Kävin marraskuussa 2019 tutustumassa vanhaan Northern Pacific Railwayn päärataan Washingtonin osavaltiossa Ellensburgista Stampede Passin solan kautta Auburniin. Tässä kuvasarjassa on kooste rataosasta syksyn 2019 mukaisena. Tämä kuvausretki kuului sarjaan ”vähemmän onnistuneet retket”. Washingtonin syksyinen sää näytti huonommat puolensa lähes koko ajan sataessa, jolloin vuoriston hiekkatiet muuttuivat todella liukkaiksi mutaränneiksi. BNSF:llä oli juuri tuona päivänä käynnissä laajempi kunnostustyö ja kaupallinen liikenne reitillä oli keskeytetty. Lisäksi huomasin, että autolla pääsy Stampede Passiin on todella hankalaa. Alueella risteilee verkosto toinen toistaan pienempiä hiekkateitä ja en löytänyt näistä oikeaa reittiä, joka olisi mennyt Stampede Passin tunnelille. Loppujen lopuksi ajoreittini katkesi hiekkatien poikki asetettuun teräsaitaan keskellä ei mitään ja jouduin palaamaan reilu kolmekymmentä kilometriä hiekkateiden verkostoa takaisin moottoritielle.

Lisäsin kuvasarjaan muutaman kuvan Northern Pacificin kultakaudelta suurten höyryvetureiden toiminnasta alueella. Nämä toivottavasti luovat kuvan tämän aikanaan tärkeän liikennereitin operoinnista ja menneestä loistosta.

Stampede Pass oli osa Northern Pacific Railwayn päärataa Minneapolisista Tacomaan ja Seattleen. Stampede Passin reitin kartoitti NP:n reitti-insinööri Virgil Bogue vuonna 1881. Tämä päivänä on vaikea kuvitella haasteita, joita vielä 1800-luvun lopulla Luoteis-Yhdysvalloissa liikkumiseen liittyi. Vuoristoalueet olivat kartoittamattomia ja villejä erämaita, joissa ei asunut ketään. Reittiselvitykset olivat käytännössä tutkimusmatkoja täysin tuntemattomille alueille. Valtavan ponnistuksen jälkeen Virgil Bogue ja NP löysivät rautatielle sopivan reitin sittemmin Stampede Passiksi nimetyn solan kautta. Solan nimi on varsin erikoinen (Stampede = pakokauhu) ja se on ilmeisesti periytynyt läheisen Stampede Laken tukkityömaalta, jossa oli työnjohtajana täysin kykenemätön henkilö. Tämä työnjohtaja nimitettiin myös Stampede Passin ratatyömaalle, jolloin työvoima pakeni pakokauhussa. Solan nimeksi vakiintui Stampede vaikka virallisesti se yritettiin nimetä USA:n presidentin mukaan Garfield Passiksi.

NP:n ensimmäinen reitti Stampede Passin yli perustui suunnanvaihtoraiteisiin (Switch-Back), joita oli solan molemmilla puolilla kolme ja varsinainen sola ylitettiin hevosenkengän muotoisella kaarteella noin 1119 metrin korkeudella. Tämä yhteys valmistui 1887 ja se oli monella tavalla haastava. Nousut olivat pahimmillaan 5,6 % ja vaikka junissa oli molemmissa päissä aikanaan suuri Z-sarjan 2-6-6-2 Mallet, junapituus rajoittui viiteen vaunuun. Lumiolosuhteet olivat haastavia ja talvisin solassa saattoi sataa 12 metriä lunta! NP alkoikin rakentaa välittömästi solaan päästyään tunnelia, joka ohittaisi pahimmat paikat. Tunneli saatiin avattua alustavalle liikenteelle 1888, mutta vasta 1895 tunnelin sisävuoraus oli valmis.

Stampede Pass oli vuosikymmeniä osa NP:n päärataa ja ainoa reitti Tacomaan ja Seattleen. Tilanne muuttui Burlington Northernin muodostamisen jälkeen 1970. Nyt BN:llä oli kaksi vaihtoehtoista reittiä Seattleen ja vanha Great Northernin reitti Stevens Passin kautta (http://vaunut.org/sarja/4727 ) oli liikenteellisesti huomattavasti helpompi. Stampede Pass jäikin nopeasti varayhteydeksi ja lopulta liikenne sen kautta lopetettiin kokonaan 1984. Linja oli käyttämättömänä aina vuoteen 1996, jolloin BNSF aktivoi sen uudelleen kapasiteettitarpeen vuoksi. Reitin tunnelit ovat kuitenkin liian matalat kaksikerroksisille konttijunille ja parhaillaan on käynnissä tunnelien avartaminen.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!