Avinurmen museorata on noin kilometrin mittainen kapearaiteinen rautatie. Video 25.08.2023
https://youtu.be/VgkCcgmNi4w

01.09.2023 13:09	Teppo Niemi:	Retken matkaohjelmassa ja retkellä jaetusta kartasta voi myös päätellä, että kyseessä on Sonda - Mustve 750 mm rata. Liikenne radslla on päättynyt 1960-luvun lopussa, jonka jälkeen rata purettiin. Museorata on tänä kesänä valmistunut nykyiseen hieman yli kilometrin mittaan.
01.09.2023 16:23	Jorma Toivonen:	Museoradasta ja alkuperäisestä Sonda–Mustvee-radasta on artikkeli Resiinassa 3/2018 s. 34–42. Resiinassa 3/2019 s. 60 kerrotaan sitten museoradan pitenemisestä nykyiseen 1092 metriinsä 22.6.2019, ei siis vasta kesällä 2023. SKS
25.09.2023 18:32	Pauli Ruonala:	Niille, joilla ei ole Resiina-lehteä 3/2018 panen tähän tekstin, joka löytyy vironkielisenä radan alkupäässä seisovasta nähtävyystaulusta: Aika piilee nykyisessä menneisyydessä Menneisyydessä on kuitenkin se ominaisuus, että sitä mitä et muista, sinulla on tapana unohtaa. Tämä on ikuinen totuus. Ja se, mikä oli aikoinaan välttämätöntä, ominaisinta ja lähellä ihmisen sydäntä, katoaa ikuisuuteen, eikä siitä usein edes tiedetä mitään (Leo Narbekov, "Rongiga Sondast läbi Alutaguse Mustveesse" (Junalla Sondasta Alutagusen kautta Mustveehen)). 1800-luvun jälkipuoliskolla kaikkialla maailmassa alettiin rakentaa rautateitä kapeammalla kuin Venäjän ja Itä-Euroopan maiden rautateiden (1524 mm) sekä Länsi-Euroopan rautateiden (1435 mm) raideleveys. Niitä kutsuttiin kapearaiteiksi, ja täällä niiden leveys oli 750 mm. Rautatie saavutti Avinurmen vuonna 1925. Asemarakennus valmistui 1928. Asemalla oli kolmet raiteet ja yksi pistoraide varastolle ja lastauslaiturille. Siellä oli myös hiekanlastausraide. Rautatien rakentaminen alkoi 1922 ja se avattiin kokonaan 1926. Alkuaikoina kuljetettiin rautatiellä pääasiassa tukkeja Alutagusen metsistä, myöhemmin Mustveen suuntaan kulutustavaroita: sokeria, valopetroolia, suolaa, rakennusmateriaaleja, palavaakiveä, leipomotuotteita, silakkaa jne. Myöhemmin Mustveestä tuotiin kalaa ja voita. Kesällä tukkikuljetukset vähenivät, mutta silloin kulkivat hiekkajunat. Liikkuvaa kalustoa oli 1930-luvulla 8 matkustaja- ja 316 tavaravaunua. Erikoisvaunuihin kuuluivat 1 pakettipostivaunu, 1 öljysäiliövaunu, 2 kylmävaunua ja 1 virkavaunu. Lisäksi oli apujuna ja lumiaura. Yksi matkustajavaunuista oli varustettu makuuvaunuksi. Ainoa mikä Sonda-Mustvee -linjalta puuttui oli ravintolavaunu. Vaunuissa oli vesikiertolämmitys ja kynttilävalaistus, 1934 tulivat ns. akkuvaunut, jolloin vaunuihin saatiin sähkövalo. Vuorokaudessa ajettiin normaalisti 5 junaa: Sondasta aamulla lähtevä postijuna, iltamatkustajajuna ja 3 tavarajunaa. Vetovoimana olivat sarjojen D ja E 135 hv veturit. Rautatien tulo muutti kokonaan elämän metsissä. Useat metsäkylät, joiden paras tieyhteys oli aiemmin talvitie, saivat liikenneyhteydet joista ei ennen voitu edes uneksia. Työpaikkatarjonta, postinkulku, kauppapalvelut jne. paranivat nopeasti. Rautatie vei syrjäseudulta kouluun, kaupunkiin ja torille, se tarjosi työpaikkoja ja ansaitsemismahdollisuuksia, kauppa- ja postipalveluja. Rautatie tehosti tavarankuljetuksia, tynnyritehtaan ja metsäkombinaatin toimintaa. Avinurme oli 57 km pitkän rautatien suurin asema. 1960-luvun jälkipuoliskolla kuultiin huhu, että kapearaiteisen rautatien tulevaisuus oli epävarma eikä liikennöinti ollut kannattavaa. Vähäliikenteisimpiä rautateitä alettiin sulkea. Viimeinen matkustajajuna kulki Sondasta Avinurmeen 31.5.1972, tavarajunat kulkivat 5. kesäkuuta asti, ja sitten se oli ohi. Suurella työllä ja vaivalla rakennettu rautatie katosi lyhyessä ajassa. Rautatien varren metsäkylät autioituivat vähitellen ja ovat nykyään suurelta osin hävinneet.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!