Itä-Aasian matkani viimeinen kohde kesällä 1991 oli Peking, jossa vietin 7 viimeistä matkapäivää. Kotiinlähtöpäivän aamuna päätin varovaisuutta noudattaen uhmata kuvauskieltoa ja kävin asemalla, Beijing zahnilla, ottamassa muutaman junakuvan. Länsimainen matkailija kiinassa 90-luvun alussa oli kuitenkin vielä joltinenkin harvinaisuus ja siksi kamerankäyttöni radanvarressa herätti runsaasti huomiota. Kuvasaalis ratapihalta jäikin vähäiseksi, kun paikanpäälle ei voinut viranomaisten saapumisen pelossa jäädä pidemmäksi aikaa.

30.05.2014 10:39	Kari Haapakangas:	1991. Kaksi vuotta Tiananmenin jälkeen ja rynnistys maailmankaupan valtiaaksi vasta alkamassa. Tokihan länsimainen matkailija saattoi herättää huomiota. Olin itse tuona Tiananmenin vuonna kesälukiossa, ja englannin opettajamme oli kiinalainen. Oli melkoisen järkyttynyt tapahtumista. Yksi ryhmäkeskustelumme kääntyi kutsuntoihin, joihin me pojat olimme edellistalvena osallistuneet. Opettajaamme hämmästytti se, miten, no, innokkaasti, tai ainakin ilman suurempaa vastustelua suhtauduimme armeijan käymiseen, sekä se, että jopa silmälaseja käyttävät kelpasivat armeijaan. Suuri maa, suuret toleranssit, ja runsaasti valinnanvaraa.
30.05.2014 11:21	Kari Suominen:	Vielä tänä päivänä saamme lukea lehdistä ja somesta, kuinka Kiina yhä näin Tiananmenin vuosipäivän alla vainoaa aktivistejä ja pelkää levottomuuksia Pekingissä. Tapahtumista kuluneet 25 vuotta eivät ole sammuttaneet pinnan alla yhä kytevää paloa. Saapumistani Pekingiin 5. kesäkuuta 1991 varjostikin huoli tilanteesta kaupungissa verilöylyn vuosipäivän jälkeisenä päivänä, sillä tapahtumistahan oli kulunut vasta kaksi vuotta. Matkasuunnitelmissa olikin varaus jättää Peking tarvittessa väliin. Loppuviimeksi kaikki kuitenkin sujui varsin mallikkaasti, eikä kaupungissa ollut vierailuni aikana mitään levottomuuksia.
30.05.2014 13:04	Kimmo T. Lumirae:	Ainutkertaisia kuvia.
31.05.2014 23:41	Kari Suominen:	Niin, tottelemattomuuden kukkasia.
01.06.2014 00:25	Tapio Muurinen:	On kyllä hyvä kuvasarja, josta voi kiinalaista elämää ja mentaliteettia reilut 20 vuotta sitten. Sen jälkeen muutos on ollutkin rajua. Kävin neljän työkaverin porukassa Pekingissä ja ympäristössä ihmettelemässä nykymeininkiä keväällä 2009. Kari, et kai junalla kuitenkaan matkustanut Aasian läpi, kuten emme mekään. Vuosi sitten jäätyäni eläkkeelle, olin jo varannut junamatkan Mongolian kautta Pekingiin, mutta sattuneesta syystä jouduin sen peruuttamaan. Monethan sen reissun vuosittain tekevät.
01.06.2014 01:24	Kari Suominen:	Matkustin lentäen, sillä junamatka ei olisi sopinut aika tiukaksi vedettyyn matkaohjelmaan. Tämän matkan aikoihin Pekingissä ei ollut tietoakaan ruuhkista ja ilma oli vielä suhteellisen puhdasta. Nykyinen tilanne alkaa kohta olla grande katastrof, sillä kaupunki tukehtuu nykymenolla saasteisiinsa. Muutos kaupungissa ja menossa noin yleisestikin on rajua verrattuna 20 vuoden takaiseen. Voisi kai sanoa, että länsimainen hapatus on särkenyt idyllin.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!