Avataan alkajaisiksi otsikon täysin subjektiivista mielipidettä. Suomen luonto on mielestäni kauneimmillaan, kun ruskan värjäämän lehdistön vielä ollessa runsain mitoin sijoillaan iskee pakkanen, joka nostaa kuuran puihin asti, ja sitten aurinko nousee valaisemaan jäisen näyttämön. Ilmiö ei esiinny joka vuosi - ainakaan joka paikassa - ja silloinkin kun se esiintyy, syysaurinko on vielä niin voimakas että sulattaa huurut pikaisesti. Vuoden aikaikkuna ilmiölle ei siis ole montaa tuntia, vaikka se esiintyisi useampanakin päivänä.

Asiaan kuuluu tietysti vielä olosuhteiden lisäksi olosuhteita korostava maisema, missä mieluiten jäinen usva velloo peltojen tai vesistöjen päällä. Kun kaikkiin vaatimuksiin yrittää sitten sovittaa junaliikennettä, olen huomannut homman melko haasteelliseksi! Useammankaan vuoden yrityksen jälkeen en täysin onnistunutta kuvaa ole saanut - tämän sarjan ensimmäinen varmaankin lähimpänä, mutta siinäkin liikenne olisi saanut olla teetä vetin sijaan :)

Eli, 21.10 tänä vuonna oli sääennusteiden mukaan luvassa oivat olouhteet ja lähdin aamuvarhaisella kuvaamaan Parikkalan - Punkaharjun seudulle (melko vähäistä) liikennettä. Sai tällaisina päivinä kuvia tai ei, on toki jo itsessään upean näköistä kun pimeästä alkaa kuurainen syysmaisema pikkuhiljaa erottumaan, auringonnousu alkaa tekemään sävyjä taivaalle ja pian myös säteillään valaisemaan ensimmäisiä kohtia maan päällä. Maisemat vaihtuvat ajaessa.

Loppujen lopuksi ilmiö oli paikoin hyvinkin voimakas, ja muutaman junakuvankin sai sen aikana otettua. Sen jälkeenkin kuvauspäivä jatkui hyvissä puitteissa, sillä ruska itsessään - joka sekin vaihtelee vuosittaisen lisäksi paikallisesti - oli Punkaharjun seudulla tänä vuonna upeampi kuin muualla missä liikuin.

11.11.2023 11:35	Pasi Seppälä:	Onpas taas komea kuvasarja Tuomakselta. Hatun- tai ehkä kuvasarjaan sopivammin piponnoston arvoista suoritusta jälleen.
12.11.2023 11:58	Ossi Rosten:	Tämä oli kyllä loistava!

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!