Martinlaakson rata oli Suomen ensimmäinen rautateiden kaupunkirata ja tietyltä kantilta ajateltuna myös maamme ensimmäinen metrorata, jota liikennöi VR Osakeyhtiö YTV:n tilaamana. Vaikka rata haarautui yleiseen rataverkkoon kuuluvalta Rantaradalta, se oli teknisesti pitkälti samankaltainen kuin HKL:n metro: lähinnä virroitustapa oli erilainen , samoin keskustan palvelu. Siinä missä HKL:n metro (Itämetro) vie matkustajat seitsemälle kantakaupungin metroasemalle, vei M-juna vain Pasilaan ja Elielin aukiolle

Kuvasarja on virtuaalinen aikamatka, jossa Helsingin,Pasilan,Ilmalan sekä Huopalahden asemia tarkastellaan 1970-luvun puolenvälin asussaan eli sellaisina kuin ne Martinlaakson liikenteen alun aikoihin olivat. Pohjois-Haagan ja Malminkartanon asemat esitetään nykypäivän valossa samoin kuin Vantaan asemat, sillä ne ovat lähes alkuperäisessä 70-luvun asussaan. Kehäradan tulon vuoksi Vantaan puolen asemathan on Vantaankosken asemaa lukuunottamatta vain kosmeettisesti ennallistettu, mikä niukalla budjetilla tapahtunut korjaus on itse asiassa säilyttänyt lähes kaiken alkuperäisenä.

Olen aiheen kerronnassa parhaani mukaan yrittänyt välttää yhtäläisyyksiä Resiinassa 4/2015 olleen Martinlaakson rataa käsittelevän artikkelin kanssa.

21.12.2016 11:15	Jukka P. T. Ruuskanen:	Erittäin hyvä ja asiallisesti kirjoitettu kuvasarja. Tukee hyvin ym. artikkelia.
21.12.2016 11:23	Mikko Nyman:	Täältä niin ikään hatunnosto kuvasarjasta. Toki Pyhästä Martinlaaksosta olisi voinut laittaa enemmänkin kuvia, mutta menköön tämän kerran... :-)
24.10.2017 20:17	Tuukka Ryyppö:	Miksi tässä ei missään mainita sitä, että Martsarin rata on Kamppi-Meilahti-Haaga-Martinlaakso-metroradan ensimmäinen vaihe? Kun rahat eivät riittäneet koko linjan rakentamiseen, siitä tehtiin vain välttämätön osa sekä Munkkiniemen metroasema. Tuo välttämätön osa, eli luoteen uudisrakennusalueet, annettiin väliaikaisesti VR:n hoidettavaksi - ja tunnetusti mikään ei ole pysyvämpää kuin väliaikainen. Metroratahistoria on merkittävässä osassa Martsarin rataa: Vähemmissä määrin siten, että esim. Kannelmäen asemalla on laiturin reunassa puuparrut laituria raiteiden suuntaan jatkamassa, koska rautateiden junat ovat kummaltakin sivultaan sen parrun leveyden verran kapeampia kuin metrojunat. Ja enemmissä määrin siten, että asemat ovat poikkeuksellisesti olleet Helsingin ja Vantaan kaupunkien omaisuutta, toisin kuin kaikki muut Suomen rautatieasemat ja seisakkeet. Tämä omistussuhteiden ero taas on vaikuttanut sekä asemaratkaisuihin, että asemien tunnetusti häkellyttävän surkeaan ylläpitoon, joka puolestaan on heijastunut myös M-junan matkustajien keskimääräiseen asenteeseen, antaen M-junalle hyvin karun ja rujon maineen.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!