836-65081 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

   >>

kuva 12.03. 22:16 Ari-Pekka Lanne  
  Eipä mennyt, ei. Petri P. Pentikäisen Iso Vaalee -kirjan s. 29: »Suuremmat lukumäärät perustuivat vain VR:n kaavailuihin. Vuonna 1986 niiden arvioitiin olevan sellaisia, että Dr16-vetureita voitaisiin tilata 100-150 kappaletta, joskin 200 kappaleestakin vielä puhuttiin.»

Valtionrautateiden veturikysymyksen osalta on tässä kohtaa mainittava, että Iso Vaaleita (Dr16) ennen olivat jossain määrin vireillä Iso-Hurutkin (Dr15). Valtionrautatiet 1962―1987 s. 385: »Kokeiluprojektista vuonna 1978 sovittaessa oli Valtionrautateillä ajatuksia useammankin Dr12-veturin uudistamisesta suurempitehoisiksi vastaavalla tavalla. Rautatiehallituksen v. 1981 asettama työryhmä, joka selvitti veturitarvetta vuoteen 2000 saakka, päätyi raportissaan v. 1982 dieselveturien osalta kuitenkin siihen, että olisi hankittava 1500 kW:n tehoisia uusia yleisvetureita, jotka olisivat keskiohjaamolla varustettuja 4-akselisia telivetureita, painaisivat noin 80 tn ja soveltuisivat paitsi tavara- ja matkustajajunaliikenteeseen myös vaihtotyöhön.»
kuva 12.03. 10:05 Ari-Pekka Lanne  
  Dv12 ei anna kääntää suuntaansa liikkeessä, ei sen paremmin radio-ohjauskäytössäkään. Erityisesti ratskulla työskenneltäessä on kyllä muuten sitä, ettei suunta vain tahdo kääntyä. En tiedä, voisiko näissä olla jotain erityistä yleistä hylkypommiosaa; alkavat olla kaiken kaikkiaan kohtalaisen loppuunajettuja.

Deeveristöjen hylkäykset taidettiin suunnitella jo milleniumilla ennen nämä syrjäyttäneiden Kolmosten ja Kroksujen tilaamista. Ollaankohan jopa vähän jäljessä siitä aikataulusta?
kuva 02.03. 08:37 Ari-Pekka Lanne  
  Keittelin eilen sunnuntaina 1/3 rautatiekiisseliä eo. ohjeen mukaan. Tytär (5½ v.) antoi kohteliaan murska-arvostelun: »Mä en kyl tykkää tästä, mutta ihan hyvää.» Vaimo lisäsi, ettei se rauttiävatkuli niin ihmeellistä olekaan ― »lähinnä sellaisille, jotka söisivät kiskoja, jos voisivat».
kuva 26.02. 13:27 Ari-Pekka Lanne  
  Ja junakyydin jälkeen viljasiiloilla nähtävä tarinan jatkosaaga on kuin suoraan perjantaina 29/12-1967 ensimmäisen kerran esitetystä Star Trek OG:n »The Trouble with Tribbles» -jaksosta.
kuva 26.02. 03:33 Ari-Pekka Lanne  
  En itse ole farmari, mutta olen käsittänyt, että rotat ovat heille yleisesti ottaen todellinen haaste: https://www.farmit.net/blog/2014/10/29/mita-ainetta-rottasotaan-maatiloille . Asia, joka ei tällaisille kaltaisilleni paremminkin vähintään puoliurbaaneille eläteille tule ehkä ensimmäisenä mieleen, kun pohditaan viljankäsittelyä.
kuva 25.02. 13:51 Ari-Pekka Lanne  
  Hieno kuva. Tuoreen kypsän viljan tuoksu on yksi syksyn parhaista puolista. Huomasitkos Robert, menikö jyvien mukana rottia vaunun kyytiin?
kuva 22.02. 13:26 Ari-Pekka Lanne  
  Hieno kuva. On saatu museokalustoakin mukaan. Mulla kävi kerran Kauno Saarion asunnon edessä olevassa mäessä vauhti kakkosessa sen seurauksena, kun käyrien rautojen Sn 20:ta valvova JKV pääsi hieman jarruttamaan luultuaan hetkellistä ympärilyöntiä ylinopeudeksi. Tapauksesta veturimiesten kahveehuoneen hämärimmässä nurkassa höpötellessä selvisi, että jollain oli ollut Rukkamäessä kilometritolkulla 1 km/h. Ja toisella Siuron mäessä EKE:n diginäytön mukaan 0 km/h, mutta niin vain puutavarajunan matka oli verkalleen edennyt. Joskus juna jää mäkeen, toisinaan ei jääkään.
kuva 16.02. 23:20 Ari-Pekka Lanne  
  Kaikki ne ovat erittäin hyviä työkaluja. Ykkösen hallintalaitteet ovat tunnokkaat ja mukavat. Sillä saa tasaista kyytiä, ja on kiva tehdä töitä. Kakkosessa on panostettu ohjaamon ergonomiaan. Kolmosessa on monenlaista näppärää ominaisuutta, kuten junanmittalaskuri (vrt. https://youtu.be/ZLCA4bDzr5g?t=12m55s ) sekä Pendosta tuttu kiskojarrunappula, jota käyttäen kuljettaja voi vaikka pyyhkäistä matkustajajunan vaunujen kiskojarruista niihin kertyneet jäät. Käy se kangellakin, mutta... Kolmonen voittaa Kakkosen ehkä selvimmin ollessaan Edo-tötterön perässä takatuupparina. Silloin sen suvereeni sähköjarru, parasta lajia oleva hiekoitus ym. tulevat hyvään käyttöön, mutta pienistä ohjaamoergonomian kehityskohteista ei ole haittaa.
kuva 09.02. 06:25 Ari-Pekka Lanne  
  Ai. No, syitä voi olla monia. Veikataan sitten vaikka »teknistä pysähdystä». Kulkulaitokset saattavat joskus tilttailla.

Muistan kun ajoin aikanaan Turku-Oulu -yöpikavuoroa. Yöauto koiraili perjantain 29/6 ― sunnuntain 1/7-2012 Oulun-reissulla sillä viissiin, että se ei yhtäkkiä antanutkaan tehoja. Muistaakseni diagnostiikka antoi hyvin kitsaasti, jos ollenkaan, vinkkiä vian luonteesta. Akuutisti häiriö kuittaantui sillä, kun pysähtyi hetkeksi. Sitten pääsi taas muutama sata kilometriä niin kuin ei mitään, kunnes sama oire jälleen uusiutui.

Lauantai-illalla 30/6-2012 Oulusta lähtiessä »vedonesto» löi päälle heti lähtölaiturista irtauduttua. Kyydissä sattui olemaan lisäksi Turistiauton »pakettimatkustaja» sekä teknillinen eläkeläishenkilö, niin pähkäiltiin hetki kolmeen pekkaan, mistä voisi kiikastaa: https://arktiset.kuvat.fi/kuvat/2012/06/extra/53.jpg .

Kun sitten aikanaan vein laitoksen Turun päässä Avantiin raskaskalustokorjaamolle, asentaja törkkäsi auton läppäriinsä, jolloin selvisi hetkessä, että vika on paineanturissa. Ei mennyt aikaakaan, kun hän oli jo avaamassa lattialuukkua Volvon keskiosan kohdalta ja vaihtamassa hyllystä hakemaansa varaosaa rikkinäisen tilalle.
kuva 08.02. 12:51 Ari-Pekka Lanne  
  Hieno kuva ja raina. Mutta eikös tuo ollut ihan hallittu seisahdus? Tuntematta paikallista rataprofiilia, monin paikoin on sellaista mäkisyyttä ja notkonpohjia, ettei raskaalla tavarajunalla kannata ajaa tolpalle tai ekselille asti, kun voi olla, ettei siitä vauhdin loputtua liikutakaan sitten enää sen enempää eteen kuin taaksekaan päin. Tuolla rataverkollamme on esim. sellaisia spotteja, joissa kannattaa vaikkapa pysähtyä esiopastimelle vartoilemaan parempia värejä.
kuva 02.02. 10:13 Ari-Pekka Lanne  
  Tässä on taas sama juttu kuin taannoin Pösön vipujen kanssa. Määkin muistin tuon kuvan olemassaolon, mutten nytkään ollut tullut avanneeksi sitä. Veturinkuljettaja Kimmo T. Lumirakeen lauantain 8/9-2012 klo 12:39 kommentista selviää, että erotusjaksoon kuuluu myös pätkä maadoitettua ajolankaa, minkä johdosta oletettavasti tulosuunnan jännite putoaisi alas ennen kuin yhtä puuta oleva virroitinkombo ehtisi oikosulkea eri vaiheet. Olin siinä väärässä tiedossa, että erkassa olisi vain eristeosuus eri vaiheiden välillä. Harvemmin tulee tutkittua erkkoja sen tarkemmin. Sehän selittää senkin, miksi vanhat tekijät kertovat juuri tulosuunnan jännitteen tahtovan pudota alas vedettäessä tehot päällä erkkaan.
kuva 01.02. 21:16 Ari-Pekka Lanne  
  Onhan tässä viime päivinä ollut rätiseviä virroitinkelejä. Kolmosen erikoisominaisuuksiin kuuluvasta kuuranpoistosta tässäkin on kyse. Etuvirroitin pyyhkii ajolangasta pahimpia härmeitä, jolloin veturia virroittavan takavirroittimen hiilet eivät kulu niin voimakkaasti kuuravalokaaren räiskeessä. Tällöin toki etuvirroitin on kylmänä, erotettuna pois veturin virtapiiristä. Muuten ― jos molemmat virroittimet olisivat vian kautta ylhäällä ja yhteydessä toisiinsa ― erotusjaksossa kävisi »pieni räpsy», kun erotusjakson toisistaan erottamien ajolankaosuuksien eri vaiheessa olevat jännitteet pääsisivät sekaantumaan toisiinsa.
kuva 01.02. 20:49 Ari-Pekka Lanne  
  On hieno bongaus. Harvoin jos koskaan näin sekalaisia hinuumuodostelmia näkee liikkeellä. Jos kohta nipun kasaaminen on kysynyt lähtöpäässä työtä, on tällaisessa saaliissa sulattelemista vastapelurillakin. Vielä tänään sunnuntaina 1/2 puolenpäivän jälkeen letkan hännän laitokset ― Sr3 3363 ja Dr14 1872 ― näkyivät lojuvan rääppeinä Ilmalan ratapihalla toisissaan kiinni samassa paikkaa, mihin veturijunan junanjäljet Juliassa loppuvat; Kolmosessa virroittimet alhaalla ja Seeprassa perä käynnissä.
kuva 31.01. 22:12 Ari-Pekka Lanne  
  On kyl hieno kuva! Saapunut kuljettaja saattaa tarinoida junavarkaisiin tulleelle vaikkapa: »Siin sul ny o ajamist! Kakkoskeli ja antaa hyvät kyydit. Veivi on tual toises pääs, enkä käyny nyv vääntämäs sitä, jollei sit ol ollu Kouvvolast ast.»
kuva 22.01. 14:01 Ari-Pekka Lanne  
  Voi ol. Kuka seuraavaks käy Olk'luaron viarail'keskukses, mitatkoon mötikän speksit! ;o) Brosyyris ol annet, et piräis painaman 10 kg.
kuva 21.01. 18:19 Ari-Pekka Lanne  
  En eilen tiistaina 20/1 saanut paljain käsin selvää edes siitä, mahtaako olla 43- vai 54-kiloista kiskoa. Siinä haarukassa kuitenkin. Kyyditsin heti perään tänään keskiviikkona 21/1 eri linja-autokuorman tuonne vierailukeskukseen, ja hetken mietin töihin lähtiessä, ottaisiko mitan mukaan, muttei sitten tullut otettua. Olisihan sen saanut niinkin, että olisi piirtänyt tuossa johonkin paprulle ― vaikka kahveevarkaissakäynnistä jääneeseen TVO:n servettiin ― kiskon poikkileikkauksen. Ei vaan sitten harrastus riittänyt siihenkään.

Kiskoja kierrätetään uutterasti. Täälläkin Rauman radalla, kun 90-luvulla vaihdettiin 43-kiloiset kiskot 54-kiloisiksi, vanhat soirot menivät Suupohjan radalle ja tilalle laitetut raskaammat tulivat pääradalta. (Juttua asiasta löytyy torstain 8/7-1993 Länspaperista.) Sittemmin 2000-luvun alussa 54-kiloisetkin vaihdettiin uusiin 60-kiloisiin. Tällaiset kuvassa näkyvän kaltaiset jämät ovat toki saattaneet kiertää romisten ja kaikenkarvaisten logististen polkujen kautta.
kuva 16.01. 17:13 Ari-Pekka Lanne  
  Otan osaa. Rankka juttu.
kuva 15.01. 09:12 Ari-Pekka Lanne  
  On hieno kuva. Kuvaajan edessä olevan liikennemerkkiputken päähän on valmisteltu demonstraatio siitä, miten mukavaa olisi, jos rautateiden merkit eivät olisi kaikki suorakulmioita ― joita kohti on valitettavasti ysäriltä asti menty ―, vaan jo merkin muodosta näkisi, mistä on kyse. Vrt. https://vaunut.org/haku/kommentit/?m=1&ku=290&t=peltiaakkosia .

UIC-kaapelin pistorasia näkyy junan kulkusuunnassa veturin oikeanpuoleisen puskimen oikeassa alanurkassa, korin helman alapuolella (valkoinen kansi), toinen vasemmanpuolimmaisen otetangon alapuolella (musta kansi). Olisiko Ykkösten vanhat junakuulutuskaapelit korvattu UIC-kaapeleilla jossain kohtaa ysärin lopulla tai milleniumin alussa?

Toiset sanovat edelleen Sr1:n UIC-kaapelia »kuulutuskaapeliksi», kun Kaalihäkin tapauksessa sitä lakua pitkin ei audiaalisten bittien lisäksi muita liiku. ― Eikä paljon niitäkään, koska veturinkuljettajat kuuluttelevat kitsaammin kuin vaikka vuoroliikenteen linja-autonkuljettajat, joilla on käsissään koko paletti ― sitä perua kun rahastajat joitain vuosia sitten poistuivat autohenkilökuntien vahvuuksista. Tilureissa toki matkanjohtajat ovat edelleen enemmän äänessä. Mutta junakuulutuksista suurin osa tulee kasetilta tai konduktöörien spiikkaamina, heidän kertoessa vaunujen palveluista sekä risteysasemien vaihtoyhteyksistä. Ravintolavaunuhenkilökuntakin saattaa vinkata sorteistaan. »Eetteristä» ei näin jää junan kuljettajalle juuri muuta kuin lyhyet selvitykset satunnaisista seis-asennossa olevien opastimien edessä odotteluista.

Junakuulutuksista puheen ollen on sanottava, että monet konduktöörit kuuluvat säätäneen ja hioneen matkasaarnojaan. Ne ovat rautatieuskottavia ja matkustajaystävällisiä, eikä niissä usein säästellä omaa murretta, persoonaa ja supliikkia. Se tuo vaihtelua junamatkoihin. Parhaita ovat pienet arkisista mantroista poikkeavat oivallukset, kuten maininta »palveluvaunun» (Edfs) yläkerran puuhanurkkauksessa olevasta leikkiveturista.

Viime vuosikymmenellä, kun vielä sompailin turkulaisena linja-autonkuljettajana, pidätin itsekin joskus taiteellisia vapauksia kuulutuksissa. Niissä saatettiin suorastaan »matkustaa maakuntien halki möykkyisiä ja muhkuraisia maanteitä pitkin». Matkustamon puolelta kuuluvilta hörskähdyksiltä ei vältytty Rauman ja Turun väliä liikennöineessä »puolipikavuorossa», joka muuttui Laitilassa vakiovuorosta pikavuoroksi, kun selostin ihmisille linjan vakiovuoro-osuuteen kuuluvista pysäkeistä ja niiden merkeistä ― »valkoisista linja-autonkuvista sinisillä pohjilla». Nythän 20-luvulle tultua siniset pysäkkimerkit on hävitetty tieliikennelaista ja enimmälti jo maastostakin, ehkä jonkun kulkulaitosministeriön asiamiehen viruttua kymppiluvulla kyydissäni.
kuva 06.01. 22:01 Ari-Pekka Lanne  
  On voinut olla. Gee on vain 14-metrinen tumppi. Ei tuo olisi noilla kokoonpanotiedoilla kuin 586,4-metrinen letka. Sopisi siihen päälle vielä vaikka millainen veturinippu. Kuopiosta pakkasi valumaan alas pitkiä Sorsiksen sellutollojunia, jotka koostuivat usein melkein pelkistä kekkuleista (Gbln/Gbls) ― joitain yksittäisiä matalia simmareita saattoi olla eksynyt sekaan. Toisaalta seudun G-vaunujen kysyntäpainetta lisäsivät toisinaan Ruokiksen apulantatoimitukset, jotka tosin pakattiin puhtaisiin Gbls-pötköihin.
kuva 06.01. 15:09 Ari-Pekka Lanne  
  Yhdysvaltain Jt:stä selattua:

Federal Railroad Administration (FRA) 49 CFR Part 232 — Brake System Safety Standards for Freight and Other Non-Passenger Trains and Equipment; End-of-Train Devices § 232.103(n) Securement of unattended equipment (https://www.ecfr.gov/current/title-49/part-232#p-232.103(n) ):

»(1) A sufficient number of hand brakes, to be not fewer than one, shall be applied to hold the equipment unless an acceptable alternative method of securement is provided pursuant to paragraph (n)(11)(i) of this section.

(2) Except for equipment connected to a source of compressed air (e.g., locomotive or ground air source), or as provided under paragraph (n)(11)(ii) of this section, prior to leaving equipment unattended, the brake pipe shall be reduced to zero at a rate that is no less than a service rate reduction, and the brake pipe vented to atmosphere by leaving the angle cock in the open position on the first unit of the equipment left unattended. A train's air brake shall not be depended upon to hold equipment standing unattended (including a locomotive, a car, or a train whether or not locomotive is attached).»

Eli ― Vallat-Rauma -sanakirjaa Rosettan kivenä käyttäen ― letkaa ei saa jättää valvomattomaksi pelkästään ilmojen varaan, mutta jos se on kytketty paineilmaa tuottavaan veturiin tai ratapihan ilmoihin, ei käsijarrujen ruuvaamisen lisäksi tarvitse päästää jarrujohtoa tyhjäksi.

Lisäksi löytyy pykälä pihailmojen käyttämisestä tavarajunan jarrujen koestuksessa: § 232.217 Train brake tests conducted using yard air (https://www.ecfr.gov/current/title-49/subtitle-B/chapter-II/part-232/subpart-C/section-232.217 ):

»(a) When a train air brake system is tested from a yard air source, an engineer's brake valve or a suitable test device shall be used to provide any increase or reduction of brake pipe air pressure at the same, or slower, rate as an engineer's brake valve.

(b) The yard air test device must be connected to the end of the train or block of cars that will be nearest to the controlling locomotive. However, if the railroad adopts and complies with written procedures to ensure that potential overcharge conditions to the train brake system are avoided, the yard air test device may be connected to other than the end nearest to the controlling locomotive.

(c) Except as provided in this section, when yard air is used the train air brake system must be charged and tested as prescribed by § 232.205(c) and when practicable should be kept charged until road motive power is coupled to train, after which, a Class III brake test shall be performed as prescribed by § 232.211.»

Vaikuttaa toisin sanoen siltä, että kuvassa näkyvät pihailmat on lähinnä tarkoitettu ilman veturia tehtäviä rautatievaunuletkojen jarrujen koestuksia varten. Toisaalta niillä voidaan myös täyttää vaunujen apuilmasäiliöt ennen veturin kytkemistä. Näin jarrujenkoestusletkujen ilmoilla voidaan tehostaa vetureiden käyttöä. Veturi on tehty vetämään junaa, ei puhaltamaan ilmaa ratapihalla seisovaan rautatievaunuletkaan.

Pihailmoista löytyy hieman käytännönläheisempää jutunjuurta esim. tästä railroad.netin ― »Valtain vaunusomen» ― tsätistä: https://railroad.net/yard-air-usage-t151396.html .

Nimim. »Desertdweller» kirjoitti tiistaina 6/8-2013 (https://railroad.net/yard-air-usage-t151396.html#p1204632 ):

»The purpose of yard air is to allow a way cars can be air tested without the use of a locomotive, and to keep cars under continuous air so they can be picked up at any time without a full air test needing to be done. It is not to feed the train line so brakes can be applied and left that way. The cars are required to be secured by hand brakes so they will not roll even if the brakes are fully released.»

Jarrujenkoestusletkujen tarkoitus on todellakin junan jarrujen koestaminen ilman veturia sekä apuilmasäiliöiden lataaminen, jolloin juna pääsee matkaansa nopeammin veturin kytkemisen jälkeen.

»COEN77» lisäsi vielä maanantaina 12/8-2013 (https://railroad.net/yard-air-usage-t151396.html#p1205651 ): »Ground air let the carmen work on the train coupling hoses, looking for leaks ect.»

Pihailmoja käyttäen ratapihatyöntekijät voivat siis etsiä ja tilkitä vuotoja ―, vaikkapa vaihtamalla tiivisteitä tai herkistelemällä kuormajarruja. Sillä viissiin toimittaessa on kuitenkin syytä ottaa vaarin vihkosen »Vaunujen uudet jarrulaitteet ― Käyttöohjeita» (Valtionrautatiet, Helsinki, 1961) s. 8: »Jarrujohdon tiiveys on pyrittävä saamaan mahdollisimman hyväksi. Tällöin on muistettava, että tiivistystoimenpiteet suoritetaan niin, että ne kestävät junan liikkuessakin, sillä junan liikkeelle lähdön jälkeen suurentunut vuoto on haitallisempi kuin jos vuoto olisi vaikuttanut samansuuruisena latausvaiheesta alkaen.»

Asiaan liittyen, Google tarjoaa tällaista sivua koskien Valtain tavarajunien jarrujen toimintaperiaatetta: http://www.railway-technical.com/trains/rolling-stock-index-l/train-equipment/brakes/north-american-freight.html . Selostuksen perusteella ― sen verran mitä saan raumalaisittain äännetyllä »ralliamerikallani» jutusta selvää ― Valtain rahtijunissa vaikuttaa olevan edelleenkin käytössä vanhanaikaiset amerikkalaiset Westinghousen kaksipainejarrulaitokset englantilaisen Humphreyn niistä edelleen jalostamien kolmipainejarrulaitosten sijaan? Kuvaus veturinkuljettajan käytöksestä jarrutustilanteessa on kuin suoraan kirjasen »Paineilmajarrun selitys ja käyttöohjeet.» (Helsingissä 1912, Keisarillisen senaatin kirjapainossa) sivuilta repäisty. Jenkeillä on toisinaan taipumuksena suosia omintakeisia ― vaikka kuinka ajastaan jääneitä ― teknillisiä ratkaisuja ja standardeja ―, alkaen tuumiin perustuvista muttereiden jengoista eurooppalaisten metristen sijaan.
kuva 03.01. 05:01 Ari-Pekka Lanne  
  Kyl kyl. Toisen tyylin esimerkki on ainakin Mänskässä, jossa tolpassa on suorienkin kautta kuljettaessa aina vihreä-keltaiset värit. Kaikenlaista.
kuva 01.01. 21:36 Ari-Pekka Lanne  
  Odottelinkin jo tuota täsmennystä. =oD En äkkiseltään muista, missä se näyttäisi vihreää poikkeavalle. Varmasti niitä saattaa olla rataverkollamme muutama. Kytömaalla, Lielahdessa, Pohjois-Loukossa?
kuva 01.01. 17:12 Ari-Pekka Lanne  
  Näyttää loogiselta, kun katsoo Juliasta grafiikkaa ja junanjälkiä. 51 on kulkenut läntistä raidetta koko matkan Kokkelsbystä Ylivieskaan. Joskus käy niinkin, että kahdensadan juna ohjataan kahdeksankympin vaihteiden kautta ohittamaan kahdeksankympin junaa ja sitten taas palaamaan kahdeksankympin vaihteiden kautta alkuperäiselle raiteelleen, vaikka sen sijaan kahdeksankympin juna olisi voitu ohjata väistämään sille ohituksessa käytetylle raiteelle, jolloin kummankaan junan ei olisi tarvinnut muutella nopeuksiaan. Tämä ei toki siinä mielessä toimi lätsyjunien liikennöinteihin, kun lätille ei ole olemassa käyrille asetettuja kasikympin vaihteita, mutta ajatuksena, jos tämä esimerkin kasikympin juna olisi vaikka arkiliikenteen tavarajuna. Tässä tapauksessa kuitenkin lätsykin näkyy pysytelleen itäisellä raiteella Kannuksesta Ylivieskaan asti; päästellen Eskolan, Sievin ja Karhukankaan läpi vallan suorien rautojen kautta täyttä häkää. Optimaalisesti ajatettu.
kuva 31.12.2025 23:22 Ari-Pekka Lanne  
  Kiva jos kelpaa. On täällä ennestään ainakin yksi hiekoituskuva ― jos kohta hieman eri näkökulmasta: https://vaunut.org/kuva/73362 .
kuva 31.12.2025 04:50 Ari-Pekka Lanne  
  Ei tässä sen suurempaa taikuutta ole. Puhelin jäi tuohon sepelille ottamaan ajastetun kuvan, ja sitten vain painamaan samaan aikaan hiekkanappia.
kuva 30.12.2025 10:06 Ari-Pekka Lanne  
  Punainen, punainen pojat! Ettekö näe, miten sivuraiteen toppari lähestyy? Vaunusomen kauko-ohjaaja täpistelee jo sormeaan sillä tietyllä nappulalla. Keskustelu on ollut dynaaminen ja antoisa, mikä ei ole huonosti sataheppaiselta vanhalta autolta. Mutta tätä rataa jokainen kommentti on kuin markka jonka tunkee pajatsoon; niistä jokainen paitsi kartuttaa pelikoneen latausta, saattaa olla se koko potin tyhjentävä. Kiitokset kaikille kirjoittelijoille, ensi vuonna taas toisenlaiset jutut eri kuvien parissa.
kuva 30.12.2025 00:42 Ari-Pekka Lanne  
  Ehkä se on parempi niin, vaikka sivuraiteellehan tämä ysisatkukuvan alle polveillut jutustelu on mennyt jo heti alkuunsa. En tosiaan kuvaa ladatessa osannut arvata, että ajoneuvoni syynättäisiin konehuonetta, hansikaslokeroa ja bensatankkia myöten sekä purettaisiin osiin alkaen rekisterikilvistä. =oD Vaunusomessa käy joskus niin. Toivottavasti ylläpito ei siltikään erehdy deletoimaan näitä tarinointeja. Moni on näidenkin äärellä viettänyt muutaman tovin näppiksellä jakaen pohdintojaan.
kuva 29.12.2025 23:23 Ari-Pekka Lanne  
  Ydinvoiman murheiden ensimmäinen osa on ydinpolttoaineen hankkiminen. Kaivostoiminta tarvitsee valtavasti energiaa, usein fossiilista. Uraanikaivoksiin liittyvät kaikki ne haitat, mitkä kaivostoimintaan yleensä, alkaen vesistöjen pilaantumisesta ja laajoista jäteaineskaatopaikoista. Uraanin rikastaminen ― luonnonuraanissa on 0,7 % energian tuottamiseen tarvittavaa uraani-235:ta ― on oma teollisuudenalansa omine riesoineen ja haittoineen.

Ydinvoimalaan itseensä liittyy riskejä, jotka voivat realisoitua onnettomuuksien, terrori-iskujen tai sotatoimien seurauksena. Viimeisimpänä Fukushiman onnettomuus perjantaina 11/3-2011 sai aikaan sen, että Saksa päätti luopua kokonaan ydinvoimasta; korvaten sitä uusiutuvilla ―, mutta jopa kivihiilelläkin, pitäen sitä vähemmän haitallisena vaihtoehtona.

Reaktorissa ydinpolttoaine muuttuu ydinjätteeksi, jonka koostumus ei olekaan enää kahdensorttisia uraani-isotooppeja ― uraani-235:ta ja uraani-238:ta ―, vaan koko joukko radioaktiivisempia ja puoliintumisajoiltaan pitkäikäisempiä isotooppeja, sellaisia kuin ― äkkiseltään Wikipediasta luntattuina ― cesium-137, strontium-90, plutonium-239 ja teknetium-99. Tällaisten herkkujen cocktail vaatii alkuvaiheessa aktiivista jäähdytystä sekä kymmenien, jollei satojen tuhansien vuosien ajan huolellista eristämistä ympäristöstä. Juku, on siinä perintöä tuleville sukupolville.
kuva 29.12.2025 21:10 Ari-Pekka Lanne  
  Tuolla Kivikukot-kuvasarjan kommenttien lopulla on Jorma Rauhalan sunnuntaina 22/1-2023 laittama, ilmeisesti aihetta koskevaan juttuun johtava, linkki: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=3400098726938050&set=p.3400098726938050&type=3 . Itselläni ei ole tunnuksia Facebookiin, niin en saa linkkiä auki.
kuva 29.12.2025 16:27 Ari-Pekka Lanne  
  Se on hyvä, että tulee uusiutuvista lähteistä. Arvostan. Peilaan sähköautoajatuksissani pallomme yleiseen kehitykseen ja suuriin ― kansakuntia käsittäviin ― kokonaisuuksiin ja suuntauksiin. Yksi vanha, parhaat päivänsä ja kilometritolpanvälinsä nähnyt, kakkosautona pyörivä, 1180 kg painava ysisatku on siinä koneistossa pieni ratas.

Myönnän itsekin joskus miettineeni, että jos tekisikin artolaurit eli täräyttäisi perunamaan reunalla tönöttävän talousrakennuksen auringonpuoleiseen takaseinään ― ehkä saman kattilapuuliiterin katon etelän suuntaan antavalle lappeellekin ― näyttävät piipohjaiset puolijohdekennostot ja ostaisi niiden kuormaksi ja tasausvarastoksi jonkun kevyen akkuauton. Vielä en ole onnistunut vakuuttamaan itseäni tällaisten hankintaerien tarkoituksenmukaisuudesta. Mutta mistä sen tietää, vaikka sekin päivä kerran koittaisi, että kiskoisi ostohousut jalkaan.
kuva 29.12.2025 10:15 Ari-Pekka Lanne  
  Tyypillisessä nykysähköautossa on autoa kiloina punnittuna kahden tai kolmen kasaripeltipurkin verran. Pelkkä maametalliakku painaa sen minkä vanha kauppakassi. Sähköauto saa olla pitkään tehokkaassa ajossa, että sen edullisemmat ajovaikutukset kuittaavat jäätävät valmistusvaikutukset. Pahimmassa tapauksessa ajosähkökin on tehty ydinvoimalla. Oikeasti ekologista autoa sanotaan kinneriksi.
kuva 29.12.2025 00:00 Ari-Pekka Lanne  
  Autoilu on. Nyt kun asia alkoi debatin myötä itseäkin hieman kiinnostamaan, kaivoin autotallista sen kamalan polttoainekuittikasan, joka on kerääntynyt vailla järjellistä ― ennen tätä pohdintaa ― syytä. Olen saanut kuvan ysisatkun polttamaan hieman epäpuhtaassa ― mukana jopa joitain pätkiä pöllikuormaisen peräkärryn vetoa nurkissa ― maantieajossa hieman alle 8 l/100 km. Puhtaassa valtatieajossa saattaisi 7,5 l/100 km hyvinkin olla mahdollinen.
kuva 28.12.2025 18:06 Ari-Pekka Lanne  
  Ei hullumpi. Silloin kun meillä vielä oli kaksi kissaa, ne pakkasivat usein juoksemaan juuri tuohon tyyliin kylki kyljessä ruokakipolle, kun tuli sapuska-aika.
kuva 28.12.2025 12:16 Ari-Pekka Lanne  
  Oirekuvauksen perusteella kyseessä on saattanut olla kuvan kotteron sisarautoja. Turboton Saab 900 C ei ole hätähousun auto. Poliisiautoina ja kiireisten ministereiden kyydityksiin käytetyt turbo-Saabit olivat eri juttu. Sellaisia kaahailuja edellyttäviä akuutteja kiireitä ei rivikansalaisilla tavallisesti ollut.
kuva 27.12.2025 07:29 Ari-Pekka Lanne  
  Ai, enpäs tuotakaan tiennyt. Kaikkea sitä oppii, kun länttää matskuja vaunusomeen. Hyvin on sitten kulkulaitos sompansajatkeen valinnut. Senkään polttimo ei huoli etyyliherkkuja.

En tosiaan ole bensalenkkareita, mutta mitä tulee ruiskumoottoriysisatkuihin, ohjekirjan »Saab 900 1979-1991 1985cc» (Teekkarien autopalvelu, 1991) s. 48 kerrotaan: »Mekaaninen suihkutuslaitteisto on K―Jetronic-tyyppinen. Laitteistosta käytetään joskus myös nimitystä CI, mikä tulee sanoista continuous injection (jatkuva suihkutus).»
kuva 26.12.2025 23:00 Ari-Pekka Lanne  
  Pellin alta löytyy kaasutin. Ja göteborgilaisessa pysytellään. Kulutus on tosiaan varsin kohtuullista, niin ei viitsi tentulla rikkoa ja syövyttää vanhoja osia. Kelahan ei niitä korvaa, niinkuin sanotaan...
kuva 26.12.2025 20:32 Ari-Pekka Lanne  
  Kiitos, Heikki. Ei ole tosiaan tullut pidettyä kirjaa polttoaineenkulutuksista, mutta eiköhän se alle kympissä pysyttele valtatieajossa. Senkin kestää, kun miettii millaiset kyydit »Se. Varma. Kotimainen.» antaa. Ja kulutukseen voi vaikuttaa, kun ajaa kohtuudella ― määrällisesti ja laadullisesti.
kuva 26.12.2025 14:41 Ari-Pekka Lanne  
  Huoltiksilla ovat lähinnä pyöritelleet silmiään, kun olen kysynyt, että kai 80-luvun auton polttoaineen voi maksaa markoilla.
kuva 25.12.2025 21:06 Ari-Pekka Lanne  
  Kyllä. Itselläkin on emppiiristä Grammer-Bremsheyn kuluttelua takana sentään parisenkymmentä vuotta, vaikkakaan vanhemmista 60-luvun ajoistuimista ei ole kokemusta. Tuon opin jo heti alussa, että juuri alaselkä tykkää kyttyrää, jos istuinosan ja selkänojan kulma on liian pieni ― tai ainakin jos toolin selkänojaosa on liian pystyssä. Istuinosan kun laittaa ensin kippaamaan aavistuksen eteen, niin jaloissa kiertää hyvin veri. Jos istuinosa kippaisi taakse, jalat roikkuisivat siinä reunalla siten, että se reuna painaisi takareisiä padoten veren virtausta. Sitten vaan selkänoja sopivasti takakenoon, niin ei ala selkä muistuttamaan itsestään, vaikka olisi vähän pidempiäkin ― sellaisia kellon ympäri ja ylikin; toki tauotettuina, mutta kuitenkin ― istuntoja.
kuva 25.12.2025 13:30 Ari-Pekka Lanne  
  Laitosta on kirjoitettu kaiketi 60- ja 70-lukujen taitteessa, joten vertailukohtina voinee pitää höyryvetureitakin. Mutta tosiaan on kuultu kertomuksia kytkintangollisten vetureiden ryskäämisen tuhoisuudesta veturimiesten selkiin pitkäaikaisissa altistuksissa. Eikä toisaalta kaikkein terveellisimpänä pidetä istumatyötä ylipäätään.
kuva 25.12.2025 13:02 Ari-Pekka Lanne  
  Asemapäällikkö (kuvassa oikealla) vastasi: »Kyllä toimii ja päivittäin päällä ja monsterin kautta ääntä tulee».
kuva 25.12.2025 10:38 Ari-Pekka Lanne  
  https://vaunut.org/kuva/105446 =oD
kuva 25.12.2025 10:36 Ari-Pekka Lanne  
  Jo vain, Dieselveturit ja moottorivaunut II -opuksen s. 23 on kuvattu mainittuja Beugniot-vipuja sekä todetaan lopuksi: »Pyöränlaipan kuluminen on näin saatu miltei yhtä edulliseksi kuin teliveturilla, ja veturin kulku suurellakin nopeudella miellyttäväksi.» Voitelupumpusta ja pyöränlaippoja laahaavista voitelulaitteista koostuva laipanvoitelulaitteisto on kuvattu s. 111. Kirjan s. 166 ― Vr11-veturia käsittelevässä osuudessa ― kerrotaan lisäksi: »Keskus- ja pyöränlaipanvoitelulaite on samanlainen kuin Vv 15―16-vetureissa.»

Deevereissäkin oli uutena tällaiset rasva-annostelijat, mutta oletettavasti huollon helpottamiseksi ja edullistamiseksi ne on aikoinaan korvattu grafiittisauvoin: https://vaunut.org/kuva/168605 .

Jos kohta rasva-annostelijoiden kunnossapito syö vaikkapa kymmenien vetureiden deeveristön tapauksessa jo kohtalaisesti pelimerkkejä, kuivana-ajelu vasta syökin. Rautahevon pyöräkertaremontteja ei tehdäkään ihan pikkurahalla. Epäilemättä tästä johtuen muistan joskus joutuneeni tuolla rataverkollamme tekemisiin sellaistenkin telivetureiden kanssa, joissa on ollut jossain vaiheessa kokeiltavana uusia laipanvoitelulaitteistoja. Asia on siis haeskellut uomiaan kautta vetureittemme historian, ja on ehkä vieläkin jonkinlaisessa käymistilassa.
kuva 24.12.2025 11:40 Ari-Pekka Lanne  
  Hienoa Jimi! =oD Sää kans muistat kaikkia noita vorkkinippeleitä. Määkin kyl muistin tuon. Jopa tovin kuvasettiä sorvatessa mietin, että pitäisikö tuo laittaa linkiksi kuvatekstiin. Mutta enpä sitten kuitenkaan tullut edes itse avanneeksi koko keskustelua itselleni luettavaksi. Tää oli kuitenkin hyvä, kun länttäsit sen tähän. =o)
kuva 20.12.2025 21:17 Ari-Pekka Lanne  
  Tällaisiin päivystäjien huollot ja korjaukset mahdollistaviin vaihtoihin on karkeasti kolme tyyliä. On hinaus tavara- tai veturijunassa, mikä säästää löpöä, jos junassa on vetävänä laitoksena sähköveturi. Sitten on tämä kuvankaltainen pelkkänään ajelu VET- tai PAI-junana, mikä ei sekään vie löpöä kuin jonkin osan verrattuna siihen, että laitos vetäisi junaa. Mutta kolmantena konstina sitäkin käytetään, joissain rataverkkomme nurkissa vielä ihan säännöllisesti: https://vaunut.org/kuva/178036 . Neljättä tyyliä ( https://vaunut.org/kuva/131320 ) pyritään kustannussyistä mahdollisuuksien mukaan välttämään.
kuva 07.12.2025 12:14 Ari-Pekka Lanne  
  Tosiaan, en muistanut koko Sr10:ää. Hetken jopa mietin, tarkoittiko Veeti Sv1:tä, mutta kyllä se kymppi-äs-ärräkin näköjään on kuin onkin kerran kuvattu tänne vaunusomeen: https://vaunut.org/kuva/148268 . Laitos näyttää saavan voimansa sähkökaapelin kautta. Valmius ulkoverkkokaapeliteitse syötettävään ajovoimaneuvoon piilee Sr1:ssäkin ajolankavirroituksen ohella hallisiirtojen varalle. Se, onko tätä kaksoisneuvoa käytännössä koskaan käytetty Kaalihäkin liikauttamiseen, olisi mukava kuulla vaunusomea seuraavilta, Valtionrautateitten mustavalkoisen 70-luvun ja värikylläisen 80-luvun kokeneilta konepajareiskoilta.

Kuvatekstissä mainittu »peruuttaminen» sen sijaan kiellettiin perjantai-illalla 2/11-2001 Tampereella sattuneen vaihtotyöonnettomuuden jälkeen. Nykyään tunnetaan vaihtotöissä ― joihin kuvan saatotkin kuuluvat ― »työntäminen» sekä junaliikenteessä »peräyttäminen». Junaliikenne ja vaihtotyöt ovat kuin tammi ja shakki ― niitä pelataan samalla pelilaudalla, mutta eri säännöin. Peruuttaminen, työntäminen ja peräyttäminen sitä vastoin ovat kuin peruna, puolukka ja ohra ― kaikki eri lajin marjoja.

Mutta hieno kuva vauhdikkaalla sommittelulla. Siniset pikajunanvaunut viimeistelevät näkymän. Ja taitaapa siinä vähän lumikin pölistä.
kuva 05.12.2025 01:50 Ari-Pekka Lanne  
  Ainakin Viinikassa on ollut jokseenkin joka raiteella, eikös mahda olla edelleen. Tosin ne on sellaisia nykyaikaisempia miniminikokoisia, mutta muuten ihan samanmuotoisia.
kuva 01.12.2025 17:27 Ari-Pekka Lanne  
  Vallat on etenkin suvisin ― kun on hyvät kelit oikaista Vaaniintien kautta ― monien raumalaisten the päärautis. Muita vaihtoehtoisia rautisseisakkeenpaikkoja ovat ainakin Turku, Björnis ja Kokis.

Vaaniin-Neittamosta puheenollen, ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun niillä tienoilla on nähty erikoinen tapahtumasarja. Se alkaa sillä viissiin, että kaksi autokuntaa ajaa samaan suuntaan; joko tietä 12 Rauman suunnasta kohti Harjavaltoja tai tietä 43 Valtain suunnilta kohti Raumaa. Ärjäkämpi kulkulaitoksista saavuttaa jossain kohtaa hieman maltillisemmin körrööttelevän laitoksen ja ohittaa sen. Sen jälkeen menevämpi kulkupeli päästelee suorempia, leveämpiä, sileämpiä ja nopeampia pikateitä pitkin, tehden mutkan Euran kautta. Sen sijaan muutenkin ehkä kitsaampaan sompailuun tottuneen »hiturin» kuljettaja valitsee polttoaineen- ja renkaidensäästö mielessään Vaaniin-Neittamon kautta mutkittelevan nimismiehenkiharaisen, sorapintaisen oikotien. Vaaniintie oikaisee sen verran, että kun näiden kilpailevien autokuntien reitit ovat taas muuttuneet yhdeksi, onkin sama, äsken ohitettu kottero ilmestynyt kuin taian kautta jälleen maantiekiiturin eteen menemisen tulpaksi! Jos vielä sattuu olemaan niin, ettei ampaisemisiin taipuvaisen hätähousun seurue ole niin tarkkaan selvillä maakuntiemme pikkuteistä, saattaa tämä ihmetellä, mitä hemmettiä täällä oikein tapahtuu.
kuva 30.11.2025 09:15 Ari-Pekka Lanne  
  Meinaat niitä huoltotasoja, jotka ovat kuvaajan selän takana suurinumeroisempien raiteiden puolella? Ne on sitä varten, että työkoneet pääsevät talvisin auraamaan välilaituria ja sirottelemaan siihen hiekoitussepeliä. Ja näyttävät tosiaan olevan aidanporteilla suljetut.
kuva 29.11.2025 21:11 Ari-Pekka Lanne  
  Niin, en nyt tiedä, olisiko sille aihetta, kunnei Nokialla tosiaan ole laituripolkuja. Juurihan ratapiha rempattiin täydellisesti.

Sen sijaan esim. Valloissa, jossa koko ratapiha on ikäänkuin vääränkätinen ― johtuen siitä, kun aikanaan Outokummun tehdas on katsottu parhaaksi laittaa radan samalle puolelle kauppalan ja rautiksen kanssa ―, on käytetty tällaisia kiertelyjä: https://vaunut.org/kuva/119162 . Valtainkin asiaa auttaisi alikulkutunneli tai ylikulkusilta, mutta tällaisia investointeja on kai ollut kitsasta saada tänne »vauraaseen» Satakuntaan.
kuva 29.11.2025 04:12 Ari-Pekka Lanne  
  Nokia on vieläpä sellainen notkonpohja, ettei sivun kautta kiertely luonaisi tavarajunalta ihan vähäisellä sähkömäärällä. Ylikäytäviäkään ei ole, kun ratapihan alle kaivettiin vast'ikään uusi alikulkutunneli.
   >>