Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
08.11.2014 14:10 | Ari-Pekka Lanne | ||
| No ei kai sen kuvaajan haamu siihen pisteeseen ikuisesti jääkään kummittelemaan. Kuvauspaikan koordinaateista näkee, mihin kamera on vietävä, jos haluaa saada samanlaisen näkymän kuin kyseisessä kuvassa on nähtävillä. Minusta ihan selkeää. | ||||
|
05.11.2014 13:47 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Olen Karin kanssa (edelleen, vrt. https://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=6584.msg46511 ) samoilla linjoilla, mitä tulee tykkäysnamiskuukkeleihin. Rivikäyttäjänä sanani ei juuri mitään paina, mutta tuonpa siltikin esille ajatukseni, että en oikein perusta siitä kävijälaskuristakaan, kun sekään ei oikeastaan kerro mitään siitä, paljonko kuvasta on "tykätty". Kävijälaskuri indikoi kai lähinnä vain sitä, paljonko kuva on onnistunut saamaan jonkinlaista "näkyvyyttä". Jos kuvan alle sattuu vaikka tulemaan pitkään vellova ja rönsyilevä, kymmenien kommenttien keskustelu aiheesta tai aiheen vierestä, on kävijälaskurin lukema huipussaan. Onko sekään tieto arvokas tai hyödyllinen – enpä tiedä... Mutta kiitos Jukalle kehuista. Taisi tuo kuvateksti luiskahtaa hieman "planetaariofantasiamaailman" puolelle... =o) |
||||
|
04.11.2014 16:23 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mikko hyvä, en haluaisi olla "vastarannankiiski", mutta ihan näin radikaalisti ja sokeasti en siltikään .orgin reilun parintuhannen "erikoisasiantuntijan" tietämykseen, itsekontrolliin ja arviointikykyyn luottaisi. Yksi ottaisi elämäntehtäväkseen tägätä kuviin pitkät litaniat kaluston EVN-numeroita konventionaalisten numeroiden saatteeksi. Toinen deletoisi surutta kuvaajien vaivalla ylöskirjaamia kalustohavaintoja, jos kyseiset yksilöt eivät tämän erikoisasiantuntijan mielestä näy kuvassa riittävän hyvin. Kolmas oikoisi Sr12- tai Sv12-vetureiksi indeksoituja Deevereitä Dv12:ksi. Valitettavasti keskuudessamme on myös se prosentti, joka haluaisi tahallaan sotkea ja tärvätä muiden hengentuotteita. Ja harvapa kai kuvaajan lisäksi tämän yllä olevan kuvankaan kohdalla tietäisi, että kyseessä on numero 3206. Tietty määrä byrokratiaa ja sääntelyä tarvitaan aina. Muuten homma lähtee täysin lapasesta kuin linja-autoliikenne 1930-luvulla. Silloin vallitsee viidakon laki. Joku roti pitää olla. |
||||
|
04.11.2014 13:15 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Rauman satamassa oli ainakin kymmenen vuotta sitten vielä "repa-asema", jossa korjattiin päätoimisesti kuljetuksessa vioittuneita paperirullia. Vaurioitunut osa paperista kuorittiin päältä pois ja rulla käärittiin uudelleen. Tietysti korjaus hieman vähensi rullan arvoa. | ||||
|
04.11.2014 13:05 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Juu kato kylä nääs melekee tars näätten mörskienki varioora. Tiäkkö kyähä tulis si vaka miten tyälääksi hälle jokka joutuus kavva katteleen näitä kuv olisiva samasta muatista niinkun Hervuudin petoniset kekkostalot nääs. Kuham meinaam tekkee tyänsä ronskisti nin ei silä päälimmääselä luanteella si nin nuukaa. Kyä meinaannääs näin on rakennusten ku miästenki kohralla. Hieman tuoreempi vastakuva: http://tinyurl.com/leq6l2w Valomastokin näkyy tönöttävän edelleen omalla paikallaan. |
||||
|
04.11.2014 11:43 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Sinisten pikajunanvaunujen ovien keskuslukitusprojekti saatiin päätökseen huhtikuussa 2001, ja se tuli maksamaan 50 miljoonaa markkaa: http://www.resiinalehti.fi/artikkeli/40#Liputon%20hypp%C3%A4si%20junasta%20ja%20kuoli Linkin takana on kerrottu myös tiistaina 13/3-2001 sattuneesta tapauksesta, jossa jäniksinä matkustaneet pojat olivat hypänneet junasta täydestä vauhdissa. Toinen selvisi vähäisin vammoin. Ajojohtopylvääseen osunut poika kuoli. Oma lukunsa ovat dementikot ja yöjunissa unissakävelijät: http://www.iltalehti.fi/uutiset/200612115479381_uu.shtml |
||||
|
|
02.11.2014 19:42 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Näyttää Raumalla olevalta makasiinilta. Hienoja kuvia, kertakaikkiaan! | ||||
|
|
31.10.2014 20:25 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ei ollut minkäänlaisia turvallisuuslaitteita. Ovet pystyi avaamaan vauhdissa. Niinpä näihin sitten asennettiinkin tällaiset "lapsilukot". | ||||
|
31.10.2014 19:54 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ähkyn & Puhkun. | ||||
|
31.10.2014 13:22 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Niinpäs olikin, lauantaisin kulkeva T 3712 – ja saattaapa joskus mennä muinakin päivinä jotain (jonkinnumeroista) samalla viivalla "ylimääräisenä kulkuun asetettuna": https://www.vaunut.org/kuva/89971 Lähtisiköhän Rauman radan ja sataman liikenne sekä koko "Suomi-tiimi" uuteen nousuun, jos räjäytettäisiin Ulko-Petäjäksen kalliot mereen? |
||||
|
|
31.10.2014 11:40 | Ari-Pekka Lanne | ||
| "Virka-aikaisia" liikennekatkoja on Rauman/Porin-baanalla viime vuosien mittaan ollut useampia, ja jos nyt olen oikein käsittänyt, kuvanottopäivä – tiistai 14/8-2012 – oli ensimmäisen katkon toinen päivä. (Saa korjata jos muistan väärin.) Tätä kyseistä katkoa edeltävä – 4/6-2012 voimaan tulleen vakkarin mukainen – tilanne näytti siltä, että Raumalta lähti virka-aikaan kaksi tavarajunaa – T 3736 Rma-Kki klo 11:28-12:12 (jonka jatko T 3714 Kki-Tpet klo 13:54-16:22) ja T 3730 Rma-Jsk klo 12:37-17:06. Lisäksi klo 6:30 lähti veturisiirto Vet 11354, joka ehti Lielahteen melkein ennen virka-ajan alkamista, klo 8:32. Toki useimpien tamperelaispankkien tytöt olisivat ehtineet silläkin sorvin ääreen – ainakin jos pankkivirkailijoiden työajat ovat yhtään synkassa konttoreiden aukioloaikojen kanssa. Kaikki edellä mainitut junat olivat kulussa maanantaista lauantaihin, mutta T 3730 tarmokkaampana myös sunnuntaisin. Syksyn 2012 katkon aikana Raumalta lähti arki-iltapäivisin varsin lähekkäin kolmekin junaa – T 3718 klo 14:07 (toimittaen junien T 3736 ja T 3714 asian), T 3742 klo 15:46 (kuvassa) ja T 3716 klo 16:24 (kuten normaalistikin). Kiireisempi T 3742 painoi "järjestelyjunan" T 3718 ohi Kokemäellä, eikä T 3716:kaan jäänyt T 3718:sta lopulta kuin varttitunnin – T 3718:n tuloaika Tampere tavaraan 19:28, T 3716:n 19:45. Katkojen aikaisia kuin myös katkojen välisten aikojen vakkareita on toki vuosien aikana sieltä täältä hiukan viilailtu ja retusoitu muuttuneita kuljetustarpeita myötäillen. Esim. junan T 3718 kulkupäivät näyttäisivät vuonna 2013 harventuneen tiistaihin ja torstaihin. Ja tänä päivänä moista kuljeskelijaa ei löydy vakkarista enää laisinkaan. – Vuodet eivät ole veljiä keskenään… |
||||
|
|
30.10.2014 01:13 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Niin, tuo Raumalta Jämsään (1/10-2012 alkaen Rma-Jsk) iltasella – Tampereen ja Jämsän välillä jokseenkin vanhan rikkihappojunan T 3037:n (https://vaunut.org/kuvat/?tag0=16%7CT%7C3037 ) viivalla – kulkenut T 3742 oli tosiaan Lielahti-Kokemäki -välin perusparannustöiden aikaansaamia kummajaisia. Se kai korvasi lähinnä normaalisti puolenpäivän jälkeen Raumalta Jämsänkoskelle lähtevää T 3730:aa, toimittaen samalla veturin junaan T 3440 (Jsk-Rma), minkä asian tavallisesti teki ja tekee Vet 11537 (Tpe-Jsk). Jos katselee noita remonttikatkojen aikaisia grafiikoita, ovat välit Llh-Hva ja Kki-Rma jätetty plankoiksi klo 08:00-16:00. Ainoastaan Mn-Pri-Hva -rikastependelit pyörivät. Siinä jäi päiväsaikaan monta Simiä mottiin Raumalle – josko se sai joskus illan tullen aikaan alkavaa vaunupulaa Jämsän päässä. Kuka noista ottaa selvää... | ||||
|
17.10.2014 11:40 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Mutta hienoa rautatien kannalta, että on onnistuttu saamaan meno-paluu -kuormia. Niistä luulisi saavan hyvän katteen. | ||||
|
|
17.10.2014 11:39 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Näyttäisivät paluujunan puukuormat olevan siksi ohutta propsia, ettei niistä kai saisi Teuvalla sahattua kovin kaksista soiroa. | ||||
|
16.10.2014 20:25 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Pari-kolme pakollista per kuva tuppaa välistä tulemaan. "Avainsanoiksi" tuli tässä upotettua: 1) .org-hahmo (vaunut.org tai jw.org) 2) valtakunta (valtakunnansali), 3) käärme (Käärmeniementie). Tässä ei tosin ole kyseessä pelkkä valtakunnansali, vaan oikein konventtisali, jossa piisaa tilaa isommillekin miiteille. | ||||
|
|
16.10.2014 18:55 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Hieno paikkahan se torni oli. Sinne oli vapaa pääsy, mutta kannatuksen vuoksi ostin kuitenkin kioskista pehmiksen. Mutta kyllä Jukan ensimmäinen (klo 18:43) veikkaus meni oikein. Grafiikoista katselin ennakkotietona, että T4236 lähtisi klo 10:15 Kommilasta Pieksämäkeen. Näin kun juna meni Hurusrataa pitkin Huutokosken suuntaan, mutta sitten yllättäen palasikin peräyttäen Varkauden asemalle. Raakapuuvaunut jäivät asemalle, ja pelkät veturit lähtivät siitä kohti Pieksämäkeä. Kuvassa ollaan painamassa vaunuja asemalle. Luultavasti puuta tuodaan Kommilaan jostain kauempaa, ja puolestaan asemalla kuormattavat puut menevät jonnekin muualle. Tuskin junalla ajetaan puuta paikallisesti lahden toiselle puolelle. |
||||
|
|
16.10.2014 18:42 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kuvausalustana toimiva näkötorni näkyy tässä vastakuvassa: http://www.tasoristeys.fi/xdbimage?imageId=73010 | ||||
|
|
16.10.2014 18:40 | Ari-Pekka Lanne | ||
| 17 minsaa meni... =o) Eipä taida olla kysymystä, johon ei .orgista saisi vastausta alta aikayksikön. Haluaako Jukka tai joku muu vielä tarkentaa, minkänäköistä operaatiota tässä tarkemmin sanoen ollaan järkkäämässä? Kello taisi olla kuvanottohetkellä 10:10. |
||||
|
16.10.2014 18:27 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Olen aivan samaa mieltä. Enkä 80-luvulla pikkunaskalina Lätsyillä kulkiessani muista kuin keltapäisistä tiennytkään. | ||||
|
11.10.2014 21:55 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Onpas mainio kuva! Oliko markkinoilla myynnissä nahkiaisia? Pahoitin hieman mieleni, kun Rauman silakkamarkkinoilta ei niitä muutama viikko sitten löytynyt. | ||||
|
11.10.2014 19:40 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Katselinkin että Reijo Kankkusen paikallisia raakapuujunia dokumentoivissa kuvissa näyttää tavallisesti esiintyvän Sr1 tai 2 x Sr1. | ||||
|
Kuvasarja: Kiskoautojunalla Otavan satamaan |
10.10.2014 00:02 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tähän projektioon on koonnostettu vain karkea osittaisvalotus tuosta ikimuistoisesta päivästä. Hatunnosto kuuluu lämminhenkiset asematapahtumat sekä ne yhdeksi liittäneet museojunavuorot organisoineille ja järjestäneille. Pitäkäähän lippu korkealla siellä "Suur-Mikkelissä"! | ||||
|
07.10.2014 15:16 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Todennäköisesti siinä tulee käymään juuri niin. Kun potilaan kunto on ensin saatu riittävän heikoksi pitkäaikaisella virheellisellä hoidolla, tapetaan se lopuksi vielä pahemmalla myrkyllä. | ||||
|
|
07.10.2014 11:14 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ei se ole suomalaisten vetureiden, veturiasentajien ja veturinkuljettajien vika ja syy, että VR esim. ei vastaa tarjouspyyntöön sokerijuurikkaiden kuljettamisesta ja hinnoittelee tiettyjä asiakassegmenttejä pikiteille tai että liikennepolitiikka ohjaa kuljetuksia pois kiskoilta. | ||||
|
|
07.10.2014 11:03 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Suomen liikennepolitiikassa ja VR:n johdossa on tehty vuosikymmenten ajan järjestään suuria virheitä. Jos hetken miettii asiaa, huomaa selvästi, että M62:t ja suomalaisten rautatieläisten korvaaminen venäläisillä ei ole lääke tähän. | ||||
|
|
07.10.2014 03:06 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kimmo T. Lumirakeen lauantaina 4/10 klo 20:44 maalaamaan suomalaisen veturiasentajan painajaiseen on kuitenkin todettava, ettei se ole välttämättä kovin kaukaa haettu. Onhan täällä .orgissakin yhtäältä esitetty toivomuksia siitä, että VR pitäisi pilkkoa mm. eri liikennöitsijöille tai kilpailijoille korjaamopalveluja tarjoavaan yksikköön sekä toisaalta hehkutettu kilpailun vapauttamisen autuutta. Jos nämä molemmat toivomukset toteutuisivat, ei menisi kauankaan kun Suomen rautatiet olisivat M62:sten ja suomalainen veturiasentaja saisi myös niitä potilaikseen. Ja suomalaiset kuljettajat "pääsisivät" ajamaan niitä – jos pääsisivät... | ||||
|
|
02.10.2014 02:32 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Satuin kerran kuulemaan VHF-skanneria kuulostellessani, kun turkulainen ratapihahenkilöstöön kuuluva heitti ratapiharadioon herjan, että "Venäjällä on paremmat veturit ja kuskit". =o) No, ehkä hän ei ollut jostain syystä tyytyväinen Dv12:n ominaisuuksiin vaihtotyössä ja veturinkuljettajan sillä tarjoamiin vetopalveluihin. Tämä toki vain kuriositeettina... | ||||
|
Kuvasarja: Kivikukot |
23.09.2014 10:58 | Ari-Pekka Lanne | ||
| http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/gorba-huumaa_ja_kuuluisa_kannykkapuhelu_77142.html | ||||
|
Kuvasarja: Kivikukot |
22.09.2014 22:58 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ja käytännössä rautatieharrastajat huomasivat sen käyttöönoton tuossa muutama vuosi sitten, kun konventionaalisilla ratapiha- ja linjaradiokanavilla käytäviä keskusteluja ei enää kuulunutkaan VHF-skannerilla... | ||||
|
Kuvasarja: Kivikukot |
22.09.2014 22:29 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Älähän nyt suotta minua tarkenna. Minä vain kylmästi referoin mainittua kirjaa. =oD | ||||
|
Kuvasarja: Kivikukot |
22.09.2014 21:53 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Juhani Pitkäsen toimittaman kirjan Semafori & telegrafi s. 213-222 kerrotaan VR:n käytössä olleen radiotekniikan kehittymisestä II maailmansodan Viipurin junasuoritusyhteyksien hoitamisessa käytetyistä kenttäradioista GSM-R:ään. Mainitun kirjan s. 213 kerrotaan: "Viipurin lähistön junasuoritusyhteyksiä hoidettiin radioilla vuonna 194x, kun viestilinjoja ei rankkojen pommitusten vuoksi enää ehditty pitää kunnossa. Näin saatuja kokemuksia kokeiltiin jatkosodan jälkeen vuosina 1946-49 Kouvolan ja Pasilan ratapihoilla sodanaikaisella radiokalustolla. Kokeilua ja tutkimustyötä jatkettiin Riihimäellä lennätinkonepajan läheisyydessä 1950-luvulla. Ensimmäisenä tehtiin vaihtovetureiden radiopuhelinverkko, jossa käytettiin Stornon laitteita. Käytössä oli lähettimiä ja vastaanottimia. Rautatierakennustyömailla oli käytössä radioasemia, joilla voitiin puhua myös yleiseen puhelinverkkoon." Linjaradiojärjestelmän määrätietoinen kehittäminen alkoi maaliskuussa 1957 sattuneen Kuurilan junaonnettomuuden seurauksena, kun VR:n pääjohtaja Erkki Aalto määräsi aloitettavaksi järjestelmän suunnittelemisen. Ensimmäinen linjaradiojärjestelmä otettiin käyttöön välillä Tampere-Haapamäki v. 1962. Ensimmäinen ratapiharadiojärjestelmä asennettiin Helsinkiin v. 1966. Myöhemmin tuli kannettavia radiopuhelimia, huoltoradioverkkoa, saattoliikenteen radiojärjestelmää, laskumäen järjestelyopasteiden kertaajaa, NMT-matkapuhelimia ja lopulta GSM-R:ää. Kyllähän Valtionrautatiet, Salora ja Nokia olivat pitkään teletekniikan eturintamassa. |
||||
|
Kuvasarja: Kivikukot |
20.09.2014 23:44 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Aikalaiset osaisivat varmasti kertoa tarkemmin, mutta eiköhän vaihdemies joutunut kääntämään käsin käännettävät vaihteet kuten tavallisestikin jne. Tiiliskiven Valtionrautatiet 1937-1962 s. 34 kerrotaan kuitenkin: "Hyvin järjestetyn ilmavalvonnan ansiota on, etteivät vihollisen lentohyökkäykset talvisodan aikana yleensä päässeet tapahtumaan yllättäen, vaan niitä edelsi aina ilmahälytys. Lähellä rintamaa olevilla alueilla tilanne oli tietenkin toinen." Samalla sivulla kerrotaan myös, että pimeään aikaan säännösteltiin valojen käyttö minimiin, eli ratapihoilla kuten linjallakin työskenneltiin täydessä pimeydessä. Viestiyhteydet eri liikennepaikkojen välillä olivat myös kriittinen lenkki ketjussa. Sitä puolta kuvataan talvisodan ajoilta hieman samaisen tiiliskiven (Valtionrautatiet 1937-1962) s. 36: "Liikenteen hoitoa häiritsevänä tekijänä on syytä mainita vielä liikennepaikkojen välisten puhelinyhteyksien katkeamiset. Vaikka pommitukset olivat usein epätarkkoja, ne saivat kuitenkin melkein säännöllisesti aikaan puhelinyhteyksien katkeamisen. Myös hävittäjät konekivääritulituksellaan katkoivat yhteyksiä. Vaikka viestiyhteydet pyrittiin saamaan kuntoon mahdollisimman nopeasti, niiden katkeaminen häiritsi kuitenkin hyvin tuntuvasti liikenteen hoitoa. Yhteyksien puuttuessa junien lähettäminen keskeytyi automaattisesti. Liikenteen kulun ylläpitämiseksi oli eräillä rataosilla viestiyhteyksien epävarmuuden vuoksi käytettävä jopa hiihtopartioita asemien väliseen yhteydenpitoon. Radioyhteydet olisivat näissä oloissa olleet tuiki tarpeelliset. Rautateiden henkilökunnan piirissä radioyhteyksien tarpeellisuus oli oivallettu jo melko varhaisessa vaiheessa ja kenttäradioitten hankkimiseksi oli suoritettu vapaaehtoinen keräys. Näin hankitut välineet saatiin käyttöön kuitenkin vasta sodan loppuvaiheessa." |
||||
|
19.09.2014 20:51 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Tuosta järsimisesta... Kivikukon kohdalla kevyen liikenteen väylä kapenee melko olemattomaksi, kun taas autokaistoja on sen kohdalla toisella puolella katua kaksi, toisella kolme. Se on hieman tulkinnanvarainen kysymys, pitäisikö vara-asemasta leikkautuneesta suikaleesta syyttää kapeaa jalkakäytävää vai sitä kivikukon kylkeen painostavaa viisikaistaista autokatua... ;o} | ||||
|
Kuvasarja: Kivikukot |
19.09.2014 20:22 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Kysymyksiin sisäkuvista täytyy sanoa, että sellaisia ei minulla ole näyttää. Yhdessä kivikukossa oli ovi avoinna, kun muissa on riippulukot. Mutta siinäkin ovet avoinna olleen kukon sisuksissakin oli niin pimeää, etten saanut salamallakaan kuin tärähtäneitä kuvia. Kuvien ottamista haittasi sekin, kun ei itse nähnyt yhtään mitään – ihan summassa kokeilemalla vain säpsin pari kuvaa. Olisi pitänyt olla lamppu mukana. Mutta ei noiden sisustuksessa mitään kovin erikoista ole. Ne ovat sellaisia ankeita, ikkunattomia 40-luvun alun bunkkereita. Huonosti viemäröityinä joissakin niistä tahtoi maata vettä lattialla jne. Paikallisista museoista tai jostain varmaankin saisi avaimia, jos jotain kiinnostaa käydä vilkaisemassa jonkun kivikukon sisällä. | ||||
|
19.09.2014 20:15 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ei kai nyt piskuinen Pori ollut niin tärkeä asema tai edes paikkakunta. (Sori oli pakko Raumalla syntyneenä... ;op) | ||||
|
19.09.2014 20:13 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ai, en tiennytkään nimen suojaamisesta. Kyllä Kuopion torilla näytti olevan kojut, joissa mainostettiin myytävän atomeja ja vetyjä. Itse en ollut niistä aiemmin kuullutkaan, ennen kuin tämän kuvan ottopäivän aamuna näin niitä myyvät kojut tuossa Kuopion torilla. Samoin Kouvolassa näin viime viikonloppuna eräässä kahvikioskissa olevan myynnissä näitä mainittuja tuotteita. | ||||
|
Kuvasarja: Kivikukot |
19.09.2014 05:27 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ihmisluonnon muuttumattomuuden ja kehityskelvottomuuden tuntevana sekä ympäröivän maailman vihamielisiä tapahtumia ja aggressiivista geopoliittista retoriikkaa seurailevana raskasmielisenä pessimistinä sekä ryppyotsaisena realistina en voi tässä yhteydessä olla ottamatta esille sitä mahdollisuutta, että rauha ei tälläkään kertaa olisi pysyvä. Suomen kansalle annettiin maanantaina 28/5-1984 c-kasetille artikuloituna Tukholman profetia (http://www.kolumbus.fi/gematria/profetia.htm ), jossa julistetaan muun muassa näin: " ”Koiniks mitta nisuja denarin ja kolme koiniksia ohria denarin. Älä turmele öljyä äläkä viiniä.” Tämä sanottiin Venäjän sotilaalle. Venäjän sotilas kuuntelee tämän Sanan ja nyökkää, että on ymmärtänyt. --- Venäjän sotilas kävelee reippaasti Kuopioon ja siitä Ouluun ja siitä Kemiin ja Tornioon jokivartta ylös. Edelleen sille sanotaan: ”Tähän sinä rakennat leirin.” Ja Venäjän sotilaalle annetaan paljon piikkilankaa ja rakennustarvikkeita, jotta se rakentaa siihen leirin." Yhtäältä rautateihin sekä toisaalta sodan ja rauhan kontrastiin profiloituvista suurista persoonista tälle melankolisessa pessimismissä rypevälle skenaariolle antaa kuolemattomalla optimismillaan ja sammumattomalla toiveikkuudellaan väkevän vastavoiman ja raskaan vastapainon Yrjö Kallinen (1886–1976) – alta parikymppisenä Tuiran Kangaspolulla kävellessään satunnaisen vastaantulijan katsekontaktista kontingentisti valaistunut, ennen vuoden 1918 sisällissotaa Oulussa vaihdemiehenä ja jarrumiehenä työskennellyt, luokkasodan aikana neljästi kuolemaantuomittu ja vuosina 1946–1948 puolustusministerinä toiminut pasifisti, ikänsä yhteistä hyvää tavoitellut ja edistänyt osuustoimintamies sekä itseoppinut opetusneuvos. Eksistentialistisena teosofina hän uskoi kaikesta huolimatta ihmisen henkisellä kasvulla sekä antiikin ajoista asti ihmisen päähän kumulatiivisluonteisesti pinttyneiden, kollektiivisesti suggeroitujen ajatustottumusten täydellisellä muutoksella olevan pieni mahdollisuus ja näki tappelemisesta ja tappamisesta sekä elämän ja maapallomme turmelemisesta ja hävittämisestä luopumisen ainoana olemassaolomme jatkuvuuden mahdollistavana valintana. Kallinen valotti järjen äänen ominaisuudessa sotaan ja rauhaan – erikoisesti sodan mielettömyyteen – liittyviä kysymyksiä pitkänäperjantaina 9/4-1971 televisiossa esitetyssä, klassikkona muistetussa haastattelussaan Elämmekö unessa (https://www.youtube.com/watch?v=Od75sn-gb_k ). |
||||
|
07.09.2014 00:33 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ainakin jos muistan detaljit oikein. Ainakin pääpiirteissään tarina meni jotenkin noin. On se vaatinut tarkkaa peliä veturinkuljettajilta. =o) | ||||
|
07.09.2014 00:02 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Edesmennyt on myös Dv12 2718 ja Turun junalauttaliikenne, jonka vaunuja junassa näyttää olevan. Hieno ikkuna lähimenneisyyteen. | ||||
|
|
07.09.2014 00:01 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Muistan kun keskustelin sunnuntaina 7/8-2011 Nokelan eteläpäässä (https://www.vaunut.org/kuva/71948 ) monenlaisista rautateihin liittyvistä asioista ja kysymyksistä eläkkeelle jääneen oululaisen liikenteenohjaajien päällikön – tai junasuorittajan, kuten hän muistaakseni oli tottunut uransa alkuajoista asti itsensä mieltämään – kanssa. Hän tarinoi, että jossain vaiheessa joidenkin Vartiuksen ja Oulun välisten kohtauspaikkojen ja raskaimpien malmijunien pituudet olivat keskenään niin naftit, että sivuraiteelle pysähtyvän malmijunan piti pysähtyä hyvin tarkasti opastimen eteen, ja tehdä pysähtymisen viimeinen vaihe suoratoimijarru edellä siten, että vaunut kasautuivat piukkaan veturinipun taakse, jolloin vaunujen klappi – jota satojen metrien pituisessa junassa kertyy useita metrejä – hävisi. Muuten juna ei sopinut sivulle, eikä takana olevaa vaihdetta saatu kääntymään. Jonkin aikaa sitä tehtiin, kunnes päätettiin luopua yhdestä vaunusta, ja ajettiinkin "vain" 59-vaunuisia junia. | ||||
|
02.09.2014 12:23 | Ari-Pekka Lanne | ||
| No nyt on fiksattu. Vaikka ei tästä .orgin viimeaikaisten kommenttien perusteella varkauskaan kaukana ole. Viittaan väitetyllä veturirosvouksella tässä siihen, kun valtiomme erään käsityksen mukaan "lahjoitti" 90-luvulla vetureita itsensä (itsemme) omistamalle rautatieliikennöitsijällemme. Itse en välttämättä asiaa ihan noin äkkiväärästi tulkitsisi. | ||||
|
29.08.2014 16:39 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Aloin tosiaan miettiä, että tuntui olevan yhteensattumia turhankin paljon. Punanuttuinen Susi, Eip 23149 viimeisenä vaununa, kolmenkympin helle. Muistelin että mahtoiko kesäkuun lopulla vielä edes olla lähemmäs kolmenkympin helteitä. Täysin varmaksi en muistanut, mutta kallistuin siihen, että silloin olisi ollut vielä hieman vilpoisempaa. Samaa mieltä asiasta näyttäisi olevan Kuukkelikin: http://www.accuweather.com/fi/fi/seinajoki/134269/june-weather/134269 Junan kokoonpano kokonaisuudessaan: Sr1 3061 + Ein 23235 + Ein 23242 + EFiti 23656 + Eip 23149. |
||||
|
|
29.08.2014 03:40 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ja sattumalta tarinani P 407:n viimeisenä vaununa keikkui juurikin sama, kuvassa näkyvä Eip 23149. Oletko Pentti aivan varma, että kuva tosiaan ajoittuu sunnuntaille 29/6, eikä peräti tiistaille 29/7? | ||||
|
|
29.08.2014 01:53 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Matkustin tasan kuukautta myöhemmin, tiistaina 29/7, tällä samalla pikajunalla 407 Seinäjoelta Kokkolaan. Sääkin oli silloin varsin samankaltainen kuin tässä kuvassa. Matkustuskokemus oli paitsi mielenkiintoinen ja mieleenpainuva, oikeinkin mukava ja mielettömän mieluisa. Samassa vaunussa teki matkaa myös kolmen pikkutytön seurue, joka oli nähtävästi ensimmäistä kertaa itsenäisesti junamatkalla. Heidän oli tarkoitus jäädä kyydistä Lapualla, mutta sinisen pikajunanvaunun oven turvallisuuslukituksen kanssa kuului ilmenevän hienoista hämminkiä. Hätä ei ennättänyt äityä sen huutavammaksi, kun jo eteisen ovenpielessä istunut, ruotsinlaivalta keikalta kurkku kipeänä ja ääni käheänä kotiseudulleen Pohjanmaalle palaava freelance-solisti hypähti avaamaan tytöille oven. Ottaen huomioon, että tytöt taisivat junan pysähdyttyä alkuun arpoa tovin sitäkin, kummasta päästä vaunua olisi hauskempi, jännempi ja yleisesti ottaen suotavampi poistua, ei tämä laulunluikauttelija-kitaristi auttanut oven aukisaamisessa hetkeäkään turhan aikaisin. Usean sekunnin päässä kun ei ollut, että juna olisi kirvonnut tönkiltään uudelleen jolkottelemaan rautatiematkaansa, elektronit sudin laahaushiilessä iloisesti suristen. Radanvarressa oli nähtävissä ohran ja kauran kypsyminen pohjalaisilla, kullankeltaisiksi tuleentuvilla viljapelloilla, samoin kuin Pohjanmaan radan perusparannustöissä hikoilevat, kiroilevat työmiehet. Kaivinkoneita, suojakypäriä ja rapisevaa raidesepeliä. Vastavalettuja betonipylkkyjä. Taisipa nuori, innokas junakuvaaja ottaa junasta valokuvankin heti Lapuan rautatieaseman jälkeen. Ihmisolentoja junan kyydissä ja asemalaitureilla, penkeillä ja penkoilla – yksi parhaalla paikalla Siperian Suden ohjaamossakin, kahvinkeitintä niin kuin muitakin veturin sähkökojeita käyttelemässä – tarkkaillen jakamattomalla huomiollaan toisella silmällään kahvinporojen annostumista suodatinpaperiin ja aikaa myöten kahvin valmistumista, toisella tyristoreista ajomoottoreille johtuvien virtojen suuruutta kiloampeereissa mitattuna sekä vielä kolmannella, intialaisten veljeskuntien muinaisista, pyhistä mytologioista tutulla liekehtivällä otsasilmällään radanvarren opastimien eriväristen valojen ja merkkien erinäköisten symbolien tarkoittamia käsitteitä. Monen mielestä niin arkista, jo eilispäivästä tuttua harmaata ja melkein haukotuttavan tavanomaista, pitkäveteistä, umpitylsää ja puuduttavaa – sitä samaa kuin jo useiden vuosikymmenien ajan päivät pääksytysten – mutta kuitenkin niin ainutkertaisen arvokasta ja juhlallista sekä silmiä ja mieltä hivelevän täydellistä ja virheetöntä. Samaan aikaan katoavaista ja vääjäämättä jo huomispäivänä iankaikkisen unhoituksen sysimustaan yöhön vaipuvaiseen taipuvaista. Penkistäni katsoen käytävän toisella puolella istui jonnekin Jeppiksen – jollei jopa Nyykaapin – seutuville matkustava perheen osa, käsittäen isän ja kolme teinityttöä. Isä valisti tyttöjään, että tällaisia junanvaunut olivat ennen vanhaan – tunnelmaltaan teräksiset ja istuimiltaan oikeinkin mukavat, jopa niskatyynyin varustetut – toki lukuun ottamatta niskatyynyjen vuorissa pesiviä täitä ja tavallisesti törkyisestä vessanpöntöstä näkyviä, silmissä vilistäviä ratapölkkyjä. Tämä perheen osa, kuten niin kovin monet muutkin matkustajat, jäivät kyydistä jo Pännäisissä, jossa Ekmanin junabussi jo odottikin asemalta edelleen kaupunkiin kyyditettäviä. Itse ajattelin kuitenkin jäädä nauttimaan kyydistä loppuun saakka, vaunun viimeisenä mohikaanina. Lovipyörät hakkasivat tahtia, kun sininen pikajuna syöksähti vielä viimeisen asemanvälin Pännäisistä Kokkolaan. Verhot vain heilahtivat leudon ajoviiman käydessä matkustamon puolelle raollaan olevista ikkunoista. Junan lopulta iltayhdentoista aikaan pysähtyessä Kokkolan asemalle, oli aurinkokin jo ennättänyt laskea horisontin tuolle puolen, mikä oli saanut aikaan kolmenkympin superhelteen lannistumisen. Vain muutama matkustaja jalkautui laiturille, niin paljon kuin heitä olikin matkan eri vaiheissa ollut kokoontuneena perinnejunan sinisten pikajunanvaunujen mukavia penkkejä kuluttamaan. Viimeistenkin matkustajien kadotessa Kokkolan yöhön teräsjuna sai jo hetken huokaista. Olihan sama runko neuvostosähkövetureineen päivineen lähtenyt ensin aamuvarhaisella Tampereelta Vaasaan, josta tehnyt päivällä pari Seinäjoen-reissua, ja nyt vielä iltapikajunana Kokkolaan. Mittaamattomien matkojen päästä taivaltanut. Kaukaisuuteen katoava. Aina ollut ja aina olemaan tuleva. Vanha ja vanhanaikainen. Auringonlaskun juna. |
||||
|
24.08.2014 21:13 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Oli muuten hauska ja ilmeisen osuva selvitys johtaja Nymanilta. =o) Luulin jo ettei tuonlaatuisia leikittelyjä voisi kenenkään kymmen- tai kaksisormijärjestelmällä syntyäkään enää Veikko Huovisen (1927-2009) jälkeen – siltikään vaikka juuri tuollaisia tekstejä tässä maailmassa tarvittaisiin. | ||||
|
23.08.2014 12:26 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Normaalia toimintaa tänäkin päivänä. Esim. https://www.vaunut.org/kuva/94971 Mutta se on kyllä totta, että vaaratonta se ei ole. Esim: http://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/raideliikenneonnettomuuksientutkinta/1997/c11997r_tutkintaselostus/c11997r_tutkintaselostus.pdf Vaikka toisaalta omat riskinsä ja työtapaturman vaaransa on kai melkein kaikissa töissä. Ei kai täysin vaaratonta työtä voi olla olemassakaan. |
||||
|
Kuvasarja: Bussipassiloma ’14 – reportaasi yleisten kulkulaitosten ja rautateiden Suomesta III |
18.08.2014 16:33 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Voi jukra, mistähän saisin käyttööni aikakoneen? Kyllähän linja-autossakin voi nukkua, ainakin jos on tarpeeksi väsynyt. Rengasmatkan toinen yö Kokkolassa jäi unien osalta jokseenkin lyhyeksi. Pikajuna 407 (Sr1 3061 + Ein 23235 + Ein 23242 + EFiti 23656 + Eip 23149) saapui sinne lovipyörät jyskyttäen klo 23:00, kun taas Turusta lähtenyt yöpikavuoro Ouluun lähti jo 04:55. Enhän minä niin lyhyeksi aikaa raaskinut kirjautua leirintäalueelle, tai muutenkaan lähteä taapertamaan kovin etäälle asemalta. Laitoin teltan VR:n veturivarikon taakse sopivaan metsikköön. Siinä lähistöllä makasi samainen sininen runko koko yön valot päällä. Aamulla se taas tuntui lähtevän klo 4:15 P 403:na Ouluun. Kuulin kun lovipyörät hakkasivat tahtia junan häipyessä Matkanevan suuntaan. Nukkuminen Kokkolan veturivarikon takana oli vähän niin ja näin. MGO:t pauhasivat, kun vetureita käynnisteltiin tai käytiin tankkaamassa ja Dv12-nippuja kasattiin tai hajotettiin. Jarrut vain kirskahtivat, kun vetureita pyöriteltiin kääntöpöydällä. Myös Dr16-veturit (Iso Vaalee) huudattivat Pielstickin myllyjään, jäähdyttimen plektejään ja sähkökojeistojaan. Veturinkuljettajat eivät suinkaan säästelleet tehoja laittaessaan pasute- tai puutavarajunia vauhtiin. Turbot ujelsivat. Syväsatamaan suuntaavat, Sr1-parien vetämät pitkät Vok-letkat jyskyttivät vaihteissa. SA3:t paukkuivat kostamuslaista rautamalmia kuljettavan junan nopeuden äkkinäisesti hidastuessa, kun pitkä roikka meni kasaan. Klappi hävisi vaunu kerrallaan, ketjureaktion tavoin. Myös Ahlbergin (os. Kare) Eija kuulutteli aseman kovaäänisistä kantavalla, mutta hyvin tomeralla, äänellään yöjunat saapuviksi ja lähteviksi. Niinpä yöautossa klo 04:55–08:00 taittamani matkaosuus Kokkolasta Ouluun olikin sitä, että pää retkahteli alas kuin pilkki, tai jos nojasin enemmän taakse, nukuin suu auki. Vähemmällä vaivalla ja suuremmalla mukavuudella olisin matkasta suoriutunut, jos olisin majoittunut hotelleihin tai motelleihin. Ei olisi tarvinnut kantaa mukana telttaa ja makuupussia. Mutta minkäs teet kun olet nuuka? | ||||
|
18.08.2014 15:02 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Otin tästä samasta yöjunasta pari kuvaa pari kilsaa pohjoisempana, Pohjoisen Rautatienkadun ja Oravankadun kulmassa. Siellä bongasin myös ensimmäisessä kommentissa mainitun Tampereelle kulkeneen henkilöjunan (H 9713, Sm4 6x13). Kovin verkkaiselta näytti junan kulku siinäkin kohtaa. Pääradan alikulun kautta kulki samalla viikonloppuvapailta tai iltalomilta palailevia, Viestirykmenttiin suuntaavia varusmiehiä ja -naisia. Kotimatkani Pasilasta Turkuun ulottuvan osuuden istuskelin kokonaan kaksikerroksisen junan IC 973 (Sr2 3221 + Ed 28108 + Ed 28091 + Edfs 28325 + Edb 28422 + Edo 28609) aivan takimmaisessa kulmassa, Edon yläkerrassa, istuimella 65 – Sr2:n ohjaamossa istuneesta veturinkuljettajasta katsoen kaikkein etäisimmällä yleisölle tarkoitetulla istuimella. Pokerinaamaisten kivimiesten tarjoama Supersäästö-lippuni maksoi vain viisi euroa, mutta sillä sainkin käytännössä tavallaan ohjausvaunun koko yläkerran privaattiin käyttööni, koska yksikään kanssamatkustaja ei käynyt siellä koko matkan aikana. Ainoastaan konduktööri piipahti siellä hyvin pikaisesti leimaamassa lippuni pian Pasilan jälkeen. "Presidenttiä pappilaan", kuten sanotaan. Edon yläkerran ikkunasta olikin eri metka ihmetellä matkalla silmät ymmyrkäisinä maailman menoa. Karjaalla juna IC 973 oli siinä viisi minuuttia puolenyön jälkeen. Ehkä kolme matkustajaa näytti jäävän junasta siinä, joukossa myös Dragsvikiin matkaava rannikkojääkäri. Kello 2200 taitaa tosin nykyään olla yleisempi viikonloppuvapaalta (VLV) ilmoittautumisen määräaika. Kun ei Karjaalta ajeta muita julkisia Dragsvikin suuntaan enää sydänyön korvilla (Viimeinen juna lähtee klo 2210, viimeinen linja-auto arkisin klo 2225, pyhäisin klo 2100.) varusmiehemme – niin lomapukuun m/05 tälläytynyt ja vihreällä baretilla lakitettu kuin olikin – marssi plankittuine nahkavarsikenkineen taksitolpalla, siinä Tk 3 1170:n vieressä, päivystäneiden pirssien luokse. Suolainenhan kyydityksestä Karjaalta Dragsvikiin saattoi päivärahojen tasoon nähden tulla, mutta sitä suolaisempi oli epäilemättä vastaanotto kasarmin portilla, puhumattakaan kasarmin sisällä. Vieläköhän komppanian päivystäjällä kuuluu killua kaulassa se sellainen "banaani"? Muistan kun minullekin ängettiin se kerran. Kello alkoi sitten tulla kuusi aamulla, niin ajattelin aloitella hissun kissun herrojen herättelyn. Sanoin kasarmin yläkerran käytävällä: "Komppaniassa herätys!". Tosin taisin lausahtaa sen liiankin suurta volyymiä käyttäen, koska samalla alakerrankin ovet lävähtivät selälleen. Yhtä kaikki, tupien oville kuitenkin ilmestyi peljäytetyn näköisiä "janttereita". |
||||
|
14.08.2014 18:46 | Ari-Pekka Lanne | ||
| No nyt kuuluu jo jotain niistä korvaavista kuljetuksista. Hallituksen asettama laaja työryhmä selvittää, voitaisiinko pimeät taksit sallia koululaiskuljetusten välineenä: http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/08/14/kimppakyydeilla-tienaaminen-sallituksi-taksiliitto-vastustaa-ankarasti Melkein uskaltaisin väittää, että toteutuessaan tämä mainion "Toivopuolueemme" ansiokas, selvästikin oikein urakalla harmaata taloutta vastustava ja vihreää joukkoliikennettä edistävä pohdinta tarkoittaisi Haukivuoren, niin kuin monien muidenkin pikkupaikkakuntien, käytännössä enää lähinnä koululaisia palvelevien vakiovuorojen lakkauttamista. |
||||
|
12.08.2014 19:11 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Päinvastoin, kiitokset kun huomasit huomaavaisesti huomauttaa meitä kekkeruusseja tästä ainutlaatuisesta tapahtumasta. Itseltä olisi kyllä muuten mennyt sukkana ohi. Vaikka eipä tuolla asemanseutuvilla sitten muita yhtä originelleja kameramiehiä näkynytkään. Ilmapiiri oli hopeisesta, kuulaasta, mystisestä ja haaveiluun unohtuvasta elokuun kuutamoyöstä huolimatta hyvin arkinen ja hillitty – ei puhettakaan mistään kepeästä karnevaalitunnelmasta. IC²-vaunujen sisältäkään ei rohjennut jalkautua laiturille kuin pari kourallista kyytiläisiä, joten tästä linjasivusta VR Group ei kyllä netonnut mitään sellaista "kairankuuluisan Kuoliaaksinaurattajan" tuvan lattian alla olevan kultakimpaleen arvoista tiliä. Juna näytti jäävän yöseeksi noille sijoilleen, kääntyen aamulla oletettavimmin IC 942:ksi. Jospa se sitten oli tätä suositumpi vuoro. |
||||
|
|
09.08.2014 22:07 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Hypetyksestä en tiedä, mutta johonkinhan se on junaliikenteemme vähittäisessä lakkauttamisessakin raja vedettävä, ennen kuin vielä jäljellä oleva liikenne loppuu kokonaan. Jos tehdään päättäjille selväksi, että pysähdyspaikkojen lakkauttaminen nostattaa aina vain enemmän ja kuuluvampia soraääniä, ehkä lakkauttamisvimma saadaan jossain kohtaa loppumaan. Siinä mielessä on vain positiivista, kun rautatieharrastajat ovat nyt keskittäneet pyhiinvaelluksensa Haukivuorelle. Se on sellaista passiivista kansalaisaktivismia – tiedä sitten antaako se mitään, tai johtaako mihinkään, mutta eipä se juuri mitään otakaan. | ||||