Ylikäytäväkuvakoonnoksen tarkoitus on valottaa ja syventää näkemystä Peipohja-Rauma -radasta. Rautatie kulkee syvällä maalais- ja korpimaisemissa, halkoen Satakunnan sydänmaita. Paikka paikoin on aistittavissa miltei erämaan tuntua. Siellä voi nähdä maakotkan nousevan siivilleen naavan koristeleman kookkaan kuusen latvasta tai joutua ukkometson hyökkäyksen kohteeksi. Matkallaan rautatie sivuaa myös monia vuosisatain aikaisia, perinteiden velvoittamia kyliä, joista jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan.
Suurin osa näihin kyliin, 80-90 -luvuille sijoittuvissa, Lättähatun, Hurun, Alstommin ja Deeveri-parin pakokaasujen marinoimissa lapsuus- ja varhaisnuoruusmuistoissani esiintyvistä, sodat kokeneen, rintamamiestalot rakentaneen ja suuret ikäluokat kasvattaneen sukupolven, ihmisistä on ollut jo vuosia Aabrahamin helmassa. Jälkipolvet ovat yhä suuremmassa määrin asuttaneet itsensä kauppaloihin ja kaupunkeihin. Monien tupien leivinuunit ja pystömuurit ovat jäähtyneet – iankaikkisesti ja ikihyviksi. Potkukelkkaa ei näy kylätiellä, ei kuulu suksen sivakointia saloilla. Kyläkaupat ja elintarvikekioskit ovat pistäneet uksensa säppiin, jouduttuaan yksi kerrallaan myöntämään taistelun ja kilpailun automarkettien värikkäitä neonvaloja, silmänkantamattomiin jatkuvia kuivamuonahyllyrivistöjä ja runsauttaan pursuavia pakastealtaita vastaan toivottomaksi. Lättähattuvuorot ja kyläkoulut on jo aikaa lakkautettu. Mutta maisemista ja miljöistä – menneisyyden armoitettujen tapahtumien ontoista, joskin muistoja tulvivista, kulisseista – on olemassa yhä tunnistettava jäännös. Sitä aika on kohdellut, jos mahdollista, säästeliäästi.
Pitkittyneen myöhäissyksyn lopulta tammikuun puolivälin jälkeen päättyessä lounaisessakin Suomessa pakkasiin ja vaihtuessa kuin veitsellä leikaten talveksi, näin kuinka maisemat huurtuivat ja kuurautuivat. Tulipalopakkanen sai aikaan sen, että mieleeni syksyn mittaan haihtunut ohut, untuvapilven tai sumun kaltaisesti, salakavalasti leijaileva ajatus Rauman radan ylikäytäviä ylivalottavasta talvisesta kuvasarjasta härmistyi ja kiteytyi kiinteäksi, sulamattomaksi iskostumaksi syvälle karvalakin sisävuoriin. Syksyllä höyrystyneissä, kaukaisen tavoittamattomissa ajatuksissa ideoimani talvinen tutkielma oli tullut siihen kulminoitumispisteeseen, jossa harrastajan on lunastettava abstraktit ajatuksensa valmistamalla sarjaväylä- ja USB-kommunikointiin sopivia, printtautuvia ja arkistoituvia preparaatteja – yhtä konkreettisia, silminnähtäviä ja todistusvoimaisia kuin formaldehydiin säilötyt kudos- ja solukkonäytteet.
Talvista teemaa mukailevista, värisävyiltään enemmän siniseen kaatuvista ylikäytäväkuvista kerätty kokoelma ei kartu muuten kuin jättämällä lämpöinen ja lepsu kammio, kiskomalla villasukat jalkaan, hankkiutumalla polkupyörineen ja kameroineen maakuntaan, radanvarteen pakkaseen ja lumeen mätsäilemään ja preparoimaan – pala palalta, ylikäytävä ylikäytävältä. Talvisen retkeilyn autuutta ja vetovoimaa osasi rautaisella ammattitaidolla kuvata Simossa syntynyt ja Sotkamossa elänyt Veikko Huovinen vuonna 1982 kirjoittamassaan, hörskäyttävänhauskassa novellissa Kasvissyöntikausi, jonka alkusanoja lainaan tässä: "Kirkkaita, kauniita helmikuun päiviä. Aamupakkaset käväisevät kolmessakymmenessä asteessa. Ilma on raikas kuin kiväärin sininen rauta. Voittamaton kaipaus erämaihin herää minussa. … Pois, pois lämpimistä huoneista huurteisiin metsiin!"
04.02.2014 01:04 | [Tunnus poistettu]: | Kerrassaan mahtava kuvasarja, upeat maisemat! Hienoa työtä! | |
04.02.2014 09:34 | Jouni Ijäs: | Näissä keskellä ei mitään olevissa tasoristeyksissä on jotain, mikä houkuttelee. Talon pihan läpi menevät kärrypolut saavat aina helposti vaihtamaan suuntaa, mutta toisaalta tarviiko sinne määränpäähän aina päästä autolla. Voihan sen vaihtoehtoisen reitin etsiä tosiaankin vaikka jalkasin metsän kautta. | |
04.02.2014 11:21 | Vesa-Matti Turunen: | Jälleen upea, mielenkiintoinen ja erikoinen kuvasarja AaPeeltä! :) Kuvasarjaa katsoessa houkuttelee yhä enemmän vierailla itsekin Rauman radalla. Maisemiltaan tuo rataosa vaikuttaa passelilta juuri maaseutumaisuuden taotta ja liikennekin taitaa olla suht vilkasta viikon jokaisena päivänä. |