Vetureissa käytetyn polttopuun, veturihalkojen, hankintaketju on nykypäivän perspektiivistä tarkasteltuna ollut pitkäkestoinen ja työvoimavaltainen prosessi, joka kuitenkin on aikanaan toiminut hyvin silloisen kustannusrakenteen ollessa kuitenkin vallinneisiin olosuhteisiin nähden sopiva. Vasta sodan syttyminen ja puun hankintaan liittyneet rajusti lisääntyneet hallinnolliset toimet sekä puun saatavuuden romahtaminen saivat aikaan hankintojen siirtämisen Valtionrautateiltä itseltään ulkopuoliselle virastolle.

Ennen maitse ja vesitse tapahtuneita kuljetuksia kannolta antopaikoille ja puun kuivatusta, piti puu kuitenkin ensin hankkia ja aikojen alussa se tapahtui kuulutuksin. Niitä julkaisi rautatiehallituksen varasto-osasto asian kulloinkin toimeksisaaneen virkamiehen laatimana.

"Puutavaroiden kirjalliset myyntitarjoukset on lähetettävä tai jätettävä joko rautatiehallituksen puutavaratoimiston alempana lueteltuihin piirikonttoreihin, piiri-konttorien alaisille piirityönjohtajille tahi rautatiehallituksen puutavaratoimistoon Helsinkiin. Myös henkilökohtaisesti esitetyt tarjoukset otetaan huomioon. Jos tarjous lähetetään postitse, lähetys on varustettava riittävillä postimerkeillä. Riittämättömillä postimerkeillä varustettuja tarjouskirjeitä ei lunasteta. Rautatiehallituksen puutavaratoimistolle Helsinkiin tai sen piirikonttoreille osoitetut tarjouskirjeet otetaan vastaan kaikilla rautatieasemilla ja pysäkeillä ilman postimerkkejä. Muu hankintoja käsittelevä kirjeenvaihto ei ole postivapaata."

Valtionrautateiden ostoja koskeva kuulutus jaettiin asemille, pysäkeille, varastoihin, varikoille ja puutavarakirjanpitäjille ja kehotettiin halukkaita halkojen, ratapölkkyjen y.m. puutavarain hankkijoita tutustumaan sen ja hankintamääräysten sisältöön sekä tekemään tarjouksensa kuulutuksessa määrätyksi päiväksi.

Ennen toista maailmansotaa valtion polttoainehankinta ei ollut keskitettyä . Aiemman polttoaineen ylitarjonnan vuoksi tällainen yllä kuvattu, kuulutuksiin perustuva hankintamenetelmä oli kannattava .Tilanne muuttui sodan sytyttyä, kun hiilen ja koksin tuonti pysähtyi ja puulle syntyi suuri kysyntä. Suomen valtio joutui kilpailemaan sodan alkuaikoina yksittäisten käyttäjien kanssa vähistä puuvarastoista. Sota vaikeutti puun hankintaa, koska työvoimasta ja hevosista oli tuolloin pulaa . Syksyllä 1939 puun hankinta asetettiin Valtionrautateiden, VR:n, tehtäväksi, mutta tammikuuhun mennessä monet laitokset kuten Kansanhuoltoministeriö olivat tyytymättömiä Valtionrautateiden toimintaan. Tämän vuoksi polttoaineen hankinta haluttiin siirtää toiselle valtion laitokselle.

Niinpä valtion laitosten polttopuiden ja puutavaran hankinta keskitettiin 26.1.1940 annetulla asetuksella rautatiehallituksen puutavaratoimistolle. Se muodostettiin kansanhuoltoministeriön alaiseksi valtion liikelaitokseksi, jolla oli oma johtokuntansa. Toiminta-alue käsitti koko maan ja henkilökuntaa saatiin aluksi lainaksi metsäteollisuudelta. Rautatiehallituksen Puutavaratoimiston (RP) nimellä laitos toimi vuoden 1944 loppuun saakka. Vuoden 1945 alusta lukien nimi muuttui uudella asetuksella Valtion Polttoainetoimistoksi, lyhennysnimenä VAPO. Vapo toimi kansanhuoltoministeriön alaisena vuoden 1949 loppuun saakka. Vuoden 1950 puolella Vapo siirrettiin uudella asetuksella kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön alaisuuteen ja sai nimekseen Valtionrautateiden Polttoainetoimisto. Johtokunnassa oli VR:n edustajilla enemmistö. Vuoden 1956 alusta lukien Vapo on toiminut itsenäisenä tilivirastona. Vuoden 1963 alussa laitokselle palautettiin sen entinen nimi Valtion polttoainetoimisto, ja johtokuntaa laajennettiin. Johtokuntaan tulivat rautatiehallituksen, metsähallituksen, puolustusvoimien, rakennushallituksen ja MTK:n edustajat. Vapon pääkonttori siirrettiin vuonna 1973 Helsingistä Jyväskylään.

Rautatiehallituksen puutavaratoimisto (1940 - 1944)

Valtion polttoainetoimisto (1945 - 1949)

Valtionrautateiden polttoainetoimisto (1950 - 1962)

Valtion polttoainetoimisto (1963 - 1968)

Valtion polttoainekeskus (1968 - 1983)

Vapo

VAPO

Vuoteen 1963 mennessä rautateiden dieselöinti oli edennyt niin pitkälle, että VAPO:n tehtävät irrotettiin VR:stä ja päätehtäväksi tuli polttonesteiden varmuusvarastointi sekä kriisiajan energiahuolto.

Sittemmin yhtiö aloitti oman turvetuotantonsa 1960-luvun lopussa, minkä jälkeen polttoturpeesta tuli merkittävä osa laitoksen toimintaa. Alkanut turvetoiminta käänsi Vapon toiminnan uuteen nousuun. Turvetuotanto ja turpeen jalostaminen aiheuttivat sen, että yhä suurempi osa Vapon myynnistä suuntautui valtion laitosten ulkopuolelle. Vaposta tuli osakeyhtiö 1.1.1984 alkaen ja nykyään se on yksi maailman johtavista turveteollisuuden yrityksistä ja Suomen suurimpia sahateollisuusyrityksiä. Yhtiö on merkittävä sähkön, lämmön, tuulivoiman, ympäristöturpeiden, kasvualustojen ja kasvirakenteiden valmistaja sekä ympäristöteknologian kehittäjä.

03.02.2017 03:01	Reino Kalliomäki:	Kiitos, Kari. Sarja on ihan mykistävä!
03.02.2017 08:08	Esko Ampio:	Mukavia kuvia. Muistan Riihimäen halkovarastot. Olivat itään menevän radan varrella, Jussilan ylikäytävän jälkeen. Tuolloin, 50 luvulla oli jo iso puurakenteinen laitos, josta puut kipattiin tenderiin. Joskus seurasimme halkovarastolla halkojen välissä puikkelehtivaa lumikkoa.
03.02.2017 10:14	Timo Salminen:	Hieno sarja, todella koko ketju - jos nyt puiden kasvua ei oteta lukuun. Tämä on koulukuntakysymys, johon ei varmaan oikeaa ratkaisua edes ole, mutta minä henkilökohtaisesti toivoisin kaikissa sarjoissa, että kuvat olisi lisätty järjestyksessä alusta loppuun eikä lopusta alkuun. Näin siksi, että katson sarjat yleensä aloittamalla ensiksi lisätystä. Kuvan katsottuani napsautan sitä hiirellä, jolloin eteeni avautuu seuraava kuva jne. sarjan loppuun asti. Tässäkin tapauksessa sarja tulee siis katsotuksi käänteisessä järjestyksessä.
03.02.2017 10:47	Kari Suominen:	Kiitokset herroille mielenkiinnosta. Tuohon Timon mainitsemaan kuvasarjan koostamiseen liittyen olen itsekin lähettänyt ylläpidolle viestiä http://vaunut.org/keskustelut/index.php/​topic,9966.0.html, mutta minkäänlaista kannanottoa siihen, että ovatko esitetyt toiveet mahdollisia vai eivät, en ole vielä saanut.
04.02.2017 13:19	Juhani Suntioinen:	Kuopiossa saatiin lotjat purettua suoraan varastointiin nykyisten Kallansiltojen tienoilla. Vieressä kulki Kuopio-Iisalmi rata ja yhteydet pohjoiseen ja etelään olivat hyvät.
05.02.2017 13:08	Seppo Kiuru:	Herran jestas millaista työtä tehtiin aikoinaan! Siellä on olleet vahvat miehet töissä. Äitini kertoi että hän auttoi Parkumäen pysäkillä n 13-14 vuotiaana jatkosodan aikana isäänsä ja isoveljiään. Isä ja veljet halkoivat ja sahasivat pöllejä ( oliko oikea termi) , äitini auttoi halkojen lastaamisessa veturiin. Veturin lämmittäjä antoi joskus ylimääräisen poletin kun noin nuori tyttö on töissä.
05.02.2017 13:34	Kari Suominen:	Kaikki puun liikutteluun tarvittava työ kaadosta lähtien koko ketjun matkalla eri vaiheissaan aina pesään laittamiseen asti on ollut käsityötä. Ei ole siis ihme, että kuvissa näkyvät työmiehet ovat kaikki kuin kuivan kesän oravia, sillä tällainen työ on polttanut rasvat kehosta tehokkaasti.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!