Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
27.11.2013 15:57 | Martin Hillebard | ||
| Schienenbus eli lätsy. Viittaus taaskin Märkliniin, vaikka tämä on hieman toinen malli. | ||||
|
27.11.2013 13:39 | Martin Hillebard | ||
| I bet sure he did. And that "Stellwerk" tower is so bl---ing typical German. How I love all this old timer sooty environs. | ||||
|
27.11.2013 13:14 | Martin Hillebard | ||
| Höyryveturisarjoja uudelleen litteroitaessa II maailmansodan aikoihin, S tarkoitti sekajunaveturia eikä mitään muuta. Nämä olivat kaikki 2 - 6 - 0 "Moguleita" jo sen ajan mitoissa pieniä ja heikkotehoisia. Sähkövetureitten tullessa viimeksimainitut siis "perivät" tuon tyyppikirjaimen eikä esim. E kuten joissakin muissa maissa ainakin Saksassa. No, yleiskäyttöönhän nämäkin sopivat, vaikka hevosvoimia, tai ehkä kilowatteja, onkin sota-ajasta huomattavasti runsaammin. Viimeisimmät Sk 1 ... Sk 6 -vetureista taisivat olla jossakin käytössä 1950/60 -lukujen taitteeseen asti. Kieltämättä sitkeitä koneita, nehän valmistettiin jo vuosina 1885 - 1905! |
||||
|
27.11.2013 12:33 | Martin Hillebard | ||
| Höyryveturin kulkiessa linjalla, luo sylinterien poistohöyry tarpeelisen keinotekoisen vedon tulipesään. Tässä viritelmässä, korkea tiilipiippu aikaansaa ylöspäin nousevan imun ja siis, tulen tehokkaamman palamisen. | ||||
|
25.11.2013 16:21 | Martin Hillebard | ||
| Onko järjestelmällä mitään KÄYTÄNNÖLLISTÄ = arkielämän tositarpeita palvelevaa merkitystä? Tarkoitan, jollakin Helsinki - Tampere, tai miksei Tukholma - Göteborg -välillä tavallisessa kaukojunassa ehtii toimittaa työ- ja yhteydenpitoasioita kaikesssa rauhassa, mutta metrossa ... muutamalla asemanvälillä... Vai onko niin että ainakin me pohjoismaalaiset olemme kaiken elektroniikkamme kanssa, vajonneet täysin leikkikoulu-ikäisten tasolle? Mainitsemassani Tukholman metrossa ajoittain noin 85 % matkustajista näplää jotakin rasiaa, vaikka matkan pituus olisi vain viisi tai kymmenen minuuttia. Tosin monet jatkavat näpläämistään myös "T-Central"in täpötäydellä laiturilla, joka mielestäni on turvallisuusriski jota eivät lievennä mitkään paljon puhutut heijastintarratkaan. Se vuosia sitten asennettu, ilmeisesti juuri GSM-reikäkaapeli on sikäli käytännöllinen, että jos matkaan "Tunnelbana"lla tulee jokin pitempi pysäys linjalla - ja niitä sattuu! niin voi kaivaa Nokian taskusta ja soittaa kotiin, että nyt ilmoittivat sattuneen sitä ja sitä, mutta älä ole huolissasi se ei sattunut minulle ja taidan päästä perille ehjin nahoin tosin vasta vajaan tunnin päästä. Edellyttäen, etten ole taaskin unohtanut ladata "rasian" akkua. |
||||
|
24.11.2013 20:49 | Martin Hillebard | ||
| Just niin, kieltomerkki. Kuorma-auton kuski: - Apua! sillan ajoaukko on vain 3.9 metriä korkea ja meidän väärinkuormattu lasti vähintään 4.5. Mitä nyt teemme! Kuorma-auton apumies: - Yhtään miliisiä ei ole näkyvissä! anna mennä kaasu pohjaan! |
||||
|
24.11.2013 20:36 | Martin Hillebard | ||
| Niin ja meitä lähinnä olevat yksilöt ovat Haapamäellä, ja Haapsalussa. Vai onko Pietarissakin ... siellähän kuuluu olevan yksi myös höyryvetureita edelleen majoittava varikko. Jopa poikkeustapauksissa hyöty-käyttöön...? | ||||
|
24.11.2013 20:23 | Martin Hillebard | ||
| Mahtaako tämä konferessivaunu olla sama, joka oli näytillä Porissa v. 1985 eräänkin rautatie-tapahtuman yhteydessä? Olin mukana silloin ja muistaakseni Alsthom veti, ja lyhyessä letkassa oli myös yxi vanha puukorinen salonkivaunu. | ||||
|
|
24.11.2013 17:40 | Martin Hillebard | ||
| Baureihe 52 - saksalainen sotaveturi. Näitä alettiin valmistaa vuonna 1942 ja konstruktio oli muihin samankokoisiin verrattuna yksinkertaisempi jolloin vetureita mm. voitiin rakentaa nopeammassa tahdissa. Valmistus jatkui vielä II maailmansodan jälkeenkin, tarkoitus oli tuottaa 15 000 yksilöä mutta vuoden 1950 tienoilla, kun valmistus lopetettiin, tuotantoluvuksi jäi runsaat seitsemäntuhatta. Saksan hävittyä sodan, vetureita jäi runsaasti eri puolille ex-sotatoimialueita ja eri maitten rautatiet omivatkin niitä sitten käyttöönsä, jopa Neuvostoliitto jossa vetureitten raideväli muutettiin keskieurooppalaisesta siihen viiteen jalkaan eli 1524 mm. DDR:n "Deutsche Reichsbahn" osti neukuilta "takaisin" 200 veturia ja uudelleenrakensi ne luokaksi 52.8. Kuvan esittämä kone on epäilemättä yksi tätä erää, numerona on 52 8156-3. Vetureitten arkikäyttö päättyi aikanaan, mutta niitä kuuluu säilyneen aika paljon ja useammassa maassa. |
||||
|
|
24.11.2013 17:08 | Martin Hillebard | ||
| Tukholman Tunnelbana -metrossa on tunnelien sivuseinille vedetty aika jämerät antenni-johtimet, joita myöten signaali kulkee arvatenkin tavallisessa kuparilangassa asemien välillä. Langaton etäisyys tämän antennin, ja vaunussa matkustavan käyttäjän aparaatin välillä on siis erittäin lyhyt. Yhteys vaikuttaa luotettavalta siitä päätellen mikä pulina junissa joskus käy varsinkin ruuhka-aikana. Junien kuljettajilla on 1960-luvulta ollut käytettävissään klassiset radiopuhelimet,yhteydenpidoksi mm. liikenteen ohjauskeskukseen. |
||||
|
24.11.2013 14:03 | Martin Hillebard | ||
| Olisiko aivan mahdotonta ottaa liikkuvan kaluston KOKONAISvärjäyksessä huomioon, havaittavuus- ja turvallisuustekijät? 1960-luvulla dieselvetureitten yleistyessä, VR:llä oli väriyhdistelmä puna/keltainen tavallinen: Sekä Hr 12 että Hr 13 -raskaat linjaveturisarjat sekä myös Vv- Sv- Sr- ja mitä kaikkea oli silloin ja vielä eteenpäinkin vaikkakin sittemmin uudistetuin sarjamerkinnöin. Dm 8/9 Porkkana -moottorijunat olivat ... porkkananvärisiä. En tiedä mikä kaikki näiden värien valintaan vaikutti, mutta ainakin ne olivat ILOISIA värejä, toisin kun nyt muodissa oleva likaisen lumen värinen. Niin, kyllä tätäkin kuvaa katsellessani mielestäni tuo "valkoinen" lähinnä sitä on. Vaaleanvihreästä voi olla mieltä sekä sitä että tätä. Vain Puolustusvoimissa käytetään vihreää kesällä, sekä valkoista talvella, turvavärityksenä siis "Camouflage" jotta vihollisen havainnointimahdollisuudet omien suhteen edes hieman huononisivat. Rautatiellä vs. käyttäjät, tilanne on vähintäinkin päinvastainen. |
||||
|
22.11.2013 20:59 | Martin Hillebard | ||
| Elämäntoverini on kuvataiteilija käymme usein Tukholman "Fotografiska Museum" näyttelyissä. Katsoi olkani ylitse näitä kuvia ja sanoi heti: Martin nuo Niilan valokuvat, pitäisi ehdottomasti panna valokuvanäyttelyyn! |
||||
|
22.11.2013 20:52 | Martin Hillebard | ||
| Kimmo, nyt alkavat yksityiskohdat hiljalleen palata mieleeni. Niinkuin myös se tosiseikka, että nk rikkaitten perheiden pojilla oli mahdolisuus kaikenlaiseen. Märklinin suuressa tuotevalikoimassa, oli mahdollisuuksia sekä "folkkari" että "rolls-royce" -tasolle. Eipä meillä useimmilla 1960 -luvun tulevaisuuden toivoilla mahdollisuuksia ollut, esittää "vaatimuksia". Tämän päivän todellisuus on toinen. En silti mihinkään hintaan, vaihtaisi pois lapsuuttani heidän kanssaan. |
||||
|
22.11.2013 20:30 | Martin Hillebard | ||
| Just niin! Junanryöstäjät kuriin! Pollisillahan on kuten tunnettua resursseja juuri tällaiseen. Valtakunnallisen mittakaavan rötösherroista, ei koskaan ole niin ollut väliä. | ||||
|
|
22.11.2013 16:23 | Martin Hillebard | ||
| Pitää paikkansa: Märklinin pienoisrautatiemiljöö kuvasi senaikaisen Bundesrepublik'in vastaavaa mittakaavassa 1:87. Itä-Saksasta, kuten muistakin Neuvostoliiton etupiirin maista, näki rautatieaiheisia kuvia harvoin jos koskaan. Eipä niitä satunnaiset turistit oikeastaan saaneetkaan kuvata. Mikä järjestelmä. Jossa tavallinen höyryveturikin oli olevinaan strateeginen kohde. Nyt näkee kaiken satelliittien google street mappien ym. välityksellä. Ha! |
||||
|
22.11.2013 16:06 | Martin Hillebard | ||
| Miksi muuten Hurut, siis Hr 12, hävisivät käytöstä niin suhteellisen "nuorina" ja täydellisesti?? Samaa,no,sukupolvea edustavat NOHABin paksukuonot vaihtoivat omistajaa vuosien vieriessä sen edestä että alkuperäinen käyttäjä olisi romuttanut kaikki tyynni. Itse havainnoin kaksi kappaletta joitakin kuukausia sitten, erään Tukholman esikaupungin sivuraiteella ja toisiinsa kytkettynä.En tiedä mitä tehtävää veturit olivat suorittamassa, mutta ei se ainakaan museohommilta näyttänyt. Eikä Hr 12/Dr 12 koskaan miltään kertakäyttötuotteelta vaikuttanut. |
||||
|
|
22.11.2013 15:31 | Martin Hillebard | ||
| Pienoisrautatie-valmistaja Märklinillä oli 1960-luvulla valikoimassaan raiteiston ja liikkuvan kaluston lisäksi eri varusteita mm. opastimia. Kuvassa näkyvät ovat kuin suoraan kataloogin sivuilta "Hauptsignal" ja "Vorsignal". En suurin surminkaan muista, toimiko siihen aikaan mikään järjestelmä automaattisesti. Firma myi rasioita "die Pulte" joiden avulla napista painamalla oli mahdollista esim. kääntää vaihde - sähkömekaanisella releellä. Elektroonisia ohjausjärjestelmiä nykyisessä mielessä ei ollut olemassakaan - tai ehkä jossakin kokeiluasteella. |
||||
|
21.11.2013 21:30 | Martin Hillebard | ||
| Tässä yhteydessä on mielenkiintoista todeta, kuinka erimittaisia rautatie- ja maaliikennekulkuneuvojen elinkaaret oikeasti ovat. Auton taloudellinen käyttöikä lie parikymmentä vuotta. Suomessa höyryveturilla puoli vuosisataa oli ihan normaalia. Muualla maailmassa, veturit saattoivat saavuttaa sadankin vuoden iän. Toinen asia on että autojen tekniikka kehittyi koko ajan, kun taas höyryveturin perusratkaisu jäi pysyväksi jo 1800-luvulla. |
||||
|
21.11.2013 20:40 | Martin Hillebard | ||
| Olisi ollut kyse kestävyysjuoksusta, lopputulos ehkä olisi ollut toisenlainen. | ||||
|
21.11.2013 16:09 | Martin Hillebard | ||
| Purohan se Rajajoki kai lähinnä on. Ruotsiksi sitä kutsutaan Systerbäck eli sanamukaisesti sisar-puro. Rännistä oli joskus ennen sotia sanonta, että kana voi sen yli kahlata ilman että polvet kastuu. Toisaalta olen lukenut juttuja, joissa laittomasti rajan ylittänyt oli UINUT Rajajoen ylitse. - No niin, kuvista ainakin käy ilmi, että rautatien tarpeeksi rakennettiin oikein kunnollinen silta. Jonka yli sopi myös kävellä...silloinkin kun semafoorin siipi oli alhaalla. |
||||
|
|
21.11.2013 15:42 | Martin Hillebard | ||
| Tästä veturista kuvia arkikäytössä näkee tosiaan harvoin. | ||||
|
19.11.2013 21:36 | Martin Hillebard | ||
| Katsoin koko kuvasarjaan mitään ei ollut tuttua. Voisiko joku valaista hämyä missä mennään. | ||||
|
19.11.2013 21:20 | Martin Hillebard | ||
| RUMAT? Siinähän teos odottaa kuljetusta erääseen maamme Nykytaiteen museoista. Ruukinpatruuna itse taisi kupsahtaa mutta Maire von Penningsenillä ei leskipäivinään ollut muutakaan tekemistä niin siitähän sponsoroimaan vaan. Oi, kun elämä on ikävystättyvää! No siinä joenrannan taidemuseossa ottavat kaiken vastaan rakas Gunnar. Keksi nyt sille nyt oiva nimi armas. - Jodå Älskling. Ne tårvet - mitanenydsiis puhaltavat - jaa! Se üks sähköveturi on punainen, siis oikeasti meidän unelma-aikaa! ja nüüd se vihreä vaunukkene, Eiks' se vastaa paremmin nyt trendiä. Ooh, suuri sankarnini! Tule minulle syliin. Huomenna lähetän niille taas, yks' poolimiljoona see vanhan kuukkelin rahoista! |
||||
|
19.11.2013 20:47 | Martin Hillebard | ||
| Rovaniemen "sakujen" räjäyttämät sillat tämä ei varmasti ole, Niistä minulla on surullinen kuva perhealbumissa. Vaikuttaa puusillalta "trestle" kuten amerikkalaiset sanovat. Villinä arvauksena ... Oulunjoki. Se vaikuttaa vanhoissa kartoissa aika leveältä, ja myös saariselta. |
||||
|
18.11.2013 22:00 | Martin Hillebard | ||
| Winterthur veturitehdas on ilmeisesti aikanaan pyrkinyt olemaan alansa edelläkävijä. 1920 -luvun loppua vasten, kun vieläkin yritettiin löytää ratkaisuja höyryveturin alhaiseen termaaliseen hyötysuhteeseen = huonoon polttoainetalouteen, niin nämä rakensivat kokeellisen "Winterthur- veturin". En mene tässä yksityiskohtiin, mutta veturin kattilan paine oli 60 kg/m3, ja toisin kuin klassisessa höyryveturissa, voima ei siirretty sylintereistä kankien välityksellä suoraan vetopyörille, vaan kampiakselille. Höyrykone oli ns. nopesti käyvä ja kolmisylinterinen. Kampiakselilta voima siirrettiin hammaspyörien välityksellä väliakseliin välityssuhteella 1:2.5. Väliakseli vuorostaan käytti sokkopyörää ja tämä kankien välityksellä itse vetopyöriä. Luistinlaitteiston sijasta, koneistoa ohjasi eräänlainen venttiilijärjestelmä. |
||||
|
16.11.2013 21:15 | Martin Hillebard | ||
| Helsing/or oli Shakespearin prinssi Hamletin Elsinore. "Something rotten in Denmark" jotain mätää Tanskanmaassa. Vanha kunnon Willie tuskin kirjoittaisi näin tämän päivän raitsikkaliikennettä kommentoidessaan... anteeksi talvilomalla 1988. Muuten tiedän vain että Tanskassa on fillarit olleet suosittuja jopa Kööpenhaminassa. Miten lie nykyään. |
||||
|
15.11.2013 21:53 | Martin Hillebard | ||
| On niinkuin tohtori Frankenstein olisi sivutöinään tehnyt myös insinöörin hommia. | ||||
|
14.11.2013 14:48 | Martin Hillebard | ||
| Kirveellä veistetty on aika osuva kuvaus X1 -junayksiköistä - ainakin sisustus oli mielettömän kolkko sekä mitä muotoiluun, että värien valintaan tuli. - Jos ensimmäisten sähkömoottoriVAUNUyksiköitten hankintaan Suomeen olisi myös sekoitettu idänkauppa-politiikkaa, niin millähän me olisimme kolistelleet ensimmäiset pari- kolme vuosikymmentä? Riikan vaunutehtaan RVR vehkeillä? Onhan niihinkin tullut tutustuttua, sekä mm. Eesti Elektriraudtee'llä, että myös tällä sivustolla. Kyllähän ne tehtävänsä täyttivät, mutta viimeistely "finish" oli vähän sitä että näkyi "työkirveen jälki". Mitä kotimaisesta sähköveturista olisi lopulta kehkeytynyt en uskalla arvioida vaikka epäilen että kyllä korkealaatuista. Ainoa dokumentaatio minkä niiltä ajoilta muistan oli yksi lehdessä julkaistu sivu- yleiskuva joka piirustus sekin ehkä oli nk taiteilijan näkemys asiasta. Totta ... emme saa koskaan tietää. |
||||
|
12.11.2013 21:19 | Martin Hillebard | ||
| ...kuuluuko kangaspuiden jyske. 1960 -luvulla oli schlaageri "Yli Urjalan/ja kautta Huittisten; kuuluu hirveä jyske varstojen". Trubaduuri taisi olla nimeltään Martti Innanen? | ||||
|
12.11.2013 16:33 | Martin Hillebard | ||
| Talon prouva osti perjantai-iltapäivänä Lidingön pitkäripaisesta italialaista punkkua, jonka tuotenimike oli juuri ALLEGRO. Ilmeisesti tavaramerkki -suoja ei aina ole kaikenkattava. Vrt. Budweiser olut jota valmistetaan sekä Tshekissä, että USAssa ilmeisesti sinne aikoinaan muuttaneitten omistajaperheen jäsenten toimesta. Näillä kahdella firmalla oli suukopua "brändin" tiimoilta vuosia takaperin mutta enpä ole kuullut, muuttuiko status quo mitenkään. Nykyään on yleistä että junia kutsutaan anglisismeillä siellä sun täällä. Oletettavasti käyttäjät oppivat, mitä kulloinenkin suoralaina tarkoittaa. * * * Monta vuotta sitten, Suomen Vientikoulutussäätiön, sittemmin FINTRA sisäisessä lehdessä oli pakina silloin muotiin tulleen "fingliskan" leviämisestä. Juttu oli otsikoitu "Flying Fish Rooster". Hups. Nyt taisi Esa Pakarinen kääntyä haudassaan. |
||||
|
12.11.2013 15:41 | Martin Hillebard | ||
| Tämä viimeinen kommentti tuo kyllä mieleen meikäläisten laatikkoaurat. Ne eivät tosin olleet omalla koneella varustettuja vaan niitä veti veturi, tai työnsi - kumpaakin menetelmää sovellettiin ja ratapihoilla mentiin joka tapauksessa edes - takaisin. Vetäminen linjalla johtui ehkä siitä,että pelättiin että jos aura juuttuisi kiinni veturin lykätessä höyrynsä voimalla niin seuraukset saattaisivat olla auran miehistölle erittäin kohtalokkaat. Auran teriä nostettiin ja laskettiin, ja siipiä avattiin ja suljettiin, käsipeli-vempaimilla auravaunun sisältä. Minkäänlaisia hydraulisia, sähkömekaanisia tms. apujärjestelmiä ei käytetty. Kyllähän se lumi kyytiä sai, senkin ajan menetelmillä. |
||||
|
12.11.2013 15:24 | Martin Hillebard | ||
| Jotkut asiat ovat niin suututtavia, että kun niistä aletaan puhua niin kommentti saattaa mennä hieman överiksi. Minulla on hatara muistikuva, että joskus kauan sitten hahmoteltiin että Keskupuistoa olisi jossakin muodossa jatkettu lähimain Asemarakennuksen länsipäädylle saakka. Tyhmistä suunnitelmista muistan vain Töölönlahden täyttämisen sekä sen, että se ehdotus nosti lehdistössä vastalauseitten jollei ihan myrskyä, niin laineita lahdella. Tukholmassa on menossa tällainen punatiili -miljööprojekti: vanhan Kaasulaitoksen alue kunnostetaan kulttuuri- ja virkistystarkoituksiin. Siitä on varmasti netissä jotakin mahd. kiinnostuneille "Gasverket". Jottei taas menisi vertailuksi Suomi vs. Ruotsi = kuningaskunnan eduksi, niin myös Tukholman keskusaseman ympärille ollaan kovasti lykkäämässä niitä betonimöykkyjä. Tähän asti hurjin suunnitelma on kattaaa koko keskusratapiha - suuruusluokkaa kuin Helsingissä olisi matkustajaraiteitten päätepuskureilta noin Linnunlauluun saakka - kiinteällä rakentamisella. Pienoismallissa se näyttää kuin pikkupoika olisi latonut, rakennuspalikoita vieri viereen märklininsä päälle. En tiedä mikä on nykyään Suomen keskimääräinen asukastiheys, luokkaa 20/neliökm?? Ei pitäisi olla suurempaa syytä latoa kaikkea tämän 1524 mm märklinin ympärille. Ajatellaanpa JOS sen sijaan olisi säilytetty vanhat hienot rakennukset, ja kehitetty alue kaiken kansan käyttöön vähän niinkuin mainittu kaasulaitos gasverket. Mutta niinhän siinä käy. Kuten eestiläiset sanovat, Tätikin olis' raitiovaunu, JOS tädillä olis' virroitin hatussa. |
||||
|
12.11.2013 14:54 | Martin Hillebard | ||
| Kuvan avovaunuista kaikkein vasemman- ja oikeanpuolimmainen ovat ilmeisesti klassisia Hdk -sellaisia, neliakselisesta ainakin kaksi seuraavaa vaikuttavat olevan Hk tai Hkk joita muistaakseni alettiin valmistaa juuri 1960 -luvulla. Valkonurkkaiset umpivaunut ovat Gdt ja Gbt - likaavan tavaran kuljetusvaunuja. Ne olivat teknisesti identtisiä Gd ja Gb:n kanssa ainakin näköhavaintoihin luottaen, mutta siis litteroitu + t, ja vuoden 1969 vaunutilaston mukaan luokilla oli kullakin omat numerosarjansa. Kummallista kyllä juuri tuossa listassa myös Gd on "alennettu" likaavan tavaran kuljetuksiin. Todennäköisesti tämä jotenkin liittyy vaunujen jo silloin varsin kunnioitettavaan ikään. Mahtaako tunnistus-yritykseni pitää paikkaansa? |
||||
|
|
11.11.2013 20:51 | Martin Hillebard | ||
| Tämä maisema oli monelle tuttu - meidän järvenpääläis-perheellemme jo 1950-luvun loppuvuosina kun saavuimme Helsinkiin sukuloimaan Schwartzkoppfin Hv kakkosten vetämänä jopa viellä kaksiakselisissa Ek vaunuissa. Saunakallion pikku pojalle joka parhaillaan oppi synnyinmaansa historiaa, Kansallismaisema. Luotettava Postitalo äärimmäisenä vasemmalla. Kansanvallan graniittinen symbooli keskemmällä. Ja kaikki ne muut. Olen kuullut että muutkin, ovat kutsuneet tätä Kansallismaisemaksi. Jopa venäläiset ovat antaneet siitä myönteisiä lausuntoja kun vihdoinkin saivat mahdollisuuden vapaasti tänne matkustaa. Nyt maisema on sitä betonimöykkyä. Entiedä keiden toimesta. Vastaako suomalainen arkkitehti koskaan huud0staan? Hienosti entisöidystä huvilastaan Kauniaisissa (Tor = meidän perheessä sitä kutsutaan GRANKNULLA) Eihän näitä koskaan meediassa näy. Piiloutuvat kai Alvar Aallon p-seen taa. Ei sen miehen jälkeen, tasavalassa paljon "innovaatiota" ole havaittavissa ollut. |
||||
|
11.11.2013 16:53 | Martin Hillebard | ||
| Jos automiehen näköaisti ei riitä havainnoimaan Sr 1 kokoista esinettä - vieläpä rautatie -raiteella joilla näitten odotetaan liikkuvan - niin tuskinpa vihertarrat, tai ehkä sytytetyt puskinvalotkaan keskellä kirkasta päivää, paljoakaan asiaan vaikuttavat. Eipä kaikki piittaa edes vilkkuvista punaisista tasoristeyksessä, ja puolipuomeistakin voi mukavasti luovia ohitse. Jos kerkiää. |
||||
|
11.11.2013 16:43 | Martin Hillebard | ||
| Pater sancte, Sic transit gloria mundi. Pyhä Isä, niin katoo maailman kunnia. Sanonta jota on käytetty katolisessa kirkossa tiettävästi 1200 -luvulta eteenpäin. Idänkaupan, ja rautatie -yhteisliikenteen gloorioista on veistelty yhtä sun toista. |
||||
|
|
11.11.2013 16:24 | Martin Hillebard | ||
| Sr 1 -vetureista ei ole kai meediassa julkaistu paljoakaan teknistä tietoutta, ja vielä vähemmin tällaista veturin päällä -havaittua. Toisin kuin 1950/60- lukujen taitteessa ensimmäisistä raskaista linja-dieselvetureista vielä enemmän tai vähemmän protyyppi -koeaikoina. Toisaalta monelle rautatiealan sekä ammattilaiselle, että harrastajalle Siperian sudet olivat aika kuuma peruna purtavaksi kun niitä oli alettu toimittaa. Yleinen käsitys oli, että täten tapettiin suomalainen sähköveturi-teollisuus jo ennen sen syntymääkään. Kyllä, kuvasarja on mielenkiintoinen. Kaikkien näitten vuosien jälkeenkin - tai ehkä juuri siksi. |
||||
|
|
11.11.2013 14:43 | Martin Hillebard | ||
| Just joo. Tuo artikkeli antaa hyväksyttävän selityksen asian tiimoilta. Valssattu teräs ON elastista - varsinkin jousi- mutta myös kisko- , ja jos termaalinen muodonmuutos estetään niin "fysiikan lait" kompensoivat sen materiaalin sisäisellä jännityksellä. Lämpökäyriä rautateihin syntyy tietyissä olosuhteissa myös liitoksin kiskotetuilla radoilla. Suomessakin, hellekesän ja sydäntalven, ilman ulkolämpötila saattaa vaihdella jopa + - 70 astetta Celsius luokkaa. Se tekee aika monta millimetriä kiskonpätkän pituudessa. Kyllä, olisi mielenkiintoista kuulla enemmänkin ilmiöitten teoriapuolesta. |
||||
|
|
11.11.2013 12:42 | Martin Hillebard | ||
| Silloin kun Suomessa alettiin hitsata kiskoja pitkiksi kokonaisuuksiksi niiden "skarvien" sijasta - taisi olla 1960 -luvulla Pääradan peruskorjaustöitten, ja sähköistyksen yhteydessä - niin lehdet kirjoittivat että tämä oli mahdollista siksi että kiskot nyt kiinnitettiin (betoni)pölkkyihin niin lujasti etteivät ne PÄÄSSEET laajenemaan pituus-suunnassa! Nykyään ne kirjoittavat paljon ilmastonmuutoksista, jotka kuuluvat uhkaavan muitakin paikkakuntia kuin Keravaa jopa maailmanlaajuisesti, mutta jos edellämainittu piti paikkansa, niin Valtionrautateillä oli opittu manipuloimaan myös fysiikan lakeja. - Olisipa jännää jos kaikkien näitten vuosien mennen joku vaikkapa rautatieinsinööri voisi selittää asian oikean laidan. |
||||
|
11.11.2013 12:29 | Martin Hillebard | ||
| Ehkäpä VR:llä ei asiakas aina ollut oikeassa.... eikä välttämättä nykyäänkään... | ||||
|
11.11.2013 12:24 | Martin Hillebard | ||
| Tubize # 4 tai 5 varustettuna halkopiipulla. Entäs naisten muoti sitten. Nuo vaunusta laiturille laskeutunut/laskeutuva prouva ovat varmaan tutuissa tamineissa monenkin seniorin perhealbumeissa. Vaan tuo veturin sivuitse tarmokkaasti marssiva sitten! Housupuvussa! Enpä ole ennen nähnyt tuon ajan otoksissa. Ilmeisesti nainen on jonkun forssalaisen tehtaan duunari. Vanhoissa verstaskuvissa näkyy aika vähän naisia, ja silloinkin hameessa myös työpaikallaan. Ehkä jonkun toisen hallussa on tästä poikkeavaa kuvamateriaalia. |
||||
|
|
11.11.2013 12:14 | Martin Hillebard | ||
| Miehistöosaston etusivu tuo mieleen kantosiipialuksen komentosillan. Auratessa ilmeisesti puskimet ja kytkin jäävät noiden luukkujen taakse. Omissa VR laatikkoauroissamme ei tällaista järjestelyä ollut, ja auran teräkin antoi vain toiselle sivulle - sen jatkeena oli myös levitettävät siivet, molemmin puolin auravaunua. | ||||
|
|
11.11.2013 12:07 | Martin Hillebard | ||
| Tämä on ilmeisesti näkymä idästä-lännenpuolelle, siis matkustajaraiteiston ja -laitureitten suunnasta. Missähän kuvaaja on seissyt? Uuden, vielä rakenteilla olevan asemarakennuksen katolla??? Tai rakennustelineillä. Takana oikealla näkyy Kansallismuseo, vasemmalla Eduskuntatalo = ei. Suomi ei ollut viellä itsenäistynyt ja Suuriruhtinaskunnan poliittiset keskustoiminnot oli sijoitettu pääosin Senaatintorin ympärille. |
||||
|
03.11.2013 16:28 | Martin Hillebard | ||
| Kyllä viellä 1970-luvulla suomalainen lehtiväki käytti mekaanisia kirjoituskoneita, ja itselle jäävä kopio syntyi hiilipaperin avulla. Oma ennätykseni on originaali + neljä kopiota joista alimmainen tosin hädin tuskin luettavissa. Ehkäpä rakuunoilla oli käytettävissään vanha kunnon valurautarunkoinen Remington, joka kesti jonkin verran "fyysistä väkivaltaa". Konttorien suurissa sähkökirjoituskoneissa oli sittemmin lyönnin voimakkuuden säädin. Eljaksen mainitsemina Resiinan alkuaikoina monistuskoneet olivat ihan tavallisia - sitten tulivat ne "Xerox" ym. valokopiokoneet. Ihan alussa taisimme kutsua syntyneitä monisteita, Xerokopio. Käsi ylös Nr. 2: Moniko viellä omistaa kirjoituskoneen? ...qwertyuiop... |
||||
|
03.11.2013 16:07 | Martin Hillebard | ||
| Hei muuten mitä veturille tehdään ehostus-remontin jälkeen? Samaan paikkaan takaisin seisomaan vai? Ehkä nyt olisi oikea hetki harkita sellaista Hk 1 # 293 suojeluun verrattavaa kuiva-akvaario -projektia. | ||||
|
03.11.2013 15:49 | Martin Hillebard | ||
| V 200 oli 1960-luvulla ensimmäinen Märklinin valmistama raskaan diesel-linjaveturin pienoismalli 1:87. Enpä enää vuotta muista mutta silloin olivat die Dampflokomotiven edelleen ehdoton enemmistö, sähköveturit II sijalla. Dieselvetureita oli jotenkin vaikeata yhdistää Saksan rautateihin, olihan niitten polttoainekin tuontitavaraa, kivihiili sen sijaan ei. Vaan siinäpä seisoi tuo bundesbahnhuru eräänä syksynä, tutun kataloogin sivulla. | ||||
|
31.10.2013 22:08 | Martin Hillebard | ||
| Just niin. Ennenvanhaan kuljetukset Valtionrautatiellä olivat mahdolliset, Pienessä mittakaavassa. Nykyinen vaunujen maalailu vihreiksi, Ei ole missään suhteessa sen ajan todellisuuteen. | ||||
|
|
31.10.2013 21:18 | Martin Hillebard | ||
| MAINOSteksti suomalaisessa tavaravaunussa! Mitä elintarvikkeitten kuljettamiseen tulee, niin 1950/60 -luvuilla oli valkoisia jäähdytysvaunuja joita äitini aina kutsui Maitovaunuiksi. | ||||
|
|
31.10.2013 10:50 | Martin Hillebard | ||
| Tässä yhteydessä sopii ehkä muistella kahta muuta veturin siirtoa samana aikakautena. Hyvinkään - Karkkilan Rautatien - 750mm - liikennöinti loppui 1. syyskuuta 1967 jolloin rautatiellä oli käytössään kolme höyryveturia nimittäin Tampellan valmistamat ## 3, 4 ja 5, sekä yksi pieni diesel (Valmet). Nelonen romutettiin Karkkilassa mutta Kolmonen päätettiin säilyttää parin vaunun keralla, muistomerkkinä Karkkilan keskustassa. Lyhykäinen "juna" ajoi Kolmosen omalla höyryllä valitulle paikalle, ja rataa rakennettiin periaatteella, purkaa junan ohitettua ja siirtää raiteenpätkä sitten kuljetuksen eteen. Taisi olla sunnuntai, koska läheisessä kirkossa oli jumalanpalvelus meneillään, ja lehtitietojen mukaan virkatoimitusta suorittava pastori oli paheksunut ääneen veturin iloista viheltelyä. Jälkipuheitten mukaan vaikutti siltä, ettei hän ollut asenteestaan juurikaan myönteistä palautetta saanut. Senaikainen Veturien Ystävät Ry. sai lahjoituksena Viitosen vuonna 1969, ja tämä siirrettiin Forssaan sekä mobiilinosturia, että mainitsemaani syväkuormaus- lavettikuorma-autoa käyttäen. Tällä reisulla olin itse mukana, kuljetusta yksityisautosta käsin seuraten. Kuljetus onnistui muuten hyvin mutta perillä näin (oikeanpuoleisen?) käyntisillan vääntyneen. Joku arveli, pahus vääntyikö veturista nyt kehys vai, mutta niin hullusti ei sentään ollut käynyt. |
||||
|
|
30.10.2013 18:59 | Martin Hillebard | ||
| Todennäköisesti kuorma-auton vetämänä ns. lavetti(suurkuorma)kuljetuksena, ja sitten mobiilinosturia apuna käyttäen. Muistan hyvin, kun veturi oli uusi näillä sijoillaan mutta kuljetus jäi seuraamatta. | ||||
|
|
30.10.2013 18:24 | Martin Hillebard | ||
| Huomatkaa taustan tiilifasadi-talojen fusku-muuraus. Taaskin alamittaista ruukkia, joka on lähtenyt valumaan ja tärvellyt julkisivun. Mikä firma tällä kertaa? # 554 edustaa kotimaista tuotetta jota valmistettaessa laatu oli viellä kunnia-asia. |
||||