Tämän kuvasarjan myötä palaamme sumujen saarille, tällä kertaa Skotlannin Ylämaiden normaalin rautatieliikenteen pariin kesän 2019 tilanteen mukaisena. Kuvasarjasta muodostui varsin laaja, mutta ajattelin, että samaan teemaan liittyvät kuvat on paras koostaa samaan sarjaan ja tässä muodossa sarjan avulla saa hyvän läpileikkauksen Ylämaiden rautatieliikenteestä. Kuvasarjan kuvat etenevät pääasiassa rataosittain. Tämä kuvasarja ei sisällä kuvia eri museo- tai nostalgiareiteiltä; jokainen näkemistäni nostalgiakohteista oli niin moni-ilmeinen, että ne ansaitsevat omat sarjansa! Tein kesällä 2019 kahdeksan päivän matkan Ylämaille ja matkakohteina olivat järjestyksessä Glasgown lähiliikenne, Clyde-joen ranta-alueet, Crianlarich, Fort William, ratayhteys Mallaigiin, the Jacobite ja Glenfinnan viadukti, Kyle of Lochalsh ja linja Dingwalliin, linjat Pohjois-Skotlantiin Thursoon ja Wickiin, Invernessin alue, Aviemore ja Strahspey-museorautatie, Perth, Dundee, Firth of Forth, Stirling ja Bo’Nessin rautatiemuseo. Viikko oli niin rautatiepainotteinen, että aloin jo potea junaähkyä!

Skotlannin rautatiehistoria alkaa vuodesta 1826, kun Monkland and Kirkintilloch Railway aloitti liikenteensä. Tultaessa 1850-luvulle Skotlannin suurimmat kaupungit oli jo yhdistetty rautateillä toisiinsa ja Englantiin ja eri rautatieyhtiöitä oli yli 100. Monet rautatieyhtiöistä olivat pieniä, ne saattoivat yhdistää esimerkiksi kaksi lähikaupunkia toisiinsa. Tultaessa 1910-luvun lopulle ainoastaan viisi suurempaa rautatieyhtiötä ja joukko pienempiä yhtiöitä operoi alueella. Suuremmat yhtiöt olivat North British Railway, the Caledonian Railway, the Glasgow & South Western Railway, the Highland Railway ja the Great North of Scotland Railway. Jokaisella näistä yhtiöistä oli omanlaisensa yrityskulttuuri, rakennusten arkkitehtuuri ja kalusto. Vuonna 1923 Iso-Britannian rautatiet järjesteltiin neljään suureen yhtiöön ja tämän jälkeen Skotlannissa operoivat the London and North Eastern Railway (LNER) ja London, Midland and Scottish Railway (LMS). Seuraava suuri muutos tapahtui vuonna 1947, kun Britannian rautatieyhtiöt valtiollistettiin ja British Railways aloitti toimintansa. Tultaessa 1960-luvulle rataverkko koki suurimman supistumisen, kun kaikkein kannattamattomimpia sivuratoja purettiin. British Railwaysin Skotlannin yksikkö brandattiin 1980-luvulla ScotRail-nimiseksi. Vuonna 1997 tapahtui seuraava kehitysaskel, kun British Rail yksityistettiin. Britannian yksityistämistapa on varsin poikkeava: rautatieviranomainen on määrittänyt muutamia rautatiebrandejä, joiden operaattorit kilpailutetaan määräajoin. ScotRail-brandia operoi tällä hetkellä Abellio ja Caledonian Sleeper –brandia Serco.

Skotlannin rataverkko oli laajimmillaan 1914, jonka jälkeen rataverkko on tasaisesti kutistunut. Tällä hetkellä rataverkon laajuus on noin 2820 kilometriä. Ydinkohdat rautateiden nykytilasta voi lukea esim. Wiki-sivuilta: https://en.wikipedia.org/wiki/Transport_​in_Scotland#Railways

Olen pyrkinyt liittämään tähänkin kuvasarjaan mahdollisimman paljon tietoa kuvien oheen. Toivottavasti näistä pikkutiedoista on iloa, ainakin itse olen oppinut hurjasti lisää kuvien taustoja etsiessä!

North Queensferry, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta

GB Railfreightin sepelijunassa oli sarjan 66 dieselveturi junan kummassakin päässä. Kahden veturin EMD-​moottoreiden kumu oli komeaa...

Ei kommentteja
04.08.2019 Hannu Peltola