![]() |
27.05.2013 11:41 | Martin Hillebard | ||
Arkikielessä useimmat sanovat huolimattomasti vain Englanti vaikka se ei ole (poliittisesti...) korrektia. Englanninkielellä sanotaan, United Kingdom of Great Britain and Northern Irland. "Great Britain" taas muodostuu Englannista & Skotlannista...ja myös Walesista joka ei toisin ole mikään kingdom sinänsä mutta on niillä kai jonkinasteinen alueellinen itsehallinto. Kuka näitä jaksaa arkitouhujensa keskellä mielessään pitää. - Minulla meni tuon phänomobiili- tarinan kirjoittamisessa niin kauan aikaa että Sinun Joni kommentti ehti ensin! Näiden järjestys päätyi siis nyt vähän sekavasti. Niinkuin äitini tapasi sanoa "Tämä on kuin huolimattoman klaput liiterissä". Yhdistynyt Kuningaskunta lie suomenkielisissä teksteissä, virallisissa yhteyksissä käytetty muoto mutta kuten sanottua, ei kylläkään arkipäivän puhekielessä. |
||||
![]() |
27.05.2013 11:25 | Martin Hillebard | ||
Japp. Tuossa niin mielelläni siteeraamassani kirjassa, on kolme kuvaa maailmansotien välisen ajan kolmipyöräisistä. (Pahus, en ole vieläkään käynyt ostamassa uutta skanneria). Kirjoittaja kutsuu niitä PHÄNOMOBIILI; kummallista kyllä en löydä vastinetta nimitykselle englanninkielisistä hakuteoksista. Ulkoasultaan ne ovat kuin 1920- luvun "hoppa" autot, mutta avonaisia ja siis kolmipyöräisiä yksi edessä ja pari takana akselilla. Moottori on ripustettu etupyörälle jota se myös vetää, ja ohjaus tapahtuu samaan kokonaisuuteen kiinnitetyllä taaksepäin sojottavalla pitkällä paakilla, jota sen kädensijasta sivusuunnassa liikuttamalla kulkuneuvon etupyörä - moottoreineen! - kääntyy haluttuun suuntaan. Rattia ei siis käytetä, eikä myöskään "prätkä"mallista kaksisarvista ohjaustankoa. Kirja ei leipätekstissä millään tavalla kuvaile näitä phänomobiileja, ei analysoi etuja ja rajoituksia kuten muiden aikansa tekniikan ihmeitten yhteydessä. Englanninkielessä on kyllä käsite Phaeton mutta se taas tarkoittaa nelipyöräistä hevos(t)en vetämää avokorista ajoneuvoa. Ja mitä, kirjassa on pari kuvaa suurista (ja varmasti kalliista) AVOAUTOISTA eikös kirjoittaja kutsukin niitä "Fetoni". |
||||
![]() |
26.05.2013 21:09 | Martin Hillebard | ||
Oma vanha tietoteokseni Tiet ja Maakulkuneuvot m/1932 luettelee tunnontarkasti kaikki 0 - 4 - 0 ... 0 - 10 - 0 mutta ei anna näille mitään nimityksiä. Hatara muistikuvani on, että tämä tyyppi 0 - 10 - 0 T olisi voinut olla, Ten-wheeler Switcher USAn slangissa. Muuten, mitä veturin uudelleen rakentamiseen tulee, Samalla rahalla olisi varmaankin voinut rakentaa ihka uuden veturin. Tämä luomus, tuo minulle väkisinkin mieleen kaiken englantilaisen siunatun huulluuden. Niinkuin ne kolmipyöräiset maantie-rakkineet TV sarjassa Mr Bean. Miltähän maailma näyttäsi,ystävät, jos Iso-Britannia (Jonin käännös Yhdistynyt Kuningaskunta on oikeasti korrektimpi) ei olisi koskaan saanut näyttää voimaansa tekniikan ym. aloilla. Wanha vain kysyy. |
||||
![]() |
26.05.2013 14:51 | Martin Hillebard | ||
Siis hyvä koira = hittar nya spår. Tästä muistuukin mieleeni NORJALAISvitsi. Se on kerrottava ensiksi ruotsinkielellä jotta se aukeaisi. Två norrmän går i naturen. De ser några SPÅR. - Kan det vara vargspår? frågar den ene. - Nej det är nog BJÖRNspår. Dom är så grova,svarar den andre. - Okej vi går och följer dom för att se. Nästa dags rubriker i lokaltidningen TVÅ NORRMÄN PÅKÖRDA AV TÅG. Eli. Kaksi norjalaismiestä on kävelyllä luonnossa. Yht'äkkiä he havaitsevat JÄLJET. - Voisivatko olla suden jäljet? kysyy toinen heistä. - Tuskimpa.... paremminkin KARHUN jäljet. Ne ovat niin jämäkät. - Okei siis lähdetään seuraamaan niitä niin nähdään. Seuraavan päivän otsikko paikallislehdessä KAKSI NORJALAISMIESTÄ JÄI JUNAN ALLE. "Spår" kun merkitsee sekä eläinten luonnossa jättämiä tassun- kavion- ym -jälkiä, että rautatieraidetta. Hau! |
||||
![]() |
26.05.2013 11:42 | Martin Hillebard | ||
Lauantain toivotut levyt v. 1956 tai silleen. Tätä säkeistöä ei kyllä silloin soitettu. | ||||
![]() |
25.05.2013 16:09 | Martin Hillebard | ||
Noita viimeksimainittuja ei 800-sivuinen muuten seikkaperäinen tiiliskivi-teokseni maininnut, vaikka niitä painovuonna 1932 varmaankin eri raiteistoilla liikkui. Kirja on monipuolisesti kuvitettu. "Kuva 969. S.V.R:n pikajunan veturi, sarja H 8, v. 1915." Esittää myöhemmin Hv 1 -luokiteltua # 562. "Kuva 970. S.V.R:n tavaraveturi, sarja K 3, v. 1917." Tämä kuva on niin pieni ettei numero hyvin erotu mutta kyllä se (suurennuslasin läpi tihruten) taitaa olla # 917 ja neliskanttinen valmistajankilpi Lokomon. Sittemmin luokka Tv 1 eli vanha tuttu Jumpo. Mihinkäs ne vielläkin nykyaikaisemmat ovat sitten jääneet kuten Ukko-Pekka, ja Risto (Ryti). No kun niistä ei kirjaa taitettaessa (kokoonpanovaihe kirjapainossa, Werner Söderström OYn siihen aikaan hallitsemilla menetelmillä) vielä ensimmäistäkään ollut valmistettu. Olisipa mielenkiintoista tietää näitten hienojen veturityyppien varhaishistoria, idea-asteelta piirustuslaudalle ja "kuinkas sitten kävikään". |
||||
![]() |
25.05.2013 12:52 | Martin Hillebard | ||
Tähän voi vielä lisätä /oo OO American (siis kuten ne Suomen ensimmäiset veturit, A 1 jne) /oo OOO Ten-Wheeler (siis mm Heikit) /oo OOOO Twelwe wheeler /oo OOOOO Mastodon. / OO oo Forney, 4 c / OOO oo Forney, 6 c. 2 - 4 - 2 on Columbia; 2 - 6 - 2 Prairie. 2 - 8 - 2 kuten sanottu Mikado; ja 2 - 10 - 2 kutsutaan Santa Fe. 4 - 4 - 2 Atlantic; 4 - 6 - 2 Pacific (Pekka!) ja 4 - 6 - 4 on Baltic. Puhh...! Lähde: Tiet ja Maakulkuneuvot, luku Nykyaikaisen höyryveturin rakenne. Painettu v. 1932 WSOY. |
||||
![]() |
24.05.2013 21:58 | Martin Hillebard | ||
Klassillinen puhelin/ehkä vielläkin myös lennätin -linja seisoo paikoillaan. Niinkuin joka-ainoaa rautatietä seuraten, maassamme aina sähköistyksen tuloon asti. Mikä lie se Haapamäen "museo"linjan tila tänä päivänä?? |
||||
![]() |
24.05.2013 14:39 | Martin Hillebard | ||
En ole sen koommin eli 1955 Seinäjoella edes käynyt. Asuimme puisen omakotitalon yläkerrassa ihan joen rannalla. Ikkunasta näkyi ratapihalle! tosin erittäin kaukaa. Muistan siellä seisseen umpivaunuja - kaukaisuudessa. Koulussa opin että Seinäjoki olisi kauan sitten tarkoittanut rajajokea. Ruotsiksi sitä kutsuttiin Väggån. Erään tarinan mukaan seudulla olisi majaillut joku sukulainen joka otti nimekseen Wegelius. Aikoinaan papiksi lukeneet ottivat tällaisia, latinalaiselta kalskahtavia sukunimiä. Esim. asuinpaikkakunnan nimi perustana. Tuo kuvien kirjasto edustaa mielenkiintoista tyyliä. Ainakaan se ei ole pelkkä ikävä kuutio! |
||||
![]() |
24.05.2013 14:25 | Martin Hillebard | ||
Kiitos tiedoista!! Tämä rautatie on aina ollut minulle sekä ajallisesti, että paikallisesti, erittäin kaukainen käsite. Asemarakennuksen kuvaus on mielenkiintoinen. Varsinkin yläkerta saa minut ajattelemaan upseerikerhoa... |
||||
![]() |
23.05.2013 22:13 | Martin Hillebard | ||
Kiitos taaskin Joni. Minä olen senverran veteraani että huomioni kiinnittyi hetipaikalla veturin pyörästön rakenteeseen. Kaarteisilla radoilla - näissä alppimaissa joissa jyrkät nousut vaativat myös vetovoimaa! - veturin suunnittelija asetettiin usein todellisten haasteitten eteen. Näemme kuvasta että voima on itse sylintereistä välitetty kolmanteen vetopyöräpariin. Näiden ns käyttöpyörien etupuolella on näkyvä väli pyöräpareihin yksi, ja kaksi. Oli olemassa erilaisia ratkaisuita jotka sallivat voimakkaan veturin selvitä jyrkistä kaarteista. Osan vetopyörien voidaan sallia liikkua laakereissaan sivusuunnassa jopa 40 - 50 millimetriä. Kytkintangossa on luonnollisesti oltava vastaavat nivelet. Näitä pitkäpyörästöisten, tehokkaitten höyryvetureiden ratkaisuita on kyllä piisanut vuosien sivu. Yksi oli Krauss- Helmholtzin kääntöteli jossa juoksupyöräparin liikkeet kaarteissa, vaikuttivat myös etumaisen vetopyöräparin siirtymiseen sivusuunnassa...yksityiskohtien selostaminen ei "mahdu" tähän. Pitkässä vetopyörästössä saatettiin myös yksinkertaisesti jättää jostakin pyöräparista laipat pois. Trumanissa näin tehtiin = kolmas eli keskimmäinen vetopyöräpari. |
||||
![]() |
23.05.2013 21:23 | Martin Hillebard | ||
Perheemme asui Seinäjoella noin vuodesta 1952 vuoteen 1955. En muista asematunnelia siellä koskaan nähneeni joka ehkä osin johtuu siitä että olen syntynyt v 1949. Mitä tulee tämän päivän asematunneleihin historiallisten asemamiljöiden tienoilla niin arkkitehtuuria voisi lähinnä kutsua raakalaismaiseksi. Ei suomalainen arkkitehti osaa soinnuttaa betonimöhkälettään mihinkään perinteiseen ympäristöön. Ei missään. |
||||
![]() |
23.05.2013 21:13 | Martin Hillebard | ||
Karhula - Sunila rautatie. Yksityiskohtia, please. | ||||
![]() |
23.05.2013 11:26 | Martin Hillebard | ||
Aikoinaan kuuluisa itävaltalainen veturien valmistaja oli GÖLSDORFF. Olisikohan tämä voimanpesä sieltä kotoisin? | ||||
![]() |
23.05.2013 11:21 | Martin Hillebard | ||
Tämä on VALOKAASUN kuljetusvaunu. VR:llä oli aikoinaan kaasulyhdyt matkustajavaunujen sisävalaistuksena yleiset, ennenkuin sähkön käyttö tarkoitukseen otti ylivallan. Niinikään vetureissa oli, vanhimmissa öljy"valonheittimet" sittemmin kaasu- ja lopulta sähkö- joka kehitettiin kattilan päälle asennetulla turbogeneraattorilla. Minä kuvasin tällaisen vaunun Tampereen ratapihalla niin myöhään kuin kesällä 1967 - kuva on mukana jutussani jonka Resiina julkaisi muutama numero takaperin en muista mikä. Sillä vuosikymmenellä oli vielä mahdollista matkustaa Ei-vaunussa lukien lehteään kaasulamppujen valossa. Ratapihoilla näki vetureita, ainakin Tk 3 numerosarjaa 800 - 899 joissa puskinlyhdyt olivat ruotsalaisen AGAn valmistetta ja ehkäpä kaasukin oli saman firman toimittamaa. Hyvinkään - Karkkilan rautatien vetureissa ## 3,4 ja 5 oli muuten samanlaiset. Ei sellaiset tsaarinajan oloiset (öljy??) kuin nyt on Vitosella tuolla ex-Forssan rautatiellä. |
||||
![]() |
22.05.2013 21:41 | Martin Hillebard | ||
Joni, Gd oli aikoinaan jonkinasteinen yleis-umpitavaravaunu Valtionrautateillä. Numerosarja oli 36'001...39'300. Sinun kuvatekstiisi on pujahtanut yksi ylimääräinen kahdeksikko lisää... Vaunujen keskimääräinen taarapaino oli8.8 tonnia. 1 tammikuuta 1967 päivätyn tilaston mukaisesti, tästä uudemman suuremman version Gb tiedot ovat: Pituus m 7.93 leveys m 2.64 korkeus m 2.20. Kantavuus tonnia 16.5. Ja lukumäärä: 6 987. Gb numerosarja oli 50'000...59'999. Gd vaunuja näki 1960-luvulla edelleen viellä kun näki. Senaikainen tilastoni ei niitä enää mainitse. |
||||
![]() |
22.05.2013 21:20 | Martin Hillebard | ||
Puu-pula on vaivannut suomalaisia sahoja jo ammoin. Kasvusta ei kyllä ole ollut puutetta; ongelmana on ollut erimielisyys hinnoista. Mitäpä on Rosenlewin Seikun sahan sisäänostaja voinut tehdä, kun talonpojan vastaus korkeimpaankin tarjoukseen on ollut "Mie ei myy". Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tilannekuva muuttui. Miehitysaikana olivat eestiläiset, mielenkiintoista kylläkin, saaneet pitää metsiensä hallinnon omassa kädessään. He hoitivat tätä vihreä kulta - aarrettaan hyvin;ilmeisesti uskossa että viellä vapauden päivä koittaa, ja uskollisuus työssä palkitaan. Juuri niin kävikin. Maan vapauduttua sortajistaan 1990 tienoilla olin ensimmäisiä jotka ajelivat siellä todistamassa hävityksen kauhistusta (senaikainen puolisoni oli ammattimainen journalisti). Näimme jossakin satamakaupungissa RAUMA-REPOLAN proomuja lastattuina saha- tai ehkä myös sellu- puutavaralla. Nämä tämänhetken Venäjän puutullit ovat asia josta käsitykseni mukaan voidaan myös neuvotella. Jos oivalletaan oikeat neuvottelu-tavat. Onhan "diilejä" osattu tehdä ennenkin... |
||||
![]() |
21.05.2013 22:09 | Martin Hillebard | ||
ILKKA nämä ovat niitä rautatieläisten legendoja. Todellisuus kuvastuu kai kunkin poliittisen suuntauksen, omien vastaavien mukaisesti. | ||||
![]() |
21.05.2013 21:51 | Martin Hillebard | ||
Minulla on kirjahyllyssäni erittäin sormeiltu kappale vihkosta Valtionrautateiden kuljetuskalusto,toinen painosVeturit. Se on painotuote joka julkaistiin VR satavuotisjuhla -yhteydessä 1962. Siinä seisoo vain (kuvan veturista 634 alla) Tv 2-välisarjan tavarajunaveturi, suurin akselipaino 13,0 tonnia, suurin nopeus 60 km/h...jne valmistettu 1918 - 19 USA:ssa. |
||||
![]() |
21.05.2013 21:20 | Martin Hillebard | ||
Hellyttävän oloinen kömpelys. Isoisän isä taisi olla ASEAN koliseva kaksiakselinen. | ||||
![]() |
21.05.2013 12:22 | Martin Hillebard | ||
Uskaltaisin ehdottaa, että tämä on ns. tehtaan kuva. Siis valmistajan itsensä otattama. Käsitystä vahvistaa se että veturi on amerikkalaisittain maalattu eli pyöriin on vedetty valkosivurenkaat ja valkea raita myös käyntisillan reunaan. Wilsonit valmistettiin USAssa 1918 - 1919 eli silloin tämä kuva olisi jo siltä ajalta. En jaksa muistaa mikä tehdas rakensi juuri veturin # 618. |
||||
![]() |
20.05.2013 21:52 | Martin Hillebard | ||
Sisarveturista # 293 Suomen Rautatiemuseo julkaisi erittäin kauniin postikortin jo kauan sitten. Sivuperspektiivi suoraan vasemmalta. Tämä oli H2/Hk 1 jolla sanotaan V I Leninin paenneen Suomesta vallankumouksen Venäjälle. Veturimieheksi pukeutuneena. # 293 seisoo lasikaapissa Pietarin "Suomen asemalla" edelleenkin. # 300 on rakkaaseen isänmaalliseen tapaamme tietenkin romutettu jo kauan sitten. |
||||
![]() |
20.05.2013 21:28 | Martin Hillebard | ||
ELJAS; ennekuin alan kaivaa näitä asioita esille kotikirjastostani/arkistostani, heitän äkkiä sisään vain yhden kommentin. Lapsuuteni/kouluvuosieni kotikylässä Järvenpäässä minulla oli naapuri/leikkitoveriperhe jotka asuivat nk Luther. l Seurakuntaopistolla (josta useimmat meistä eivätole kai koskaan kuulleet puhuttavankaan). Heidän omakotitalonsa seinällä riippui mustavalkoinen kuva virtaviivakuorisesta,keltaiseksi maalatusta HIAWATHA veturista. Veturin pyöräjärjestys oli 4 - 4 - 2 en enää muista edes rautatieyhtiön nimeä. Perhe valisti minua, että veturin aikoinaan suunnitellut insinööri oli amerikansuomalainen HEIDÄN sukuaan. En muista yksityiskohtia mutta kuten sanottua viskaan koriin jospa jollakulla toisella alkaa raksuttaa pääkopassa * * * MAH. |
||||
![]() |
20.05.2013 10:47 | Martin Hillebard | ||
Mielenkiintoista tuo käsitteitten käyttö. VALTION - tai l,Etat. Suomihan oli tuohon aikaan Venäjän tsaarin imperiumiin kuuluva Suuriruhtinaskunta, joskin itsehallinnollinen - eli kuten koulussa opimme Suomella oli "autonomia". Nykyisessä mielessä valtio Suomesta tuli vuonna 1917. Itsenäinen tasavalta. kai tämä on taas sitä hiusten halkomista * * * |
||||
Kuvasarja: Ukko-Pekka 1009 Kouvolasta Heinolaan 18.5.2013 |
19.05.2013 20:48 | Martin Hillebard | ||
Jotakin ehkä tietäisin/olinhan siellä minäkin (J L Runeberg Vänrikki Ståålin tarinat). Nimittäin arkiajoissa tämän veturin perässä niin kauan kuin sitä kesti. Kiitos kaikille jotka jätätte aikanne perinteen jälkipolville. |
||||
![]() |
18.05.2013 21:38 | Martin Hillebard | ||
Vanhaan aikaan värille kuvattaessa, vuorokauden ajalla oli suuri merkitys. Aamuisin valo oli varsin punaista; Keskipäivällä sini- tai valkovoittoisempaa. Iltapäivää kohti taas punastui. Silmällä ei sitä nähnyt sillä aivokoneistomme oikaisi värivirheeen opittua todellisuutta vastaavaksi. Keltainen hetki on minulle uutuus. Toisaalta,kuvasin itsepintaisesti vielä erittäin myöhään mustavalkoiselle. |
||||
![]() |
18.05.2013 21:30 | Martin Hillebard | ||
Ehkä sen takia että niin paljon vanhaa on nyt SPÅRLÖST FÖRSVUNNET. BU-hä-ha-haa! | ||||
![]() |
18.05.2013 21:25 | Martin Hillebard | ||
Näistä Paikuista on hieman juttua äskettäin ilmestyneessä Resiina-lehdessä. Pääasiassa m/v kuvien tiimoilta joita otin Pasilassa kun vetureitten käyttö oli viimeisillään 1960-luvun puolessavälissä. Mitä tulee valokuvaajan työhön ja kuvien korjailuun noin yleisesti niin siitä jotakin vähän takaperin tällä sivustolla Jonin Jumbokuvan jatkeena. | ||||
![]() |
18.05.2013 13:36 | Martin Hillebard | ||
Mitä on "Vainukoira" ruotsinkielellä? - SPÅRHUND ha-ha-haa... | ||||
![]() |
18.05.2013 13:30 | Martin Hillebard | ||
Domnarfvet on ollut ruotsalainen suuri terästeollisuusyhtymä jonka ensimmäinen masuuni ajettiin käyntiin vuonna 1878. Ennen Toista maailmansotaa se oli valtakunnan suurin yritys alallaan. Vuoden 1976 terästeollisuutta koetelleen kriisin seurauksena firma joutui vaikeuksiin ja liitettiin valtiolliseen SSAB konserniin. Vähitellen klassillinen teräksen valmistus lopetettiin ja viimeisen tiedon mukaan Domnarfvet harjoittaa enää vain ohutlevyn valmistusta. Kuva on todiste siitä, että yritys suuruutensa päivinä omisti myös kiskovalssaamon! Yhtymästä löytyy juttua vanhoista tietosanakirjoista ja jotakin myös googlaamalla Domnarfvets Jernverk. |
||||
![]() |
18.05.2013 13:09 | Martin Hillebard | ||
Kävin hiljattain RUUD VAN EMPEL'in - nimestä päätellen syntyperäinen hollantilainen - valokuvanäyttelyssä jossa näytettiin myös filmi miehen työskentelytavoista. Hänen työkalunaan oli ilmeisesti korkealuokkainen kamera, ei kuitenkaan filmiä käyttävä vaan elektrooninen eli se nykyään ylivoimaisesti tavallisin tekninen toteutus. Tämä mahdollisti sen, että hän muitta mutkitta kykeni tietokoneellaan jälkikäsittelemään otoksiaan, niin paljon kuin häntä huvitti. Ja niin hän myös teki! Seinillä riippuvat suurennokset olivat fototeknisiä tilkkutäkkejä - sitä oli katselijan käytännössä mahdotonta huomata, mutta itse valokuvauksen parissa työtä tehnyt, sen kuitenkin jotenkin aavisti. Kankaalle heijastettu elokuvanpätkä paljasti totuuden. Sanokaamme että hän halusi kuvan nuoresta naisesta joka oli pukeutunut (Ruud van Empelin mielestä) Pariisin viimeisimmän kevätmuodin hepeneisiin. Tarkoitusta varten hän oli varhemmin kuvannut käytössään olevassa studiossa muutaman naisen, sekä suurehkon määrän eri vaatekappaleita + muita tykötarpeita. Nyt oli vuorossa lopputuotteen luominen. Tämä tapahtui siten, että hän photoshoppinsa avulla siirsi ruudulle yhden naisen pään...puseron...leningin ym ym ym ja lopulta käsilaukun ja ehkäpä viellä Cherbourgin sateenvarjonkin. Jäljellä oli vain tulostus paperille. En tiedä voiko tätä enää pitää valokuvaustaiteena vai pitäisikö keksiä jokin uusi nimike. Vastaavasti ainakin tietokone-taitavimmat meistä voisivat vanhoista veturikuvistaan luoda täysin uusia tyyppejä; Ukko-Pekasta parannettu 4 - 8 - 2, ja Ristosta vaikkapa erittäin tehokas Mallet- veturi! |
||||
![]() |
17.05.2013 21:35 | Martin Hillebard | ||
Vaunun pyöräkertojen laakeripoksit & lehtijouset & lenkkiripustimet ovat minulle tutun oloiset. Raato on alunperin suomalaisvalmisteinen ja VR:n kalustoa. | ||||
![]() |
17.05.2013 21:25 | Martin Hillebard | ||
Näistä on paljon materiaalia sekä klassisessa paino- että arvatenkin myös digitaalisessa muodossa. Kohottavaa luettavaa huimasta teknisestä kehityksestä, mutta sitten taas takaiskuista Saksan väkivaltaisen historian myötä. | ||||
![]() |
17.05.2013 21:20 | Martin Hillebard | ||
Valokuvia on manipuloitu käytännöllisesti katsoen niin kauan, kuin tämä tekniikka on ollut olemassa siis noin 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kotini seinällä riippuu viimeistä Romanov'ien tsaariperhettä esittävä kuva, jota on täydennetty siveltimen ja valkoisen värin avulla mm. tsarinan ja tyttärien vaatetuksen pitsejä korostaen. Kuva on ajalta ennen Lokakuun vallankumousta. Sinun Joni Jumbokuvasi ottamisen aikoihin, värikuvat olivat harvinaisia - tekniikka oli kyllä jo olemassa. Suomessa liikkui, ja ehkä viellä sotien jälkeenkin, ammattivalokuvaajia jotka kuvasivat taloja torppia YM kohtuuhintaan,mustavalkoiselle. He loivat niistä värikuvia käsin värittämällä, kuulin niin myöhään kuin kouluvuosinani 1960-luvulla että heillä oli välineistösssään mukana rasia pikku väri-pigmenttipulloineen. Näin tuli Mäntsälän pitäjän Eerakkalan talon torpasta tuvanpunainen - käsityönä niinkuin aikoinaan esikuvastaankin "Punamullan" avustuksella. Omina urakehitykseni alkuvuosina, jonkinlaisena kirjapainon kisällinä, kaikki kuvaus perustui edelleen filminegatiivi/ kuvapositiivien luomiseen. Pimeähuoneessa punaisen lampun hohteessa pystyimme viellä vaikuttamaan lopputulokseen niin yksinkertaisin keinoin, kuin varjostamalla joitakin kuvan alueita suurennuskoneen linssin alla, omalla kädellä. Tätä voi olla vaikeata tehdä ymmärrettäväksi, nuorelle lukijalle. Ei meillä silloin 1970 tienoilla mitään elektroniikkaa viellä ollut. Ei sanan nykyisessä mielessä. |
||||
![]() |
17.05.2013 13:48 | Martin Hillebard | ||
Mielenkiintoinen sattuma! tai niinkuin vanha kansa sanoo, Kun kutsuu pirua niin paikallehan se tulee. Kuvista käy hyvin ilmi vaunujen ainakin ulkomuoto. Raskaitahan ne ovat, sekä muuntaja/transformator että muuttaja/omformare sisältävät runsaasti sekä rautaa että kuparikäämiä. Huomatkaa numerolaatta # 407 vaunun kyljessä! Se on samanlainen, kuin joita olen ihaillut monien ruotsalaisten höyryvetureitten hytin seinissä! Johtopäätös: tällä kalustolla taitaa olla jo paljonlaiseen ikää... |
||||
![]() |
17.05.2013 13:24 | Martin Hillebard | ||
En tunne Äänislinnaa,asemakaavaa sen paremmin kuin alueen ratakaaviotakaan. Itse vaunua kommentoisin että se on varmaan sellainen ystävyys,yhteistyö ja avunanto -sidevaunu joka mahdollistaa neuk... siis venäläisten vaunujen, ja suomalaisten, hinaamista samassa junanrungossa. Kuusikymmentäluvulla näin kaksiakselisia VR = suomalaisia H... litteroituja avovaunuja joissa oli tämä järjestely. Silloin oli liikenteessä ainakin vanhemmat Hdk ja uudemmat Hk ja oliks' viellä Hkk. Mielestäni toimintatapa oli erittäin epäkäytännöllinen, En muista koskaan nähneeni tällaista vaunua hyötykuormalla lastattuna mutta se pidensi kyllä junaa oman mittansa verrran, ja junapainoa omalla taara-massallaan. No niin,ehkäpä ei parempaakaan vaihtoehtoa ollut. Tätä Keltaista Vaaraa katsellessani voisin ehdottaa, että se on rakennettu tarkoitustaan palvelemaan juuri esim litt. Hk -vaunua lyhentämällä. Sivupalkkeihin kiinnitetyt pystytolppien pidikkeet t. holkit kielivät, että vaunu on palvellut avovaununa tavarajunissa. |
||||
![]() |
17.05.2013 11:59 | Martin Hillebard | ||
Alueen laitamilta löytyi muuten pari C L Engelin aikoinaan piirtämää taloa. Ne kyllä säästettiin. Kuvien kumartelua! | ||||
![]() |
17.05.2013 11:43 | Martin Hillebard | ||
Kuvailemani kaltaisia muuttajia on ollut vuosien saatossa käytössä mitä erilaisimmissa tehtävissä, sekä eri virtalajeille sekä moottori- että dynamopuolella. Ilmeisesti tämä on siis malli koneesta joka ei ollut tasasuuntaaja, vaan muutti vaihtovirran taajuutta. Eli alkuperäinen virta pyöritti moottoria, joka akselin välityksellä pyöritti generaattoria, joka vuorostaan kehitti niinikään vaihtovirtaa mutta kuten totesit 1/3 koneelle tulevan virran taajuudesta. | ||||
![]() |
16.05.2013 20:57 | Martin Hillebard | ||
Amuri,vanha työläiskaupunginosa. Kokonaan ilman asiata purettu. Muisto ajalta jossa Suomen teolliset rahkeet viellä jännittyivät rehellisten duunarien ponnistusten kautta. Suuret punatiiliset tehtaat joiden jytinä kuului yli kaupungin. Täällä kehrättiin pellavaa;Täällä rakennettiin maailman parhaimmiksi mainitut höyryVETURIT. Keski-Euroopassa, historialliset kaupungit tuhottiin eriasteisten mielipuolten ilmmapommituksissa. Täällä kotona me tuhosimme lyhytikäisen historiallisen perinteemme itse. |
||||
![]() |
16.05.2013 20:37 | Martin Hillebard | ||
Ovat ovat. Saksalaisiahan aina pidetään huippuinsinööreinä, eikä väite vale olekaan mutta ranskalaiset ovat kyllä aikain saatossa tuottaneet monia erittäin omaperäisiä ratkaisuita. Jopa rautateitten saralta = loistava höyryveturimies Henri Chapellon. Lapsuusvuosinani 1960-luvulla Heikki-setäni (hän oli ammatiltaan myyntimies) ajeli autolla Citroën 19 DV. Jossa oli säädettävä kaasujousitus. Pikatiellä huristeltiin maavara minimissä, jollakin syrjäisellä hiekkatiellä korkeammalla ikäänkuin maasturissa. Pellit taisivat olla ohuet erään perhe-legendan mukaisesti auton käyttö loppui siihen, kun sedän jalka meni kaasua painaessa pohjalevystä läpi. Merde! |
||||
![]() |
16.05.2013 20:08 | Martin Hillebard | ||
Minustakin tämä näyttää lähinnä leikkijunalta, OK siis mittakaava-mallilta mutta uskotaan uskotaan että kuva esittää todellista vempelettä. Minulla on hyllyssäni aika paksu teos SVENSKA ELLOK Svenska Järnvägsklubben'in julkaisuja ja siinä on juttua myös sähköistettyjen rautateitten kiinteistä rakenteista. Tämä näyttäisi olevan juuri voimansiirron ala-asema jossa tuo oikeanpuoleinen vaunu sisältää PYÖRIVÄN MUUTTAJAN. Sen moottori-puoleen johdetaan vaihtovirtaa, ja dynamo-puoli kehrää tasavirtaa. Molemmat hyrrät ovat samalla akselilla. "Kiinteä?" Ruotsissa osa näistä ala-asemista oli vaunuissa, ja joita voitiin säilyttää vuoren sisään louhituissa kiskotetuissa tunnelinpätkissä. Strategisista syistä = sodassa nämä olisivat olleet haluttuja vihulaisen maalitauluja. Nykyään kaikki tämänsukuinen tekniikka on täysin elektroniikkaa, ilman mitään liikkuvia osia. Sikäli kuin sitä enää tarvitaankaan. |
||||
![]() |
15.05.2013 21:21 | Martin Hillebard | ||
Autojen tuonti Suomeen oli erittäin säännösteltyä 1960- luvun alkuun saakka. Niihin aikoihin teillä ja kaduilla näkyi pääasiassa neuvostoliittolainen Moskowitsch, taksiautoina oli yleinen Volga. Itäsaksasta tuli piskuinen IFA - sen muotoilu oli jopa silmää miellyttävä - ja Tshekkoslowakiasta Skoda. Merkki on sinänsä vanha nämä rakensivat ennen Toista maailmansotaa höyryvetureita. Ja Natsi-Saksan valloituksen jälkeen, herra Adolf Hitlerille panssarivaunuja. Vanha Englanti läsähti "voittamansa" sodan jälkeen jonkinmoiseksi puolisosialistiseksi valtioksi - tämä voi kuulostaa ylisanalta mutta mm ammattiliitot saivat sellaisen vallan että työmoraali romahti ja vanhan supervallan tuotteet vajosivat tosiaankin joskus roskatasolle. Duunarit lakkoilivat yhtenään ym ja vasta rautarouva Margaret Thatcer pudisti p----isen pesän. On niinkuin on. Moni asia on paremmaksi muuttunut, mutta autoa ei kukaan enää tee Eri Tavalla. Jees, olen minä Saab ysi-kutosella kans' ajanut, Ja muistan Tekniikan Maailman "Chrysler Turbine*n koeajot. |
||||
![]() |
15.05.2013 20:55 | Martin Hillebard | ||
Minä koin vastaavankaltaisen näyn Katajanokalla loppukesästä 1984. En tiedä josko kukaan tätä kommenttia enää lukee. | ||||
![]() |
15.05.2013 12:08 | Martin Hillebard | ||
Tuohon maailmanaikaan kaupungissa (Helsingissä) otettuihin RAITSIKKAKUVIIN mahtui erityisen runsaasti noita erimerkkisiä vauhtisämpylöitä. Joka valmistajalla oli oma yksilöllinen tyylinsä. Nykyään en käytännössä erota useimpien automerkkien edustajia toisistaan, muuten kuin läiskästä konepellillä siinä kohtaa jossa muinoin oli jäähdyttäjän täyttöputken tulppa. Siirtokatto- ja -seinävaunut soveltuivat mainiosti esim. paperirullien kuljetukseen säältä suojattuina. Ehkäpä noissa on tuliaisia Porin Paperitehtaalta. |
||||
Kuvasarja: Mierontie 08.09.1984 |
14.05.2013 21:42 | Martin Hillebard | ||
minä panin yhden kommentin sen ensimmäise vaihdelyhty-kuvan alle. Lukekaa jos viitsitte. | ||||
![]() |
14.05.2013 21:37 | Martin Hillebard | ||
Mierontie oli nimitys Porin - Haapamäen rataosuudelle. Porissa ilmestyvä Maakunnan ykköslehti "Satakunnan Kansa" (=ilmestyy edelleenkin) kirjoitti 3. tammikuuta 1929 mm. "Merkkitapaus Porin sekä Pohjois-Satakunnan liikenteen kehittämisessä. Porin -Haapamäen radan rakennustyöt alkoivat virallisesti eilen". Työ kesti kauan, lähes kymmenen vuotta. Viimeinen kiskonaula lyötiin 20. kesäkuulla 1938. Linjan päätepistepisteistä työnsä alkaneet kisko"roikat" kohtasivat kilometreillä 182 Porista, ja 11 Haapamäeltä, "Keskellä suurta erämaata". Suursodan alkuun,oli vielä aikaa jäljellä. |
||||
![]() |
13.05.2013 21:42 | Martin Hillebard | ||
Olisin voinut vannoa että kuvan alla alussa seisoi jotakin Hangon ja Kelloselän väliltä, mutta vaimoni sanoi, Ole vaiti Martin ei kaikkien tarvitse tietää siitä Sinun alkavasta Altzheimerista. | ||||
![]() |
13.05.2013 21:36 | Martin Hillebard | ||
Minulla on muistikuva että Kokkolan keskuksessa olisi säilynyt sitä niin tavallisesti Suomessa hävitettyä puuarkkitehtuuria. Mm rakennus 1600-luvun lopulta "lanterniinikattoineen". | ||||
![]() |
13.05.2013 21:25 | Martin Hillebard | ||
Uusi Seelanti (eng. New Zealand) oli ennenvanhaan Iso-Britannian kolonia - en viitsi tähän yksityiskohtia kirjoittaa sillä te kaikki nuoremmat löydätte faktat nopeammin Netistä, kuin minä kirjahyllyni homeelle haisevasta tietosanakirjastani "Encyclopedia Britannica". Nopeana kommenttina kuitenkin, Tänne muutti 1800- luvulla aika paljon Skottilaisia. Viihtyivät hyvin vuoristoisessa maastossa se oli kai heidän uusi Ylämaa. Periaatteellinen raideleveys oli ja on, 3'6" = kolme ja puoli jalkaa metrijärjestelmän mukaisesti 1067 mm. Vetureita oli aika suuriakin. Kuten jokun lapsuuteni lukema kirja asian ilmaisi, "KYllä kapeakin raide kuormia kantaa". Suomalainen kirjoittaja, viittasi kai pääasiassa juuri tähän Kap-raideleveyteen. |
||||
![]() |
13.05.2013 11:27 | Martin Hillebard | ||
Kysymystä voisi mutkistaa. Polttamattomassa sikarissa ei ole vain kuiva-ainetta, vaan myös tietty määrä kosteutta. Olen nähnyt oikein hienoja sikareita jopa säilytettävän tiloissa,jotka on varustettu hydrometrillä! niin tärkeä on oikea kosteus%. Kun nyt sitten gentleman röyhyttää, niin tuloksena ei ole vain tuhkaa ja sauhua vaan myös VESIHÖYRYÄ. Kuten varhemmin totesimme vedelläkin on ominaispainonsa. Mitä siis painaa vain SAVU? Miten sen substanssi muuten määritellään. Ilmassa leijuvia kiinteitä partikkeleita? |
||||
![]() |
12.05.2013 21:17 | Martin Hillebard | ||
Villi arvaus: jossakin ratalinjalla Rovaniemen tienoilta koillisen suuntaan. Ryteikkö kielii: Täällä ei paljon enää liikuta. Radanvartta seuraava puhelinlinja puuttuu. Kiskonselät kiiltävät senverran että, täällä sentään viellä ajetaan. |