??.07.1967 / Pasila alapiha
??.07.1967 Kolmisäiliöinen kaasuvaunu BGs 030805 Pasilan kaasutehtaan raiteella, laskumäen vieressä heinäkuussa 1967. Vaunun oli valmistanut Helsingin konepaja vuonna 1898. Säiliöiden valmistaja oli Julius Pintsch Berlin, Fuerstenwalde. Aluksi vaunu oli jarruton, kunnes siihen lisättiin vipujarru.
Kommentit
| 08.07.2024 18:32 | Eljas Pölhö: | Kaasunkuljetusvaunut olivat kovasti kysyttyjä silloin vielä kun vetureita ja vaunuja valaistiin kaasulla. Varikot pyysivät alinomaa toista tai kolmatta vaunua ja kirjelmöivät, että vaunut viipyivät liian kauan täyttömatkoillaan. Vaunuista pidettiin samanlaista sijoituslistaa kuin vetureista ja etenkin varikon toinen ja kolmas vaunu olivat jatkuvan siirtouhan alaisia, kun kun joku toinen tarvitsi lisävaunua "ehdottomasti". 1.10.1947 luettelon mukaan vaunut kuuluivat vielä sarjaan XGs. XGs 040805 säiliöiden paine oli 10 kg/cm2 ja tilavuus 23,8 m3. Vaunu oli sijoitettu Kontiomäen varikolle ja sen täyttöpaikka oli Seinäjoki (ainoat täyttöpaikat olivat Pasila ja Seinäjoki). |
|
| 08.07.2024 19:57 | Heikki Jalonen: | Onko E.P:llä tai Tapiolla muistikuvaa, mistä lähtöaineesta nuo Pasilan ja Seinäjoen kaasulaitokset valmistivat valokaasun? Hiilestä vai öljystä? Tai tietoa, oliko lähtöaineita jossain vaiheessa muutettu (laitoksen suurempi muutos)? Ainakin 1900-luvun alkupuolella kaasutuksen lähtöaine oli poikkeuksetta kivihiili, mutta viimeistään 1940-luvulta lähtien myös jokin raskaampi öljyjae oli hyvin mahdollinen. Prosessina kaasun valmistus oli jonkin verran erilainen, siis investointeja vaativa, eli jokin vuosikertomus tms. voisi paljastaa tuon tiedon. Jossain vanhassa Pasilan kaasulaitoksen kuvassa näkyy selvästi käytössä kuluneita hiiliretortteja, mutta olivatko ne vielä käyttökierrossa vai poistuvaa romua, ei käy oikein mistään ilmi. Olikohan myös Viipurissa kaasulaitos ja täyttöasema (tai ehkä aikanaan Pietarissa)? |
|
| 08.07.2024 21:08 | Esa J. Rintamäki: | Herra Heikki: Öljystä. Asia tarkempine tietoineen on kommentoitu kuvan vaunut.org/kuva/123003?paik=Pasila+tavara kommenteissa. Valitan osaaamattomuuttani, mikäli linkki herjaa. |
|
| 08.07.2024 21:33 | Petri Sallinen: | Alunperin valokaasu valmistettiin pelkästään öljystä. Vuoden 1900 jälkeen kaasu oli seoskaasua, jossa oli 85-92 prosenttia oli öljyperäistä kaasua ja loput asetyleenikaasua. Seoskaasu tuotti kirkaaamman liekin ja suuremman valovoiman lamppuihin. Junat-lehdessä 2/1994 on laaja kaasuvaunuja ja kaasuvalaistusta käsittelevä juttusarja. | |
| 08.07.2024 21:37 | Rainer Silfverberg: | Mihin käytettiin tätä kaasua vielä v 1967? | |
| 08.07.2024 21:39 | Eljas Pölhö: | Esimerkiksi 1937 valokaasulaitoksia oli Pasila, Kouvola, Seinäjoki, Turku ja Viipuri. Turun kaasulaitos lopetettiin 1955. En tiedä miksi kaasunkuljetusvaunujen täyttöpaikkoja oli vain kaksi, mutta esimerkiksi Turkuun ei 1948 ollut sijoitetty yhtään kaasunkuljetusvaunua. | |
| 08.07.2024 22:36 | Petri Nummijoki: | Vetureissa kaasuvaloja oli käytössä ainakin vuoteen 1974, koska Vr1-vetureiden aktiivikäyttö jatkui sinne asti. Esa tai Teppo osaa ehkä sanoa, koska matkustajavaunuista viimeiset kaasuvalot poistuivat. | |
| 08.07.2024 23:12 | Heikki Jalonen: | Vetureissa (vuonna 1974) kyse oli kuitenkin asetyleenikaasulla toimivista valoista, ei valokaasulla tai seoksilla. Matkustajavaunujen sisätilojen (tai yleensäkään minkäänlaisten sisätilojen) valaistukseen asetyleenikaasu oli aika vaarallinen räjähdysvaaran vuoksi. Asetyleenin ominaisuus, se voi muodostaa räjähtävän seoksen erittäin laajassa pitoisuusrajassa (noin 2,5...82% ilmaseoksissa). Matkustajavaunujen kaasuvalaistuksen päättyminen tarkoitti luonnollisesti VR:n kaasulaitosten toiminnan loppumista. Jäljellä olleisiin kaasulyhtyisiin vetureihin kaasu (asetyleeni) hankittiin pullokaasuna, varmaan ostosopimuksilla AGAlta. E.P. tai Tapio saattaisivat tietää, oliko VR:llä koskaan omaa asetyleenin pullotuslaitosta. Tuskin. Kaasuvalaistuksesta (valokaasu) meitä silti edelleen muistuttaa parikin asiaa: VR-kolmioavaimessa sitkeästi mukana pysyvä kaasukaran pää. Ja oudon kokoinen kupariputki, ulkohalkaisija 7 mm (siis 7 mm, ei 1/4 tuumaa eikä 6 tai 8 mm...). Sitä putkea ette Onniselta löydä. Mutta edelleen sitä tavaravaunuissa kulkee, nimittäin punnitusventtiilin putki. |
|
| 09.07.2024 01:30 | Lasse Reunanen: | Oliko vaunujen sisävalaistuksessa käytetyt kaasuvalot ihan liekillä palavia vai oliko niissä radioaktiivisesta toriumista valmistettu hehkusukka kuten Tilley/Petromax, ym. voimavalolyhdyissä tai Primuksen nestekaasuvalaisimissa? Voisi kuvitella, että hehkusukka olisi lyhytikäinen rautatievaunussa, kun siellä väkisin on tärinää. | |
| 09.07.2024 03:07 | Esa J. Rintamäki: | Tietääkseni viimeinen kaasuvalaistu kaupallisen liikenteen vaunu oli Eis 22708, hylätty joulukuussa 1969. Listoissani virkavarvevaunuista löysin vaunun BT 01302, jossa myös oli ainakin joskus ollut Pintsch-kaasuvalo. Se hylättiin joulukuussa 1982. Se oli valmistunut vuonna 1935. Vaunussa BT 01307 oli ollut sekä Pintsch-kaasuvalo, sekä sähkövalo ulkoverkkoliitännällä. Se oli valmistunut Viipurin konepajalla vuonna 1937, vaunun O 70'092 aluskehykselle (vuodelta 1908) ja hylättiin helmikuussa 1981. Samanlainen kaksinainen valaistusjärjestelmä oli ollut myös vaunussa BT 01319 (v:lta 1955), hylätty syyskuussa 1983. BE 0610 (v:lta 1910, siis perusvaunu), siinäkin Pintsch-kaasuvalo, hylätty kesäkuussa 1968. XE 0643 (ex E 743, v. 1899), Ehrich & Graetz -painekaasuvalolla, hylätty maaliskuussa 1971. Entisissä Ge-matkatavaravaunuissa oli aktiiviaikana myös ollut Pintsch-kaasuvalo. Näitä muutettiin suurin määrin BG-vaunuiksi 1960-luvun alussa. Sitä en tiedä, pysytettiinkö näissä kaasuvalo, vai muutettiinko roikkajohtosähkövaloksi. Todennäköisesti. Mistä Haapamäen opastinmestari vaunuihinsa kaasua noin vain olisi saanut 1976 tienoilla...? Herra Lasse, kyllä se hehkusukalla oli. Sukkaa paikalleen laitettaessa siihen ei saanut paljain sormin koskea, sormien sisältämän rasvan takia. Piti käyttää paperia suojana. Muistelisin sukan olleen keraaminen? Vanhoissa, matalapainekaasuvalolaitteissa oli ollut avoliekkistä järjestelmää. Sukan avulla kaasuvalo oli sangen kirkasta ja voimakkaan valkoista. Postilaiset sanoivat kaasuvalon kuivattavan postivaunun sisäilmaa. |
|
| 09.07.2024 05:57 | Petri Sallinen: | Vuoden 1962-87 historiikin mukaan henkilövaunujen kaasuvalaistuksesta luovuttiin vuoteen 1969 mennessä. Vaunuissa oli käytössä viisi erilaista kaasuvalojärjestelmää. Niistä yksi perustui asetyleenikaasuun. Vanhoissa listauksissa asetyleenikaasujärjestelmä on kirjattu muotoon Dalen-valo tai AGA-valo. Mustan kirjan listauksissa koodina käytetään D-kirjainta. Dalen-valolla varustetun vaunun erottaa järjestelmälle ominaisista valaisimien ilmanottoventtiilien hatuista. Hattu muistuttaa vanhanmallista sukeltajan kypärää. Oheisen linkin kuvassa näkyy vasemmalla lanterniinikattoinen vaunu, jossa on Dalen-valo. Tämän voi päätellä vaunun katolla olevista ilmanottoventtiileiden hatuista. http://vaunut.org/kuva/135279?t=lanterniini Lisäksi vaunun katolla saattaa olla "mekaaninen sekoitin". http://vaunut.org/kuva/152388?tag0=9%7CEi%7C Se on selvästi havaittava pyöreä laatikko, jonka kyljessä on muutama pienikokoinen torpedoventtiili. Asetyleenipullo sijoitettiin vaunun lattian alle. Monesti eteisen alle. |
|
| 09.07.2024 14:42 | Lasse Reunanen: | Hekhusukassahan on tekstiiliverkko vain asentamista varten. Ensipoltossa tekstiili palaa pois ja jäljelle jää toriumverkko hehkumaan. Torium on lievästi radioaktiivista ja sen käyttö on nykyään kielletty. Korvaavista aineista tehty nykyinen sukka ei pala yhtä kirkkaasti, on kellertävämpi. Sukka itsessään ei ole vaarallinen, mutta vaurioituneen sukan piustamisessa syntyvä pöly hengitettynä on lievän radioaktiivisuuden takia haitallista. Noihin voimavalolamppuihin olen onnistunut löytämään muutamia vanhoja toriumsukkia, niillä pärjäilen kyllä tovin. Sukkaa vaihtaessa pitää muistaa käyttää hengityssuojainta. Toki rautateillä käytetyissä valaisimissa on voinut olla erilaisia materiaalejakin kuin voimavalolampuissa. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Torium |
|
| 09.07.2024 15:22 | Petri Sallinen: | "Junien painekaasuvalaistuksen selitys ja hoito-ohjeet" -kirjanen vuodelta 1928 ei puhu hehkusukasta, vaan hehkukappaleesta. Hehkukappaleen vaihtamista käsittelevässä luvussa mainitaan, että "uudet hehkukappaleet ovat schellakan peittämät; lakka palaa pois itsestään, kun pääliekki sytytetään". | |
| 09.07.2024 15:28 | Lasse Reunanen: | Tuo kyllä kuulostaisi joltain keraamiselta, lienee ollut sukkaa vahvempi. Liekö kuitenkin toriumia sisältävää, että on hehkunut kirkkaana? | |
| 09.07.2024 17:14 | Rainer Silfverberg: | Paljonkohan sitä on tullut altistuttua toriumille kun meidän mökillä oli ennen kuin tuli sähköt n 6 vuoden ajan pelkästään Primuksen kaasulamppuja ja Aladdinin sukallisia öljylamppuja ja sukkia joutui vaihtamaan yhtenään? | |
| 09.07.2024 17:39 | Heikki Jalonen: | VR-jargonin "hehkukappale" ei ole hehkusukka vaan kiinteä palanen kalkkikiveä, kalsiumoksidia, pienessä pitimessä valonheittimen polttopisteessä. Hehkukappaletta kuumennetaan valokaasulla, jolloin se valkohehkuisena antaa kohtuullisen kirkkaan valon. Se oli myös mekaanisesti melko kestävä, paljon kestävämpi kuin hehkusukka eikä siinä ollut mitään radioaktiivisia luminenssiaineita. Valokaasulla (ei asetyleeni) valaistuissa vetureissa niitä käytettiin päävalonheittimissä ja muuten jos tarvittiin kirkkaampaa valaistusta. Puskinlyhdyt, vesilasilamput ja muut olivat niissäkin mieluimmin liekkilyhtyjä. Hehkukappalelyhtyjä ei pidä sekoittaa AGA-liekkiyhtyihin, joiden valaisu tuli paljaasta asetyleeniliekistä. Lyhtyjä kyllä modifioitiin ja muutettiin eri aineille kun tarpeet/saatavissa olevat polttoaineet muuttuivat. Charlie Chaplinin "Parrasvalot"-elokuvan nähneet muistanevat, että rainan alkuperäinen nimi on "Limelight". Sillä tarkoitetaan juurikin kalkkivaloa, teatterikäytössä aikanaan suosittua. Yhä edelleen, sähkökäyttöiseenkin näyttämövaloon viitataan usein sanalla "Lime". |