04.01.2014 14:11 | Martin Hillebard | |||
Tuon oikealla näkyvän, ruokalan kai, nimi Blauer Engel tuo mieleeni jonkun sota-ajan saksalaisen kokoillan-elokuvan. Jokin viesti siihen kyllä liittyy. Ainakin vanhemmille kansalaisille, saksalaisille ja ehkä toisillekin. | ||||
03.01.2014 21:49 | Martin Hillebard | |||
Vanhana rosenlewiläisenä, kyllä nuo pelmuavat sellutehtaan piiput vielläkin saa "tärinät" kehoon. Nykyään kun kaikki on niin paljon sitä elektroniikkaa, kyllä tuntuu hyvältä lukea vielä jotakin nk Tehtaan varjossa kasvaneilta. Vai ymmärsinkö oikein? |
||||
03.01.2014 21:36 | Martin Hillebard | |||
Amerikkalainen Alexander Graham Bell kuuluu rakentaneen ensimmäisen puhelimen jolla oli käytännöllistä merkitystä, vuonna 1875. Ihanaa että keksintö on vihdoinkin ehtinyt käyttöön, Idän ihmeissä kenties Lännen kauhuissa. Uuden Vuoden ensimmäinen vitsi. Alexander: - Rakas vaimo, olen juuri keksinyt PUHELIMEN! Miksi se ei toimi?? Vaimo: - Hyvä mieheni. Käsitykseni mukaan Sinun pitäisi keksiä niitä KAKSI KAPPALETTA. |
||||
Kuvasarja: Asemien valot |
03.01.2014 21:22 | Martin Hillebard | ||
Lievästi sanottuna asiallinen jopa kaunis. Meikäläinen tuppautui mukaan kommenteihin etupäässä kysymyksin asemien nimien alkuperästä. Jonkinasteinen arkipäivän kielitiede on ollut suuri huvini jo kouluvuosistani 1960 -luvulta alkaen. | ||||
03.01.2014 21:14 | Martin Hillebard | |||
Joka ei ainakaan nykyruotsissa, merkitse yhtikäs mittään. | ||||
03.01.2014 21:02 | Martin Hillebard | |||
Mistä tulee aseman nimi? Tuskinpa Apinoiden planeetalta (monkey) | ||||
03.01.2014 20:56 | Martin Hillebard | |||
Ymmärsinkö ihan oikein: Odottiko juna miestä/naista varttitunnin että hän ehti käydä noutamassa unohtamansa passin hotellista? Jos näin oli, niin kyllä vanhalle kunnon rautatielaitokselle täydet pisteet. | ||||
03.01.2014 18:04 | Martin Hillebard | |||
Joskus vuosikymmeniä sitten luin projektista, jossa tällainen vauhtipyörä-voimanlähde olisi asennettu kaupunkibussia liikuttamaan. Vaunun katolle olisi asennettu sarvet, huomattavasti lyhyemmät kuin tavallisissa trollikoissa, ja jotka olisivat onnikan pysäkillä seistessä joutuneet kosketukseen kadun yläpuolella sijaitseviin kiinteisiin virtalähteisiin. Kun huimapyörä olisi siihen yhdistetyn sähkömoottorin avulla sitten kiihdytetty riittävälle kierrosluvulle, niin vaunu olisi saanut nytkähtää liikkeelle matkalle kohti seuraavaa seisokkia. En tiedä rakennettiinko näistä koskaan edes prototyyppiä, ja mitkä olisivat sitten olleet järjestelmän edut vs. diesel-bussit, tai johdinautot - no ainakaan ei jälkimmäisiin verrattuna, olisi ollut tarvis rakentaa ajojohto-linjoja, ja edellisiin verrattuna täydellinen (paikallinen) saasteettomuus, joka lukemani kirjoitelman painatuksen aikoihin ei tosin vielä ollut erityisemmin huomiollepantava näkökohta. Kysyä voi esimerkiksi siis, kuinka kulkuneuvo olisi pärjäillyt iltapäivän ruuhkassa... vauhtipyörän kierrosten vääjäämättömästi hidastuessa, ja seuraavalle liike-energian latauspaikalle vielä kappale matkaa. Kirjoittaja itse kyseli, mitä tuhoja "valloilleen päässyt" vauhtipyörä voisi aiheuttaa. - Olipa yllätys että tuota ehdotettua tekniikkaa, lopulta sovellettiin raidekulkuneuvoon! |
||||
03.01.2014 17:36 | Martin Hillebard | |||
Aika hauska tämän ilmoituksen laatijan logiikka: Aikataulu Helsingistä Tampereelle luetaan alhaalta ylöspäin! No mikä ettei, kartalla etelästä pohjoiseenpäin juuri niinhän se juna etenee. Ja tulee takaisin alamäkeen... vanhojen graafisten ratalinjan pitkittäiskuvausten mukaisesti, pääosan matkaa ihan fyysisestikin. | ||||
03.01.2014 16:58 | Martin Hillebard | |||
Mistä johtunee mutta ainakin minun ruudussani tämä kuva antaa voimakkaan kolmiulotteisen vaikutelman! Tuntuu niinkuin seisoisin itse tuossa radan varressa. Tai että tässä olisi ikkuna, josta voi astua sisään toiseen paikkaan ja ehkä aikaankin niinkuin jossakin Narnia-sadussa. Mahdottoman hienoja otoksia, ylipäätään! |
||||
01.01.2014 13:41 | Martin Hillebard | |||
Tutun oloinen peli. Taisi olla Märklinin mallistossa 1960 -luvulla. | ||||
31.12.2013 23:17 | Martin Hillebard | |||
Olipa tuossa paljon juttua VR:n dieselöinnin alkuaikojen valinnoista ....joilla ehkä oli myös kauaskantoinen vaikutus tulevaan vetokaluston hankintapolitiikkaan, mene tiedä. Tässä Vanhan vuoden viime hetkillä tulee vielä mieleen kysymys: Mikäs sitten oli saksalaisen MaK:in asema tässä, kuten Suomen Kuvalehti tosiaan asian yli viisikymmentä vuotta sitten ilmaisi, Veturien kolmimaaottelussa? Joskus silloin vuonna 1959 se vain hävisi vähin äänin - kuten Nohabkin - Hurun selvittyä kuvaannolliselle kultamitalille. Vanhan ajan urheilumiehillä oli jokin sanonta, että tärkeintä on rehti kilpailu jne. Näiden päivien keskustelusta voi kuitenkin vetää johtopäätöksen, että jalossa kilvassa tuntui myös dopingin käryä. |
||||
30.12.2013 22:47 | Martin Hillebard | |||
Vanha Sockenbacka asemahuone vaikuttaa seisovan paikoilaan. Ai anteeksi eihän tätä toista kotimaista ole enää lupa käyttää. Ruotsin johtava päivälehti Svenska Dagbladet kirjoitti joulunpyhinä toistuvasti artikkeleita siitä, kuinka ruotsinkielisiä nykyään vainotaan Suomessa jopa niin että finlands-svenskarnas oikeuksia puolustavat ovat saaneet murha-uhkauksia. No tämä ei enää kuulu rautatie-sivuille. Vai kuuluu? Ns. hurrit tekivät paljon maamme teollisuuden ja kaupan kehittämisessä, aikana kun no, etniset suomalaiset hankkivat viellä enimmäkseen elantonsa maa -ja metsätalous- ammateista. Nyt vaihtuu vuosi. Historia on niinkuin historia on emmekä sitä enää voi muuksi muuttaa. Nostan lasini sekä suomalaisuudelle ELÄKÖÖN ELÄKÖÖN ELÄKÖÖN että viikinkien jälkeläisille, jotka jakoivat historiamme kanssamme seitsemänsadan vuoden juoksulla HURRA : -: neljä kertaa. |
||||
30.12.2013 22:14 | Martin Hillebard | |||
Todella hyvä otos. Sopisi hyvin Ruotsin Junakerhon SJK "Tåg" lehteen. | ||||
30.12.2013 22:11 | Martin Hillebard | |||
Oikealla nähdäkseni vanhanajan veturitalli. Kuinka näitä kutsuttiinkaan. Lokomotivenschuppen? | ||||
30.12.2013 16:21 | Martin Hillebard | |||
Disabled Toilet on ensi vilkaisulla kyllä kuten Invalidisoitunut Vessa. Englanninkielisissä maissa voidaan kuitenkin sama asia ilmaista monessa eri asussa, ilman joidenkin direktiivien pakottavia säännöksiä. VAROITUS RANNIKKO-LINJA ei tosin minulle aukea. |
||||
30.12.2013 16:11 | Martin Hillebard | |||
Kehäkolmosen sisäpuolella ei nk suuri yleisö varmaan paljoakaan tiedä itäisen Suomen nykyisestä elinkeinoelämästä. Että tokkopa sitä paljon onkaan, paitsi mitä nyt jotakin kalakukkojen (=syötävien) myymistä jossakin torilla.... | ||||
29.12.2013 21:52 | Martin Hillebard | |||
Tor, Kuvaamani värien sekoittelu toteutuu taiteilijoitten paleteilla, ja silloin on kysymys nimenomaa pigmenteistä. Valo on energiaa, joka mahdollistaa näköaistimme, ja myös eri "värien" kokemisemme pääpiirteittään mainitsemallasi aaltopituuksien heijastumisen vs. absorboinnin ansiosta. Jos valkoinen valo taitetaan prismalla, niin esille tulevat kaikki sateenkaaren värit siis ei pigmentteinä, vaan värillisenä valona, ja käsitykseni mukaan siinä on kaikki mitä silmämme pystyvät havaitsemaan. Spektrin eli kirjon ulkopuolelle jäävät infrapuna, ja ultravioletti - taitaa olla olemassa ötököitä jotka kykenevät nekin havaitsemaan. Onhan näistä kirjoitettu paljon. Totta, olisi jännää kuulla jonkun tosiaan alaan perehtyneen kommentit. |
||||
29.12.2013 21:01 | Martin Hillebard | |||
Ehkäpä asemarakennus toimi myös asuntona joillekin liikennepaikan henkilökunnasta - alakerroksen vasemman puolen kaksoisikkunassa on verhot. Itse asemahuoneen takana näkyy jonkinlainen talousrakennus, ja oikealla elintarvikkeitten säilyttämiseen tarkoitettu maakellari. | ||||
29.12.2013 17:38 | Martin Hillebard | |||
Eri koneiden - myös vetureitten - tehojen vertailua aika-akselilla edeten vaikeuttaa tuo vuosien saatossa vaihdellut mittayksikköjen käyttö. Eräässä lähteessä kerrotaan, että A 1 siis SVR ensimmäisen veturityypin KATTILATEHO oli 280 hv, samassa yhteydessä myös että kuuluisan "Ilmarisen" eli siis A 1 # 3 VETOVOIMA oli 3030 kg. Vuoden 1960 nurkilla käytöstä pois jääneen Pr 2 kattilatehoksi ilmoitetaan kunnioitettavat 1 396 hevosvoimaa; vielä muutaman vuoden virkataivaltaan jatkaneilla Paikuilla Pr 1, Vetovoima 10 300 kg. Ukko-Pekan vetovoimaksi ilmoitetaan 11 610 kilogrammaa ja Riston 15 900. Kuinka verrata näitä Huruun Hr 12, moottoriN teho 1 900 hv, ja Hr 13 Alsthomiin moottoriEN teho 2 800 hevosvoimaa. Edellä mainittu saattaa vaikuttaa viisastelulta, mutta olisipa kiva joskus kuulla jotakin kouriintuntuvaa siitä, kuinka paljon kuormaa lähti liikkelle kunkin vetopelin koukussa. Sittemminhän soppaa tulivat sekoittamaan myös kilowattitunnit...jopa yksityisautojen myynti-ilmoituksissa! Kuinkahan moni näitä oppi mieltämään en minä ainakaan. Vetureista puheenolleen tajusin sentään, että ne kg:t eivät tarkoittaneet suurinta sallittua junapainoa. Huokaus. Vertauksen vuoksi: Britannian (valtakunnallisten) rautateitten viimeisin tilattu veturisarja, 2 - 10 - 0 Class 9:n "Tractive Effort" on 39 667 lb (paunaa) eli 17 850 "kiloa" ... päihittää Riston. Sarjan viimeisin edustaja "Evening Star" (iltatähti...) valmistui vuonna 1960. Vuonna 1962 valmistunut raskas diesel-linjaveturi luokka DP2 niihin aikoihin viellä koeajoissa, tämän vetovoimaksi ilmoitetaan 50 000 lb eli 22 700 kg. Hevosvoimiksi kerrotaan 2 700 ja se on täällä yhtä ymmärrettävä yksikkö kuin meilläkin pimeässä Pohjolassa. Ollut enenevässä määrin jo Ranskan vallankumouksesta saakka. |
||||
29.12.2013 14:57 | Martin Hillebard | |||
Klassisen väriopin mukaisesti, Sininen, punainen ja keltainen ovat päävärejä; Niitä ei voi prisman avulla eikä muutenkaan hajoittaa enää enempi perus-aineosiin. - Väliväreiksi kutsutaan niitä kolmea, jotka syntyvät edellisten pigmenttejä keskenään sekoittamalla. Punaisesta ja sinisestä syntyy 50:50 % sekoituksena violetti; Punaisesta ja keltaisesta oranssi; ja sinisestä ja keltaisesta vihreä. Ruskea on sekoitus jossa on enempi punaista ja keltaista, ja vähemmin sinistä. Tämä on siis teoriaa. Käytännössä silmämme pystyvät erottamaan kymmeniä tuhansia eri vivahteita mutta kuinka koemme ne riippuu paljolti valaistusolosuhteista, kontrasteista muuhun ympäristöön jne. Käytännössä on myös niin, että monet värit OVAT ns. sopimuksia useimmiten sanattomia, ja aikojen kuluessa käytäntöön otettuja, eli sekoituksia eri teoreettisista pääväreistä mutta joille meillä on nimitykset. Taivaansininen; Tuvanpunainen; Postinkeltainen. Mitä rautateihin tulee, niin varsinkin Iso-Britanniassa on runsaasti nimityksiä veturien ja vaunujen väreille. "Brunswick Green..." Niin, kyllähän Suomessakin joskus kuulee käsitteen veturinvihreä. Samankin värin voi kokea ihan eri tavoin tilanteesta riippuen. Kuten punaisen lipun ennen vanhaan... vappukulkueessa, ja kotimatkalla taas rautatieläisen kädessä. |
||||
29.12.2013 13:54 | Martin Hillebard | |||
Vain muutama vuosi takaisinkelaamalla kuvassa voisi näkyä toisensorttista vaihtotyökalustoa. Varikolla näki 1960-luvun puolessavälissä vielä, Kanoja kuin ...kanalassa. Mahtaako tuo oikealla näkyvä muhkea jugend-linna seistä paikoillaan? Tosiaan, laivat ovat edelleen, Konventionaalisia rahtilaivoja. |
||||
29.12.2013 13:37 | Martin Hillebard | |||
Järvenpäässä kolkutteli Dm 7 pohjoisen suuntaan joskus aatto- iltapäivän kolmen neljän maissa, sitten laskeutui Pääradankin ylle suuri jouluinen rauha. Tämä oli aikaa ennen sähköistystä. | ||||
28.12.2013 17:33 | Martin Hillebard | |||
On tämä nyt ainakin aika iloinen väriyhdistelmä. Varsinkin kun vertaa tuohon vaununkyljen tosiaan likaisen-valkoiseen, "Visuaaliseen imagoon". | ||||
27.12.2013 21:48 | Martin Hillebard | |||
Tämä oli kyllä paras vuoden 2013 joulukortti. "Mitä poika muistaa". Niin, kylläkin # 4142 moottorin jyrinän, ja kun viellä koulupoika "painoi kasvot junan ikkunaan". On asioita mitä "ne" = elämän raskaalla taipaleella ei voi toiselta ottaa. Hyvää Uutta vuotta. Luokoon se muistoja TEille nuorille - ja taaskin meni hörhöksi staralle. Tai ehkä sittenkään täysin. |
||||
27.12.2013 21:33 | Martin Hillebard | |||
Siinähän se taas on. Kaikki betonimöykkyä täyteen. Kun missään muualla ei ole tilaa. | ||||
27.12.2013 21:15 | Martin Hillebard | |||
Olisipa kiinnostavaa tietää, lukevatko VR "vastuuliset" koskaan näitä VORG sivuja? Pöhköt suojatyöpaikkalaiset. | ||||
27.12.2013 21:06 | Martin Hillebard | |||
Tänä vuonna jäi Jouluikkuna näkemättä. | ||||
27.12.2013 21:03 | Martin Hillebard | |||
VETURIEN KOLMIMAAOTTELU, kuten Suomen Kuvalehti otsikoi samana vuonna 1959. Höyryveturien valmistus Suomessa oli päättynyt pari vuotta aikaisemmin kun viimeinen Risto = Tr 1 # 1096 luovutettiin VR:lle joulukuussa 1957. Nyt piti panostamaan dieseleihin. Tuona vuonna oli koeajossa kolme kappaletta: kuvan esittämä ruotsalainen Nohabin, ent. perinteikkään paljon höyryvetureita rakentaneen Nyqvist & Holm raskas veturi; saksalainen MaK ulkomuodoltaan kuten jokin myöhempien aikojen Dv 12, ja sitten TA-TAA: kotimainen Hurumme. Sillä kertaa suomalainen veturiteollisuus kuvaannollisesti sanoen nousi kultapallille. Sähköistyksen myötä vuosikymmen myöhemmin, jäi ehkä lohdutuspalkinnolle Sm 1. * * * Hyvä niinkin. Happy New Year friends. Seuraavan sukupolven sähköveturit kuuluvat olevan, joitakin ulkomaan Hectors tai Vectors. |
||||
26.12.2013 13:30 | Martin Hillebard | |||
Oleskelin joskus vuodenvaihteen 1989/90 tienoilla kaksi kuukautta Bombayssa, Intian länsirannikolla. Siellä myytävää tuotetta kutsuttiin Hindu-Cola. Vuosikymmentä myöhemmin oli asiaa Peruun, jossa jäimme joksikin aikaa pääkaupunki Liman "asukkaiksi". Täällä latkimme janoon, Inca-Colaa. En muista kummassakaan kaupungissa nähneeni yhtään englantilaistyyppistä pubia. Yhtä hyvä, + 32 C lämpötilassa auringonlaskun aikaan olisi taitanut kalja kihahtaa päähän melkoisesti. Edellämainitut litkut olivat siten erittäin hyvä vaihtoehto. |
||||
26.12.2013 13:11 | Martin Hillebard | |||
Tuo ## 3111 ja 3112 tausta oli kyllä uutuus ja yllätys. Millä tavalla "valmistama"? Ei varmaankaan niinkuin aikoinaan Tampellalla & Lokomolla missä kaikki osat työstettiin ja niitattiin kokoon itse. Koottu eri puolilta haalituista tuonti-osista, ehkä? | ||||
26.12.2013 12:54 | Martin Hillebard | |||
Tuosta vesiviskurista ei Petteri Punakuonon juottaminen taitanut enää onnistua. Jotakin puuttuu... | ||||
26.12.2013 12:50 | Martin Hillebard | |||
Jospa joku lelutehtailija mainostaisi niitä Transformers robottiukkoja. Mahtaisivatko kaikki uskaltaa sillä junalla matkustaakaan. | ||||
26.12.2013 12:46 | Martin Hillebard | |||
Niin, ja joululahjat on justiinsa jaettu. No, tuleepahan niitä syntymäpäiviä kaikenikäisille.... | ||||
26.12.2013 12:42 | Martin Hillebard | |||
... Happy New Year to everybody. | ||||
24.12.2013 18:50 | Martin Hillebard | |||
Pohjoisnavan Pikajuna, osa II? ... Part II: Return by the Railcar. Paluu kiskobussilla. * * * Vuodet ovat vierineet. Mitä poika muistaa...? |
||||
24.12.2013 12:48 | Martin Hillebard | |||
Totta. Ruotsinkielisten määrä oli häviävän pieni - Rosenlewin pääkonttorilla haasteltiin kyllä molemmilla kotimaisilla. Oli olemassa myös ruotsinkielinen koulu ymmärtääkseni pääosin firman sponsoroima. Kokemäen joen rannassa oli rakennus "Suomalainen Klubi - Svenska Klubben". Niin että eipä täältä kielikonflikteja tainnut löytyä, etsimälläkään. Hyvää joulua kaikille. God Jul till alla. |
||||
23.12.2013 21:45 | Martin Hillebard | |||
Porin puolessa on paljon paikannimiä, jotka ovat väännöksiä Ruotsinkielestä. Johtuu alueen vanhoista kieli-olosuhteista. Moni ei enää tiedä, mutta Rosenlewin Seikun sahalle tuli 1800 -luvun toisella puoliskolla paljon duunareita "siirtolaisina" Ruotsista!! Siis 100% ruotsi äidinkielenä ja niinpä sahalle syntyi vähitellen oma paikallismurre. Jossa lautatarhaa kutsuttin "prekooli" (brädgården) jms. Itse olin töissä Rosenlewillä vv. 1984 - 1986 ja siihen aikaan enää firman johtoporras oli ruotsinkielistä. Käsitykseni mukaan ei täällä koskaan ollut sellaista kieli-konfliktia ollut, kuin monissa muissa Suomen kaupungeissa. No niin, "tiiliseinän" kappaleisiin jakamiseksi sai taas paukuttaa "muokkaa". USCH! |
||||
22.12.2013 19:18 | Martin Hillebard | |||
Jotenkin tulee Halloween mieleen. | ||||
22.12.2013 19:16 | Martin Hillebard | |||
Veturin nykyinen sijoitus ratapihan taustalle on täysin virheellinen. Ennen kun se seisoi asematalon pohjoispuolella se tosiaan "näyttäytyi" ohi matkustavalle. Nyt on melkein aina jokin junanrunko edessä. | ||||
21.12.2013 21:43 | Martin Hillebard | |||
Tätä kuvaa katsellessa tulee mieleen, kuinka monissa muodoissa HÖYRYVETURI esiintyikään valtakautenaan. Ja suuruusluokissaan. Pikku 600 -milliset. Toisessa päässä Amerikan Malletit. Ja kaikki ne täyttivät tehtävänsä, Omana aikanaan ja omassa maantieteellisessä ympäristössään. |
||||
20.12.2013 21:17 | Martin Hillebard | |||
Yritin muistella mutta ei onnistu. Perheemme oli hiljan muuttanut uuteen kotiin josta oli suora näköala Pääradalle ja tunnistin vähitellen veturin kuin veturin, mutta huomiointi niitten tehtävistä ja junien numeroista ja aikatauluista tuli myöhemmin. Visuaalinen muistikuvani on, että veturi tuli junansa kanssa aika vauhtia Saunakallion mäkeä alas km 38 ja 37 välimaastossa, ja että oli kirkas päivä. Pohjoiseen menosta ei tällaista kirkasta kuvaa ole jäänyt. Tunteina jotka olin koulussa en ole veturia voinut havainnoida. Sunnuntaisin se ei näyttäytynyt ehkä ei myöskään lauantaisin. |
||||
20.12.2013 20:32 | Martin Hillebard | |||
Tästäpä muistuu mieleeni tapahtuma joka olisi saanut ainakin loppuosaltaan jäädä tapahtumatta. Se oli 1960 -luvulla OLETETTAVSTI puolivälin tienoilla. Meitä oli Järvenpäässä kolme enemmän tai vähemmän porukassa toimivaa rautatieharrastajaa joista yksi oli minusta jonkin verran nuorempi Jouni Kariluoto. Päivänä muutama Jouni matkusti paikallisjunalla Riihimälle junia bongamaan ja valokuvaamaan ja silloinhan sattui. Hänen liikkuessaan siinä aseman tienoilla kamera kourassaan ilmestyi Kouvolan suunnasta näkyviin Tr 2 tavarajunaa vetäen. En muista missä vaiheessa hän sai kuulla, että tänään oli käynnissä TRUMANIEN SIIRTO Kouvolan varikolta, Riihimäelle, mutta kohta tuli toinenkin ja sitten viellä kolmas. No Jounilla riitti filmiä kamerassaan, se oli sitä sen ajan valoherkkää ja 36 ruutua per nauha. En tosiaan muista yksityiskohtia mutta hänen kertomuksestaan sai käsityksen että tilanne oli todellinen rautatieharrastajan lottovoitto. Paitsi se loppuhuipentuma. Takaisin Järvenpäässä nuorimies kiikutti kiireesti filminsä valokuvaamoon. Sekä muutaman päivän päästä, meni noutamaan tulosta. - Meillä olisi teille vähän jobinpostia... aloitti yleisöpalvelija tiskin takana. - Filminne oli mustavalkoinen ... panimme sen erehdyksessä kehitykseen värifilmin liemeen. Me tosiaan kuvasimme musta/valkoiselle viellä aika myöhään. Oli porukoita jotka tekivät niin vaikka "suuri yleisö" oli hyvää vauhtia siirtymässä värifilmin käyttöön. Vaan siis emme me. Itse muutin tyyliä joskus kuvatessani Helsingin ja Turun raitsikoita, niistä kuvista olisi tullut aika platkuja ilman värejä. Höyryveturia kuvatessa lähtökohdat olivat toiset. Jounin kuvat menivät täysin pilalle. Toista mahdollisuutta ei tullut. |
||||
19.12.2013 18:59 | Martin Hillebard | |||
Tämä on "replica" Saksan ensimmäisestä veturista. Alkuperäinen ei ole säilynyt - se taisi aikoinaan tulla Stephensonin veturitehtaalta Iso-Britanniasta. Rautatielinja Nürnberg - Fürth avattiin liikenteelle seitsemäs joulukuuta 1835. |
||||
19.12.2013 18:53 | Martin Hillebard | |||
Baureihe 52 = "Kriegslokomotiv". | ||||
19.12.2013 18:46 | Martin Hillebard | |||
Ilmeisesti puskinlyhtyjä ei ole mielletty "osiksi". Putz weg! | ||||
18.12.2013 21:23 | Martin Hillebard | |||
Tor, Vanhaan hyvään aikaan yhteiskunta oli haavoittuvainen koko ajan. Ruotsi/Suomen suurvalta-ajalla olimme melkein aina sodassa, ja kulkutaudeille = paiserutto joka saattoi surmata 1/3 väestöstämme ei kukaan voinut mitään. Alituisissa sodissamme ns. ryssää vastaan, suurin osa miehistä ei suinkaan kaatunut taistelussa, vaan kylmään nälkään haavoihin kuten kansallisrunoilijamme J L Runeberg kirjoittaa. Tämän päivän yhteiskunnassa, haavoittuvaisuus on sitä että olemme niin täydellisesti riippuvaisia ns. infrastruktuurista - ainakin kaupungeissa asuvat joita onkin valtaosa väestöstä. Riittää että sähköt katkeavat pitkäksi aikaa, etenkin tähän vuodenaikaan, niin olemme useimmat todella "helisemässä". Mahdollisen sodan sattuessa, ensimmäinen isku kohdistunee juuri tämän infran keskeisiin kohteisiin. No niin, eipä tämäkään kommentti kovin paljoa rautateitä sivua ... paitsi että ovathan nekin sitä valtakunnan infrastruktuuria. |
||||
17.12.2013 21:31 | Martin Hillebard | |||
Viellä yksi tyhmä kommentti tyyppiä työläiset vs. riistäjät. Rautatieläis-legendan mukaisesti, Kiertokanki saattoi riistäytyä irti käyttöpyörän "isopäästä" ja iskeytyä kuljettajanpuolen hytin lattian läpi ja silloin mies lähti "Indiana Valley Railroadille" eli rautatieläisten taivaaseen. En ole kyllä koskaan kuullut, Tätä todellisuudessa tapahtuneen mutta tuon englanninkielisen käsitteen opin kyllä Sinulta Ilkka aikojen alussa. Those were the days My friends. They will never be back. And as the smoke and steam from a locomotive's funnel, I will soon fade away. |
||||
17.12.2013 21:13 | Martin Hillebard | |||
George Orwell'in kirjallisuudessa historia pantiin uusiksi ihan päivittäin, kulloisenkin vallanpitäjän ajatusten mukaan. Ehkäpä "Kekkoslowakian" jakso on nyt syytä unohtaa. Se ken sen voi. |
||||
17.12.2013 21:00 | Martin Hillebard | |||
Kun minä aloitin "Kansakoulussa" syksyllä 1956 niin meille kohta opetettiin, että 2/3 Suomen väestöstä elää maalla, ja saa elantonsa maa/metsätaloudesta. Perheviljelmä = maalaistalo isäntineen, emäntineen, lehmineen, hevosineen, kanoineen JNE ja suuremmilla tiloilla myös renkeineen ja piikoineen oli sääntö, ei poikkeus. Nykyään höpötetään siitä ekologiasta silloin kynnettiin pelto hevospelillä ja kaura ei taatusti ollut tuontitavaraa jostakin araabiasta. Maito ja munat omasta talosta, ja lannoitteena viljelyksille ns kakka. Suolat ja sokerit piti tietysti ostaa Maalaiskaupasta. Kaikkiin taloihin ei ollut edes sähköjä, puhelin oli kyllä hämmästyttävän tavallinen siis se joka käytti niitä tuulessa laulavia lankoja. Viimeisimmän lukemani tilaston mukaisesti Suomen väestöstä on "maalaisia" enää luokkaa viisi prosenttia - Ruotsissa vain 2%. Uskon nämä ovat nykyään myös enemmän riippuvaisia Teknoyhdyskunnasta, kuin puoli vuosisataa takaisin. Itse asun saarella yhdyskunnassa, joka on jonkinmoinen välimuoto landen, ja stadin välillä. Meillä on kaikki "urbaanit" palvelut - ne jotka Mikon käsityksen mukaan voivat romahtaa koska tahansa - mutta jos ruoka loppuu, niin lämpimänä vuodenaikana metsistä löytyy marjoja, ja sieniä, ja merestä aina kalaa. Mitä rosvojoukkoihin tulee, niin täällä Lidingöllä toimii Hemvärnet, eli Suomessa ammoin lakkautetun Suojeluskunnan vastine. Summa summarum. Yhteiskuntamme ON erittäin haavoittuvainen. |
||||
17.12.2013 14:33 | Martin Hillebard | |||
Voi olla, etten ihan hallitse taidealan sanastoa - arkipäivän lukemistostani suurin osa on muutenkin jo kauan ollut ruotsinkielistä. Mitä tahdoin sanoa, että tämä, sanoisimmeko, väkisin kubistisiin tai muihin geometrisiin muotoihin puristettu arkkitehtuuri EI ole nykyaikaista, jos "nykyaikaisella" tarkoitetaan "uuden uutukaista". Jotkut kirjoittajat (niin, esim. Svenska Dagbladet'issa) käyttävät myös termiä futuristinen. Muotoilusta joka käsitykseni mukaan sai alkunsa joskus vuoden 1930 kieppeillä. En ole koskaan ollut Alvar Aallon ihalija, mutta jotkut hänen alkuvuosiensa tuotteet ovat kyllä silmää miellyttäviä. Sittemmin hän, ehkä, alkoi toistaa itseään, ja kun hän oli saavuttanut kansallispyhimyksen statuksen niin eipä miestä kukaan kai koskaan tohtinut arvostella. Se mitä nk. taideasiantuntijat lehdissä kirjoittavat, on mitä on. Itse en ymmärrä sellaisesta mitään; vain tavallisella duunarijärjellä totean onko jotakin kaunista, tai sitten ei. Tämä asematalo ei mielestäni ole kaunis. Eikä myöskään Finlandia -talo. Keinotekoisine muoto-kielineen, ja vierasperäisine julkisivumateriaaleineen. |