Keitele-Museon kiskoautohenkilöjuna (Dm7 4200 + EFiab 11594 + Dm7 4117 + Dm7 4135) kuljetti matkustavaista kansaa eteläsavolaisia kiskoja pitkin lauantaina 4/10-2014, Savon radan 125-vuotisjuhlapäivänä. Samalla päättyi yksi aikakausi, kun Otavan satamarata suljettiin liikenteeltä.

Minulle kolahti matkalla sikälikin satumainen tuuri, että satuin istumaan vastapäätä sitä penkkiä, jossa mikkeliläinen opetusneuvos matkusti Mikkelistä Otavan satamaan ja takaisin. Vanha opetusneuvos muisteli, kuinka höyrylaivat liikennöivät viime vuosisadan alkupuolella Otavan Kotalahdesta Puulaveden selkiä pitkin Hirvensalmelle, Kortesalmelle ja Kangasniemelle. Hän kertoi työskennelleensä 40-luvulla kolmena kesänä länkimiehenä Otavan satamassa, lastaten puutavaraa junanvaunuihin möljällä. Vaari kertoi, kuinka kevyet höyryveturit eivät aina saaneet kiskottua raskasta puutavarajunaa Otavan satamasta ylös jyrkkää mäkeä. Silloin juna katkaistiin mäessä hänen lapsuudenkotinsa kohdalla ja nostettiin Otavaan kahdessa palassa. Tällä kertaa sitä vaaraa ei tuntunut olevan. Kuljettajat olivat muistaneet varata vetovaunuihin riittävästi veturihiekkaa. Tokihan vetovaunut olivat lujilla seisomakuormasta ja jyrkästä noususta – sitä ei voi kiistää. Sinertävänharmaat savut vain jäivät leijumaan mäkeen ja rannoille.

– Annoittekos kuljettajalle kahvia? naurahti opetusneuvos nähdessään museoliikennöitsijän plikkojen palaavan kiskoautojunan ajo-ohjaamosta kahvitonkkineen ja voileipäkoreineen.

Paluumatkalla Mikkelin sotilaslentokenttää sivuutettaessa jutun aihe takautui myös sotien aikaan. Opetusneuvos muisti, kuinka Päämajan kenraaleilla oli tapana pelata potkupalloa, elostella naisten kanssa ja maistella viinoja samalla kun miehiä taisteli ja kaatui rintamalla, Tali-Ihantalassa. Mikkeliin saavuttaessa näköpiiriin osuivat Hankkijan varastojen jälkeen vielä viljasiilot, muistuttaen Suomen agraarisesta kulta-ajasta, kun sotienjälkeiset suuret ikäluokat oli ravittava oman maan antimilla niukkuutta jakaen. Opetusneuvos ihaili siilojen esteettistä tenhovoimaa, harmitellen samalla, kun Suomessa ei liikaa ymmärretä sellaisten päälle. Hänen jyväskyläläinen vierustoveri muisti maamiesisänsä hokeneen 60-luvulla, että jyväjemmarin sitkeimmät harjoitusvastukset ovat Hankkija, Heikki Haavisto, halla ja hukkakaura – tässä järjestyksessä.

Museokiskoautohenkilöjunamatka oli todellisuuspakohakuinen retki Savon radan eiliseen. Onkin sanottava, että ainakaan messevyydeltään matka ei ollut rajoittunut. Peukkua matkan järjestäjille ja junailijoille sekä paikalliselle asujaimistolle, joka mobilisoitui mustanaan asemien kylätapahtumiin! Tällainen yhteen hiileen puhaltava, puoliaan pitävä – Helsingin herrojen suuriin, loppuun asti harkitsemattomiin suunnitelmiin varauksella, jopa niskojaan nakellen ja naljaillen suhtautuva – paikallinen yhteisöllisyys on valitettavasti nykyään katoavaa ja väistyvää kansallisvarallisuutta – kuitenkin erilaisina kriisiaikoina kaikkein arvokkaimmaksi varannoksemme ja varmimmaksi turvaksemme osoittautunut.

07.10.2014 20:36	Jukka Ahtiainen:	Hatunnoston arvoinen kuvakertomus ja samalla historiankirjoitusta. Oli mukava nähdä paljon tuttuja, kuulla rautatieaiheista musiikkia Haukivuoren asemalla James Deaniä unohtamatta sekä livenä M.A. Nummisen & Pedro Hietasen mestarilliset esitykset.
10.10.2014 00:02	Ari-Pekka Lanne:	Tähän projektioon on koonnostettu vain karkea osittaisvalotus tuosta ikimuistoisesta päivästä. Hatunnosto kuuluu lämminhenkiset asematapahtumat sekä ne yhdeksi liittäneet museojunavuorot organisoineille ja järjestäneille. Pitäkäähän lippu korkealla siellä "Suur-Mikkelissä"!

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!