|
|
05.12.2017 22:43 | Erkki Nuutio | ||
| " Mitähän rautatiehallitus hulluttelee. Menin Vaasaan uudessa I-II lk. vaunussa. Mielettömyyksiin asti upea. Miksi meille tällaisia laitetaan? Sehän on järjettömyyttä!" Santeri Alkion päiväkirjat 1919-1921 VALTIOMIES, päiväkirjamerkintä 15.1.1921. Laihialainen Sanomalehti Ilkan perustaja ja johtaja, Maalaisliiton kansanedustaja ja ryhmänjohtaja, Eduskunnan varapuhemies, ministeri, raittiusmies, suomalaisuusmies ja itsenäisyysmies Santeri Alkio oli oppinut tavoiltaan säästäväiseksi, joten uusi Cm (luultavasti väliltä 2151-2158) löi tämän ällikällä. Kansanedustaja oli oikeutettu kotimatkoillaan Helsingistä II lk päivä- tai makuupaikkaan, varapuhemies ja ministeri oikeutettiin I lk paikkaan. Suomen itsenäisyys julistettiin varmuuden vuoksi kolmesti. Alkiolla oli suurin ansio sillä ensimmäisellä kerralla 15.11.17. Toinen kerta 4.12.17 aiheutui Senaatin pätemisen tarpeesta, julistettiin itse vaikka olisi kuulunut antaa Eduskunnalle lakiesitys itsenäistymisestä. 6.12.17 Eduskunta julistaessaan Suomen kolmannen kerran itsenäiseksi (tasavallaksi) siksi vähän näpäytti Senaattia. Senaatti ei ollut touhussaan ymmärtänyt, että Eduskunta oli sen nimittänyt toimeenpanovallan haltijaksi, mutta Eduskunta on lainsäätäjänä ylimmän vallan haltija. Valtion itsenäiseksi julistautuminen on lainsäädäntöasia. Myöhemmin Eduskunnan rinnalle korkeimman vallan haltijana tuli Presidentti, kun oli välillä leikitty valtionhoitajilla ja kuninkaalla. Mutta siihen päästiin vasta vuonna 1919 kun tasavaltainen Valtiosääntö hyväksyttiin Eduskunnassa vastoin hillitöntä kuningasvehkeilyä. Santeri Alkion ansiot Valtiosäännön läpisaamisessa olivat suuremmat kuin kenenkään muun. Niin, päätös (127-68) 15.11.17 , että "eduskunta toistaiseksi itse käyttää sitä valtaa, joka voimassaolevien säännösten mukaan on kuulunut keisarille ja suuriruhtinaalle" syntyi Santeri Alkion aloitteesta. Hän sai soviteltua päätöksen taakse Maalaisliiton edustajat, aktivistiporvariedustajat ja vielä kesän ns. Valtalain kaatamisesta näreissään olleet Sdp:n edustajat. Päätöksellä saatiin myös, kuten Alkio oli tavoitellut, päättymään rauhaton Marraskuun yleislakko. Että päätös merkitsi Suomen itsenäistymistä ja ymmärrettiin sellaiseksi ilmeni seuraavasti: - Esimerkiksi edustaja Vuorimaan puheenvuorosta, että "saadaan loppu tälle surkealle taistelulle eduskunnassa itsenäisyysasiassa ja päästään järjestämään asioita niin, että Suomen kansa tulee täydelliseen itsenäisyyteen ja astuu toisten vapaiden kansojen kanssa täyttämään sitä historiallista tehtävää, mikä sille kuuluu." - Päätöksen jälkeen Eduskunta vahvisti julkaistaviksi edellisillä valtiopäivillä hyväksytyt kunnallilait ja lain 8 tunnin työajasta teollisuusalalla. - Eduskunta nimitti Svinhufvudin senaatin toimimaan Eduskunnalle vastuullisena hallituksena. Paljosta saamme siis 100 vuotta myöhemmin kiittää makuuvaunua ihastellutta Santeri Alkiota ja muita ansiollisia! |
||||
|
|
04.12.2017 21:44 | Erkki Nuutio | ||
| Täydennystä vielä: Helsingin veturinkorjauspajan rakennukset ja raiteisto on kuvattu ja valmistumisvuodet 1912-37 valmistuneille rakennuksille on esitetty VR 1912/37 II s. 535-536. VR 1937/62 kertoo vain suppeasti, että viimeinen uudisrakennus oli rautavalimo v.1945. Työntekijöitä oli enimmillään 1940-luvun lopussa 1200 henkeä. Höyryveturien korjaukset loppuivat 1954 ja täyslopusta valimon purkamisen myötä oli päätös vuodeksi 1962. Halleluja. Mainittakoon, että mahdollisesti vanhin yleiskuva konepajasta varsin yksityiskohtaisena piirroksena on ansiokkaassa Sven-Erik Åströmin kirjassa Samhällsplanering och ragionsbildning i kejsartidens Helsingfors (Hfors 1957, 375 s. + karttaliite. Kirjassa on paljon muutakin, mm. kartta Sörnäsin satamasta 1862/65, valokuvia Sörnäsin satamaradasta, rillirataverkostot näyttävät kartat Stenbergin sekä Osberg & Baden konepaja-alueista ja Hakaniemeen vieneen radan alkuvuosilta. Kuvat ja kartat lienevät tallella Helsingin kaupunginarkistossa. Mainittakoon että oma kirjakappaleeni alkuperäishaltija Bror Hästö halusi kertoa Teillekin, että kirjoittaja oli KTR 8:n tulenjohtajana Aunuksen Karjalassa 1943 alkaen ja Karjalan kannaksella 21.6.1943 alkaen, ja että Sven- Erik Åström oli hyvä tulenjohtaja. Todettakoon myös, että lis.työni metallurgisen osuuden tarkastaja (1985), metalliopin prof. Pentti Kettunen (TTKK) teki diplomityönsä Valuraudan liekkikarkaisu koeosuuden Helsingin konepajan valimossa vuonna 1957. Eivätkä helsinkiläiset ole saaneet aikaiseksi edes vaivaisempaa historiakirjaa Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä 100 vuotta toimineesta konepajasta ja sen ehkä 50.000 mies+naistyövuodesta!!! Huhhei millaista saamattomuutta! |
||||
|
|
04.12.2017 20:46 | Erkki Nuutio | ||
| Taitaa olla talon seinässä Sauna Bad Sauna, eli oltaisiin jo tasavallassa. Ehkä ensimmäinen Sauna oli alkuaan kyrillinen. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei olla 20-luvun loppu-, vaan alkupuolella. Kuvan ja kortin tyyli ei mielestäni ole 20-luvun loppua, vaan mieluummin sen alkua. VR 1912/37 II s.733 taulukossa on esitetään vuosikulutukset haloille ja hiilelle. Kulutusten keskinäinen suhde oli melko vakio 1928 asti, mutta 1929/30 hiilen suhteellinen osuus kasvoi. Päätöksiä on hallitus hyvinkin tehnyt halkojen hyväksi, mutta VR on mieluummin lisäillyt hiilen käyttöä etelän pääradoilla. |
||||
|
|
04.12.2017 12:27 | Erkki Nuutio | ||
| Päällekäypä kysymys on tuo aputenderi. Sitä ei liene pohdittu, vaikka itse kuva onkin tuttu. Jääköhän se kysymys kuitenkin vielä vastaamatta? Luulen minäkin että Kanan loppunumero on 4. Silloin tulee todistetuksi että koko numero on 534, koska suorapintaiset vesisäiliöt rajoittuivat vetureihin 530-540. 534 kuului Viipuri Maaskolaan ainakin vuonna 1916, jota epäilen kuvan likivuodeksi. Likivuoden muutos tosivuodeksi voi ehkä onnistua kuvan saunalaitoksen avulla: Onko yksi sauna/bad -teksti kyrillinen? Etualalle osittain mahtuva Papulankadun rakennus on Oy Sampo vuodelta 1908. Seuraavassa rakennuksessa oli 1910-luvun alussa kaksi kerrosta. Saunakerrokset tulivat vasta tämän perään. Tätä seuraavassa rakennuksessa oli mm. Papulan vesitehdas. Tähän tietoni loppuvat. |
||||
|
|
03.12.2017 10:44 | Erkki Nuutio | ||
| Kiitoksia mainiosta lisäyksestä! Valantehneenä ja auktorisoituna niitinlaskijana täten todistan, että oheisen kuvan kolmesta tenderin vedenkoetushanasta on alin hävinnyt/hävitetty tässä yksilössä: https://www.vaunut.org/kuva/89273?tag0=0%7CK1%7C . Myös tenderin kaksi lukittavaa laatikkoa (tarkoitus?) on kyseisestä yksilöstä pysyväisesti poistunut/poistettu. Soittokellosta en pysty luotettavasti ilmoittamaan onko se aito Latowski, vaiko vain halpa ameriikkalainen piraattikopio. Mahdettiinko yhden vetopyörän vastapainon erityisväritystä käyttää helpottamaan nopeuden mittausta stroboskoopilla koekäytön yhteydessä? Koekäyttöähän taidettiin suorittaa jarrutettavien rullien päällä. |
||||
|
|
02.12.2017 10:20 | Erkki Nuutio | ||
| Vastaavia mieleenjääneitä muisteluksia vuosilta 1976-78 oli juuri opiskelijoille laitetun talon WC+kylpyhuoneen kokolattiamatto, jonka alla kantavana oli vain ohut lankkulattia ilman eristystä. Suihkusuuntien hajonnasta johtuen hajuttomuutta riitti ehkä viikon. Mietiskelin koska amme tippuu lahoavan lattian läpi alakertaan. Häijyltä tuntuivat myös kokolattiamatot oleilutiloissa, kun tupakat niihin surutta tumpattiin. Lattiat lankkuineen ja pinkopahveineen olivat taloissa niin ohuet, että kaikki kuului läpi. Onneksi pääkytkin oli huoneeni vierellä. Kun yläkerran hulttiostipendiaatti palaili varhain (klo 02.00) reissuiltaan ja laittoi stereonauhan huutamaan, ei tarvinnut montakaan kertaa vemputtaa pääkytkintä. Johan meni stereonauha ikisykkyrään. Kansainvälistyminen vaatii kaikenlaisia käytännön taitoja sekä terävyyttä ja kanttia. Näitä EU-poliitikoillamme ei ole. K.K.K..Ka.Ka.Kat.. Keittiön hellan pikalevyssä oli vain ohkainen vastuslankkierukka. Kerran räjähti kun se oli sulattanut reiän brittimallin alumiinipannun pohjaan. Oli taloon tehty keskuslämmityskin ja radiaattorit ripustettu huoneiden sisäseinille. Kun kerroin meikätavasta laittaa radiaattorit ikkunan alle, kerrottiin että ne jäähtyvät siellä. Ikuisesti muistan kuinka muurahaiset suunnistivat jonossa puutarhaoven rakosesta kymmenen metrin päässä olevalle lautaselle hillopurkille, sen ulkopinnassa kun oli hillojäämiä. Niin St. Pancrasista Bedfordiin kuljin viikottain moottorivaunuilla, joiden korimalli oli sama kuin Suomen ensimmäisillä vaunuilla (1860). Ikkunan painaen alas sai oven auki ulkokahvasta kääntäen, ja pääsi Bristol Lodekka double-deckerillä (teho noin 100 hv) päällystettyjä 1-kaistateitä (siis yhteiskaista kummallekin suunnalle) pitkin hiljaksiin perille. Monella ihmisellä oli kesälläkin talvivaatteet, koska vetoisissa junissa eivät reumaattiset ihmiset muuten voineet olla. Reumatisotumista edisti kotien rakoiset 1-kerrosikkunat ja kepulit lämmityslaitteet (pahimmillaan kuumavesipullo). Takan äärelle kannettiin ja kipattiin viikottain mustassa säkissä (ja kengissä) pölyisiä kivihiiliä. Köyhillä alueilla leijui sopivalla säällä pistävä hiilenkatku. Sitä kutsuttiin Lontoon sumuksi. Enää sitä ei juuri syrjäpaikoissakaan ole. Sanomalehdillä ei ollut aamujakelua. Siksi osteltiin irtonumeroita asemilta ja junissa piilouduttiin ostetun lehden taakse. Paddingtonista Swanseaan kuljin harvemmin, mutta komeasti noilla 125 mailin junilla. Paddingtonissa en havainnut rouva Marplea enkä missään Juntti Salmea. Nykynuoriso jatko-opiskelee/työskentelee käsittämättömän harvalukuisesti ulkomailla. Pitää mennä ainakin muutamaksi vuodeksi Saksaan, Ranskaan, Hollantiin, Venäjälle. Ja aloitekykyisenä suomalaisena, maailman ansioituneimpiin kuuluvan maan lähettiläänä. |
||||
|
|
01.12.2017 10:14 | Erkki Nuutio | ||
| Ei ole Cm, vaan I & II lk makuuvaunu C 2111-2116. SVR:n liikkuva kalusto 31.12.1911 -kirjan mukaan on nämä vaunut rakennettu uudelleen. Valmistaja SVR Hki 1898-99, mutta uudelleenrakennus on ehkä SVR Psl -työtä. Alkuperäiseen koriin on lisätty 1 osasto neljälle hengelle muuttamalla 1 klosetti kaapiksi. Koska kyseessä oli SVR:n ensimmäinen telialustainen matkustajavaunumalli ja kori kattokorokkeellinen teräslevypintainen, oli varmaan tarvetta korjailla lahovikojakin. Vaunu sivulta ja päältä on kuvana 135 mainitussa kirjassa. Hyttikyljen ikkunajaottelu täsmää oheiseen valokuvaan. Ovatko kaikki samaa mieltä? |
||||
|
|
01.12.2017 09:17 | Erkki Nuutio | ||
| Enpä huomannut, että Vorg ja Kurt oli Suomen Kuvalehden uutisen jo kirjannut: https://www.vaunut.org/kuva/123165?tag0=9%7CCm%7C . Uutinen ei tosin koskenut virallista vihkiäisjuhlaa. | ||||
|
|
30.11.2017 20:11 | Erkki Nuutio | ||
| Tervetuloa, spraytöhertäjät ovat valmiita yötyöhönsä. Tampereen pormestarithan eivät ole tähän mennessä tehneet mitään tämän vastenmielisen touhun kurissapitämiseksi. Tietääkseni Tampereen poliisilaitos on ollut yhtä piittaamaton. Veturit saavat yörauhan vasta 10 m korkean aidan ja liikeilmaisimien avulla - jos näinkään. |
||||
|
|
30.11.2017 10:09 | Erkki Nuutio | ||
| Varmaan Suomen ravintolavaunujen muuttaminen toimintaa kuhiseviksi kiinnostaisi ahkeria suomalaisperäisiä ja maamme kiinalais- ja intialaisperäisiä pienyrittäjiä. Byrokratia kymmenesosaan ja henkilökohtaista innostusta sen sijaan. | ||||
|
|
30.11.2017 09:57 | Erkki Nuutio | ||
| Valtiosopimus sillan käytöstä ja hoidosta: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1924/19240023 Sopimusta on myöhemmin päivitetty, valtiosopimus- tai muulla tasolla. Vihkiäisiin 1919 ei Kuningas suostunut tulemaan, niinpä Presidenttikään ei tullut (kertoo Santeri Alkio päiväkirjassaan). Ruotsilla oli Ahvenanmaan kaappaaminen vauhdissa, joten tunteet olivat pinnassa. Vihkiminen ilmeisesti tapahtui ministeri- ja maaherravoimin ja varmaan normaalin ja reilumman levyisiä juhlajunia kulki. Mitähän lehdet, esimerkiksi Suomen Kuvalehti ja ruotsalainen kuvalehti asiasta kertoi ja valokuvilla osoitti? |
||||
|
|
27.11.2017 09:52 | Erkki Nuutio | ||
| Kiitoksia Kurtille ja Petrille rautatiehistorian usean osa-alueen huippuosaajina, ja harrastajina, jotka tuovat tietolöytöjään ikimuistiin talletettavaksi ja meidän harrastajaystävien iloksi. Tietojen ja niiden lähteiden esittämisen täsmällisyydestä on varmasti syytä kantaa huolta näilläkin sivuilla. Tulee kuitenkin ymmärtää, että sivuston toimintatavasta johtuen joutuu kriittinen historian tutkija tarkastamaan ja vertaamaan täällä ja muualla olevia osin epätäsmällisiä ja ristiriitaisiakin tietoja. Niitä tuleekin käyttää ensisijaisesti viitteinä. Siinä tarkoituksessa ne ovatkin erinomaisen hyödyllisiä. Ei voi, eikä ole mitenkään perusteltuakaan vaatia kirjoittajiksi rekisteröityneiltä koulutetun historiantutkijan pätevyyttä, koska sivuston korvaamaton tarkoitus on aktivoida koko harrastajakunta kertomaan uutisia ja julkaisemaan ottamiaan ja esille saamiaan valokuvia ja muita dokumentteja. Päivänkohtaista aineistoa koskien tarkoitus on myös antaa näkyvyyttä mm. rautatievalokuvauksen uusille saavutuksille. Me kaikki sovimme näille sivuille. Kuitenkin on syytä pohtia miten "lopullisempiin" johtopäätöksiin pyrkivän tutkimuksen tulokset voisivat nykyistä toimivammin kytkeytyä esimerkiksi painojulkaisujen toimittamiseen. Todettakoon että Vaunut-sivujen ja Resiinan välillä ei voi katsoa olevan tavoitteellista kytkentää. Olen iloinen Kurtin ja Petrin (päivätyönsä rinnalla!) "vuorovedossa" esilletuomiin arvokkaisiin ja kiinnostaviin tietoihin ja heidän kehotuksiinsa arkistotietojen hyödyntämisestä. Toivon että heidän ja meidän suppeammin perehtyneiden vuoropuhelu säilyisi elinvoimaisena. Toivon lisäksi, että myös Rautatiemuseon asiantuntijat alkaisivat ottaa siihen osaa - pelkäämättä! |
||||
|
|
26.11.2017 16:42 | Erkki Nuutio | ||
| Kuvausvuoden voi joka tapauksessa tarkentaa välille 1950-1956, tai vähän rohkaistuen välille 1951-1955. Loistavasti toimivasta Helsingin karttapalvelun http://kartta.hel.fi ortoilmakuvista voi todeta, että koko alkuperäinen päärakennus konttoriosineen on jäljellä 1950 ja kokonaan purettu 1956 ja tilalle on tullut autio kenttä. Koko alkuperäinen päärakennus on jäljellä myös opaskartassa 1952, mutta sen yksityiskohtien aikatarkkuus on epäselvä. Joskus 1950 jälkeen on purettu konttoriosa ja jätetty muu osa päärakennuksesta vielä jäljelle. Voi jälleen vain ihailla 1943 ortoilmakuvan loistavaa terävyyttä ja kirkkautta. Valitettavasti siviilikohteiden kuvaukset 1943 osittain aiheuttivat sen, että nopeiden kuvauskoneiden vikaantumisesta osin johtuen rintamakuvauksia Kannaksella 1944 tehtiin puutteellisesti. Suurhyökkäys pääsi sitten yllättämään. |
||||
|
|
25.11.2017 16:05 | Erkki Nuutio | ||
| Tapio kirjoitti totuuden. Oheinen tiilirakennuksen pääty on liki 1:1 tämän tiilirakennuksen pääty https://vaunut.org/kuva/87805?kv2=1940&paik=Helsinki . Tässä rakennuksessa Suomen ensimmäiset veturit koottiin ja ensimmäiset suomalaisvalmisteiset veturit valmistettiin. Helsingin konepajan tunnistelua vaikeuttaa se, että tuorein alueen yksityiskohtainen pohjapiirros on vuodelta 1911 (SVR 1862/1912 II s.506). Siitä tulkiten on oheinen valokuva otettu vähän pohjoiseen aseman länsisiiven päädystä. Tämä merkitsisi, että alkuperäinen konttorirakennus on purettu. Se kytkeytyi vasemmalta oheiseen rakennuspäätyyn. Täten vasemmalla oheisessa kuvassa oleva vanha tiilirakennus on kaiketi paja. Mutta mikä on äärimmäisenä vasemmalla osaksi näkyvä tiilirakennus? Raiteista lähin taitaa mennä aseman länsisiiveen päätyyn jaseuraavat veturitallille. Konepajan puolella näkyy raide. |
||||
|
|
22.11.2017 10:35 | Erkki Nuutio | ||
| Jaottelu elää aikojen mukaan. Käsikirjan liikenneosaston asema- ja junapalvelijoille II 1916 lisäyksessä I (8.-12.1916) ...."huomautetaan, että Helsingin aseman alainen on Helsingin satama, jonka alle kuuluvat: 1/ Katajanokka, 2/ Eteläsatama, 3/ Merisatama, 4/ Hietalahti, 5/ Ruoholahti ja 6/ Jätkäsaari. Näihin paikkoihin menevien tavaroiden rahtikirjat ja yhteenvedot kirjoitetaan siis Helsingin satamaan. Fredriksbergin aseman alaisia ovat Vallila ja Huberin (ent. Johanssonin vaihde). Sörnäsin aseman alainen on Hagnäs." Verrattuna 1.4.1913 luetteloon on lisänä siis Jätkäsaari (Länsisatama), jonne on myös piirretty pari pitkää raidetta. |
||||
|
|
20.11.2017 18:46 | Erkki Nuutio | ||
| Totesit monia alkuvaiheen yritystemme vaikeuksia. Tekisi mieleni vastailla, mutta täytyisi silloin kirjoittaa sivuja pari jotta asia edes osittain avautuisi. Rikkaiden maiden pörssien laumasieluisuuden myös sivuutan, mutta Teslasta muutama sana. Ensinnäkin, se on mitä suurimmassa määrin uhkayritys, jonka pystyssä pysyminen edellyttää juuri tuon valtavan hypen ylläpitämistä. Siihen on tarvittu ja tarvitaan valtavasti rahaa ja maailman taitavimpia mainosmiehiä. Riskeistä suurin on tekniikkariski. Yritys on raskaasti tappiollinen ylikalliilla hinnalla myytävistä luxustuotteistaan huolimatta, johtuen mm. siitä että tuotantoa ei saada kasvamaan erilaisista teknillisistä ongelmien vuoksi. Ei muuten tarvita kuin yksi laajempi takaisinvetoon johtava ongelma, niin yritys kaatuu. Toki konkurssinjälkeinen jatkaja voi aloittaa puhtaammalta pöydältä. Ehkä näin on ajateltukin, vrt. Talvivaara (sijoitusraha ja ratkaisujen löytyminen) - Terrafame (kassa alkaa kilkattaa)). Sähkörekka on älyttömintä mitä voi ajatella. Esimerkiksi pohjoismaisten 40-100 tonnia painavien yhdistelmien keskimääräinen tehonkulutus on ehkä 200...300 kW. Vaikka välilatauksen tekisi 300 km välein, tarvittaisiin ehkä 5000 kg painavat akut, jotka maksaisivat XXXXXX.xx € ja tekniset ongelmat akkupaketin hallinnassa olisivat vakavat, tarvittava turvaetäisyys onnettomuuksissa olisi ainakin 100 m jne. Jos lataus tehtäisiin väitetyssä puolessa tunnissa, tarvitsisi lataustehon olla luokkaa 60000 kW jne jne. Sähkölle löytyy vähitellen paikkansa, vaikkakin subventioita vongutaan sen lisäksi. Järkevimpiä ja osin jo toteutumassa olevia asioita olisivat mm.: - Lyhyehkökestoinen tehontasaus kondensaattoreilla raskaissa kuorma-autoyhdistelmissä mallia Sisu-Visedo -hybridi. - Kohtuumäärä akkuja ja päätepysäkkilataus kaupunkilinja-sähköautossa, kuten Linkkeri). (ylivaltavasti kilpailijoita, sairas markkinasegmentti, komponentit saatava itselle ja niille suuri volyymi). - Mopoautot, pienet jakelu pakettiautot jne. Näitä paljon maanläheisempää on biopolttoaineiden kilpailukyvyn kehittäminen (erinomaisen tärkeätä mm. Suomelle) sekä diesel- ja bensiinimoottorien kehittämisen jatkaminen. Mutta tämähän ei ole hypeä, eikä kelpaa laumasielu-vihervonkujille. |
||||
|
|
20.11.2017 10:36 | Erkki Nuutio | ||
| Täydennystä kommenttiini: Pasila ei tehnyt vetureita eikä missään veturissa ollut kuvan vaunukilpeä. 1928-1937 Pasila teki vähäisesti puukorisia moottorivaunuja. Näiden koreissa ei ollut valmistajan kilpiä. Sensijaan runkopalkeissa oli kilvet, muistaakseni Pasilan vakiomalliset. Telimallisissa moottorivaunuissa, joista osaan koko koneiston teki Tampella 1935-1937 (Dm1, Dm2) oli lisäksi teleissä Tampellan kilvet valmistusvuosi- ja -numerotietoineen. Veturimielessä ne ovat siis paremminkin Tampellan tuotteita. Pasilan tuotteita olivat vastaavasti Bm1 (koneisto NAG/AEG, 1928, moottorivaunut 2 ja 3) ja Ds1 (koneisto DEVA/ASEA, 1928-1930, moottorivaunut 1, 4 ja 5), Ds2 (koneisto MAN/AEG, 1933, moottorivaunut 6-10) sekä Ds3 (koneisto ARES/Strömberg, 1933-1934, moottorivaunut 11 ja 12). Oheinen kilpi voi siis olla matkustaja- tai tavaravaunusta tai epätodennäköisemmin moottorivaunusta 1, 2 tai 3. Näistä Ds1 -moottorivaunu 3 on Rautatiemuseossa. Käydessänne voitte silmäillä ovatko sen runkopalkissa olevat kilvet tallella ja tämän näköiset ja ovatko kilvet olleet joskus irrallaan ja puhdistettu valokuvaamista varten. Todennäköisesti ei. |
||||
|
|
19.11.2017 20:59 | Erkki Nuutio | ||
| Eikö Museovirasto ole vielä korjannut kuvatekstiä. Kuva on Töölön sokeritehtaalta. SVR:n vaunut ovat sokeritehtaan 1 m raideleveyden mukaisilla lavettivaunuilla. Vuosikin on väärä. Kuva on tainnut jo esiintyä täällä, mutta en löydä sitä. | ||||
|
|
19.11.2017 20:40 | Erkki Nuutio | ||
| Kyllä tämä on rautatievaunun kilpi, jollaiset oli niitattu vaunun runkopalkin kylkeen, pituussuuntaan vaunun keskivaiheille. Yhteenkään veturiin tällaisia ei ole kiinnitetty. Finna on siis väärässä. Itse ostin 1965 vaiheilla VR:n keskusvarastosta Russkij-Baltische Vagonnyj Zavod, Riga (tai sinne päin) valurautaisen kyrillisen vaunukilven ja maalasin sen kaksoiskotkineen nätiksi. Kilpi lienee esillä Toijalan veturimuseossa. |
||||
|
|
19.11.2017 15:06 | Erkki Nuutio | ||
| Alkuperäinen asema (1871) oli ilmeisesti tämän näköinen: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21602672 Oheisessa valokuva osoittaa että mm. etualan ravintolaosuus (kyltti I & II lk:n ravintola) on myöhempi lisäys ja muitakin muutoksia on tehty vuosien mittaan. Taustan rakennukset ovat myöhäisempiä ja kuvasta oikealle on ehkä tullut muualla mainittu Kuropatkinin paviljonki. Mikä on ollut etualan lasipalatsin tehtävä? Puuasemasta on venäläissivulla suomalaiskuva 20- tai 30-luvulta (siis uuden aseman aikana) kun rakennus oli muussa käytössä. Vanhaa rakennusta ei siis purettu uuden valmistuttua. |
||||
|
|
17.11.2017 17:07 | Erkki Nuutio | ||
| Maanviljelyhallituksen tiedonantoja N:o LXXXI 1913 K.J.M. Collan "Pietarin maitokauppaolot - Matkakertomus" (Hki 1913, 106 s. + liitekartta Pietarin maitoalue = Etelä-Suomea ja Baltia) kuvaa perusteellisesti maitokaupan hinta- ja rahtipolitiikkaa ja maitokaupan käytännöllistä toteutusta Pietarista. Kuvissa mm. umpi- ja avoreki ja -kärry jakelua varten pullotettuna / ämpäreissä ja venäjän rautateiden maitovaunu. Kuva myös Suomen aseman maitosillasta, jonka sivulla 2 sivuovellista maitovaunua ja yksi umpivaunu. Ehdotetaan myös erästä sopivampaa paikkaa tälle. SVR:n maitovaunuista seuraavaa: ........ "Vaunuja on useampaa eri mallia, joista G.g.h. ja G.g.k. mallit ovat varustetut suljettavalla eteisellä. Mallissa G.k. on kapea avoin silta, se on verrattain vaarallinen ja epäkäytännöllinen. Sen kapea avoin silta tekee astioiden kantamisen vaikeaksi, jopa vaaralliseksikin. Kuten on yllä jo mainittu ovat vaunut tarkoitetut voin kuletukseen. Sentähden olisi niihin tehtävä pienempiä lisäyksiä, että ne täydellisesti vastaisivat tarkoitustaan maidonkuletuksessa. Niihin olisi sovitettava lavoja, joille voisi asettaa maitoastioita, joten tilaa vaunuissa voitettaisiin. " ........ Epäkohtia-kappaleessa mainittiin mm. "Yksi tavallisin ja silmiinpistävin epäkohta on maidonkuletusastioiden varomaton, jopa usein huolimaton käsittely rautateillä." ...... "Pysäkillä ei edes aina seisauteta junaa,vaan astiat heitetäänulos junasta sen vähän hiljennyttyä vauhtiaan." ...... "En tiedä löytyykö meillä missään erityistä katosta, joka suojelisi astioita auringolta." jne. Vaunujen pintamateriaaleja, jäähdytyksen epätasaisuutta ja hygieniaa tarkasteltiin sanallisesti ja viitattiin siinä julkaisuun V.Hirvensalo "Vientivoimme säilytys ja kuletus kesällä v.1909" . Lopuksi Pietarinmatkaanne varten tarpeellinen tieto: 1 (maito)ämpäri (vedro) 12.999 litraa = 10 tuoppia (stof) =100 pikaria (tsharka). "Maitopullon pitäisi vanhan tavan mukaan olla 1/16 ämpäriä." |
||||
|
|
16.11.2017 17:58 | Erkki Nuutio | ||
| Kuvausvuosi on 1911. Koko näkymä on kirjassa Signe Brander - Panoraamoja (Helsingin kaupunginmuseo, 2016). Ratapihalla oleva veturi on C1 (tunniste: hytin etu-alanurkan jäykiste) ja vaikuttaa savutorvi alkuperäismalliselta. Satamaradalla tätä lähinnä tarvittiin. Helsinki oli kotivarikko 23:lle 1901 ja Pasila 23-28:lle 1916. Veturihiiliä lienee veturin molemmin puolin, veturihalot ovat vasemmalla. |
||||
|
|
15.11.2017 22:37 | Erkki Nuutio | ||
| Osittaista selviämistä, mutta tarvittaisiin apua venäjänkielen taitoisilta tulkitsemaan tätä : http://terijoki.spb.ru/f3/viewtopic.php?f=3&start=210&t=8475 . Ilmar Talven Radoilta ja ratojen varsilta kertoo (s. 47) : "Kesäisin asui Terijoella myös Venäjän sotaministeri [1898-1904] kenraali Kuropatkin, jota varten piti asemalle rakentaa erityinen odotushuone, nk. Kuropatkinin paviljonki, koska hänen arvonsa ei sallinut odottaa junia toisten matkustajien joukossa. Ruoka ja juomat kannettiin ravintolasta hänen paviljonkiinsa." Venäläisviitteen kuva Terijoen asemasta näyttää lähimpänä erillisen pikkurakennuksen (merkintä 2), joka on rajautunut Vorgin kuvan ( https://www.vaunut.org/kuva/102933?kv2=1940&paik=Terijoki) ulkopuolelle. Olettaako venäläisteksti kyseisen rakennuksen olevan Kuropatkinin paviljonki? Itse arvelen että rakennus voi hyvinkin olla korkea-arvoisten (venäläisten) odotushuone, mutta jo varhaisemmalta ajalta. Sen sijaan venäläisviitteessä olevat puurakennuksen piirustukset voivat esittää osaa oheisen valokuvan esittämästä rakennuksesta. Eli nimenmaan tämä olisi Kuropatkinin paviljonki (tai myöhempi niistä, jos pikkurakennus oli aiempi). Päätelmäni perustuu käsiini saamaani ns. Aktiivisen vastustuspuolueen ja Kagaalin terroristin Rafael Lindqvistin 1902 Lontoossa nimettömänä julkaisemaan ja Suomessa levitettyyn kirjaseen Förstörelseverkets hantlangare - Politisk svartbok för finska medborgare . Siinä kiihotetaan murhaamaan lukuisia myöntyväisyyssuunnan edustajia, etupäässä johtavia vanhasuomalaisia poliitikkoja, laki- ja kirkonmiehiä. Näistä Lennart Hohenthal murhasi 1907 prokuraattori (oikeuskansleri) J.M.E Johnssonin (1906- Soininen). Teon herättämä suuri tyrmistys Suomessa aiheutti sen, että Kagaali pyysi Aktiivista vastustuspuoluetta lopettamaan vastaavat teot. Yksi mustan kirjan maalitauluista oli kulkulaitostoimituskunnan päällikkö (1896-1905) senaattori O.Bergbom (1904- Wuorenheimo). Eräs murhaamisperusteista oli, että "....hän oli Suomen valtion kustannuksella valmistuttanut luodeilta suojatun paviljongin junasta laskeutumista ja junaan nousemista varten Terijoen asemalle kenraali Kuropatkinin laskuun." Epäselvää, lauseesta ei selviä kumpi kulut siis maksoi, Kuropatkin vai Suomen valtio. Tämä paviljonki ilmeisesti valmistui 1900-1901 ja oletan siis että oheinen kuva esittää sitä. Se että rakennus on laajempi kuin venäläisviitteessä oleva rakennuspiirustus, voi johtua siitä että tähän on liitetty myös tilat asemasantarmeja varten. Kannanottoja kaivataan! |
||||
|
|
15.11.2017 21:18 | Erkki Nuutio | ||
| Venäjän ministeripresidentin Stolypinin puhe valtakunnanduumassa 18 (5) p:nä toukokuuta 1908 * * Helsingin lehdissä olleen käännöksen mukaan " Herrat valtakunnanduuman jäsenet! Tänään duumassa nostettu kysymys, joka koskee keisarikunnan suhdetta siihen kuuluvaan osaan, Suomeen, .................................................. ................... Vihdoin koskee välikysymys myös rautateitä. Kysymys keisarikunnan rautatieden yhdistämisestä Suomen rautateihin on sangen vanha. Jo Keisari Aleksanteri II, kun hänen allekirjoitettavakseen esitettiin lakiehdotus, jonka mukaan Suomen rautateiden raideleveys olisi Venäjän rautateiden raideleveyttä kapeampi, kieltäytyi vahvistamasta sitä. Myöhemmin on tämä kysymys hallitsijan jyrkkien ja tarkkojen käskyjen johdosta päässyt lähenemään onnellista päätöstään, ja nyttemmin, kuten tiedätte, on Hänen Majesteettinsa vahvistanut sen yhdysradan suunnan, joka tulee liittämään Venäjän rautatiet Suomen rautateihin. Ministerineuvosto on jo antanut luvan kulkulaitosministerille esittää duumalle miljoonan ruplan määrärahan myöntämistä tämän radan rakentamisen alkamiseksi ja Suomen viranomaiset ovat luvanneet lähimmässä tulevaisuudessa siirtää Venäjän valtakunnanrahastoon Suomen osalle tulevan summan. Nykyisin on jo se komitea toimessa, joka tekee kokeita meidän vaunujemme ja veturiemme liikkumisesta Suomen rautateillä. Komitean ensi kokeista päättäen voi arvella, että meidän vaunumme voivat kulkea Suomen rautateillä, ja siten läpikulkuliikenne tulee mahdolliseksi. Mitä taas tulee uusien rautateiden rakentamiseen itse Suomessa, niin tämä kysymys on jo herättänyt erimielisyyksiä meidän pääesikuntamme ja ministerivaltiosihteerin välillä. .......................... " Puhe (15 s.) on liitteenä kirjassa L. Mechelin Eri mielipiteitä venäläis-suomalaisista kysymyksistä (Hki 1908) . Leo Mechelinin (1839-1914) jyrkkä perustuslaillinen senaatti (1905-1908) joutui eroamaan taantumuksen palattua Venäjälle ja kotimaisenkin kannatuksen kadottua senaatin elitismin ja svekomanian johdosta.. Kirjan ja Stolypinin puheen pääaihe oli Suomen ja Venäjän lainsäädäntöjen yhtenäistäminen, jota Stolypin kiihkossaan muisti soperrella vielä viimeisinä sanoinaan 1911 Kiovassa tapahtuneen attentaatin tapahduttua. Yhdysradan vaiheita ja Suomelta vaadittua maksuosaa koskenutta lukkiutunutta riitaa käsittelee Tuomo Polvisen väitös Die Finnischen Eisenbahnen in den militärischen und politischen Plänen Russlands vor dem ersten Weltkrieg (Hki 1962, 295 s.) |
||||
|
|
15.11.2017 15:52 | Erkki Nuutio | ||
| Herää kysymys: tuotiinko 1909:n Pietarin väliaikaisen raiteen kautta venäläisvaunuja kiertämään kokeeksi SVR:n radoilla? | ||||
|
|
14.11.2017 09:37 | Erkki Nuutio | ||
| Paikkakunta ansaitsee vielä tarkastelua. Kurtin sarjassa taitaa olla kaikki kuvat. Niistä usean paikkakunta on tunnistettu varmuudella Viipuriksi. Ainakin parissa (C5, G4) veturi on eri kääntöpöydällä kuin oheinen A3. Viipurin vanhoja veturitalleja kääntöpöytineen oli kaksi, joista kumpikin esiintynee kuvissa. Veturissa esiintynee eri kuvissa samannäköisiä miehiä, joista hytissä saattaa olla Paul Simberg itse. A6-, H2- ja tässä A3- kuvassa näkyy veturin takana kauempana valoheitinpylväs ja kääntöpöytäkin lienee sama, joten kuvat ovat varmasti Viipurista. Luultavasti Hugo siis ikuisti Kuoleman puutarhaa Tampereella ja Paul ikuisti vetureita Viipurissa. |
||||
|
|
13.11.2017 20:42 | Erkki Nuutio | ||
| Tampereelle viittaa Tampereen tuomiokirkon rakentuminen 1902-1907. Simberg teki kirkkoon tunnetut monet taideteoksensa, kuten Haavoittunut enkeli ja Kuoleman puutarha. Onko Simberg on siis veturikuvaaja Viipurin lisäksi Tampereellakin? Tekiköhän veturitaulujakin? Tampere- tunnistelu kuvasta on vaikeaa. 1906-1907 oli pohjoinen veturitalli (S-hotelli Tornin ravintola) puoliympyränä ja keskimmäinen veturitalli muuttumassa neljännesympyrästä puoliympyräksi. Näillä ovat kääntöpöytien pituudet 13.67 m. (eteläinen talli ja sen 18 m kääntöpöytä tuli ehkä 1922 vaiheilla). Joku rakennus häämöttää tenderin takaa. Se voisi olla niillä vaiheilla ollut pitkä tavaramakasiini, joka häipyi raiteiden tieltä 1910-luvulla. Asemarakennus olisi siten kuvan oikean reunasta vielä vähän oikeaan ja runsaan 100 m päässä. Mutta kysytään vielä: Tampere vai Viipuri? |
||||
|
|
13.11.2017 20:05 | Erkki Nuutio | ||
| Kun valkoisen alueen raja on kussakin lyhdyssä samanlaisesti kalteva, lienee syynä viistosuuntainen auringonpaiste. Lienee todella kyse heijastusilmiöstä, eikä maskeista. Katoaa siten sota-aikaan vihjaava yksityiskohta. |
||||
|
|
13.11.2017 19:57 | Erkki Nuutio | ||
| Partiolaiset ovat ilmeisesti tulleet Ruotsista improvisoidulla matkatavaravaunullaan. Laituri on vaunun vierellä, mutta missähän kaukana asemarakennus sijaitsee? |
||||
|
|
13.11.2017 15:31 | Erkki Nuutio | ||
| Oletukseni 30-luvun loppupuolesta 30-luvun alkupuoleen verrattuna johtuu mm. kuvan filmimateriaalista ja siitä että kuvailu sotaa edeltäneinä lihavina vuosina oli paljon laajempaa kuin edeltäneinä lamavuosina. Julkaistuina on paljon 30-luvun loppupuolen kuvia, joiden filmisävyt ovat oheista kuvaa muistuttavia, kun taas jyrkemmät sävyt ovat yleisiä 30-luvun alussa. Tällaiset todistelut soveltuvat toki korkeintaan toverituomioistuimeen. Mitä savutorven muotoon tulee, mielestäni sitä vastaavia on lukuisissa kuvissa mm. Rautatiet sotavuosina-kirjassa. Mitä tulee kotivarikkoon, esimerkiksi Inossa 30.7.43 vaurioitunut 709 -veturi kuului 11.43 Kouvolan varikolle. Kovin kovia tosiasioita emme ole vielä onnistuneet pyydystämään. |
||||
|
|
13.11.2017 14:56 | Erkki Nuutio | ||
| Lyhtykysymys on aiheellinen, koska ilmeisesti ensimmäinen yöjuna, jossa kulki mm. Snellman tuli yöllä Hämeenlinnaan Keisari A II:n junaa myöhemmällä junalla kesällä 1863. Yöpimeyttä saattoi olla aikataulunkin mukaisilla junilla joulun molemmin puolin olevina lyhyen päivän viikkoina. Yhteentörmäystä toiseen junaan ei kylläkään tällöin vielä tarvinnut pelätä. Pietarin radan valmistuttua varmasti lyhtyasia oli järjestetty, vaikkakaan lyhtyjä ei näy äskeisissä Canada Worksin tarjouskuvissa. |
||||
|
|
13.11.2017 09:25 | Erkki Nuutio | ||
| Ajoitus on tähänastisilla tunnisteilla joko 30-luvun puolivälin kesistä kesään 1939 tai kesät 1942-1943. Iltapuolesta on kyse, aurinko paistaa vasemmalta viistosti yli laiturin. Näissä olosuhteissa ei saata uskoa, että kaikissa kolmessa valinheittimessä samanlaisena toistuva alareuna olisi heijastuma tai ylivalottumista. Kyllä lyhdyissä täytyy olla pimennysmaskit (onkohan pimennysmaskeista dokumenttitietoa?), mikä olisi vahva viite vuosiin 1942/43. Kannaksen jälleenrakentaminen jatkui täyttä päätä suurhyökkäykseen asti. Paluumuuttaneet karjalaiset myös pääosin rakentelivat talojaan viimeiseen asti, vaikka huolestuneina etenkin kun Leningradin saarto purkautui 1.1944. Sota-aikana ei veturijunia ilmeisesti kulkenut Inosta Terijoelle Kronstadtin ja Yhinmäen uhkan vuoksi. AIKATAULUNMUKAISET henkilöjunat Inoon jouduttiin varmaan myös lopettamaan 1943 samasta syystä. Rautatiet sotavuosina -kirjassa (s.172&173) on kaksi kuvaa 30.7.43 Inossa tapahtuneesta onnettomuudessa, jossa kolme kuoli, Tv1 709 vaurioitui ja tavaravaunuja vaurioitui. Tapahtumasyy ei selviä kuvista (tykistöosumasta tuskin oli kyse). Suistuneista vaunuista oli penkalle levinnyt suurehkoja kivenlohkareita, jotka oli ehkä tarkoitettu linnoittamistöitä varten. |
||||
|
|
12.11.2017 21:38 | Erkki Nuutio | ||
| Hieno kuva ja ansiokasta analysointia. Tieto liikennöinnistä Koiviston suunnalta lokakuusta 1942 huhtikuulle 1943 on Radan varrella kirjasta. Pitäneekö se paikkansa ja sikäli kun pitää, se oletettavasti tarkoittaa virallista henkilöliikennettä, ehkä yhtä vuorokautista edestakaisvuoroa. Inonkylä oli muutaman kilometrin verran VT-aseman länsipuolella. RvPr Kenraalimajuri Lars Melanderin johdolla puolusti 12.6.44 sitä VT-linjan lohkoa lyhyesti, mutta perääntyi linjan murruttua Kuuterselässä. Ennen suurhyökkäystä Inonkylä oli noin 30 km päässä Pääasemasta ja toki Yhinmäen ja Kronstadtin tykkien ulottuvissa. Rata epäilemättä palveli paikallisten joukkojen huoltoa, ja arvelen että se oli käytettävissä vielä suurhyökkäyksen alun evakuoinnissakin, ja vasta lopuksi pyrittiin räjäyttämään. En ehtinyt tarkistaa kuinka laajaa siviilien paluumuutto 1942 oli Inoon, ja evakuoitiinko siviilit vasta suurhyökkäyksen alta. Ino kuului Uusikirkon pitäjään, joka ei kai ollut sotatoimialuetta, päinvastoin kuin sitä itäisempi Terijoki. Eli johtopäätös: Ehkä kuvan kaltaisia tavarajunia, jotka palvelivat ennenkaikkea armeijan huoltoa ja lopuksi evakuointiakin saattoi lähteä Inon "pääteasemalta" alkukesään 1944 asti. Siten todennäköisyyslaskennan mukaan valokuva olisi kesältä 1942 tai 1943. Jonkinlaista pidemmän sanan kirjaimistoa olen näkevinäni Ino-sanan molemmin puolin penkin yläpuolisessa kyltissä. |
||||
|
|
12.11.2017 18:15 | Erkki Nuutio | ||
| Kuumavalssattujen I - ja U-palkkien poikkileikkaukset näkyvät osakuvassaan. Piirustuksen aikana ja jonnekin 1920-luvulle asti niiden materiaalia kutsuttiin raudaksi (jern, järn), sen jälkeen teräkseksi (stål). | ||||
|
|
12.11.2017 18:08 | Erkki Nuutio | ||
| Valssaus-, taonta- ja hitsauskelpoinen rauta (hiiltä yleensä 0.2...05% ja hyvin vähän rikkiä ja fosforia) sai 20-luvun jälkeen nimekseen teräs. Rautaa on edelleen esimerkiksi valurauta. Siinä on hiiltä yleisimmin 3...5% ja yleensä myös mangaania 1.5...2.5% sekä muita seosaineita ja epäpuhtauksia. | ||||
|
|
12.11.2017 18:05 | Erkki Nuutio | ||
| Rautatiemuseossa on puurunkoinen vaunu, jossa lastausoven alla on rungossa samanlainen jäykiste/vahviste kuin ylläolevassa kuvassa. SVR 1862/1912 II:n mukaan Pietarin radan vaunuissa haettiin kehitystä ensimmäisiin vaunuihin verrattuna niin korissa kuin rungossa. Rungon kuului olla valmistettu valssatuista rautaisista (I ja U) muotopalkeista. | ||||
|
|
12.11.2017 15:13 | Erkki Nuutio | ||
| Pilvinen päivä + pikkukameran raebonus. Aiheellinen kuva sillä tästä näkyy kulkulankutus joka alkaa oikealta kohdasta, johon pääraiteen viereinen noin 2 m korkeammalle ulottunut kivipengerrys päättyi. Oikealta tuli polku pihasta, jota rajoitti TVH:n tiilinen konekorjaamo ja VR:n asuinrakennus. Laskeuduttuaan alas polku jatkui lankutusta pitkin ja raiteiden jälkeen edessä oli aiemman asemapäällikön omakotitalo puutarhoineen. Mainitun TVH rakennuksen alapuolelta kääntyi tie varhemmin Sorinkadulta lankutuksen kohdalla olleelle vartioidulle tasoristeykselle, jatkuen vartioimattomasta tasoristeyksestä Vaasan radan yli ja edelleen noin 300 m päässä yhä olevalle Vaasan radan alitussillalle ja eteenpäin. Tämä reitti oli 1920-luvun lopulle asti ainoa maantieyhteys Tampereelta kohti Lempäälää ja Etelä-Pirkkalaa (Nokia oli silloin Pohjois-Pirkkala). Kuvan rakennukset ovat Peruna Oy:tä, siis Edistysmielisen osuuskauppaväen (KK/OTK) perunajauho- ja mallastehdasta. Mikäli suhdanteet eivät tuo tolkkua pintaan, tähänkin kohtaan juntataan paaluja suuruudehullujen kansirakennelmaa ja pilvenpiirtäjiä varten. |
||||
|
|
12.11.2017 13:39 | Erkki Nuutio | ||
| Tarjouspiirustuksessa vaunun runkokin on puuta. Totetutetut vaunut eivät olleet piirustuksen mukaisia, koska kaikkien valmistajien tekemissä vaunuissa oli kaiketi teräspalkkirunko ja rautalevyillä peitetty tammikori. | ||||
|
|
12.11.2017 13:25 | Erkki Nuutio | ||
| Kun itse veturin kuva on epäilemättä Canada Worksilta ja tämän piirustuksen esitystyyli on hyvin samankaltainen, on tämäkin varmaan sieltä. Jos tenderi on todellisesta veturista, on se A2. Kirjoissa on A2- tenderistä joitain mm-mittoja, joita täytyy verrata kuvan tuumamittoihin. Tällä selviää onko tarjottua tenderiä jalostettu A2:n jälkeen. Kiitoksia arkistoaskaroinnista!!!!!!!!! |
||||
|
|
12.11.2017 13:17 | Erkki Nuutio | ||
| Mikäli tämä on ehdotuspiirustuksen ohella myös toteutettua vetiria vastaava piirustus, lienee kyseessä mieluummin A2. Tämä täytyy tarkistaa vertaamalla A2:n kirjoista löytyviä mm-mittoja kuvan tuumamittoihin. Ajallisestikin A2 olisi todennäköisempi, koska ne olivat vuodelta 1866, ja tarjoukset Pietarin radan vetureista jätettiin ehkä 1868. A1 ja A2 olivat molemmat varsin onnistuneita vetureita, miksi siis Canada Works olisi tarjonnut muunlaista. Kun A1- ja A2-vetureihin tehtiin uudet kattilat, poistui tulipesän yläpuolella oleva "kupu" ja sen kiillotettu "suppilo" (selitystä toivotaan näiden tarkoituksesta) ja madallettu "suppilo" tuli edemmäksi ja mm. varoventtiilin jalustaksi. |
||||
|
|
11.11.2017 10:00 | Erkki Nuutio | ||
| Kuva on Tampereen asemalta. Taustalla näkyy ylikulkusilta (hevosille, automobiileille ja kävelijöille), jonka vaakasuora osuus on nykyisen Tammelankadun linjalla, ja viistosti nouseva osuus tulee Hämeenkadulta. Hämeenkadun alku oli noin 3 metriä nykyistä ylempänä. Ennen siltaa tästä meni tasoylikäytävä Silta on vuodelta 1895 ja se purettiin noin 1936, kun tunneli valmistui ja kun nykyisen Itsenäisyydenkadun alkupäätä oli pudotettu noin 6 metriä. |
||||
|
|
10.11.2017 20:43 | Erkki Nuutio | ||
| Tämäkin on Thure Hellströmiä ja vuodelta 1913 (Radan varrella -kirja). Pudotus laiturivaihteeksi 1961 ja miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1964 aiheutti epäilemättä koko kuvauskierroksen vuonna 1964 tai 1963. | ||||
|
|
10.11.2017 20:32 | Erkki Nuutio | ||
| Eiköhän Lohiluoman kuvaajan Cortina ole kuvan vasemmassa laidassa. Olisiko Thure Hellströmin piirtämä rakennus pystytetty noin vuonna 1936. Nimittäin silloin Panttilan seisake muuttui laituriksi ja henkilökunta sai käsitelläkseen tulevia ja meneviä tavaroita makasiinipäädyn kaksoisoven kautta. Saattaa olla, että käsikärry kuljettanut viime sotien aikana patentti- ja kaupparekisteriasiakirjoja, koska PRH oli evakuoitu läheiseen entiseen lakkitehtaaseen. Panttila on luultavasti ikuistettu samalla kuvausreissulla kuin Lohiluoma ja muutkin Suupohjan suunnan rakennukset. |
||||
|
|
08.11.2017 21:14 | Erkki Nuutio | ||
| Kyllä kuva on oikein päin. Taustalla näkyy maantien ylikulkusilta (joka taidettiin purkaa vasta 70-luvun puolivälissä) ja vaunun toisella puolella näkyy asemarakennusta. Juna on siis menossa Humppilaa kohti. Joku höyryistä on sen edessä sillan suunnassa. Tuttu perspektiivi, sanovat varmaan kaikki MFH-veteraanit. Napitusprotokollasta ei sinänsä 1940 pidetty tiukasti kiinni. Oikeanpuolisen neitosen puku esimerkiksi saattoi olla Talvisodassa kaatuneen veljensä. Valoisa kuva, mutta vielä Välirauhan aikana tyrmistys Talvisodan tapahtumista ja seurauksista sekä uuden neuvostohyökkäyksen uhka ja tapahtuneet neuvostoterroritoimet (kuten AEROn Kaleva-koneen tuhoaminen ihmisineen, rajavartijoiden kaappaamiset jne) näkyivät ihmisten vähän sisäänkääntyneissä katseissa. |
||||
|
|
08.11.2017 11:14 | Erkki Nuutio | ||
| Mainitsemasi Keisarin käsky vuodelta 1908 liittyy kovan komennon paluuseen ja mm. Suomen senaatin kymmenen vuotta jatkuneen hidasliikkeisyyden ja vitkuttelun lopettamiseen koskien yhdysrataa ja siihen liittyviä muita asioita. Yhdysrata-asian monia esivaiheita kuvaa selvitys : Kysymys Suomen ja Venäjän rautateitten välisen yhdysradan rakentamisesta, 26s (+ liitteitä joita en kopioinut) Helsingissä, Keisarillisen Suomen Senaatin Valtiovaraintoimituskunnassa, elokuulla v. 1908. Käskystä: J. Wartiovaara Kopioitsin Reinolta, löytynee myös Kansallisarkistosta. Tämä selvitys ei mainitse väliaikaisia ratkaisuja, joita ei sen kirjoitushetkellä ollutkaan. Ajankohdan kansalaisten ja sanomalehtien pelkotila on aiheellinen ja kaikenlaisia huhuja varmaan liikkui. |
||||
|
|
07.11.2017 11:16 | Erkki Nuutio | ||
| Svobodan aikana 17.4.17 venäläismatruusit kiskoivat Keisarinnan kiven huipulta messinkipallon ja sen päällä istuneen vaakunakotkan ja leikkasivat keisarillisen linnan rauta-aidan pylväiden koristekotkat. | ||||
|
|
06.11.2017 15:47 | Erkki Nuutio | ||
| Suurennus helpotti. Laiva on SS Vallisaari : http://www.systeemi.net/ss-VALLISAARI-Merivoimien-esikunta,name,5467811,auction_id,auction_details Valkoinen kaappipaku voisi olla Donau, mutta mielestäni sillä on myös VW Transporter T1 (1949-) näköä. |
||||
|
|
06.11.2017 12:10 | Erkki Nuutio | ||
| Luulen että laivan savupiipusta etäälle päin oleva auto on Standard Vanguard Estate. Vanguardeja tuotiin 1948 lähtien, 1952 jopa 803 kpl (Mobilisti 5/2017), joten 1948-1953 väliin se sopisi, mutta ei kavenna haarukkaa (korkeintaan 1948 epätodennäköinen). Tuliko oikealla olevan (Uspenskiin värisovitetun) tiilitalon tilalle se Alvarin pyhäinhäväistys? |
||||
|
|
04.11.2017 11:50 | Erkki Nuutio | ||
| Valokuviin verraten varmaan on kyse Miinasta, vasemmiston ansioituneesta edustajasta, vasemmistossa tässäkin kuvassa. M.S. syntyi vuonna 1866 Jokioisilla, aloitti työuransa 12-vuotiaana Forssan Pumpuli-Kehruu-Pajassa, siirtyi 16-vuotiaana Forssan (Jokioisten) lankanaulatehtaalle ja 18-vuotiaana palvelijattareksi Bonsdorffin perheeseen Porvooseen. Yhteiskunnalliset tehtävät alkoivat vähitellen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Miina_Sillanp%C3%A4%C3%A4 Miina Sillanpään elämänkerta "Yhteiskunnalle omistettu elämä" (Oma Mäkikossa, Tammi 1947, 404 s.) kertoo M.S.:n matkoista synnyinseuduilleen Jokioisille Jokioisten rataa pitkin. Elämänkerrasta poimittu tukkijätkän lausahdus Tornionlaakson tavarajunassa kuului: Sen ihmisen elämä on oikeastaan kuin kuva kokonaisen aikakauden kehityksen tahdosta. Eihän ole harvinaista, että torpan poika nousee oppituoliin, mutta että tehtaantyttö ja talousapulainen kiipeää ministerintuolille. |
||||
|
|
03.11.2017 16:52 | Erkki Nuutio | ||
| Avoimia kysymyksiä riittää tästä aiheesta, joka ei muisteltu 1918 jälkeen. Alkuaan salaiset venäjänkieliset dokumentit ovat säilyneet lähinnä Venäjällä. SVR:n sotilastoimiston arkisto kaiketi paloi Helsingin aseman ilmapommituksessa. Kun tämä kuva on jo vuodelta 1910, on kyse sapööri-, pioneerioperaatiosta. Aihepiirin lähes ainoa suomalainen tuntija Pentti Luntinen sanoo TY:n historiatieteen julkaisussa 11 "Venäjän sotasuunnitelmat Suomen separatismia vastaan" (1984, 162 s.) : "Ministerineuvosto pani v. 1909 santarmiupseeri Kurlovin johtaman komitean pohtimaan Suomen turvaamisen yksityiskohtia. Tämä komitea keksi väliaikaisen ratkaisun, jonka ministerineuvosto tammikuussa 1910 hyväksyi: Keväällä 1910 piti rakentaa yhdysrata Nikolain (nyk. Moskovan) asemalta Kalasnikovin rantakatua Liteinii-sillalle asti, missä se yhtyisi raitiovaunurataan (normaaliraiteinen [leveäraiteinen mielestäni] Pietarissa) joka johti Suomen asemalle. Laskettiin ettei työ kestäisi kuin kaksi viikkoa ja maksaisi 60 000 - 70 000 ruplaa, talvikelillä 20% enemmän*. Asiakirjoista ei löytynyt tietoa tämän päätöksen seurauksista, rakennettiinko katurata ja käytettiinkö sitä joskus." * Spravka o meroprijatijah na slucai oblavlenica Finlandii na voennom polozenii. Ministerineuvoston päätös 17.1.1910 (tietysti vanhaa lukua) KKK 1913, I osasto, akti 1-4, VA (eli Kansallisarkistosta löytynee). Näyttää nyt siltä, että toteutettu on, oheinen kuva todistaa. Poikkesiko 1912-1913 versio paljonkin 1910 versiosta ei ole tiedossa. |
||||
|
|
03.11.2017 15:30 | Erkki Nuutio | ||
| Keisari päätti 30.9.09 väliaikaismääräyksistä koskien SVR:n alistamista Venäjän kulkulaitosministeriön valvontaan. Venäjän väliaikainen hallitus kumosi tämän ja muut Nikolai II:n laittomat määräykset 3.7.17. Tuskin Venäjä noteerasi pitäjänmäkien kaltaisia asioita (terroriteosta ei ollut kyse), muuten sen olisi pitänyt alistaa Venäjän rautatiet Suomen senaatin valvontaan. |
||||