|
|
26.03.2013 11:02 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Käsittääkseni ruotsin kielessä pendeltåg on pitkälti synonyymi lähijunan kanssa. Rahtipuolella pendeli voi tietenkin olla cargojargonia; näitä selkeästä edessuntakaisin kulkevia rahtijunia kulkee maassamme muutamia, mm. teräskelajunat sekä tietenkin malmijunatyyppiset, varsinaiset malmijunat sekä esim. Talvivaaran-Harjavallan "pendeli". | ||||
|
|
26.03.2013 10:58 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Minäkin olin mukana selvin päin, mutta en muista koko matkasta muuta kuin että kivaa oli, mutta jokseenkin tämännäköinen kuva on silti omassakin arkistossani. Tunnettu harrastaja MN sanoisi, että "Kääk", kun saimme lehmän ja junan samaan kuvaan. Selitys omiin puutteellisiin muistikuviini löytynee siitä, että rautatiemaantieto ei ole koskaan ollut vahva lajini, ts. kävimme Lätällä jossain :o} | ||||
|
|
25.03.2013 22:26 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Wikipedia tuntee tiedon toimituksista Italiaan ja Luxemburgiin (sinne ei ole koskaan toimitettu mitään ihan hirveän suuria sarjoja mitään vetureita, sattuneesta syystä) mutta Itävaltaan näitä sentään valmistettiin 65 kpl, sarjamerkki on 2062 ja H0-pienoimallin valmistaja Kleinbahn. Olisi kiva tietää enemmän näiden käytöstä Neuvostoliitossa. Moottori oli muuten kahdeksansylinterinen ahtamaton kaksitahtidiesel. | ||||
|
|
25.03.2013 14:16 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Petri: moniajossa kuljettaja saa tavallaan "väärää tietoa", kun hän tuntee johtoveturin käyttäytymisen takapuolessaan ja saa mittareista siitä lisätietoa; jos johtoveturi käyttäytyy vakaasti ja vetää tasaisesti lyömättä ympäri, voi aivan hyvin olla, että apuveturin ympärilyöntiä ei niinkään huomaa. Ohjausvaunussa asia on toinen. Vaunu kun ei vedä, niin ei ole mitään sen tyypin häiriötekijää kuin moniajossa; veturin työntäessä vaunustoa veto- ja puskinlaitteet ovat puristuksissa ja kaikki muutokset työntövoimassa tuntuvat heti koko vaunustossa. Samoin mittariston näyttöihin tulee tietoja vain työntävästä veturista ja niistä voi myös tehdä päätelmiä siitä, miten tehoa kannattaa pyrkiä säätämään. |
||||
|
|
25.03.2013 09:23 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Enpä usko, että kukaan ammattilainen ottaa nokkiinsa asiantuntemattomasta nettikirjoituksesta. Asia on selitetty useamman henkilön voimin, mutta jos ongelma on luetun ymmärtämisessä, siinä emme voi auttaa. | ||||
|
|
25.03.2013 00:09 | Kimmo T. Lumirae | ||
| OK, asia selvä. Kun ei mene perille niin ei mene perille. Se siitä sitten. Yhtä hyvin voidaan sopia että painetaan sitten vaikka sitä nappia. | ||||
|
|
24.03.2013 23:03 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Minä en taas puuttunut lainkaan muuhun kuin siihen, mitä tehdän ja miltä se ohjausvaunussa tuntuu eli jätin katseet ja säännöt tarkoituksella sivuun, kun venyy muutenkin pitkiksi nämä kommentoinnit :o} | ||||
|
|
24.03.2013 22:27 | Kimmo T. Lumirae | ||
| No mennäänpä sitten kuvitellusti istumaan Edoon ja: kaikki on valmista, lähtöaika lähestyy. Lähdön edellytykset ovat olemassa ja odotetaan konduktöörin "valmis lähtöön" -opastetta. Veturin ja vaunuston väli on löysä, ja jos lähtisi vain työntämään, niin veturi tömäyttäisi ensin välin piukaksi ja sitten vasta lähtisi vaunusto liikkeelle haitarinomaisesti venyen ja nykien, joten: aavistuksen ennen lähtöaikaa asetetaan junaan yksi porras jarrua, irrotetaan veturin suoratoimijarru sekä painetaan irrotusnappula pohjaan ja pidetään siellä, jolloin itsetoimijarrutuskin poistuu veturista. Sitten asetetaan veturi työntämään 20-30 kN, jolloin veturi painuu vaunustoa vasten ja nyt vasta siinä on tiivis paketti liikkeelle laitettavaksi. Sitten odotetaan, kunnes tulee "valmis lähtöön" -opaste, ja silloin irrotetaan itsetoimijarru (ja muistetaan pitää irrotusnappula edelleen painettuna ehkä 10 sek ajan) ja odotetaan, että junan jarrut irtoavat ja näin, koko hoito lähtee nykäisemättä liikkeelle. Kun juna on liikkunut ehkä 5-10 metriä, voidaan olettaa puskinvoimien tasaantuneen koko junassa ja voidaan lisätä veto-, anteeksi, työntövoimaa varovasti annostellen, ettei junaan tule haitariliikettä ja sitä kautta nytkähdyksiä. Jos keli on vähänkään liukas, kannattaa tässä vaiheessa laahauttaa puhdistusjarrua painellen ko. käyttönappia parin sekunnin välein, ja erittäin liukkaalla kelillä joutuu myös hiekottamaan, koska vet...siis työntövoiman noustessa 100 kN pintaan, alkaa esiintyä ympärilyöntiä, jota näillä keinoin yritetään välttää ja hillitä. Alkavan ympärilyönnin tuntee vaunuston vähäisistä nykimisistä ja tärähtelyistä ja silloin on vain etsittävä sopiva työntövoima (sic!) säätämällä veturin voimaa, käyttämällä puhdistusjarrua ja tarvittaessa hiekottamalla. Junaa kiihdytetään 100...200 kN voimalla, mutta jos on liukasta (kuten Suomessa hyvin usein on), on käytettävä voimaa sen mukaisesti; toisaalta, jos juna on iso, esim. 8 kaksikerrosvaunua, voidaan käyttää voimaa aina 300 kN:iin saakka, jos vain pitokeli eli mahdollinen liukkaus sen sallii. Ja kiihdytettäessä on tietenkin huomioitava mahdolliset nopeusrajoitukset eli sn 35 -vaihteiden kautta lähdettäessä ei tietenkään alkuun kiihdytellä muuta kuin kolmeenkymppiin, vähennetään voimaa varovasti, nykimistä vältellen, ja tarvittaessa hiljennetään junan vauhtia veturin sähköjarrulla, jossa on myös oltava hyvin varovainen junan haitariliikkeen vaaran vuoksi ja sen selittäminen veisi taas yhtä paljon tilaa kuin tähänkin asti on käytetty. Ja nopeusrajoituksen poistuttua taas edelläkuvattu alusta, ja niin edelleen. | ||||
|
|
24.03.2013 21:57 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Eivätköhän nämä ole Jenbachin DH400:ia molemmat. Jorman kuvassa on hytin kyljessä merkkivaloja, jotka veikkaukseni mukaan liittyvät radio-ohjaukseen. | ||||
|
|
24.03.2013 21:07 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Näin oli, Martin. Ensimmäiset suomennetut luettelot ovat 1960-luvun ensimmäisiltä vuosilta, tuossa ne arkistossa ovat, täytyy katsoa. Aivan ensimmäiset suomennokset olivat kuitenkin joskus 1957 jaetuissa mainoslehdykäisissä, joissa todettiin pienoisveturissa olevan mm. "metallivaippa", tarkoittaen tällä metallikoria (Gehäuse). 1960-luvun käännökset olivat ihan kelvollisia, oikeastaan ainoana asiavirheenä opastimien kohdalla käytettiin sanontaa "junan ohjaamat opastimet" eli juna ohjasi opastimia. Kyllä se niinkin oli mahdollista rakentaa, mutta kyse oli nimenomaan opastimien vaikutuksesta junaan (Zugbeeinflussung) eli oli mahdollista pysäyttää juna automaattisesti seis-opasteen eteen. Suomennetut luettelot loppuivat noin vuonna 1970, ja Fleischmannilla samaan aikaan. Märklin suomennotti luetteloita jälleen noin vuonna 1980, mutta siinä suomennoksessa oltiin jo rankemmin hakoteillä; kun varikolla täydennettiin (höyry)veturin vesivarastot niin käännöksessä "järjestelyasemalla täydennetään veturin juomavesivarastot". Ja niin edelleen. Minulla on ollut molempia, ensin Märklinejä, ja kun niiden saanti Tampereella vuoden 1970 nurkissa oli liki mahdotonta, niin joitakin Fleischmannin vaunuja, ja sitten myöhemmin molempien kalustoa; kokoelmiini kuuluu suht paljon molempia merkkejä 1960-luvulta, joskin Fleisuja olen myynyt poiskin, ja myyn jatkossakin. Ehkä Märklinissä se koko järjestelmän hienomekaaninen toteutus ja pitkälle mietityt toiminnot, kuten tasoristeyspuomit, siipiopastimet, kääntöpöytä ja nosturi, jotka antoivat sille laadun leimaa. Omat saksankielen alkeeni olen muuten oppinut Märklin-Magazineista, joka on tehtaan asiakaslehti. |
||||
|
|
24.03.2013 20:44 | Kimmo T. Lumirae | ||
| On sulla aika erikoinen käsitys veturinkuljettajan työstä, Ilpo. Ehkä lomalennotkin lähtevät Helsinki-Vantaalta sillä, että lentäjä painaa nappia, ja sitten lähestyttäessä Rodosta hän painaa sitä toista nappia ja siinä se? | ||||
|
|
24.03.2013 01:41 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Ilpo: sama juttu tulee vastaan ajettaessa esim. Sm1-2: ohjausvaunusta ajettaessa moottorivaunu työntää. Mutta, Oskari: hyvä pointti. Esim. Sr2:n aerodynamiikkahan on kompromissi siitä, onko nokka nokkana vai vaunuja vastaan olevana peränä eli jälkimmäinen on optimoitu kohtuuden rajoissa etummaisen kärsimättä. Saksalaisen ICE:n nokkahan on aerodynaamisesti jokseenkin ihanteellinen ja epäilemättä esittämäsi asia on siinä huomioitu eli että taaempi vetopää toimii hyvänä "jättöreunana". TGV PSE:n nokassa muotoilu ajoi ohi aerodynamiikasta ja siksi(kin) myöhemmät TGV:t ovat pyöreämuotoisempia. |
||||
|
|
23.03.2013 20:15 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kiitos korjauksesta, Esko. Ettei vain olisi niin, että sinulle on joskus sanottu noin? :) | ||||
|
|
23.03.2013 12:14 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Escheden ICE-onnettomuuden yhteydessä oli keskusteltu aiheesta "perässä oleva veturi työntää kasaa ruttuun" ja todettu merkitys mitättömäksi juuri Tuukankin mainitsemista syistä. Mutta vaikka veturi työntäisi vielä hetken aikaa, on voiman merkitys olematon: runkojen rypistymistä alkaa tapahtua vasta, kun pitkittäisvoimat ylittävät 1500-2000 kN ja veturin työntövoima, nopeudesta ja veturista riippuen, saattaa olla luokkaa 100-200 kN. | ||||
|
|
23.03.2013 12:04 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kuten tälläkin palstalla on ollut jo juttua, tuulilasin molemmin puolin olevat etupään pilarit ovat erityisesti vahvistettuja juuri törmäyksiä silmällä pitäen. Koko rungon lujuutta määräävät käsittääkseni UIC-normit, jotka lienevät samat vetureille ja vaunuille: alle 1500 kN pitkittäisvoimilla ei kalusto saa katketa eikä taittua (Sr2 on tehtaan puolesta mitoitettu 2000kN mukaan). | ||||
|
|
23.03.2013 11:42 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Ja säädettävissä hiljaiseksi: esim. Seinäjoen eteläpään kellot ovat todella hiljaiset. Vai onko niissä eri voimakkuus eri vuorokaudenaikaan? | ||||
|
|
22.03.2013 01:33 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Suoraa ohjausta Wendezugeissa höyryveturin kanssa ilmeisesti käytettiin kuitenkin vain Lübeck-Büchener -junissa. Muuten ohjaus tapahtui siten. että junan kulkusuunnan muuttuessa ja (höyry)veturin jäädessä työntäväksi, lämmittäjä jäi veturiin ja kuljettaja siirtyi ohjausvaunuun, jossa oli mm. viheltimet ja junajarrun kuljettajaventtiili. Ajettaessa lämmittäjä sääti veturin tehoa kuljettajan ohjeiden mukaan ja kuljettaja käytti junan jarruja. Olen nähnyt kuvan eräänlaisesta "konelennättimestä", jossa oli asennot esim. "kiihdytä", "pidä vauhti" ja "rullaa" ja tämä oli mahdollisesti jotenkin naru- tai vaijerikäyttöinen laite. Wikipedia mainitsee kuitenkin ainakin sarjan 23 yhteydessä käytetyn jonkinlaista kuulutuslaitetta ohjausvaunussa istuvalta kuljettajalta veturissa olevalle lämmittäjälle ja lisäksi mainitaan jonkinlainen, paineilmatoiminen hätäsulkuventtiili, joka pamautti valtaventtiilin kiinni. | ||||
|
|
22.03.2013 01:09 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Periaatteessa idea on kiintoisa, jos nyt oikein ymmärrän Eljaksen perimmäisen ajatuksen: rakennetaan moottoroituja 2.lk, anteeksi, EKO-luokan (mitähän kieltä SE sitten taas onkaan?) vaunuja, joissa on invanostin ja kahviautomaatti (Edsm), ja eko/ekstra-luokan vaunuja lastennurkkauksella ilman moottorointia (CEdo). Ohjaamovarustus on jokaisessa vaunussa molemmissa päissä, kuitenkin niin, että kulku vaunusta toiseen on mahdollista ja vaunujen keskinäinen kytkeminen tapahtuu automaattikytkimin, jotka on vihdoinkin suunniteltava yhteensopiviksi Suomen talven kanssa. Sitten vain (Hesan päästä) Edsm-Edsm-CEdo-Edsm-CEdo-Edsm-Edsm Hki-Tpe, josta kolme ensimmäistä jatkavat Kokemäkeen ja siellä ensimmäinen Raumalle ja kaksi muuta Poriin. Tampereelle jääneet neljä vaunua jatkavat Jyväskylään ja niistä vaikka kaksi ensimmäistä Pieksämäelle jne. Kiintoisa idea varsinaisesta palapelistä. Tietysti hyvin nopeasti tulee mieleen, että jos yksikkö olisikin kaksivaunuinen Desiron tapaan niin... (PPP muuten; näitä on jo nähty. Niin se maailma muuttuu, Eskoseni :o} ) |
||||
|
|
21.03.2013 16:04 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Hyvä on, Eljas, ja nämähän ovat juuri niitä kysymyksiä, joita insinöörit ja talousmiehet keskenään pohtivat, että mikä kannattaa. Mutta Tommilla hyvä idea! | ||||
|
|
21.03.2013 12:13 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Hauska ajatusleikki, joka toteutuessaan helpottaisi mm. Riihimäen-Helsingin ahdasta rataa, kun viiden eri määränpään junat kulkisivat samassa nipussa. Tällainen juna voisi lähteä klo 09, 12, 15, 18 ja 21 ja vastaavasti aina tuntia myöhemmin voisi lähteä Vaasan ja Oulun juna. Ja niin edelleen. Näinhän Pendojakin piti käyttää, mutku ei toimi. Jos ajatellaan eteen tulevia ongelmia, yksikkö pitäisi ehkä olla kaksi- tai kolmevaunuinen ja kuvaamassasi esimerkissä niitä olisi siis viisi. Jokaiseen yksikköön pitäisi järjestää invavarustus ja jonkinlaiset ravintolapalvelut , ykkös-, anteeksi, EKSTRA- (tietääkö kukaan mitä kieltä tuo on?) -luokka sekä jokaisessa olla konduktööri, koska yksiköstä toiseen on vaikea järjestää läpikulkua. Ja tämän järjestäminen veisi taas samantapaisiin ratkaisuihin kuin Tanskan IC3 -kalustossa. Kolmevaunuisena yksikkönä tuo saattaisi toimiakin, mutta kolmevaunuinen on lian pieni käytettäväksi oikeastaan koskaan yksinään, joten yksikkö pitäisi olla isompi. Joka tapauksessa, sitten joku laskee, paljonko viiden yksikön hankinta, kunnossapito ja liikennöinti maksaa, ja vertaa sitä Sr2 - IC2 - Edo -yksikön hintaan ja toteaa jälkimmäisen paljon edullisemmaksi :o} |
||||
|
|
21.03.2013 00:50 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Dm 8-9 :ssä ei voinut lisätä vaunuja tarpeen mukaan ja edellä jo kyseenalaistinkin moottorivaunut. Linjavetureiden omia töitä ovat näiden vetäminen. Jos halutaan rakentaa moottorijuna niin rakennetaan sitten moottorijuna. Sitten tarvitsisi enää löytää sille käyttötarkoitus ja ostaja. |
||||
|
|
20.03.2013 22:31 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Miksi tarvittaisiin moottorivaunuja, kun vetureitakin on, vetureita, jotka IC-liikenteen seisahtuessa yöksi vetävät tavarajunia? | ||||
|
|
20.03.2013 22:28 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Ilman muuta 171. | ||||
|
|
20.03.2013 13:21 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kuvan veturi on siis ÖBB:n 1044-sarjaa eikä siinä tietääkseni ole mitään suoraa kytköstä ruotsalaisiin eikä Rc:hen. Ulkonäössä on kieltämättä kiintoisaa tuo, että kun rakennettiin tavallaan Rc:lle sikäläisittäin kotimainen "korvike", niin ulkonäköönkin otettiin Rc:stä vaikutteita. Rc:tä toki vietiin, mainittu 10 kpl Itävaltaan ja 17 kpl Norjaan NSB:n sarjaksi El16. Lisenssillä niitä tehtiin lähinnä Jenkkeihin, joka versio oli Rc:tä selvästi järeämpi. Rc:n edeltäjää, Rb:tä sen sijaan tehtiin lisenssillä Jugoslaviaan ja Bulgariaan sekä sen kuusiakselista versiota Norjaan ja Romaniaan (olikohan vielä muita). Rc oli epäilemättä maailman modernein sähköveturi aikanaan ja koska Strömbergillä oli ollut yhteyksiä ja jonkin tason yhteistyötä ASEA:n kanssa jo Sm1:n suunnittelun aikaan, voitaisiin olettaa, että suomalainen sähköveturi olisi ehkä toteutettu aseamaisilla ratkaisuilla ja olisi sitäkin kautta ollut ehdotonta huippulaatua. Valitettavasti meidän vain oli tyytyminen Mosseen ja suomalainen sähköveturi jätettiin hankkimatta, myös myöhemmin. Tai, kuten olen joskus sanonut puhuttaessa suomalaisen työn osuudesta Sr1:ssä: se on niin kuin hankkisi Volgan, johon laitetaan automaattivaihteisto ja nelipistestereot. Se on mukavampi ajaa, mutta se on silti edelleenkin vain Volga. |
||||
|
|
20.03.2013 02:23 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Olkoon minun puolestani sitten vaikka rekat ilman jonoja. Lukijat varmasti ymmärsivät kirjoittamani pointin kompuroimatta lillukanvarsiin. | ||||
|
|
20.03.2013 02:19 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Ethän nyt, Martin, sekoita ÖBB:n 1043:a ja 1044:ää keskenään? 1043:han on ASEA:n valmistama ruotsalainen veturi, jota toimitettiin yhteensä 10 kpl ja joka, kuten olen antanut itselleni kertoa, toimi niin hyvin, että itävaltalaisella veturiteollisuudella oli tulla hätä käteen, ja enemmän tai vähemmän kiireellä, tai enemmän tai vähemmän rankasti päättäjiä lobaten, tilattiin sikäläisittäin kotimaista, 1044:ää, joka ainakaan alkuvaiheessaan ei ollut kovinkaan luotettava peli eikä sen suhteen vaikuttanut kovin onnistuneelta. Mutta tilausmäärä oli suuri (ja ASEA:n koneita ei hankittu enempää) ja 1044:stä kehittyi mitä ilmeisimmin hyvä ja ennen kaikkea erittäin tehokas vetopeli; se lienee tehokkaimpia ja vetokykyisimpiä neliakselisia ei-taajuusmuuttajapelejä. Hieno veturi. Muuten olen sitä mieltä, että Sr1 olisi saanut jäädä tilaamatta, tai, jos tilaus olisi ollut "pakko" tehdä, olisi pitänyt tyytyä ensimmäisiin toimituseriin, 27, tai, 37 veturia, kädestä pitäen kiittää venäläisiä "onnistuneesta yhteistyöstä luottamuksellisessa ja avoimessa hengessä hyvänä esimerkkinä eri yhteiskuntajärjestelmien yhteisistä kehitysmahdollisuuksista" ja painua sitten kiireesti veturiostoksille jonnekin aivan muualle. Mutta minkäs teet. Tässä sitä Sr3:sta odotellessa. |
||||
|
|
19.03.2013 12:35 | Kimmo T. Lumirae | ||
| En usko, että Suomessa tullaan tukemaan rekkajunia ja ilman tukea kehitys ei kehity. Rekkajonot maantiellä pitävät niin paljon yksityisyrittäjiä autoalalta, kuljetusliikkeistä, rengasfirmoista ja huoltoasemilla leivässä, että sen bisneksen vähentäminen ei tule kuuloonkaan. | ||||
|
|
18.03.2013 14:27 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Tätä juuri tarkoitin, että tyyppikoulutusta ei ollut, koska koneet poikkesivat toisistaan niin vähän. Myös mm. Pr2:ssa oli muista sarjoista poikkeavia laitteita, ja niistä jaettiin jotakin infoa, ja sitten niiden kanssa piti vain tulla toimeen. | ||||
|
|
18.03.2013 12:26 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Olenko väärässä, jos sanon, että Tr2 ei eroa muista höyryvetureista käyttötekniikkansa kannalta muuta kuin stokerin osalta? Ja siihen kun löydetään joku eläkeläiskuljettaja vihkimään nuori polvi stokerin käytön saloihin niin eiköhän se siitä alkaisi sujua. Höyryveturinkuljettajiahan nimittäin on koulutettu, ja koulutetaan. |
||||
|
|
16.03.2013 21:33 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Tai siis vasemalla Kaipolaan. | ||||
|
|
13.03.2013 21:20 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Siksi nimitinkin kansanedustajan hommaa tehtäväksi. Mutta toki on lukuisia kansanedustajia, jotka ovat aiemmin olleet alkoholistina, työttömänä tai eläkkeellä. | ||||
|
|
13.03.2013 19:56 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kylläkyllä. Mutta voiko henkilö olla samaan aikaan kokopäivätoiminen alkoholisti (ehkä se vielä menisikin?), työtön tai eläkeläinen, jos hoitaa kansanedustajan tehtävää? | ||||
|
|
13.03.2013 18:23 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Hessu, eiköhän sieltä nuo kolme ensimmäistä löydy aika helpollakin. Mutta onko työtön enää työtön, jos hän saa kansanedustajan liksan? Eipä taida olla. | ||||
|
|
05.03.2013 13:03 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Muistan myöskin puhutun ilmavalvontapaikasta. Se on korkealla sijaitseva paikka, josta oli hyvä tähystää Helsinkiä mahdollisesti lähestyviä pommikoneita ja antaa ilmahälytys. Toki vastaavia paikkoja on ollut paljon muuallakin. Lava purettiin vasta tuossa pari, kolme vuotta sitten, kun sen alta alettiin louhia kalliota Pasilan ratapihan uusimis/poistotyön yhteydessä. Mutta hauska tuo Eljaksenkin käyttötapa :o} |
||||
|
|
04.03.2013 01:34 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Haamuhahmon selän takana vaunun alustassa on tässäkin mahdollisesti hiiliesilämmityslaite, jollaista arvuuttelimme Jorman tuoreempien Ds1 -kuvien yhteydessä. Katon toinen säiliö voisi olla ns. pääsäiliö eli kompressorin paineilmasäiliö. |
||||
|
|
03.03.2013 19:21 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Valtionrautatiet 1937-1962 kertoo, että rakennustyöt alkoivat tosiaan 1949, ja vaikka kirja ei valmistumista kommentoikaan, lienee tietosi oikein. Wikipedia oli jälleen kerran väärässä ja tuokin tieto on sinne korjattava. | ||||
|
|
03.03.2013 16:23 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Wikipedian mukaan rakennus on valmistunut jo 1949. Tieto lienee tarkistettavissa VR-historiikista. | ||||
|
|
02.03.2013 22:50 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Olen Tuukan kanssa samaa mieltä. Mieluummin ilman tietoa kuin väärän tiedon varassa. Joskus väärän tiedon korvaaminen oikealla on sellainen talkoo, että ei yksinkertaisesti jaksa ruveta. | ||||
|
|
02.03.2013 16:17 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Määritelmäsi kelpaa oikein hyvin, Topi, kunnes muuta keksimme :o} | ||||
|
|
02.03.2013 13:46 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Katselin hiukan noita wikipedioita. Saksankielinen määrittelee aluksi telin vähintään kaksiakseliseksi, mutta myöntää myöhemmin, että myös yksiakselisia telejä on. Hommaa hankaloittaa saksan kielen täsmällisyys, siinä on oma substantiivinsa jokaiselle akseliripustustyypille, ilman, että niitä kaikkia tarvitsee niputtaa "teli" -nimikkeen alle. Englanninkielisessä wikipediassa telin todetaan olevan pyörällinen vaunu tai runko ja akselimäärä käsitellään erikseen. Ja wikipediahan ei edelleenkään ole luotettava lähde :o} Suomenkielisissä julkaisuissa helpointa lienee vedota kirjaan Ivalon "Höyryveturit ja niiden hoito", joka määrittelee telin (s. 336) seuraavasti: "Teliksi sanotaan enemmän tai vähemmän itsenäistä yksi- tai useampiakselista vaunua, joka voi akseleineen kiertyä veturin kehyksen suhteen tai liikkua poikittain tämän suhteen tai tehdä molemmat liikkeet..." |
||||
|
|
02.03.2013 13:37 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Kuten edellä kirjoitin ja tarkoitin, ei tämä kaikki info olekaan tarkoitettu kuljettajalle vauhdissa luettavaksi. Tämä on myös maamerkki radan kunnossapitäjille, jotta he tietäisivät, missä tarkasti otten ollaan. Jos paikka on määrätty esim. 426+400, niin se paikka vaihtelee sen mukaan, mistä suunnasta se mitataan. Ehkä jonain kauniina päivänä nämä voidaan korvata tarkalla GPS-määrittelyllä, mutta sen aika ei ole vielä. |
||||
|
|
02.03.2013 13:20 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Sanos muuta, Hessu. Aina silloin tällöin pikku hörppy elektrolyyttiä leideninpullosta pitäisi pirteänä ja jaksaisi päivystää radanvarressa. | ||||
|
|
02.03.2013 13:19 | Kimmo T. Lumirae | ||
| En ole vaivautunut ryömimään alle vaikka olen vieressä asiaa pari kertaa pohtinut. Mutta uskon Juhania, olkoon näin ainakin siihen asti kunnes toista tiedetään. Ei niinkään, Topi, tästä asiasta on väitelty mm. VRKK:n oppilaiden kanssa, siksi nimitin tätä kommaksi. Kuulumme tässä näköjään eri koulukuntiin, minun mielestäni teliin riittää se, että siinä on liikkuva tai kääntyvä apurunko, ja akselien määrä on täysin toissijainen. Erityisesti nuo jäykkäkehyksisten vetureiden telit ovat tästä osoitus. Katson, mitä wikipedialle voitaisiin tehdä. Siellä määritelmä on tosiaankin virheellinen. |
||||
|
|
02.03.2013 13:00 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Käsittääkseni alakerrassa oli tarjoiluvarasto tai pieni keittiö baarin tarpeisiin. | ||||
|
|
01.03.2013 20:02 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Vanha "kompa", mutta Topi: teli on apurunko, joka pääsee liikkumaan tai kääntymään rautatievaunun tai veturin runkoon nähden ja johon on kiinnitetty yksi tai useampia akseleita eli pyöräkertoja. Höyryvetureissa yksiakselinen johto- tai laahusteli on varsin tavallinen. Jos oikein lähdetään pilkkua viilaamaan, ei Talgon yksiakselinen telikään ole teli, koska se on yksiakseliton eli kumpikin pyörä on ripustettu erikseen ilman niitä yhdistävää akselia. Jos nuo akselit eivät pääse kääntymään vaunun runkoon nähden, silloin kyseessä ei ole teli. Oletko Juhani varma, että nuo akselit eivät pääse esim. asettumaan radiaalisesti kaarresäteen suuntaisesti eli kääntymään? Nämä vaunut pohjautunevat tavalla tai toisella Transtechin Sveitsiin toimittamiin pölytiiviisiin autonkuljetusvaunuihin. |
||||
|
|
01.03.2013 16:31 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Käsittääkseni (tietävämmät oikaiskaa, kiitos) tuossa on kaksi yksiakselista teliä alla ja suunnittelija/valmistajalla lienee niiden rakentamisesta kenties maailman laajin kokemus eli kyse on Talgosta. | ||||
|
|
01.03.2013 12:38 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Tuomitsen aina ja kaikkialla töhryt eli tagit, jotka ovat luonteeltaankin kuin uroskoiran merkkauksia. Mutta joskus töhryn ja graffitin väli on niin hiuksenhieno, että en sitä pysty ummikkona määrittelemään. Kuitenkin graffititaide hienoimmillaan on upea taideteos, joka usein on parempi kuin sen taustamateriaali, jos jälkimmäinen on esimerkiksi betoniseinä tai purettava rakennus. Ongelma syntyy siitä, että graffiti on luonteeltaan luvaton ja siksi niitä, hyviäkin töitä, maalataan paikkoihin, joihin niitä ei missään nimessä pitäisi mennä maalaamaan. Niitä maalataan yksityisten asuinrakennusten seiniin tai vaarallisiin ja kiellettyihin paikkoihin kuten siltojen alapintoihin tai sähköradan syöttöaseman rakennuksiin. Ja tämä luvattomuuden tavoittelun keskinäinen kilpailu graffitintekijöiden kesken pitää huolen siitä, että graffitit eivät jää "kiltteihin" paikkoihin, vaan niitä pyritään tekemään mahdollisimman hankaliinkin pintoihin. Hyvä aate mutta jätkät pilasivat. Jos yhteiskunnan ja graffitoijien välille olisi voinut tehdä sopimuksen, jolla merkitään graffitoijille sallitut alueet tylsistä, monotonisista pinnoista ja taiteilijat lupaavat pysyä poissa kielletyiltä alueilta ja yksityiskiinteistöistä, homma olisi voinut toimiakin. Mutta graffitoinnin luontainen luvattomuus tekee tämän mahdottomaksi. |
||||
|
|
01.03.2013 12:24 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Tarkat silmät sulla, Ville :o} Mutta nuillakin lakeuksilla on ainakin pari, kolme naisihmistä työkseen veturia ohjastamassa notta saatat hyvinkin olla oikiassa. | ||||
|
|
28.02.2013 22:38 | Kimmo T. Lumirae | ||
| ...paitsi että noista vain yksi osallistui junan vetämiseen. | ||||
|
|
28.02.2013 01:04 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Käsittääkseni Ilmalan glykolilaitteistoa ei käytetä enää...:o} | ||||
|
|
27.02.2013 23:33 | Kimmo T. Lumirae | ||
| Hehheh, Juhani :o} Siksipä juuri aloitinkin että "päivitettäessä vaunuja...". Ellei niitä päivitetä, niin ne ovat vanhanaikaisia. Ja jos vanhanaikainen kelpaa johonkin, kuten nuo tällä hetkellä VR:lle, niin sitten se kelpaa. Olen tuosta lumikuormasta kyllä hiukka eri mieltä. Käsittääkseni sinisissä vaunuissa on paljon lumi- ja jäätymisongelmia ja siksi matalat IC-vaunut rakennettiin umpipohjaisiksi ja laitteet saatiin talvelta piiloon. Umpikotimainen oivallus oli käyttää näin tehtyä laatikkoa osana vaunun kantavaa rakennetta, mutta se ei oikeastaan kuulu tähän. Myönnän, etten ole lämmitysjärjestelmien asiantuntija, mutta veikkaan, että laitteet alkavat olla aika lailla lopussa. Jos veikkaukseni on väärä, niin onhan siinä yksi järjestelmä vähemmän rempattavaksi. | ||||