22.10.2014 / Ii raasakka, välillä Ii–Myllykangas (uusi)
22.10.2014 Raakapuujuna T5115 ylittää Moottorikelkka tasoristeyksen Sr1 vetämänä Ii:n pohjoispuolella Raasakassa revontulien loimottaessa taivaalla. Hieman näkyy varjokuvaa noissa sähkötolpissa, joten joko tärinä on haitannut tai sitten jalusta on heilahtanut valotuksen aikana. Tasoristeyksessä liikennemerkeissä tasoristeyksen nimenä luki YLIMÄÄRÄINEN mutta tasoristeys hausta tämä löytyy tuolla Moottorikelkka nimellä.
Kommentit
| 23.10.2014 21:51 | Toni Lassila: | Hienot revontulet on. | |
| 23.10.2014 22:03 | Hannu Peltola: | No onpa hieno kuva! Tällaisia revontulia kaivattaisiin tänne eteläänkin!!! Kolme viikkoa sitten odotin kameran kanssa tuntitolkulla hienoja revontulia Abiskon yössä, mutta silloin ei ollut tuuria mukana... | |
| 24.10.2014 00:46 | Niila Heikkilä: | Komea on! Monesti jalustan heilahtamisen aiheuttaa laukaisuhetkellä itse laukaisunapin painaminen. Siitä pääsee eroon kun käyttää laukaisussa lankalaukaisijaa, tai lyhyellä putkella esim. 2 sek kameran omaa viivelaukaisijaa. Pitkällä tötteröllä on suotavaa käyttää jo 10 sek viivelaukaisua jotta kameraan koskemisen aiheuttama tärähdys ehtii varmasti vaimentua kokonaan. Päiväkuvissa kameran peilinkääntötärähdyskin olisi huomioitava, yökuvassa pitkään valotettaessa sillä ei ole ihan niin paljoa merkitystä ellei kuvaa 1000mm putkella. Tuuliolosuhteetkin alkavat vaikuttaa jos tarkoituksena valottaa pitkään kovassa puhurissa. Ei onnistu, tuuli täryyttää pitkää tötteröä liikaa tukevallakin jalustalla. Niin, ja aikavalotuskuvissa on kameran kuvanvakain otettava aina pois päältä. Se tekee muuten kuvaan suttuisuutta. Revontulet ovat hieno kuvauskohde. Yleisesti ottaen ne ovat kameran kannalta sen niin himmeitä että astetta pidempää valotusaikaa tarvitaan aina. Ajan tarve riippuu revontulten kirkkaudesta ja aktiivisuudesta. Ehkä jokin nyrkkisääntö voisi olla että mikäli kyseessä ei ole niin kirkkaat revontulet että näkisi lehteä lukea, vaaditaan valotusta melkein aina yli puoli minuuttia. Ei kuitenkaan kovin montaa minuuttia, sillä hyvin pitkässä valotuksessa tähdet alkavat piirtää jo pitkää viivaa, ja revontulten yksityskohdat alkavat kadota. Joskus sellainenkin voi tosin toimia maastoa kuvattaessa tehokeinona. Revontulikuvauksessa jokin valotus puolesta minuutista muutamaan minuuttiin lienee paras. Sulkimen aukko kannattaa olla vähintään 6 tai yli, jotta maastoon saadaan syväterävyyttä riittävästi. Aikavalotuskuvassa perinteinen päiväkuvauksen kikka eli taustan sumentaminen ei käytännössä toimi, vaan mitä terävämpi tausta, sitä nautittavampi yökuva. Digiaikana on onneksi halpaa kokeilla ja revittää kameran ominaisuuksien rajalle ja hieman ylikin, ja etsiä raja milloin kuva alkaa näyttää jo pahalta, ja palata siitä hieman taaksepäin. Sieltä jostain löytyy sitten se paras saatavilla oleva kuva. Ainahan ei pysty saamaan hyvää kuvaa vaikka kuinka yrittäisi. Joko keli tai muu ei täsmää. Sitä ei auta jäädä liikaa harmittelemaan, vaan yrittää toiste uudelleen. Revontulissa on tosin kiistatta haasteena se että uuden yrityksen päivämäärää ei voi etukäteen tietää. |
|
| 24.10.2014 01:06 | Harri Junttila: | Itse asiassa tuossa kuvassa on käytetty lankalaukaisinta (timer remote). Kuvaushetkellä oli kyllä aika reilu tuuli suorastaan hyytävän kylmä viima ja pakkasta -8°C. Hieman tässä tosiaan mietin että olisiko sitten tuuli täristänyt kameraa/jalustaa vai onko itsellä vaikka käsi osunut kameraan, toki on mahdollista että jalustasta on jäänyt joku kiristin löysälle ja sen takia kamera liikahtanut. | |
| 24.10.2014 01:33 | Jari Kuusinen: | Niila jätti mainitsematta sen toisen keinon välttyä laukaisunapin painamisesta aiheuttamasta tärähdyksestä, mikä on riittävän tukeva ja painava jalusta. Pitkällä putkella tämä keino ei enää päde, ellei kameraa tai putkea ole valettu betoniin. Viimeksi tiistaina valotin 21 ruutua ilman etä- tai viivelaukaisijaa normaalipolttovälin putkella (24-60mm) yleisimmän valotusajan ollessa 4s. Kaikki 21 kuvaa onnistuivat... o/ |