30.06.2013 20:29 | Martin Hillebard | |||
Tässä asiayhteydessä # 22757 litterointi ei vaikuta ihan oikealta. Mitenkä olisi "Tahdon". | ||||
29.06.2013 14:10 | Martin Hillebard | |||
Nimitys "Talma" tulee ilmeisesti ruotsinkielen käsitteestä Tallmo eli honkanummi. | ||||
28.06.2013 21:04 | Martin Hillebard | |||
Montako miestä tarvitaan tilaamaan kalustoa kotimaasta? Näinä (kohta hajoavan) Eurostoliiton aikoina. | ||||
28.06.2013 20:52 | Martin Hillebard | |||
Vanhassa kartassa joka on painettu 1850-luvun puolivälissä eli Helsinki - Riihimäki -rautatien rakentamisen aikoihin, risteilee vanha Helsingistä pohjoiseen vievä valtamaantie juuri tässä tulevan rautatielinjan. Valtamaantie joka johti Tuusulan pitäjään, ja haarautui siellä kahdeksi: vasemmanpuoleinen kohti Hämeenlinnaa, ja oikeanpuoleinen Tuusulanjärven itärantaa, läpi Järvenpään Mäntsälän siihen aikaan vielä olemattomien kylien, sekä Orimattilan kautta Lahteen. "Hollolan Lahteen" joka ennen Riihimäen - Pietarin rautatien rakentamista oli yhtäkaikki täysin olematon kylä...jos sitäkään. Lapsuuteni Tuusulantietä, nykyään moottoriliikenneväylä, ei ollut viellä olemassa. Ei myöskään hevosettomia vaunuja...eli automobiileja. |
||||
27.06.2013 22:16 | Martin Hillebard | |||
Näitä maitohorsmia - latinalaista nimeä en muista - kutsutaan ruotsinkielessä Rallarros eli Topparoikan ruusu. Joskus nuoruudessani joku suomalainen tiedemies julkaisi tutkimuksen aiheesta RADANVARREN KASVILLISUUS ja nämä pääsivät sinne. Ratapenkka on tosiaankin ympäristö jonne ennen levittäytyi tietyntyyppinen kasvillisuus. Kuinka tänään on en tiedä. Irwin Goodmanin fäni en ole koskaan ollut. Minulle riittää ihan hyvin ulkomaalaisten ystävieni vihjailut suomalaisesta viina/puukko/jätkä/rähinäkulttuurista. Ei tarvitse Tallinnaa pitemmälle mennä niin jo näkee hymyilyn/säälinsekaisia ilmeitä. Finski jätkä ööl. Jätkä itse taisi potkaista ämpäriä (kick the barrel) jo ammoin. Kiitos PR -toiminnastasi. Kyllä Peet ja ärrät tunnetaan. Ptui! |
||||
27.06.2013 21:56 | Martin Hillebard | |||
1950-luvulla Suomessa oli tele-linjoja periaatteessa kaapeloitu vain kaupungeissa. Maaseudun teiden varsilla näki kirkasjohtolinjoja vaikka huru mycket ja ne olivat todella, olennainen osa kotomaamme koko kuvaa sen ystävällisiä äidinkasvoja. Jopa elokuvan tekijät, osasivat käyttää niitä antamaan ryhtiä otoksilleen. Minä kuvasin niitä kameran saatuani, ja polkupyörän selässä taivalta taittaen, keskisellä Uudellamaalla 1960-luvun alkuvuosina. "Helsingin Puhelinyhdistys" oli kaapeloinut jo varsin varhain, mutta Mäntsälän pitäjässä linjat olivat vakiona usein hyvinkin vanhanaikaisin ratkaisuin. Koulutoverini pitivät minua tietenkin jotenkin kehitysvammaisena... tiedettinhän ennen myös rautatieharrastukseni. No kuusikymmenluvun Suomessa kaikki vähänkin junttia kummallisemmat, saivat leimat päälleen. |
||||
27.06.2013 21:36 | Martin Hillebard | |||
Vanhassa kirjallisuudessa väitetään, etteivät tiedemiehet osaa selittää, miksi imuri toimii: Sehän todellakin syöttää vettä järjestelmästä jossa periaatteessa vallitsee yhden ilmakehän paine, höyrykattilaan jossa se voi olla 14 atm jopa enemmänkin. Todennäköisesti sekä Markku & Lasse antoivat ainakin osaselityksen fysikaaliselle ilmiölle jonka ansiosta se "toimii sittenkin". | ||||
27.06.2013 21:26 | Martin Hillebard | |||
Minä tulin tästä viimeksi Kalakukolla, tuota noin, olikohan kesällä 1966. Kumma kyllä paikka ei vaikuta yhtään tutulta. Sähköistettyjä rautateitä kuten kuulin oli jossakin Sveitsissä. Ja 1:87 Märklinin luetteloitten sivuilla.Niin muuttuu maailma Eskoseni (ja kaikki muutkin roolihenkilöt). |
||||
25.06.2013 21:13 | Martin Hillebard | |||
Porkkanoiden käyttöönottoaikana 1960-luvulla niiden kanssa oli teknisiä probleemeja etenkin parina kovana talvena. Niitten aktiivipalvelus-aika jäi myös aika lyhyeksi, ainakin kun vertaa höyryvetureille tyypilliseen. Luulen että monella muullakin meistä jäi kameran laukaisin painamatta tämän ehkä aika epämääräisenä kokemamme kaluston kohdalla. | ||||
25.06.2013 20:57 | Martin Hillebard | |||
Upea kuva. Niille jotka eivät tiedä: Kivitalo vasemmalla on vanha meijerirakennus. | ||||
25.06.2013 20:51 | Martin Hillebard | |||
Rautateitten sähköistyksen aikoihin saakka, nämä kirkasjohtolinjat olivat todella olennainen osa rautatiemiljöötä. Ja vanhojen maanteitteittemme varsilla, niinikään. En tiedä onko niitä Suomessa enää MISSÄÄN arkikäytössä. Haapamäen tienoilla on kuulemma palanen ns museolinjaa mutta sekin on kurjassa kunnossa. Kyllä meidän pitäisi mielestäni säästää edes nämä jälkipolville. Kuuleko kukaan, Kuuntelen STOP |
||||
23.06.2013 21:22 | Martin Hillebard | |||
Luin tämän "uutisen" niin kauan aikaa sitten etten ehkä muista oikeinkirjoitusta ihan prikulleen. | ||||
23.06.2013 21:10 | Martin Hillebard | |||
VR:n päätöksenteossa museo- nostalgia- ym ajojen suhteen KOTIMAISELLA KALUSTOLLA on yhtäkaikki ollut piruilun, tai jonkin asteisen tsaarinajan byrokraatian maku. Pääradoilla ei ole saanut ajaa vetureilla joita rautatieläistemme hallitsivat ihan hyvin yli sata vuotta. Ruotsissa on jopa ajeltu rinnakkain kahdella kaksinvetoisella höyryjunalla ihmisten iloksi. Olisiko mahdollista vetää kasvottomat päättäjät ulos rotankoloistaan ja panna heidät antamaan jonkinlainen omavastuullinen lausunto toimenpiteistään. Muistaakseni otin yhteyttä - suuttuneeseen sävyyn - VR:n uuteen tiedotusjohtajaan Tornionsillan debacle'n jälkeen mutta eipä Hanna-rouva minulle vastannut. Minkälaisessa asetinlaitteessa nämä oikein työtään tekevät? Norsunluutornissa vai? |
||||
23.06.2013 20:51 | Martin Hillebard | |||
Minä toimin Rosenlewin sisäisenä tiedottajana ne vihoviimeiset pari vuotta. Lähdin Porista käytännössä tuon vallankaappauksen yhteydessä. Valtaaja teki todella selvää jälkeä vanhassa perheyhtiössä - perustettu 1853 - pilkkoen sen ja hävittäen täydellisesti yhden hienon yrityskulttuurin. Olen parhaillaan Eestissä lyhyellä kesälomalla ja teen vain välttämätömän. Kyllähän näistä asioista on olemassa yksityiskohtaista tietoa. Palataan asiaan ensi viikonloppuna jos se viellä kiinnostaa!! |
||||
22.06.2013 20:52 | Martin Hillebard | |||
Rosenlewin Aittaluodon tehtaitten savupiippu on 126 metriä korkea. Firman toiminta loppui vuodenvaihteessa 1986/87 Rauma-Repolan suorittaman ns. vihamielisen valtauksen tuloksena. | ||||
22.06.2013 20:45 | Martin Hillebard | |||
Ratkaisu muistuttaa sotalaitoksen ns. pioneerisiltaa. | ||||
22.06.2013 20:24 | Martin Hillebard | |||
Eesti vanim õlletehas sai alguse 1820. aastal,mil Karl Friedrich Rehbinder rajas Saku mõisa (=kartanon) õlleköögi. Sellest ajast peale on Saku õllemeistrid seda õiged õlut pruulinud. Teksti suoraan yhden pint'in (0.568 l) Saku originaal -tölkin kyljestä luettuna Nõmmella eestiläisen juhannuksen aaton-aattona. Huomenna tarjoillaan muutakin. |
||||
22.06.2013 20:08 | Martin Hillebard | |||
Elektriraudteen oman sivuston tiedon mukaisesti ensimmäiset junat ovat liikenteessä "kaikkien eestiläisten käytettävissä" 1 heinäkuulta alkaen. Kuten vanhastaan tiedämme on uudentyyppisen rautatiekaluston käyttöönotossa, odotuksilla ja toiveilla, sekä kuinka siirtymävaihe sitten käytännössä etenee, usein hyvinkin suuri ero. Toinen asia on että vanhaa kalustoa voidaan myös säästää ruuhkatuntien liikenteeseen vrt Helsingin kaksiakseliset ratikat viellä 1970-luvun alulle. Vajaakäyttöön ei uutta kalustoa kannata hankkia, varsinkaan näinä aikoina kun investoinnin odotetaan myös (liiketaloudellisesti) tuottavan osinkoa! Tätä kirjoittaessani Nõmmen "suvilassa" kuuluu ratalinjalta viellä ER2 -yksiköitten ratamoottorien ulina. |
||||
21.06.2013 21:26 | Martin Hillebard | |||
Leka on venäjäksi Molotov. Paljon joutaa historian roskatunkiolle. | ||||
21.06.2013 21:08 | Martin Hillebard | |||
Tapa on pikkukaupunki. Neuvostoaikana täällä ilmestyi lehti "Tapa kommunisti". Eestinkielessä genetiiviä ei muodosteta -n päätteellä kuten meidän kielessämme. Merkitsee siis Tapan (kaupungin) kommunisti. Verbin imperatiivina merkitys on kuitenkin ihan sama. Venäläisten miehittäjien kielitaito ei riittänyt tajuamaan mitä lehdenmyyjät todella tarkoittivat hoilottaessan kadulla: "Tellige (tilatkaa) TAPA KOMMUNISTI"! |
||||
21.06.2013 20:56 | Martin Hillebard | |||
Kävin naisen kanssa Nõmmen torilla iltapäivällä ja havainnoimme vielä yhden veteraanijunayksikön, se oli kyllä ER2. Linja on täällä hienossa kunnossa ja remontoitu, aidattu molemmin puolin. Eestiläinen emäntämme Urve sanoi kuvan nähtyään, että hän oli itse havainnoinut näitä uusia koeajossa. Seikkailin täällä ensi kerran heti Eestin vapauduttua idän vallasta. Kyllä kaikki on muuttunut. |
||||
21.06.2013 18:40 | Martin Hillebard | |||
Toinen - kori metallikuorinen - seisoi matkustajaliikenteen loppumisen jälkeen kauan Hyvinkään veturitallirakennuksen pistoraiteella | ||||
21.06.2013 18:36 | Martin Hillebard | |||
Kutsuttiin lempinimellä Pitkä kymppi | ||||
Kuvasarja: Karkkilan rata 1969 |
20.06.2013 18:37 | Martin Hillebard | ||
Kiitoksia muistoista. Olisihan näistä voinut enempikin säilyttää. Tai sitten ei. |
||||
19.06.2013 20:26 | Martin Hillebard | |||
Nämä asiat olisi voinut Suomen puolelta selvittää ETUKÄTEEN. Ajo oli jo sovittu eli sen keskeyttäminen jonkin byrokraattisen pilkun n.....sen tekosyyllä loi vain käsityksen tahallisesta piruilusta alemmuudentunnetta (nykyään syyttä suotta) kärsivän itänaapuri pikkusiskon taholta. Oli miten oli, kyllä tämä pahaa verta herätti. Hävetkää vastuunalaiset! | ||||
18.06.2013 20:36 | Martin Hillebard | |||
Muistan kyllä hyvin juoppojunan. Vaikka olin koulupoika niin joinakin iltoina ei uni tullut silmään ja niinpä seurasin junan lähtöä Järvenpään asemalta ylös tuohon mainittuun Saunakallion mäkeen. Radan toisella puolella sijaitsi "KESTO" kumitehdas ja sen katolla tehtaan nimi suurin sinihohtoisin valokirjaimin. Vuorokaudenajasta johtuen ei veturiyksilöitten tunnistaminen ollut juurikaan mahdollista paitsi ehkä kesällä, mutta siluetti erottui hyvin valonhohde taustanaan. Pidin itsestään selvänä, että "Heikin" muotoinen veturi oli Schwartzkopffin Hv 2. Ilmeisesti se on siis voinut olla Hv 1. Kaikkea oppii kun vain aikaa piisaa. Tässä tapauksessa siis noin puoli vuosisataa. |
||||
17.06.2013 12:49 | Martin Hillebard | |||
Perheemme muutti vuonna 1959 taloon, josta oli suora näköala noin 100 metrin etäisyydeltä Pääradalle kilometrillä 37 Järvenpäässä. Siis eräänlainen aitiopaikka junaliikenteen tarkkailijalle. Asuimme siinä vuoteen 1970 miinus yksi vuosi 1960-luvun puolessavälissä... siis käytännössä kokonaisen vuosikymmenen. Minulla ei todellakaan ole Hv ykkösistä kuin tuo yksi ainoa havainto. Schwartzkopffin Hv 2:t olivat vielä kuusikymmenluvun alussa vaki-vetovoima Helsinki - Riihimäki -paikallisjunissa. 1950/60 -lukujen taitteessa ohi kiisi pikajunapari, olisiko ollut arkipäivisin, jossa näki Hv 3 # 999:n. Hyvinkään konepajalla korjatut veturit suorittivat koeajoja Järvenpäähän, ja takaisin tenderi edellä (edellyttäen että veturilla sellainen oli). Näistä muistan kumma kyllä vain Trumpan...olihan se näky kiihdyttäessään takaperin jyrkkään Saunakallion mäkeen. No niin, onhan tuosta kaikesta jo aikaa. |
||||
16.06.2013 20:58 | Martin Hillebard | |||
Kuka enää muistaa ketkä olivat puuhamiehiä siihen aikaan. Kalevalaa lainatakseni, Mahti ei mene maan rakohon/vaikka mahtajat menevät. No kyllä meni taas juhlalliseksi. Tosiasia kuitenkin on ettei "Vitosen" pelastaminen sen ajan Suomessa ollut mikään itsestään helppo tehtävä. Senajan "henkisessä ilmapiirissä". Tai "tahtotilassa". |
||||
15.06.2013 21:58 | Martin Hillebard | |||
Minä olen nähnyt yhden ainokaisen kerran Hv 1 Järvenpäässä. Numeroa en muista todennäköisesti 56X. Tuli "alas" junan kanssa sitäkään en muista. Lähti iltapäivällä pohjoisen suuntaan tavarajunaa vetäen. Jyrkkään Saunakallion mäkeen. Näki että veturi ei ollut omiaan tähän tehtävään. Hikiventtiilit puhalsivat, raskasta oli saada vauhtia päälle. Hyvinhän se lopulta onnistui. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Silmän verkkokalvo, tallensi näkymän muistiin. |
||||
14.06.2013 21:45 | Martin Hillebard | |||
Mull' on niin hyvä olla, Voisko olla vielä neliskulmaisempaa/ Olen tavallinen neliskulmais- Suomessa/ ketään ei osaa edes naurattaa |
||||
14.06.2013 21:39 | Martin Hillebard | |||
Aurausmerkki "Nosta terät" | ||||
14.06.2013 21:32 | Martin Hillebard | |||
Kaunotar ja kulkuri....samalla kertaa. Eipä näitä eteläisimmässä Suomessa juurikaan nähnyt. Ainakaan enää 1960-luvulla. Sisaret Schwartzskoppffin Hv kakkoset ## 579 - 593 vetivät paikallisjunia Riihimäeltä käsin Pääradalla Helsinkiin ja ainakin myös Hankopaanalle. Oi Isä Jumala kuinka paljon, minä lapsena niitten perässä matkustinkaan. Juttu kulki että ykköset olivat Pohjanmaan radalla, vaki-kalustoa pikajunissa. Järvenpääläisen näkövinkkelistä (Hki + km 37) siis jossakin kaukana susirajan takana. |
||||
12.06.2013 08:59 | Martin Hillebard | |||
ja Loimijoen silta purettiin jo ammoin. | ||||
12.06.2013 08:55 | Martin Hillebard | |||
Englantilaisille turisteille tämä voisi olla (sarjakuvasta tuttu) Andy Cap. Kyllähän lätsyä vilkaisemalla, ymmärtää yskän. | ||||
12.06.2013 08:52 | Martin Hillebard | |||
Onks totta? Eihän mätäkuu ole viellä viikkoihin käsissä. | ||||
10.06.2013 21:57 | Martin Hillebard | |||
Kuvan veturi on todellakin ensimmäinen Kana maailmassa... jotkut filosoofit väittävät että ennen tätä oli jo olemassa "muna" mutta sennimistä veturia ei kyllä tuttavapiirissäni, ole koskaan kukaan viellä nähnyt. Veturin rakensi kotimainen TAMPELLA juuri mainitsemanasi vuotena 1913. Sen valmistusnumero oli 213 ja se luovutettiin Valtionrautateille lokakuulla 1913. Näitä Kanoja alias L 1 alias Vr 1 valmistettiin sittemmin kolmessa eri sarjassa. Viimeisin oli # 799 v. 1927. |
||||
10.06.2013 15:55 | Martin Hillebard | |||
Maantieliikenteen pääväylä vedettiin ohjaamaan massa-autoilun virtaa suoraan entisen rauhallisen pikkukaupungin keskukseen. Suoraan hyvin säilyneen historiallisen asemamiljöön poikki. Eipä siihen aikaan kaupunkikulttuuri- tai ympäristöajattelu paljon päättäjien päätä paleltanut. | ||||
10.06.2013 15:07 | Martin Hillebard | |||
1950-luvulla näki pikajunissa kaksiakselisia puukorisia vankivaunuja, littera oli luultavasti N. Ne kulkivat usein ellei useimmiten ensimmäisinä junissa veturin perässä. Kuulemma sen ajan linnankundeilla oli käsitys, että se olisi ollut siksi, että onnettomuuden sattuessa heidän ensimmäisenä (ansaitusti...) kävisi köpelösti. Junan kulkusuunnan vaihtuessa esim. risteysasemilla Tampere tahi Kouvola, vaunu kai kuitenkin jäi siihen päähän junanrunkoa missä oli matkansa aloittanutkin. Ajatus vaunusta junan keskellä olisi aika omaperäinen. N sarjan vaunuja ei enää näy 1969 vuoden tilastossa. Kylläkin puukoriset neliakseliset No numerosarja 3001 - 3007. "Matkustajien" enemmistömäärää ei taulukko mainitse,kylläkin keskimääräisen taarapainon 25.2 tonnia. Näitten perästä tulivat teräskuoriset litt. Not, ## 3040 - 3045 taarapaino keskim. 38.5 tonnia. Mitä näihin yhteiskuntamme laitapuolelle eksyneisiin tuli, niin moni suhtautui heihin kuten, jos ei nyt ihan kilo- niin kuitenkin niinkuin kappaletavaraan. |
||||
10.06.2013 14:36 | Martin Hillebard | |||
Aika hyvä suoritus,mahduttaa kommenttiini kaksi virhettä. Alkuperäismitoissa viisi jalkaa eli nykyään 1524 mm. Kirjoittelin samana iltana joitakin rivejä Ruotsin rautateiltä ja aivojani ei ilmeisesti ole varustettu automaattisella raideleveyden muutoslaitteistolla. En ole koskaan eläissäni nähnyt selälleen heitettyä avovaunua. Arviointini perustui sarjan viereiseen kuvaan paikasta jossa VR:n 1524 mm vaunut ajettiin JFR 750 mm lavettien päälle. |
||||
09.06.2013 21:08 | Martin Hillebard | |||
Minulla oli muutama päivä sitten asiaa Tukholman eteläpuolella sijaitsevaan Tumban esikaupunkiin, ja junaa takaisinpäin odotellessani nojailin juuri tällaisen haruspylvään alimpaan vaakatukeen. Ajojohto-pylväs oli ilmeisesti vanha, vihreäksi maalattu, maali aika kulunut ja se sopi hyvin maisemaan. Toisin kuin nykyään kuumasinkitetyt ulkoilma -teräsrakenteet jotka ainakin uusina loistavat erittäin metallinkirkkaina. Ilmastossamme vallitsevien suurten vuodenajoista johtuvien lämpötilaerojen takia, sähköistetyn rautatien ajojohtoa ei voi ripustaa ihan kiinteästi kuten klassisissa sähkö- ja puhelin- kirkasjohtolinjoissa. Talvella kireä johdin, roikkuisi kesähelteellä niin lenkonaan että tuhoaisi kohta,sekä eteenpäin kiitävän junan virroittimet, että siinä ohella oman itsensä. Tämän vuoksi ajolangat muodostuvat sektioista ts jaksoista, joiden molemmissa päissä on johdonkiristimet. Kuvan esittämä "vastapaino" on juuri sellainen, ja se kiristää "työjohtoa" ylhäällä näkyvän yksinkertaisen taljan välityksellä. Jos voisimme kiertää kuvaa oikealle näkisimme johdon siirtyvän etäänpänä raiteen keskilinjalle. Ja kuvassa, keskilinjaa seuraavan sektion oikealle, samassa suunnassa sopivalla etäisyydellä seisovan pylvään vastaavanlaiseen kiristimeen. En tiedä onnistuinko selvittämään rakenteen ymmärrettävästi, näin ainoastaan verbaalisesti, mutta parhaani tein. |
||||
09.06.2013 20:39 | Martin Hillebard | |||
Hyvä kysymys. Vaunu oli siis tarkoitettu vaunuvaakojen kalibrointiin. Kuinkas sitten vaunun todellinen omapaino kalibroitiin? | ||||
09.06.2013 19:55 | Martin Hillebard | |||
Selällään makaava vaunu näyttää olevan nn lavetti, jonka kuormana VR:n 1435 mm tavaravaunuja kuljetettiin Humppilan ja Forssan välillä. | ||||
09.06.2013 19:50 | Martin Hillebard | |||
Omatekoinen päätepuskuri osittain kätkee yksinkertaisen rakennelman, jonka ylitse ilmeisesti aikoinaan VR:n vaunut vyörytettiin JFR lavettien päälle. Vaivatonta siirtokuormausta ilman trukkien tai nostokraanojen apua. Vaikka eipä se riittänyt rautatien toiminnan jatkamiseksi kaupallisessa liikenteessä. | ||||
09.06.2013 19:32 | Martin Hillebard | |||
Kaupungintalon rantaan kiinnitetyistä laivoista keskimmäinen, se jolla on musta savutorvi, näyttää olevan s/s "Mariefred". Höyrylaiva on liikennöinyt kesäisin Tukholman ja Mariefredin väliä yli sata vuotta. Mariefredin pikkukaupunki on rautatieharrastajille tuttu siitä, että se on 600 mm - kapearaiteisen Östra Södermanlands Järnväg'in toinen päätepiste, ja rautatien veturivarikko nykyään varsin monine vetureineen on siellä. Mariefredin asemalta johtaa pistoraide Mälarinrannan satamaan jolla liikennöi "laivajuna". Kesäisin rengasmatkat ovat mahdollisia esim. SJ 1435 mm -junalla Stockholm Central'ista Läggestaan.... lyhykäinen kävelyretki kapearaiteisen "Läggesta Nedre" -asemalle ....junamatka 600 mm linjalla Mariefrediin, ja siellä illaksi takaisin Tukholmaan valkokylkisellä höyrylaivalla. |
||||
08.06.2013 21:39 | Martin Hillebard | |||
Haaparannan radalla on liikkunut useampiakin höyryvetoisia junia viime vuosina enkä ole ehtinyt kaikista niistä lukua pitämään. Edellä mainitsemani on kuitenkin tapahtunut tosiasia josta en ole koskaan saanut lukea tyhjentävää selvitystä. Juna vain pysäytettiin Suomesta annetulla mahtikäskyllä rajalle vastoin aikaisemmin sovittua. Ruotsissa luonnollisesti, jälkipuhetta riitti. | ||||
08.06.2013 11:59 | Martin Hillebard | |||
800 -sarjan Pikkujumpoja - senaikainen tyyppimerkintä K 5 - valmistettiin melkoisen tasatahtia vv. 1928 - 1930 sekä Tampellan, että Lokomon toimesta. Ensimmäisen näistä # 800 luovutti Tampella, valmistusnumerolla 376, Valtionrautateille tammikuussa 1928. Viimeinen tätä, no niin, "pötköä" oli # 899 joka otettiin vastaan Lokomolta syyskuussa 1930, valmistusnumero 102. Viimeinen ja viimeinen Tampellalta tuli # 898 samassa kuussa valmistusnumero 438. Tasan sata veturia siis. Uudempi sarja 1100 ... 1170 tilattiin paljon myöhemmin. Tk 3 # 1100 luovutettiin Lokomolta helmikuussa 1943 valmistusnumerolla 138. Näitä vetureita rakensivat sekä Tampella että Lokomo mutta myös tanskalainen Frichs. Veturin nr 1170 otti VR vastaan niinikään Lokomolta, helmikuussa 1953. Valmistusnumeroksi tuli 166. Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka kunkin ajat käyttäjät mielsivät koneensa. Niitten yhteenlasketuksi aktiivikäyttöajaksi muodostui sentään nelisen vuosikymmentä. |
||||
08.06.2013 11:28 | Martin Hillebard | |||
Jonka ylitse ei jonkin aikaa takaperin päästetty Ruotsista tulevaa, täynnä rautatieharrastajia olevaa höyryvetoista junaa. Onkos Rauta(tie)esirippu vielläkin jäljellä??? | ||||
08.06.2013 11:24 | Martin Hillebard | |||
Purkivat Amurin (jo kauan sitten) mutta Pispala lie pääpiirteissään säilynyt. | ||||
07.06.2013 21:58 | Martin Hillebard | |||
Oma käsitykseni on, että Suomen Valtionrautateille annettiin vetureille numeroita lähimain niitten valmistusjärjestyksessä. Ei kuitenkaan ihan mielivaltaisesti, vaanjonkinlaisessa tietyn toimituksen "pötköissä". Niinkuin omien lapsuusvuosieni rakkaimmat Schwartskoppfin hannoverilaiset Hv 2 579 - 593 Hv kakkoset. Kanoja tuli kolmessa erässä 530' 600' ja viimeiseksi 787 - 799. Vasta näitten perästä varattiin kokonaiselle veturiluokalle oma pitkä numerosarja se oli Tk 3 Pikkujumbot ##n 800 - 899. Esim. Saksassa oli vetureitten luokittelu täysin toinen numerokilvessä seisoi luokka & järjestysnumro peräkkäin vain välin erottamana. DB:n suurin "Pekka" oli 01. "Ristoja" oli 41...44 jne. Ranskalaisilla jälleen omansa jne jne. |
||||
07.06.2013 21:34 | Martin Hillebard | |||
Gynekologia kirjoitetaan K:lla. Vaikka ei se mitään, minun iässäni ne asiat ovat päässeet jo ammoin unohtumaan. Vai oliko se termi ammottava....ei nyt kyllä riittää. | ||||
07.06.2013 13:35 | Martin Hillebard | |||
Kuka (mikä firma) on veturin valmistaja? numerosta päätellen 1800- luvun loppuvuosina. Sarjavalmistuksen Suomessa aloitti Tampella, siis silloinen Tammerfors Linne & Jernmanufaktur ja ensimmäinen veturi eli G 9 sarjan # 314 valmistui vuodeksi 1900. Lokomo tuli myöhemmin perässä toiseksi kotimaiseksi höyryveturien rakentajaksi. |