Naissaar on Viron viidenneksi suurin saari 18,9 km2 pinta-alallaan. Saaren pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 9 kilometriä ja leveys noin 3,5 kilometriä. Saaren etelärannasta on Tallinnaan 8,5 kilometriä ja pohjoiskärjestä Suomeen 30 kilometriä. Saaren alkuperäisväestö oli erityisesti Viron ruotsalaisia ja saaren vanhassa nimistössä on paljon ruotsinkielisiä nimiä. Saaren siviilien asukasluku oli suurimmillaan 1800-luvun lopulla parisensataa, mutta kaikki siviiiliväestö pakkomuutettiin saarelta 1914.

Saaren strateginen sijainti teki siitä oleellisen osan Pietari Suuren maa- ja merilinnoitusta ja venäläiset aloittivat saaren linnoittamisen vuonna 1914. Osana linnoitustöitä venäläiset aloittivat kenttäradan rakentamisen ja laajimmillaan tämä 750 mm -raideleveyksinen verkosto oli vuonna 1918 37,7-kilometrin mittainen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen rataverkko oli virolaisten käytössä ja silloin sillä liikkui myös siviilijunia. Alkuperäinen vetokalusto koostui Orenstein&Koppelin ja Tampellan valmistamista 90-hevosvoiman tehoisista höyryvetureista. Vaunustona oli kaksiakselisia umpivaunuja (kantavuus 5 tonnia), neliakselisia avovaunuja (kantavuus 8 tonnia) ja suurempia umpivaunuja 10 tonnin kantavuudella. Lisäksi kalustoon kuului todennäköisesti suurkuormavaunuja mm. tykin putkien kuljettamiseen. Rataverkko yhdisti saaren kylät, tykkiasemat ja varastoalueet tiheäksi rataverkostoksi. Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana saaren rannikkopattereille suunniteltiin tärkeää tehtävää: yhdessä Suomen Mäkiluodon pattereiden kanssa Suomenlahti olisi pystytty sulkemaan neuvostolaivastolta.

Vuonna 1940 Neuvostoliitto miehitti saaren ja siviiliväestölle tule jälleen pakkomuutto (osalla aina Siperiaan saakka, huono-onnisimmilla matka päättyi Patarein vankilan kautta teloituskomppanian eteen). Saksalaiset saapuivat 1941 ja tuolloin myös siviilit pääsivät jälleen saarelle. Siviileille tulo kolmas pakkomuutto 1944, kun saksalaiset vetäytyivät ja neuvostoliittolaiset valtasivat saaren. Saari pysyi suljettuna sotilassaarena 1944-1991 ja Neuvostoliiton Itämeren laivasto käytti kuljetuksiin edelleen saaren kapearaideverkkoa, jota 1940-luvun puolessavälissä oli jäljellä vielä 23,5 kilometriä. Itämeren laivasto rakensi saarelle Itämeren suurimman merimiinatehtaan ja sen käyttöön tuli myös laaja raideverkosto. Merimiinatehdas johti myös maaperän mittavaan saastumiseen ja uudelleenitsenäistyneellä Virolla on ollut valtava työ saastuneiden alueiden puhdistuksessa. Neuvostoaikana radan vetokalustona oli:
- radan alkuperäinen veturi #3, joka oli 1944 palautettu ajokuntoon
- sarjan 159 kapearaidehöyryvetureita 1950-luvulta lähtien
- vuonna 1958 kalustoon tuli T-54 -panssarivaunun tekniikkaan pohjautunut dieselveturi
- neljä moottorivaunua vuosina 1969-1970
- ja viimeisimpänä uutena kalustona kolme TU6A-dieselveturia 1970-luvun lopulla

Tänä päivänä noin kolmisen kilometriä rataverkosta on ajokuntoista ja sillä järjestetään turistiryhmille noin tunnin kestäviä ajeluita.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Naissaareen! Se on poikkeava ja kaunis kohde ja päivän aikana saaren saa mukavasti kierrettyä. Kohde on myös Helsinkiä lähin edelleen toimiva kapearaiteinen rata!

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!