06.07.2018 / Välillä Vuohijärvi–Hillosensalmi

06.07.2018 Vanhaa Savon rataa keskellä korpea. Milloinkohan oikaisu on otettu käyttöön?

Kuvan tiedot
Kuvaaja: Jimi Lappalainen
Kuvasarja: Vanhaa Savon rataa
Lisätty: 11.03.2019 20:56
Muu tunniste
Sijainti: Rataverkon ulkopuolella
Vuodenajat: Kesä

Kommentit

11.03.2019 21:23 Antti Laajalahti: Savon radan peruskorjaus on aloitettu 1960. Suurimmat työt on tehty Kouvola-Mikkeli ja Suonenjoki-Kuopio välillä. Työ alkoi Kouvolan suunnasta, sitä tehtiin monessa kohtaa samanaikaisesti. Mahtaisiko löytyä tarkkaa päivämäärää milloin liikenne on siirtynyt milläkin oikaisulla uudelle radalle.
11.03.2019 21:36 Pasi Seppälä: Savon rautatie-kirja kertoo Hillosensalmen eteläpuolelle tehdyn kolmen kilometrin rataoikaisun kiskotetun vuonna 1972. Siihen sisältynevät tämä ja Kulonpalon kiertänyt linjaus.
12.03.2019 12:07 Tapio Nikula: Savon radan perusparannusta tehtiin eri aikoina vähän siellä sun täällä. Ensimmäisenä pätkänä uudet K54-kiskot sai väli Pm-Mi vuonna 1963-64. Rataosalle ei tehty silloin oikaisuja ja kiskonvaihdon yhteydessä rata myös sepelöitiin. Olin itse opastinporukoissa töissä kesällä -64 Hiirolassa, kun kiskoroikka oli ehtinyt sinne saakka.
Voikosken eteläpuolinen oikaisu oli valmiina kesällä 1965. Vanha ratapohja purettiin heinä-elokuussa 1965. Purku alkoi aivan yllättäen ja meillä oli vielä vanha semafoori pystyssä. No osa jo irrotetuista nauloista lyötiin takaisin ja me köröttelimme Tka:lla hyvin hitaasti semmarin kohdalle, kaivoimme sen ylös ja nostimme sitten nosturilla rullavaunujen päälle. ARVOKAS semmari saatiin pelastettua. Mainittakoon, että kyseisen vanhan pätkän varrella oli kuuluisa saviponni, joka roiski korkealle ilmaan märkää savivelliä, kun juna ajoi ohi. Ponnia oli yritetty tukkia ja siihen oli kyörätty vaunulasteittain soraa, mutta kaikki upposi sinne maan syvyyksiin ja ponni vain ruiskutteli. Sen ruiskauksen näki jopa junan ikkunasta.
Voikosken pohjoinen oikaisu oli kohtuullisen valmis jo kesällä 1965, mutta se otettiin käyttöön vasta kesällä 1966. Kesällä 1965 meidät komennettiin siirtämään pohjoispään esiopastinta vanhan linjan varrella noin 200 metriä pohjoiseen. Opastimen jalka oli haudattu maahan niin, että kuoppa oli täytetty siltillä, savella ja pienillä kivillä. Kaivaminen oli tuskaisaa touhua ja kun upotimme opastimen uuteen paikkaan, niin ajattelimme, että nyt tehdään vähän kiusaa niille, jotka tämän joskus kaivavat ylös. Kuoppaan pantiin siis täytteeksi kaikki isot kannettavissa olevat kivet ja vähän soraa päälle. No arvaatte ketkä sen värkin kaivoivat ylös seuraavana kesänä, kun uusi linjaus oli otettu käyttöön. No pomo uskoi selityksiämme ja saimme käyttöön radan rakentajien kaivurin ja homma hoitui.
Voikosken ratapiha saatettiin lopulliseen muotoon heti kun eteläpään vanha linja oli purettu. Voikoski oli siis yksi ihan ensimmäisistä oikaisuista Savon radalla.
12.03.2019 13:07 Jimi Lappalainen: Mahtavaa tarinaa. Kiitos, Tapio! Olisikohan saviponni tuossa Sorvalammen kohdalla? https://tinyurl.com/y66rqt4f
12.03.2019 17:36 Tapio Nikula: Saviponni oli vajaa kilometri Sorvalammesta etelään ja sijaitsi radan itäpuolella. Kartassa vanhaa ratalinjaa pitkin menee tie ja paikka, jossa tie kääntyy 90 asteen kulmassa länteen, oli suunnilleen se saviponni. Sorvalammessa uitiin kesinä -65 ja -66 ja sen vesi oli todella lämmintä.
Minä mestaroin porukalle ison tonkallisen kiljua ja sitten istuimme iltaa sähköporukan kanssa ja "nautiskelimme" ilolientä. Osa porukasta intoutui lähtemään tansseihin Nurmaan lavalle ja tappeluhan siellä tuli. Sähköporukan yksi perhanan harteikas työntekijä kerkisi vintata 3-4 nurmaalaista raggaria aidan yli jorpakkoon, kunnes joku puukotti selkään. Ei kannattaisi kiljupäissään lähteä lavalle.
Vähän vanhempi tarina Voikoskelta. Aivan aseman vieressä radan länsipuolella oli kauppa vielä 60-luvulla. No 40-luvulla oli opastinporukka töissä asuntovaunuineen Voikoskella. Kaupan omistaja oli rahavaikeuksissa ja ajatteli korjata tilanteen polttamalla koko hökötyksen. Opastinporukan esimiehenä oli isäni Ilmari Nikula (silloin titteliltään opastinasentaja, myöhemmin opastinmestari). No isäukko sota-aikana opittujen vääpelin taitojen avulla värväsi kaikki paikalle sattuneet sammutustyöhön ja hoiti pomottamisen niin, että vahinkoja tuli vain vähän. Ja kun koko pytinki ei palanut, niin polliisi pystyi selvittämään yritetyn vakuutuspetoksen ja häkki heilahti.
Käsittääkseni kapearaiteinen Woikoski Oy:n tehtaalle kulki kyseisen kaupan edestä.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!