29.07.2014 / Seinäjoki asema
29.07.2014 Kokkolaan lähtevä pikurin P 407 siniset vaunut haukkovat henkeään lähes 30 asteen helteessä Seinäjoen asemalla. Matkustuskokemus varmaan mielenkiintoinen.
Kommentit
| 28.08.2014 18:21 | Ville Hautamäki: | P 407 :) | |
| 29.08.2014 01:53 | Ari-Pekka Lanne: | Matkustin tasan kuukautta myöhemmin, tiistaina 29/7, tällä samalla pikajunalla 407 Seinäjoelta Kokkolaan. Sääkin oli silloin varsin samankaltainen kuin tässä kuvassa. Matkustuskokemus oli paitsi mielenkiintoinen ja mieleenpainuva, oikeinkin mukava ja mielettömän mieluisa. Samassa vaunussa teki matkaa myös kolmen pikkutytön seurue, joka oli nähtävästi ensimmäistä kertaa itsenäisesti junamatkalla. Heidän oli tarkoitus jäädä kyydistä Lapualla, mutta sinisen pikajunanvaunun oven turvallisuuslukituksen kanssa kuului ilmenevän hienoista hämminkiä. Hätä ei ennättänyt äityä sen huutavammaksi, kun jo eteisen ovenpielessä istunut, ruotsinlaivalta keikalta kurkku kipeänä ja ääni käheänä kotiseudulleen Pohjanmaalle palaava freelance-solisti hypähti avaamaan tytöille oven. Ottaen huomioon, että tytöt taisivat junan pysähdyttyä alkuun arpoa tovin sitäkin, kummasta päästä vaunua olisi hauskempi, jännempi ja yleisesti ottaen suotavampi poistua, ei tämä laulunluikauttelija-kitaristi auttanut oven aukisaamisessa hetkeäkään turhan aikaisin. Usean sekunnin päässä kun ei ollut, että juna olisi kirvonnut tönkiltään uudelleen jolkottelemaan rautatiematkaansa, elektronit sudin laahaushiilessä iloisesti suristen. Radanvarressa oli nähtävissä ohran ja kauran kypsyminen pohjalaisilla, kullankeltaisiksi tuleentuvilla viljapelloilla, samoin kuin Pohjanmaan radan perusparannustöissä hikoilevat, kiroilevat työmiehet. Kaivinkoneita, suojakypäriä ja rapisevaa raidesepeliä. Vastavalettuja betonipylkkyjä. Taisipa nuori, innokas junakuvaaja ottaa junasta valokuvankin heti Lapuan rautatieaseman jälkeen. Ihmisolentoja junan kyydissä ja asemalaitureilla, penkeillä ja penkoilla – yksi parhaalla paikalla Siperian Suden ohjaamossakin, kahvinkeitintä niin kuin muitakin veturin sähkökojeita käyttelemässä – tarkkaillen jakamattomalla huomiollaan toisella silmällään kahvinporojen annostumista suodatinpaperiin ja aikaa myöten kahvin valmistumista, toisella tyristoreista ajomoottoreille johtuvien virtojen suuruutta kiloampeereissa mitattuna sekä vielä kolmannella, intialaisten veljeskuntien muinaisista, pyhistä mytologioista tutulla liekehtivällä otsasilmällään radanvarren opastimien eriväristen valojen ja merkkien erinäköisten symbolien tarkoittamia käsitteitä. Monen mielestä niin arkista, jo eilispäivästä tuttua harmaata ja melkein haukotuttavan tavanomaista, pitkäveteistä, umpitylsää ja puuduttavaa – sitä samaa kuin jo useiden vuosikymmenien ajan päivät pääksytysten – mutta kuitenkin niin ainutkertaisen arvokasta ja juhlallista sekä silmiä ja mieltä hivelevän täydellistä ja virheetöntä. Samaan aikaan katoavaista ja vääjäämättä jo huomispäivänä iankaikkisen unhoituksen sysimustaan yöhön vaipuvaiseen taipuvaista. Penkistäni katsoen käytävän toisella puolella istui jonnekin Jeppiksen – jollei jopa Nyykaapin – seutuville matkustava perheen osa, käsittäen isän ja kolme teinityttöä. Isä valisti tyttöjään, että tällaisia junanvaunut olivat ennen vanhaan – tunnelmaltaan teräksiset ja istuimiltaan oikeinkin mukavat, jopa niskatyynyin varustetut – toki lukuun ottamatta niskatyynyjen vuorissa pesiviä täitä ja tavallisesti törkyisestä vessanpöntöstä näkyviä, silmissä vilistäviä ratapölkkyjä. Tämä perheen osa, kuten niin kovin monet muutkin matkustajat, jäivät kyydistä jo Pännäisissä, jossa Ekmanin junabussi jo odottikin asemalta edelleen kaupunkiin kyyditettäviä. Itse ajattelin kuitenkin jäädä nauttimaan kyydistä loppuun saakka, vaunun viimeisenä mohikaanina. Lovipyörät hakkasivat tahtia, kun sininen pikajuna syöksähti vielä viimeisen asemanvälin Pännäisistä Kokkolaan. Verhot vain heilahtivat leudon ajoviiman käydessä matkustamon puolelle raollaan olevista ikkunoista. Junan lopulta iltayhdentoista aikaan pysähtyessä Kokkolan asemalle, oli aurinkokin jo ennättänyt laskea horisontin tuolle puolen, mikä oli saanut aikaan kolmenkympin superhelteen lannistumisen. Vain muutama matkustaja jalkautui laiturille, niin paljon kuin heitä olikin matkan eri vaiheissa ollut kokoontuneena perinnejunan sinisten pikajunanvaunujen mukavia penkkejä kuluttamaan. Viimeistenkin matkustajien kadotessa Kokkolan yöhön teräsjuna sai jo hetken huokaista. Olihan sama runko neuvostosähkövetureineen päivineen lähtenyt ensin aamuvarhaisella Tampereelta Vaasaan, josta tehnyt päivällä pari Seinäjoen-reissua, ja nyt vielä iltapikajunana Kokkolaan. Mittaamattomien matkojen päästä taivaltanut. Kaukaisuuteen katoava. Aina ollut ja aina olemaan tuleva. Vanha ja vanhanaikainen. Auringonlaskun juna. |
|
| 29.08.2014 03:40 | Ari-Pekka Lanne: | Ja sattumalta tarinani P 407:n viimeisenä vaununa keikkui juurikin sama, kuvassa näkyvä Eip 23149. Oletko Pentti aivan varma, että kuva tosiaan ajoittuu sunnuntaille 29/6, eikä peräti tiistaille 29/7? | |
| 29.08.2014 07:28 | Ville Hautamäki: | "Taisipa nuori, innokas junakuvaaja ottaa junasta valokuvankin heti Lapuan rautatieaseman jälkeen." :P Niin, jos tämä kuva olisikin otettu 29.7. eikä kuukautta aiemmin, veturina toimi siinä tapauksessa Sr1 3061. |
|
| 29.08.2014 12:49 | Jimi Lappalainen: | A-P; runko voi siitä huolimatta olla sama, tai osin sama. | |
| 29.08.2014 13:01 | Pentti Yli-Karjanmaa: | Jep. Taitaa olla väärä kuukausi! | |
| 29.08.2014 16:39 | Ari-Pekka Lanne: | Aloin tosiaan miettiä, että tuntui olevan yhteensattumia turhankin paljon. Punanuttuinen Susi, Eip 23149 viimeisenä vaununa, kolmenkympin helle. Muistelin että mahtoiko kesäkuun lopulla vielä edes olla lähemmäs kolmenkympin helteitä. Täysin varmaksi en muistanut, mutta kallistuin siihen, että silloin olisi ollut vielä hieman vilpoisempaa. Samaa mieltä asiasta näyttäisi olevan Kuukkelikin: http://www.accuweather.com/fi/fi/seinajoki/134269/june-weather/134269 Junan kokoonpano kokonaisuudessaan: Sr1 3061 + Ein 23235 + Ein 23242 + EFiti 23656 + Eip 23149. |
|
| 30.08.2014 20:10 | Miika Hämynen: | Hienoa yhteistyötä kuvaajalta ja tarinoijalta! :) |