18.08.2014 / Haapamäki
18.08.2014 Upeaan kuntoon on HMVY:n porukka saanut vanhan vientipaperivaunun.
Kommentit
| 18.08.2014 22:03 | Panu Breilin: | Sama vaunu ennen kunnostusta (silloin litteralla ja numerolla BG 030097-0): http://vaunut.org/kuva/92796 | |
| 18.08.2014 22:40 | Martin Hillebard: | kommentti Panun kuvaan Ilmeisesti VR:n eri aikoina käyttämien värien ns. pigmenttien ominaisuudet ovat olleet monenlaiset. Itse muistan että ulkona näytteillä seisoneet alunperin "veturinvihreät" veturit olivat vuosien kuluessa haalistuneet sinisiksi! . Tämä Ei nyt ole veteraanin alkavaa dementiaa. Muistan ihan hyvin veturinvihreän oikean sävyn - lähinnä ehkä kuusenhavun- ja onhan näistä kuviakin säilynyt toivottavasti ei haalistuneita. . Toinen asia on, että kun näen tänään kuvia Haapamäellä säilytettävistä höyryvetureista, niin monen vihreä väritys on täysin päin p---ua eli liian vaalea. Kukahan näistä asioista päättää, ja kuinka paljon tietää tänään jo aika vanhoista asiantiloista. Tai välittää. |
|
| 18.08.2014 22:54 | Juhani Pirttilahti: | VRS 1111 -standardin määritelmän mukaan ns. veturivihreä on oikeasti vaalean vihreä (BS381C 228 Emerald Green) ja siihen verrattuna kaikki höyryveturit olisi liian tummia. | |
| 18.08.2014 23:02 | Olli Aalto: | Onpa mukava nähdä täälläkin kuinka työn jälki näkyy. Varsin nopeasti tämä helpohko urakka eteni yhdessä kesässä, käsittäen pääpiirteittäin lahojen puuosien vaihdon, vanhat maalit sekä ruosteet teräsharjalla pois ja uutta maalia pintaan. Urakka oli lisäksi huomattavan edullinen. | |
| 18.08.2014 23:11 | Kimmo T. Lumirae: | Aiheesta keskustellaan ja on hyvä, että keskustellaan, myös pienoisrautatieharrastajien kesken. Liki ainoa kunnollinen dokumentti on tuo Juhanin mainitsema VRS 1111 -standardi väriliuskoineen. Sen mukaan on maalattu 1960-80 -lukujen kalusto. Sitten on siirrytty uuteen kaksikomponenttimaaliin ja sävyt ovat selvästi muuttuneet. Toisaalta, kaluston vanhempia värisävyjä on liki mahdoton selvittää, kun kuvat ovat mustavalkoisia ja aiemmin on saatettu käyttää muita standardeja kuin VRS 1111, jos mitään standardia on joskus muinoin edes ollut. Ja toisaalta, eri värit haalistuvat eri tavalla sään vaikutuksille alttiina ollessaan. Osaa sävyistä ei ole edes mainittu tuossa standardissa tai ainakaan sen väriliuskoissa, kuten Lättähatun väri, ja siinäkin ainakin ikkunaraidan väri on selvästi muuttunut alkuperäisestä, näin vanhoista värikuvista vertaillen. Samoin on ollut laita ensimmäisten teräsmatkustajavaunujen kanssa, mutta tämä värimuutos on tiedossa. Ja niin edelleen. |
|
| 18.08.2014 23:14 | Juhani Pirttilahti: | Maalien sävyt tosiaan muuttuu aika radikaalisti, kun ne on kauan alttiina ympäristön rasitukselle. | |
| 19.08.2014 16:42 | Kurt Ristniemi: | Kyllä höyryvetureita on aikanaan maalattu myös nimenomaan tummanvihreiksi. VR:n Koneteknillisen toimiston määräys nro 325, kesäkuu 1931: Veturien ja tenderien maalaaminen suoritetaan allaesitetyn luettelon mukaan. Väriaineet ja lakat valitsee Konepajatoimisto suoritettujen kokeilujen perusteella, niiden hyvyysominaisuudet ja hinnat huomioonottaen, sekä määrää, miltä toiminimeltä väriaineet kulloinkin on ostettava. - Höyrykattilan päällystyksen päätylevy ja vanteet: musta - Savupesä: Musta - Kuljettajansuojus: Tumman vihreä |
|
| 19.08.2014 17:31 | Kurt Ristniemi: | Ei VRS 1111 EK, 'Veturivihreä', eli BS381C 228 'Emerald green' minusta mitenkään erityisen vaalea sävy ole. Ks. esim. http://www.paints4trade.com/bs381c-228-emerald-green-257482-p.asp |
|
| 19.08.2014 17:40 | Ilkka Hovi: | Gbr ja Gbp vaunuista sekä museo Gbr vaunun värityksestä kts http://www.vaunut.org/kuva/76179?tag0=11%7CGbr%7C On ilmeistä että sekoitetut värit ovat vaihdelleet eri aikoina. Minusta 1960-luvulla uudelleen maalatut Gb vaunut näyttivät enempi mustilta. Veturin 933 väri saatiin Winter Oy:ltä ja he tekivät värin vanhan "veturivihreä" reseptin mukaan. Vihreitä vetureita tilattiin jo ennen vuoden 1931 värimäärittelyjä. Esim vuonna 1897 Winterthurilta tilatut A-sarjan ja G (Sk3) sarjan veturit määritettiin maalattavaksi vihreiksi. Baldwinin valmistamat veturit olivat oliivin vihreitä paitsi K1 (Tk1) sarja jonka väritys piti olla ruskea SVR:n antaman värimallin mukaisesti. (A4 sarja oli samankaltainen kuin Rautatiemuseossa olevan mallin väritys). Rautatiemuseon julkaisemassa 100 vuotiskirjasessa on hyvä selitys veturinväritysten kehityksestä. Näyttää kuitenkin siltä että väristyksissä ei saavutettu yhteinäistä linjaa ennen vuoden 1931 spekkiä. |
|
| 19.08.2014 18:16 | Kurt Ristniemi: | Tuo Ilkan mainitsema Winterin 'veturivihreä-resepti' lienee joku Teknosin TEOLLISUUSMAALIEN SÄVYLUETTELO 2005:stä löytyvästä neljästä maalista: AL1-VRS-EK Kruunu tai Teknosynt, tai AL3-VRS-EK Teknolac tai Teknocryl Aqua. Kolme ensimmäistä alkydimaaleja ja viimeinen akryylimaali. Kyllähän vetureita on alusta alkaen vihreäksi maalattu. Kyse tuossa edellä oli vihreän tummuusasteesta. "1861 målade Samtliga grundade i grå färg och sedermera målade gröna i Hf.verkstad. Svarta band å pannan: tendern med svarta 2 tums ränder och 1/8 tum breda hvita ränder på bägge sidan om det svarta, inramande de gröna fälten 3 å hvarje sida samt 1 fält å tendergafveln. Hjulen målades gröna med den hvita randen på hvarje spola. Andra ändringar finnes ej å dessa lokomotiv än att hytt-taket under md. Engströms tid förlängdes och den raka pipan ersattes med turbinskorstenar. Pipan och sotkammaren målades svart." |
|
| 19.08.2014 19:29 | Joni Lahti: | Tämän Schweinfurtin vihreän, kuten sitä alun pitäen kutsuttiin, keksi itävaltalainen Ignas Edler von Mitis vuonna 1805. Aine oli kemiallisesti Kupari(II)-arseeniasetaattia. Sen alkuperäinen tehtävä oli toimia saostusaineena. - Aineesta saatuja pieniä vihreitä kristallimaisia kiteitä ryhdyttiin käyttämään pigmenttinä. Kiteistä saatiin monenlaisia väriaineita teollisuutta varten kuten myös tapetteihin ja taiteilijoiden väreihin jne. Teollinen valmistamien oli halpaa, joka selittää värin laajan käytön. Mutta sitten se toinen puoli. Pigmentti oli vaarallisen myrkyllistä. Jo vuonna 1860 englantilaisissa lehdissä huhuttiin lapsen kuolemasta, joka oli johtunut emerald green -värjätyistä tapeteista. Jo 1900-luvun alusta alkoi tämän pigmentin karttaminen ainakin kotioloissa. |
|
| 19.08.2014 21:49 | Kimmo T. Lumirae: | Varsin kiintoisia tietoja tulee esiin. Tuo oli muuten minulle uusi tieto, että veturinvihreä on johdettu, tai on sama kuin, Emerald Green, joka taas on ainakin briteille tuttu nimenomaan höyryvetureiden värinä, varmaan monessa muussakin. Eli ainakin tässä tapauksessa on otettu vaikutteita ulkomailta, vaikka joskus tuntuu että Suomessa on kaikki pitänyt keksiä uudelleen, etenkin värityspuolella. Tavaravaununvihreä on 1960-luvun VRS 1111:ssä todella tumma. Pienoismallimaaleissa en ole nähnyt mitään noin tummaa vihreää; se on likimain mustaa. |
|
| 19.08.2014 22:00 | Martin Hillebard: | Emerald green tarkoittaa sananmukaisesti smaragdinvihreää: Smaragdi on eräänsukuinen jalokivi joka säteilee kauniisti kun auringonvalo kohtaa sen. Amerikkalaisessa TRAINS -lehdessä oli kauan sitten artikkeli, jossa rautatieopastimen vihreää valoa rinnastettiin, the Green of the Emerald. Ainakin minun elinaikanani, Syntynyt 1949, ei tällä käsitteellä ole ollut MITÄÄN tekemistä suomalaisten veturien värityksen kanssa. Noista teoreettisista papereista en ole ikänä kuullut puhuttavankaan. 1950- 1960- luvulla käytössä olleitten, kotimaassa rakennettujen veturien väri oli lähinnä kuusenhavun vihreä. USA:sta tuotujen Tr 2 ja Vr 4 sittemmin uudelleenrakennetujen Vr 5, oli kokomusta. |
|
| 19.08.2014 22:16 | Kimmo T. Lumirae: | No eivät ainakaan nuo, minun näytölläni tummimpana näkyvät sävyt, mielestäni välttämättä poikkea kuusenhavun vihreästä https://www.google.fi/search?q=emerald+green+paint&espv=2&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=y6HzU9WYCKTXyQOp5YDoCA&ved=0CAYQ_AUoAQ&biw=1400&bih=933#q=emerald+green+paint&tbm=isch | |
| 19.08.2014 23:00 | Joni Lahti: | Likissä: http://www.emrath.de/rest/pig_schweinfurtergruen.jpg näkyy kiteitä, joista on saatu pgmentti Schweinfurtin vihreään eli Emerald Greeniin. Jotenkin kallistun sille linjalle, ettei ns. veturivihreä olisikaan valmistettu Schweinfurtin vihreän kiteen pigmentistä. Se kun tiedettiin vaaralliseksi lähiympäristölleen jo 1900-luvun alkupuolella. |
|
| 20.08.2014 00:59 | Heikki Kannosto: | Kupariarseeniasetaattia ei tosiaankaan kannata käyttää - se on yksi myrkyllisimmistä koskaan käytetyistä väreistä ja sitä onkin markkinoitu myös tuholaismyrkkynä. http://www.emrath.de/pigments.htm http://www.artiscreation.com/green.html#PG21 Kromioksidi PG17 halpana ja peittävänä värinä jyllännee. http://www.artiscreation.com/green.html#PG17 |
|
| 20.08.2014 10:30 | Kurt Ristniemi: | VRS 1111 -standardissa veturivihreä on 'EK'. Standardin vuoden 1957 versiossa EK:lle ei anneta vastinetta kansainvälisistä standardeista, mutta vuoden 1969 versiossa sen sanotaan olevan BS 381 C: 1964 väri nro 228. Ja sehän on - ainakin vuoden 1996 standardissa - Emerald Green, eli smaragdinvihreä. Se, että on käytetty smaragdinvihreää sävyä ei tarkoita sitä, että sen valmistamiseen olisi enää 1900-luvun puolivälissä käytetty myrkyllistä pigmenttiä. Sävyä valmistetaan yhä, eikä se varmistakaan enää ole tappavan myrkyllistä. |
|
| 20.08.2014 10:53 | Kurt Ristniemi: | Vaunuvihreä VRS 1111 1969: 'YN' tuottaa minulle(kin) päänvaivaa. Sille ei anneta standardissa mitään kansainvälisten standardien (RAL, BS) vastineita, eikä se sisälly näkemiini VR:n värilastuihinkaan. Vaikka väri onkin nimetty vihreäksi, se kuitenkin kuuluu ryhmään 'Y', johon kuuluvat musta ja harmaa. Vihreän ryhmä on 'E'. Vuonna 2005 VR pyysi Tikkurilaa määrittämään eräille vuoden 1938 väreille vastaavat värit nykymaaleista. Tikkurila määritti VR:n väreille *lähimmät* värit Symphony -värikartastaan. Osa määrityksistä vaikuttaa mielestäni koko lailla hurjilta ja suhtaudun siksi määrityksiin hyvin skeptisesti. Kuitenkin 'tavaravaunun tummanvihreäksi' määritettiin tuolloin Symphony X494, jolla ei ole juuri mitään tekemistä vihreän kanssa (RGB = 73, 76, 72): http://www.tikkurila.fi/ammattilaiset/varit/varikartat/symphony_2436_-varikartta/x494.2408.xhtml Omissa lapsuusmuistoissani tavaravaunut olivat selvästi eriasteisesti likaisenvihreitä, eivät noin neutraalinharmaita. Tuntuu oudolta, että vuoden 1938 vaunuvihreä olisi ollut melko puhdas harmaa. |
|
| 20.08.2014 17:44 | Joni Lahti: | Minulle tulee mieleeen sävystä Symphony X494 lähinnä DB:n vuosina 1959-74 kalustossaan käyttämämä sävy RAL 6020 kromioksidivihreä. Se voi olla tosin aavistuksen verran tummempi kuin Symphony -väri. Kromioksidivihreää opittiin valmistamaan synteettisesti vuonna 1929, jonka jälkeen se oli hyvinkin käyttökelpoinen eri pintoihin. | |
| 20.08.2014 19:46 | Juhani Pirttilahti: | Värikartat on kovin erilaisia eikä minusta jotain vanhoja värejä niihin kannata verrata. Nykyään sopivasta näytepalasta voi laatia suoraan sävytyskaavat. | |
| 20.08.2014 20:57 | Kurt Ristniemi: | 'Sopiva näytepala' on kyllä todennäköisesti vuosien saatossa haalennut ja vaalennut - tai tummunut - siten, ettei se välttämättä kovinkaan tarkoin muistuta alkuperäistä sävyä. Värilastut on usein säilytetty pimeässä, joten niiden sävyt ovat varmasti lähempänä alkuperäisiä. Ja silloin kun VRS -standardissa suoraan kerrotaan kansainvälisten väristandardien sävynumerot, ei tietenkään ole mitään syytä käyttää näytepaloja. Kaiken kaikkiaan näytepalat ovat minusta viimeinen keino, johon on turvauduttava silloin, kun muuta ei ole käytettävissä. |
|
| 20.08.2014 21:51 | Juhani Pirttilahti: | Esimerkiksi Porkkanan harmaalle ei ole värilastua, eikä vanha maalikoodi enää johtanut mihinkään, joten leikattiin pala pois kyljestä kohdasta, joka on auringonvalolta piilossa ja siitä sitten mallattiin tehtaalla uusi maalikoodi. |