Kesäkuussa 2022 vierailin Skotlannin Ylämailla vanhalla Strathpeffer Branch Linella ja tämä vierailu sai mielikuvituksen heräämään! Strathpeffer Branch Line oli Britannian ensimmäisiä turismia varten rakennettuja rautateitä ja alueella vieraillessani oikein aistin, miten viktoriaanisen aikakauden loppupuolella ladyt ja lordit matkustivat loisteliaissa pikajunissa Lontoosta Ylämaiden keskelle Strathpefferin turismiparatiisiin. Toivottavasti tämä kuvasarja saa myös kaikkien katselijoiden mielikuvituksen liikkeelle!
Strathpeffer sijaitsee 4 mailin päässä Dingwallista länteen Koillis-Ylämailla Ross and Cromarty Countyssä. Alueelta löydettiin rikkipitoisia lähteitä 1770-luvulla ja viktoriaanisella ajalla alueesta kehittyi merkittävä kylpyläkaupunki. Kylpylän lisäksi lähellä olivat Great Glenin hautavajoaman upeat vaellusreitit. Pääsy kylpylään oli kuitenkin vaikeaa ja alueella tehtiin useita esityksiä rautatieyhteyden saamiseksi kaupunkiin. Dingwall & Skye Railway Dingwallista Stromeferryyn ja edelleen Kyle of Lochalshiin ( http://vaunut.org/kuvat/?s=5546 ) valmistui 1870, mutta kaupungin suureksi pettymykseksi sen ratalinja ohitti Strathpefferin. Lopulta vuonna 1885 Dingwall-Stromeferry pääradalta rakennettiin kolmen mailin mittainen haararata Strathpefferiin.
Haararadasta muodostui välittömästi tärkeä kuljetusreitti alueelle saapuville turisteille. Kylpylän huippuhetkinä London Eustonista kulki suora makuuvaunu Strathpefferiin Lontoo-Wick -junan mukana. Aviemoren ja Strathpefferin välillä kulkeneet Strathpeffer Spa Express -erikoispikajunat, jotka pysähtyivät Aviemoren ja Strathpefferin välillä ainoastaan Dingwallissa, olivat todellinen legenda. Alueen suurin kaupunki Inverness ohitettiin pysähtymättä ja Invernessin ratakolmiossa sijaitseva henkilöasema ohitettiin Rose Streetin tavararaidetta pitkin. Vetureina näissä junissa olivat legendaariset Highland Railwayn 4-4-0 Loch-sarjan veturit.
Dingwallin ja Strathpefferin välillä oli lisäksi tiivis paikallisliikenne ja vilkkaimpina vuosina välillä kulki 10-11 henkilöjunaparia päivässä. Paikallisliikenteestä vastasi ensimmäisinä vuosina Highland Railwayn pieni 2-2-2T -tankkiveturi, joka oli nimetty sopivasti Strathpefferiksi. Tämä osoittautui kuitenkin tehottomaksi ja se korvattiin jo 1890 0-4-4T -veturilla, joka myös nimettiin Strathpefferiksi. Pitkäaikaisin veturi oli Highland Railwayn 0-4-4T #25, joka tuli linjalle vuonna 1905. Myös tämä veturi oli saanut nimen Strathpeffer.
Ensimmäinen maailmansota vaikutti merkittävästi radan liikenteeseen. Sodan takia Strathpeffer Spa Express lakkasi liikennöimästä 1915, eikä liikenne koskaan alkanut uudelleen. Britannian rautateiden uudelleenjärjestelyssä 1923 radan operaattoriksi tuli London, Midland and Scottish Railway, joka operoi rataa sivuratana. Samaan aikaan tieyhteydet paranivat ja Strathpefferin liikenteen merkitys laski jatkuvasti. Lopulta henkilöliikenne lakkautettiin vuonna 1946 ja vuonna 1951 myös (hiljainen) tavaraliikenne loppui. Radan lopettamisen jälkeen kiskotus purettiin, mutta mm. Strathpefferin upea asema säästyi. Asema-alue kuitenkin metsittyi ja 1950-1970 -luvuilla se toimi mm. kivihiilivarastona. Lopulta vuonna 1979 asema entisöintiin ja nyt siellä toimii kahvilan ja kaupan lisäksi Highland Museum of Childhood.