Kesän 1979 kiertomatkaa varten hain ja sain luvan matkustaa muutamassa tavarajunassa sen kesän matkakavereiden Heikki Pellin ja Topi Tuukkasen kanssa. Viimeisenä oli jakelu- ja keräilyjuna Jyväskylästä Pihtiputaalle ja takaisin. Mikä olisi rattoisampi tapa viettää syntymäpäiväänsä edeltävä päivä kuin oleilla konduktöörivaununa toimivassa vanhassa postivaunussa ja ottaa kuvia aiheellisiksi katsomistaan aiheista?
Kuvien tiedoissa on varmasti puutteita ja epätarkkuuksia kun muistiinpanot ovat haihtuneet olemattomiin; tarkennukset ovat erittäin tervetulleita. Suurin tietoaukko on siinä ettei minulla ole aavistustakaan junaparin numerosta! *punastuu*
Kamerana oli Voigtländer VF 135 - melko tyypilllinen keskihintainen kompaktikamera jonka 40 mm Color-Skoparexin piirtokyky ei isoilla aukoilla ollut kehuttava ja jonka valotusautomatiikan pisin valotusaika oli 1/30 s. Toisaalta kamerassa oli kytketty etäisyysmittari ja laukaisimen etuvedolla toimiva valotuksen lukitus. Jälkimmäisestä oli jatkuvaa hyötyä etenkin kun aukko-valotusaika-asteikko oli koko ajan näkösällä tähtäimen oikeassa reunassa.
Panu Saarikuru skannasi kuvat 7200 x 4800 pikselin kokoisiksi. Kutistin kuvia, poistin pahimpia roskia Windows Paintilla, korjailin varovasti joidenkin kuvien kontrastia Microsoft Digital Image 2006 Standard Edition Editorilla (130 euron hintaisen Office-paketin kylkiäinen jossa on oikea painettu ohjekirja) ja käänsin paria kuvaa asteen verran myötä- tai vastapäivään. Kuvien väreihin en juuri puuttunut vaan ne ovat aitoa ja alkuperäistä Agfachrome CT 21:tä.
15.03.2021 13:10 | Esa J. Rintamäki: | Luin juuri tuosta kaverusten reissusta ikivanhasta Resiinasta. Tämä kuvasarja olikin oikein hauska visualisointi. Heikki, älä ujostele laittaa muitakin reissusi kuvia vorgiin! |
|
15.03.2021 13:29 | Heikki Kannosto: | Kiitän ja kumarran. Kuvien lisääminen ounut.vargiin on minun kohdallani kiinni siitä ettei minulla ole käypää skanneria. Vuoden 2002 CanoScanin kytkentäyritys silloiseen tietokoneeseeni meni läskiksi syystä jota en muista - ja matkalaukun kokoisen ja painoisen laitteen käyttö vaatisi pöydän jota tässä leikkimökin kokoisessa kaksiossa ei ole. Jossakin on myös Hewlett-Packardin skanneri-tulostin mutta se on tehty lähinnä A4-kokoisten papereiden skannaamiseen eikä sen tarkkuus riitä kinofilmeille alkuunkaan. Onnistuin joka tapauksessa lisäämään kuvat oikeassa eli takaperoisessa järkestyksessä. |
|
15.03.2021 19:49 | Pasi Seppälä: | Ehdottomasti myös isot tykkäykset täältä. Erinomainen kuvasatsi, jonka tekninen laatu on oikein hyvä. Ymmärtääkseni olet kuvannut runsaasti, joten lisääkin katselisi mieluusti. | |
15.03.2021 19:53 | John Lindroth: | Kiva nostalginen kuvasarja. | |
15.03.2021 21:36 | Hannu Peltola: | Upea sarja ja täältä nämä löytyvät helpommin kuin Facebookin kuvasuosta! | |
16.03.2021 10:12 | Heikki Kannosto: | Kiitoksia kommenteista! Teknisen laadun kanssa on vähän niin ja näin. Ensimmäisen kuvan Po:n akkukotelon teksti on täysikokoisestakin skannauksesta hädin tuskin luettavissa – jos tietää mitä siinä lukee. Täytyisi kokeeksi skannata jokunen kuva ajalta jolloin kuvasin Agfamatic 100:lla joka söi 126-koon Instamatic- eli Pak-kasetteja (kuvakoko 28 x 28 mm) ja jossa oli peräti kaksi valotusaikaa. Projektorilla katsellen huomaa kyllä että silläkin sai ihanneoloissa kelvollisia kuvia varsinkin jos onnistui löytämään Kodachrome 64:ää. Tuollaisilla "cocacolakameroilla" on aloittanut muutama muukin ja 1960-70-luvuilla ne olivat ainoa koululaisen kukkarolle sopiva vaihtoehto. Isällä oli kyllä vaarin peruina paljekamera jonka kuvakoko oli 6 x 9 senttiä mutta se oli lievästi sanoen kömpelö värkki. Onneksi sain syksyllä 1983 irti hiukan paremman kameran jolla kuvattuna akkukotelonkin teksti olisi varmaankin veitsenterävää. Kokoelmassani on luultavasti noin 4000 junakuvaa mutta skannerin suhteen olen toistaiseksi täysin vertaisavun varassa. Seuraavaksi voisi ottaa työn alle mustavalkodiat toukokuun 1988 suurelta junamatkalta. Nekin ovat osaksi Junat-lehdestä tuttuja mutta täällä ne saisi näytölle vähän isompina. Niillä voisi jo saada vuoden kuvakiintiön täyteen. Kumma kyllä kuvateksteihin ei saa tällaista kappalejakoa. Täytyy kokeilla saisiko niihin jonkin erikoismerkin kappalerajaa ilmaisemaan. (Jk. Yhdistelmä «» kuvautuu näköjään oikein. Erottelen kuvatekstien kappaleet sillä toisistaan siihen asti kunnes saan päänuppini sommittelemaan tekstejä joissa ei kappalejakoa tarvita.) |
|
16.03.2021 10:54 | Hannu Peltola: | Heikki: kaikilla harrastajilla ensimmäiset kamerat ovat olleet huonoja, mutta niillä(kin) on saatu tallennettua näkymiä, jotka nykyisin ovat historiaa. Mietin pitkään esimerkiksi tämän kuvasarjan http://vaunut.org/kuvat/?s=4974 julkaisua, koska kuvat on otettu siskolta lainatulla rotanloukulla, jonka erikoisominaisuuksiin kuului kuvan epätarkkuus kaikilla etäisyyksillä. Kuvat ovat kuitenkin historiaa ja päädyin julkaisemiseen. Jatka ihmeessä näiden vanhojen kuvien julkaisua, ne varmasti kiinnostavat foorumin lukijoita! | |
16.03.2021 11:42 | Heikki Kannosto: | Näinhän se on ja historiallisissa tapauksissa huonokin kuva on parempi kuin ei lainkaan kuvaa. Kun vain saisi skannerin jota osaa käyttää ja jonka jaksaa nostaa sille pöydälle jota ei ole... |
|
16.03.2021 12:15 | Hannu Peltola: | Toissa kesänä otin kesäurakaksi kaikkien vanhojen valokuvien skannauksen. Se oli todella aikaa vievää, kun päätin skannata jokaisen kuvan parhaalla kuvalaadulla, jolloin jatkotoimiin jää enemmän mahdollisuuksia. Lopulta päätin ottaa dioista skannaukset suoraan murehtimatta esim. roskien poistosta. Päädyin siihen, että kuvaa käytettäessä pienet roskat on nopeampi poistaa Photoshopissa tarpeen mukaan kuva kerrallaan, kuin koko skannattavasta kuvamassasta. | |
16.03.2021 14:43 | Niila Heikkilä: | Hannu on oikeassa. Valtavaa määrää skannatessa on monesti järkevää tehdä skannaus sarjatyönä jotta kuvat saa näkymään ruudulla, jolloin ne on helpompi hahmottaa ja jäsennellä. Sitten jos eteen sattuu joku oikein herkullinen kuva, varaa sitten hieman aikaa sen hieromiseen, vaikka jälkikäteen. Joskus yritin tehdä toisinpäin, mutta homma ei kokonaisuutena oikein tuntunut edistyvän mihinkään jos/kun illan saldona on vain muutama valmis kuva. Yleinen pölyn poisto on nopea tehdä kun hakee vaikka Motonetistä PRF:n spraypaineilmapurkin. Ei maksa juuri muuta kuin hakemisen vaivan, mutta sillä kun suhauttaa aina filmiliuskaa koneeseen lyödessä, kaikkein suurimmat pölyhaituvat lähtevät pois haittaamasta. |