Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
08.09.2013 16:42 | Martin Hillebard | ||
| Japp. "Yleis"umpivaunu Gb:hän se siinä. Näille oli varattu numerosarja 50'000 - 59'000 ja niitä oli tilastovuonna 1969 kirjoilla vielä 6 987 kappaletta eli lukumääräisesti ylivoimaisesti yleisin Valtionrautateitten silloin käytössä olleista vaunutyypeistä. Useimmissa näistä vaunuista olivat nuo korin laudoitusta koossapitävät palkit muuten puusta, muistaakseni vain näissä 57' -sarjalaisissa terästä. Oliko oikein? |
||||
|
08.09.2013 16:29 | Martin Hillebard | ||
| Kimmo, Kiitos tiedosta. Niin siinä siis kävi. Enpä ole monta kuvaa Skopjesta nähnyt sitten sen maanjäristyksen lehti-uutisten. Olikohan meillä edes telkkaria vielä vuonna 1963. |
||||
|
08.09.2013 16:17 | Martin Hillebard | ||
| PELASTUSlaitos... Totta tosiaan...! | ||||
|
|
08.09.2013 12:10 | Martin Hillebard | ||
| Skopjen kaupunki tuhoutui perusteellisesti maanjäristyksessä 26. heinäkuuta 1963. Luokkaa 80 % rakennuksista sortui, ja kuolonuhreja oli yli tuhat. Ehkäpä alkuperäinen asemarakennus meni siinä rytäkässä, mene tiedä. Kaupungissa asuu tänä päivänä noin 510 000 ihmistä jotka kuuluvat useampaan etniseen ryhmään. Teollisuutta ja kulttuuriakin on. Tässä valossa vaikuttaa ihmeelliseltä että asemahalli noin kaikuu tyhjyyttään. |
||||
|
08.09.2013 11:47 | Martin Hillebard | ||
| Arvatenkin talouskriisi vain pahenee, kun ihmiset eivät pääse liikkumaan töissään ja toimissaan. Kyllä silloin tavarankin kulku hankaloituu = vienti, tuonti ym. Laman aikana pitäisi päinvastoin stimuloida yhteiskunnalle tärkeitä toimintoja. | ||||
|
06.09.2013 16:57 | Martin Hillebard | ||
| Malmin hautausmaalle liikennöi aikanaan erityisiä hautajaisjunia - en tunne yksityiskohtia mutta varmaankin vainajan omaiset saivat sellaisen tilata "chartrata". Näin nuorena miehenä jopa kuvan tällaisesta, se seisoi sorakuoppaa muistuttavassa ympäristössä siis ilmeisesti edesmenneen kirjaimellisesti pääteasemalla, ja junan edessä koko suuri suku poseeraamassa. Veturi oli "Iita", siis 2 - 6 - 4 RT joita viime vuosisadan alussa käytettiin Helsingin lähiliikenteessä - ja myös Viipurissa? - Vaunuja oli yksi. Jostakin syystä kuvan omistaja sittemmin leikkeli sen pilalle, junan ja hautajaisvieraitten ääriviivoja seuraten. Harmi etten lainannut sitä ajoissa ja vienyt paikalliseen valokuvaamon kopioitavaksi itselleni - eipä tällaisia lie paljon säilynyt. En edes muista mikä Iita se oli, amerikkalaisvalmisteinen I 1 vaiko kotimainen I 2 tai 3. Ne nimettiin sodan aikoina uudelleen Vk 1, 2 ja 3. Pyöräjärjestelmän kuvauksessa RT tarkoittaa Rear tank, eli vesisäiliö takana. Kattilan sivuilla ei niitä ollut. Vk 3 # 489 seisoi vielä ainakin pari päivää sitten tallessa tallissa Hyvinkään rautatiemuseossa. |
||||
|
06.09.2013 14:00 | Martin Hillebard | ||
| Erittäin hieno kuva-arkisto. Muutama kommentti. Virka- tai työsuhdeasunto OLI todellinen etu, nykykielellä kai bonus ja vieläpä verovapaa! Toinen näkökohta, Suurimmilla paikkakunnalla oli ehkä vuokra-asuntoja saatavana mutta jossakin landella olisi ehkä muuten itse pitänyt "hartiapankista" ryhtyä rakentamaan. Sääli että tuo puutalomiljöö ei ole säilynyt. Kuinkahan monta kertaa tämänsorttisen lauselman on tälle(kin) sivustolle joutunut kirjoittamaan. Kouluvuosinani 1960 -luvulla julkaistiin kirja "Radoilta ja ratojen varsilta" ja se sisälsi juuri rautatieläisten muistelmia usein hyvin hauskasti kirjoitettuna. Mielenkiintoista kyllä minulla ei ole sitä hyllyssäni. Ehkäpä jostakin divarista löytyy. Taikka nettisivuilta. Tuolla alempana arkistossasi Pave oli kuva jossa seisoo kylmillään Kana (795? en saa ruudusta oikein selvää) sekä Vr 5 sekä vielä ilmeisesti Hk 3. 1950/60 lukujen taitteessa seisoi Pasilan tallien kupeella kylmillään Kana 79X ja Hk 3 48X kauan pätkässä, josta ne näkyivät erittäin hyvin ohiajavien junien matkustajille. Hk:n käyttö oli todennäköisesti päättynyt, ja myöhemmin kuulin että yhdestä Vr 1:stä olisi KUPARINEN TULIPESÄ revennyt, ja että se olisi siksi jätetty seisomaan. Onko tuollainen tekninen ratkaisu mahdollinen? Raudan sulamispiste on 1528 C, kuparin vain 1083 C. Asiaa hauskuuttaa se, että yksi maan valtalehdistä - taisi olla Uusi Suomi - julkaisi veturikaksikosta kuvan teksteineen jossa muistaakseni paheksuttiin sitä että ne oli jätetty siihen joutilaina seisomaan (veronmaksajien kustannuksella tms). Aikanaan veturit katosivatkin, ja ehkä juuri se pätkä myös purettiin kun Pasilan rautatiemiljöö alkoi rajusti muuttua. 1960-luvun alussa oli vielä Hk 3 # 485 ajossa, viimeinen havaintoni siitä taisi olla työjunassa Järvenpään asemalla. Oli se jotenkin antiikkisen oloinen peli. - Tarkkaan en muista milloin minkin havainnon tein. |
||||
|
06.09.2013 11:24 | Martin Hillebard | ||
| Oikeanpuoleisessa puskinlyhdyssä sen takakannen puolella vaikuttaa näkyvän potero, jossa säilytetään punaista kehyksellä varustettua lasilevyä. Joskus kouluvuosinani näimme, kuinka juna lähti esimerkiksi Järvenpäästä pohjoiseen LÄNTISTÄ raidetta, siis ikäänkuin vasemmanpuoleisessa liikenteessä, sen takia että itäisellä raiteella oli käynnissä kiskonvaihtotyö, tai jotakin. "Väärää raidetta" kuten me poikaset asian ilmaisimme. Kun näin tapahtui, piti veturi päiväsaikaan varustaa keulalle sijoitetulla punaisella lipulla, ja yöllä puskinlyhty loisti punaista: siinä oli pykälät joihin lasilevy sopi eteen. Tuossa Jumpon puskipalkin korvalla näkyvä nystyrä on luullakseni se holkki, johon lyhykäisen lipputangon tyvi mahtui. Turvallisuusmenetelmät olivat siis ennen hyvinkin yksinkertaisia ja perustuivat pääosin rautatieläisten vastuunottoon laitoksestaan. En tiedä tarkkaan koska Pääradalle tuli linjasuojastus automaattisesti junien liikkeisiin reagoivine valo-opastimineen mutta vielä 1950-luvun jälkipuoliskolla Järvenpään tienoilla (km 37 Helsingistä) käytettiin siipiopastimia "semafooreja" kampiasetinlaitteen välityksellä. Kumpi puskinlyhty loisti punaista? Kyllä se taisi olla tuo oikeanpuoleinen. |
||||
|
06.09.2013 11:00 | Martin Hillebard | ||
| Onkohan tuo graffiti maalattu sinne oikein luvan kanssa, vaiko "heitetty". | ||||
|
06.09.2013 10:57 | Martin Hillebard | ||
| Kappas vain! Vielähän tuo vanha Bore seilaa. Höyrykone vain korvattiin dieselillä, jo vuosia sitten. | ||||
|
03.09.2013 13:26 | Martin Hillebard | ||
| Engelsmannit kutsuvat tuollaisia tuulipeltejä Elephant ear smoke deflectors eli norsunkorva-savunnostolevyt. Aika jämerän oloinen peli, muuten. Vuoristoisen Jugoslavian rautateillä tarvittiin varmasti paikoittain runsaasti raakaa voimaa. | ||||
|
03.09.2013 13:14 | Martin Hillebard | ||
| Long time no see.... | ||||
|
02.09.2013 22:12 | Martin Hillebard | ||
| Tämä on ilmeisesti Adolf Hitlerin ajan sotaveturi Baureihe 52 joita rakennettiin Saksassa aika suuri määrä. | ||||
|
02.09.2013 21:52 | Martin Hillebard | ||
| Tutun oloinen sähkömoottorijuna. "Riga vagonu rupnitchna" Riikan vaunutehdas. Hovitoimittaja Neuvostoliittoon. Eihän veli Venäläinen itse jaksanut sitä laatua aina yllä pitää. Vodkapullo tehtaalla oli osa toimenkuvaa. Väittävät mukana olleet. | ||||
|
01.09.2013 17:03 | Martin Hillebard | ||
| Nuppulinnassa oli aikoinaan Valtionrautateitten puutarha kasvihuoneineen, joissa viljeltiin kukkia ja muuta viherhenkistä sen ajan rautatieasemien ja -ympäristöjen koristeeksi. Ainakin vielä 1960-luvulla laitos oli täydessä toiminnassa, ja työn tulokset myös nähtävissä asemarakennusten seinustoilla, ja laitureilla. Nyt ei tästä ole enää mitään jäljellä. Nukkekotimainen Nuppulinnan asemahuone seisoi epätavalliseen tapaan radan ITÄpuolella, eli kuvassa näkyvästä junasta oikealle. |
||||
|
01.09.2013 12:15 | Martin Hillebard | ||
| Se on varmaan sitä vihreää imagoa. | ||||
|
31.08.2013 21:42 | Martin Hillebard | ||
| Rakas ystävä. Kun koko Tikkurilan Väritehdas häviää olemattomiin niin kyllähän yksi sauna. | ||||
|
27.08.2013 11:33 | Martin Hillebard | ||
| Kiitos oikaisusta! Tietoni ovat peräisin OSCAR NIKULAn kirjoittamasta historiikista "Rosenlew - Koncernen 1853 - 1953", noin 330 sivua painovuosi 1953. Luvussa Kraftavdelningen, eli Voimaosasto, kirjoittaja mainitsee Finlaysonin vain kolmella rivillä ja tekee sitten selkoa oman toimeksiantajansa yrityksen edistysaskeleista. Ensimmäinen Tulkoon valkeus Porissa tapahtui mainitsemallani päivämäärällä nk Vanhalla sahalla (Gamla sågen), jossa sekä sahan sisällä että ulkopuolella sytytetyt yhdeksän KAARILAMPPUA (båglamporna) "herättivät kaupungissa suurta huomiota". Muutaman viikon perästä sai myös SEIKUN SAHA (se käy vielä tänäkin päivänä siinä Kokemäenjoen rannassa...) samankaltaisen valaistuksen. Oscar Nikula kirjoittaa vielä (omatekoinen käännökseni) että "Englantilainen insinööri R. E. Eden oli hoitanut asennuksen nk. Brush -järjestelmän mukaisesti". Yksi dynamo tuolta ajalta on tallessa Rosenlewin Museossa Porissa ja muistaakseni järjestyksessä toinen silloin vielä melko nuoreen perheyritykseen hankituista sähkögeneraattoreista. Satakunta vuotta myöhemmin Porin Voima oli jo aika iso juttu. Suosittelen museota kaikille Suomen (raskaan) teollisuuden historiasta kiinnostuneille. Nettisivuilta löytyy ensiesittely! |
||||
|
|
26.08.2013 21:08 | Martin Hillebard | ||
| Ensimmäistä kertaa Suomen valtakunnassa sytytettiin sähkövalo Finlaysonin tehtailla Tampereella 15. maaliskuuta 1882. Samana keväänä tilasi porilainen ROSENLEW Englannista kuuden hevosvoiman tasavirtageneraattorin, jota käyttämään pantiin sittemmin seitsemän hevosvoiman tehoinen lokomobiili. 1. heinäkuuta 1882 järjestelmä koeajettiin. Valaistus siihen aikaan oli nk hiilikaari -lamppuja. Toimintaperiaate oli täysin toinen kuin tässä nykyään EU:n pannaan (myyntikieltoon) julistamassa Edisonin hehkulampussa. |
||||
|
26.08.2013 20:44 | Martin Hillebard | ||
| Juhani Ahon kirjassa "Rautatie" on Lapinlahden asemalla virkamies jota kirjailija kutsuu "puukhollari". Siis ilmeisesti Bokhållare = kirjanpitäjä. Skrivare ruotsin kielessä tarkoittaa melkein ketä tahansa jolla kirjoittaminen on ammatti. | ||||
|
26.08.2013 20:35 | Martin Hillebard | ||
| Polttomoottoreita on ollut monensukuisia niitten käyttöönotosta asti noin puolitoista vuosisataa sitten. Henkilöautoissa tavallisin ns ottomoottori - arvaampa että käsite ei erityisen monelle tämänpäivän nuorelle ole tuttu! perustuu saksalaisen teknikon Nikolaus OTTO (1832 - 1891) kehittämään räjähdysmoottoriin. Siinä tavallisimmin poltetaan bensiiniä, ja "räjähdys" ainakin ennen vanhaan saavutettiin useimmiten tavallisia sytytystulppia käyttämällä. Vuonna 1876 lähtivät Deutz'in tehtaalta Kölnissä, ensimmäiset arkikäyttöön tarkoitetut nelitahtimoottorit. Veturimiehille tutumpi on Rudolf DIESELIN kone joka ei sytytystulppia tarvitse...kunhan laitos vain ensin saadaan käyntiin. Sitten on muita versioita kuulamoottoreita puolidieseleitä ym niistä on kirjoitettu paksuja kirjoja. Jos kuvan esittämä kone olisi alunperin meri-sellainen sitä on voitu konvertteerata ts uudelleenrakentaa uuteen käyttötarkoitukseensa mm juuri jäähdytysjärjestelmän osalta. |
||||
|
|
26.08.2013 16:42 | Martin Hillebard | ||
| Arvailuksihan tämä menee, mutta minusta(kaan) tuo ei vaikuta alunperin auton moottorilta ollenkaan. Auton moottorin ripustushan on yleensä sellainen, että sylinteriryhmän rungossa on jonkinlaiset, itse tämän "blokin" osaksi valetut korvakkeet, joiden välityksellä koko moottori sitten - vaihdelaatikkoineen - kiinnitetään pultein ja mutterein auton runkopalkkeihin osittain niitten väliin. Siis aikana ennen itsekantavien korien yleistymistä. Tässä koneessa kiinnittyy huomio tuohon laattamaiseen statiiviin, joka juoruaa että masiina on seissyt melko tasaisella alustalla tai sitten (puu?)palkkien PÄÄLLÄ. Voisiko olla oikein vanha merimoottori? Tätä olettamusta vastaan väittää moottorin jäähdytysjärjestelmä mutta luokkaa sata vuotta takaisin moni ratkaisu on ollut erilainen, kuin nuo nykyiset. - Ensimmäinen joka on käyttänyt polttomoottoria vesikulkuneuvon voimanlähteenä oli ranskalainen Lenoir joka 1860-luvulla sai paatin kulkemaan kolmi-hevosvoimaisella. Masiinassaan hän poltti valokaasua. Minkä TYYPPINEN tämä, muuten on?? En onnistu erottamaan kuvasta ainakaan sytytystulppia. |
||||
|
|
25.08.2013 13:13 | Martin Hillebard | ||
| Bruno G:n selän takana näkyvä suurikokoinen oli ennenvanhaan ihan "tavallinen" puhelinkone. Sen neliskanttiseen "mahaan" on sijoitettu pienen tiiliskiven kokoinen paristo - niitä sai vielä 1960 - luvulla ostaa maalaiskaupoista! En tiedä kuinka kauan virta riitti, mutta ladattavia ne eivät ainakaan olleet. Nykyisen nokialaiseni kyllä on mutta eihän se kestä edes viikkoakaan kun on taas kytkettävä stöpseliin. Toisaalta se on ratkaisevasti pienempi, kuin tuon 1910 - luvun mallisen. Kommenttina itse kuvan ottoon että kamerassa ilmeisesti oli AIKALAUKASIN. Tuolloin noin sata vuotta sitten. |
||||
|
24.08.2013 13:14 | Martin Hillebard | ||
| Minkähännäköinen societé täällä tänään haluaisi seurustella. | ||||
|
24.08.2013 13:09 | Martin Hillebard | ||
| Moni on kakku päältä kaunis, Kuorelta kovin korea; Vaan on silkkoa sisältä, Akanoita alta kuoren. (Esi-isien viisautta.) |
||||
|
23.08.2013 22:03 | Martin Hillebard | ||
| Minä olin Ruotsin rautatieseuran (SJK) Suomen safarilla 1969 junan konduktöörina tässä vaunussa. Eipä täällä silloin näin siivottua ollut vaan arkikäytössä olevan rautatien harmaata. Tuota päätyovea ei myöskään ollut - lukekaapa Ilkan kommentit yhden seuraavan kuvan yhteydessä. Tuo ruuvijarrun ratas on sentään alkuperäinen, yhtenä puuttuvine puolineen niistä kolmesta. Onpa vaunu ollut monessa mukana ... yli sadan vuoden juoksulla. Ja palvelee siis vielä edelleenkin. |
||||
|
23.08.2013 21:34 | Martin Hillebard | ||
| "This train will NOT make a halt at Taavetti, or David. And Goliath he is really DEAD." | ||||
|
23.08.2013 21:30 | Martin Hillebard | ||
| Toivottavasti vaunun kuvassa näkyvä kunto on pääosiltaan ns. optinen harha. | ||||
|
23.08.2013 16:29 | Martin Hillebard | ||
| Muistelen saaneeni ensimmäisen Märklin -luetteloni käteeni ihan 1960-luvun alussa jolloin vetokalusto oli enimmäkseen höyryvetureitten pienoismalleja 1:87, ja kolmannen- eli virtakiskon virkaa toimittivat varsinaisten välillä törröttävät nastat joihin veturien ja moottorivaunujen alla sijaitseva virroitintalla sopi. Fleischmannillahan oli virranotto ajokiskoista joka antoi aihetta mainita että se oli enemmän todellisuuden mukainen. Jostakin syystä meitä oli monia jotka pitivät Märkliniä jotenkin markkinoitten parhaana merkkinä. Koulupojilla mielikuvat "brändistä"... Uusi Katalog tuli joka syksy ja käytiin Stockmannin leluosastolta Hesasta noutamassa. Ne olivat alussa saksankielisiä en muista koska tuli versiot kullakin kotimaisella. Niitä oli siis vuosikymmenen loppua vasten pieni sievä pino hyllyssä. Sitten tuli aikuistuminen = ei kotini ovi ees' narahtanut/poika kun maailmalle lähti. Luettelot jäivät johonkin varastoon eikä yhtään ole enää tallella tämän päivän kotiarkistossani. Tuon sähköveturin tyypin muistin kyllä väärin. Kuvan esittämä on vain niin look-alike sen Märklinin valmistaman kanssa. Niin, eipä sitä saksan kieltä nykyään usein tarvitse.... |
||||
|
23.08.2013 15:52 | Martin Hillebard | ||
| En tiedä miksi mutta jotenkin tämä kuva saa minut ajattelemaan jonkin (vielä tekemättömän) Aki Kaurismäen elokuvan alkumetrejä. Linjurissa istuu mies palaamassa johonkin (Juurilleen...? Etsimään jotakin Konnunsuohon liittyvää muistoa...?). Seuraavassa otoksessa onnikka pysähtyy tienviereen, jarrut sihahtavat ja ovi aukeaa klonks. Mies astuu pölyiselle pientareelle ja heilauttaa hyvästiksi kättään kuskille. Sitä seuraavassa kamera-ajossa mies istuu jo tuossa baarissa ja alkaa jututtaa paikallisia asiansa tiimoilta alussa hieman empien. Sitten alkaakin hurja tapahtumaketju joka päättyy tunti kaksikymmentäseitsemän minuuttia myöhemmin teksteihin LOPPU / SLUT. Tai The End jos filmi on tarkoitettu kansainväliseen jakeluun. |
||||
|
22.08.2013 21:41 | Martin Hillebard | ||
| Barbaarit työssään. | ||||
|
21.08.2013 22:19 | Martin Hillebard | ||
| Tämä on vanha Oy W.Rosenlew Ab -yhtymän rautatien vaunu. Palanneen asiaan myöhemmin. wanha rosenlewiläinen MAH |
||||
|
21.08.2013 21:55 | Martin Hillebard | ||
| Näitä Tv 1 "Jumbo" vetureita valmistettiin vuosina 1917 - 1944 148 kappaletta kuusi näistä vietiin jopa Latviaan. Olivat erittäin tavallisia uskollisia vetäjiä maamme rataverkolla. On lähes uskomatonta että niin harvoja on säilynyt. | ||||
|
21.08.2013 21:35 | Martin Hillebard | ||
| Voi Jeesus, anna mun kaikki kestää. Olisipa "näytöt" vieläkin näin yksinkertaisia. | ||||
|
21.08.2013 21:31 | Martin Hillebard | ||
| Alussa olivat kääntyviä. Juuri Timon kuvaamalla tavalla. | ||||
|
Kuvasarja: Entisen junalauttasataman raiteiden purkua |
21.08.2013 21:29 | Martin Hillebard | ||
| Nykyään jokapuolella vaahdotaan ympäristöystävällisyydestä, onkos tämä juna/lautta/juna -yhteyksien purkaminen nyt sitä. Vaunuja maalaillaan kyllä vihreiksi mutta sillä on ihan yhtä paljon merkitystä kuin entisaikojen nuorten merenkävijöitten p---seen tervaamisella. | ||||
|
|
20.08.2013 22:12 | Martin Hillebard | ||
| Pahoillani Mika. Se kataloogi jäi muutoissa taakse. | ||||
|
20.08.2013 21:58 | Martin Hillebard | ||
| Bostonin ajastukseni sattui siis vika paikoitukseen. Mitä laiturien kattamiseen Suomessa tulee, se olisi pitänyt ainakin suuremmilla asemilla tehdä jo alusta asti. Talviolosuhteita ajatellen. Muistan hyvin rämpimisen & tarpomisen niillä laitureilla. Ja mitä kaikki se jokatalvinen lumenpuhdistus maksoikaan! |
||||
|
20.08.2013 21:08 | Martin Hillebard | ||
| Kuvan oikean nurkan taakse jää vesitorni,ja halkovarasto. Vesikärsä josta veturi otti vettä näkyy juuri ja juuri. | ||||
|
|
19.08.2013 21:07 | Martin Hillebard | ||
| Tämä tuli MÄRKLINin mallistoon joskus 1960 -luvulla, alussa vihreänä (ha - haa ... puoli vuosisataa sitten). Jotenkin kauniisti muotoiltu veturi. | ||||
|
19.08.2013 12:55 | Martin Hillebard | ||
| Petrin kysymykseen voin vain vastata etten muista paljoakaan yksityiskohtia; niistä ajoista on niin kauan ja koulupoikana koetun muistot myös värittynevät vuosien saatossa. Jotenkin sen tunnelman, kyllä; suuren naapurin läheisyys joka alussa oli jotenkin jännittävää ja sitten teini-iässä alkoi uutisia seuratessa hahmottua jonkinasteinen kuva mistä tästä kaikessa oikein oli kysymys. Samalla kun kotona, koulussa ja muuallakin sai kuulla mielipiteitä uutisten mahdollisesta ...värittyneisyydestä. Olihan se aikaa. Yksi niistä nyt aika utuisista muistikuvista on, että kerran olisi "pomminräjäyttäjä" Huru Hr 12 vetänyt perässään YHTÄ ruskeata puukorista neliakselista vaunua. Kohta kiisi myös itse herrojen juna ohitse, jolloin kaverini Kimmo H loihe lausumahan: - Kuule....ehkä se iso tappi matkustikin tuossa yksinäisessä (salonki?)vaunussa. Eiväthän ne pommimiehet SITÄ junaa tietenkään räjäyttäisi. Olihan se aikaa. |
||||
|
19.08.2013 12:34 | Martin Hillebard | ||
| Se ON vesitorni. Yläosassa sijaitsee vesisäiliö suuruusluokkaa suuri, ja alakerroksessa yksinkertainen lämmityslaitos joka turvaa ettei veturien tarvitsema vesi jäädy talvella. - En ole eläissäni Kaskisilla käynyt mutta kuvaamani rakenne oli ihan tavallinen ympäri maata höyryveturien aktiivikäytön aikaan. | ||||
|
|
19.08.2013 12:19 | Martin Hillebard | ||
| Tuon oikealla näkyvän, asemarakennuksen länsisiiven, ainakin ensimmäinen kerros palvelee nykyään jonkinlaisena kauppakujaostoskeskusparatiisina. Eipä niissä suurissa lasipinnoissa Elielin henki enää heijastu. Saako näin tosiaan tehdä. Ilmeisesti. Asemahallin vastaisen seinän yläpään yksi valomainos oli aikoinaan BOSTON punaisin kirjaimin = tupakkamerkki. Eiks' se enää 1963 ollut siinä? Joku julkaisi kauan sitten kuvan Pekasta, joka juuri oli tuonut junansa Pääkaupunkiin, ja se neonvalo näkyi taustalla. Leikillinen kuvateksti jotensakin Pekka on juuri tuonut junansa BOSTONIIN.... |
||||
|
18.08.2013 13:20 | Martin Hillebard | ||
| Ingo = ruotsalainen raskaansarjan nyrkkeilijä Ingemar Johansson joka löi amerikkalaisen Floyd Patterssonin matsissa vuonna 1959 ja hänestä tuli uusi maailmanmestari. Joku suomalainen miestenvaatetehdas tai -myymälä alkoi markkinoida pukuja, "Ingo - iskevä asu". Me pikkupojat väänsimme sen kohta muotoon Ingo - iskevä uniasu. .... osastolta tosi vanhat vitsit. |
||||
|
17.08.2013 22:48 | Martin Hillebard | ||
| Varmaan taas jokin juttu joka muissa maissa on jo vuosia vanha. Bläääh. | ||||
|
Kuvasarja: Yhdysvaltalaista henkilöliikennettä |
17.08.2013 18:34 | Martin Hillebard | ||
| Tästä monipuolisesta kuvasarjasta nousee spontaanisti mieleen ajatus että Yhdysvalloissa edelleenkin, suurtenkin kaupunkien rautateitten lähiliikenteen sähköistys loistaa pääasiassa poissaolollaan. Tuokin Floridan Tri-Rail sen sähköistyksestä oli puhetta jo vuosia sitten mutta ilmeisesti mitään ei ole tapahtunut. | ||||
|
|
17.08.2013 18:22 | Martin Hillebard | ||
| Politiikkaan liittyvästä väkivallasta vielä yksi muistelus. 1862 - 1921 eli, ja aikanaan myös vaikutti, painetussa sanassa yleensä tittelillä kamariherra varustettu Hjalmar Constantin LINDER. Häntä voi hyvällä syyllä kutsua myös vanhakantaisella nimityksellä ruukinpatruuna; hänellä oli todella sormensa pelissä 1800/1900 -lukujen taitteen molemmin puolin Suomen senajan teollisuudessa. Hän omisti mm Mustion ruukin, ja isänsä ylihovijahtimestari Constantin Linderin perästä myös Kytäjän kartanon, aikoinaan hehtaariluvultaan koko Suomen suurimman. Hj C Linderin elämäntyö liippaa läheisesti myös rautatielaitosta. Hän se rakennutti Hyvinkään - Karkkilan Rautatien jonka yhdeksi päätehtäväksi tuli (Karkkilan) Högfors'in ruukin kuljetuspalvelujen tarjoaminen. En tiedä kuinka paljon hän ikiomilla junillaan matkusti, vaikka Kytäjän kartanon kupeeseen rakennettin myös täydellinen rautatieasema: Tarmokas patruunamme toi nimittäin maahan Suomen ensimmäisen auton, merkkiä en muista mutta tuontivuodeksi on mainittu 1900. Tällä pikku (tosi) tarinalla on ikävä kyllä surullinen loppu. Syttyi Kansalaissota josta kehkeytyi hyvin verinen. Sodan päätyttyä 1918 asenteita oli monenlaisia ja kuten tiedämme ne hävinneet punakapinalliset joutuivat monesti suoranaisten kostotoimien kohteeksi. Hjalmar Linder kirjoitti nyt joitakin lehtiartikkeleita, joissa hän yritti sovitella "työn ja pääoman" konfliktia jossa yhdistelmässä hän epäilemättä itse edusti jälkimmäistä tahoa. Seurauksena oli hirvittävä vastalauseiden ryöppy. Mies pahoitti tästä mielensä siinä määrin, että myi omistuksensa Suomessa vuonna 1919 ja muutti asumaan Hjularöd nimiselle tilalle etelä - Ruotsin Skooneen. Viimeisin hänestä lukemani maininta on, että hän päätti elämänsä oman käden kautta eräässä Ranskan Marseilles'in kaupungin hotellihuoneessa, ilmeisesti mukanaan tuomallaan revolverilla. Karkkilan radan Vitonen on edelleen jäljellä muistona yritteliäästä, ja ilmeisesti hyväntahtoisesta, ruukinpatruunasta. Olen joskus leikkinyt ajatuksella, emmekö voisi nimetä veturia Hjalmar C Linderin mukaan. |
||||
|
16.08.2013 22:28 | Martin Hillebard | ||
| Johan Vilhelm SNELLMAN (1806 - 1881) on tiettävästi ensimmäinen, joka on laatinut kokonaisluontoisen ehdotuksen Suomen rautatieverkon luomiseksi, 1850-luvulla. Hänen mielestään oli rakennettava rautatie Helsingistä Hämeenlinnan ja Tampereen kautta Nikolainkaupunkiin - nykyiseen Vaasaan - ja poikittaisyhteys Turusta Hämeenlinnaan ja siitä edelleen Viipuriin ja vieläkin edelleen Pietariin (Venäjän pääkaupunki vv 1712 - 1918). Porin rata olisi haarautettu "soveliaasta paikasta". Pietarin radalta olisi poikkeutettu pohjoiseen vievä linja, alkuperäisen karttaluonnoksen mukaan jostakin nykyisten Lahden, ja Kouvolan, välimaastosta; näitä paikkakuntia ei tuohon aikaan vielä ollut olemassa. Tämä rata olisi johtanut Kuopion ja Iisalmen kautta aina Ouluun saakka. Pietarin rataa J V Snellman puolusti sillä, että se saattaisi Suomen rautatiet Euroopan rataverkoston yhteyteen. Snellmanin suunnitelmista näkee vieläkin heijastuksen maamme tänään tärkeimpien ratojen linjauksessa. Että kaikki ei sattunut kohdalleen johtui mm eli paikkakuntien keskinäisestä kissanhännän vedosta. Porin radasta oli aikanaan paljon polemiikkia. Karhukaupunki kasvoi teollisuuskeskuksena voimakkaasti kohti 1800/1900 -lukujen vaihdetta etupäässä Rosenlewien ruukinpatruuna -perheen toimenpiteitten seurauksena. Siitä talosta puhuttiin isännän äänellä.... vaikka kaikki intressipiirit eivät olleetkaan, aina samaa mieltä. En tiedä miksi Turun rata poikkeutettiin Toijalasta...eihän silläkään paikkakunnalla siihen aikaan ollut yhtään mitään suurempaa merkitystä. Forssa sai omansa sittemmin...mutta ihan toisella tavalla. |
||||
|
16.08.2013 21:40 | Martin Hillebard | ||
| Ratapihan pohjoispäässä pilkistää rautatien vesitorni, joka sittemmin purettiin, jo aika monta vuotta sitten. | ||||
|
|
16.08.2013 13:08 | Martin Hillebard | ||
| siis seuraavana päivänä En muista aikoinaan koulussa tuosta lukeneeni, kai se mainittiin mutta minun aikanani Suomen historian oppiennätys oli niin valtava, että yksityskohdista ei kyllä paljoakaan mieleen jäänyt, suuret suuntaviivat kylläkin. Ja varsinkin kuninkaat, keisarit ja sotapäälliköt. Mielenkiintoista kylläkin, tuo 1922 vuoden episodi löytyy tietosanakirjasta Svensk Uppslagsbok, osa 22, painettu Malmössä 1937. Heikki RITAVUORI, alunperin Rydman, suomalainen lakimies ja poliitikko eli vv 1880 - 1922; useita virkoja ja luottamustoimia. H. R. oli ns Nuorsuomalaisen puolueen edustajana Valtiopäivillä 1914, sen perästä Edistyspuolueen...jne urakehitystä...huhtikuussa 1921 hänestä tehtiin sisäministeri. 14. helmikuuta 1922 liikemies Ernst Tandefelt ampui ministeri Ritavuoren tämän oman kodin edustalla, suuttuneena miehen sovinnolliseen suhtautumiseen Sisällissodan (sitä kutsuttiin kouluaikanani monella eri nimellä) vuonna 1918 hävinneisiin punaisiin. |
||||
|
|
15.08.2013 21:54 | Martin Hillebard | ||
| Timo, tuo asia on minulle ollut täysin tuntematon. Kommentoin sitä huomenna. Suomi on aina ollut aika rauhallinen paikka. Vanha anekdootti. Venäjän tsaari oli huvilallaan jossakin Langinkoskella. Sai juttusiille paikallisen kalastajan kanssa. Tsaari: - Mikä on Sinun ammattisi... Tuleeko sillä toimeen. - No kalastaja olen... tuleehan silläkin juttuun... jotenkin. No Sinun sitten? - Minähän olen, se Venäjän tsaari. - Mitämaks... Onhan se ammatti sekin. |
||||