Marraskuussa 2019 minulla oli mahdollisuus käväistä työmatkan yhteydessä tutustumassa vanhan Skagit River Railwayn jäänteisiin Rockportissa, Newhalemissa ja Diablossa Washingtonin osavaltiossa. Tässä kuvasarjassa on kooste tämän poikkeuksellisen rautatieyhtiön vanhasta ratalinjasta Rockportin ja Diablon välillä. Kuvasarjassa on mukana pari maisemakuvaa, tässä tapauksessa ne ovat oleellinen osa kuvasarjaa luomassa taustaa niille haasteille, joita Seattle City Light kohtasi rakentaessaan Skagit-joen voimalaitoksia. Lisäsin kuvasarjaan myös muutamia eri kirjoista löytämiäni vanhoja kuvia, joista selviää hyvin käytössä ollut kalusto ja linjan operointitapa.

Skagit River Railwayn historia alkaa vuodesta 1919, kun Seattlen kaupungin sähkölaitos Seattle City Light päätti aloittaa vesivoimalaprojektit Skagit-joen yläjuoksulla Pohjois-Washingtonissa. Alue oli varmasti vesivoimalaitoksille hyvä kohde, mutta se oli asumatonta erämaata ilman minkäänlaisia kulkuyhteyksiä. Voimalaitosten rakentamisen mahdollistamiseksi perustettiin Skagit River Railway, joka alkoi rakentaa ratayhteyttä itään Rockportista Great Northern Railwayn sivuradalta. Vuonna 1920 valmistui ratalinja tulevan Gorgen padon ja Newhalemin kaupungin alueelle 23 mailin päähän Rockportista koilliseen. Tämä rataosuus oli perinteinen höyryvetoinen rata. Rataa jatkettiin 1920-luvulla seuraavalle patotyömaalle Diabloon 9 mailin päähän. Tämä osuus koettiin höyryvetureille liian vaativaksi 4-5% nousujen ja tiukkojen kaarteiden takia ja rataosuus päädyttiin sähköistämään 600 V DC –järjestelmällä. Diablossa vaunut nostettiin varsinaiselle Diablon patotyömaalle 183 metriä pitkällä vaununnostoradalla, joka nosti vaunuja 103 metriä ylöspäin. Yläasemalta oli sähköistetty ratayhteys Diablon patotyömaalle Diablon patojärven rannalla. Täältä oli edelleen yhteys seuraavalle Rossin patotyömaalle junalautalla, jonka kyytiin mahtui kaksi vaunua.

Radan kalusto oli mielenkiintoinen kokoelma perinteisen rautatieyhtiön ja Interurban-raitiovaunuyhtiöiden kalustoa. Höyryvetoisella osuudella liikenteestä vastasi radan ainoa höyryveturi ”Old Six”, Baldwinin valmistama 2-6-2 Prairie-tyypin veturi, jonka Seattle City Light osti vuonna 1927. Lisäksi hiljaisen ajan henkilöliikennettä varten yhtiöllä oli kaksi J. G. Brillin valmistamaa kiskobussia. Sähköistetyllä osuudella vetovoimasta vastasivat seitsemän Seattlen ja Tacoman Interurban-ratojen tavarasähköveturia ja kaksi Box Cab –sähköveturia. Henkilövaunut koostuivat neljästä Puget Sound Electricin vanhasta Interurban-pikaraitiovaunusta, joista oli poistettu moottorit ja viidestä Oregon Electricin vastaavasta vaunusta. Lisäksi turismikäyttöön oli avovaunuja, joille oli rakennettu penkit (vähän vastaavia kuin Jokioisten Rautatien kesävaunut).

Skagit River Ry oli vuosikymmeniä ainoa keino päästä Seattle City Lightin voimalaitoksille. Jonkinnäköinen tieyhteys Diabloon valmistui 1954, jolloin liikenne Skagit River Ry:llä päättyi. Kunnollinen tieyhteys tänne syrjäiseen kolkkaan valmistui vasta 1972, kun North Cascades Highway valmistui. Tämä on todella myöhään Yhdysvalloista puhuttaessa!

Skagit River Ry muodostaisi aivan loistavan monipuolisen ja haasteellisen teeman pienoisrautatielle!

01.12.2019 18:15	Hannu Peltola:	Vaunut.orgissa on myös yksi vanhempi kuva Newhalemista: http://vaunut.org/kuva/73598?s=1
09.12.2019 14:40	Mikko Herpman:	Erittäin hienoja maisemia/kuvia ja historiaa. Sattuu itselle reissu Seattlen seudulle ensi Maaliskuussa. Pitääkin ottaa mahdollisuuksien mukaan ohjelmaan vierailu Diablon padolla, jospa vaikka sattuisi kevättulva noille tienoille ja näkisi hienon ohijuoksutuksen.
09.12.2019 21:00	Hannu Peltola:	Kiitoksia Mikko! Diabloa voin suositella lämpimästi ja alueen rautatiehistoria on todella mielenkiintoinen. Maaliskuussa kannattaa varautua siihen, että North Cascade Highway on suljettu. Lunta voi edelleen olla todella runsaasti ja liikenne sen mukaisesti ongelmissa.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!