Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
02.06.2015 09:56 | Jaakko Keränen | ||
| Pekka Välimäki, Valtionrautateiden höyryvetureiden värityksestä ja merkinnöistä (kirjassa Kokoelmasta erikoismuseoksi 1989 - 1998 - Suomen rautatiemuseo sata vuotta) sivulla 46: "Savupesän luukkuun kiinnitettävän numerolaatan käyttöönotosta määrättiin vuonna 1928. Messinkisen laatan pohja maalattiin mustaksi. Samalla poistuivat etupalkkiin maalatut numerot". Veturin 212 kattilakorjaus ja muuttaminen tulistajaveturiksi tapahtui 7.6.1928, joten siinä yhteydessä olisi ollut luonnollinen konepajakäynti Turussa, jonka yhteydessä numerolaatta ja maalaus olisi voitu vaihtaa uuden ohjeen mukaiseksi. Vai tuliko numerolaattamääräys voimaan vasta loppuvuonna 1928? |
||||
|
|
02.06.2015 09:39 | Jaakko Keränen | ||
| G1 212 hylättiin 16.7.1936 (Juhani Valanto, Pikku-Ruskojen aika, 2012). Valannon kirjan mukaan veturin sijoituspaikka oli tuona em. virkalakkiaikana (1929 - 1950) Riihimäki vuosina 1928 - 1936. Valanto mainitsee, että veturi oli lainassa Lahti - Heinola rautatierakennuksella 20.10.1931 linjapalveluksessa (siis vain yhden päivän?!?) |
||||
|
|
02.06.2015 09:29 | Jaakko Keränen | ||
| Henkilöllä on päässään ns. Wega-mallinen virkalakki joka oli virallisesti käytössä virkapukukaudelta 1929 - 1950 (Mikko Lumio: Valtionrautateiden virkapuvut, kirjassa Rautatiemuseon vuosikirja 1982 - 1983). | ||||
|
01.06.2015 08:30 | Jaakko Keränen | ||
| Kasarinostalgiaa! Minun harrastajavalokuvaajahistoria alkaa tuosta Agfamatic 100 -kamerasta, jolla tuli itse otettua ensimmäiset junakuvat. Sama sävy on minunkin Kodapakin "värikuvaneliöissä". Salamakuutiota seurasi salamakampa jossa muistaakseni oli muutama salamaräpsy enemmän, kertakäyttöiset salamakennot olivat päällekkäin kammassa. | ||||
|
29.03.2015 13:05 | Jaakko Keränen | ||
| Mitä ovat nuo kaksi keltaoranssia (ruosteista?) palikkaa käyntisillalla savupeltien ja nokikaapin välissä? | ||||
|
22.03.2015 21:46 | Jaakko Keränen | ||
| Singerin mainoskyltti on aseman seinässä. Katse koittaa tavoittaa asemakilpeä ja kyrillisiä aakkosia mutta ei satu silmään. | ||||
|
|
22.03.2015 13:48 | Jaakko Keränen | ||
| Milloin kuvassa toisena vasemmalla oleva Rautatiekirjakauppa Oy lehtikioskimalli tuli käyttöön? Rautatiekirjakauppa Oy historiikki 1910 - 1935 toteaa mallin olleen käytössä vuonna 1935 jo "toistakymmentä vuotta". Vieressä oleva vanhempi pyöreäkattoisempi kioski lienee jo pois käytössä kuvanottohetkellä kun ikkunat ovat tyhjät ja asiointiluukku on suljettu lautaluukulla. Markiisit ovat tosin tallella. | ||||
|
01.03.2015 13:13 | Jaakko Keränen | ||
| Onpa tulitikkulaatikon etiketille mahtunut paljon vahvaa tunnelmaa: asetelma, ilmeet, vaatetus, kuvan rikkaat harmaasävyt, työstään ja työkaluistaan ammattiylpeät työmiehet. Kerrassaan upea kuva! Kiitos jälleen kerran Reino "postauksesta" niin kuin nykyään somessa sanotaan! | ||||
|
21.02.2015 08:48 | Jaakko Keränen | ||
| Autosilta Oy uusi toimitalo valmistui vuonna 1961 tuohon mäkeen osoitteeseen Pinninkatu 86. Edustettuina oli Austin, DKW ja Mercedes-Benz. Liike siirtyi Veholle vuonna 1964. Veho muutti kiinteistöstä Lielahteen 1984 ja erinäisten vaiheiden jälkeen Automyynti Asko Mäkelä Oy aloitti Skodan myynnin tässä kiinteistössä 1986. Rakennuksen toisessa päässä Tampereen Autopari myi Mitsubishia ja piha-alueella Laukeelan Auto Oy myi tavara-autoja. Huoltotoimintaa harjoitti samassa rakennuksessa Tampereen Huoltomestarit Oy. Rakennukset omisti Helkama-Auto Oy joka vuokrasi tilat em. yrittäjille. Vuosien saatossa autoliikkeet, automerkkien edustukset ja korjaamotoiminta siirtyivät Automyynti Asko Mäkelälle (Skoda, Mitsubishi ja lopulta Hyundai). Pinninkadun liiketilalle tuli purkutuomio joskus 90-luvulla kun yliopistokampuksen aluetta ja tieyhteyksiä järjesteltiin uudelleen. Asko Mäkelän autoliike muutti Lielahteen. Tiedot on poimittu kirjasta Toivo Blom: Tampereen autoliikkeiden ja autokorjaamoiden historiaa, Tampereen autotekninen yhdistys, 2002. | ||||
|
|
21.02.2015 07:44 | Jaakko Keränen | ||
| Tai sitten Shellin huoltamon bensapumppuja... Huoltamon taustalla olleessa kiinteistössä toimi muistaakseni pitkään joku tamperelainen autokauppa mutta en saa sen nimeä nyt mieleeni. |
||||
|
15.02.2015 22:37 | Jaakko Keränen | ||
| Lienee "rautakanavan" rakenteita eli nosturi jolla tukkiniput nostettiin suoraan pankkovaunuihin. | ||||
|
|
15.02.2015 15:30 | Jaakko Keränen | ||
| Voisiko olla viikonlopulta 27. - 28.10.1986 kun Äänekoskella järjestettiin IV Pienoisrautatiepäivät? Ainakin itse olen kuvannut samoja romutarhan Vr2 vetureita sinä viikonloppuna. Mutta maasto on tässä kuvassa kyllä aika vihreää ollakseen lokakuun loppu. | ||||
|
27.12.2014 13:11 | Jaakko Keränen | ||
| Sanattomaksi vetää! On niin paljon yksityiskohtia tutkittavaksi tuosta teollisuuskompleksista. Eipä todellakaan nykypäivän golfaaja arvaa mitä tällä alueella aikaisemmin oli. Viime kesänä kävin itsekin kerran kokeilemassa golfia täällä... | ||||
|
27.12.2014 13:06 | Jaakko Keränen | ||
| Jussi Iltasen "Radan varrella"-kirjassa (Karttakeskus, 2009) sivulla 120 on kopio pitäjänkartasta 1:20.000, jossa näkyy Jaakkola 1940-luvulla. Onko tuosta tiilitehtaan köysiradan pääteaseman ja VR:n kuormausraiteen järjestelyistä tarkempaa tietoa? Oliko kyseessä vain linjavaihde ja yksi pistoraide kuormausalueelle? | ||||
|
02.11.2014 13:27 | Jaakko Keränen | ||
| Vasemman puoleinen raide vei Haapamäen sahalle, joka perustettiin Petäisjärven rannassa olevan hiekkavaihteen viereen joskus 1919 - 1921. Hiekkavaihde oli alun perin vanhan Pohjanmaan radan rakentamisen ajalta. Katso esim. Jussi Iltasen Radan varrella -kirjan sivulta 192 karttalehti vuodelta 1960. Sahatoimintaa pyöritti aluksi Haapämäen puutavara ja tehdas Oy joka ajautui konkurssiin 1922. Saha myytiin 1926 vaasalaiselle liikemiehelle Juho Myntille, joka muutti sen höyrysahaksi ja sahan kukoistuskausi alkoi Myntti Oy:n hallussa. Sahan osti 1959 tamperelainen Tammer puu Oy mutta sahaustoiminta jäi lyhyeksi ja loppui 1962. Saha purettiin mutta tiilinen konehuone sekä piippu jäivät pystyyn. Myöhemmin konehuoneesta tuli kylmävarasto kettutarhan rehuille. Myöhemmin 1980-luvulla sahaplaanille nousi uusi sähkösaha paikallisin yrittäjävoimin. Sahan nykytilasta en enää tiedä. Kyllästämölle erkanee oma linjavaihde kauempana Pihlajaveden suuntaan. Kyllästämön alueella oli rillirata ja muistaakseni VR:n radan ja rilliradan risteys kun siellä viimeksi 1988 kävin... |
||||
|
13.09.2014 11:39 | Jaakko Keränen | ||
| Olisiko tuossa hetken mielijohteesta pilanpäiten kiinnitetty Apu-lehden mainostarra veturin kylkeen kun tarran värikin sattui noin hyvin kohdalleen? | ||||
|
03.09.2014 19:03 | Jaakko Keränen | ||
| Arvauksia: miesvoimin, hevosella, traktorilla ja sähkömoottorilla (vaijerivetoisena kuten Siurossa). | ||||
|
01.09.2014 21:56 | Jaakko Keränen | ||
| Tallin takana näkyvän rakennuksen katolla on kaksi erillistä tornia. Nykyisessä hotellissa on ainakin toisessa niistä torneissa sviittihuoneiston sauna ja oleskelutila. Parhaita paikkoja Tampereella bongata junia saunan lauteilta :-) | ||||
|
|
01.09.2014 21:52 | Jaakko Keränen | ||
| Vaununkääntöpydät näkyvät ratapihakaaviossa: http://vaunut.org/kuva/61506?u=1130 | ||||
|
06.07.2014 21:36 | Jaakko Keränen | ||
| Myrkkysienisoittokello :-) | ||||
|
25.06.2014 17:56 | Jaakko Keränen | ||
| Veturin alla olevista kiskoista tehtiin Pirkanmaan rautatieharrastajien (PiRaKe) kerhotiloihin baaripöydän tukirakenteet. | ||||
|
16.05.2014 20:55 | Jaakko Keränen | ||
| Lienee Siitaman kivilouhimo? Oma muistikuva lapsuudesta 70- ja 80-luvun vaihteesta oli, että pistoraiteen päässä oleva päätysillallinen kaksiakselinen vaunu oli keltainen. Mahtoiko olla siis postivaunu? Vai jompi kumpi kuvassakin näkyvistä vaunuista. Tämä oli tietysti jännä paikka leikkiä. Muistelen, että Keuruun pioneerit räjäyttivät lastausrakenteet "harjoitustyönään" joskus 90-luvulla. | ||||
|
11.06.2013 21:06 | Jaakko Keränen | ||
| Eljaksen mainitsemissa panssarijunissa aseistuksena näyttää olevaan Browning M-1919 konekivääri, jossa on NATO:n käyttämä pitkä luoti 7.62×51 mm (meidän kotoinen rynnäkkökivääri käyttää samaa kaliiperia 7,62 mm mutta lyhyempää 39 mm luotia). Toisena aseena näyttää olevan Browning M-2 raskas konekivääri, jonka kaliiperi on jo 12,7 × 99 mm. Suomessa käytössä on vastaavalla 12,7 mm kaliiperilla venäläinen ilmatorjuntakonekivääri ("itko"). M-2 on edelleen palveluskäytössä ympäri maailmaa. Lisäksi Indokiinan panssarijunan aseistuksena mainitaan Boforsin 40 mm ilmatorjuntakanuuna (Keuruun aseman luona on muistomerkkinä yksi samanlainen Bofors). Kovasti ilmatorjuntapainotteinen aseistus. Suomessa panssarijunien operatiivinen käyttö muuttui sodan loppuun mennessä samoin eli panssarijunat huolehtivat lähinnä eri (rautatie)kohteiden ilmatorjunnasta. Sodan aikana panssarijunien aseistusta muutettiin mm. asentamalla niihin jälkikäteen ilmatorjuntakonekivääreitä ja -kanuunoita. |
||||
|
|
10.06.2013 22:17 | Jaakko Keränen | ||
| Operatiivisessa valmiudessa 305 mm tykit eivät koskaan olleet suomalaisten hallussa. Miehiä riitti juuri ja juuri tykkien korjaamiseen ja koeammuntoihin. Venäläisen ampumaohjesäännön mukaan TM-3-12 rautatietykkipatterin miesvahvuus oli n. 450. Patterissa oli ilmeisesti kolme tykkiä. Tykin koeammunnoista toimivaksi asejärjestelmäksi ja operatiiviseksi patteriksi on vielä pitkä matka. Siihen ei ollut Suomessa resursseja ja aikaa jatkosodan aikana. Aika oli ajanut jo 1940-luvulla rautatietykistön ohi. Panssarivaunujen ja -tykkien/haupitsien suurempi liikkuvuus teki rautatietykeistä vanhentuneen asejärjestelmän. Ilma-aseen kehitys teki rautatietykeistä liian haavoittuvia. Talvi-ja jatkosodan alkuvaiheen taisteluissa muut suomalaisten hallussa olevat kevyemmät rautatietykit (lähinnä panssarijunat) antoivat kuitenkin tulitukea jalkaväelle ja suojasi joukkojen siirtoa/vetäytymistä mutta mitään suurempaa sotilaallista merkitystä niillä ei ollut. Rautatiepatterin operatiivisesta tulenkäytöstä muutama sana. Patteri liikkui paljon ja ampui samasta tuliasemasta kerran tai kaksi jonka jälkeen tuliasemaa vaihdettiin. Kovin monta kranaattia ei ilmaan siis lähtenyt yhdestä paikkaa! Ampumakuntoon laittaminen kesti n. tunnin. Kovin monimutkaisia ja pitkiä tulitehtäviä patterila ei voitu siis suorittaa. Olisiko oikea termi lähinnä "strateginen täsmäisku"? Tulenkäytön periaatteista tulee mieleen nykyisen raskaan raketinheitinpatterin tulitoiminta... Lisäksi rautatiepatterin tulitoiminta keskittyi lähinnä yöaikaan. Valoisana aikana patteri ja sen vaunut olivat hajautettu useaan eri paikkaan lentotähystyksen vaikeuttamiseksi. Tykin lisäksi tykkiryhmään kuului panssaroitu ruuti- ja ammustarvikevaunu, varaosa/korjausvaunu, panssaroitu voimasemavaunu ja majoitusvaunut. Jos patterissa oli vaikkapa kolme tykkiä niin em. vaunumäärä kerrotaan kolmella. Lisäksi patterilla oli panssaroitu tulenlaskentavaunu ja viestivaunu. Melkoinen määrä vaunuja. Yhdenkin vaunun vaurioituminen hankaloitti tai jopa esti patterin tulitoiminnan. Panssarijunista enemmän: Jouni Sillanmäki "Panssarijunia Suomessa - Suomalaisia panssarijunissa" (2009). |
||||
|
|
10.06.2013 21:46 | Jaakko Keränen | ||
| Resiina 1/1993 on julkaistu kommodori evp Erik Wihtolin artikkeli "Rautatietykistö Suomessa". Artikkelissa venäläisten 9. rautatiepatterin (kolme 305 mm tykkiä) tulitoiminnan ajankohdaksi Hangossa tarkentuu 1.7. - 2.12.1941 (591 kranaattia ja 105 taisteluammuntaa). Hangossa toimi myös venäläisten 17. rautatiepatteri joka koostui neljästä 180 mm tykistä jotka ampuivat yhteensä 3226 laukausta 14.8. - 2.12.1941. | ||||
|
|
10.06.2013 21:10 | Jaakko Keränen | ||
| Sotatieteen tohtori, yleisesikuntakomentaja evp Ove Enqvist mainitsee "Hanko toisessa maailmansodassa"-kirjassa, että yksi Suomesta luovutetuista 305 mm rautatietykeistä on näytillä Krasnaja Gorkan linnakkeessa Pietarin lähellä ja kaksi muuta TM-2-12 tykkiä ovat museoissa Moskovassa ja Pietarissa (josta kuva tuossa ylempänä Tepon laittaman linkkinä). Pitäisin muutenkin tätä kirjaa melko luotettavan tietolähteenä koska rauatietykkejä käsittelevää osuutta varten Enqvist haastatteli vuonna 1997 majuri evp Paavo Mannista, joka siis johti 305 mm tykkien kehittämistyötä sodan aikana. | ||||
|
|
10.06.2013 20:55 | Jaakko Keränen | ||
| Wilfried Kopenhagen "Armored Trains of the Soviet Union" (1996) mainitsee, että näiden venäläisten 12" eli 305 mm TM-2-12 rautatietykkien kantama oli vuoden 1910 modernisoinnin jälkeen 30 km (ennen sitä 26 km) käytettäessä venäläistä 470 kg kranaattia lähtönopeuden ollessa 820 m/s. Melkoisen parannuksen suomalaiset saivat aikaan tykin kantamaan. Samainen kirja mainitsee 180 mm rautatietykkien kantamaksi 37,8 km. | ||||
|
|
10.06.2013 20:47 | Jaakko Keränen | ||
| Huomaan johtaneen teitä tässä asiassa hieman harhaan. Edellä mainitsemani laukaisumäärillä on takoitettu venäläisten ampumatoimintaa Hangon 305 mm tykeillä. Talvisodan jälkeen Suomi joutui vuokraamaan Hankoniemen ja sitä ympäröivän vesialueen saarineen Neuvostoliiton sotilastukikohdaksi. Tykit siirrettiin Hankoon syksyllä 1940 ja saksalaisten eteneminen Suomenlahden eteläpuolella pakotti venäläiset vetäytymään Hangosta joulukuussa 1941. Neuvostoliiton joukot jättivät Hankoon kolme käyttökelvottomaksi saatettua 305 mm rautatietykkiä (ja neljä 180 mm tykkiä sekä joitakin 100 mm tykkejä). Suomalaiset kunnostivat ampumakuntoon kaikki kolme 305 mm tykkiä (viimeisin saatiin ampumakuntoon heinäkuussa 1943). Patteri jäi kuitenkin Hankoon jatkosodan loppuun saakka koska ilmeisesti rautatieviranomaiset eivät anteneet lupaa painavien tykkien rautatiekuljetukseen radan heikon (?) kunnon vuoksi. Suomalaiset ampuivat näillä tykeillä vain koeammuntoja ja muutaman näytösammunnan. Tykit luovutettiin toimintakuntoisina Neuvostoliitolle uudenvuodenpäivänä 1945. | ||||
|
|
10.06.2013 14:15 | Jaakko Keränen | ||
| Tykin kantamaa haluttiin kasvattaa n. 50 km, jotta tykillä voitaisiin ampua mantereelta käsin ulkosaarissa olevia neuvostojoukkoja. Suuri kantama johtui muihin (kiinteisiin) tykkeihin verrattuna mm. suuremmasta korotusmahdollisuudella, koro oli koeammunnoissa aina 50 asteeseen saakka. Nenosen opeilla tuli on tarkkaa ja pysyy kasassa. Metri, piiru, sekunti.... Hangon 305 mm patteri ampui jatkosodan kuluessa 105 taisteluammuntaa (yhteensä 591 kranaattia), enimmäkseen saaristoon mutta myös matereelle Karjalle ja Pohjaan. Patteri ei suorittanut yhtään meriammuntaa, joten osumatarkkuudesta liikkuvaan maaliin ei jäänyt todisteita. Sinänsä patterin tulehjohto ja ballsitisten ampuma-arvojen laskenta tapahtui edistyksellisellä mekaanisella keskustulenjohtokoneella, joka otti huomioon jopa maapallon pyörimisen tavallisten metorologisten ja ballisten tekijöiden lisäksi. Lasketut tulikomennot siirtyivät sähköisellä seurantaosoittimella tykeille. Samaan ollaan pääsemässä uudestaan vasta nyt kun alueellinen tykistö testaa tykkipäätteitä... |
||||
|
|
09.06.2013 12:29 | Jaakko Keränen | ||
| Venäläisen 12 tuuman rautatietykin TM-3-12 kaliiperi on 305 mm ja tykit olivat peräisin Gangut-luokan taistelulaivoista, jotka romutettiin/modernisoitiin 1920- ja 1930-luvulla. Romutettujen aluksien 12" tykkejä päätyi kiinteiksi rannikkotykeiksi ja rautatietykeiksi. Venäläisen TM-1-180 tykin kaliiperi 180 mm. Marraskuussa 1944 305/52 ORaut-patteri yhdeistettiin Brödtorpin hiekkakuopaan siirretyn 152 mm ja 180 mm:n rautatiepatterin kanssa Erilliseksi Rautatiepatteristoksi, joten tulsiko tuo Tonin mainitsema lähdetiedoissa joskus kummitteleva 150 mm siitä? Tosin 150 mm rautateitykkejä ei meillä ollut. Kesällä 1943 majuri Paavo Mannisen johtamassa rautatietykkien kehitystyössä testattiin uusia suomaisia 305 mm kranaatteja, joiden paino oli 325 kg ja tavoitelähtönopeus oli 1000 m/s. Koeammunnat keskeytyettiin kuitenkin lähtönopeuden ollessa 950 m/s tykin vaurioitumisen pelossa. Uudella kranaatilla kuitenkin päästiin koeammunnoissa toistetuisti 51 - 52 km kantamaan. Lisätietoja rautatietykeistä mainiossa kirjassa Antero Uitto & Carl-Fredrik Guest "Hanko toisessa maailmansodassa" Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos 2011. |
||||
|
07.06.2013 18:01 | Jaakko Keränen | ||
| Pari viikkoa sitten vaihdatin autooni etulasin tasoristeyksen lähellä olevassa verstaassa ja kysyin heiltä tuosta öljysataman liikenteestä. Heidän havaintojensa mukaan radalla kulki juna viimeksi kaksi vuotta sitten. Me ja tiedä. | ||||
|
18.02.2013 20:49 | Jaakko Keränen | ||
| Muutama poiminta Tunturin Korroosiokäsikirjasta. Opetin aikoinaan kymmenkunta vuotta korroosiota ja korroosionestotekniikkaa silloisessa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa :-) Teollisesti valmistetun suolahapon (HCl) väkevyys on n. 33 %. Väkevää suolahappoa (24 - 36 %) kuljetetaan ja varastoidaan aikaisemmin yleisesti kumitetuissa säiliöissä ja putkistoissa. Nykyisin kumi on korvattu vinyyliesterilujitemuovilla. Myös kestomuoveista polypropeeni (PP) ja polyeteeni (PE-HD eli korkean molekyylipainon omaava laatu) soveltuvat suolahapon varastointiin. Kuiva kloorikaasu (Cl2) ja neste eivät huoneenlämpötilassa aiheuta korroosiota hiiliteräksille tai muillekaan metalleille titaaniseoksia lukuunottamatta. Lämpötilan noustessa korroosio käynnistyy eri metalliseoksille eri lämpötilassa, esim. hiiliteräs soveltuu kuivan kloorikaasun käsittelyyn aina 200 C lämpötilaan asti. Tällöin korroosionopeus on luokkaa 250 mikrometriä/kk. Kloori reagoi herkästi kosteuden kanssa muodostaen alikloorihapoketta ja kloorivetyä, jotka muodostavat erittäin syövyttävän seoksen aiheuttaen pistekorroosiota ruostumattomille teräksille. Klooriliuosten säiliöiden pinnoitteena vinyyliesterit ja polyesterit ovat käyttökelpoisia. Titaani, päinvastoin kun hiiliteräs, kestää hyvin kosteaa kloorikaasua, mutta ei kuivaa. Jo erittäin pieni kosteuspitoisuus kaasussa (yli 0,015 %) riittää pitämään titaanin passiivitilassa huoneen lämpötilassa. |
||||
|
03.12.2012 20:25 | Jaakko Keränen | ||
| 2730 oli kirjoilla Tampereella 80-luvulla ja ahkerasti sitä kuvasin 80-luvun lopulla Tampereen ja Oriveden välillä. Kuvan vaunusto sopii myös "puubotnian"-kalustoon. Mutta tuo yksiraiteinen rataosa kuvassa sopisi korkeintaan Haapamäelle meneväksi ratalinjaksi mutta jatkoiko puubotnia Orivedeltä eteenpäin? Sitä en jaksa muistaa ja polkupyörällä niin kauas eivät kuvasmatkani Tampereelta ulottuneetkaan... | ||||
|
11.11.2012 17:43 | Jaakko Keränen | ||
| Ilahdutti kovasti paljon! Mainostarrat matkustajavaunussa ja sähkömoottorijunassa. Suden vanha värityskuvio ja huru pikajunan keulilla. Lieneekö huru matkalla Tampereelle? Ah aika nuoruuden... | ||||
|
04.11.2012 15:57 | Jaakko Keränen | ||
| Rautatiepatterin 12-tuumaisten (eli 305 mm) rautatietykkien historiaa käsitellään varsin laajasti uudehkossa kirjassa: Antero Uitto ja Carl-Fredrik Geust: Hanko toisessa maailmansodassa, Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, julkaistu vuonna 2011, ISBN 978-951-25-2259-0. |
||||
|
25.10.2012 18:01 | Jaakko Keränen | ||
| Pohjankuru? | ||||
|
Kuvasarja: ”Savonia” oli pikajuna-aatelia 1970-luvun loppupuolella |
25.10.2012 17:59 | Jaakko Keränen | ||
| Kiitos hienosta kuvasarjasta! Helmapeltiplootuja ja tikkarideevereitä! Kerrassaan suloista nostalgiaa!!! | ||||
|
15.09.2012 09:00 | Jaakko Keränen | ||
| Sami olet oikeassa. Veturitalli kuvassa keskellä rakennuksista vasemmanpuoleisin. Rantaan menevä vanha ratalinja kuvaajan takana. | ||||
|
29.07.2012 11:12 | Jaakko Keränen | ||
| Klassinen kaunis sommitelma! Veturin paikka lähellä ns. kultaista leikkausta. Oikeassa kulmassa näkyvä koivu ja etualan valkoiset kukat tuovat syvyyttä kuvaan. Kesäinen mukava tunnelma. Mieli tekee mennä etsimään kuva-alueen ulkopuolelta sopivaa suvantopaikkaa uimista varten... | ||||
|
28.07.2012 09:17 | Jaakko Keränen | ||
| Eino Leinoa lainatakseni "Kesäyö on onni omanani...". Mahtava tunnelma! | ||||
|
28.07.2012 09:15 | Jaakko Keränen | ||
| Kaunista! Erityisesti viehättää tämä alkuperäinen lätän maalausmalli ilman keltaista turvanokkamaalausta. Pilvitaivaasta tulee mieleen Tuulenviemää-elokuva. Pilvien muodoissa toistuu lättärungon horisinttaalinen linja. Upea sommitelma! | ||||
|
28.07.2012 09:11 | Jaakko Keränen | ||
| Tämä on kuin tehty esimerkiksi pienoisrautatietä varten! | ||||
|
18.02.2012 11:49 | Jaakko Keränen | ||
| Kirow-nosturi oli meilläkin käytössä, esim. http://vaunut.org/kuva/30976?t=kirow | ||||
|
26.12.2011 13:28 | Jaakko Keränen | ||
| Kiitos Timo Junat-lehden viitteestä! Sieltähän piirustukset löytyivät. Kun ko. lehtiä on selannut viimeksi yli kymmen vuotta sitten, asiat alkavat unohtua.... Todennäköisesti Ggi- ja Ggil-vaunut ennättivät saada ruskean ulkovärin ennen kuin ne muutettiin Gg-vaunuiksi 1981 - 1982. Ainakin osa vaunuista? |
||||
|
|
23.12.2011 10:11 | Jaakko Keränen | ||
| Pienoismallirakentajan ominaisuudessa kyselen vaunusarjasta Ggil. Oliko vaunussa tikkaat vain toisessa päässä vai molemmissa? Tavaraliikenteen kuljetuskalusto -mapissa olevassa mittapiiroksesta asia ei selviä. Entä oliko päätykaton keskellä oleva "kolo" ja luukku jonne tikkaat johtavat molemissa päissä? Kolossa olevan kannen alla lienee ollut jäähdytyksen hallintaan liittyviä säätölaitteita? |
||||
|
03.07.2007 21:28 | Jaakko Keränen | ||
| Rautatiemuseossa oli joskus puhetta, että höyrylingoista ei ole säilynyt (juuri ?) yhtään valokuvia saati sitten piirustuksia. Taitaa olla sangen harvinainen kuva tämä! Takimmainen teli lienee Ok-vaunusta mutta mikä teli on tuo ensimmäinen kolmiaksilinen? | ||||
|
31.05.2007 16:17 | Jaakko Keränen | ||
| Onkohan tuossa kaksi Ok-vaunua kaivinkoneen ja F:n välissä? Toisessa avovaunussa kaivinkoneen puomi ja kauha ja toisessa avovaunussa jotain muuta? | ||||
|
23.05.2007 20:04 | Jaakko Keränen | ||
| http://vaunut.org/kuvasivu/36814 | ||||
|
17.05.2007 19:24 | Jaakko Keränen | ||
| Vasemmalla Dm12 takaa pilkottaa entinen VR:n veturitallin tiiliseinä. Lienee paikallisen kuorma-autofirman tallina nykyisin? | ||||
|
14.05.2007 19:43 | Jaakko Keränen | ||
| Saariasemia on/on ollut muitakin. Kaipiainen tulee ainakin mieleen. Onko muita? | ||||
|
12.05.2007 19:29 | Jaakko Keränen | ||
| Mikä mahtaa olla auton merkki ja malli? | ||||