Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
23.03.2015 20:59 | Erkki Nuutio | ||
| Kangasalan asemanseudun elämää varsin rautatiekeskeisesti ja eloisasti sanoin ja kuvin kuvaa Seppo Ilmari Kallion kirja Halimaan asemakylä - Kangasalan aseman historiaa, Kangasalan asemaseudun omakotiyhdistys ry, 1995, 109 sivua. | ||||
|
23.03.2015 13:45 | Erkki Nuutio | ||
| Olen olettanut kuvan olevan Lokomolta koska: 1/ Ei veturia voi myydä, ei etenkään ruotsalaiselle ilman vähintäänkin lyhyttä raidetta (toimintojen säädöt, koekäyttö, asiakkaan tekemä tarkastus ja hyväksyntä jne), 2/ Perus-Lokomon hallien edustalla (kaupungin suuntaan) on tuoreestikin ollut punamulta-puuvajoja, jollainen näkyy kuvassa. Toivoisin Lokomon sisäpiiriläisiä mukaan tunnistukseen, kun löysin vain niukasti kuvia tältä alueelta enkä ehtinyt mennä paikalle. Mielestäni kuitenkin C600 olisi kokoonpanohallin (lähinnä rautatietä oleva halli) edustalla. Kuvan oikean reunan vajan takana olisi (ollut) Hankkijalle vievä, Hatanpään valtatien yli mennyt raide. Kuvan vasemmassa reunassa taustalla olisi nykyisinkin siellä oleva tiilinen pienehkö konttorirakennus (ei siis se tiilirakennus, jossa johtaja asui). Lähellä muistini takarajaa (45v) toimien ja vain puolisen vuotta Lokomolla olleena toivon tälle kuitenkin varmistusta. Käyttökokemusta C600:sta löytyy varmasti käyttäjiltä Suomesta. Siis oliko näillä leikkaus/puristuskuormituksen alaisilla kumijousilla taipumusta pysyvään painumaan jne? |
||||
|
21.03.2015 09:03 | Erkki Nuutio | ||
| Kuinka on pystytty tekemään näin siisti ja täydellinen taustan häivytys? Monet valmistajien toteuttamat retusoinnit paremminkin suututtavat. Beyer Beacockin vanhimmissa kuvauksissa oli tehtaan seinään ripustettu valtava lakana, mutta ei sekään oikein toiminut. |
||||
|
Kuvasarja: Veturitehdas Huru-, Vemppu- ja Lättätuotannon aikaan |
20.03.2015 20:47 | Erkki Nuutio | ||
| Asia ei liity juniin: Traktoreista tehdyn Hankkija-sopimuksen jälkeen ryhmän johto ryhtyi ajamaan vastaavaa sopimusta metsäkoneille. Hankkija vastusti jyrkästi (vrt. konkurssin jälkeinen historiikkikirja), Metsäkonetehdas vastusti mahdollisimman selvästi, ja kotimaisia asiakkaita edustanut Koneurakoitsijain Liitto vastusti asiaa ja piti sitä sopimusloukkauksena (mm. joidenkin liiton jäsenten korjaamo- ja piirimyyntisopimuksia vastaan). Liitto ilmoitti kirjallisesti päätöksestään: Yhtään uutta Valmet-metsäkonetta ei osteta Suomeen jos sopimus toteutuu. Ajelehtiva Hankkija taipui sopimukseen. Kaikki kotimaiset asiakkaat lopettivat hankinnat siihenastiselta markkinajohtajalta kahdeksi vuodeksi. Komponentti- ja osiavirtaa tehtaalle ei voitu välittömästi katkaista eikä voitu edelleenmyydä. Niinpä koottiin toistasataa konetta, jotka ruostuivat ensin pari vuotta ja myytiin sitten korko- ja epäkuranttiustappioita kärsien. Nämä traktori- ja metsäkonesopimukset olivat osatekijä Hankkijan konkurssiin ja vaaransivat myös Valmetin traktori- ja moottorivalmistuksen. Pyydän tuhannesti anteeksi synkkää tarinaani iloisille junatarinoille kuuluvalla sivustolla. |
||||
|
20.03.2015 11:32 | Erkki Nuutio | ||
| Kommenttini ovat kuvaryhmän (eli tämän kuvaparin) alaisuuteen kirjautuneita. Siellä ovat viittaukseni sijaintinumeroihin. | ||||
|
Kuvasarja: Veturitehdas Huru-, Vemppu- ja Lättätuotannon aikaan |
20.03.2015 11:29 | Erkki Nuutio | ||
| Tehtaan takarajana on Pirkkalan kunta, ja rajajoki on Härmälänoja (25). Ojaa pitkin härmäläläisten ponnistelujen tulokset lipuivat puhdistamattomina Pyhäjärveen. Pääportin (1) ohi kulki vielä mutkainen Pirkkalan maantie (24), jonka vaaran paikka oli kapea silta tehtaan takanurkan luona. Suorempi tie (26) valmistui kai vuoden 1961 vaiheilla. Pääportilta (1) vasemmalle oli vuodesta 1948 linja 1:n päätepysäkki. Linjan rollikat (johdinautot) olivat luonnollisesti tehtaan itse tekemiä. Sota-aikana pyörillä varustetut lentokoneet rullasivat suoraan pääportilta Härmälän lentokentälle (1 km). Vesikoneet vetelivät laskusiltaa (5) pitkin matalaan Pyhäjärveen. Vuonna 1960 tehtaan päätuotteet olivat rautatiekalusto, siirtokoneet ja instrumentit ja henkilökuntaa oli noin 2000. Lentokonetyöt oli valtaosin siirretty Kuorevedelle ja lentomoottorityö tehtiin Linnavuoren uumenissa. Vuonna 1947 valmistui rautatie (2) Sääksjärveltä Pirkkalan (josta tuli siten rautatiepaikkakunta) kautta. Tehdasalueella se meni tavara-asemalle (3), joka oli pitkän materiaalivaraston (16) ja ulkovaraston välissä. Kiskot veivät halleille (11) ja (12) ja viimeistään sähköjuna-aikaan jatkuivat rannan suuntaisesti (tällöin siellä oli 25 kV). Hallinto, tuotekehitys ja markkinointi olivat kaksoisrakennuksessa (6), ja sen takana oli hieno puisto. Isäni työpaikka kuolemaan 1961 asti oli Valmet-Lokomo -veturisuunnittelu, joka sijaitsi pääosin täällä, eikä Lokomolla. Kantatehdas alkoi osasta (7), jossa tehtiin ohutlevy- ja viilaustyöt ja takaosasssa mittavasti (kemiallista) pintakäsittelyä. Siirtokoneista pienet haarukkatrukit tehtiin myös osassa (7) ja suuret haarukkatrukit ja lukit (hajasääritrukit) osassa (9). Kaikkien tuotteiden raskas lastuava työstö tapahtui osassa (10). Veturit koottiin osassa (11) ja junat (lätät ym) osassa (12), johon kantatehdas päättyikin. Ruokala keittiöineen oli rakennuksessa (13) Kaikkien tuotteiden raskaat levytyöt tehtiin hallissa (21) ja junille välttämättömät puutyöt hallissa (22). Jälkimmäisen puute Lokomolla esti sitä tulemasta junavalmistajaksi. Ilmeisesti tehtaan ja muunkin teollisuutemme tuhoajien muistomerkiksi on jätetty lämmityskeskuksen savupiippu (23). Vielä löytyi mm. kevytmetallivalimo (20) ja koelaitos (19) tuulitunneleineen, poliklinikka (14) ja ammattikoulu (15). Portin kyljessä oli Ilmavoimien varikko (18), jota kutsuttiin viestivarikoksi. Pyssymiehiäkin siis löytyi. Instrumenttitehtaaksi muuttumassa oleva tehdas (17) teki osin vielä mm. seinäkelloja ja saunamittareita (ostaisin heti jos joltain löytyy - ne ovat arvossaan). Tehtaan johtaja oli niin kova luu pääkonttorille, että jo vuonna tehdas saattoi erota ja muuttaa omiin avariin tiloihinsa Perkiöön. Siirtokoneen kova luu löytyi vasta myöhemmin, liian myöhään säästyäkseen keinottelijoilta. Kiskokalusto oli yhtiön lypsylehmä, jota lypsettiin kunnes maidontulo loppuu. Onneksi Transtech on tullut pelastukseksi. Portti (4) oli jo tällöin avoinna ja se johdatti vähän ennen laskusiltaa (5) pengertä pitkin Härmälänsaaren uimarannalle ja -laitureille. Kohta nämä suljettiin muutamaksi vuodeksi Härmälänojan suolistobakteerien vuoksi. Kun puhdistamot pian valmistuivat, vesi puhdistui nopeasti täysin kelvolliseksi. Itse asuin tehtaan aidan takana syntymästä 1948 alkaen vuoteen 1961. Harjoittelijana siirtokoneosastolla olin vuosina 1965-66 ja 68 ja Traktoriryhmään siirtyneen Metsäkonetehtaan tuotekehityspäällikkönä 1979-85 (kunnes ryhmän johto tuhosi tehtaan aiheuttamalla kotimaisen asiakaskunnan täydellisen ostoboikotin, jota kesti kaksi vuotta). Rakennus (21) ja sen vierelle tehty jatko-osa ja rakennus (13) olivat tällöin Metsäkonetehtaan tiloina. Yritän vastailla mahdollisiin kysymyksiin ja Teidän omat kokemuksenne tästä merkittävästä teollisuuslaitoksesta ja sen tuotteista olisivat arvokkaita. |
||||
|
19.03.2015 09:56 | Erkki Nuutio | ||
| Vuoden 1928 Teknillisessä aikakauslehdessä (s.301-319) I lk ratainsinööri Väinö J Tammelin (sittemmin Tammio) kirjoitti Helsingin ratapihakysymyksestä. Kirjoituksen yhtenä kuvana on oheista Pietarin kuvaa taiteellisesti vastaava kuva Helsingin ratapihasta vuonna 1862. Jos alkuperäinen kuva tästä on säilynyt, olisi opettavaa nähdä kopio siitä Vorgissa. Lehden kuvasta toki näkyy kuvan sisältö. Samalta kirjoittajalta on vuoden 1915 Teknillisessä aikakauslehdessä (No.2 s.29-37+liitepiirrokset ja No.4s.92-115) kirjoitus Pietarin aseman uudestirakentaminen. Tammelin oli 1917-1918 1. ratajakson (Pietari) päällikkö. Kirjoituksen piti jatkua sota-ajan päätyttyä. Näin ei käynyt, mutta VR 1912-1937 (osa II, s. 154-157) kirjaan hän kirjoitti asiasta lyhyen testamentin. Lehden kirjoituksen liitteinä on valokuvia ja mm. ratakaaviot vuosilta 1870 ja 1900 ja kaaviopiirrokset vuosina 1905-1910 penkereelle korotetusta Udelnaja-Pietari rataosasta. Ovatkohan kuvat säilyneet? SVR 1862-1912 osa II ehti myös esittää näitä kaavioita ja asioita. Pietarin liikenne toi näinä vuosina rahaa, mutta se myös imi SVR:n voimavarat - panslavistien jatkuvan rutinan säestyksellä. Sen johdosta muiden ratapihojen (kuten Helsinki, Tampere) viivästyi. |
||||
|
18.03.2015 19:14 | Erkki Nuutio | ||
| Hieno kulttuuri/luonto/ratakuva! Rata ei ilmeisesti näytä veturista katsottuna näin kirkkaalta pelkän veturivalonheittimen voimalla. | ||||
|
11.03.2015 21:59 | Erkki Nuutio | ||
| Kuten näkyy, 1949 valmistunut mm. Lokomolle vievä tunneli on vailla raidetta. | ||||
|
11.03.2015 21:01 | Erkki Nuutio | ||
| F.A.Seyn talsii ulos keskeneräisestä Keisarin odotushuoneesta (myöhemmästä Presidentin odotushuoneesta), joka oli tilapäisesti matkatavarain ulosanto (suomeksi: matkatavarain luovutus). Vrt. kirja Helsingin rautatieasema. Seyn oli sinänsä varsin kykenevä, mutta kelvottoman keisarin ja imperialistisen valtakunnanhallinnon työrukkanen. Venäjän vallankumous vei hänet viran ja hengen. Perusteellisesti Seynistä: Pentti Luntinen F.A.Seyn 1862-1918 A Political Biography of a Tsarist Imperialist as Administraror of Finland, SHS Helsinki 1985, 343 s. |
||||
|
10.03.2015 10:15 | Erkki Nuutio | ||
| Kun ollaan kilometrin päässä Sisun tehtaasta ja pääkonttorista, on erittäin sopivaa että kuvassa näkyy nokkaSisu. | ||||
|
10.03.2015 10:11 | Erkki Nuutio | ||
| Pitää paikkansa. Nykyisen Viinikankadun kohdalla ollut, näyttelyportille vienyt tie on kuitenkin piirretty oudosti menemään Iidesjärveen. Käsittääkseni se silloinkin suuntautui Viinikanojan sillan tienoille. |
||||
|
|
09.03.2015 20:10 | Erkki Nuutio | ||
| Tarkentelen vielä näyttelyn paikkaa: Tampereelta -nuolella osoitettu katu on jo pitkään ollut nimeltään Viinikankatu. Kun oli tullut Vaasan radan alikulusta ja Viinikanojan sillan yli, se jatkui melko suoraan näyttelyalueelle. Myöhempi Lempääläntie tuli vasta 30-luvulla. Kalalammikot olivat likimain nykyisen Pahalammin reunalla. Länsireunan historiallinen Lempäälän tie kulki likimain Tre-Hki radan (myöhemmän) toisen linjaraiteen kohdalta ja siitä vähän poispäin. Mitään Viinikan ratapihaa ei siis ollut. Nykyinen Hatanpään puistokuja jatkui tasoristyksestä näyttelyalueelle, kuten nuoli Hatanpäälle näyttää. Kartan ruutu näyttäisi vastaavan 50 metriä. Siten alue päättyi jossakin myöhemmän Aga:n kiinteistön vaiheilla. Lokomon silloinen alue päättyi Hatanpään puistokujaan, toisella puolella oli jo silloin Tuomisen Nahkatehdas (nykyisen Auto-Laakkosen paikalla). Tilausjunista olisi mukava löytää lisätietoa ja kuvia - löytyisikö maatalousjärjestöiltä? Kun Presidentti K.J.Ståhlberg saapui vihkimään näyttelyn (tilausjunalla kaiketi), soitti Valkoisen Kaartin soittokunta A.Apostolin johdolla Porilaisten marssin. |
||||
|
|
07.03.2015 21:18 | Erkki Nuutio | ||
| Näyttelypaikkaa selventää kartassa oleva viitta Hatanpäälle vievälle kadulle. Tämä katu jatkui silloin yksiraiteisen Tampere-Helsinki radan ylitettyään Hatanpään kartanoon, eli myöhempään sairaalaan. Kadun jälkimmäinen osa, nykyinen Hatanpään puistokuja on jäljellä ja nykykartoissa. Viinikan ratapiha puuttui kokonaan, eli näyttely sijaitsi heti sen ainoan raiteen ja silloisen Lempäälään ja Pirkkalaan johtavan maantien jälkeen. Toiselta reunaltaan näyttely päättyi jossakin aiemman Ajokin kiinteistön vaiheilla. Maantie kulki Vaasan radan alikulkusillalta Viinikanojan sillan yli ja sitten kääntyi etoikealle peltoja pitkin näyttelykartassa näkyvään kohtaan. Sen jälkeen eteni, ylitti Vihiojan ja rautatien ja kulki Rantaperkiön mäelle nykyisen Hatanpään valtatien päätepisteeseen. Lempäälään mentiin Rukkamäen kautta. Silloiseksikin tie oli surkea, eli junakyyti maistui. Näyttelyluettelossa (570 sivua) mainitaan Lokomon osastosta, että siellä oli 2/2 -kytkyinen höryveturi 600 mm raidevälille, paino 5 t. Lisäksi oli lokomobiili, murskauslaitos, kaatovaunuja ja paljon muuta. Suoraa viittausta näyttelyosaston paikkaan ei luettelossa ole, mutta kirjassa Lokomo 70 vuotta on sivulla 53 kuva osastosta ja siinä näkyy veturikin (kulki raiteellaan edestakaisin ja vihelteli kulkeissan). |
||||
|
|
06.03.2015 20:05 | Erkki Nuutio | ||
| Näyttelyvieraita oli kaikkiaan 135000, joista enimmät varmaan saapuivat näyttelyjunilla Tampereen asemalta. En tunne näyttelyjunan aikatauluja tai sitä kuuluiko tämä osuus näyttelylipun hintaan. |
||||
|
02.03.2015 10:50 | Erkki Nuutio | ||
| Kirja Tampereen kaupungin sähkölaitos 1888-1988 kertoo vuonna 1920 valmistuneesta Ratinan höyryvoimalaitoksesta: s.122: Alue valittiin mm. koska sinne oli helppo vetää pistoraide rautatieltä. s.134: Kun Hatanpään valtatie syksyllä 1922 rakennettiin, pistorata kuitenkin purettiin. Laitoksen hallituksen mielestä radasta ei ollut niin paljon hyötyä, että sitä varten olisi rakennettu kallis ylikulkusilta. Poltettavaa puutahan voitiin tuoda myös vesitse. Kun hiili syksyllä 1925 oli jo halpaa, sitä hankittiin vaunukuormina ja alettiin kärrätä Sorinahteesta laitokselle. Moniste Muistitietoa sähkölaitokselta 1900-1950 (1976) kertoo: Erkanaho: ... vuonna 1922 tuotiin puut Ratinaan rautateitse. Sorinahteelta oli pistoraide voimalaitoksen yläpuolelle (= Ratinan niemelle) . Pistoraiteelta oli kaksi lankuista tehtyä ruuhta alas laitosalueelle. Vaunut purettiin ruuhiin ja alapäässä miehet pinosivat tai ottivat (rilli)vaunuihin ja veivät kattilahuoneeseen. Kun Hatanpään valtatie puhkaistiin, loppui (suora) rautatiekuljetus ja siirryttiin pääasiassa hevoskuljetuksiin. 1/ Kaavion (Sorinahteelta lähtevä) ylös kaareutuva raide jatkui siis välillä 1919...1922 Ratinan niemelle. Maanpinta oli 5...10 nykyistä ylempänä, joten penkerettä tarvittiin korkeintaan loppuosuudella. En ole nähnyt valokuvia tai kaavioita raiteesta, mutta arkistoista voi löytyä. Onko tämä ainoa erilaisuus aseman raiteissa, verrattuna kaavioon Tampere-Kangasala (myös 1923) ? 2/ On varsin mahdollista, että raidemateriaali siirrettiin sivuraiteeksi Lokomon kohdilta Hatanpään pellolle (entisen Ajokin kiinteistön vaiheille). Sinne tehtiin henkilöasema sivuutusraiteineen XII Yleistä Maatalousnäyttelyä (21.-30.6.1922) varten. Junat kuljettivät yleisöä Tampereen ja Hatanpään aseman välillä, samoin ennen ja jälkeen näyttelyesineitä (kuten Lokomon pikkuveturin) ja satoja eläimiä jne. Aluepiirros raiteineen löytyy. 3/ Hatanpään valtatietä päästiin tekemään kun sen alkupisteen asuinkortteli paloi vuoden 1918 taistoissa, purettiin ja uhrattiin maantieksi. Osa sitä edeltäneestä tiestä etelään (Pirkkala, Lempäälä) näkyy kaaviossa kaksoiskatkoviivana: Ryssänkirkolta 200 m Sorinkatua, TVH:n tiilisen korjaamon (purettu) jälkeen vasemmalle ja vartioidusta tasoristeyksestä etelän radan yli, vartioimattomasta tasoristeyksestä pohjoisen radan yli kohti alikulkusiltaa ja siitä etelään Hatanpään peltoja pitkin ja yhtä vaikeasti eteenpäin. |
||||