06.08.2014 Laitteisto havaitsee junan tutkan avulla, jolla määritellään saapuvan kohteen nopeus, etäisyys ja kulkusuunta. Laite ottaa kuvan junan virroittimesta n. 5 m:n etäisyydeltä ja virroittimen tunnistaminen tapahtuu korrelaatiota käyttäen. Laitteen muistissa on yläkaaren sarven muotoja ja näitä malleja verrataan otetun kuvan versioon. Laite analysoi kuvan ja mikäli se omien automaattisten toimintojensa avulla huomaa, että virroitin on vahingoittunut, antaa se hälytyksen ja lähettää kuvan eteenpäin tarkastettavaksi. Laitteen epäilemä vauriokohta on merkitty lähetettävään kuvaan.
Kommentit
| 21.08.2014 22:19 | Jorma Rauhala: | Kun laite jokatapauksessa havaitsee junan, niin miten se reagoi, jos junassa ei olekaan virroitinta; jos siinä onkin pakoputki tai vaikkapa savupiippu? | |
| 21.08.2014 23:05 | Oskari Kvist: | Jos se onkin sellainen kömytutkaimen sisältävä monitoimikamera :) | |
| 22.08.2014 22:55 | Kari Suominen: | Hyvä kysymys. Laitteiston tutka etsii tunnistettavia kohteita lähestyvästä junasta kuten keulan, erilaiset ulokkeet ja vaunujen etuseinät ja ryhtyy seuraamaan käytössä olevaa virroitinta noin sadan metrin päästä. Koska virroitin on noin kaksi metriä korkeammalla kuin veturin keula, on virroittimen tutkalla mitattu nopeus lyhyillä etäisyyksillä kamerasta suurempi kuin alempana olevan veturin keulan. Ilmiö on nimeltään Cosine Effect ja tämän efektin synnyttämää nopeuseroa voidaan siis käyttää apuna virroittimen tunnistamisessa. Nopeusero alkaa muodostua junan ollessa noin 40 metrin etäisyydellä kamerasta, jolloin kameralle lähetetään käsky aloittaa valotus. Olettamukseni ja arvaukseni on, että ellei tätä nopeuseroa synny tai tutka ei ole havainnut virroitinta jo alussa heijastuksena, kamera ei laukea. Tämä siis pelkkä päätelmä, ei faktaa. |