??.??.1921 Oheiset piirrokset kirjasta P.Stephan, "Die Drahtseilbahnen", Berlin 1921. Yllättävän läheisesti pääteaseman "raiteisto" vastaa muistitietoa Jaakkolasta. Kirjassa esimerkkikuva jatkui mutkikkaammaksi, ja täällä tietenkin tarvitaan seinät. Oli vaihteita, ja sivuraiteita. Varastossa vaunuja työnnettiin käsin, mutta vaijerilla ne tarttuivat automaattisesti vetovaijeriin, tai irtosivat siitä. Vaunuja joskus vivuttiin myös lattialle, ja tila oli helppo jakaa eri tuotteille, niille oli myös erilaiset vaunut. Tehtaan toiminta loppui 1952, rata näkyy vielä vuoden 53 kartassa.
27.12.2014 13:06 | Jaakko Keränen: | Jussi Iltasen "Radan varrella"-kirjassa (Karttakeskus, 2009) sivulla 120 on kopio pitäjänkartasta 1:20.000, jossa näkyy Jaakkola 1940-luvulla. Onko tuosta tiilitehtaan köysiradan pääteaseman ja VR:n kuormausraiteen järjestelyistä tarkempaa tietoa? Oliko kyseessä vain linjavaihde ja yksi pistoraide kuormausalueelle? | |
27.12.2014 19:29 | Reino Kalliomäki: | Ei ole kuvaa . Yksi linjavaihde, kaksi rinnakkaista raidetta, rataa lähempänä oleva pitempi. Raiteet aivan vierekkäin, myös pääraide hiukan korkeammalla itäpäästä, eli pistoraiteet olivat vaakatasossa. Maantien tasoristeystä vartioi vastapäätä asuvan mökin rouva, sulki siis veräjät. Maantien reunat oli aidattu noin 50 m matkalta, ja sitten toisessa päässä oli riukuveräjä. Näin saatiin karjalauma pysymään sijoillaan. Eihän lautatavaraa voinut suoraan "pudottaa", oli se pinottava. Massatavaralle oli kyllä suoria lastausjärjestelmiä. Samoin oli monia eri mekanismeja vetovaijerin tartunnassa. Köysiradan kaltevuushan saattoi olla paljon yli 45 astetta. Tämä oli köysiradaksi nousultaan merkityksetön. |