25.07.1953 Anacortesin paikallistavarajuna suorittaa menomatkallaan vaihtotöitä mm. Burlingtonissa. Tässä paikallistavarajunan veturi on vaihtotöissä Burlington Fruit Growers Co-Opin varastoalueella. Toivottavasti etualan autokuski on tarkkana tasoristeyksessä!
25.01.2019 23:24 | Heikki Jalonen: | Jo auton valinta kertoo, että kuljettaja on vastuunsa kantava kansalainen. 1951 Chevrolet BelAir DeLuxe 2d HT oli varmasti paikallisen hammaslääkärin kulkuväline; ei voitaisi edes ajatella että hän ei olisi tarkkana, olipa sitten liikenteessä tai vastaanotollaan. Koska hän tarvitsi autoaan vain yksin, itse ja omaan käyttöönsä (rouvalla oli tietysti perheen tarpeita varten saman merkin Nomad Woody), hänelle olisi hyvin riittänyt vaikka yksiovinenkin korimalli jos sellainen olisi ollut saatavilla. Mutta koska ei ollut, niin sitten 2dHT. Alaspäin kapeneva C-pilari on tuolle mallille ja ajankohdalle niin tyypillinen; kaareva 3-osainen takalasi ominainen. Taloudelliset syyt tuskin estäisivät häntä vaihtamasta autoaan vaikka joka vuosi viimeistä huutoa olevaan huikentelevaan kahdeksansylinteriseen Lincolniin tai Cadillaciin. Mutta, vastuunsa tuntien, hän ei halua potilaidensa (siis asioiden maksajien) tuntea itseään pelkiksi maksumiehiksi. Korean sota oli jo tarpeeksi kallis hanke, miksi lisätä kanssaihmisten tuskaa muulla. Sitä paitsi, 6-sylinterinen Blue Flame-moottori oli todella kauniisti käyvä. Hyvin, hyvin sopiva jo hieman harmaantuvan aikuisen ammattimiehen ajoneuvoon. |
|
26.01.2019 00:01 | Hannu Peltola: | Heikillä on mahtava taito elävöittää kuvat!!! | |
26.01.2019 00:09 | Esa J. Rintamäki: | Jaa-a, tuo letukka taitaakin olla mallinimeltään Styleline DeLuxe Bel Air. Se olikin suosittu ostajien keskuudessa. Eikös mallinimi Nomad tullutkin letukalle vasta 1955? Farmareiden mallinimi oli Station Wagon noihin aikoihin, kunnes varustelutasolle 210 nimi Townsman tuli 1953... Nomad-nimeä käytettiin sitten vuosimalliin 1961 asti Impala-mallisarjan farmarissa. Myöhemmin Nomad-nimeä kantoivat vanit. |
|
26.01.2019 00:38 | Esa J. Rintamäki: | Kyllä kutosellakin pääsi menemään: 1950 Chevrolet manuaaalivaihteisena saavutti huippunopeudeksi 85,55 mph eli 137,65 km tunnissa. Automaatilla (Powerglide) moottori oli hitusen isompi (235 cid) ja perän välitys valittu siten, että moottorin kierrosluku manuaalivaihteiseen verrattuna oli 15 % pienempi. 1950 Ford lättäpäällään saavutti tasan 90 mph eli 144,81 km/h. Kuvan hammaslääkäri todennäköisesti sijoitti fyrkkaansa varusteisiin, olihan Powerglide isomman myllyn kanssa vain 169 taalaa hintaan lisää vuonna 1951 (saatavilla vain DeLuxe-malliin). Puhumattakaan sitten suuntavilkuista, painonappiradiosta, kokopeittävistä pölykapseleista, valkosivurenkaart eivät näy olevan, optiolistassa ne kuitenkin olivat, lukittavasta bensatankin korkista jne... |