901-64616 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 08.09.2024 11:22 Ari-Pekka Lanne  
  Radan profiili huomioiden kärry löytyy todennäköisemmin Viinikasta kuin Lielahdesta. Mutta jos käyt katsomassa kiskonpätkiä lähempää, niin muista toki pysyä poissa rautatiealueelta. Muuten ensimmäisenä ohi ajavan junan kuljettaja kilauttaa aitojen väärällä puolella havaitsemastaan henkilöstä liikenteenohjaajalle, jolloin paikalla käynnistyy herkästi »viranomaistehtävä».
kuva 08.09.2024 09:42 Ari-Pekka Lanne  
  RATOn osassa 8 (Rautatiesillat), kuten myös osassa 19 (Jatkuvakiskoraiteet ja -vaihteet) vannotetaan pidättäytymään käyttämästä kiskonjatkoksia rautatiesilloilla. Toisaalta, kunhan syyshelteet hellittävät, päästäneen jatkuvakiskon termiittihitsaamisen kannalta sopiviin lämpötilaolosuhteisiin...

Ajokiskojen lisäksi tällaisessa höyryveturiajan nostalgisessa ristikkosillassa tarvitaan toki liikkuvan kaluston suistumisen varalta suojakiskot, jollaisina voidaan RATOn (8, Rautatiesillat) mukaan käyttää myös kierrätyskiskoa ―, joka tapauksessa pääsääntöisesti metripainoltaan 54-kiloista kiskoa. Mietin että olisivatko kaikkikin näistä kasan palikoista varattu juuri suojakiskoiksi... Kuvasta on huono sanoa, mutta eivätkös nämä pätkät näytäkin hiukan ohuempia kuin aivan etualan, kuvan ulkopuolelle jatkuvat pidemmät soirot, jotka näyttävät 60-kiloisilta?

Tässä sillan hiekkapuhallustyömaan Lempäälän puoleisessa päässä on näkynyt nököttävän myös pienillä laippapyörillä varustettu, raidetta pitkin liikuteltava rakennustelinehökötys. Kuvasta en sitä kuitenkaan erota. Kävitkö katsomassa, olikohan se karannut alamäkeen rautikselle tai Viinikkaan?
kuva 08.09.2024 09:23 Ari-Pekka Lanne  
  Mitä monimutkaisemmista vaihtotöistä on kyse, sen selvemmin niissä alkaa tulla esille tekijän kädenjälki. Yksi kippari suunnittelee pitkän junan hajotuksen niin, että työntää ensin keulapuoliskon johonkin pois tieltä, eli aloittaa käsittelyn puolta kevyemmällä loppupuoliskolla ja ottaa sen lajiteltuaan uudelleen kiinni keulaosasta lajitellen lopuksi sen. Toinen sen sijaan liikuttaa koko maailmaa kerralla. Joissain tilanteissa saattaisi olla edullisempaa mennä aluksi junaan kiinni topparipäästä, mutta osa välttää sitä kuin ruttoa läntäten veturin pakonomaisesti aina häntään. Esimerkiksi kaikkea tällaista.
kuva 07.09.2024 16:14 Ari-Pekka Lanne  
  Kun nyt alettiin muistelemaan maanteiden kulkulaitosten loistavaa menneisyyttä, niin tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta kuvaajan takaoikealla olevaa Eorjoen Romu Oy:tä. Se teki viime talven ja kevään mittaan Satakunnan Liikenteen kanssa kaupat Kabus TC6Z3 -linja-autoista. Kilohinnalla menivät.
kuva 07.09.2024 00:47 Ari-Pekka Lanne  
  Kiitos vinkistä, Timo! Täytyy joskus topata kastamaan. =oD
kuva 03.09.2024 13:47 Ari-Pekka Lanne  
  Oikein. Mikko Alameren ja Ilkka Hovin kirjassa »Rautatiet ja pienoisrautatiet» (Tammi, 1984) seisoo sivulla 101: »Liikennöimisen suola ovat vaihtotyöt: junien kokoaminen ja purkaminen, vaunujen siirto niiden määräraiteille oikeaan järjestykseen.» Toteamus on kerrottu pienoisrautateitä käsittelevässä luvussa, mutta se pätee yhtä hyvin 1:1-rautatien liikenteeseen.

Rauman sataman vaihtotöissä pilkotaan pitkiä sekalaisia junia, ja näin toisistaan erkaantuneita vaunuja kerätään uudelleen letkoiksi eri asiakas- ja seisontaraiteilleen. Usein kiivainta rouhimista tapahtuu »Petäjäksen vaihteella» (V170). Puhutaan »Hakunin humpasta». Samassa rytäkässä tehdään varastojen kääntöjä. Veturi saattaa jossain vaiheessa olla kiilautuneena vaunuroikkien väliinkin. Käydään »Wassilla» (r. 411) ja »Savimaailmassa» (r. 535-537). Jos oudompi mies joutuu osalliseksi siihen myllytykseen, tulee aiemmin kuin äkkiä se, että »mihin näitä vaunuja viedään?»
kuva 02.09.2024 01:12 Ari-Pekka Lanne  
  Kautta aikain paras veturimiesten työasu oli juurikin tämä aarnetenkaskepa.
kuva 02.09.2024 01:10 Ari-Pekka Lanne  
  Asia vilpitön, Rasmus. Muistan itsekin, kun kymmenen vuotta sitten purin ― sentään seitsemän talven ajan ― aamuöisin kappaletavarakuormia Turku-Oulu -yöpikavuorosta Kokkolan Matkahuoltoon, niin parkkikentän toisella laidalla jo heräteltiin Iso Vaaleita tulevan päivän linja-ajoihin. Sellaiset äänimaisemat eivät vain unohdu. Enkä edellä kirjoittamallani tarkoittanut myöskään väheksyä »hajuvesijunia». =oD
kuva 01.09.2024 20:35 Ari-Pekka Lanne  
  Rasmus kirjoitti Kokkelsbyn deeveristöstä eilen lauantaina 31/8 klo 14:51: »Yleisimmiten on vain yksi, joka ilmeisesti vain päivystäjänä.» ― Vain päivystäjänä? Sehän on kovinta työtä, mihin Valtionrautatiet voi veturinsa tai sen miehistön määrätä. Erityisesti radio-ohjaustyötä pidetään kuljettajan tingeistä vaativimpana.

Vielä viisitoista vuotta sitten ― ennen kuin ratapihakonduktöörit olivat saaneet koulutuksen vetureihin ja radio-ohjaustöihin ― Raumalla oli muutamien veturinkuljettajien miehistöpaikka, josta saattoi eläköityä vanhoja veturimiehiä, jotka olivat »katsoneet Simin päätyä» vuosikymmeniä ― toisin sanoen tehneet lähes pelkästään vaihtotöitä Rauman satamassa ja metsäteollisuudessa. Urbaanin rautatieläislegendan mukaan eräs tällainen raumalainen oli ollut komennuksella Kokkolassa, tehden siellä vaihtotöitä. Työntöliikettä letkan keulalla puheella ohjannut kokkolalainen kippari oli ihmetellyt, kun vaunuletkaa rautikselta kohti Ykspihlajaa Deeverillä työnnettäessä nopeus tuntui pysyttelevän alta kympissä. Selvisi, että kuljettaja oli passannut tehon sellaiseksi, ja perkasi ohjaamossa kalaverkkoja.

Juttu ei tietenkään voi olla tosi, mutta tietyn osumatarkkuutensa lisäksi siitä kuultaa läpi porilainen kerronta. Porilaiset kun kuulemma kutsuvat raumalaisia mm. »kalaverkonperkaajiksi».
kuva 31.08.2024 09:37 Ari-Pekka Lanne  
  Raffi juttu, herra Esa. On sitä näköjään ennenkin osattu. Aina on ollut niitä, jotka eivät vain ymmärrä, hiffaa. Ratkaisusi oli oikea, vaikka hinta siitä olikin kova. Se ei ollut ainoastaan kohtuuton itsellesi, kun jouduit luopumaan unelma-alan työpaikasta ja siihen liittyvistä uranäkymistä. Huomioiden roihusi metallitekniikkaa, koneenrakennusta ja rautateitä kohtaan sekä pedantti, asioiden syvyyksiin paneutuva taipumuksesi, rikoksella ja vääryydellä sekä järjenvastaisella hulluudella toimeenpannusta ulos savustamisesta aikaa voittaen kerääntynyt menetys veturiteollisuudellemme ja rautateillemme on mittaamattoman raskas. Arvostan asennettasi, jolla olet selvinnyt tuostakin.
kuva 29.08.2024 08:55 Ari-Pekka Lanne  
  Ari Julkun ja Kimmo Pyrhösen »Dr13 ― Kymen Hurun tarina» -kirjasta poimittua: Dr13 2302 valmistui Ranskassa v. 1962, ja luovutettiin Valtionrautateille perjantaina 19/4-1963. Veturi valmistui sarjansa ensimmäisestä saneerauksesta, jonka yhteydessä se sai myös ensimmäisenä Alstikkana kaksoispaiskarit, torstain 14/6-1990. Viimeisen linja-ajonsa veturi teki perjantaina 21/1-2000 Turusta Tampereelle junassa P 815. Hylkäyspäätös tehtiin lauantaina 1/4-2000, ja veturi romutettiin Hyvinkäällä seuraavana vuonna.
kuva 26.08.2024 11:42 Ari-Pekka Lanne  
  Janin perjantai-illansuussa 5/1-2018 laittamaan aloituskommenttiin linkatut mäkeenjäännit ovat Julian nopeuskäyristä katsoen olleet juurikin siinä poliisilaitoksen mäessä, ennen Kauno Saarion asuinkasarmia.
kuva 25.08.2024 20:40 Ari-Pekka Lanne  
  Mainittavia ja mainittavia, miten sen ottaa, Korkki. Siinä vanhojen veturitallin jälkeen on mielenkiintoinen mäki. Mäki on kai ainakin osittain teennäinen, johtuen toisaalta siitä, kun rautatie kulkee Maantiekadun sillan ali ja toisaalta siitä, kun se kulkee heti sen jälkeen Luvianpuistokadun yli. Mäki sinänsä ei vielä kovin kummoinen olisi, mutta kun huipulla on aina vastassa käyrille käännettyjä vaihteita, joissa on sadan tonnin raikastevaunuilla Sn 20. Sanotaanko että kyllä se mäki vaatii hiivatekuormajunalla joka kerta suorastaan keskittymistä.

Mutta ei hyvä tavaton sentään, tuossa ylläkin kommentoinut Keskinen on hävinnyt palstalta. Harmillista...
kuva 21.08.2024 11:52 Ari-Pekka Lanne  
  Ei tarvinnut peräyttää. Junassa oli vaihtotyöpätevä konduktööri, niin työntämällä saatiin vekslailtua juna 466:n kohtauksen jälkeen rikkinäiseen vaihteeseen päättyvältä kakkoselta. Mietinkin siinä, että kyl ratapihan reunalle yleisöksi saapunut hahmo saattaa Timo olla, vaikkei näkynyt Jopoa tällä kertaa. =o)
kuva 21.08.2024 07:22 Ari-Pekka Lanne  
  Auts, kaukana ammattilaisesta. Jonkinlainen ajoharjoittelija tai nuorempi lämppäri korkeintaan. Mutta joskus tulee se, että jos kolmioavaimella hiukan raottaisi plootuluukkua, että mitähän kraanoja ja magneettiventtiileitä sen taakse on kätketty. Rautateillä useimmat asioista tai laitoksista näyttävät päälle päin yksinkertaisemmilta kuin ovatkaan.
kuva 20.08.2024 16:56 Ari-Pekka Lanne  
  Sr3/Dr19:n ratskun tarkkuus Dv12/Dr14:n amerikkalaiseen jälkiasennusratskuun verraten tulee paljolti siitä, kun viivettä ei ole juuri ollenkaan. Tai jos aavistuksen onkin, niin se ei sentään vaihtele veturiyksilöittäin ja kuukautiskierron mukaan. Pelkkää veturia tai yhtä vaunua kiinni muuhun kalustoon ajettaessa, erityisesti mäkisessä maastossa, auttaa sekin, kun voi käyttää tehopyyntejä pientä suorista vastaan, mitä Deeverin ja Seepran käksy ei hyväksy ollenkaan.
kuva 20.08.2024 14:11 Ari-Pekka Lanne  
  Toki unohtamatta sitä, ettei Edo tiedä Siperian Sudesta.
kuva 20.08.2024 10:44 Ari-Pekka Lanne  
  Tuntematta mitenkään Savon seudun vaihtotyökäytäntöjä tai katsomatta edes traagisia aikatauluja, keksin heti yleisellä tasolla monta syytä, miksi Deeveriä edelleen tarvitaan vaihtotöissä.

Tyypillisesti saattaa olla, että juna on pilkottava perillä ehkä moneenkin osaan, jolloin tullaan heti siihen, ettei pärjätä pelkillä vetoliikkeillä, vaan tarvitaan myös työntöjä. Työntämistä tarvitaan, vaikka vaunusto vietäisiin sellaisenaan, katkaisemattomana toppariin päättyvälle kuormauspaikalle. Paljonko näihin menee aikaa, joutaako Kolmonen tai matkakuljettaja olemaan Sorsiksessa niin pitkään. Jos vaihtotyöt tehdään radio-ohjauksella, ei riitä että veturissa on siihen sopiva varustelu, vaan sitä käyttävällä matka- tai vaihtotyökuljettajalla on oltava kortti paitsi Kolmoseen, sen lisäksi myös kyseisellä laitoksella tehtäviin radio-ohjaustöihin; eivätkä ne tule samassa paketissa. Voi esim. olla, että matkakuljettajalla on kortti Kolmoseen, muttei radio-ohjaustöihin, ja vaihtotyökuljettajalla kortti Deeveriin ja sillä tehtäviin radio-ohjaustöihin, muttei Kolmoseen.
kuva 20.08.2024 10:18 Ari-Pekka Lanne  
  En kans muista kuulleeni. Puutteita, joita Kaalihäkissä on nykyisen pikajunaliikenteen suhteen, ovat Sn 140 sekä kokonaan konduktöörin harteille jäävä ovien ohjaus.

Sen sijaan Vuosaaren tunneliin Sr1:llä ei ole asiaa, kun se tykkää kyttyrää kyseisen tunnelin kosteudesta.
kuva 19.08.2024 12:46 Ari-Pekka Lanne  
  Jaa, olihan ne siellä vielä. Hyvä hyvä. Ei ole tosiaan tullut ihan hetkeen noita kaivettua esille.
kuva 19.08.2024 10:44 Ari-Pekka Lanne  
  Oikein. Ei taida olla enää vakinaisten junien luetteloitakaan saatavilla mistään. Julia on niin kätevä, että sieltä tulee katsottua niin tulevat kuin menneetkin rautateiden aikataulut. Siihen vuosikymmenen kuluessa kertynyt data täytyisi kyllä ehdottomasti saada arkistoitua visusti jälkipolville, samoin kuin vaunusomekin.
kuva 18.08.2024 21:31 Ari-Pekka Lanne  
  Heh, kuvatekstin ansiokkuudesta en tiedä, mutta lienee sopivaa, jos laittelen niitä tähän... 462 liikennöi Porista Tampereelle. 9646 ajoi Tampereelta Helsinkiin, mutta mää vaihdoin siitä Riksussa 9925:een, jonka kulkuväli oli Riihimäki-Lahti. Kolmonen oli lähtenyt Helsingistä, tuli oikorataa pitkin Keravalta Lahteen ja jatkoi kulkuaan Joensuuhun asti.
Kuvasarja:
Katsaus Porin ja Rauman ratojen liikenteeseen & maisemiin kesällä 2024
 
 15.08.2024 11:35 Ari-Pekka Lanne  
  »Siellä Satakunnan kansa
tyynnä kyntää aurallansa,
maata isien.»

Aino Voipio, 1912
kuva 08.08.2024 17:22 Ari-Pekka Lanne  
  Itselläni ei ole lainkaan kokemusta pienoisrautateistä, mutta hämmästyttää aina, jos näen vaunusomessa kuvan tai vaunusomelinkin takana olevan tuuttivideonpätkän pienoisjunista; miten ne on saatu niin esikuvanmukaisiksi. Kellosepäntyötä. Tämä menee kyllä kärkeen, että pienoisdeevereihin on esikuvanmukaistettu myös nämä suuntakenkkuilut. 1:1-maailmassa niitä tapaa tyypillisesti radio-ohjaustöissä, ja nipulla vaihtotöitä tehtäessä ongelmat kertaantuvat.
kuva 08.08.2024 11:52 Ari-Pekka Lanne  
  Estetiikan kannalta, kuvan katselijan ominaisuudessa. Jos käyttäjän kannalta ajattelee, niin linja-ajon kannalta pitkän pään suuntaan näkee melkein yhtä hyvin. Vasen puoli kieltämättä jää enemmän katveeseen saaden aikaan sen, ettei tiedä viheltää aivan viime hetkellä vasemmalta puolelta ylikäytävässä auton keulaa tarjoavalle. Katve korostuu vielä vaihtotöissä, mistä johtuen Rauman päivystysdeeverit ovat aina pitkä nokka topparipään suuntaan, jolloin ei tule sitä, että joutuisi vetämään satamassa suuleista heti ovenpielissä oleville, vilkkaasti trukeilla, vetomestareilla ja yhdistelmäajoneuvoilla liikennöidyille tasoille pitkä pää edellä. Ohjaamoturvallisuuteen asialla ei liene käytännössä vaikutusta.
kuva 07.08.2024 21:54 Ari-Pekka Lanne  
  Kaiketi se on kuitenkin katsottava, mitä Jt sanoi tähän.

V. 1938 Jt näyttäytyy nykyaikaan tottuneelle kummallisena. Päivisin kehotettiin ajamaan sammutetuin lyhdyin ―, kuitenkin siten, että kaksiraiteisen radan vasemmalla raiteella kuljettaessa pidettiin punaista opastelippua veturin oikeanpuoleisen puskimen yläpuolella. Öiseen aikaan junan etupään opasteena oli tuttu kolmen värittömän valon muodostama tasakylkinen kolmio ―, vasenta väärää kuljettaessa punainen valo oikeanpuoleisessa puskinlyhdyssä ja väritön valo muissa lyhdyissä. Junan ja vaihtotyön etupään merkeistä ja opasteista sekä liikkuvan kaluston tunnusopasteista säädetään tuon ajan Jt:ssä peräti kymmenen sivun verran, josta tällaista kohtaustilannetta koskee 68 § 8. mom.:

»Jos veturissa tai rata-autossa on opastevalona voimakas valonheittäjävalaistus, on valoa himmennettävä m. m. seuraavissa tapauksissa:
a. kun juna tai rata-auto saapuu suurelle liikennepaikalle, jolla se pysähtyy ;
b. kun liikennepaikalla seisovan veturin tai rata-auton valonheittäjävalaistus häiritsee saapuvan junan veturimiehistöä tai suoritettavaa vaihtotyötä.»

V. 1951 Jt ei suuresti poikennut aiemmasta, mitä nyt lamppuasia oli saatu tiivistettyä aiemman kymmenen sivun sijaan vajaaseen kahdeksaan sivuun (s. 102-109). Paiskarin himmennyskohta löytyi 57 § 7. mom.:

»Jos veturissa, rata- tai kiskoautossa on opastevalona voimakas valonheitinvalaistus, on valoa himmennettävä seuraavissa tapauksissa:
a. kun juna saapuu liikennepaikalle tai sivuuttaa sen ;
b. kun liikennepaikalla seisovan veturin, rata- tai kiskoauton valonheitinvalaistus häiritsee saapuvan junan veturimiehistöä tai suoritettavaa vaihtotyötä.»

V. 1957 Jt oli ylipäätään paisunut edellisistä versioista, mutta lamppuohjeistus pysyi vajaan kahdeksan sivun mittaisena, löytyen s. 126-133. Paiskarin himmennysjuttu oli präntätty 57 § 7. mom.:

»Jos veturissa tai rata-autossa on opastevalona valonheitinvalaistus, on valoa himmennettävä:
a. kun saavutaan miehitetylle liikennepaikalle tai sivuutetaan se sekä saavuttaessa miehittämättömällekin liikennepaikalle kuljettajan tultua vakuuttuneeksi pysähtymisen tarpeellisuudesta;
b. kun kaksiraiteisella radalla toinen juna tulee vastaan;
c. kun veturi tai rata-auto seisoo liikennepaikalla.
Valonheittimen täyttä valoa tulee kuitenkin käyttää aina saavuttaessa tasoylikäytävälle sekä liikennepaikallekin saavuttaessa tai sitä sivuutettaessa, jos näkyvyys on huono lumipyryn, sumun, rankkasateen, savun tms. syyn takia.»

V. 1969 Jt oli tiivistänyt junassa ja veturissa käytettävät opasteet kahteen sivuun eli yhteen pykälään (75 §). Junankeulan lamppujen himmentämisestä ei sanota muuta, kuin että [vielä tuolloinkaan] »Päiväopastetta ei käytetä.»

V. 2005 Jt:n kohta 9.8 »Ajovalojen ja loppuopasteiden käyttäminen junaliikenteessä» löytyy s. 87:

»Junaliikenteessä käytetään etupään opasteena kolmion muotoon asetettuja valkoisia valoja.

Kalustossa olevia kiinteitä loppuopastimia ja puskinlyhtyjen punaisia valoja käytetään junan takapään opasteena.»

V. 2008 Jt ei ohjeista valojen käytöstä junaliikenteessä, mutta saman vuoden »Veturinkuljettajan käsikirja» sanoo s. 11 löytyvässä kohdassa 5.5 »Etu- ja takapään valojen käyttö»:

»Junan etupäässä on käytettävä puskinvaloja ja valonheittimen valoa. Kokovaloja on käytettävä aina kun se on tarkoituksenmukaista.

Junaliikenteessä kalustoon kiinteästi asennettuja punavaloja on käytettävä kaluston takapäässä junayksiköissä ja veturina liikuttaessa.»

Hyllystäni varsin valitettavasti puuttuu erityisesti 1980- ja 1990-lukujen Jt:itä, mutta jo eo. sekä käytäntöjen perusteella vaikuttaa siltä, että paikoin edelleen esiintyvä paiskarin ― ei vain himmentäminen, vaan suorastaan ― sammuttaminen sivulle mentäessä on paremminkin kirjoittamatonta sääntöä ja 60-luvulta ― ei siis 1960-, vaan 1860-luvulta ― juontuvaa rautatieläisperinnettä eli omanlaistaan »hyvää veturimiestapaa» (vrt. »hyvä merimiestapa»).
kuva 07.08.2024 07:56 Ari-Pekka Lanne  
  Puolikkaille toki pudotetaan, ettei häikäistä vastaantulijaa. Paiskarin kokonaan sammuttaminen sen sijaan on toinen tarina. Höyryveturiaikaan se oli ehdoton tapa, sisältäen viestin: »Olen sivulla.» Nykyäänkin sitä vielä joskus näkee. Mitä vanhemman kaartin kuljettajista on kyse, sen visummin se on selkäytimiin jynssätty tyyli, joskin harva niitä junankeulan lamppuja enää eläkkeeltä prätkyttelee. Uudempi kalusto ei varsinaisesti tue tätä siipipyörävaltionrautateiden tapaa. Jos esim. Edo-tötteröstä sammuttaa keulasta paiskarin, muuttuvat samalla perän punavalot eli loppuopastelyhdyt valkoisiksi puskinvaloiksi, jolloin näyttää kuin juna muuttuisi vaihtotyöyksiköksi.
kuva 06.08.2024 22:05 Ari-Pekka Lanne  
  Se on tämä elokuu. Yöt alkavat olla jo melko mustia, mikä saa junankeulan valot näyttämään kirkkaammilta kuin ovatkaan. Jos olisi ollut täydet lamput, ei kuvassa näkyisi paljon muuta kuin valkoista.
kuva 06.08.2024 17:44 Ari-Pekka Lanne  
  Hieno kuva. Kolme- ja puolitonninen (T 3500) tuli samaten yöllä Turkuun kolmella (toivottavasti terveellä) muinaisdeeverillä, joten tämä oli odotettavissa. Selvästikin kysymyksessä on Ukin ja Turun päivystyslaitosten vaihto-operaatio eli kunnossapidon piiriin ohjaus.
kuva 01.08.2024 21:47 Ari-Pekka Lanne  
  Ennen vanhaan ― rautaisina aikoina ― olivat jokseenkin kaikki Jt:ssä kuvatut merkit sellaisia, että ne tunnisti jo pelkästä hahmostaan. Vaikka merkki oli kuorrutettu nuoskalumella kauttaaltaan vitivalkoiseksi, tiesi vaihtotyönjohtaja, veturinkuljettaja tai laatikkoauran päällikkö useimmiten jo merkin muodosta yksi yhteen, mistä on kyse. No joo, esim. erilaisia erotusjakson yhteyteen ripustettavia merkkejä oli ja on kolmenlaisia ― merkit »Erotusjakson etumerkki», »Erotusjakso alkaa» sekä »Erotusjakso päättyy» ―, ja ne ovat siltikin kaikki muodoltaan samanlaisia neliöitä. ― Mutta ei ollut olemassa muita neliön muotoisia merkkejä. Kun oudolla rataosalla mustan talviyön lumipyryssä ajellessa junankeulassa hehkuvissa kelmeissä valoissa välkähti ohikiitävän hetken lumenvalkoinen neliö, oivalsi kuljettaja ruveta ottamaan virtoja pois. Ässä oli ässän muotoinen, erkkamerkki een muotoinen. Selkeää. Hieman toiseen suuntaan se pakkaa olla menossa nykyään, kun pieneen, suorakulmion muotoiseen merkkiin on ysärin ja milleniumin jäljiltä saatettu rustailla yhtä hyvin »B», »E», pienellä präntillä »Varo kuumista» tai vaikka kuva »vihaisesta kiinalaisesta». Saattaisipa moni terävähkö valvontanopeushiljennys hioutua rautatiematkustajien kokemasta elämysmaailmasta, jos baliisiryhmämerkit olisivat aitojen erkkamerkkien ja ässien tapaan näyttävän näköisiä ― ujostelemattomia ja anteeksipyytelemättömiä―, jo kaukaa säässä kuin säässä erottuvia, B-kirjaimen muotoisiksi leikattuja peltiaakkosia.
kuva 01.08.2024 14:44 Ari-Pekka Lanne  
  Eiköst tommosia salmiakkisiltoja mahda olla. Mulle tulee ainakin heti mieleen Nokialla viistosti Nokian valtatien ylittävän Rauman radan silta sekä Kupittaan tienoilla hieman samaan tyyliin valettu Rantaradan ja Ykköstien eritasosilta.
kuva 01.08.2024 11:45 Ari-Pekka Lanne  
  Heinoo on raskaalle, länttä kohti kulkeutuvalle tavarajunalle huono sivullemenopaikka, kun siinä joutuu vetämään notkon pohjalta lyhyen vaihteen kautta ylämäkeen. Vaikkei se äkkiseltään kuvaa katsoen siltä näytäkään, tällä ratkaisulla on nopeutettu molempien junien matkaa.
kuva 01.08.2024 04:37 Ari-Pekka Lanne  
  Julian aikatauluaineistoista näkee, että T 3717 oli kulussa kesällä 2017. Juna ajettiin Viinikasta Raumalle yhtenätoista kesätiistai- tai lauantaiaamuna. Junanjäljistä näkee myös, että se on pruukannut lähteä Viinikasta siltä raiteelta, jolle kuopiolainen T 4098 on muutamaa hetkeä aiemmin saapunut. Kysymyksessä voi siis olettaa olleen Savon sellujuna. Juuri sellaisen vaunustoksi kuvassa näkyvä sopisi; vallankin jos se oli pitkä, kuten kuvatekstissä kerrotaan olleen. Vaunut sopisivat myös aamusekuli T 3705:een, mutta se ei välttämättä aina ollut niin pitkä.
kuva 19.07.2024 07:11 Ari-Pekka Lanne  
  Eipä voi muuta sanoa. Tai no, ehkä tällaisessa tilanteessa saattaisi sanoa suorastaan: »Älä sano Sti.»
kuva 18.07.2024 20:39 Ari-Pekka Lanne  
  Näistä kuvan mainioista laitoksista vanhin (Dv12 2516) on 60-vuotias, tuorein (Sr2 3205) 28-vuotias. Historiaa jos katsoo, niin aikalailla siihen haarukkaan ovat tainneet osua vetureidemme teknillistaloudelliset käyttöiät. Olisivatko Sk1-höyryveturit olleet pitkäikäisimpiä. Sk1 120 (vuoteen 1887 nro 324) palveli vuodesta 1885 vuoteen 1953 saavuttaen korkean 68 vuoden iän. Tähän ei vanhemman kaartin deeveristöllämme ole enää kuin seitsemän vuoden eli »vuosiviikon» matka. Valtionrautateitten alun dieselveturit eivät kestäneet kahtakymmentäkään vuotta. Hurut menivät pääjoukoin alta kolmikymppisinä, eivätkä Alstikatkaan juhlistaneet nelikymppisiään. Näihin vaikuttavat monet asiat ― ei pelkästään kyseisen veturin ylläpidon kalleus suhteessa tuottavuuteen, varaosien saatavuus, luotettavuus yms., vaan myös muiden veturityyppien osaltaan määrittämä pelikenttä ja eri veturityyppien käytettävyys erilaisissa töissä. Luulen että Kolmonen on jo alkanut syrjäyttää alkupään Kakkosia.
kuva 18.07.2024 16:34 Ari-Pekka Lanne  
  Satamasta satamaan kuljetettavat kontit ovat luultavimmin tyhjiä. Samanlaisia konttivirtoja on muidenkin satamien välillä. Tuontisatamaan kertyy tyhjiä kontteja, jotka sitten kärrätään lähinnä maanteitse, mutta joltain osin ehkä rautateitsekin kontitusta tekevään vientisatamaan.
kuva 11.07.2024 16:50 Ari-Pekka Lanne  
  Ratatyöt eivät useinkaan kovin suurieleisesti näy. Punoituksen syynä voi joskus myös olla inhimillisesti kauko-ohjaajan unohdus.
kuva 11.07.2024 09:01 Ari-Pekka Lanne  
  Julian junanjäljistä näkee lähes (alimmillaan 3 km/h) pysähtymisen ajoittuneen Siilin tulotolpan P671 eteen samaan aikaan, kun junalle on muodostettu (klo 15:59:12) viimeinen kulkutie Siiliin. Eli juna on odottanut parempia värejä. Siilissä on saattanut olla vaikkapa vaihto- tai ratatöitä kesken.
kuva 09.07.2024 20:14 Ari-Pekka Lanne  
  Googlea pläräämällä tästäkin löytyy vaikka mitä juttua. Akseli Kivi kuvaa prosessia v. 2022 valmistuneen energia- ja ympäristötekniikan alan opinnäytetyönsä ( https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/750648/Kivi_Akseli.pdf ) sivuilla seitsemän ja kahdeksan. Kuparirikasteesta liekkisulatusmenetelmän ja konvertoinnin kautta Harjavaltain tehtaalla saadusta 99-prosenttisesta anodikuparista valetaan näitä kuvassa näkyviä kuparianodeita, jotka kuljetetaan junakyydillä Porin elektrolyysilaitokseen. Elektrolyysissä pelkistyy aikaa voittaen yli 99,99-prosenttista katodikuparia. Kulta, hopea ja muut epäpuhtaudet vajoavat elektrolyysialtaan pohjalle anodiliejuksi. Sen sijaan tähteelle jäävät ohuet romuanodit, samoin kuin kelvottomiksi havaitut hylkyanodit, reissaavat paluujunalla Valtoihin sulatettaviksi uudelleen.
kuva 08.07.2024 13:03 Ari-Pekka Lanne  
  Ei ma, niinpäs näkyykin. Resiina 2/2024 s. 57: »---VR-Yhtymä pyrkii myös luopumaan kaikista yksityisraiteistaan. Ne siirrettäisiin joko Väylävirastolle tai perustettavalle niitä hallinnoivalle yhtiölle.»

Tosiaan tämä »Sellu» on luultavasti oudoimmasta päästä Valtionrautateitten raiteistoja. Kun sitä vastoin »Talli» akuankkaraiteineen (r. 313) ja ATU-talleineen on LuVi:n tonttia.
kuva 08.07.2024 11:24 Ari-Pekka Lanne  
  Kyl ai näi o. Moni kadunmies ajattelee, että koko rataverkkomme olisi edelleen Valtionrautateitten hallussa, mutta LuVi:llahan se suurimmalta osin on. Tästä jos mennään vasemmalle sataman puolelle, ollaankin Rauman Satama Oy:n eli kaupungin hallinnoimilla ratapihoilla ja raiteistoilla, niinkuin vuoteen 1950 oli aina Peipohjaan saakka. Tampereella Perkiön varikon raiteet esimerkiksi ovat myös Valtionrautateitten. Muistelen, että Valtionrautateillä olisi koko rataverkollamme siellä täällä kaikkiaan vajaa parisataa kilometriä raiteita. Ehkäpä joku Googlen kanssa paremmin sinut oleva tonkii meille kohta täsmällisemmänkin ratakilometrimäärän..?
kuva 01.07.2024 11:43 Ari-Pekka Lanne  
  Resiina 4/92, »Tasoristeys-palsta», s. 42: »Sr 1-veturien kaksinajossa on käytetty elokuusta lähtien 1. veturin etummaista ja 2. veturin takimmaista virroitinta. Ratkaisu pienentää ajojohtoon kohdistuvaa painetta. Ruotsissa vastaavaa jakoa on käytetty jo iät ja ajat.»
kuva 01.07.2024 07:27 Ari-Pekka Lanne  
  Erotusjaksomagneetit näyttävät kieltämättä olevan melko lähellä ajolangan jännitteetöntä osaa. Niiden ei toisaalta sovi olla liian etäälläkään, koska tällöin riski siihen, että sähköjuna jää erotusjaksoon, kasvaa. Magneettien kohdat on siltikin mitoitettu siten, että veturin pääkatkaisija ehtii aueta riittävän aikaisin myös käytettäessä etuvirroitinta.

Epäilemättä kuljettajan erotusjaksoon liittyvästä ajovirheestä ( https://veturinkuljettajat.blogspot.com/p/rauman-yot.html , 9. kappale) johtuva vaiheiden sekaantuminen toisiinsa virroittimen mukanaan vetämää valokaarta myöten on todennäköisempi etuvirroitinta käytettäessä.

Kuitenkin varsinainen syy sähköveturin takavirroittimen ensisijaiseen käyttöön on se, ettei virroitin mahdollisesti rikkoutuessaan rikkoisi samalla muitakin suurjännitekojeita, kuten toista virroitinta, veturin katolta.

Veturiparin kyseessä ollessa pelätään isommissa nopeuksissa kummastakin takimmaista virroitinta käytettäessä lähekkäisten virroittimien ajolankaa nostavaa vaikutusta, joka pahimmillaan voisi ohjata ajolangan virroittimen kelkan alle. Tämä nähdään isoimmaksi riskiksi, kun veturiparilla ajetaan kovempaa kuin tyypillisiä tavarajunavauhteja.
kuva 30.06.2024 18:54 Ari-Pekka Lanne  
  En tiedä, montako vuotta tarkalleen ohje on näin neuvonut. Muutaman vuoden. Eli tavarajunissa olisi syytä käyttää molemmissa takimmaisia virroittimia, jos mahdollista. Näin vältetään hiilien epätasaista kulumista, jos pari sattuu olemaan kasassa pitkäänkin.
kuva 26.06.2024 13:37 Ari-Pekka Lanne  
  Voi vitjat... =oD En mää sillä, etteikö shakki olisi hyvä peli. Jorman muistelukset on niin voittamattomia. Valtionrautatiet forever!
kuva 25.06.2024 14:02 Ari-Pekka Lanne  
  Ryntäystä ilmeisesti pääsee jousen poikki ollessa tapahtumaan tyhjäkäynti-ep-venttiilin ollessa virraton eli kun vaihteita ei ole kytkettynä tai kun vaihdetaan isommalle?

Vai ei kesän -77 lättäkurssilla kerrottu moisesta jousesta. Jospa opetuskuljettajakaan ei ollut kuullut siitä.

Näkyy linnavuorelainen maksaneen 50-luvun alussa Dm6-kiskoautoja tilattaessa nimenomaan miljoona markkaa: https://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=11849.msg109564 (EPö:n perjantaina 16/6-2023 keskustelun oheksi liittämässä skannauksessa Y. Karasjoen koneteknillisen toimiston puolesta Koneosaston herra johtajalle torstaina 30/10-1952 lähettämästä kirjeestä). Nykyrahassa se on ( http://www.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html ) vajaa neljäkymmentä tuhatta euroa, mutta ns. »iso raha» joka tapauksessa.
kuva 24.06.2024 09:03 Ari-Pekka Lanne  
  Mietin hetken edellä mainitun kirjan s. 733 olevaa, lievästi tupakkiaskin kanteen taiteillun näköistä piirroskuvaa katsoessani, että kumpaako pysäytysjousen katkeaminen saisi aikaan ― linnavuorelaisen sammumisen vaiko ryntäämisen ―, ja ryntäämisenhän se sitten aiheuttaisi.

Tähän liittyen muistan, kun odotin Huittisten linja-autoasemalla torstaina 17/7-2008 Satakunnan Liikenteen Helsingistä Poriin kulkevaa pikavuoroa noustakseni sen kyytiin matkustajaksi. Lauttakylän Auton asentaja ajoi tovi ennen auton saapumista Risto Rytin kadun toisella puolella olevalta varikolta vara-auton Porin laituriin. Kohta Kakkostien suunnasta jo alkoikin kuulua melkoista pörinää ― kuin suuri ruohonleikkuri olisi lähestynyt ―, ja samassa Helsingistä tuleva linja-auto kurvasi moottori täysillä kierroksilla huutaen asemalle. Kysymyksessä oli Lauttiksen auto nro 173 (OSG-144) ― tullut Tommolan omistukseen edellisenä vuonna Kuopion Liikenteen ostettua T. Makkosen ―, v. 1997 teli-Scania. Siinä oli kaasu hirttänyt, ja kuljettaja ajoi sillä viimeiset kilometrit Huittisiin »kytkimellä».
kuva 22.06.2024 23:57 Ari-Pekka Lanne  
  Kyl jousen täytyy siinä tapauksessa olla osa linnavuorelaisen pysäyttämislaitteistoa. Jousen katketessa Valmet Linnavuori 815 D sammuu kuin saunalyhty.
kuva 22.06.2024 14:25 Ari-Pekka Lanne  
  Rauman asetteluratapihan sataman puoleiseen päähän saattaa joskus jäädä punotuksia, jos siinä tehdään junanhajotusta. Ei kuitenkaan ongelmaksi asti.
kuva 22.06.2024 12:08 Ari-Pekka Lanne  
  Hieno kuva! Niinhän mää yyveellä sanoin, ettei tämä lähde Tampereelta ennen kuin kello on pykälässä. ;o) Tupla-Susi vetää sen minkä apulenkki sallii ehtiäkseen perässä hengittävän IC 467:n edeltä Vammalaan.
kuva 22.06.2024 09:30 Ari-Pekka Lanne  
  Taustan värivinkki antaa ymmärtää, että vastausta saattaa lähteä etsimään »Dieselveturit ja moottorivaunut II» -raamatun kohdasta »Dm 6- ja Dm 7-moottorivaunut»? Toisaalta vetovaunu voi olla taustalla hämäyksen vuoksi.

Yleisesti kuvan jousi tuo mieleen maantielättähattuvaunujen kytkinpolkimissa olevan samantapaisen jousen. Sillä on tapana katketa ― ei ehkä miljoonan, vaan pikemminkin sadantuhannen kilometrin välein. Tällöin katkenneen jousen lyhyempi osa jää killumaan kytkinpolkimen yläpuolella olevaan kiinnikerautaansa, jossa tavallisesti samanlaisia muutaman kierteen töröjä killuu jo ennestään useampia. Sen sijaan jousen pääosa lentää kuljettajan olkapään yli kauas matkustamoon, jossa ehkäpä joku kyytiläisistä ottaa kopin siitä. Matka ei suorastaan siihen katkea, vaikka kytkinpolkimen asentotunnistin teettääkin pientä kiusaa, kunnes kuljettaja tai asentaja Bremshey-istuimen ja polkimien väliin lattialle selälleen maaten heitettyään virittelee vanhan jousen pääosan tai vallan uuden jousen jälleen paikoilleen.
<<   >>