175-30603 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

   >>

kuva 15.11. 14:14 Ari-Pekka Lanne  
  Hieno kuva Roviksesta. Käkättimellä tehtyinä vihellyksistä ei juuri sen lyhyempiä saakaan. Ratskulla on turha yrittää jotain kolmen lyhyen kimeän »Käännä vaihde» (wanhaa Jt:tä) -vihellinopasteita.
kuva 13.11. 12:00 Ari-Pekka Lanne  
  Se on surullista, kunnei Talvivaarankaan tapauksesta niin sanotusti otettu onkeen. En ole nähnyt mainittua keskustelua, mutta ehkä Timo asia aukeaa paremmin, kun ymmärtää että yleiskäsitteen »vihreä siirtymä» alle mahtuu myös bisnesten ja niiden edellyttämän kulutuksen »viherpesua».
kuva 12.11. 07:45 Ari-Pekka Lanne  
  Multa ei kannata kysyä kalustoasioista, kun olen semmonen, että odotan ensin aikani peltiset irtolinjakilvet kainalossa dösiksellä tai linja-autovarikon tontinnurkalla, mutta jollei liikennöitsijällä lopuiltakaan ole antaa linjalle katiskaa, lähden paljain käsin viemään matkustajia kolmijonossa. Mielenkiinnosta kysyn sen sijaan teiltä, jotka vaikutatte olevan näihin kalustopuolen asioihin paremmin perehtyneitä, sisältyykö siihen kaupusteltavana olevaan Lok 2000 -laitosten päivityspakettiin myös ratsku ja viimeisen kilometrin genu? Kakkonenhan on kaiken kaikkiaan — niin edistyksellinen oikkarirauta kuin se ysärin alussa olikin — karvalakkimalli Kolmosesta. Auttamatta suuriruokaisempikin eli kalliimpi ajaa. Valtionrautateitten vetokalustoasioita joskus sivusilmällä tuumailtuani voin sanoa lohdutukseksi, että kovan työn ovat Kakkoset joka tapauksessa jo tähän mennessä tulleet sarallaan kolmessakymmenessä vuodessa kyntäneiksi. Niiden kierto oli heti alusta selvästi tehokkaampi — viimeisetkin mehut tiristävä — kuin Ykkösillä, mutta Edo-tötteröiden ja matkustajaliikenteen nopeutumisen (Sn 200) myötä meno meni täysin hirvittäväksi ja eläimelliseksi. Sellaista jyystöä ei todellakaan kuule edes missään M. Airaksisen perjantai-illan Parasta ennen! -diskoilussa.
kuva 10.11. 16:18 Ari-Pekka Lanne  
  Kiitos, tämä selvensi hieman — eli osittain oli kyse vähän niinkuin määrittelykysymyksestäkin. Mulla on sekin, kun mua on työkseni sompailevana »aivopesty» vuosikymmenet kaikenlaisissa »REAKeissa». Osittain — eikä välttämättä ihan niin vähänkään — ehkä niistä, mutta toki myös kokemuksen kautta ja ihan jo luonteenlaadunkin myötä, tulee se, että aivan ehdottomasti mieluummin liian hiljaa kuin liian kovaa.
kuva 10.11. 14:01 Ari-Pekka Lanne  
  Mielenkiintoista. Lasse ei kai sentään kuitenkaan tarkoita »liialla» (tilanne)nopeudella suorastaan sitä, kun alkaa jo kolisemaan. Joskin sitä riskiä se joka tapauksessa lisää, mikä kai lienee kiistatonta. Ja kun liikenteessä on tavallisesti muitakin potentiaalisia altistujia, niin sopiiko kysyä — nyt kun asia sattumalta tuli puheeksi —, miten Lasse prosessoi sitä puolta? Tämä siis ei moralisointi- tai saarnamielessä, vaan sulasta mielenkiinnosta ajatuskonstruktiota kohtaan.
kuva 10.11. 13:16 Ari-Pekka Lanne  
  Eiköst se ihan kivasti tullut. Kun pääsee menemään mäen ylös rullaamalla tai ihan pintakaasulla, niin ei sen ekompaa ajoa olekaan. Ylämäkeä seuraavassa alamäessä voikin sitten taas päästää junan laukalle vaunujen jarrutönkkiä kuluttelematta.
kuva 09.11. 18:50 Ari-Pekka Lanne  
  Mut kerkesis kumminki. Fundeeraas ny, gon tänämpehtoste tlee miljooni (Lotost) ja huame tlee Kansarario; ee sunk meil sillo ol däsä mittä häränpäevä. Kyl maar mää myännä olevan juur see kaldane, semsel rullaileval taval köröttelevä, puhutti sit melkke mist hyvänäs kulklaedoksest.

Kattokka vaek mandiäposkes touhuva tuutreportteri tyynt reaktio viärest faartil menevä laedokse vislauksehe vireo https://youtu.be/YJj0LXoN6kk?si=9m6fUsz3​KmAaR0ol kohras 1:22. Ens'säpsährykse jälkke seora melkke vart'minuuti vaedolo, jonk aegan reportter miätti tööttäyst, mut jatka see jälkke juttus käsittely niingon ei mittä olis olluka. Mut fundeeraus jatku taustal, ja viivästet vast'piik tleeki vast kohras 10:00, siin gon vlokist vihja akressiivise ajokäytökse johtuva vireos aihen olevast dasavirtvoemlinja jonesoevast sättelyst. Däsä kohras liäne syyt tunnusta, et nii mää gon erel linkat vlokkaajaki mee asustella molemma kymnen kilsa sättel Eorjoe Olkluaro yrinvoemlaitoksilt. See selittä kyl pali.
kuva 07.11. 14:32 Ari-Pekka Lanne  
  Näköjään: https://www.alasatakunta.fi/uutiset/mets​ittyneella-junaradalla-alkaa-tapahtua-pu​ita-raivataan-ja-irtopolkyt-kuljetaan-po​is-6.2.113555.2d3fb7738b
kuva 05.11. 08:20 Ari-Pekka Lanne  
  Ilmalan pendopesukoneessa Sn 2.
kuva 29.10. 07:23 Ari-Pekka Lanne  
  Harmi ettei kumpikaan kaksikosta tullut ottaneeksi kuvia muistin tueksi.
kuva 29.10. 06:11 Ari-Pekka Lanne  
  Vai junttimainen seläntakanapuhujien »yhdistys». Mahtaako moista edes ollakaan.
kuva 27.10. 13:01 Ari-Pekka Lanne  
  Petri on jäljillä. Muinaisdeeverin ohjaamo on jopa suhteellisen hiljainen verrattuna siihen liittyviin ulkotöihin. Ilmaletkujen kytkemiset ovat hetkellinen kova melupiikki. Radio-ohjaustyö, vaikkapa Deeverin ohjaaminen veturilla työnnettävän vaunuletkan toisessa päässä vaunun astimella matkustaen, on huomattavasti paljon meluisampaa kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Pyöränlaippojen kirskahdukset kaarteissa ja vaihteissa ovat pahoja. Yksi kaikkein meluisimmista paikoista on veturin lyhyen pään vandringilla. Se apukone-kompura -paketin jumputus on aivan hirvittävä. Mutta kyllä melua riittää ohjaamoonkin.
kuva 27.10. 08:48 Ari-Pekka Lanne  
  Häh, mitä Mikko sanoit? Tuulee sen verran ettei kuule. Niin että oli sus'hukka jossain?
kuva 24.10. 12:01 Ari-Pekka Lanne  
  Vielä milleniumilla saattoi olla tavallista, että toimitusjohtaja kierteli kentällä kokeilemassa, ovatko linja-autonkuljettajien solmiot riittävän tiukalla. Raksamiesten keskuudessa vastaavanlainen, työmaan »kympin» toimittama tarkistus on kohdistunut kypärien leukaremmeihin. Ja taas ydinvoimalaohjaamohenkilöstön osalta se juttu piilee siinä, että kulkukorttikotelon pitää olla ripustettuna näkösälle.

Mutta siis tosia puhuen olen ehdottomasti Eljaksen kanssa samaa mieltä siitä, että smurffipuvut koppalakkeineen, bleisereineen ja solmioineen ovat asianmukaisia, tyylikkäitä ja suositeltavia yleisönpalvelutehtävissä.

Eräs raskaan liikenteen kouluttaja kysyi vuoden 2007 lopulla Huittisten kurssikeskuksessa opiskelijoilta: »Mitä eroa on linja-autonkuljettajalla ja rekkamiehellä?» Ja vastasi itse itselleen: »Solmio.»
kuva 23.10. 17:48 Ari-Pekka Lanne  
  Kun aloittelin alkuvuodesta 2008 ajoharjoittelijana Lauttakylän Auto Oy:ssä, siellä tulvi ovista ja ikkunoista eläköitymisen kynnyksellä olevia vanhan kansan linja-autonkuljettajia. Eräs tällainen ajoi kerran vesikaljamakelityöpäivän päätteeksi Ysi-Kutterinsa Huittisten varikolla talliin viereiseen pilttuuseen. Kuului sihahdus, kun ilmat pääsivät seisontajarrukelloista. Ja toinen, kun kuljettaja huokaisi: »Ei kahta yhtä liukasta keliä.»
kuva 23.10. 13:41 Ari-Pekka Lanne  
  Herra Esallahan on myös kokkailukirja »Kiisselit ja motit II»..? Kuva 545 »Voith L 216 rs-vaihteisto» löytyy sivujen 276 ja 277 välistä. Sen sijaan sivulle 278 on ladottu: »Suunnanvaihtolaitetta ei voi lukita keskiasentoon. Jos vaihteistossa mahdollisesti ilmenee vaurioita, tulee sentähden nopeusaluevaihde lukita keskiasentoon.» Aluevaihteistoa käsivipuineen — jolla valittavissa asennot »T», »0» ja »M» — on kuvattu sivulla 279.
kuva 23.10. 08:13 Ari-Pekka Lanne  
  Pahoittelut, Jorma hyvä, — noin se on meidän täysin vailla ajokokemusta ja tuntumaa olevien, tyyppikouluttamattomien harrastajien alstikkapostillaamme kiteytetty. Meillä rautatieharrastajain pääjoukolla on valitettavasti ollut mahdollisuus ja tilaisuus päästä ainoastaan ihmettelemään tasaista kyytiä Aalstommin kelkkomissa pelti- ja puuvaunuissa tönöttäen — tai tyytyä nojatuolimatkailuun kotikirjaston kuvakirjojen parissa.

Sen verran kuitenkin vielä lisään, kun tämä Kymenhurun erikoisuus tuli tällä tavalla näyttävän väristen lehtikelien aikaan puheeksi, että keittokirjan »Kiisselit ja motit II» sivulta 545 selviää sellainenkin pieni käytännön ajotekninen juttu asiaan liittyen, että joko »normaalitartunta» tai »suurtartunta» on siis toki valittavissa suuntakahvalla. Tuossa näkyykin: https://vaunut.org/kuva/16589 . Eteen »EN» tai »ES» sekä taakse »TN» tai »TS». Siitä valinnasta sitten seuraa, että laitos reagoi tehoratin käsittelyyn tilanteesta riippuen hieman toisin.
kuva 22.10. 17:37 Ari-Pekka Lanne  
  Kerran muutama vuosi sitten eräälle rautikselle saapui 3 x Dv12 -vetoinen tavarajuna. Junassa oli ollut matkalla teknisiä murheita. Viimeisenä olleen veturin mylly oli sammuillut siten, että kuljettaja oli joutunut pysähtelemään käynnistääkseen sen uudelleen. Se pohjaanpalaneen vaihteistoöljyn postapokalyptinen haju on jotain, joka ei unohdu.
kuva 22.10. 16:42 Ari-Pekka Lanne  
  Telinkevennin nimenomaan. Se on monissa tilanteissa kätevä velka- eli tukiakselisissa linja-autoissa. En tiennytkään, että sellaisia on myös rautatiekalustossa käytössä. Raskaammassa maantiekalustossa on myös tasauspyörästön lukkoa ja koko telin muinaisdeeveriteliksi tekevää tönkkölukkoa.

Vai Alstikan suurtartunta, herra Esa. Olen toki kuullut siitä silloin tällöin pitkin vuosikymmeniä, mutta täytyy oikein kaivaa kirjahyllystä laitos »Dr13 — Kymen Hurun tarina» — mulla se on siinä Raton (öh, siis se Rautatieharrastuskeskuksen prujukokoelma; RATO) ja »Uuno Turhapuro veturimiehenä» -VHS-kasetin ( https://vaunut.org/haku/kommentit/?m=1&k​u=290&t=Jouni%20taitaa%20muistella%20elo​kuvaa ) välissä. Sivulta 62 löytyy: »Dr13:n vetokykyä parantaa telin kolmen akselin mekaaninen yhteenkytkentä ja erityinen suurtartunta-ajon ominaisuus. Suurtartunnassa generaattorin sivuvirtamagnetoinnin kytkentää muutetaan normaaliin ajoon nähden päinvastaiseksi siten, että nopeuden noususta aiheutuva generaattorin jännitteen kasvaminen pienentää samalla merkittävästi generaattorin magnetointia. Tällainen negatiivinen sivumagnetointi hillitsee tehokkaasti pyörien ympärilyöntiä. Junan nopeuden kiihtyessä kuljettajan on asetettava lisää tehoportaita, jotta veturin vetokyky ei romahtaisi. Suurtartuntaa voidaan käyttää vain pienillä nopeuksilla.»

Jo vain, mitä turbommasta Saabista on kysymys, sen helpompi sillä on ruovitella. Ja taas mitä enemmän Saabin kyytiin saa muikkeleita painoksi, sen varmemmin sen sijaan kumit saavat pitoa.

Tehon pudotus on tosiaan yksi parhaista konsteista saada ympärilyönti loppumaan. Jos Deeverin pyöristä alkaa kuulua tehoratin B-portaalla hiipivää jyrinää, se usein loppuu jo, kun pudottaa tehot 15. portaalle. Vastaavasti jos Siperian Suden pyörät lyövät virranasettelupyörän 600 A -asennossa (maksimi 1500 A) tyhjää niin kuin ei mitään, niin voi olla, että vaikkapa jo asennossa 400 A jyristäminen loppuu.
kuva 21.10. 18:54 Ari-Pekka Lanne  
  Ominaisuuksia kyllä, joista yksi on tuo ympärilyöntiherkkyys. Ja toki, laitokset ovat joka suhteessa niin erilaisia, ettei niitä voi sillä tavalla yksi yhteen vertailla. Tai jos siihen lähtisi, niin se olisi oma romaaninsa...
kuva 21.10. 13:56 Ari-Pekka Lanne  
  Kaikilla niillä laitoksilla on omat luistelutyylinsä. Ja toiset tykkää luistelusta vähän enemmän kuin toiset. Siperian Susi on brutaaliin tehoonsa nähden kevyt, eivätkä pyöräkerrat ole sidoksissa toisiinsa, kuten muinaisdeeverissä. Aina siellä joku akseli haluaisi sutaista tyhjää, mutta kun yksikin Deeverin akseleista pitää, niin kaikki pitävät. Nämä selittävät muinaisdeeverin tuntuvasti parempaa pitoa. Mutta pitokin on vain yksi asia. Ei pelkkä vakaa käsi tee kirurgia; tarvitaan muutama muukin juttu. Deeveristä kiehuu vaihteistoöljy, Sudesta ajomoottorien käämit, Kakkosesta välipiirit ja Siimenssistä bitit.
kuva 21.10. 05:28 Ari-Pekka Lanne  
  Vaunusomen tietojen ( https://vaunut.org/kuva/60413 ) mukaan Sr1 3112 on »susilauman ensimmäinen ja viimeinen». Löytyypä täältä kuvia alkuperäisestä nolla-Sudestakin: https://vaunut.org/kuva/35256 .

Asia ei ehkä ole täysin yhteismitallinen sen kanssa, että Hurujenkin numerointi alkoi nollasta, koska nolla-Huru tuli Valtionrautateitten palvelukseen saman tein ja samalla numerollaan. Hr12 2200:ta ei ensin hauduteltu Valmetin takapihalla reilu parikymmentä vuotta kasakoiden maalitauluna, minkä jälkeen Valtionrautatiet olisi restauroinut sen Dr12 2242:ksi. Toisaalta sekin, mille Hurulle oikeastaan kuului ensimmäisen Hurun mantteli, virittää keskustelua: https://vaunut.org/kuva/65377 .
kuva 19.10. 18:12 Ari-Pekka Lanne  
  Juku!
kuva 19.10. 18:11 Ari-Pekka Lanne  
  Näin se on. Veturi on laitos, jonka tehtävä on saada allaan lepäävä maapallo liikkeelle, pyörimään veturin alla. Se ei onnistu, jollei veturi saa pyörillään kunnon otetta kiskoista. :op
kuva 19.10. 15:22 Ari-Pekka Lanne  
  Kas, tästä näyttää tulleen jokatorstainen tapa, ainakin Juliaa katsoen. Hieno kuva!
kuva 19.10. 15:04 Ari-Pekka Lanne  
  Useimpiin Timon kysymyksistä löytyy vastaus Jt-2024:n ( https://ava.vaylapilvi.fi/ava/Julkaisut/​Vaylavirasto/vo_2024-10_jt_web.pdf ) s. 44-45. Sieltä löytyy mm.: »Avustavan ja avustettavan välillä on oltava jatkuva puheyhteys.» Aivan kuin vaihtotöiden työntöliikkeessäkin.

Veturi sen sijaan ei tiedä, mikä sen taakkaa mahdollisesti missäkin tilanteessa keventää —, onko se ehkäpä myötätuuli, alamäki vai toinen veturi. Siinä mielessä kuormitusmittareita ei tarvitse tarkkailla. Ja vaikka tässä olisi Siimenssin tilalla muinaisdeeveri työntämässä, Tampella-MGO:nkaan moottorijarrutus tuskin heti on vaarana, kuitenkin sellainen rypistys edessä.
kuva 19.10. 07:35 Ari-Pekka Lanne  
  Jos vaikka Deeveriin verrataan, niin Siperian Susi vasta pakkaakin sutimaan. Kolmonen ei kehittyneen luistonestonsa takia niinkään lyö ympäri, mutta juuri sen kummemmin se ei siltikään tai juuri sen takia saa liukkaalla kehitettyä vetovoimaa; eli lopputulos on helposti sama. Toki hyvällä kelillä Siimenssi vie junan kuin junan vaikka kuuhun. Se mitä liukkaalla kelillä tarvittaisiin, on vetäviä akseleita ja niiden päälle paljon painoa.

Mulla aukesi kerran liukkaalla kelillä tämmösellä kakkosnelosella puutavarajunalla Suden pääkatkaisija tässä Siuron mäessä; varmaan niitä Susien tyyppivikoja eli -ominaisuuksia. Vanhoja, rataverkkoamme nähneitä laitoksia kun ovat. Ajattelin että nyt kyllä tämä juna jäi mäkeen, ei voi mitään. Mutta niin vain pääkatkaisija meni laakista kiinni, ja mäen kiipeäminen jatkui keskipakoispuhaltimien huudon säestämänä.
kuva 15.10. 05:48 Ari-Pekka Lanne  
  Nimenomaan se vanhempi, ysärikuvaus, herra Esa. Ja, herra Lasse, sama pätee kyllä kaikkeenkin, mitä Polamo on tänne postaillut.
kuva 14.10. 21:20 Ari-Pekka Lanne  
  The Wesitorni, Lasse: https://vaunut.org/kuva/48154 . Eikös ollutkin? En nyt löydä sitä kohtaa, mutta Polamo sen täytyi olla, joka sen kerran sanoi...
kuva 14.10. 20:36 Ari-Pekka Lanne  
  Se oli the Wesitorni.
kuva 14.10. 19:16 Ari-Pekka Lanne  
  No nyt! Lasse on viime aikoina roiskinut noita milloin-mihinkin-menevyyksiä, mutta nyt kerrankin osui. Raiteille tosiaan menevät jätökset tuollaisesta torvesta.

Tästä tulee löyhästi mieleen Stephen Kingin »The Stand», jossa Tom Cullen tavaa asioita tyyliin »M-o-o-n, that spells Nebraska», »M-o-o-n, that spells peanut, butter and jelly» tai mitä milloinkin, kunnes Vegasin vakoojatehtävänsä koittaessa vihdoin kunnostautuu: »M-o-o-n, that spells Moon». XoD

Holopainen taitaa olla huumorimiehiä. Tervetuloa vaunusomen ihmeelliseen maailmaan!
kuva 14.10. 14:06 Ari-Pekka Lanne  
  Tuossa alkuun oli juttua maan- ja rautatiehankkeisiin toisinaan liittyvästä »siltarumpupolitiikasta» sekä muusta koijaroinnista ja suhmuroinnista. Sitten keskustelu perinteiseen vaunusomemaiseen tyyliinsä rönsyili edelleen kuvan teemassa pysyen siihen, miten maan- ja rautatierakennustyömaita käytettiin aikoinaan — nykysuomalaiseen arvomaailmaan peilaten varsin kyseenalaisesti — työllistämistoimissa. Perhosvaikutuksen käsitettä ei tarvita siinäkään, että ymmärtää näiden asioiden liittyvän suoraan työväenluokan poliittisiin puolueisiin ja liikkeisiin, tai kuten Jouni sen muotoili, »kommaritaistolaisiin». Mainintaa etnisistä, kielellisistä tai uskonnollisista vähemmistöistä, ylipäätään mistään vähemmistöistä, en edeltä löydä, jollei Rainer sitten tarkoittanut rajaustaan mahdollisten tulevien vorkkidepattien varalle.
kuva 13.10. 19:00 Ari-Pekka Lanne  
  Tämä ankan kaksoisraidetyömaa ― niinkuin yleensäkin rataverkkomme verovaroin kustannettavat raidetyömaat, samoin kuin sellaisten mahdollinen poissaolollaan loistaminenkin ― on toki politiikan seurausta ja tulosta.

Rautatieharrastajaystävämme Hannu Taanila muisteli radiopäiväkirjassaan perjantaina 20/7-2001:
»Elämäni loppuun saakka ― siis kuolemaani saakka ―, joka kyseinen kuolemani ― sikäli kuin ymmärrän ― tulee tapahtumaan jo tällä vuosituhannella, siihen saakka tulen muistamaan sen loistavan analyysin, jonka esitti maatyömies Jussi Kankaanperä Karinaisten pitäjän Mäenpään kylässä joskus kaiketi jopa enemmän kuin viisikymmentä vuotta sitten. Olen ollut paikalla, kun Kankaanperän Jussi sanoi sen loistavan lauseensa, jonka kohta sanon, mutta en kuullut sitä ―, tai jos kuulin, niin en ainakaan ymmärtänyt. Mutta äitini Saima Emilia sen kyllä muisti ja kertoi. Karinaisten kunta se on sieltä Turusta noin neljäkymmentä kilometriä koilliseen. Se oli isojen talollisten ― todella isokenkäisten ― valtakunta, kokoomuslaisten ja oikeistolaismaalaisliittolaisten. Rikkaat olivat rikkaita ja köyhät olivat köyhiä, niin kuin vain ääritaantumuksellisessa ja puolifeodaalisessa maalaisyhteiskunnassa voidaan olla. Jotkut vaalit olivat tulossa. Ja nämä isotalolliset, nämä feodaalipäälliköt, he kaikella keinollansa varoittivat kommunismin vaarasta. Kommunismi on isänmaan uhka. Eli siis heidän uhkansa. Kommunismi on kauhea, kommunismi on jumalatonta. Sitä vastaan pitää nyt kaikki voimat yhdistää, puoluekantaan katsomatta. Oli siis ainakin niin, että äitini oli Kankaanperässä käymässä, jotakin toimittamassa, ja puhuivat vaaleista ja tästä kauheasta kommunismiasiasta. Ja silloin sanoi maatyömies Jussi Kankaanperä tämän loistavan lauseen niistä taantumuksen porhoista ja heidän politiikastansa, tästä kommunismihirvityksestä: "Itte ne on perkeleet sen kommunisminsa tehneet!"»
kuva 13.10. 11:42 Ari-Pekka Lanne  
  Se on nähty, että sahanpuruvirrat ovat muuntuvaisia, eivätkä spottilastitkaan ole tavattomia rautateitten purukyydityksissä. Toisaalta kaakonkulman hakkeenkelkkomisissa sattui vastikään pieni muutos, kunnei junahaketta enää saa Sunilasta. Mistä sen tietää, vaikka Kaukiksen, Tainiksen ja Lakritsalankin katseet kääntyisivät siltä osin eri suuntaan.
kuva 12.10. 16:14 Ari-Pekka Lanne  
  Julian junanjälkiä pläräämällä näyttää siltä, että T 52769 on saapunut keskiviikkoiltapäivällä 9/10 Peltiksessä raiteelle r. 013. Myöhemmin illansuussa raiteella vaikuttaisi kähjätyn jotain, kun raiteelle on rekisteröitynyt uusi varautuminen ―, mahdollisesti haettu siitä pois joko Vopit tai Vohit. Kuitenkin raide näyttää pysyneen varautuneena seuraavan päivän puoleenpäivään, jolloin siitä on lähtenyt T 54719 Lieksaan. Ja siinä raide on vapautunut. Voisiko eräs skenaario olla, että vaikkapa pankot olisivat jääneet Joensuuhun ― siirretty keskiviikkoillansuussa johonkin lastaukseen ―, hakekärrien jatkaessa kulkuaan torstaina 10/10 edelleen Lieksan sahalle?
kuva 12.10. 11:50 Ari-Pekka Lanne  
  Minulla oli kahtena 90-​luvun alun ikimuistoisista kesistä mahdollisuus viettää kumpanakin viikko Juojärven rautatieasemalla. ( https://vaunut.org/kuvat/?u=290&kv=1993&​paik=Juoj%C3%A4rvi ) Asemaa siihen aikaan kesäpaikkanaan pitänyt vanhempi herra oli muistaakseni peräti asemapäällikön poika, joten hän tiesi ja »tiesi» paljon rautateistä. Joukossa oli varmasti lapinlisää ja jekutusta myös. Eräs juttu, joka on jäänyt mieleen, koski sekulijunien vaunujen ja vaunuryhmien seassa olevia tyhjiä avovaunuja. Perimätiedon mukaan niiden tarkoitus oli kuulemma tehdä junasta veturinkuljettajalle helpommin hallittava tai ajettava.

No, tässä kuvan tapauksessa hakanen on luultavimmin adapterina. Voh-vaunuissa ei ole sivupuskimia ― vain SA3-keskuspuskin ― ( https://vaunut.org/kuva/165869 ), joten Voh-vaunua ei voi suoraan liittää suomalaiseen keskuspuskimettomaan ruuvikytkinvaunuun. Hkba:ssa on sekä keskus- että sivupuskimet, joten se sopii adapterivaunuksi. Keskuspuskimelliseen Sr1-veturiin Vohit voisi kytkeä ilman välihakasta ― eli sille ei kuvan tilanteessa ole välitöntä tarvetta ―, mutta kokoonpanot tuppaavat rautateillä muuttumaan.
kuva 12.10. 10:40 Ari-Pekka Lanne  
  https://youtu.be/0TeRqj6Kdqk?si=mBhrVld_​t438ChiR
kuva 11.10. 11:25 Ari-Pekka Lanne  
  Vielä alkuvuoden 2018 grafiikoissa näyttää olleen se aikataulurakenne, että rantaradan junat ovat kohdanneet pääsääntöisesti Turun päärautiksella, jolloin Helsingistä hieman hitaassa saapuva juna on jättänyt Turusta lähtevän junan myöhään jo lähdössä. Sen sijaan lauantaista 24/3-2018 alkaen näyttävät kohtaukset suunnitellun jo vallan Kupittaalle, jolloin ankan välin kaksoisraiteesta olisi ollut hyötyä vain niissä harvinaisemmissa tilanteissa, joissa Turusta lähtevän junan lähtö on viivästynyt joitain minuutteja, jolloin sen sijaan Helsingistä saapuva juna on varronnut sitä Kuppiksessa.

Kaksoisraide parantaa usein junaliikenteen täsmällisyyttä ja sujuvuutta, kun yksi myöhässä kulkeva juna ei heti jätä kaikkia muitakin myöhään. Toki, jos haluttaisiin junia ajattaa metromaisen tiheästi, olisi kaksoisraide jo ylipäätään liikenteen edellytys.
kuva 10.10. 00:20 Ari-Pekka Lanne  
  Ehkä niinkin, herra Esa. Muistakaamme kuitenkin varikon esimies Veijo Salmelan toteamus Tapio Lehtisen tiistaina 24/5-2016 julkaiseman tuuttidokkarin »Salmelan matkassa» ( https://youtu.be/iQym7Vzh96U?si=cSkwGw4S​JMOnp54l ) kohdassa 1:54: »Muistan kun Ranuan linjaakin ajoi setäni Ossi Salmela ja Leevi Salmela vuoroviikoin, ja ne teki toisen viikon sitten maataloustöitä. Autohomma on epävarmaa hommaa, pittää olla pottuja pellosa ja viljaa kasvaa ja että siinä se on tuki ja turva, ja kyllä sen tänä päivänäkin sai sitten huomata.»
kuva 08.10. 09:50 Ari-Pekka Lanne  
  Eikös maanteitten liikennöitsijöillä ole jo vuosikymmeniä ollut tapana liisata kaikki uudempi kalustonsa. Ala ei sentään ole sellainen kultakaivos, että rahaa olisi heitettäväksi ovista ja ikkunoista. Numeroauto- eli katurivuorojen johdinautoista en jaksa tähän jankuttaa, ne jutut löytyvät tuolta alusta.
kuva 07.10. 18:06 Ari-Pekka Lanne  
  Mielenkiintoista juttua. Ainakin tällaiselle keittiömetallinvalajalle (uudenvuodentinaa) Esan suomu- ja pallografiittivalurautojen dynamiikan eroihin viittaava selitys kestävyyseroista tehdasvalmisteisten ja lisenssillä valettujen patojen välillä uppoaa kuin jäänmurtajavitonen.

Eilen klo 21:01 katsoin v. 1972 painetusta »Dieselveturit ja moottorivaunut II» -kirjasta MGO:n painoksi 7460 kg. Siihen aikaan olivat jo tuloillaan vahvempaa tekoa olevat myllyt, ja sivulla 257 seisookin: »Moottorit numerosta 401 lähtien on varustettu vankkarakenteisella kantavalla öljypohjalla.» Nähtävästi 7,46 tonnia on alkuperäisen murikan paino, koska vuoden 2018 vaihtotyökuljettajakurssin deeveriprujuun on laitettu MGO:n painoksi n. 9000 kg. Tätähän Petri mietti eilen klo 15:11. Puolitoista tonnia olisi näiden perusteella tullut Deeveriin lisää painoa myllyn vahvemman rungon ja kantavan öljypohjan mukana.
kuva 06.10. 21:01 Ari-Pekka Lanne  
  »Dieselveturit ja moottorivaunut II» -raamatun sivulla 255 annetaan MGO V 16 BSHR -moottorin painoksi työkunnossa 7460 kg.

Herra Esan mainitsemalle MGO:n uumenista löytyvälle kahdelle erilaiselle iskunpituudelle löytyy selitys kirjan sivulla 256 olevasta kuvasta 538, jossa on esitetty myllyn poikkileikkaus. Asia on myös sanallistettu sivulla 258: »Kiertokankien laakeroinnissa on käytetty ns. pää- ja sivukiertokankisysteemiä, jolloin kahden V-asennossa olevan sylinterin kiertokanget on saatu laakeroiduksi samalle suhteellisen lyhyelle kammentapille. Koska sivukiertokanki on laakeroitu pääkiertokangen laakerikanteen muotoiltuun korvakkeeseen, ei sivukiertokanki suorita samanlaista liikettä kuin pääkiertokanki. Tästä syystä sivukiertokangen puoleisen männän isku on pitempi (192 mm) kuin pääkiertokangen puoleisen männän isku (180 mm).»
kuva 06.10. 20:21 Ari-Pekka Lanne  
  »Dr13 ― Kymen Hurun tarina» (Ari Julku ja Kimmo Pyrhönen 2017) s. 71: »Vuoden 1967 alussa havaittiin Hyvinkään konepajalla Sv12-veturin 2523 dieselmoottorin laakerivauriota korjattaessa moottorin rungon väliseinissä pahoja halkeamia kampiakselin laakeriaukkojen kulmissa. Vaurion johdosta aloitetuissa tarkastuksissa löydettiin lukuisia vastaavia halkeamia niin Sv12-, Sr12- kuin myös Hr13-vetureissa. --- Ensimmäisenä vaurioiden syntyä ja laajenemista ehkäisevänä toimenpiteenä Tampella suositteli maaliskuussa 1967 välitöntä moottorien tehon alentamista 1400:stä 1200:aan hevosvoimaan. --- Tampellan antamien korjausohjeiden mukaisesti halkeamien etenemistä torjuttiin vahvistamalla moottorien väliseiniä erityisillä tukikaarilla. VR ei kuitenkaan hyväksynyt tukikaaria lopulliseksi ratkaisuksi ja saatujen kokemusten mukaan niillä ei ollutkaan merkittävää lujittavaa vaikutusta. Tehdyissä tutkimuksissa todettiin myös noin 20 Hr13-veturien moottorien rungoista vetomurtojuudeltaan vaatimuksia heikommiksi.»

Resiina 2/95 s. 7: »Hr 13:n myötä hieman kyseenalaiseksi todettu ranskalainen tekniikka aiheutti ongelmia myös Sv ja Sr 12:ssa, sillä moottoreiden rungoissa esiintyi halkeamia. Tämän ongelman takia kaikkien MGO-moottoreiden rungot jouduttiin vaihtamaan uusiin. Rungon kestävyyttä parannettiin myös suunnittelemalla moottoriin kantava öljypohja. Lisäksi moottorin kiinnitystä parannettiin.» Tiiliskiven »Valtionrautatiet 1962―1987» s. 374 kirjoitetaan ranskalaisten Paulstra-kumikannattimien sopivammasta mitoituksesta.
kuva 06.10. 16:11 Ari-Pekka Lanne  
  65,8 t on v. 1987 julkaistun »Valtionrautatiet 1962―1987» -kirjan s. 374 mukaan 2600-sarjalaisten paino uutena. Samalle sivulle on kirjoitettu myös: »Kun vaunuissa oli 1970-luvulla siirrytty yksikkölämmitykseen, purettiin 2700-sarjan vetureista höyrynkehitin. Purkaminen alkoi kesällä 1976. Näin ollen ovat 2700-sarjan Dv12-veturit nyt kevyempiä kuin alunperin. Veturin kokonaispaino on noin 62,2 tn ja suurin akselipaino noin 15,6 tn.»

Tosiaan vielä v. 1995 julkaistu opus »Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto» antaa 2500-sarjalaisten painoksi 60,8 tonnia.

Juhanan arvelu, että v. 1985 Jtt:n korjauslehdessä koko deeveristölle annettu suurin paino 65,8 on 2600-sarjalaisten paino täysin tankein oli nimensä mukaisesti sen ajan Deevereiden suurin paino ― 2500- ja 2700-sarjalaisten ollessa kevyempiä ―, vaikuttaa oikealta. Ajatuksena on varmaankin ollut, että jos eli kun Jtt:n taulukoita käytetään jarrupainoprosenttien laskemiseen, junan kokonaispainosta saa tulla todellista suurempi, muttei sitä pienempää.
kuva 03.10. 07:49 Ari-Pekka Lanne  
  Valtionrautatiet 1962―1987 s. 374: »Pyrkimyksenä oli lisäksi parantaa veturin ominaisuuksia järjestelyveturina lisäämällä painoa sallituissa rajoissa ja tehostamalla vaihteiston herkkyyttä liikkeellelähtövaiheessa, moottorin tehoa lisättäessä. Näin syntyivät 2600-sarjan Dv12-veturit, joiden ensimmäinen erä, joka käsitti 20 veturia, tilattiin 17.7.1972.»

Resiina 2/95 s. 7: »Näillä parannuksilla varustettuja vetureita tilattiin ensimmäinen 20 kpl:n erä 17.7.1972. Veturit saivat sarjamerkikseen Sv 12J (J=järjestelyveturi), joka kuitenkin muutettiin hyvin pian Sv 12:ksi.» S. 9: »Vanhempiin vetureihin verrattuna 2600-sarjassa on erona myös se, että jäähdytyskennojen lukumäärää on lisätty.»
kuva 02.10. 23:59 Ari-Pekka Lanne  
  Ai niin, pihvi melkein unohtui: http://vaunut.org/kuva/105446 .
kuva 01.10. 11:18 Ari-Pekka Lanne  
  Tämä on hauska idea. Ratapölkyt ovat olleet ehkäpä BHpy-vaunujen tavallisin kuljetusartikkeli. Siispä ― sallittaessa huomioitavan tällaisessa juottolassa eli syöttölässä myös meidät harvalukuiset absolutistit ― saattaisi tällaisella entisellä rautatievaunulla nautittavaksi sopiva ateria koostua vaikkapa perunoista ratapölkkysienikastikkeella. Ruokajuomaksi rautatieomenapuumehua ja jälkiruoaksi aromeiltaan kreosoottia jäljittelevää rautatiekiisseliä.

Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon v. 1932 toimittamasta klassikkoteoksesta »Keittotaito» löytyy sopivat ohjeet tällaisten herkkujen valmistamiseksi. Ao. reseptit ovat v. 1933 painetusta toisesta laitoksesta. (Ratapölkky)sienikastikkeen valmistusohje löytyy sivulta 239:

»600. Sienikastike II. Kal. 1751.

3 dl kiehautettuja sieniä,
sipuli,
100 g voita,
1 dl lihalientä,
3 dl hapanta kermaa,
1 rkl. vehnäjauhoja,
etikkaa,
suolaa.

Sienet leikataan palasiksi ja pannaan kuoritun ja hienonnetun sipulin kera voihin paistumaan. Lihaliemi lisätään vähitellen, samoin happameen kermaan sekoitetut vehnäjauhot. Kastike saa kiehua 10 minuuttia sitä vatkattaessa. Kastike maustetaan suolalla.

Pääruoat: Kastike tarjotaan perunain, vihannesruokien ym. kera.
Tähteet: Jäljelle jäänyt kastike voidaan valmistaa sienimuhennokseksi lisäämällä siihen sieniä.»

Ratapölkkysieniä elintarvikekäyttöön kerättäessä kehoitetaan toki pidättäytymään kreosootilla kyllästetyissä ja sähkövetureiden muuntajaöljyvalumilla kuorrutetuissa ratapölkyissä kasvaneista »tateista». Jarkko Korhosen ja Pirjo Penkkimäen opuksen »Suuri suomalainen sienikirja» s. 32: »Ratapölkkysieni mainitaan joskus ruokasieneksi. Kerää sitä ruuaksi vain luonnonmukaisilta kasvupaikoilta, älä ratapölkyiltä, joista se saattaa rikastaa kyllästysaineita itiöemiinsä. Lisäksi rata-alueilla liikkuminen on lain nojalla kielletty.»

Rautatiekiisselin valmistusohje on pantu »Keittotaito» kirjan sivulle 363:

»928. Rautatiekiiseli. Kal. 756.

1¼ l vettä,
1 dl (150 g) siirappia,
6 neilikkaa,
2½ rkl. etikkaa,
pala kanelia,
5―6 rkl. (75―90 g) perunajauhoja.

Vesi keitetään mausteiden ja siirapin kanssa, kunnes liemi saa mausteiden maun; sitten pannaan etikka joukkoon ja kiiseli suurustetaan vesitilkkaseen sekoitetuilla perunajauhoilla.

Lisäkkeet: Maito.»

Kaltaiseni iskämahan mielestä kermavaahto sopii tähän kaveriksi maitoa paremmin.
kuva 01.10. 08:13 Ari-Pekka Lanne  
  Ei bensiinikään sillä tavalla lopu, etteikö sitä saisi mistään tippaakaan Saabin tankkiin. Kemisti osaa syntetisoida myös ekobensiiniä hiilidioksidista ja vedystä: https://www.is.fi/autot/art-200000996323​5.html .

Mutta jos herrat meinaavat sitä, että koittaa se päivä, jolloin fossiiliset polttoaineet on tiristetty viimeistä tippaa myöten vuorista ja merenpohjista, niin se tulee kyllä olemaan ilmaston kannalta surullinen päivä. Sen koittamista voidaan viivästyttää vaikka niin, että jätetään miljoonien ja miljardien sähköautojen akkumineraalien louhiminen kiviautoralleineen sikseen.

Esimerkiksi joitain tällaisia kuvassakin esiintyviä, tehokkaassa käytössä olevia yhteiskäyttökulkulaitoksia, takseja yms. voidaan ajatella sähköistettävän, mutta ei niin että sähköautoja lojuisi aamusta iltaan ja illasta aamuun kaikkien kadunvarsien ja parkkiluolien täydeltä. Siinä mennään ojasta allikkoon.

Junan (ajolangoin) ja polkupyörän (pienellä akulla) sähköistys ovat tolkullisia toimia. Niillä saadaan autokantaa ja asfaltti-invaasiota lasku-uralle.
kuva 30.09. 07:37 Ari-Pekka Lanne  
  Huonosti taitavat raidepuskimet ylipäätään mitään pysäyttää. Niiden sanotaan olevan vain koristeina. Ne Helsingin rautiksella olevat keltaiset topparit saattavat vähän enemmän ottaakin vastaan jotain törmäysenergioita.
kuva 27.09. 21:33 Ari-Pekka Lanne  
  Hieno kuva! Jos kohta noin 99 prosentissa näkemistäni vaihdelyhtykuvista lyhtyjen päätyikkunat ovat kirkasta lasia, tuossa se näyttäisi olevan helmiäisvalkeata: http://vaunut.org/kuva/168354 . Lisäksi Jukka Ahtiaisen ja Jari Auvisen »VR Suomi ― Dieselien aikaan» -kirjan sivulla kaksitoista olevassa kuvassa numero yksitoista on nähtävillä vesiviskurin lyhtyopastin, jonka päätylasi on »maitolasi».
kuva 27.09. 19:14 Ari-Pekka Lanne  
  Jos Sähködeeveri (Sv1) oli Kakkosen isoäiti, Iso Vaalee on sen äiti. Jollei Strömberg olisi 70-luvulla innostunut askartelemaan GE:n 60-luvulla Nevadan autiomaan ufoista takaisinmallintaman gto-tyristorin ja taajuusmuuttajan parissa, sekä viimein 70- ja 80-lukujen taitteessa kokeillut yhdessä Valtionrautateitten kanssa Sähködeeverissä niiden sopivuutta kulkulaitoskäyttöön, oikosulkumoottori ― eräs Nikola Teslan lahjoista maailmalle ―, pyörittäisi kai vieläkin teollisuutemme vakionopeudella pauhaavia pumppuja, puhaltimia ja kuljettimia ― aarnetenkaskepa-asuisten veturinkuljettajien korventaessa eväitään kentänheikennys- ja sähköjarruvastusten päällä.

Oikkarivetureiden evoluutio ei kuitenkaan päättynyt Kakkoseen ja Penaan. Niin eleettömästi kuin Kakkonen nuoruutensa voimissaan päätöinään vetikin 2000-tonnisia paperijunia Raumalle. Kolmosessa on monia uudisominaisuuksia ― ohjausvaunukäyttö- ja seka-ajovalmiutta ( http://vaunut.org/kuva/147571 ), »Last Mile» -genua ( http://vaunut.org/kuva/111963 ) ja ratskua ( http://vaunut.org/kuva/165919 ). Tällaiset kilikalit ovat lievästi sanoen hyödyllisiä, mutta myös substanssiasiaa on saatu vietyä eteenpäin. Niin suuriruokaisen kuvan kuin Kolmosesta saakin sen nimellistuntitehoa ja vetovoimakäyrää töllöttämällä, kaikkein kitsain ja lommoposkisin kuljettaja ei saa vietyä Kakkosella junaa paikasta A paikkaan B niin kohtuullisin kilowattitunnein kuin Kolmosella ― ei vaikka kaikkensa tekisi. Kolmonen on päivitetty versio Kakkosesta. Se on oikkarivetureidemme uusin sukupolvi.
   >>