Tämänvuotinen kesälomamatkani suuntautui Hangosta pohjoiseen, aina Nuorgamiin asti ‒, ikään kuin Suomi-neidon varpaista päälaelle. Kulkumuodoksi valitsin maantieresiinan, mikä oli poikkeuksellisten ja hautovien helteiden vallitessa epäilemättä hyvä valinta; ainakin ilmastointi oli varmatoiminen. Reittihän on sitä paitsi pyöräilyvälinä klassikko. Turusta Hankoon siirryin pyörineni junakyydityksellä, josta tosin osa oli sähköratavauriosta johtuen korvaavaa linja-autoliikennettä. Paluumatka Nuorgamista Raumalle taittui linja-autolla ja junalla.
Kilometrejä kertyi polkupyörän matkamittariin Hangon Tulliniemestä Nuorgamiin 1641. Retki oli näinmuodoin samalla tavallaan »karstanpolttoajo». Yöpymispaikoiksi sattuivat Tammisaari, Riihimäki, Sysmä, Jyväskylä, Viitasaari, Pyhäsalmi, Vaala, Pudasjärvi, Rovaniemi, Sodankylä, Kakslauttanen ja Kaamanen. Muina öinä nukuin huokeasti teltassa, mutta koska Pudasjärvi on ufoille altista aluetta, siellä katsoin viisaimmaksi piileksiä kelohonkaisessa leirintämökissä.
Lapissa oli todellakin sitä kuuluisaa, selittämätöntä taikaa. Siltikään ei sovi vähätellä muun maan ihmeitä ja outouksia. Matkalla paitsi kartoitin Jäämeren radan linjausta, myös paimensin niin poroja kuin pikkuautojakin ‒ samanlaisia jukopäitä kumpikin elukka. Masentavaa sen sijaan oli havaita omin silmin maaseudun autioituneen. Ihmiset ovat muuttaneet itsensä vähin äänin ja pienissä erissä kyliltä ja kinttupoluilta kaupunkeihin ja autojen kabiineihin. Postilaatikottoman autiotalon nähdessäni mieleeni hiipi aina ajatus siitä, miten siitäkin tuvasta ‒ omin käsin rakennetusta ‒ on kerran lähdetty sen viimeisen kerran. Ne ovat olleet traagisia näytöksiä.
Filmiä onnistuin parissa viikossa tärväämään metritolkulla. Tähän matkapäiväkirjaan on valikoitu yksi ruutu (tai kollaasi) per matkapäivä.
Välillä Salo–Hanko-Pohjoinen
Minulla oli suuret suunnitelmat matkustaa Turusta Karjaalle junalla IC 962 sekä jatkaa siitä edelleen Hankoon kiskoautolla H 390. Pyöräpaikkakin...