Kesällä 2026 kävin Vancouver Islandilla Brittiläisessä Kolumbiassa ja yksi tämän matkan matkakohteista oli vanha Englewood Railway saaren pohjoisosissa. Tiesin odottaa mielenkiintoista kohdetta, mutta tämä rata ylitti ennakko-odotukseni! Yhtiö rahtasi valtavia seetripuita halki tiettömien erämäiden todella jylhissä vuoristomaisemissa sadan vuoden ajan ja radasta on edelleen jäljellä useita merkkejä.

Puutavaran tarve kasvoi merkittävästi ensimmäisen maailmansodan aikana ja tätä tarvetta tyydyttämään myös Vancouver Islandin valtavat metsäalueet joutuivat mittavien hakkuiden kohteeksi. Nimpkish-joen laaksoon syntyi Wood & English -niminen puutavarayhtiö. Yhtiö hakkasi puita Nimpkishin laaksossa, kuljetti ne tukkiradalla Nimpkish-järvelle, jota pitkin ne uitettiin järvenpäähän. Tuolla tukit lastattiin toiseen tukkirataan, joka kuljetti ne Beaver Coven alueen metsäteollisuusyhtiöille. Beaver Coven tehtaat menivät konkurssiin 1925, mutta toimintaa jatkoi Wood & English, joka samalla nimesi taajaman Englewoodiksi, amalgaamiksi yhtiön nimestä. Tämäkin operaatio oli lyhytikäinen, yhtiölle koitti konkurssi jo 1941. Uusi alku koitti vuonna 1944, kun Beaver Covessa toimintansa aloitti Canadian Forest Products. Yhtiö toimi alueella nimellä Englewood Logging Division. Yhtiö ei enää rakentanut uusia tehdaslaitoksia Beaver Coveen, vaan yhtiö uitti sieltä tukit yhtiön Vancouverin tehtaille. Yhtiö laajensi tukiradan eteläistä osaa vuonna 1948 38 kilometriä etelään, mutta tukkiradan pätkien välillä oli edelleen hankala siirtokuormaus ja uitto Nimpkish-järvellä. Tämä ongelma poistui 1957, kun yhtiö rakensi 37 kilometrin rautatien erämaiden halki yksittäisten radanpätkien välille. Näin Englewood oli saavuttanut 90 kilometrin maksimipituutensa. Tukkeja lastattiin radan varrella Vernonissa, Maquillassa, Wossissa ja "Camp A" -lastauspaikalla. Junat kuljettivat tukit Beaver Coven lajittelualueelle ja sieltä tukit jatkoivat nippu-uittona Vancouveriin. Radan päävarikko oli ensin Wossissa ja myöhemmin Nimpkishissä.

Seuraava muutos rautatietoimintaan tuli vuonna 2006, kun Western Forest Products osti tukkiradan ja nimesi sen nimellä Englewood Railway of Western Forest Products. Vuosien 2002-2011 välillä yhtiö korvasi radan kaikki vanhat puusillat terässilloilla. Silloista monet varustettiin teräskansilla, mikä mahdollisti myös tukkirekkojen kulkemisen silloilla. Huhtikuussa 2017 radalla tapahtui tuhoisa onnettomuus lastauksessa olleen tukkijunan karatessa linjalle ja osuessa virkatarvevaunuun. Onnettomuudessa kuoli kolme yhtiön työntekijää ja liikenne radalla keskeytettiin välittömästi. Liikennettä ei lopulta koskaan käynnistetty uudelleen, vaan marraskuussa 2017 Western Forest Products ilmoitti lopettavansa rautatien. Radan kiskotus purettiin syyskuuhun 2020 mennessä.

Englewood Railway oli Kanadan viimeinen tukkirautatie ja se ehti toimia eri nimillä sadan vuoden ajan. Rata on uskomattoman mielenkiintoinen, se kulkee aivan hurjien vuoristomaisemien läpi ja mikä mukavinta, radan kalustoa on säästynyt jälkipolville. Rata olisi loistava teema upealle pienoisrautatielle!

Tämä kuvasarja etenee Wossista Beaver Coveen ja se on jälleen yhdistelmä karttoja, kuvia nykytilanteesta ja kuvia vanhasta historiasta. Uskon kuvasarjan kuvaavan varsin hyvin tämän radan tunnelman! Kuvasarjan laajuudeksi tuli reilu 30 kuvaa, joten lataan sen kahden päivän aikana.

10.10.2026 18:15	Antti Tapani Häkkinen:	Mielenkiintoinen kuvasarja! Mielestäni päätös lopettaa Englewood Railway oli suorastaan rikollinen. Koska ratapohja, sillat ja kuljetusvirrat ovat edelleen jotakuinkin olemassa, elättelen itse vielä toivoja, että tämänkin rautatien paluu nähtäisiin vielä jonakin päivänä, mutta valitettavasti Pohjois-Amerikan puuteollisuus tuntuu siirtyneen pitkälti pois rautateiden käytöstä. Kutenkaan rautatie ei ole puun kuljetukseen mitenkään huono väline, siitähän meillä Suomessakin on kokemusta, Suomen rautatiethän kun ovat melkeinpä kuin yksi suuri "logging railway".
10.10.2026 18:27	Hannu Peltola:	Kiitoksia Antti! Tämä on mielenkiintoinen rautatie ja olisi todella upeaa, jos se voisi joskus palata toimintaan. Ei nykyinenkään yksittäisten tukkirekkojen jyrnyttäminen 90 kilometrin ratalinjalla ole kovinkaan tehokasta ja voisi kuvitella rautatien olevan hyvinkin kilpailukykyinen.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!