3064-130567 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 12.06. 09:40 Ari-Pekka Lanne  
  Eikös Muhkurissa ja Pansiossa edelleen lastata puutavaraa?
kuva 12.06. 09:29 Ari-Pekka Lanne  
  Niinhän se on aina mennyt, että uudet syömähampaat on narskuteltu alun vuosikymmenet pohjoisessa tai pohjoiseen suuntautuvassa liikenteessä. Kai se jotenkin liittyy haastaviin olosuhteisiin ja pitkiin välimatkoihin. Itseni sen sijaan on yllättänyt se, ettei näitä ole vieläkään nähty puhtaasti päivystäjinä, niinkuin näitä alunperin mainostettiin, kun oli tiedossa että Deeverit on niin loppu kun vaan voi veturit olla.
kuva 11.06. 23:44 Ari-Pekka Lanne  
  No nyt tällaista kuvaa ei sitten enää saakaan. Ei siitä montaa viikkoa ole, kun katsoin, että alkavat olla nuo vanhat telexpylväät jo melko ränsistyneitä. Tänään sitten havahduin siihen, että ne on korjattu pois.
kuva 10.06. 07:09 Ari-Pekka Lanne  
  Eikun niinpäs olikin, tuonkin kyllä joskus kuullut.
kuva 10.06. 00:03 Ari-Pekka Lanne  
  Herra Esa meinaa, että Vilppulassa oli ollut niin »ahdas paalu», että oli tullut jo suorastaan kylkikontakti?
kuva 09.06. 23:50 Ari-Pekka Lanne  
  Laipanvoitelugrafiittia tosiaan. Noita näkee paljon ratapihoilla, joissa tehdään vaihto- ja järjestelytöitä Dv12-vetureilla.

Se oli myös riihimäkinen rautatieopiston opettaja ― taustaltaan liikenneohjaaja ―, joka v. 2018 lopulla kertoi Kouvolassa tuleville vaihtotyökuljettajille luennoidessaan, että noihin vanhoihin rajamerkkivaijereihin saattaa kompastua tai lyödä polvensa ratapihoilla liikkuessaan. Muuta tekoahan noilla vanhoilla vaijereilla ei nykyään ole, tämäkin kuvan lörpäke ratapihan muutostöiden jäljiltä parinsadan metrin päässä nykyisestä vaihteesta. Jäännöksiä vanhoilta ajoilta.

Mutta tosiaan vaihtotyöhenkilökunnan puheissa »paalu» ja »nappula» elävät uskollisesti ― vaikkakin sellaisista puhuttaessa viitataan kuvitteellisiin rajamerkkeihin, kun ne konkreettiset tavallisesti nykyään maastosta puuttuvat ― ainakin niiltä oikeilta paikoiltaan. Ulkopuolisilla alueilla esim. satamissa on usein lajiteltaviin ja varastoitaviin vaunumääriin suhteutettuna pienet tilat eli lyhyet raiteet, jolloin ne on usein hyödynnettävä tarkasti ― »nappulasta nappulaan».
kuva 09.06. 22:20 Ari-Pekka Lanne  
  Höh, kukaan ei vieläkään viitsi tai kehtaa arvata Deeverin telistä tipahtaneen varpusvärisen monoliitin tehtävää veturin telissä... Selailin tuossa Dieselveturit ja moottorivaunut II -raamattua, niin joskus antiikin aikoina tällaisten kanttisauvojen sijaan on pelattu jollain kymmenien kilojen rasva-annostelijoilla...
kuva 09.06. 16:08 Ari-Pekka Lanne  
  Luultavimmin. Vrt. http://vaunut.org/haku/kommentit/?m=1&ku​=290&t=ett%C3%A4%20niit%C3%A4%20on%20oll​ut%20kaksi,%20tarkoittaa
kuva 09.06. 08:45 Ari-Pekka Lanne  
  2749:n paapuurin kylkiysi puuttui jo perjantai-illansuussa 1/3-2019, kun veturi toimi mun Dv12:n pöydästäajon inssiajon kulkulaitoksena. Ohjelmassa oli Tampereelta saapuneen iltasekuli T 3729:n vaunuston lajittelu Rauman satamaan vaihtotyönjohtajan toimiessa työparina. Eli perinteistä vaihtotyötä. Sitä en muista, oliko valmistajanlaatta tuolloin vielä matkassa mukana, mutta ohjaamon saman puolen lämpöpatterilla killui joka tapauksessa hevosenkenkä.
kuva 09.06. 00:25 Ari-Pekka Lanne  
  Jo vain. Jt-1969 62 §: »1. Rajamerkki osoittaa vaihteessa ja raideristeyksessä paikan, johon saakka raidetta voidaan käyttää estämättä viereisen raiteen liikennettä.» Tuon ajan Jt tunsi rajamerkkeinä kuvan teräsköyden sekä puna-valko-punaisen maalauksen kiskossa: http://vaunut.org/kuva/37905 .

Jt-1957 kuvasi näiden lisäksi rajamerkiksi rautaisen tai puisen paalun. Vaihtotyösanastoon »paalu» kuuluu edelleen oleellisena. Ainakin Turun ja Uudenkaupungin seudulla käytetään sen sijaan termiä »nappula», joka johtunee tällaisen teräsvaijerin nupista.

Mutta entäs tuo kantikas grafiittipötkylä? Vihjeenä voisi kertoa, että se on näköjään myöhempien aikojen hapatuksia, koska Valtionrautateitten v. 1971 toimittamassa opuksessa »Dieselveturit ja moottorivaunut II» kuvataankin näköjään luvussa »Sv 12- ja Sr 12-veturit» tuollaisten tuubien sijaan toisenlainen järjestely asian hoitamiseksi.
kuva 08.06. 17:47 Ari-Pekka Lanne  
  »Lätistymästä» kirjoitetaan ainakin prujun »Ratakiskon elinkaari» (Mikko Kauppinen, Liikennevirasto, 2011; https://core.ac.uk/download/pdf/39980793​.pdf ) s. 46.

Termin »jäyste» opin 90-luvun loppupuolella yläasteen metallitöissä legendaariselta raumalaiselta teknisen työn opettajalta Matti Pursiheimolta ( https://www.uutisrauma.fi/mielipiteet/tl​ee-suviki-jalle-6.331.145665.5bc717f52e ).
kuva 08.06. 07:01 Ari-Pekka Lanne  
  Luulen että aika moni satunnaisista rautatiematkustajista olettaa moista touhua nähdessään isojen äijien leikillään ruovittelevan. Meneehän sekin monelta kadunkäyttäjältä yli hilseen, kun päivystäjä vetää vaunuroikan vaihteen taakse ja sitten työntää sen jälleen tulosuuntaansa. Vallankin, kun jossain junien pilkkomisissa tällaista sahausta saattaa jatkua loputtomiin. XoD
kuva 07.06. 16:40 Ari-Pekka Lanne  
  En tiedä, mihin suuntaan menee tavaraa, mutta on siinä öljyvarastolla näkynyt viime aikoina liikettä.
kuva 07.06. 15:47 Ari-Pekka Lanne  
  Ei nykyään enää mitään erillisiä koulutusjunia ajeta. Toki alkuun työnopastajan valvonnassa, mutta kuitenkin. Tämä taitaa liittyä Nokian ratapiharemonttiin. Siellä ei varmaankaan ole ollut ympäriajomahdollisuutta, niin Siuro on sitten seuraava mahdollisuus.
kuva 06.06. 17:20 Ari-Pekka Lanne  
  Syy letkan pykälä pykälältä tapahtuvaan hilaamiseen on vaunuvaaka, jonka päälle radio-ohjauskuljettajat passaavat vaunut yksitellen.
kuva 06.06. 05:57 Ari-Pekka Lanne  
  Niin se kai sittenkin on. Meillä on Timon mainitseman saturaatiopisteen saavuttamiseen vielä matkaa viisi vuotta. Tai kolme viikkoa, jos lasketaan alun susipariaika mukaan.
kuva 05.06. 17:02 Ari-Pekka Lanne  
  Ai niin, täällähän saattaa olla sellaisia nuorempiakin rautatieharrastajia, jotka eivät ole vielä päässeet nauttimaan perhe-elämästä. Se, että frouva kantaa asuinrakennuksen päälle rakennettuun huvimutteriin, johon perheenpää on piiloutunut selvittämään ajokoomaa eli linjahypnoosia, pölynimurin, ei siis enteile sitä, että frouva siivoaisi siellä. Se merkitsee sitä, että frouva olettaa epäsäännöllisten työvuorojensa välillä toipuvan perheenpään ryhtyvän siivousaskareisiin.
kuva 04.06. 13:28 Ari-Pekka Lanne  
  Ei sunk niist muist pojist olis mihinkä ollukka. En kyl muist nähneeni semmost pytinkiä. Sekin voi olla, kun ei tuolla tule juuri sivuille katseltua. Mutta tosiaan kuulostaa jännältä. Sinne voi sitten mennä piiloon frouvalta. Tai kai se pölynimurin sinnekin kantaisi...
kuva 04.06. 05:11 Ari-Pekka Lanne  
  Tuossa taisi olla vielä melkein Sn:n (130 km/t) verran, vaikka juna jo rullailikin. Ja rullasi Nohkuan mäen yli aina Karkun rautikselle. Valojen himmennys jäi vähän viime tippaan. Tosin luulisin, etteivät Kakkosen kelmeät lamput isoinakaan kovin häikäise ainakaan näin aurinkoisilla keleillä?
kuva 03.06. 10:30 Ari-Pekka Lanne  
  Penassa on tosiaan kahdeksan ajomoottoria, jotka jakautuvat äskeisessä mainittuihin vaunuihin. Kussakin moottoroidussa vaunussa on kaksi ajomoottoria ja kaksi vetävää akselia, kyseisten vaunujen sisemmät akselit. Telien välissä olevilta ajomoottoreilta voima välittyy akselinkäyttölaitteille kardaanien välityksellä. Moottorivaunujen teleissä vetävien akseleiden kavereina olevat laahusakselit saavat aikaan sen, että Pena on siinä mielessä kuin Transitti, kun se jää vaikka kesällä nurmikolle.
kuva 03.06. 09:30 Ari-Pekka Lanne  
  Hieno kuva! Toisena veturina jolkotteli Sr1 3019.
kuva 01.06. 12:03 Ari-Pekka Lanne  
  Kas kas. Raumalainen ja porilainen vaihtotyönjohtaja ovat sopineet samaan kuvaan.
kuva 31.05. 11:42 Ari-Pekka Lanne  
  Veljet, mikä historiakuva! Sr2 oli tuolloin varsin huikea laitos. ― Mitä se toki on edelleenkin, vaikka sen asema Valtionrautateitten »syömähampaana» onkin nyt vuosikymmenten mentyä murenemassa.
kuva 29.05. 19:46 Ari-Pekka Lanne  
  Käsisäädössä eivät toimi myöskään kentänheikennykset, joten vastasähkömotoriset voimat viimeistään alkaisivat hillitä kierrosten kasvua ennen äärettömyyksiä. Tosin ennen kuin ajomoottoreiden ryntäys pääsisi niin pahaksi, taitaisivat pyörät jo olla jyrsineet montut kiskoihin.

Lumirakeen vaunusome-esseet ovat kyllä mainioita, niinkuin kokemus kuljettajana ja kouluttajana sekä alan harrastus edellyttävät. Erittäin mukavia tekstejä!

Sr1:n veto- ja jarrutiloista puheen ollen ei voi olla ajattelematta vetotankoja, jotka välittävät veto- ja jarruvoimat teleistä veturin runkoon. Tuossa yhtenäkin päivänä viereeni pysähtyi tupla-Susi. Kuljettaja jarrutti hitaasti valuvan junan loivaan ylämäkeen sähköjarrulla, aivan lopun pienellä suoriksella. Veturien telien lopulta pysähtyessä vaunut yrittivät vielä hiukan tuupata vetureiden koreja eteenpäin, kunnes mäki veti vaunut sekä vetureiden korit junan tulosuuntaan sen, minkä vetotankojen klappi antaa myöten.Se on aina vaan päheä näky, kun Kaalihäkki tekee liikkeelle lähtiessään tai pysähtyessään sitä telijuttua. Katsokaa joskus, jotka ette ole vielä huomanneet ilmiötä.

Nopeusasettelu on tosiaan kätevä monessa tilanteessa. Hiutaleen kuvaama ajotyyli edustaa luultavasti valta-asennetta sen suhteen. Toisaalta sanotaan, että on ääretön määrä tapoja mennä paikasta A paikkaan B. On sekin ääripää, joka pyrkii aina ja kaikissa tilanteissa pitämään junan nopeuden vakkarilla ja suurella tehopyynnillä niin lähellä Sn:ää kuin mahdollista. Ylämäessä ajolanka imetään kuivaksi ja ― Kakkosen sekä erityisesti Kolmosen tapauksessa ― alamäessä siihen tungetaan sähköjarrutehoa siinä määrin, että syöttöasemien ylijännitereleet paukkuvat.

Itse kuulun sen pään vähemmistöön, joka ei tahdo löytää rataverkoltamme niin tasaisia pätkiä, että raaskisi antaa ohjia vakkarille, ainakaan kovin voimaperäisesti. Maastonmyötäisessä ajotyylissä annetaan ― siinä määrin kuin aikataulu, muu liikenne, mäkeenjäännin vaara yms. mahdollistavat ― nopeuden romahtaa ylämäessä, eli osan junan liike-energiasta muuttua potentiaalienergiaksi. Alamäessä päästetään juna »laukalle», jolloin potentiaalienergia palautuu liike-energiaksi. Toisaalta voidaan ajaa vakionopeuden sijaan vakioteholla (josta Lumirakeenkin esittelemässä tavassa on osittain kyse). Siinäkään ei tarvitse koskea pitkiin matkoihin virtarattiin. Kokemus hioo sopivan tasapainotilanteen löytämistä. Jo varhaisissa kokeiluissani aloittelevana linja-autonkuljettajana saatoin havaita tällaisen ajotavan selvästi havaittavan edullisen vaikutuksen naftankulutukseen. Kohta parinkymmenen vuoden ajan olen omaksuttanut itseäni ekoajoon, johon kuuluu maastonmyötäisen ajon lisäksi monia asioita, joista rautatien kohdalla ei voi olla mainitsematta esimerkkinä pitkiä rullauksia. Olen niin kotona kuin työpaikallakin se pihi talviorava, joka sammuttelee kaikki valot. Minun jälkeeni aina pimeys.

Kimmo mainitsi vakkarin vaikutuksesta kuljettajan tarkkaavaisuuden jakamiseen. Joissain tilanteissa vaikutus voi olla myönteinen. Sitä en kiellä. Epäilemättä sen suhteen on henkilökohtaisiakin eroja. Toisaalta junan kuljettaminen on sellaista monitasoista keskittymistä vaativaa, että jos pakka leviää siitä, kun soppaan lisätään tehonsäädön kanssa nyprääminen, eivät resurssit riittäisi muutenkaan. Olenpa toisaalta kuullut sellaisiakin mielipiteitä, joiden mukaan vakkarin käytön rajoittaminen päinvastoin parantaa kuljettajan tilannetietoisuutta. Katsotaanpa vaikka videota linkin https://yle.fi/a/74-20078828 uutisen yhteydessä. Matkaneuvojalla on vasen käsi virranasettelupyörällä ja oikea itsarin kahvalla valmiudessa jarruttamaan. Usein junaa koskevat nopeusrajoitukset vaihtuvat tiheästi. Jatkuva nopeusasettelun säätäminen niihin varastaa keskittymistä kaikelta muulta. Siihen ei ainakaan tällaisen yksinkertaisen maalaisveturinkuljettajan kapasiteetti riitä.
kuva 28.05. 17:29 Ari-Pekka Lanne  
  Usein ne ovatkin, mutta sitten pajatso menee syystä tai toisesta vaihtotöitä tehdessä sekaisin, eikä sitten välttämättä ihan heti aleta vaihtotöihin vain sen takia, että saataisiin SA3 letkan päähän. Kun se kuitenkin menee apulenkillä siellä välissäkin.
kuva 26.05. 17:21 Ari-Pekka Lanne  
  Oi oi...
kuva 26.05. 16:31 Ari-Pekka Lanne  
  Tuli mieleen kuvan http://www.vaunut.org/kuva/167947 alla käytyyn keskusteluun liittyen, että tuota valtatienharmaata »roiskehelmaahan» on säilynyt myös näissä Sir Souterilta ostettuihin väreihin maalatuissa autoissa. Tukeeko se sitten roiskeläppäväitettä, vai onko se puhtaasti maalinsäästöä… Toisaalta Lauttakylän Auton Kabusit (15 kpl) olivat vuoden 2008 kesään asti ExpressBus -markkinointiyhteenliittymän väreissä, jolloin niiden helmatkin olivat valkoisia.
kuva 26.05. 15:36 Ari-Pekka Lanne  
  Niin, noinkohan liittyy siihen. Mutta työjuna on saattanut olla sepelöintiasioilla. Olisiko palaillut takaisinpäin vaikka ratatöinä? Tuossa tänään, kun kävin Uudessakaupungissa, niin siellä näytti olevan uutta sepeliä rautiksen ja Kemiran apulantatehtaan välillä.
kuva 26.05. 06:58 Ari-Pekka Lanne  
  Ai, siinä tapauksessa niiden on oltava typpihappokuormassa. Jolloin punnusvaunu voisi olla tyhjien piifluorivetyhappovaunujen eli »piippoloiden» ja kuormatyppien saumakohdassa.
kuva 25.05. 22:25 Ari-Pekka Lanne  
  Jospa sen perässä olevat pöntöt ovat »huoltiksia», jotka katkaistaan junasta Tampereella. Kalibrointivaunu jäisi sitten siinä samaa hyömyä...
kuva 24.05. 12:32 Ari-Pekka Lanne  
  Seisontajarruja ihmeteltiin aikanaan kuvan http://vaunut.org/kuva/156460 alla.
kuva 23.05. 21:03 Ari-Pekka Lanne  
  Ykkönen on analoginen, virtapiireihin ja vipukytkimiin perustuva pappalaitos, jonka pöytä on avattava ja suljettava nappula nappulalta ―, kun sen sijaan Kakkonen ja Kolmonen ovat väyläohjattuja painikedigitoosia.

Hiutale tuossa kaivoi veturia esitellessään näytille jo suihkuturbiinipäiset yhteisajokaapelitkin, joita pitkin johtuu joitain käskyjä ja juoruja johto- ja apuveturin välillä. Määräänsä enempää tietoa niihin ei kuitenkaan sovi kulkemaan. Jos vaikkapa tupla-Sutta ollaan valmistelemassa ajettavaksi pelkkänään, vaunuitta kulkevana veturisiirtona ― ja tätä aikomusta varten veturiparin häntään halutaan sytyttää loistamaan punaiset loppuopastelyhdyt ―, asianmukaisten punalamppujen prätkytyksen mahdollistava nappula löytyy apuveturin johtoveturia vasten olevan väliohjaamon ajopöydästä.

Joskus tämä(kin) nappula saattaa erehdyksessä jäädä ohjaamosta poistuttaessa väärään asentoon: http://vaunut.org/kuva/88827 . Linkin kuvassa näyttää unohtuneen sen lisäksi kyseisen, vaunuja vasten olevan, ohjaamon manuaalisesti eli lihasvoimin avattavat ja suljettavat peilit auki.
kuva 22.05. 12:56 Ari-Pekka Lanne  
  L. P. Hartley: »Menneisyys on vieras maa. Siellä asiat tehdään toisin.»
kuva 14.05. 14:16 Ari-Pekka Lanne  
  Keynesiläisistä talousopeista on jo aika matka leninistiseen »proletariaatin diktatuuriin». Siitäkään ei pääse mihinkään, että diktatuurin vastakohta demokratia väkisinkin vaatii tuotantovälinekastin kuulemista. Vallan ― jota rahakin on ― kasaantumisessa piilee aina vääryyksien riskinsä.
kuva 13.05. 10:35 Ari-Pekka Lanne  
  Muistan kun keräsin tänne kerran vertailuarvoja Konkasta ja Volvosta: http://vaunut.org/kuva/147647 . Konkassa on jäätävästi painoa ja moottoritehoa, ja sillä pystyy päästelemään kovempaa. Se on surkeaa, kunnei Konkka pärjää ekoajokisassa edes vanhalle kunnon Lättähatulle, jonka kulutuksen muistelen olevan jotain 30 litraa satasella.
kuva 12.05. 19:08 Ari-Pekka Lanne  
  80-luvun alun jälkeen ei taidettu maantie-Kabusseihin juuri laittaa automaattilaatikoita. 2000-luvun alun runsaslukuisissa sarjoissakin oli pitkäkeppinen ZF, joka oli erityisen tunnettu siitä, että sitä ei ajamalla rikki saanut. Koivistolaista pragmaattisuutta sekin. Ne olivat ajossa senkin ajan kuin »tehdasvalmisteiset» sähkökeppiautot odottivat varaosia ja korjaamoaikoja laatikkovaivoihinsa. Katuri-Kabusseissa taisi olla vallan automaatit, ehkäpä kaupunkiliikenteen hektisyyden varalta. ― Mutta minimotit niissäkin.
kuva 12.05. 16:29 Ari-Pekka Lanne  
  Mutta tosiaan herra Esalta hyviä tarkennuksia ja täydennyksiä tuohon Koivarin värimaailma-asiaan. Tätä tietoa ei taida mistään kirjoista löytyäkään, joten laitetaan sekin tähän. Ennen kuin unohtuu. Koivarin autojen ajaton ja ikoninen laskuviivamaalauskuvio oli Tommolan Riitta-vaimon käsialaa. Samoin olivat istuintekstiilien kuviot.
kuva 12.05. 14:39 Ari-Pekka Lanne  
  Vielä Kabussin helmapelleistä, kirjan »Koiviston Auto Oy 1928―1988» s. 187: »Korin ulkoverhous oli kevyttä ja korroosiota kestävää alumiinia. Alaosan alumiinipaneelit kiinnitettiin niittaamalla ja jätettiin maalaamattomiksi, mikä oli meillä harvinaista, mutta yleinen käytäntö USA:ssa. Korin alaosan vauriot voitiin korjata helposti vaihtamalla uudet paneelit uhraamatta aikaa maalaukseen ja sen edellyttämälle pohjatyölle.»

Mutta vaikkei tuossa, sen enempää kuin Rintiksenkään opuksen jutuissa mainita valtatien- tai alumiininharmaan värin immuuniutta maantiepölytahroille, niin senkin selityksen aikanaan kuulin jossain rasvamontun reunalla. Enkä sitä yhtään epäile, onhan tämä konsti tunnettu Valtionrautateilläkin jo pitkään. »Alustanharmaata» on tosiaan altteimmissa kohdissa nähtävissä yllä olevassa kuvassakin.
kuva 12.05. 13:46 Ari-Pekka Lanne  
  Herra Esa, kertomastasi nousee esiin pari Tommola Inc. -tyylistä seikkaa. Martti diggasi yli kaiken ekonomisuudesta sekä amerikkalaisista linja-autoista. Tommolan suunnittelemien Kabusien, vallankin sellaisten niittikylkisten versioiden, muotokieli toi väkisin mieleen Greyhoundit. Alumiinin keveys oli oleellista, että polttoaineenkulutus saatiin minimoitua. Kabusin sydän, moottori oli useimmiten jenkkiläinen, joko Detroit, Gardner tai Cummins; ja mahdollisimman pienitehoinen sellainen, koska kevyen alumiinilinja-auton liikuttamiseen ei paljon energiaa tarvitse haaskata.
kuva 11.05. 18:57 Ari-Pekka Lanne  
  Ehkei Vertti erityisesti hieno, mutta tämänkin vaunun alaosa on maalattu likaantumiselle kenties mahdollisimman immuunilla värillä. Samankaltaista pikitienharmaata käytti Koivari linja-autojensa helmoissa: http://vaunut.org/kuva/164580
kuva 11.05. 12:17 Ari-Pekka Lanne  
  Aina pahempi. Sentään mäen kerrotaan maksavan aina velkansa takaisin. Samaa ei voi sanoa radan kaarteesta, jonka myös voi päätellä tilanteessa purevan. Eipä käy kateeksi muinaisdeeveripoloa. Sentään niin kaarre-, kuin nousuvastuksenkin voimakkuudet ovat jyrkästi riippuvaisia junan massasta, jota tässä tapauksessa ei paljon ole.

Mutta kun erisorttisia junan vauhtien kasvamisen vastuksia alettiin luettelemaan, ei kai tässä tapauksessa voi olla mainitsematta vielä »läskipyöräefektiä». Sen suhteen on olemassa kahdenlaisia massoja ― niitä, jotka on saatava radan suuntaiseen liikkeeseen ―, sekä niitä, jotka on tämän lisäksi saatava pyörimään sitä nopeammin, mitä kovempi on junan vauhti. K14-telin pyöräkerta painaa reilun tonnin, joten tässä junassa tätä viimeksi mainittua, työläämmin liikkeelle saatavaa massaa on yli sata tonnia. Yli kuudesosa kaikesta. Kompakteimmillaan junan kokonaispaino voitaisiin pakata tumpiksi, jossa olisi viisi sadan tonnin vaunua ja keulilla lähes samanpainoinen veturi. Akseleita olisi tällöin sadan sijaan 24 tai 26, riippuen kelpuutammeko possujunan veturiksi lievästi alipainoisen, 90-tonnisen Kolmosen, vai vaadimmeko museon pölyisistä kammioista kaivettavan ulkosalle kuusiakselisen, 120-tonnisen Hurun. Joka tapauksessa tällaisessa vertailutilanteessa pyörimismäärän hitaudelle altista massaa olisi vain muutama prosentti kaikesta.
kuva 11.05. 08:34 Ari-Pekka Lanne  
  Täysosuma auringon suhteen ja muutenkin. Deeveritkin parhain päin ― johtoveturi pitkä nokka edellä ―, apuveturit siten, että harmonisesti vastakkain ovat aina samaa maata olevat veturinpäädyt.
kuva 10.05. 23:35 Ari-Pekka Lanne  
  Niin, ajattele. Ne 80-luvun loppupuolen pakkastalvet, Kekkonen ja Koivisto, puhelinosakkeet, Teem- ja Smurffi -virvoitusjuomat, salmelais–kaitsus-Napakymppi ja jäänmurtajavitonen.

Niin kasaria kuin vielä ysärikin paikoin oli, niin ysärin alkupuolelta on siltikin jäänyt mieleen eräs kina rinnakkaisluokalla olleen koulupojan kanssa. Hän ei sitten niin millään uskonut, että meillä ei ole autoa. Luuli tosissaan, että piloillani kiellän toistamiseen hänen väitteensä. Hän oli kerran kylänraitilla ohikulkiessaan nähnyt minun kömpivän betonielementeistä kasatun asuinkasarmimme pihamaalla ulos erään tuttavaperheemme Opel Kadett D -farkkuautosta, joten sen oli sitten hänen mielestään oltava meidän automme. Jo siihen aikaan ei tullut kuuloonkaan, että joku eläisi elämäänsä ilman autoa. Sellainen narratiivi ei vain mennyt enää läpi.
kuva 09.05. 19:14 Ari-Pekka Lanne  
  Sp(s) painaa n. 22 t. ( https://www.vrtranspoint.fi/fi/vr-transp​oint/asiakkaan-opas/kalusto/rautatiekalu​sto/kotimaan-liikenteen-vaunut/avovaunut​/raakapuuvaunu/raakapuuvaunut-sp-sps-spa​-spar/ ) Olin laskevinani videolta 24 vaunua, jolloin junapaino olisi 528 t (kokonaispaino 596 t). Eli ei paljon mitään; reilu puolet Deeverille junassa (rataosasta riippuen) sallitusta. Kuitenkin videolta kuuli Dv:n työskentelevän täysillä, eikä vauhti näyttänyt siltikään kiihtyvän.
kuva 07.05. 20:27 Ari-Pekka Lanne  
  24 vaunua on kai tavallisimman Sp(s) -pötkön mitta. Joskus »kakkosnelosesta» on jouduttu jonkin löydetyn vian takia erottelemaan sivuun yksi vaunu, jolloin tähteelle on jäänyt 23-vaunuinen tuutti. Usein kakkosnelonen jaetaan ainakin kuormauksen tai purun ajaksi kahtia, jolloin nähdäänkin 12-vaunuisia letkoja. Tietyissä paikoissa suositaan myös osamääriä 1/3 (8 vaunua) ja 2/3 (16 vaunua). Viimeiseksi mainitun tötterön johdannainen eli 2 x 2/3 on juurikin kuvan 32-vaunuinen maila.
kuva 04.05. 20:29 Ari-Pekka Lanne  
  Tunnetusti yksiä armeijan sodanajan himotuimmista pakko-ottosiviiliajoneuvoista ovat maasto-, lava- ja kuorma-autot sekä traktorit, joten samanlaista kalustoa on loogista olla käytössä myös rauhan ajan harjoituksissa. Voihan sen traktorin ajaa vaikka puun latvaan, kuten kadetti Kari kyyditessään kasarilla peräkärryn lavalla matkustaneita kadetteja Pyötsiä ja Hulkko: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/96b70​3ab-dbbd-4ecd-aa77-e332f3bc2592
kuva 28.04. 13:21 Ari-Pekka Lanne  
  Iskareiden kunto vaikuttaa. Samoin pyörien profiili. Puhutaan »kartiokkuudesta». Mutta ylipäätään vetureiden matkustusmukavuus on kaukana matkustajavaunujen tasosta. Ja Sr2 on pahimmasta päästä.

Mitä Timo Huruun tulee, muistelen jonkun vanhemman kaartin veturinkuljettajan kuvanneen täällä joskus sen liikkeitä »laajoiksi ja avariksi». Nythän Hurun käyttäytymistä pääsee tunnustelemaan vain kahdeksankympin vauhteihin asti.
kuva 28.04. 11:30 Ari-Pekka Lanne  
  Mahdoton sanoa. Kolmekymmentä vuotta sitten, kun Sr2 oli uusi, en voinut kuvitellakaan, että olisin päässyt ohjaamovierailulle veturin ollessa paikoillaan, saati sen ollessa liikkeessä. Ja kääntäen, eivät muut vetokalustot samalla tavalla hölsky, ei edes huomattavasti vanhempi Sr1.
kuva 28.04. 10:35 Ari-Pekka Lanne  
  Esimerkkikuva nykyajan tsekkilistan käyttämisestä: http://vaunut.org/kuva/166606 . Veturinkuljettaja laittaa Iso Vaaleeta hinuukuntoon ruksaillen samalla luurissaan olevaan hinauslomakkeeseen asioita tehdyiksi.
kuva 28.04. 07:36 Ari-Pekka Lanne  
  Vaikka Kolmonen onkin ottanut takapakkia Kakkoseen verrattuna kajuutan ergonomiassa ja siitä kuultaa läpi saksalainen logiikka sekä nykyajan digidigi, puhumattakaan ohjaamomeluun kuuluvista ajomoottoreiden jyristämisistään ja toosan korkeajänniteresonointipörinöistään, niin kyllä se vain Kakkosta tasaisemmin kulkeutuu eteenpäin. Havahduin Kakkosen nuljumisen määrään alkuvuodesta, kun liikenteellisten erikoisuuksien kautta sattui viikkojen ajanjakso, jolloin kohdalle ei osunut metriäkään kakkosmatkailua. Ykköstä, Kolmosta, Edoa ja Pendoa kyllä oli. Kun sitten ehkä kuukauden kakkosbreikin jälkeen kiipesin jälleen, itseni muiden laitosten vakaampiin menemisiiin totutettuani, Kakkosen kyyditettäväksi, melkein järkytyin siitä kiemurtelusta. Pahimpien vatkausten meneilläänolon tietää siitä, kun junankeulasta alkaa kuulua tuttu kolina. Se tulee siitä, kun SA3 heiluu laidasta laitaan kuin hullun mulkku.
kuva 23.04. 10:44 Ari-Pekka Lanne  
  Aihe on epätoivoinen suo perattavaksi. Sallittaessa ehken siltikin hiukan kuittaan Jussin depatinhakuista kommenttia. Muutamia kuljetusorganisaatioita nähtyäni luulisin löytäväni sen purukumin todennäköisimmin sieltä pienen tallin työmopedin kojelaudassa loistavan merkkilampun päältä. Isäntä saattaa nuukuuttaan viivästyttää korjaamokäyntiä, jos edes senhetkinen markkamääräinen tilanne sallisi moista. Suuren rautatieliikennöitsijän kalustovastaavat sen sijaan laativat deeverikuljettajalle omat menettelyohjeensa sellaisten tilanteiden varalle, joissa vetävien akseleiden lämpöjä indikoivissa merkkilampuissa ilmenee poikkeavuuksia.
<<   >>