Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
19.03.2015 14:25 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Mitä maalauskuvioita tarkoitat, Juhani? Onko kuvaa tai linkkiä erilaisiin? | ||||
|
19.03.2015 09:19 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Energian hukkauslaitteita pikemminkin; kuvassa kiiltävät veturin levyjarrut. | ||||
|
19.03.2015 09:06 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Dr14 Seeprassa ei ole kuin yksi perustavaa laatua oleva vika, ja se on se, että niitä on ollut aivan liian vähän, ja tämä ei ole Seepran oma vika. | ||||
|
18.03.2015 21:11 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Turengin ja Iittalan onnettomuudet: erittäin pahoja onnettomuuksia sota-aikana. Rauhan aikana Kuurila, todella paha. Rajuudesta voidaan keskustella esim. Kempeleen tai Mommilan junaturmien kohdalla, samoin Jokelan. Jyväskylä oli samalla tavalla suoraviivainen onnettomuus kuin Lapuan suistuminen tai Sievin tai Tampereen Sarankulman onnettomuudet; paljon rautaa kiskoilta kovalla vauhdilla. | ||||
|
|
17.03.2015 20:50 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Olivatko Belarukset mahdollisesti usein punaisia; eihän niissä keltaisia raitoja vain ollut? Ja Belaruksetkin olivat harvakäyntisiä? | ||||
|
|
17.03.2015 16:29 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Nimitys inkku tai inkeriläinen on mielestäni osuvaa huumoria; ei ihan suomalainen mutta ei kyllä venäläinenkään :o} | ||||
|
|
17.03.2015 13:26 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Käytössä on ollut myös Hkbar -vaunuja, mitä vaunuspesialistimme osaavat kertoa niiden käytöstä? Näissä vaunuissahan toisessa päässä on SA3 ja toisessa päässä normaali ruuvikytkin; näin voidaan käyttää täyttä 450 kN vetovoimaa kuvan ystävyyssiteen eli kaksilenkkikytkimen rajoittaessa vetovoiman 350 kN:iin. Siitä, rajoittuiko "inkeriläinen" tai "inkku" -lempinimen käyttö Hkbar-vaunuihin, en ole varma, mutta arvelisin inkeriläiseksi nimitetyn myös hakasia. |
||||
|
15.03.2015 13:38 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Pari, kolme tuttua kasvoa. | ||||
|
Kuvasarja: MRY:n syysretki vuonna 1988 |
15.03.2015 13:36 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Hassua, osa kuvistani on samanlaisia :o} silloin kuvausrintamat pidettiin tiukkoina. Martti, pidän mahdollisena, että tämä oli juuri se reissu, kun pidin videokameraa mukana. Täytyypi pitää mielessä kasetteja kaivellessa. | ||||
|
15.03.2015 13:30 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Sähköturvallisuusmääräykset määräsivät tuolloin, että 25 kV pääkatkaisijaa ja sen perässä olevaa laitteistoa ei saa jättää valvomattomaan paikkaan; Sm-junat tekivät jotain kautta asiaan poikkeuksen. Niinpä vielä 1980 Sr1:et seisoivat aina virroitin alhaalla ja päävirtapuoli maadoitettuna ja kylmänä (myös ohjaamot lämmittämättöminä). -30 -asteisessa ohjaamossa työskentely ei ollut aina mukavaa, mutta sitä saa mitä tilaa, varsinkin jos tilaa sähköveturit Neuvostoliitosta. Ohjaamoissahan ei ollut lämmityspattereiksi laskettavia, ehkä sen vuoksi. että sellaisia ei kenties valmistettu Neuvostoliitossa. Sen sijaan Neuvostoliitossa valmistettiin tavallisia 220 voltin keittolevyjä, ja lämmitys oli "ratkaistu" sijoittamalla ajopöydän alle ohjaamon etualanurkkiin keittolevyt (!!!), jotka voitiin kytkeä päälle tai pois; termostaattia ei ollut (ehkä niitäkään ei valmistettu Neuvostoliitossa?). Ohjaamoissa oli myös saksalaiset lämpöpuhaltimet, jotka sisäilmaa kierrättäen tehokkaasti lämmittivät ja kuivattivat ohjaamon ilman, saaden aikaan nenä- ja silmäoireita, ja puhaltaen kuumaa ilmaa tuulilasille, joka usein halkesi nopeasta lämmönvaihtelusta. Vasta varmaan 1990-luvulla puhaltimiin lisättiin mahdollisuus kierrätyksen lisäksi ottaa tuoretta ilmaa myös ulkoa. Veturissa on ns. yösäiliö, joka latautui paineilmajärjestelmästä, ja jonka päähana suljettiin, kun veturi jätettiin seisomaan. Käyttökuntoon saamiseksi piti sulkea akkukytkin, jolloin saatiin valaistussähköä, ja avata yösäiliön hana, jolloin siellä ollut paineilma purkautui virroittimen ja pääkatkaisijan piireihin. Virroitin saatettiin nostaa ja pk sulkea ja vasta sitten saatiin pääkompressori käyntiin ja tuottamaan paineilmaa erilaisiin tarkoituksiin. Sille varalle, että yösäiliön ilmamäärä ei olisi riittänyt virroittimen nostamiseen, oli samassa paineilmapiirissä pieni akkukäyttöinen apukompressori, jota käyttämällä virroitin saatiin nostettua. Noin vuonna 1980 vetureihin alettiin asentaa 220 voltin skandinaavisia lämpöpattereita (olikohan asialla Nibe vai Nobö), kun kyljissä oli valmiina 220 V syöttöpistorasia ulkoista akkuvarausta varten. Isojen asemien ja varikoiden seisontapaikoille rakennettiin liitäntäpisteet ja näin Sr1:ien ohjaamot saatiin pidettyä hieman lämpöisempinä entiseen verrattuna: ei se 2 x 500 W ohjaamoa lämpimäksi tulipalopakkasilla saanut, kun rakenne oli harva kuin harakanpesä. Jossain vaiheessa myöhemmin sähköturvallisuusmääräyksiä väljennettiin tältä osin, ja sähköveturit saivat alkaa seistä virroitin langassa. |
||||
|
15.03.2015 12:59 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Nalleihin rakennettiin sähköesilämmitys ja akkujen varauslaite ja tuo laatikko sisältää ne vempeleet. Nalleissahan oli poikkeuksellisen vajavainen esilämmityssysteemi tehtaalta tullessaan ja pariinkymmeneen vuoteen asialle ei tehty mitään. En muista sen alkuperäisen systeemin puutteita, mutta käytännössä Nallea pidettiin lämpimänä pitämällä se käynnissä esim. perjantai-illasta maanantaiaamuun :o} | ||||
|
Kuvasarja: Perkiö heinäkuussa 1990 |
15.03.2015 12:56 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Upean kuvasarjan olet julkaissut, Hannu, kiitokset. Hurujen aikakausi oli peruuttamattomasti päättynyt. | ||||
|
14.03.2015 11:32 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kahden kuljettajan käyttö viittaa juuri siihen, että voidaan tehdä pidempi yhtämittainen työpäivä, kuin yksinajossa. Vaihtoehtona olisi ollut Hesan kuljettajan lyhyt pätkä Hki-Kv ja paluu matkustajana; ei kovin järkevää. | ||||
|
14.03.2015 11:30 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Olet tietenkin oikeassa, Mikko. P 143 oli tosiaan vasta lähestymässä Jokelaa, ja silloin Jokela on tämän junan "oma" junasuorittaja. Pääsääntönä kun oli, että yhteydenotot tapahtuivat lähestyvään junaan, ei junasuorituspaikalta loittonevaan. | ||||
|
13.03.2015 15:32 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Vaunun "kuormassa" kiinnittyi huomio high-tech -rakenteeseen: tuo sisempi, vaununvärinen, ylösalaisen U:n muotoinen osa on todennäköisesti teräsputkesta tehty, mutta siihen on kiinnitetty ns. jeesusteipillä valkoiset levyt, mahdollisesti vaneria. Ilmeisesti ideana on, että jos tuo rakennelma ottaaa kiinni johonkin, niin levy irtoaa eikä kaada koko rakennelmaa kaatuen ties mihinkä. | ||||
|
|
13.03.2015 15:24 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Tässä tasoristeyksessä oli uhkaavan onnettomuuden ainekset koossa talvella 1980-81, kun kolmiakselinen maansiirtoauto oli juuttunut tasoristeykseen kiinni. Pohjoisesta saapuva Sm1-2 -juna pysähtyi suunnilleen kuvaajan kohdalle ja ilmeisesti ilmoitti tilanteesta liikenteenohjaukseen; silloinen Jokelan junasuorittaja. Jokelan oli jo sivuuttanut P 143 Helsinki-Pori eikä Jk js saanut 143:a senaikaisella linjaradiolla kiinni; myös Hyvinkään js yritti yhteyttä, mutta järjestelmän toimivuus oli heikko, eikä P 143 kuljettaja saanut viestistä selvää. Pohjoisesta saapuneen Sm-junan kuljettaja oivalsi, mitä oli tapahtumassa ja "välihuusi" linjaradioon "Huomio kaikki junat, Nuppulinnassa auto poikittain" ja peräytti oman junansa turvallisen matkan päähän poispäin tasoristeykseltä. Tämän ilmoituksen P 143 miehistö kuuli selkeästi. Linjavuorolaisina heille ei ollut heti selvää, missä Nuppulinna on, mutta sitten kuljettajalla välähti; se on oltava heti tuossa kaarteen takana, ja hän aloitti hätäjarrutuksen 100-110 km/h nopeudesta. Kalustona oli sinisistä vaunuista koostuva juna ilman kiskojarruja, mukana saattoi olla yksittäinen puuvaunukin. Tasoristeyksellä aivan liian kovaa vauhtia lähestyvää junaa odotti juuttunut kuorma-auto, ja sen kuljettaja, joka näytti selkeätä "vaara"- opastetta muistuttavaa merkkiä huitomalla käsillään. P 143, veturinaan 3055, osui kuorma-autoon noin 40 km/h tunnissa vauhdissa. Vauhti riitti tönäisemään kuormurin pois tasoristeykseltä, mutta ei ollut niin kova, että se olisi pyöräyttänyt auton P 143 kylkeen. Ja se lähijunahan oli peräyttänyt pienen matkan päähän viisaasti ja varmuuden vuoksi. P 143 pysähdyttyä Nuppulinnan seisakkeelle sen koneapulainen kiirehti alas veturista ja karjaisi "Tuliko henkilövahinkoja?". Kuorma-auton säikähtänyt kuljettaja tuli kertomaan, että hän on kunnossa, kiipesi autoonsa ja ajoi sen sivuun; auto oli ollut käynnissä koko ajan ja nyt, Sr1:n keulan tönäistyä sen poikittain toisen raiteen kohdalle, se likkui taas helposti. Sr 1:stä hajosi nokasta puskinlyhty ja 1500 V rasia tms. pientä, eikä veturia tarvinnut vaihtaa, vaan asioiden selvittelyn jälkeen P 143 jatkoi matkaa. Tässä tuntemattomaksi jäänyt, tilanteen eteen pysähtyneen Sm-junan kuljettaja esti todennäköisen, jopa suuronnettomuuden, joka olisi saattanut syntyä, kun P 143 olisi törmännyt raskaaseen kuormuriin liki 100 km/h nopeudessa, ja kuormuri olisi paiskautunut seisovan Sm-junan päälle ja/tai P 143 ensimmäisen vaunun kyljestä sisään. "Been there, done that, bought the T-shirt". |
||||
|
12.03.2015 23:42 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Google "tiesi": Yle lähetti ensimmäisen ohjelmansa 9.9.26 | ||||
|
12.03.2015 10:49 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Vaihtotyössä veturia voi ajaa radio-ohjauslaitteen avulla, yleensä rajatuilla ratapihoilla, vaihtotyöhenkilöstö, sn 20. Rajatuilla varikkoalueilla veturia voi siirtää asentaja, sn 10. Kaikissa muissa tilanteissa veturin ohjaimissa on täyden veturinkuljettajan koulutuksen omaava henkilö ja tämä koskee siis yhtä lailla vetureiden siirtelyä kuin varsinaisia vaihtotöitäkin. | ||||
|
|
11.03.2015 22:05 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kyse lienee kulkutien turvaamisesta eli se ei onnistu "runkoa päin" ja tämä pitää tehdä vaihtotyönä. En tunne paikallisia olosuhteita. Vaihtotyöhenkilöstö liikuttelee vetureita vain radio-ohjauksella. |
||||
|
11.03.2015 13:12 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Taustalla näkyvällä Ilmalan suoalueella ei ollut ihan niin paljoa ihmisiä, autoja ja ennen kaikkea junia, kuin mitä nykyään. | ||||
|
11.03.2015 12:58 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Ranskankielessä bagage merkitsee samaa, samoin amerikanenglannissa baggage. Britit toki puhuvan luggagesta. | ||||
|
10.03.2015 21:24 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Märkliniä sai myös ainakin tuosta käytävästä Winteriltä. Ja oliko agentuuriliike Lueders Märklinin maahantuoja; heillä oli jonkinlainen myymälä (noin 9-vuotiaan muistikuva). (edit) Niin ja Askartelukeskus tietenkin. |
||||
|
10.03.2015 21:21 | Kimmo T. Lumirae | ||
| DKW F91:n edessä voisi mieluummin olla Morris J2 kuin Commer. | ||||
|
06.03.2015 12:54 | Kimmo T. Lumirae | ||
| On kaivurit kehittyneet, kun ajatellaan, miten monta kiskopyöräkaivuria radoilla kulkee. Tietysti ne eivät ole ihan yhtä tehokkaita kuin tämä mutta pikkaisen helpompia kuskata. Big Muskie toi mieleeni tämän, olisi ihan autoreissussakin nähtävissä: http://www.nomadic-one.com/reflect/monster-machine-gorlitz-germany |
||||
|
05.03.2015 23:34 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Tai Arto, sekoitetaan ulkoa tulevaa ja kennostokanavasta tulevaa lämmitettyä/jäähdytettyä ilmaa joko manuaalisesti tai moottoroidulla läpällä. | ||||
|
05.03.2015 23:27 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kyllä Legoautoistakin köyhtyy jos Matchboxin joku proto- tai virhepainatuskin maksaa pari, kolme tuhatlappusta. | ||||
|
05.03.2015 22:55 | Kimmo T. Lumirae | ||
| P 8 ja Hv 1 :hän painivat aivan eri luokassa. Hv on pieni veturi P 8 / Ok1:een tai Ok22:een verrattuna. | ||||
|
|
05.03.2015 00:33 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Muistaakseni termostaatti on on-off -tyyppinen (olihan siinä termari, olihan?) ja puhalluksen teholle on 3-4 tehoaluetta. | ||||
|
|
05.03.2015 00:03 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Muistat sikäli oikein, Hessu, että ne todella olivat 1:87 -autoja. Tarkoitatko tuontapaista: http://pics.ricardostatic.ch/2_751972546_Big/lego/lego-1-87-esso-tankstelle-310.jpg | ||||
|
|
04.03.2015 13:49 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Dv:ssähän ilmanvaihdosta huolehtivat sivuikkunat, ennen vanhaan niin kesällä kuin talvellakin, kun niitä ei tarvinnut edes avata viiman aikaansaamiseksi. Sittemmin niitä on uusittu pitäviksi ja nyt niitä joutuu pitämään auki, jos haluaa ilmanvaihtoa. Kuvan veturissa on kuitenkin jäähdytysilmastointilaitteen boksi katolla, ja tämä kierrättää hytin ilmaa samalla sitä voimakkaasti jäähdyttäen. Laitteesta tulee sananmukaisesti jäätävän kylmää ilmaa, mutta onneksi sen tulonopeutta saa säätää, samoin käyntijaksoja. |
||||
|
03.03.2015 16:56 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Mutta matkustajavaunuista merkittävä osa on jo teräsvaunuja. | ||||
|
03.03.2015 16:49 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kurtin kanssa täsmälleen samaa mieltä, kuten edellä olen asiasta vääntänyt. Ja pelkästään johto- tai laahusteli eivät ole niitä, jotka kääntyvät muuta kuin keskiötapin varassa: ihan aluksi vaikkapa Dr12, jonka telit liukuvat sivusuunnassa veturin alla ja on kiinnitetty vetoaisoilla veturin keskikohdassa olevaan kiinnikkeeseen. Samantapainen ripustus on vetureissa melko yleinen; esim. Sr2:ssa vetoaisaa vastaavat ovat hyvin matalalla, jolloin estetään telin "keuliminen"; tästä huolimatta veturi silti aina vetäessään "keulii". |
||||
|
|
03.03.2015 16:34 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Todella tyylikäs kuva. | ||||
|
02.03.2015 18:16 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Wartburg 311. | ||||
|
02.03.2015 12:03 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Jäin hetkeksi etsimään "tykkää" -nappia. Kyllä, tämä on hieno ja sympaattinen asetelma. | ||||
|
02.03.2015 12:00 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kauko oli huumorimiehiä. Perustaessaan firman hän päätti jo firman nimen olevan sellainen, ettei se liittyisi vähimmässäkään määrin menneiden aikojen työhönsä vaihdemiehenä, ensimmäinen versio olikin Kaukon Kiito. Vitsi: Kysymys: mikä on maailman paras syöpälääke? Vastaus: vaihdemiehen hiki. Ongelma: sitä ei saa mistään. |
||||
|
01.03.2015 12:36 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Aikataulujen kiristäminen muutti ajotekniikkaa täysin oleellisesti. Ennen aikataulujen kiristymistä riitti, kun kiihdytti junan täydellä teholla noin 100-110:een ja sitten pudotti tehot joko 11-portaalle tai kävi kymppiportaalla pudottamassa kentänheikennyksen pois ja siitä nosti tehon 13-portaalle ja antoi sitten olla siinä. Nopeus vaihteli ehkä satasen molemmin puolin ja juna pysyi aikataulussa. Sitten aikatauluja kiristettiin ja tällä reseptillä ei enää pysynyt taulussa vaan koko ajan oli mentävä sn:ää, jos mieli pysyä "rettantii", kuten vanhat suomenkieliset kuljettajat olivat tämän ruotsalaislauseen vääntäneet. Kiihdytys täydellä teholla sn:ään ja pito siellä tehoa vaihdellen. Ov-Jäs -rataosan lukuisat sn 100- ja sn 110-kaarteet ajettiin pudottamalla tehot 11-portaalle, jolloin kentänheikennys pysyi vielä kytkettynä, jarruttamalla kaarteeseen, tehot 11-portaalla, ja sitten kaarteen keskivaiheilla taas 20 porrasta tauluun, jolloin kaarteesta tultiin ulos suunnilleen kaarteen sn:ää ja täydet tehot päällä ja vauhti alkoi heti kiihtyä. Tuossa Mikon mainitsemassa paikassa ennakointia vaati kova mäki Oriveden asemalta Kivilouhimolle, ja tähän mäkeen oli edullista losottaa täyttä 120:ää, koska mäessä ei nopeus ainakaan noussut. |
||||
|
28.02.2015 23:21 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Upeaa. | ||||
|
28.02.2015 22:09 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Hienot värisävyt. Aivan kuin ajalta, kun Karhukoirat olivat uusia. | ||||
|
28.02.2015 22:07 | Kimmo T. Lumirae | ||
| "LOKOMO licence Krupp". Mutta tuo heilahduksenvaimennin on vasta myöhemmin osattu asentaa vinoon. | ||||
|
28.02.2015 22:05 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Vielä on tilaa. Kahdeksan siihen mahtuu. | ||||
|
26.02.2015 12:26 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Hannu, moite ei kohdistunut skannauksen laatuun vaan Lätän alkuperäisen värin selvittämisen vaikeuteen :o} | ||||
|
|
25.02.2015 23:53 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Juuri tuo punaisuus, tai keltaisen vähyys vääristänee väriäkin. Turkoosimpi sävy näkyy auringonvaloisessa kuvassa selvemmin esim. https://vaunut.org/kuva/94408 | ||||
|
|
25.02.2015 18:54 | Kimmo T. Lumirae | ||
| VR:llähän on julkaistu mm. väriviuhkoja, joissa on VR:n käyttämät värisävyt. Niissä on likimain kaikki kuviteltavissa olevat värit, paitsi lätänsininen :( Myös Pirttilahden Juhanihan on julkaissut väritietoutta http://koti.mbnet.fi/jpl/kiskovarit.html ja ystävällinen kanssaharrastaja EA hommasi minulle värinäytteen alkuperäisestä Lätän maalista. Kuvassa pistää silmään Lätän värin sinisyys, siinä pitäisi mielestäni olla enemmän turkoosia ja tämä pistää miettimään, onko lätänsinistäkin ollut useampi virallinen sävy ennen kaksikomponenttimaaleihin siirtymistä, jossa yhteydessä monet sävyt muuttuivat selvästi. Siksi jotkut museolätät ovatkin melko tummansinisiä, mutta niin pahus vieköön on myös tämä kuvan Lättä. Ota näistä nyt aina selvä :o} |
||||
|
25.02.2015 16:21 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kovasti samalta näyttää. | ||||
|
|
25.02.2015 16:15 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kiva lukea havainnoistasi, Heikki. Huomiota kiinnittää myös se, että laituriauto voisi olla lättähatun kanssa samassa värisävyssä. | ||||
|
24.02.2015 12:41 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Jannen kuvissa on paikoin hieman surrealistista tunnelmaa. Softakorjausta on paikoin käytetty niin taitavasti, että hullu ei huomaa ja viisas ei sano mitään. Hyvät naiset ja herrat, joukossamme on uusi kyky. | ||||
|
24.02.2015 04:13 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Nuo ovat moniajokaapelin liittimet. Itse kaapeleita tarvitaan kaksi ja niitä on veturin sisällä yksi per veturi. | ||||
|
23.02.2015 17:48 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Tuo pressuhan lienee ainoa asia, mitä tuon koneen puoliintumisajan pidentymiseksi on 40 vuoteen tehty. | ||||
|
22.02.2015 14:02 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Tuo pätkä on hyvä parisuhdetesti. (kesto 1h 11min, sisältö pelkkää tuulilasista eteenpäin tuijottavaa videota). "Tulehan kultaseni, näytän sinulle tosi hienon videon" |
||||
|
22.02.2015 13:30 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Osana liittoutuneiden sotaponnisteluja Alco valmisti 70 ja Baldwin 30 RSD-1 -veturia Neuvostoliittoon ja näiden perusteella valmistettiin myöhemmin, paitsi samanlaisia vetureita, mutta myös tekniikka löysi tiensä moniin muihin tyyppeihin: Alcon moottoreita sekä etenkin Fairbanks-Morsen veturimoottoreita, joita oli asennettu sodan aikana toimitettuihin laivoihin, käytettiin sellaisenaan sekä kehityksen pohjana lukuisiin veturityyppeihin. | ||||
