Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
21.01.2017 16:29 | Erkki Nuutio | ||
| Epäselvyys on ehkä näiltä osin melko pieni: 1903/1905 määräys koski KAIKKIA asemia, ja sen mukaan kilven piti olla kolmikielinen, Venäjä ylinnä ja seuraavana käsittääkseni kunnan pöytäkirjakieli (=kunnallisesti äänioikeutettujen enemmistön kieli) ja lopuksi jäljelle jäänyt kieli. Kuitenkin Bobrikoff teilattiin jo 16.6.1904 ja Suurlakon alussa 30.10.1905 julisti RH rautatiet yleislakkoon kulkulaitospäällikkö, senaattori Wuorenheimon suostumuksella. Ainakaan tämän jälkeen ei kolmikielisiä asemakilpiä liene asetettu, varsinkin SVR:n Päätirehtöörin määräys kaksikielisistä asemakilvistä tuli siis jo alkuvuodesta 1906. Kolmikielisiä asemakilpiä saatettiin ehtiä asettaa joillekin kaupunkiasemille noin aikavälillä 1904- alkuvuosi 1905, mutta niitäkin saatettiin korvata kaksikielisillä myöhemmin. Yhteenveto: 1907-1917 kaksikielisille asemakilville lienee siten pätevä. |
||||
|
|
20.01.2017 23:32 | Erkki Nuutio | ||
| Osavastauksia kilpikielikysymykseen on täällä joitakin, mutta vähän tarkennusta antoi viitteesi katukilvistä, joka puolestaan viittasi Tuomo Polvisen Valtakunta ja rajamaa -kirjaan, joka puolestaan löytyi metrin päästä kirjahyllystä: Kun RH esitti Senaatille vuoden 1902 Kieliasetukseen (netissä) viitaten, että RH:n pöytäkirjakieli muutettaisiin suomeksi, heräsi kenraalikuvernööri Bobrikov vaatimaan, että kaikki laskut, kuitit, matkaliput, tiedtukset jne oli laadittata kolmella kielellä, sijoittamalla valtakunnankieli venäjä ensimmäiselle sijalle . SAMA KOSKI asemien nimikilpiä ja vaunujen seinissä esiintyviä tekstejä. Sama koski kaupunkien katu- ja torikilpiä. Senaatti onnistui kustannussyistä päätösvaiheessa vuonna 1903 saamaan rautateiden osalta uudistukselle kahden vuoden määräajan. Vuoden 1905 mullistusten ja Bobrikovin murhan 1904 seurauksena muutokset rautateiden rahtikirjojen ja laskulomakkeiden osalta jäivät kuitenkin toteuttamatta, mutta asemakilvet tulivat ainakin valtaosin muutetuiksi. Valitettavasti Polvinen ei anna täsmällisiä viitteitä asiaa koskeviin dokumentteihin. Jopa asemanpäällikkö saattoi lykätä kilpimuutoksen toteutusta jopa vuosia. Venäjän- ja suomenkielisiä kilpiä oli jo aikaisemmin ainakin Valkeasaari-Pietari -rataosalla. Sielläkin oli ensimmäiseksi pelkästään suomenkielisiä asemankilpiä ainakin suomenkielisen asutuksen alueella. Tiedä sitten kuinka oli esimerkiksi Viipurin ja Helsingin osalta. Kilpikielikysymystä muiden aikavaiheiden osalta käsiteltäneen myöhemmin. |
||||
|
17.01.2017 21:06 | Erkki Nuutio | ||
| Kiitos! Mainiota että valaistuskaasut ja niiden tuottamistavat tulivat nyt selkeästi selvitetyiksi. | ||||
|
17.01.2017 21:01 | Erkki Nuutio | ||
| Valannon kirjasta edelleen: 1931-1939 Kouvola (paitsi luokka- muita korjauksia Viipurin konepajassa 22.4.-30.6.32, 25.7.-11.9.33 ja 19.10.-22.11.34 sekä Kuopion konepajassa 28.7.-28.8.36 ja 10.5.-17.6.39). Vuoden 1927 korjaukselle ja kattilanvaihdolle ei kirja anna päivämääriä. Vaikka silloin veturit pidettiin puhtaina, täytyy kuvan veturin olla lähes konepajan jäljiltä - ei pölyjä alarakenteissa ja kattila kuin uutuuttaan kiiltävä. |
||||
|
|
17.01.2017 18:23 | Erkki Nuutio | ||
| Valannon Pikku-Ruskojen aika -kirjan mukaan 155 olisi kuulunut 1925-1931 Pieksämäen varikon (Pieksämäki, Jyväskylä, Mikkeli) vetureihin ja siihen olisi vaihdettu 1927 pienikokoinen tulistajakattila. Alkuperäisen märkähöyrykattilan (1891) tilalle asennettiin jo 1910 suurikokoinen tulistajakattila. Kirjassa olevassa 155.n kuvassa lienee alkuperäinen kattila, joka on samaa kokoluokkaa kuin tämän kuvan kattila. Veturi on viimeisen päälle puhtoinen. Konepajakorjaus uuden kattilan asentamisineen on varmaan tapahtunut äsken, mitä kuvausvuosi 1928:kin tukee. |
||||
|
16.01.2017 22:08 | Erkki Nuutio | ||
| Perässä kyttää Hiipivä Salama, onneksi eri raiteella. | ||||
|
16.01.2017 22:03 | Erkki Nuutio | ||
| Mikkelin sopivuutta voi päätellä tästä: https://www.vaunut.org/kuva/88651?kv2=1939&ros=5&tag0=17%7CSekalaiset%7CRatapihakaavio . Kaavio on vain viitisen vuotta vanhempi, mutta sinä aikana tallia on voitu laajentaa. Vesiviskuri W taitaa olla kaaviossa aivan kuvaa vastaavassa paikassa. |
||||
|
16.01.2017 11:53 | Erkki Nuutio | ||
| Esimerkiksi keisarin juna keittiövaunu A4 muutettiin 1932 A40:ksi, joten samankaltaiset numeronmuutokset muissakin vaunuissa eivät yllätä. Voinee siksi vahvistaa kuvan vaunun A5:ksi, eli kenraalikuvernöörin käytössä olleeksi vaunuksi. Se tehtiin Berliinissä vuonna 1873. Valmistaja oli Actien-Gesellshaft fuer Fabrikation von Eusenbahn-Bedarf. Vaunu ei ole säilynyt, mutta tunnusmerkintöjen tekemättä jättäminen voi viitata museontiaikeisiin. |
||||
|
|
16.01.2017 09:46 | Erkki Nuutio | ||
| Huomionarvoista vaunussa on VR Suomi- ja numeromerkinnän puuttuminen vaunun kyljeltä, mikä on poikkeuksellista. Jopa apujuna n:o 1:n kuvan vaunua muistuttavassa vaunussa on nämä merkinnät (Kaskimies, sivu 176). Ikkunajako ei siinä vaunussa aivan täsmää tähän. Taitaisi merkintöjen puuttuminen todella viitata vallasvaunuun A5, käymäläkin on oikealla kohdalla. |
||||
|
Kuvasarja: 133 F1 Feeliks |
15.01.2017 22:23 | Erkki Nuutio | ||
| Upea kuvasarja! Voitko kertoa jotakin Otto Arosta? | ||||
|
|
15.01.2017 22:20 | Erkki Nuutio | ||
| Paitsi että on hieno kuva ja kuvasarja, on tämä hyvä mainoskuva myös Aga-valokaasuvalaisimesta https://www.vaunut.org/kuva/116627?a=1 ja sen kaasusäiliöstä. Melko tuoreesti on valaisin taidettu asentaa, joten se lienee kuulunut 1926 AGA:lta ostettuihin valaisimiin. Alunperin F1-vetureissa ei ollut kuvan mukaista lämmintä erkkeriä ohjaamossa, mutta veturin kapeuden ansiosta sellainen hyvin mahtuu sallittuun ulottumaan. Veturin hylättiin vuonna 1934. Konduktöörivaunu 3214 sarjaa F löytyy 1912 kuvastosta. Tätä tyyppiä olivat 3199-3214. Käyntisillat olivat kummassakin päässä. Vaunu on oletettavasti VR:n Helsingin konepajan valmistama. Ensimmäinen Pasilan F oli 3275 vuodelta 1904. |
||||
|
|
15.01.2017 21:53 | Erkki Nuutio | ||
| Lienee jonkinlainen tarkastustilanne, kun juhlakuusien välillä olevassa tangossa on kiertynyt lippu. 90% todennäköisyydellä se on Suomen lippu. Veturi on tosiaan selvästi Amerikaanari H1 tai H2. Yritin tunnistaa vaunua 1912 kuvastosta, mutta vaikka ikkunajakoja oli lukemattomia, juuri tuollaista en havainnut. Hieno kuva! |
||||
|
13.01.2017 17:10 | Erkki Nuutio | ||
| Hienoja kuvia, tämä ja 82. Tämä on kyllä arvaus vailla todisteita, mutta tulee vaikutelma Tampereen Järvensivusta ja Kalevankankaan esiintymisestä taustalla. Siinä tapauksessa kuva olisi otettu Viinikanojan puolen penkereeltä. Entinen VR:n sorakuopan raide (halkoraide 1923 kaaviossa) olisi haarautumassa näillä vaiheilla. Kirjoissa on pari kuvaa vastakkaiseen suuntaan 20-luvun alkupuolelta, mutta niissä vaihdekoppi on erinäköinen kuin tässä kuvassa. 82 -kuvan maisema-vaikutelma on samankaltainen. Mahtaisiko Eljakselta löytyä veturien sijoitustaulukkoa 1926 vaiheilta? |
||||
|
06.01.2017 15:58 | Erkki Nuutio | ||
| Pääaukon oikealla puolella tuntuisi pilkottavan kapeampi ja matalampi toinen kulkuaukko. Voiko tämän varmistaa paperikuvasta? Jos tällainen aukko on, on se luultavasti vettä varten ja pääaukko paremminkin alikulkua varten. Silta ja sen edellä oleva ja jälkeen tuleva penger sulkee rinnettä pitkälti, joten alikulun lisäksi tarvittaisiin myös aukko vesivirtauksille rinteen puolelta. Jos silta on välillä Matkaselkä-Suojärvi, löytyy kiviholvinen alikulkusilta 5m pääaukolla Matkaselästä ja 5.2m pääaukolla Jänisjärveltä. Alikulkusiltaan viittaa maaperän kuivuus sillan juurella. |
||||
|
04.01.2017 08:45 | Erkki Nuutio | ||
| Lähes uskomaton kuva Suomen villistä idästä, josta noin 5 vuodessa kaadettiin ja kuljetettiin pois valtavia ikimetsiä. Kuten näkyy, metsuri-sekajuniin oli kerätty monipuolinen valikoima 2-akselisia matkustajavaunuja - vanhimmasta päästä. Lunta ja roskaa ei tipahdellut näiden katoille, sillä sillan raideaukko on verhottu laudotuksella. Pioneerit osasivat tilapäiset puusillat, mutta tällä ei varmaan uskaltanut ajella perustuksen ollessa sula. Pienikin tukien painuma tällöin tuntui moninkertaisena ylhäällä. Vaaherjoelta on lyhyt matka Kollasjoelle (Kollaa), jonka 6m aukkoinen kiviholvisilta epäilemättä räjäytettiin joulukuun alussa 1939 samaisten pioneerien toimesta (huom. ei sodanjälkisiä nuorisopioneereja). |
||||
|
03.01.2017 21:27 | Erkki Nuutio | ||
| Jos vieläkin olettaa kuvaparin olevan Matkaselkä-Suojärvi rautatienrakennukselta 1920-1923, voi mainita että rakennuspäällikkönä oli Wäinö Rankka, ammattilainen joka aloitti "penikkainsinöörinä" Jokioisten-Forssan radalla 1897. Mainiossa kirjassaan Kisko kävelee (WSOY 1949, 152s.) hän kuvaa Suojärven radanrakennusta 19 sivulla (sekä kuvaa Jokioisten radan rakentamista 10 sivulla). Soisen vaikeista olosuhteista johtuen Rankka sai uudistaa ja koneellistaa rakentamista reippaasti ja otti ensimmäistä kertaa maassamme käyttöön vaiheittain etenevän työskentelyn, jota palvelemaan hän perusti täytemaan saantikeskukset (kaivinkoneasemat), rakennuskiven saanti- ja käsittelykeskuksen ja puutavaran valmistuskeskuksen (Roikonkoski). Kaivinkoneasemilta täytemaa kuljetettiin penkereiksi ensimmäistä kertaa hänen patentoimillaan itsetyhjentyvillä Ma-vaunuilla. Aluksi siltoja teki Oy Constructor Ab betonista. Rankan esityksestä alettiin rakentaa kiviholvisiltoja kilpailukykyisesti omana työnä. Rakennuskiven käsittelykeskukseen oli valmis raide. Sahankosken holvisilta 18m aukolla valmistui ensimmäiseksi. |
||||
|
|
02.01.2017 09:43 | Erkki Nuutio | ||
| Ansiokas työmenetelmää selvittävä kuvapari samalta kuvauskerralta kahdelta suunnalta. Viittaan Urho Palsasen Sillanrakennuksen oppikirjaan (Otava 1932, 106s.) ja VR 1912-1937 II sivun 209 kuvaan. Oheinen noin 10m leveä kiviholvisilta on holviaukoltaan noin viisimetrinen. Sillan leveydestä päätellen sen päälle tulevan korkea (ehkä jopa 10 m) penger, koska raiteita oletettavasti on vain yksi. Paikasta ei ole tietoa, mutta vuoden 1920 vaiheilla rakennettiin Matkaselän - Suojärven radalle paljon kiviholvisiltoja. Soveltuvaa kiveä oli paljon saatavilla ja ammattitaitoisia kivimiehiä oli tarjolla. Pääosin puristuskuomitetut tukevat tuet lepäävät kovalla pohjalla. Liitospinnoiltaan tasoitettu holvikivi on tuotu kapearaidevaunulla ja nostetaan nyt paikalleen nosturilla. Holvikivien saumat laastitaan. Laastisauma tehdään niin, että kivet pienien puukiilojen avulla jätetään hieman irti toisistaan, saumat laastitaan tai tilkitään tappuroilla alapuolelta, ja juokseva sementtilaasti valetaan saumoihin. Kuvan vasemmassa sivussa näkyy laastin konekäyttöinen (petrooli?) sekoituskone . Konekäyttöisiä sekoituskoneita oli 1922 (luultavasti jo 1920) käytössä 1 kpl. Etualalla näkyvästä kuupasta nosturiin ripustettuna kaadetaan laasti saumoihin. Valmiin holvin päälle tulee huolellinen eristys laihasta betonilaastia ruiskuttamalla. Mies esittelee taustalla laastin ruiskutusta. Pumppu on ehkä sekoituskoneen yhteydessä. Ainakin holvin laella suojataan eristys betonilla. Lopuksi tehdään vettä hyvin läpäisevä soratäyte. Olettaen että siltatyömaa on ollut Matkaselän-Suojärven välillä, löytyy sieltä 3 kpl noin 5 metristä kivisiltaa (VR 1912-1937 II s.42). Tarkemmat kartat maastomuodoista voisivat kertoa mikä silloista voisi olla kyseessä. Kuvasarjan kolmas kuva lienee eri paikasta ja myöhempi. Todettakoon, että rautatienrakennuksessa oli 1922 5 ja 1934 14 kaivinkonetta. |
||||
|
31.12.2016 19:54 | Erkki Nuutio | ||
| Sisu lienee M-162 -mallia (eli nostotelillinen) 1976-1979 vaiheilta ja siinä taitaa olla Sisun omavalmisteinen napavälitteinen taka-akselisto BTE. M-sarjan erikoisuus oli Z-muotoiset runkopalkit tavanomaisten U-muotoisten sijaan. Z antaa etuja tilankäytölle ja rungon vääntöjäykkyys ja kestävyys oli moitteeton. Volvo lienee F12 tai F10 ja lähes uusi. |
||||
|
Kuvasarja: Oulun Ratapihakaavio |
27.12.2016 14:16 | Erkki Nuutio | ||
| Nämä ovat arvokkaita, koska ne mm. dokumentoivat raideasiakkaiden ja erityistoimintojen raiteet. Vuonna 1987 ei vielä oltu poistettu useimpia näistä. Kun kaavioita alkaa löytyä eri ajoiltakin, moni sellainen asia selviää, joka ei muualta selviä. Kiitoksia! |
||||
|
26.12.2016 17:48 | Erkki Nuutio | ||
| Tämä taitaa selventää. 1975 vihittiin ja otettiin käyttöön Linnavuoren siihen asti suurin halli, sylinteriryhmien koneistus- ja moottoreiden kokonpanohalli lähettämöineen. Halli tuli ja tulee vastaan kun kävelee noin 200 m kuvassa näkyvän hallin edestä oikealle, eli järveä kohti. Samalla Linnavuori toi markkinoille ensimmäisen sarjavalmisteisen kuutosmoottorin, normaalisti turboahdetun Valmet 611 CS. Merkinnässä 11 tarkoitti 11 cm:n sylinterihalkaisijaa. Se oli yhteinen nelos- ja kolmosmoottorien (411 ja 311) kanssa. 611CS otettiin käyttöön ensiksi Karhu-Sisussa (jonka jälkeen Sisu Sk 150:ssä), Valmet metsäkoneissa ja traktoreissakin vähitellen. Vihkiminen ja uuden kuutosmoottorin markkinoilletulo oli merkittävä tapahtuma. Kyllä ministeri, Valmetin ja Enson pääjohtaja Olavi J Mattila ja muita silmäätekeviä lähti vähemmästäkin liikkeelle Valmet-merkkisellä porkkanajunalla. Tarjoilukin varmasti toimi. Tarvittaessa oltaisi saatu Kekkosen erikoislupa pienemmillekin kaartosäteille kuin mitkä olivat kyseessä |
||||
|
26.12.2016 11:16 | Erkki Nuutio | ||
| Olisiko paikka Teuva ja asuntovaunut Kafi-merkkisiä https://fi.wikipedia.org/wiki/Kafi ? | ||||
|
|
25.12.2016 18:09 | Erkki Nuutio | ||
| Naamat ovat minullekin tuttuja ajalta 1966/7 harjoittelijana. Mutta tietääkö joku mikä tapahtuma oli kyseessä? Ilmeisesti se liittyi traktorien markkinointiin esimerkiksi traktorien myyntiportaan neuvottelupäivät. Oli kaiketi ainoa Porkkanavisiitti, muunlaisiakin juhlajunia lienee kulkenut vuoren läpi. |
||||
|
12.12.2016 12:07 | Erkki Nuutio | ||
| Onko kuvaajan kohdalla korkea mäki, joka on mahdollistanut tallentaa kylänäkymän lähes ilmakuvamaisesti? Näin näyttävästi asui työväkikin parhaimmillaan tasavaltamme alkuvuosina. Työväestön asuinolojen parantaminen oli runsaasti esillä 1910- ja 1920-luvuilla ja edistystä tapahtui merkittävästi. Näköispainoksena on Asuntoreformiyhdistys uusiojulkaissut kirjan O-I Maurman: Ensimäinen yleinen suomalainen asuntokongressi - näyttelyopas (1917, 100s+mainoksia). Siinä on esitelty useita silloin uusia työväen asuinalueita ja niiden taloja. Mielenkiintonen kuva. Onkohan ruutivarasto tuo erikoisempi rakennus? |
||||
|
09.12.2016 09:26 | Erkki Nuutio | ||
| Näiden yhtenäisllä umpikoreilla toteutettujen jakelukuorma-autojen korivalmistajat eivät liene muistiin merkittyjä. Ilmeisesti ainakin Kiitokori ja Penko on niitä tehnyt lähinnä 50- ja 60-luvuilla. VR:n lisäksi ainakin Postilla on ollut vastaavia, tosin ei jakelussa vaan linjaliikenteessä. |
||||
|
28.11.2016 12:26 | Erkki Nuutio | ||
| Kuvasi on kaunis. Samoin muutkin kuvasi, sivulta ja edestä ovat kauniita. | ||||
|
27.11.2016 12:31 | Erkki Nuutio | ||
| Kuvittelen taustalle toisenkin höyryveturin, sellaisen jossa on vesisäiliöt kyljillä ja etupäistään kaltevat. Kuvittelenko liian vilkkaasti? Komea veturitalli ja komea veturi ja juna! |
||||
|
20.11.2016 10:33 | Erkki Nuutio | ||
| Päivän Aamulehdessä on kahden tabloidisivun kirjoitus 50 vuotta täyttäneestä Sastamalan Stormin Shell-huoltoasemasta. Sen mukaan perustaja/omistaja Kauko Keihänen toi vuonna 1967 asemalle ensimmäisen vaunun Vammalan asemalta. Lavettiauto vaunuineen ja perässä seuraava nosturiauto ohittaa kuvassa Vammalan linja-autoaseman. Kyseinen vaunu on normaalikattoinen puinen päivävaunu. Marskin salonkivaunu tuotiin Keihäselle vuonna 1969. Kauko Keihänen kuoli vuoden 1974 vaiheilla ja poikansa Hannu tuli jatkajaksi. Lähiaikoina pojanpoika Lauri jatkanee ja hoitaa jo päivittäistä aseman hoitoa. Suosittelen että harrastajat eivät aja ohitse, vaan poikkeavat kahville, ehkä hanallekin. Samalla hoituu lähitiedustelu ja ehkä keskustelukin. |
||||
|
18.11.2016 09:30 | Erkki Nuutio | ||
| Tavanomaista terävämpi postikorttikuvaksi. Rautatiekirjakaupan (olettaisin) lämmitettävä kioski näyttää (kattopeltien kirkkaus) melko äsken pystytetyltä. Katon taittuva tanko on liian lyhyt lipputangoksi, mutta viireille se riittäisi. Ennen itsenäisyyttähän niitä käytettiin. Harmi kun aseman virkamies on kaiketi portailta juuri käskenyt asiakkaita häipymään muualle. Toimiko kuvaamo Alfa Kauhajoen seudulla, vai tuliko kuvaaja kauempaa? |
||||
|
15.11.2016 22:07 | Erkki Nuutio | ||
| Itsepurkautuvien vaunujen alkuversio Ma on insinööri Väinö Rankan keksintö. Sitä käytettiin ensimmäiseksi Suojärven rautatierakennuksella vuosina 1921-1922. Työteho päällirakenteen teossa moninkertaistui aikaisemmin käytettyihin vaunuihin verrattuna. Patenttihakemuksensa myötä Rankka joutui ankaraan kiistaan Rautatiehallituksen kanssa, ja vasta pääjohtaja Castrenin puuttuminen asiaan lopetti kiistan. Monesta muustakin ja hiukan tästäkin kertoo Rankka kirjassaan Kisko kävelee (WSOY 1949). Ehtisikö joku pääkaupungin suunnasta hakea PRH:sta kopion Rankan patentista ja vaikka digitoida sen keskustelupuolelle. Kotimaisista rautatiealan keksinnöistä kun puhutaan, mahtoiko ratamestari Johan Linder saada suomalaisen patentin VR:llä ja Venäjällä käytetylle lumiauralleen? |
||||
|
14.11.2016 12:23 | Erkki Nuutio | ||
| Muisto ja sen tunnelma säilyy kirkkaana koko eliniän kuvatekniikan puutteista piittaamatta. Ilman kuvia ja muistiinpanoja valtaosa hyvistäkin muistoista katoaa. |
||||
|
10.11.2016 22:21 | Erkki Nuutio | ||
| Kallistuu jonkun muun kuin minun ottamakseni kuvaksi. Kävin Iisalmessa kuukausilipun ja kameran kanssa 8.67 ja 8.64, mutta en muulloin. Kuva vaikuttaa edellä olevan tiedon perusteella olevan vuoden 1970 vaiheilta. Mielikuvani vajaan 50 takaa ovat pääosin hukassa, eikä asiaa voi tarkistaa negatiiveista - kateissa kun ovat olleet jo vuosikymmenien ajan. Hieno ajankuva ja kiitos Reinolle sen julkaisusta. Toivottavasti kuvaaja selviää. Vorgin hyvyys on siinä että tällaisetkin asiat useinkin selviävät. |
||||
|
30.10.2016 11:19 | Erkki Nuutio | ||
| Pelkistämisen oikeus ja joskus velvollisuuskin on taiteilijoilla (kuten pienoisrautatieväellä, etenkin jos mittakaava on Z tai T). Siitä huolimatta Liewendahl on käsittääkseni piirtänyt tarkasti. Kun keisarimme Aleksanteri II oli 18.9.1863 avannut valtiopäivät (54 vuoden tauon päätteksi), pidettiin kuvan näyttämässä katoksessa valtiopäivätanssiaiset kello 8 jpp alkaen. Hovimaalari Mihaly von Zinchyn maalaus esittää koko tanssiaisväen, eli eliittimme ja nuoret naiset keisarin ympärillä juhlakoristellussa katoksessa. Katoksen puiset kannatinpylväät ja kattotuolit näkyvät suurten pyöränmuotoisten kynttelikköjen ja koristeiden taustalla. Raiteisto oli luonnollisesti katettu ja sen lattiapinnassa oli jonkinlainen laatoitus. Itse asematalo oli koristeltu lipuin, vaakanoin ja havuköynnöksin. Valokuva ja myöskin Mihalyn maalaus löytyy mm. kirjasta Höyryllä Hämeeseen (Tammi 2003). Herää uusi kysymys: Koska junakatos purettiin ja tilalle tuli vain pidennetty räystäskatos, joka näkyy useissa valokuvissa? |
||||
|
14.10.2016 21:46 | Erkki Nuutio | ||
| Mainiossa Kaskisten multimedia-arkistossa (www.digikasko.org) on 1914 historiakuvaa ja äänitettä aikajärjestyksessä. Alkupäässä arkistoa on useita kuvia oheisen kuvan portista http://www.digikasko.org/thumbs.php?image=LS0730&y=1910&lng=fi&srt=peryear&cls=allimg&mtv=&lvl=bestpics&size=12x3&indx=0 . Näissä kuvissa portti kulkee Gamla Slussporten, Gamla Stadsporten ja Tullporten -nimillä. Oheinen tuloväylä oli Slussvägen ja sillä oli Slussbro-silta. Nykyinen Sulkukatu on kylläkin toisaalla. Kaupunkien pikkutullit eli maatullit torien ja markkinoiden tuotteille poistettiin Suomessa vuonna 1808 (Ruotsissa myöhemmin - tyypillistä), eli sellaista tulliporttia ei voinut olla pystyssä toistasataa vuotta myöhemmin Kaskisissakaan. Voisiko portti olla ollut varsinainen tulliportti tuleville/lähteville ulkomaantavaroille - Kaskinenhan oli ja on saari ja säkin suu on sopivasti Slussporten ? Multimedia-arkiston alkupuolella on runsaasti rautatiekuvia. Löytyy mm. mainio kuva veturista 300 vuodelta 1952. |
||||
|
12.10.2016 21:15 | Erkki Nuutio | ||
| Kuten Markon linkistä selviää, pankki ajoi Sidorow-liikkeen vuonna 1928 SMK:n haltuun ja se sulautui vuonna 1930 siihen. SMK:n silloinen toimitalo (Hämeenkatu 7 Tampere) paloi pommituksessa 15.1.40 ja Sidorow-arkistokin tuhoutui tällöin. Pörssitiedon tiedot ovat peräisin ansiokkaasta Esko Aaltosen Suomen maanviljelijäin kauppa Oy 1897-1947 -historiikista. Siinä Sidorow-yhtiötä ja pankin SMK:lle myös ajamaa Victor Forseliuksen maanviljelyskoneliikettä (1868-1940) on kuvattu säilyneen aineiston sallimassa laajuudessa. Sidorowin Malmin kiinteistö vahvisti myöhemmin SMK:n taloutta. Siitä erotettiin tontteja, 1939 PYP:lle ja Oy Shell Ab:lle ja 1947 PYP:lle ja Metallikutomo Oy:lle. Lisäksi 1941 sinne tehtiin International Harvester -maahantuontia varten kokoamishalli ja huoltohalli 25 kuorma-autoa varten ja 1944 keskusvarasto. Kuorma-autojen kokoonpano toteutui kuitenkin SMK:n kiinteistössä Tampereella (nykyisen Tullintorin alueella), koska pääosa armeijalle tilatuista International-kuorma-autoista jäi saamatta Jatkosodan alettua. |
||||
|
12.10.2016 15:18 | Erkki Nuutio | ||
| Pankki ajoi Sidorow-yhtiön SMK:n haltuun vuonna 1928 ja sulautettiin siihen vuonna 1930. Ihmeellistä kuitenkin on, että SMK:n alkuperäisyhtiön HMK:n johtajat vierailivat vuonna 1919 Magdeburgin konenäyttelyssä, ja ostivat mm. viisi Podeus-telaketjutraktoria. Nämä todettiin liian suuriksi meikäläisiin oloihin, ja siksi niiden myymisestä koitui vaikeuksia. HMK perusti korjauspajan Tampereen myymälänsä (Hämeenkatu 7) pesutupaan keväällä 1920 ja palkkasi Saksasta monttööri Max Stolzin kunnostamaan nämä Podeus-tankkitraktorit. (Esko Aaltonen: Suomen maanviljelijäin kauppa Oy:n historia 1897-1947, Tampere 1947) Haiskahtaa siltä, että Sidorow-yhtiö myi juuri nämä tankkitraktorit. Luultavasti se oli joko ostanut HMK:lta myytäviksi tai myi niitä edelleen jonkinlaisen välityskauppan muodossa. |
||||
|
08.10.2016 22:10 | Erkki Nuutio | ||
| Tornin aukot on peitetty aidosti levyillä tai kirjapainossa retussivärillä. Elektriska AB Siemens-Schuckert Oy asensi (vasta) vuonna 1922 torniin kellokoneiston (vaiko neljä koneistoa, sillä kellosuuntiakin on neljä). Kellotaulut teki Oy Arvo Urho, ja ne olivat ilmeisesti sähkövalaistut alusta lähtien. Kellopuntit väännettiin päivittäin ylös kammella. Mokoma "sähkö"yhtiö - möi siis "könninkelloja" Saksasta. Sähköistys tapahtui 1930-luvulla, mutta sekin ilmeisesti koski vain punttien ylös vetämistä. Kortin teksti puhuu näkötornista, siis ehkä muillekin kuin suojeluskuntalaisille. |
||||
|
|
08.10.2016 21:42 | Erkki Nuutio | ||
| Havaittuaan että melkein kaikki maanviljelyskoneet ja -tarvikkeet tuotiin Suomeen ulkomailta, perusti liikemies P.Sidorow (s.1838, k.1907) vuonna 1873 liikkeen nimeltä Suomalainen kalustokauppa P.Sidorow. Päämääräksi hän otti kotimaisen teollisuuden edistämisen, jotta se laatunsa ja hintojensa puolesta kykenisi kilpailemaan ulkomaisen teollisuuden kanssa. Tarmokkaan toiminnan tuloksena olikin pian kotimaisten aurojen, äkeiden, silppu-, puima-ja höyrykoneiden suurempi tuotanto. Mitä kotimaassa ei vielä pystytty kunnolla valmistamaan, tuotiin ulkoa. Liike on noudattanut periaatetta: kunnollista tavaraa kohtuullisiin hintoihin. Tästä seurauksena koneita ostettaessa on parhaana suosituksena pidetty P.Sidorowin nimeä. P.Sidorowilta liike siirtyi vuonna 1894 ja se muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1896. Toimisto oli Helsingin keskustassa ja suuret varastot omine sivuratoineen omalla palstalla Malmin aseman luona. Paitsi innokkaita asiamiehiä kaikkialla maassamme, oli liikkeellä viime aikoihin (1926) asti 20 sivuliikettä maan eri kaupungeissa. (Suomen tukkukaupat ja tukkukauppiaat, Hki 1926, Suomen tukkukauppiaiden liitto - ja tähän johtolangat päättyivätkin). Hieno kuvanäkymä G7:n kruunaamana! Aikahaarukkaa on vielä noin 1900-1925. Tiukennuksia kaivataan. |
||||
|
27.08.2016 17:41 | Erkki Nuutio | ||
| Siinä nosturien yhteistyöskentely näkyy paremmin kuin aiemmassa kuvassa. Lokomo A391 NS / SISU tuli markkinoille vuonna 1974 ja ensimmäinen yksilö meni kai Tampereen Maarakennus Oy:lle (Janhunen). Onko se vallan kuvassa, en ole varma. Kuljetuksissa puomia takasuuntaan kantava perävaunu, Lokotrailer oli jossain minne raideylityksiä auttaneet lankut veivät. Mikä oli puolestaan rautatienosturi, vaijerivehje, ja höyrykoneko sille antoi voiman?. |
||||
|
26.08.2016 20:36 | Erkki Nuutio | ||
| Lymyileekö tässä taiteellisessa asetelmassa Alsthom neukkuvaunun takana? Näyttääpä lymyilevän. | ||||
|
26.08.2016 20:28 | Erkki Nuutio | ||
| Olisivatko itävaunut huonosti taipuneet Riksun tulovaihteissa ja alkaneet kylvää vakoja raideleveydestä piittaamatta? Edessä oleva nosturiauton Lokomo ylävaunu haiskahtaa A 391 NS:ltä, Ja alusta tietysti SISU. Nosturiesitteeni on vuodelta 1974 ja kuvan vuosi ei ehkä ole paljonkaan varhaisempi. Vanhin, silloin Vanaja-alustainen Lokomo valmistui vuonna 1967, ja HUKOn harjoittelijana sain käydä hakemassa sen alustan Vanajan autotehtaalta. Ensimmäiset SISU-alustat nostureille kaiketi valmistuivat vuonna 1971 tai 1972 (M-SISUja alettiin valmistaa vuonna 1970). Jos nosturi on oletukseni mukainen, niin siirroissa se suunnattiin taaksepäin ja sen puomia kannatti kaksiakselinen täysperävaunu. Nostokyky oli 80 tonnia 3.6 m varrella. Nostokorkeus pääpuomilla oli 37.5 m ja 20.5 m ristikkojibin kanssa oli 58 m, ja ristikkojibi taittuu tarvittaessa pääpuomin kyljeltä (kuvassa sen takakyljeltä). Kuva on siten hämäävä, että Lokomon takana on VR:n rautatienosturi myös nostopuuhissa, ja tämän nosturin vaalea puomi näkyy Lokomon puomin takaa. Rautatienosturi on osana VR:n korjausjunaa, jota taitaa kuljetella tuntemattomana pysyttelevä Sv. Asia on niin yksinkertainen, vai onko tohtori Watson? Onko muuten Repolaisen Parkanossa tekemät rautatienosturit laskettu ja kirjoissa? |
||||
|
25.08.2016 20:13 | Erkki Nuutio | ||
| Austro-(ei Astro) Daimler teki aikanaan mm. autoja Itävallassa Daimlerin lisenssillä. Yksi sellainen linja-auto (jossa on kuitenkin vieras moottori) on kunnostettuna Linja-autoliitolla. Uutta minulle on että tehdas olisi tehnyt ilmajäähdytteisiä moottoreita. Kuvassa näkyvät ilmajäähdytyskamat eivät ole historiallisia, mutta muu osuus moottorista varmaankin on. Muuta Austro-Daimleria "veturissa" ei olekaan ja penkeille tarvitaan lihavia miehiä, jotta ei kellahtaisi moottorilleen tai radan sivuun, kuljettuaan tämänpuoleinen akseli ilmassa. Hihnavetoinen kaiketi. |
||||
|
24.08.2016 20:21 | Erkki Nuutio | ||
| Kuvien Vorgissa julkaisemisesta koituu hyötyä ja iloa. Tämänkin kuvan myötä tuli esille osin jo unohtunut kuvaaja ja myös kuvaustilanteen tietoja. Ilojen puolelle kuuluu loppuneen liikenteen surkeudessa tallentunut työjuhta itse, joka on Minkiöllä ja konepajassa ahkeroitu vanhempaan loistonsa. Toivon että entistä useammat antaisivat julkaista tai itse julkaisisivat ottamiaan ja hallintaansa saamiaan kuvia, ja keskustelusivuilla tarinoitaan - ennen kuin suuremmat voimat ehtivät edelle. |
||||
|
22.08.2016 15:04 | Erkki Nuutio | ||
| Rajaamaton kuva on parempi kuva, varsinkin kun se näyttää varhaisen veturitallinäkymän luultavasti alkuperäismuodossaan. Sen verran on kolhittu ja ruostuteltu peltejä, että kuva ei voine olla vuosilta 1875-1879. Siten sen täytynee olla väliltä 1887-1913 ja esittää veturia jonka Carelsin valmistusnumero on 74 vuodelta 1875. Pystyykö joku tarkentamaan? Erään hollantilaisen rautatiekirjan mukaan Socie´te´en nom collectif Carels fre`res perustettiin vuonna 1875. Eikö harjoituskappaleita tälläkään kerralla haluttu numeroida ykkösestä alkaen, vai olisiko tehdas jo perustamisvuonnaan tehnyt vetureita tukuttain. Tehtaan veturituotannosta ei liene historiikkia. |
||||
|
19.08.2016 09:38 | Erkki Nuutio | ||
| Suomalainen koivuidylli, jota eivät enää santarmit häiritse. | ||||
|
19.08.2016 09:36 | Erkki Nuutio | ||
| Suru tulee silmään turkulaisten puolesta, kun tämä purettiin laatikon tieltä. Eihän Tampereenkaan laatikko arkkitehtuuriltaan sen kummoisempi ole, mutta kehnon puuaseman ja onnettoman ylikulkusillan purku oli välttämätöntä. Laatikko tehtiin lisäksi suureksi ja melko toimivaksi. |
||||
|
13.08.2016 11:33 | Erkki Nuutio | ||
| Resiinassa 4/86 on ratamestari Juho Wallin valokuvia Pietarista vuosilta 1912-1914. Esillä on mm. kuva toisen laiturin päästä asemalta poispäin. Parissa kuvassa näkyy vähän uuden tavara-aseman sivulla olleita matkustajavaunujen säilytysraiteita. Kuvat löytyvät Rautatiemuseosta. Osa 1910-luvun ratapihakartasta on Paul Gustafssonin Tie Dubrovkaan -kirjassa (s. 184), joka kertoo mm. Pietarissa toimineen ratainsinööri Berndt von Haartmanin elämästä. Erinomainen viistoilmakuva nimenomaisesti uuden tavara-aseman alueesta on K.W. Janarmon Varhaisilmailumme -kirjassa (Otava 1963). Etualalla on halkopihan kymmenkunta raidetta tyhjinä ja lumen peitossa. Halkojen tulo oli loppunut ja pietarilaiset polttivat huonekalujaan ja aitojen lautoja lämpiminä pysyäkseen. Keskialalla on Kulikovan kenttä ja sinne rakennettu suuri tavara-asema monine makasiineineen. Juuri niitä Esa eno Hilpi Kummila taisi olla pystyttelemässä. Lähes nelituntisen ilmakuvauksen tekivät Väinö Mikkola ja C-E Leijer Sortavalan lentoasemalta käsin Friedrichshafen-koneella ja 9x12 ilmakuva-pistoolikameralla (Zeiss ?) 28.2.1918. Vapaus/sisällissota oli käynnissä ja Neuvosto-Venäjä oli samoihin aikoihin lähettänyt joukkoja (venäläisiä ja Pietarin punasuomalaisia) kenraali Jeremejevin johdolla juuri valmistuneen Pietarin-Raasulin kautta taistelemaan Raudussa. Mahdollisten venäläisten muiden hyökkäsvalmistelujen tiedustelu lienee ollut syy Pietarin rautatieasemien ilmakuvaukseen. Kuva ja muitakin kuvia löytyy varmaan Sotamusosta. |
||||
|
12.08.2016 20:54 | Erkki Nuutio | ||
| Kuvan taustallakin on tekemisen tuntua. Hieno kuva! | ||||
|
|
12.08.2016 20:51 | Erkki Nuutio | ||
| Hienoa! Sinikopio onkin hyvin selkeä. Vanhempiin karttoihin verrattuna tärkeimmät henkilöaseman muutokset on näemmä jo tehty (verrattuna esim. vuoden 1900 karttaan): Kulku Nevaa kohti on enää kahta raidetta pitkin. Asemaa lähinnä olevat kaksi raidetta on katkaistu aseman oikealle puolelle tehdyllä sisäänkäyntirakennuksella. Sen kulmassa olevasta uudesta pääovesta tuli Lenin höpöttämään tunnettuja tarinoitaan Austin-panssarivaunun päälle. Sisäänkäntirakennuksen kuva on sivustolla http://www.semenidos.com/?fzd1 (vähän ennen puoltaväliä), samoin kuva Venäjän tullin tiilirakennuksesta. Raidemuutoksen myötä henkilöjunille tehtiin kaksi laituria entisen yhden koko matkaltaan kapean sijaan. Kuten näkyy, on I laituri nyt syvä (ja katettu alunperin kahden raiteen päälle ulottuneella katoksella) asemarakennuksen kohdalta ja kapeampi siitä pitkälle vasemmalle. Laiturien korkeudella oleva kulku toiselle laiturille näkyy myös hyvin. II laituri on myös melko pitkä, mutta kapea ja kattamaton. Alunperin kivinen asemarakennus oli lähteville junille ja vastapäinen pienempi puinen asemarekennus tuleville junille. Tässä vaiheessa se oli jo pitkään ollut pikatavaratoimistona. Vielä myöhempiä ratapihakarttoja on SVR tehnyt, ainakin noin vuodelta 1915. Tästä vielä puuttuvat mm. 1910-luvulla tehty tavararatapihan valtava laajennus Kulikovan kentälle sekä halkoratapiha ym. Toivottavasti nämäkin kartat löytyvät jonkun arkiston kätköistä. Pietarin asemakokonaisuus ja Valkeasaari-Pietari -rautatie oli Suomen edustajien tärkein vaihtoraha rauhanneuvotteluihin Tartossa vuonna 1920 kuuluneissa omaisuuskorvausten molemminpuolisissa arvioinneissa. Keisarikunnalle kuulunut merkittävä omaisuus (kasarmit jne.) saatiin päikseen miltei pelkästään rautatien arvolla. Rautatieaineisto ratapihakarttoineen on varmasti ollut neuvottelijoiden hallussa, eikä siitä ainakaan viimeistä kopiota aikanaan luovutettu. Korvausneuvottelujen osuutta selvittää Mikko Uolan Katastrofin laskut (327s , 2007) ja Mikael Korhosen Finlands ryska fordringar (332s , 1998). Näissä kirjoissa on viitteet korvausneuvotteluja koskeviin arkistofondeihin. Pääneuvotteluja kuvaa tunnetusti ansiokkaasti suuren rauhanmiehen, Väinö Tannerin Sörnäisten kuritushuoneessa vuonna 1947 kirjoittama Tarton rauha (259s , 1949). Paasikivi ja Tanner olivat pääneuvottelijamme, ja Tanner oli näistä henkisesti joustavampi, aloitteellisempi ja ilmeisesti tuloksellisempikin. |
||||
|
04.08.2016 17:56 | Erkki Nuutio | ||
| Tiiliaita portteineen ja Venäjän tullin tiilirakennus on tässä vuoden 1900 ratapihakartassa https://vaunut.org/kuva/101400?u=3399&kv2=1922 vanhan Suomen aseman takana olevan torin takalaidassa. Ratapihakartta 1910-luvulta lepäilee ilmeisesti arkistoissa. | ||||
|
02.08.2016 17:43 | Erkki Nuutio | ||
| Täältä löytyvät Ilkka Hovin antamat tiedot etunumerokilvestä: https://vaunut.org/kuva/81892 . Avoautot arvioisin tyyleiltään1922-1925 mallisiksi ja umpinaisen tyyliltään 1926-1927 malliseksi. Veturin etunumerokilpi vie kuvausvuoden 1929-1930 vaiheille. Kuva tihkuu miellyttävän rautatiematkan ja vieraiden odottelun jännitystä. |
||||
|
31.07.2016 21:07 | Erkki Nuutio | ||
| Painovirheen korjaus muuten muuten esikuvalliseen kommenttiin. Ensimmäinen eduskuntatalomme oli Heimolan (ei Heinolan) talo. Joku kertonee vielä mistä Heimola-nimi tuli talolle. Suuri historiallinen (ja arkkitehtoorinen) menetys talon purkaminen oli. Todettakoon että Eduskunnan muutettua uuteen taloonsa 1932, talon vuokrasi 1933-1937 Dallape´-orkesteri. Tanssikonsertit pidettiin talon upeassa salissa. Dallape´-opisto ja orkesteri arkityössään toimi talon muissa tiloissa. Kuvassa näkyy aseman (entinen) veturitalli ja pikatavararakennus (Vlatava) mainiosti |
||||