidetty. Parasta oli hiili, mutta siinäkin oli laatueroja. Helpoimmalla lämmittäjä pääsi öljylämmitteisissä vetureissa -40/-50-lukujen taitteessa: 1 Tr1 (1005), 5 Pr1 (765, 766, 771-773). - Paikkuja oli myös halkolämmitteisinä - ja Pr2 (1800-1803). Jätetään Truman (Tr2) stokereineen pois. Vanhat veturimiehet ovat kertoneet mielenkiintoisia tarinoita näistäkin ajoista. Jumbo herätti jopa pienen pelon tuntemuksia joillekin. Kun ladot lähtöpesään reilun motin halkoja, niin junan päästessä vauhtiin halot ovat muuttuneetkin tuhkaksi. Talvikeleillä oli Jumboihin annettu hiiliä lisäksi. Lähtöpesää tehdessä laitettiin kerros halkoja ja muutama lapiollinen hiiliä, sitten taas halkoja jne. Se auttoi höyrynsaannissa aika paljon. Jumbon suurista kulutuksista on hyviä esimerkkejä tuo Lumion Mikon kertomus 20 m3 halkoja/78 km = 25 mottia/100 km, tai eräs reissu sota-aikana Tampere-Haapamäki-Tampere 56 m3/228 km = 25 mottia/100 km. - Voi vain kuvitella. Jumpoilla on vedetty pikajuniakin esim. Iisalmen ja Kontiomäen välillä 60-luvun lopulla, kun dieselvetureita ei riittänytkään suunnitellulla tavalla, ja Mörssit olivat tulleet tiensä päähän. Iisalmessa Jumbo vaihdettiin yöjunan eteen kevyen kiskotuksen takia. Myöhäänhän se juna oli jäänyt aina, mutta se nyt ei ole veturin eikä miesten vika. Jumpo oli säksättänyt laskuissa melko tiuhaan tahtiin vauhdin ollessa 80:n kahtapuolen. Ei tarvinnut varoa, että menee pesä tukkoon hiilikoneessakaan. Kaikki kuskit eivät suostuneet ajamaan ylinopeutta. Tv1 halkolämmitteisenä oli ollut monelle kova koetus. Kotkassa oli eräs kuljettaja, joka oli joutunut lähtemään Iisalmesta "pakoon" raskaita hommia ja tullut Kotkaan lämmittämään Kanoja. Lämmittäjä oli kävellyt pitkän reissun jälkeen tallilla seinistä tukea pitäen. Vaikka aikataulut olivat jo dieseleille, ajettiin Iisalmessa sitkeästi vielä höyryvetureilla. Pisimmät Risto-reissut olivat Iisalmesta Kokkolaan ajetut kiisujunat n. 2x250 km tai Joensuuhun n. 2x200 km. Perillä ruokatauko ja sitten alettiin huoltaa konetta paluumatkalle. Oli helppoja osuuksia, mutta myös kovia nousuja, ja joutui vetämään pitkiäkin osuuksia koko ajan. Riston normikulutus hiilille on 16 senttaalia/100km, joten Kokkolan reissulla hiiliä meni normaalisti 8 tonnia, mutta jos keli oli huono, niin kulutus saattoi olla tuplasti tuo määrä. Kotiin päin tultiin vauhdikkaasti eikä hiiliä säästetty. Junasuorittajien kanssa sovittiin, että mennään pikajunan tai motin edellä, ja silloin kyllä ajettiin aika roisistikin yli sn nopeuden. Noilla Kokkolan Risto-reissuilla oli joskus sattunut, että lämmittäjä oli uupunut. Kuljettaja Osmo R kertoi eräästä Otanmäen reissusta, että he lähtivät Risto- vetoisella rikastejunalla eräänä kesälauantai-iltana Otanmäestä Iisalmeen. Osmo on roteva mies, ja oli itse ruvennut lämmittämään, ja antanut ajamaan ruvenneelle lämmittäjälle ohjeen panna rauta liikkumaan. Hieman ennen Murtomäkeä olivat tähystäneet taaksepäin ja jäljestä oli ollut näkyvinään savua, joka oli peräisin ehkä muustakin kuin veturista. Murtomäen suorittajalle olivat kertoneet, että olisi ehkä syytä tarkastaa Murtomäen ja Otanmäen väli, jos siellä on syttynyt maastopalo. Kajaanista oli tullut päivystäjä tarkastamaan tilannetta, ja välillä oli ollut maasto tulessa viidestä kohtaa. Ristolla pystyi pitämään 70-80km/t nopeutta jatkuvasti. Arina on riittävän iso, että sillä pystyy polttamaan riittävästi hiiliä kattilan muihin ominaisuuksiin nähden, höyryä riittää koneelle vaikka mennään reippaastikin. Vaikka Ristoja, Ukko-Pekkoja ja Trumanneja ihaillaankin, ei pidä aliarvioida Tv1- ja Tk3-vetureita sitkeinä vetäjiä. Kovassa vedossa meno muuttui hitaaksi junnaamiseksi, mutta sitä nuo koneet kyllä jaksoivat ja jaksoivat. Nämä kaksi Jumbo-veturisarjaa olivat kumminkin VR:n tavaraliikenteen selkäranka vuosikymmenet, jos tonnikilometrejä vertaillaan. Niiden käyttöaika oli varmaan pitempi, kuin ehkä suunniteltiinkaan. Varmoja ja luotettavia juhtia osaavissa käsissä. - Olkoon tämä myös kunnioituksen osoitus tulen karaisemille miehille ja heidän työvälineilleen. (sit. ystäväni ”Antsa”, evp.kuljettaja, ja T.Mehtonen: Veturimiesten ammatinkuva) |
|
| 15.07.2014 13:25 | Jouni Halinen: | Kauhea työ ja kulutus 25 mottia per 100 kilometriä, motti 2-3 minuutin välein. (ennen oli miehet kuin myös veturit rautaa), kyllä täytyy olla pesässä kova puhuri että tälläisen puumäärän ehtii polttamaan tunnissa (+/- jotain). Mikko Mäntymäki käsittääkseni lämmittää taloansa puilla, paljonko menee Mikko koivua/mäntyä/kuusta vuodessa normitalon lämmitykseen. Meikäläisen talossa on menossa jo viides lämmitysjärjestelmä 50-luvulla puu, Porinmattia ym. (isoisän aikaan), 60-luvulla vesikiertoinen andasiitti, 70-luvulla vesikiertoinen öljy (faijavainaan aikaan), 80-luvulla varaava vesikiertoinen sähkölämmitys (27 kw), 90-luvulta kaukolämpö. Pistääkö joku paremmaksi. | |
| 15.07.2014 14:19 | Petri Nummijoki: | Ei nyt ehkä ihan motti 2-3 minuutin välein. Tv1-vetoisella tavarajunalla tyypillinen perusnopeus oli 36-40 km/h eli keskinopeus ehkä 30 km/h ja sekin saattoi tehdä halkopolttoisella veturilla jo tiukkaa. Siten kaippa Jyväskylän ja Haapamäen väliäkin on ajettu vähintään 2,5-3 h tuossa 20 kuution kulutuksen tapauksessa ja päälle junakohtauksiin liittyvien pysähdysten vaatima aika. Tunnissa voisi siis palaa 6,5-8 kuutiota. | |
| 15.07.2014 14:44 | Jouni Halinen: | Kun en asiaa oikein tunne, ajattelin asian niin, että (matkustaja)vetureiden huippunopeus oli kuitenkin sata ja rapiat, ja jos ajetaan vähillä pysähdyksillä hyvällä radalla, niin tuo laskelmani voisi toteutua, mutta olin siis ilmeisesti väärässä. | |
| 15.07.2014 14:53 | Mikko Mäntymäki: | Talossa menee 8-12 mottia, saunan kulutus on vähän hankalampi arvioida se riippuu siittä että lämmittääkö sen 1-3 kertaa viikossa, kertalämmitykseen menee 6-8 pesällistä johtuen että lämmitys aloitetaan pakkasenpuolelta. Talvella pidän kylmävesi astioissa vain sen verran kuin tarvin kaikki ylimääräinen vesi pitää saada mahtumaan pataan, padan sulana pitämiseksi pidän tulta 2-3 viikossa kun siinä on 80-90l vettä, jos pata pääsee hileeseen silloin sen kiehuvaksi saaminen vaatii 2,5 pesällistä. Puulämmitys on sentään toiminta varmaa ei haittaa vaikka tulisi sähkökatkos, ruoka lämpiää puuhellalla tai paistin tai aamupuuron voi valmistaa leivinuunissa mutta tämäkös sähköllä lämmittämiä potuttaa kun 4 päivän katkon aikana tulee nälkä ja kylmä. Siksi joku kateellinen virkamies tai suuri energiayhtiö teettättää tutkimuksen jonka mukaan puulämmitys on terveydelle vaarallista, koska puulämmöstä ei kerry niiden pussiin mitään. | |
| 15.07.2014 15:07 | Petri Nummijoki: | Hr1- ja Tr1-vetureissa arina oli reilut 50 % suurempi kuin Tv1:ssä, joten kulutus halkoja poltettaessa voisi olla suunnilleen tämän verran suurempi. Aivan motti 2-3 minuutissa tahtiin nekään eivät taitaisi silti yltää. | |
| 15.07.2014 15:19 | Jouni Halinen: | Summa summarum, paljon paloi puuta kuitenkin. Varsinkin jos miettii, että Mikko lämmittää talonsa 8-12 motilla vuodessa, sillä määrällä ei "syöpöimmät veturit kulkeneet kuin 30-50 kilometriä!, menikö nyt oikein?. Paljonko Mikko on eroa silla, että polttaako koivua vai honkaa. | |
| 15.07.2014 15:52 | Mikko Mäntymäki: | Haapa ei kelpaa kuin kesäkäyttöön edes 2 vuotta kuivuneena, uunipuina mänty, koivu, leppä toimivat parhaiten mielummin 2 vuotta kuivuneena, kuusi ei tee muuta kuin vain paukkuu pesässä. Nämä ovat omia käyttö kokemuksia. Metsätien varteen jäi hakettajalta pieni kasa havupuuta ne vois käydä hakemassa kesäpuuksi kun naapurin vanhaisäntä sanoi ettei niitä kukaan kaipaa. Jos ihmettelette vähäistä puun kulutusta niin tässä vielä lisää ihmeteltävää talo on rakennettu vuonna 1900 sen aikaisilla määräyksillä tosin lämpöeristykseen on tehty remonttien yhteydessä parannuksia. kovilla pakkasilla joutuu hellassa pitämään tulen koska ei huvita maksaa sähköyhtiölle koska pajukko kasvaa nopeammin minä ehdin niitä hakkaamaan, kiireellisimmät työt menee edelle. | |
| 16.07.2014 00:12 | Reino Kalliomäki: | Lumion Mikon selkä ei kestänyt. Hän halusi kuljettajaksi, mitä todistaa hänen rautatiehistoriallinen kirjoittelunsa. 70-luvulla hän asui rautatiemuseon punaisessa mökissä, ja aina kun joku vierailja kysyi jotakin "vaikeata", sai hän innostuneen vastauksen. Mikko toimi lopulta kansakoulunopettajana, ja kerran Hyvinkäällä vieraillesani hän oli harmoonilla koesoittamassa uusia virsien sävelehdotuksia. Olin jotenkin otettu. Mutta tuo 20 kuution matka. Se kesti tosiaankin kauan, kun jouduttiin ajamaan ilman aikataulua. Ja veturin kattila oli huonossa kunnossa, veturi oli seissyt varalla pitkään. | |
| 16.07.2014 10:24 | Petri Nummijoki: | Ivalo näköjään väittää, että arinan neliötä kohden palaa tunnissa normaalisti 2 kuutiota halkoja, joskin määrää voidaan tilapäisesti nostaa jopa 50 %. Siten Jumbo polttaisi tunnissa normaalisti runsaat 4,5 kuutiota mutta tilapäisesti voisi päästä lähes 7 kuutioon. Kyseinen 20 kuution matka Jyväskylästä Haapamäelle saattoi siis kestää neljän tunnin pintaankin (+ pysähdykset) ja keskinopeus olisi noin 20 km/h. | |
| 19.07.2014 00:38 | Tapio Muurinen: | Löysin muutamia vanhoja aikatauluja välille Jy-Hpk. Esim. LT 9024A (v.1955). Veturina Tv1, lähtö Jy 11:35, tulo Hpk 15:30, eli matka-aika 3h 55´. Ristot vetivät 60-luvulla saman välin n. 2,5h. | |
| 16.08.2014 00:38 | Tapio Muurinen: | Edellä oli puhetta höyryvetureiden suurista kulutuksista. - Eräs iisalmelainen veteraanikuljettaja muisteli aikoja entisiä, kun Ylivieskan-Iisalmen välillä Tv1 "Jumbo" haukkasi halkoja raskaalla kelillä - ja junakin oli raskas - 48 kuutiota. Sehän tekee 31 kuutiota/100 km. Sillä reissulla oli kuulemma romantiikka kaukana. |