Syyskuun alkupuolella tehtiin rautatieharrastajaporukalla tutustumismatka Naissaareen. Vuoteen 1994 asti saari oli sotilaskäytössä ja siitä on muistona laaja 750 mm:n kapearaideverkko, joka on osittain edelleenkin matkailukäytössä. Saari on toiminut vuodesta 1995 alkaen luonnonpuistona ja sieltä löytyy myös monia sotahistoriallisia kohteita.
07.10.2011 13:43 | Joni Lahti: | Upea kuvasarja! Naissaaren rautatiehistorian keskeinen kehitystekijä oli viime vuosisadan alun venäläinen suururakka ”Pietari Suuren merilinnoitus”. Sitä rakennettiin Venäjän hallussa oleville Itämeren rannikoille mukaan lukien Viron saaret ja Tallinnan kaupunki ympäristöineen. Syy, miksi linnoitusjärjestelmä tarvitsi oman rautatiensä, oli tietenkin tykkipattereiden ja muun puolustuksen huolto. Raskaan rannikkotykistön ammuksia tuskin olisi millään muulla keinolla saatu perille. Naissaareen rataverkko oli laajimmillaan I maailmansodan päätyttyä. 1918 kartan mukaan verkko ulottui saaren länsirannalla aikakin kuuteen asemaan ja tekipä myös lenkin rannan tuntumassa. Myös pohjois- ja etelärannoilla oli pistoratoja asemiin. Itäosassa saarta, jossa päälinja kulki, oli myös 5 – 6 patteriasemaan ratojen ulottuvissa. Tarton rauhan jälkeen saarelta purettiin raskasta tykistöä ja samalla purettiin 14,2 km rataa tarpeettomana. Vetureiksi jäi saarelle n:ot 3 ja 4 sekä lisäksi muutama resiina. Vuoden 1939 kartan mukaan yhteys pohjoisen ja etelän välillä oli vielä olemassa, mutta suurin osa pistoraiteista oli purettu. Itäosaan meni vielä 4 pistorataa. Vuoden 1992 kartta kertoo, että yhteys pohjoisen ja etelän välillä ei enää toimi ja haaroja on vain 2. Saarella oli 7 km käyttämätöntä ja 12 km käyttökelpoista rataa. Kalustona saarella oli mm MD54-4 moottoriveturi ja TU6A vetureita. Rautatieverkon keskeinen kohta oli merimiinatehdas, kuinkas muuten. Mukavia kuvia saaren rautatiehistoriasta löytyy mm täältä: http://dy.fi/xhv Muiden saarten ja Tallinnan alueen linnoitusradat ovatkin sitten toinen tarina. |