Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
18.05.2023 13:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Timo: oikein sanoit ja myös kansalaistaidon tunnitkin! Mikä taho pakotti nämä pois ja edelleen hyötyy koululaisten tyhmistämisestä pelkiksi junteiksi ja prekariaateiksi..? |
||||
|
16.05.2023 13:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös Mierontiellä enää olekaan palakiskoa? | ||||
|
16.05.2023 11:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös se muinainen nimitys "rynnäkkötykki" (saksaksi Sturmgeschütz) enää olekaan muotia...? | ||||
|
|
16.05.2023 11:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juha: - Riittää, kun käyttää Villin lännen elokuvista tuttua konstia, kisko irti ja niin sotilasjunan aikataulu pettää pahemman kerran. | ||||
|
16.05.2023 11:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Dm7 4167 oli ensimmäinen juna, joka kulki Juurikorpi - Hamina - radalla, sen valmistumisvaiheessa. Rata valmistui alkuvuodesta 1984. Eteenpäin - lehdessä olleen kuvan mukaan Lätän keulaan, ylikulkusiltaan oli teipattu lappu, jossa luki "Eka Juha". |
||||
|
16.05.2023 00:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| 15.5.1933 alkoi uusi aika rautateiden historiassa: silloin alkoi kulkea nopea moottoripikajuna Berliinin - Hampurin välillä. Juna oli kaksivaunuinen "Lentävä Hampurilainen" (dieselsähköinen kiituri). Siitä se sitten alkoi: Suomessa Dm4 - kiitojunan jälkeen Porkkana ja nykyisin kehityksen "korkeana" huippuna muovidild - hupsista, eikun Pendolino. Puhumattakaan Burlington Zephyristä, Lyntogista, TEE - kiitojunista, Settebellosta, TGV:stä, IC 125:stä, Blauer Blitzistä ym. |
||||
|
16.05.2023 00:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki, "mustelmahallituksen" järkevyyttä voidaan arvioida vasta sitten, kunhan hallitustyöskentelyä on kestänyt jonkin aikaa. Ainakaan en itse millään pysty pitämään perussuomalaisia erityisinä järjen jättiläisinä: ovat kuin viulunsoittajia, joilla on viulussa vain yksi kieli! Sitä jaksavat kitkuttaa, ihan kuin maailmassa ei mitään muuta olisi! Hehkuttaminen jo nyt ei vielä todista oikeastaan mitään, eikö vain? |
||||
|
|
16.05.2023 00:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Petri N. Minun mielestäni Mersu Bf109:istä oli todella isosti apua, kun muu suomalaisten hävittäjäkonekanta alkoi olla lentävän ilmailumuseon luokkaa. Bf109 oli alun perin suunniteltu torjuntahävittäjäksi, mihin se sopi erinomaisen hyvin: raakaa moottorin tehoa mahdollisimman pienessä lentorungossa (huima nousukyky kentältä startista korkealle "vastaanottokomiteaksi"). Toimintasäde tällöin ei saanut kovin suurta painoarvoa. 109:ää tosin ryöstöviljeltiin myöhemmin vaatimalla toimintamatkaa; siihen hiukan auttoi 300 litran lisätankki. Tykkiaseistuskin siinä vaiheessa, kun esim. britit turvautuivat vastaavasti Spitfireissään ja Hurricaneissaan kahdeksaan kiväärikaliiperiseen konekivääriin. Näin siis vielä Englannin-taistelun aikana 1940. (Spitfire myös syntyi torjuntahävittäjäksi.) Ei silti, muutaman sekunnin sarjalla "Battler Britton" nakkasi konekivääreillään noin 90 kg metallia "hunniin". Ja yleensä onnistui tiputtamaan Fritzin taivaalta. Oli maalitauluna sitten Heinkel, Dornier tai Mersu. Osuma nestejäähdytysjärjestelmään tiesi yleensä vain parin minuutin lentoaikaa ja slyyt. Mersussa hyvää oli aseistuksen keskittäminen, tulivoimaakin oli: G-6-versiossa kaksi 13 mm kookoota nokalla ja potkurinakselilla 20 mm MG 151 - tykki. Pommikonetorjuntoihin tosin oli lisävarusteena 20 mm siipitykit, mutta ketteryys siinä kärsi. "Tykkiveneellä" sai tosissaan vääntää temppua taivaalla liittoutuneiden saattohävittäjien kanssa, että pääsisi kotitukikohtaan ehjin nahoin. Expertit pääsivät. Noviisit ei. Mersua pidettiin oivallisena sotavehkeenä, motivoituneiden ässiemme käsissä. Lentomestari Ilmari Juutilainen, kun häneltä kerran kysyttiin, että miltä tuntuu ampua vihollista Mersun tykillä: - "On kuin työntäisi vihollista punahehkuisella rautakangella perseeseen." Suomalaisten valttina oli ampumataito, yhdistettynä heiluritaktiikkaan. Toisin sanoen: korkealta syöksy vauhdilla vihollisen niskaan, ta-ta-ta-ta-ta ja veto vauhdin avulla takaisin ylös. Mersulla ei suositeltu kurvataistelua, nopeus oli valttia. Venäläisiä rasitti kovasti sekin, ettei Stalinin Neuvostoliitossa mitenkään kannustettu yksilösuorituksiin. Stalinin puhdistukset juuri ennen sotaa opettivat sangen ankaran läksyn! Lend-Leasesta oli apua, mitä konekantaan tulee, mutta juuri edellä mainitusta syystä iivanat eivät oikein arvanneet ottaa täyttä hyötyä esimerkiksi Spitfireistään irti. Tämä on tosiasia, koska Stalinin ajan pahamaineisessa rikoslaissa, pykälässä 58, oli rangaistavaksi määrätty "ulkomaisen tekniikan ihailu" (!). Tosin, venäläiset oppivat kyllä sotimaan hävittäjäkoneilla, kunhan he saivat lentokonetehtailtaan kelpo työkaluja (LaGG - 3 oli "melkein" hätäratkaisu, samoin MiG - 3.) La - 5 ja sen FN-versio plus La - 7 olivat jo kovan luokan vehkeitä. Lentäjistä sen verran, että nimekkäistä venäläisässistä tietääkseni ainakin Boris Safonov taisteli talvisodan aikana suomalaisia vastaan, koneensa oli ketteräksi tunnettu I - 16 "Rata". Safonov tosin kaatui myöhemmin ilmataistelussa. Neukkujen isot pojat (muun muassa Ivan Kozhedub, 62 ilmavoittoa) taistelivat etelässä, saksalaisia vastaan. Ja olipa punatähtikoneiden puikoissa naisiakin: Lilija Litvak, muun muassa. Niin ja Lend-Leasesta vielä, onneksi jenkit varjelivat mustasukkaisesti omaa P-51D (Merlin) - Mustangiaan. Sen kanssa Mersulla oli kyllä jumppaamista selviytymistä ajatellen, kertoivat jotkut saksalaisässät. Allison - Mustangia jotkut "ilmailutarhamme" pilotit kohtasivat taivaalla. |
||||
|
|
15.05.2023 14:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Petri N., unohdit Messerschmitt Bf109 - hävittäjien hankinnan 1943. Tosin isojen sotaherrojen laatima toivomuskirje "Adolf Hitler - joulupukille" oli toteutunutta huomattavasti pitempi. Siksikin, kun saksalaisilla alkoi tuossa vaiheessa sotaa olla omaakin tarvetta ihan riittämiin. Listalla oli mm. Messerschmitt Me 110 - yöhävittäjiä tutkalla varustettuna, laivueen verran. Sitäpaitsi Saksan sotataloustilanteen huonouden vuoksi lentokonevalmistuksen tuotannonsuunnittelu oli täysin tolkutonta, ennenkuin Albert Speer pääsi asiaan kiinni. (Adolf H.:lla itsellään EI OLLUT minkäänlaista sotasuunnitelmaa vielä syyskuun alussa 1939, ellei uhoamista elintilan ottamisesta Neuvostoliitolta sellaista ollut.) Gefechtsverband Kuhlmeystä oli todella isosti apua kriisitilanteessa, mutta ei Saksa sitä pelkästään hyvää hyvyyttään tänne käskyttänyt. Toisena tekijänä oli Kuhlmeyn ja oman porukkamme vahva motivaatio pistää kampoihin Isä Aurinkoiselle. |
||||
|
15.05.2023 07:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvä kuva! Kohta kuukausi juhannukseen ja herra Jukalta loistava ajoitus! | ||||
|
|
15.05.2023 07:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Arvoisat nykyaikaisen sotakaluston tuntijat! Älkää missään tapauksessa kuvitelko, etteikö itärajan takaiset "erikoisoperaattorit" (lue: PYÖVELIT) eksyisi vorgin sivuille lukemaan kommenttejanne. Vaikka maailma olisi täynnä minkälaisia Jane's - tietokirjoja sotakalustoalalta hyvänsä. Neuvoisin odottamaan vaikka nyt siiheksi, kunhan pikku Vovka saa henkilökohtaisen kutsun saapua ryssän helvettiin ilman paitaa ja toppatakkia! |
||||
|
14.05.2023 15:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Perusjuna kautta koko Suomen: veto - liite. Kiva kuva! Apropos, muistan lukeneeni jostain, että Suomessa harkittiin ajatusta liitevaunujen varustamiseksi ohjausvaunuiksi ja valaistuslaitoksena loistelamppusysteemiä, mutta kiire ja ennenkaikkea rahapula vetivät viivan näiden suunnitelmien yli. Esikuvana olivat juuri ruotsinlätät omine liitevaunuineen. |
||||
|
14.05.2023 02:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Seitsemänkymmentäluvulla oli Valtionrautateillä myös "Tarkan markan talkoot". Ei tainnut tuottaa toivottua tulosta, kun menivät yhtiöittämään. |
||||
|
14.05.2023 02:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vaihteenlimppujen heittely taannut onnistuneen keskikehonrakennuksen. Releasetinlaitteen käyttöön otto nopeutti kahvakuulan keksimistä...? Mitä risupartoihin tai letitettyihin leuanalussiimapartoihin tulee, niin arvioisin keittiöpsykologina niiden roolin tarkoittavan että: - "ei tässä perkele mitään akkoja olla...!" |
||||
|
13.05.2023 12:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomen veturit osa 2 kertoo Hr12:n painoksi 121,8 tonnia ja Dr15:lle 120 tonnia. Kimmo Pyrhösen kirjassa "Huru 12 Matkan varrelta" kerrotaan höyrynkehittimen vesisäiliöiden vesimääräksi "3,5 kuutiota". Dieselveturit ja moottorivaunut II: Hr12 paino työkunnossa n. 120 tonnia. Valtion rautatiet 1937 - 1962: sivulla 284 paino työkunnossa 122 t. Höyrynkehittimet poistettiin vuoden 1975 tienoilla konepajakorjausten yhteydessä. Joistakin vetureista oli vesisäiliöitä poistettu jo aiemmin. Tästä pääseekin jo Painonvartijat - kerhon lempiaiheeseen: - niin mikäs se paino nyt olikaan? |
||||
|
12.05.2023 13:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Esikuvan mataluus johtui siitä, että näillä VCm-vaunuilla liikennöitiin pitkin keski-Eurooppaa, kunhan telinvaihdot oli tehty. Suurimpana syynä oli yleiseurooppalainen läpikulku-ulottuma, joka oli pienempi kuin "yleisliittolainen" ulottuma, alias gabariitti. Näitä VCm:iä näkyi kelpo lailla Suomessakin, yllä oleva kuva todisteena. Englantiin asti nämä eivät tietääkseni kulkeneet. |
||||
|
12.05.2023 10:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Fo 22545 on vuodelta 1950 ja hylätty vuonna 1987. Fo-littera on näemmä jäänyt vaunun kyljestä jonnekin matkan varrelle...? |
||||
|
12.05.2023 10:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää. Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin..." Se kojootti taitaa olla nykyisin kaksijalkainen, pullontyhjentäjän ammatin omaksunut kuopijon humalaenen poeka...? |
||||
|
|
12.05.2023 10:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös tuo matalampi ollutkin makuuvaunu? Sen kyljessä oli ennenvanhaan merkintä: "WLABm". | ||||
|
12.05.2023 03:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Dieselveturit ja moottorivaunut osa II: "Ratamoottori ........ Strömberg - BBC GHAU 973, teho 182 kW." "Rata- eli ajomoottorit ovat 6-napaisia, omalla ja vieraalla tuuletuksella sekä sarja- ja kääntönapakäämityksillä varustettuja tasavirtamoottoreita; [veturin] jokaisella akselilla on yksi ratamoottori. Sen teknilliset arvot ovat: Tuntivirta ... 820 A Kestovirta ... 720 A Tuntiteho ... 182 kW Kestoteho ... 177 kW. [Veturin] päägeneraattori (ja sen kanssa yhteen rakennettu apugeneraattori) sekä ratamoottorit ovat sveitsiläisen Brown Boverin tyyppejä, mutta ne on valmistettu lisenssillä Suomessa." BBC = Brown, Boveri & Cie., perustajaisät: Charles E. L. Brown (1863 - 1924) ja Walter Boveri (1865 - 1924). Firma perustettiin Badenissa, Sveitsissä vuonna 1891 ja sen toiminta loppui 1.1.1988. Firma fuusioitui tuolloin ruotsalaisen ASEA:n (Allmänna Svenska Elektriska AB) kanssa ja niin muodostui Asea Brown Boveri eli tutummin ABB. Suomen Oy Strömberg Ab (perustettu 1889, osakeyhtiöksi 1909) siirtyi ASEA:n omistukseen vuonna 1987. Aiemman fuusion seurauksena vuonna 1983, "Römpän" nimi oli ollut Kymi-Strömberg Oy. Nyt se on ABB:n Suomen yksikkö, tehtaita on Vaasassa ja Pitskussa - eiku Pitäjänmäki - Sockenbackassa. ABB olikin vakiasiakas Nordic Aluminiumilla. Lukuisat olivat jäähdytinprofiilit, joita olin ABB:lle suunnitellut. Muuten, laulaja Olavi Virta oli nuorna miesnä ollut Römpällä sähkömiehenopissa. Kyyyllä se Wikipeetia tiätää...! Ja Moottori kakkonen kans! |
||||
|
11.05.2023 09:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Samaan aikaan toisaalla: Pjongjangin tuhnu (alias Kim Il-Sung) oli pahanteossa, käynnistänyt oman "erikoisoperaationsa". |
||||
|
11.05.2023 09:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan 1980-luvun alussa Po 9813 muutettiin virkatarvevaunuksi BG 040117. Alvar Aalto valitsi Carraran marmorin siksi, että se "aaltoilee". Ei pääse herran nimi unohtumaan. Alvariinsa! |
||||
|
10.05.2023 14:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Riippuu suuresti musiikin lajista. Itse en millään pysty pitämään Sex Pistols - "bändin" epätoivoisia huomionherättelykappaleita musiikkina, olin itse noihin aikoihin tiukasti Käsiraha-Jussissa ja gospelissa kiinni. |
||||
|
10.05.2023 14:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Taustalla olevista vaunuista: seis-levyn kohdalla on vakiomallinen CEi, ikkunaluku kertoo paikkaluvuksi 32/49. Kuvassa näkyy myös luokkamerkinnät, vaikkakin "satiaisia" muistuttavana. Telin malli näkyy selvästi:: A7. CEi:stä oikealle lienee Ek. Vai onko? Mutta: CEi:n perässä vasta mielenkiintoisen näköinen vaunu on! Sen tekstiasettelu ei vastaa virkatarvekalustoa, pikemminkin opetusvaunua. Onko kyseessä veturinlämmittäjien opetusvaunu A nro 27 vuodelta 1946? Se oli pykätty vanhan tavaravaunun aluskehykselle ja hylättiin vuonna 1967. |
||||
|
09.05.2023 21:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vielä kun linjakilpeen laittaisi tunnuksen 3 T, niin aika vekkuli pila siitä tulisikin? | ||||
|
09.05.2023 21:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Noo, paperilla ja paperilla, kun esimerkiksi moottorin perusratkaisu on pysynyt samana Gustav Oton päivistä lähtien. Wankelhan oli luokkaa "hyvä yritys". Sen jälkeen ei kovin radikaaleja ainakaan veturikäyttöön soveltuvia polttomoottoriratkaisuja ole vielä päästetty julkisuuteen. Eikä suihkumoottorikaan ollut kovin kelvollinen rautatiekäytössä. Sähkömoottori kylläkin... |
||||
|
08.05.2023 09:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vetovaunussa moottoripää etummaisena. Kivaa, kun numerotiedot ovat myös mainittu. | ||||
|
|
06.05.2023 16:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| En kommentoinut suinkaan vaarinostalgikkona. Tarkoitukseni oli osoittaa, kuinka Kekkosen kuoleman jälkeen valloilleen päästetyt oikeistohallitukset ovat määrätietoisesti toteutelleet märkiä uniaan. Aloittamalla vaikkapa nyt pääomien vapauttamisella. Ja sillä, kuinka yhtiöittämiset johtaisivat koko kansamme ikuiseen "paratiisiin". Ja uskottelemalla sitäkin, että "jokainen on oman onnensä seppä". Se vaan, että on myös yksilöitä, jotka eivät tiedä, miten päin onnen tuovaa sepänmoukaria pidetään kädessä. Ja joillekin mainittu moukari on liian painava. Ja sitäkään ei sovi unohtaa, kuinka joitakuita taas ei päästetä lähellekään moukaria. Ihmisten elämisen oikeutta ollaan koko ajan heikentämässä: - "se joka ei työtä tee, ei saa myöskään syödä". Tämän kuvan ja Vilppulan nykytilanteen välinen ero on päässyt jo liian suureksi. |
||||
|
05.05.2023 20:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Heikki, kansalaistaidon opettaminen on tahallaan ajettu alas. Nykyreppanat luulevat, että mielenosoitukseen tarvitaan poliisin lupa. Ei muuten tarvita! Arvatkaas muuten ketkä hyötyvät koululaisten tyhmistämisestä? |
||||
|
|
05.05.2023 20:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki kirjoittaa asiasta. Mäntän Savosenmäessä kerrostalokaksio lasitetun parvekkeen kera olisi suunnilleen 17 tuh. €. Ainakin lyhyt matka hautausmaalle... Herra Petri: - No mutta, ennenvanhaan junissa oli ruispuurokäyttöinen koppalakilla varustautunut kuulutuslaite, virkanimikkeeltään konduktööri: "Ja Villpppula seuraava. Orivedeltä tulleet, katsotaan matkaliput, olkaa hyvä." |
||||
|
05.05.2023 20:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Keisarillisen Saksan yleisesikunnan päällikkö, kuulu sotamarsalkka Helmuth von Moltke (1800 - 1891): - "Rakentakaa rautateitä, älkääkä linnoituksia". Hänen veljenpoikansa ja kaimansa (1848 - 1916) lähinnä hermoili kovin, kun saksalaiset toteuttivat Schlieffen-suunnitelmaansa 1. mms alussa. Nuorempi Moltke saikin jalkineesta ja hänen tilalleen tuli Erich von Falkenhayn. |
||||
|
|
05.05.2023 16:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan, herra Ari-Pekka. Vilppulan edistymistä kehityksen aallonharjalla kuvaa sekin, kuinka "helposti" Vilpusta pääsee Mänttään. Vilppulan taksin henkilökunta on ilmeisesti kuollut sukupuuttoon, kun taksin saa ällikkätelefoonilla tilattua vain Mäntästä. Ja pitääpä kehua kuinka tiheä bussiliikenne onkaan linjalla Vilppula asema - Mänttä - Raja-aho/sairaala: 22 merkintää vuorokaudessa suuntaansa Pohjolan Liikenteen ajettavana vuonna 1973 (!!!). Nyt: pyöreä nolla, aivan kuten nyt synnytystuskissaan kiemurteleva herrassäippäri Orpon mustelmahallitus. Olen nuornamiesnä myös kävellyt Vilppulan asemalta Mänttään, kovassa lumipyryssä suoritus vaati 19 tuhatta askelparia (muistaakseni) ja vielä Vladimir Iljitshin periaatteella: kaksi askelta eteen ja yksi taakse, käkäkäkhähähää! Vilppula, tuo ennen niin toimelias kylä, jossa asui naapurikateus voimakkaana ja elähdyttävänä! Eteen tulee vielä aika, kun Mäntän paperitehdas nostaa kädet pystyyn ja lopettaa itsensä, niin Vilppulan "miljoonakaupungin päärautatieasema" ja kylä vaipuvat unholaan. Ja muistoksi jää vain keskiajan kartoissa merkintä "Filpola". Kun nytkin aikataulujakaan ei ole vaivauduttu printtaamaan ja kuljettamaan asemalle katseltavaksi. Tilalle olemme saaneet silkkaa vittuilua että "katso netistä" tai "itket ja katsot netistä". Vittuilua on myöskin Dm12-vaunujen "kevythuolto", jolloin perille tuloa ei tiedä mitenkään muuten kuin kuulutuslaitteesta: "Om en stund anländer vi till Vilppula". Kun ei ikkunoista läpi näe, ihan kuin vankivaunussa. Niin se kevythuolto: kuljettaja kiertää vaunun ja laskee pyörät. Ajokunto on OK, mikäli laskeminen antaa tasaluvun! Aikaa toimenpiteeseen: kymmenen sekuntia, yliajasta pienenee palkka (kannustuksena!). Sellaista nautintoa tarjoaa YHTIÖITETTY VR. Niin ne deeverit: ihme seppä pitää ollakin, jos sellaisen onnistuu siellä näkemään, Mäntän liikennehän on totaalisen seis. Mieluummin Barabbas kuin liituraitainen, lipeväkielinen ja järkiheitto talous-"osaaja"! |
||||
|
|
05.05.2023 08:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Myöhemmin, 1970-luvun kuluessa tämän kioskin "Jäätelöä"- kyltin alapuolella olevassa ikkunassa oli rohkeasti näkyvillä tuonaikaisia rietta-alan julkaisuja, eli ns. "käsityölehtiä". Niillä kraistillisten kuuluisa kansanedustaja Olavi "Ronkku" Ronkainen pönkitti omia jälleenvalituksi tulemisen mahdollisuuksiaan. Kaikki on kadonnut historian hämäriin. Niin Olavit ja Kalevit, kioskit, Ggv:t, asiakaspalvelut, laiturivaunutkin. Asemahenkilökuntaakin on siirtynyt jalat edellä hautausmaalle. Eikä missään enää ole alan lehtiäkään, joissa on nuoren naisen kuva ja punaisella painettu teksti "persikkapylly"... Hakeminen ainakin ison vaivan takana. Taitaa Vilppula odottaa enää pyromaania kurjuutensa lopettamiseksi? |
||||
|
03.05.2023 21:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Joskus vaan on huvittanut, kun haukiparka onkin muuttunut loheksi muutamalla tipalla elintarvikeväriä... Siten ravintoloitsijalla on ollut tilaisuus "parannella" hauki- eikun lohikeiton hintaa ylemmäksi. Liikkeenhoidollisesta koulutuksesta on aina etua, ilmisrlvästi. Ikivanha juttu sekin kuinka naudanpaisti on kokenut sukupuolenvaihdoksen lehmästä sonniksi, suit sait sukkelasti paistinpannulla lojuessaan. |
||||
|
03.05.2023 02:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan bussi on U. T. Tuomen #4, HRX-404, kori Kutter 9SS, koritehtaan valmistusnumerolla #850. Valmistumispäivämäärä oli 2.4.1984. Alustana oli Mercedes - Benz O 303 15R. Istumapaikkoja 53, turisti-istuimilla. Ovimerkintänä 1 + 0. Bussi poistui Tuomelta vuonna 1989. Seuraavaksi omistajaksi oli merkitty Laten Auto - niminen vuokraamo. Sen jälkeen, vuonna 1990, HRX-404:n omisti Turunen Hannu. Auto on merkitty poistetuksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Tiedot Bussidata-sivustolta ja kirjasta "Linja-autot Kutter 9 ja Kutter Deca", painatusvuosi 2021. |
||||
|
03.05.2023 00:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Hannu: - "Survivors will be shot again!" | ||||
|
02.05.2023 23:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Fokker D.XXI ei voinut kehuskella suurella lentonopeudellaan, mutta ei ne neuvosto-SB:t ja Iljushin DB-3:tkaan kovin kiiruhtavaisia olleet. Kun suomalaiset latasivat Fokkereiden konekiväärien patruunavöihin myös valojuovapatruunoita, niin ne tehosivat, paitsi luotisuihkujen suuntaamisapuna, niin myös sytyttivät pommikoneiden siivissä olleet polttoainetankit tuleen. Waspi-Fokkerit olivat oikeastaan pakon sanelema ratkaisu, kun valmisteilla olleet Blenheimit vaativat Mercury-moottoreita. Neukkukoneissa ei ollut silloin vielä itsetiivistäviä tankkeja, so. raakakumikerroksia tankkien päällysteinä. Osuman tullessa vuotanut lentobensiini turvotti kumiin tulleen reiän umpeen. Ja taas mentiin! Lend-Leasesta oli sekin hyöty neuvostolentäjille, että Spitfireissä ja Hurricaneissa oli moternit heijastintähtäimet (Barr & Stroud?). Sitä ennen neuvostokoneissa oli kömpelösti valkoisella maalilla ja vapaalla kädellä tuherretut ympyrät tuulilaseissa (eläköön toveri Reguspatoff!). Mitä Morane-Saulnier MS 406:een tulee, sen syntymävikana oli nuhapumpun luonteinen Hispano-Suizan moottori. Kun Suomipoika nakkasi Moranen nokalle neukkujen Hispano-Suizasta edelleen kehittelemän Klimovin, niin saivat aikaiseksi "Mörkö-Moranen". Kovin hirveää sovittelutyösambaa ei tarvinnut tällöin harrastaa, peltisepät senkun vasaroivat uudet suojapellit nokille. Tuloksena: lentäjäslangilla "II luokan hävittäjäksi" kutsuttu lentolaite! Niin, ja neukut onnistuivat hyvin Shvetsov-tähtimoottorillaan, edelleen kehitelmänä Wright-Cyclonesta...! I-16 ei kovin nopea ollut, mutta niin sairaan ketterä, kuten kansalliset Espanjassa joutuivat huomaamaan. Heiluritaktiikka puri näihin kyllä. Ajatella, jos Suomen "Ilmailutarha" olisi onnistunut saamaan Heinkel He 112 B - hävittäjiä tykkiaseistuksella? Heinkel He 112 varhaisversio oli se tyyppi, jonka kanssa Messerschmitt Bf 109 esiintyi valintatilaisuudessa, että kummasta tulee Luftwaffelle pääasiallinen hävittäjäkone. He 112 B oli A-versioon verrattuna aivan toisenlainen kone, mutta Messerschmitt oli siinä vaiheessa jo vetänyt pitemmän korren. Tehtailija Ernst Heinkel oli pahastunut asian saamasta käänteestä sydänjuuriaan myöten. 112:aa kyllä meni käyttöön jonkin verran: Condor-legioonalle, Japaniin ja Unkariinkin. Romania myös sai näitä. Eikä Messerschmitt Bf 109 F:kään olisi huono valinta Suomelta ollut. Asiantuntijat ja 109:illä lentäneet pitivät sitä parhaana versiona koko tyypistä. |
||||
|
02.05.2023 22:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| No jopas on raidehässäkkää, vähemmästäkin joutuisi vaihdemiesoletettu psykoosiin. Minkähänlainen mahtaa olla releasetinlaitteen näyttö- ja käyttötaulu...? |
||||
|
02.05.2023 22:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Toinen "torvi" on käsi tehonsäätökahvassa...? Mennyt 2016 äänestämään kaikkien setämiesten esikuvaa ja/tai epäjumalaa Donald J.:tä...? |
||||
|
02.05.2023 22:17 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mitä siihen paljon jumaloituun talouteen tulee, niin uskallan väittää että VR:n talousjohtajistossa vallitsee sadattelu ja hammasten kiristely joka kerta, kun armeijan puolelta soitetaan sotilasjunakuljetuksen merkeissä...? Kiroilevat kuin rajaryssät! |
||||
|
|
02.05.2023 11:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Esimerkki eräästä osasta Japanin laivaston lentäjäkoulutuksesta: lento-oppilaan piti kyetä näkemään määrätty tähti taivaalla PÄIVÄSAIKAAN ja löydettyään sen piti katse kääntää 90 astetta sivuun ja kohdistaa katseensa takaisin siihen samaan tähteen. (Saburo Sakai) Eikä se tähti suinkaan sijainnut tukikohdan päivystävän upseerin asetakin kauluksessa! Tällaisesta perinpohjaisuudesta tingittiin aika tavalla sodan kuluessa pakostikin ja se taas johti epätoivon synnyttämään kamikaze-touhuiluun. Amerikkalaispropagandassa "japsit kun syövät riisiä, niin ne keltaiset apinat ovat liki sokeita. Heiveröiset koneet on tehty bambusta." Tokio paloi "mielellään" siksikin, kun sen asuintalot olivat hentoja puu- ja paperirakenteita. Eikä Hiroshimaa ja Nagasakia pidä koskaan unohtaa. Tylsän kyläkauppiaan näköinen Harry Truman (Missourista) halusi käyttää "isoa keppiä", jotta USA voisi kuvitella hänen olevan "päättäväinen ja luja" presidentti. Japanihan oli jo kypsymässä rauhantekoon ilman ydinpommituksiakin... Luutnantti Tetsuzo Ivamoto: 202 ilmavoittoa, ylipursimies Shoitši Sugita: about 120 ilmavoittoa ja siellä päin hyvin tunnettu sotilasmestari Hirojoshi Nishizava (tunnettu nimellä "Paholainen") 86 ilmavoittoa. Amerikkalaisten paras oli Richard Ira Bong 40 ilmavoitollaan. Tyynellämerellä samoissa lukemissa oli Thomas McGuire. Mitä juhlittuihin pommittajiin tulee, niin kyseeseen tulisi englantilainen Guy Gibson, Padonmurtaja-laivueessa Viktorian ristinsä tienannut. Kyseinen laivue, Nr. 617 Sqn "likvidoi" toukokuussa 1943 kolme patoa Ruhrilla erityisvalmisteisilla pommeilla. 617 muuten upotti Tirpitz-taistelulaivan vuonoon Norjassa. Mikään ihme ei ole, että 1970-luvulla tunnettu saksalainen terroristiryhmä (Baader-Meinhof) käytti tunnuksenaan juuri kirjaimia RAF (Rote Armee Fraktion, eli punainen armeijakunta). Nämä olivat julistaneet aiheuttavansa samanlaista hämminkiä kaupungeissa kuin Royal Air Force aikoinaan. Saksalaiset nostivat pahan äläkän, kun saivat tietää että RAF:n pommituslennoston komentajalle Arthur "Bomber" Harrisille suunniteltiin pystytettäväksi patsas nimenomaan johonkin kaupunkiin Bundesrepublik-Saksassa! Hankkeesta luovuttiin. Harris kun tunnettiin asenteestaan: - paras Kraut on kuollut Kraut. Tämä nyt meni pahasti sivuun rautateistä, eli Everettin alumiinitehtaasta (Hannu Peltolan rautatiedioraamassa) Boeing B-29:n kautta Brewstereihin ja edelleen numeron 617 kautta Baader-Meinhofiin. Vorgin hallinto antakoon tuomionsa ja napsikoon pois, jos hyväksi näkee. Silti, moni asia vaikuttaa laajemmalti kuin arvaammekaan...? Ihmiset ovat sidoksissa toisiinsa, eikä kukaan ole saari. |
||||
|
02.05.2023 10:03 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ohhoh! En tiennytkään tällaisen auran olemassa olosta, ainakaan 1970-luvulla! Aina sitä oppii uutta... Valaistus näkyy olevan "luomua"...? |
||||
|
|
01.05.2023 22:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kari, nimenomaan englantilaisen RAF:n pommituslennoston johtajan Arthur "Bomber" Harrisin tavoitteena oli lamauttaa saksalaisten moraali yöpommituksilla, jotka olivat luonteeltaan aluepommituksia (eli ns. mattopommituksia). Tämä oikeastaan oli ainoa mahdollinen tapa jolla RAF edes jonkinlaista jälkeä alkuaikoina sai aikaan. Sen silloiset pommitusmenetelmät ja tähtäimetkään eivät vastanneet suuriin toiveisiin. Tämä vaati myös suuria konemääriä. Todisteena Kölniin toukokuussa 1942 tehty ns. Tuhannen koneen hyökkäys. Mitä yleisön mielialoihin tuli, niin RAF ei siinä lamauttamisessaan onnistunut: "Unsere Mauern brechen, unsere Herzen nicht!" (Muurimme murtuvat, sydämemme ei!) Englantilaisten harrastamiin yöpommituksiin ryhdyttiin siksi, kun syksyllä 1939 Wilhelmshavenin pommitusreissusta tuli katastrofaalinen epäonnistuminen. Siihen aikaan Luftwaffen hävittäjälennosto oli Aatun kädessä erinomaisen terävä miekka, jonka hän sitten tyhmyyttään ja osaamattomuuttaan nopeasti tylsytti. Kun USA oli julistanut sodan akselivalloille Pearl Harborin jälkeen joulukuussa 1941, alkoi koneita ja miehiä virrata Englantiin. USA:n ilmavoimien kenraali Ira Eaker käytti aikansa hyvin: - lentohenkilöstönsä kouluttamiseen. Amerikkalaisten doktriinina oli päiväpommitukset tarkasti pistemaaleihin kohdistettuna. Tässä oli apuna heidän erinomainen Norden - pommitähtäimensä. Amerikkalaisten ensimmäinen pommituskeikka tehtiin vasta elokuussa 1942 Ranskaan, Rouenin ratapihalle. Keikka onnistui, eikä Luftwaffen hävittäjätkään olleet pistämässä hanttiin. Seuraava keikka seurasi jokusen kuukauden jälkeen Wilhelmshaveniin. Siitä se sitten alkoi. Englantilaiset kovin vaativat USAAF:ia samanlaisiin yöpommituksiin kuin mitä itse tekivät. Mutta kun tuloksia alkoi tulla, niin työnjako vakiintui: - jenkit päivällä ja britit yöllä. Saksalaisten yöhävittäjätoimintakin sai sitten alkunsa. Schräge Musik ja Wilde Sau (= raskasta musiikkia ja villisikoja) sano! Amerikkalaisten valttina oli myös suuret lentomuodostelmat eli ns. "Combat Box"- systeemit. Saattohävittäjissä oli alkuun kyllä toivomisen varaa, Spitfiret eivät päässeet kuin Hollannin tasalle polttoainelisätankeista huolimatta. Sama koski suurin piirtein amerikkalaisten Republic P-47 Thunderbolteja eli Trunkenboldeja (saksalaisten käyttämä nimitys, suomeksi "juoppolalli"). Kaksimoottorisella Lockheed P-38 Lightningillakin yrittelivät, mutta sen ainoat hyvät puolet oli hirvittävässä asearsenaalissa nokalla ja nopeudessa. Kaksimoottorisella ei oikein ollut kovin viisasta antautua kurvataisteluun Messerschmitt 109 ja Focke-Wulf 190:ien kanssa. Välimerellä P-38 Lightning oikeastaan oli elementissään, samoin Tyynellämerellä. Toimintasädettä sillä oli jokseenkin hyvin. Schweinfurtin kuulalaakeritehtaiden pommituksesta lokakuussa 1943 tuli jotenkuten tuloksellinen (tuotantokatkos), mutta pommikonetappiot olivat sitä luokkaa, että suuri yleisö USA:ssa alkoi kiinnittää huomiota asiaan ja vaatia parannusta. Tässä ilmataistelussa Luftwaffe ensimmäisen ja ainoan kerran onnistui hajottamaan joitakin Combat Boxeja. Parannus löytyi, amerikkalaisten saattohävittäjälentäjien käyttöön tuli todellset "seitsemän peninkulman saappaat": P-51 Mustangin muodossa, kunhan joku älypää keksi heittää sen nokalle Rolls - Royce Merlin-moottorin (samanlaisen kuin Spitfire IX:ssä). Edellisestä, Allison V-1710:stä ei irronnut tehoa riittävässä määrin korkealla, matalalla se oli kyllä hyvä. Ja se siitä sitten. P-51:llä ulottui kaakkois-Englannista aina Tsekkoslovakiaan, Brüxin öljynjalostamolle saakka ainakin ja ilmataistelukurvailujen jälkeen vielä palata takaisin. Englantilaisia auttoi huomattavasti senttimetriaalloilla toimiiva maalinhakututka, eli H2S. Amerikkalaisillakin sitä oli, tyyppimerkintänä tosin H2X. Herra Erkki, mitä Bryystereihin tulee, niin kaupat takkuilivat siksikin, kun amerikkalainen lainsäädäntö oli kieltänyt sotakaluston myymisen ulkomaille. Asia kierrettiin kepposesti, kunhan keksivät, että kaupat saa tehdä, kun myy koneet romuna! Ostajien hämmästykseksi niistä oli riisuttu aika lailla varusteita: aseet, tähtäimet ja mittarit. Niiden laittamisessa koneisiin oli oma työnsä. (Olivat luulleet saavansa koneet kokonaisina). Mitä amerikkais-Brewstereihin muuten tulee, niin se osallistui ensimmäisen ja viimeisen kerran ilmaoperaatioon Midwaylla. Siihen osallistui 21 Brewsteriä ja japanilaisten Zerot tuhosivat niistä 13, juuri marskin 75-vuotissyntymäpäivänä. Syynä oli jenkkilentäjien huono koulutustaso ja muutenkin epäedullinen taistelutilanne. Eipä silti, kyllä jaappanialaisiakin siirtyi Taivaan suureen lentokerhoon harpunsoittoa opettelemaan... Merijalkaväki oli nyreissään Brewstereidensä kehnoudesta, kun laivasto sen sijaan sai paremmat koneet: - Grumman F4F Wildcatit. Tyynellämerellä ei Brewstereillä saatu ainuttakaan ilmavoittoa! Tiedä sitten miten Hollannin Itä-Intian ilmavoimat pärjäsivät niillä...? Mutta, suomalaiset saivat F2A-1:n kevennetyn version eli B-329:n ja niin siitä tuli Taivaan Helmi ilmavoimillemme. Lentolaivue 24 saavutti sillä 460 ilmavoittoa. Neukut kuitenkin edistyivät omissa konesuunnittelutoimistoissaan, joten Taivaan helmet alkoivat tulla kovin himmeäksi. Messerschmitt 109:istä taasen oli suuresti apua, etenkin kesällä 1944 Kannaksella ja Suomenlahdella, vaikka pilottimme saivatkin tosissaan vääntää La-5FN:iä vastaan... Lopuksi, pikku hupijuttu, Englannissa amerikkalaisen laivueen Nro 56, eli kuulun Hub Zemken punanokat (P-47-koneet) olivat sijoitettuna Boxtediin. Eräs jenkkilentäjä tyypillistä saarivaltakunnan säätilaa (kaatosadetta) tarkastellessaan totesi: - "Hyvä luoja, Englanti ei ole Kalifornia!" |
||||
|
|
01.05.2023 17:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Auttaisikohan lisätä joitakin pikku knoppeja Boeing B-17 Fortressista ja B-29 Superfortressista: Boeing B-17 Fortress: - Pituus: 22,7 m ja siipien kärkiväli n. 31,6 m. Paino tyhjänä: n. 13,5 tonnia, eli likipitäen saman verran kuin EFiab - liitevaunu! Pommilasti noin 8 tonnia. Boeing B-29 Superfortress: - Pituus n. 30,2 m ja siipien kärkiväli n. 43,1 m. Paino tyhjänä: n. 33,8 tonnia, eli likimain ennen sotaa valmistuneen 100-paikkaisen puukorisen Ei:n verran ellei peräti Dm8-9 Porkkanan välivaunun luokkaa! Pommilasti noin 9 tonnia. Kummastakin väsättiin myös matkustajakoneversiot. B-17:n siivet, peräsimet, laskutelineet ja moottorit uuteen runkoon: tuloksena Boeing 307 Stratoliner. B-29:n komponentteja käytettiin duunatessa Boeing 377 Stratocruiseria. Jälkimmäisestä tehtiin myös ilmatankkeriversio KC-97. B-17 Fortressia valmistui noin 12 730 konetta. Isot pojat ovat kertoneet, että Fortress oli aika helppo lentää, vertasivat koulukoneeseen, jopa DeHavilland Mothiin! Se myös kesti Luftwaffen Jagdfliegereiden harrastamaa röykytystä hyvin. Aikamoisen risoiksi ammutuilla Fortresseilla jenkkilentäjät palasivat kotikentilleen kaakkois-Englannissa, palatessaan viemästä asevaikutusta kulloinkin määrättyyn kohteeseen (Target for today: Berlin). - Vaikka moni ei tosin palannutkaan ---. Yhteen Superfortressiin käytetyllä alumiinimäärällä olisi saanut aikaiseksi laivueellisen (16 kpl!) P-51 Mustangeja! |
||||
|
|
01.05.2023 15:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kiitos, Hannu-serkku! Tuli vaan mieleen mainitsemastasi Boeing B-29 Superfortressista (kuuluisa Enola Gay oli juuri B-29), että esimerkiksi Messerschmitt Bf 109 E maksoi vuonna 1941 85 970 Saksan valtakunnanmarkkaa. Spitfire vuodelta 1943 (oletettavasti Mk. IX) maksoi noin 180 000 RM, eli 2,1 kertaa sen mitä E-Mersu. P-51 Mustang maksoi taas 2,7 kertaa E-Mersun hinnan. En ole varma, onko kyseessä Allison-Mustang vaiko hyväksi osoittautunut Merlin-Mustang. Boeing B-17 Lentävä Linnoitus oli 12 kertaa Messerschmittiä kalliimpi, ja B-29 se vasta hintava oli: 41,6 kertaa Bf 109 E. Tosin sen laitteisto oli valtaisampi Bf109:ään verrattuna, etenkin mitä tulee elektroniikkaan. Niin ja siinähän oli kauko-ohjatut konekivääriampumotkin. Tämä vertailu kertonee jotain kapasiteetista ja resursseista 2. maailmansodan osapuolilla. Elikkä, Everett oli aika lailla niskan päällä siinä, missä saksalaisten toiminta oli lähinnä hätäistä räpiköintiä. Työtuntimääristä ja oppimisista puhuttaessa saksalaiset olivat liittoutuneita huonompia. Niittaaja - Rosie työtoverittarineen päihitti kirkkaasti motivaatioltaan ja työteholtaan esim. Obertraublingissa (etelä-Saksassa) piiskaamalla motivoidut keskitysleiri- ja sotavangit (näitä käytettiin Messerschmittien kokoonpanotöissä). Eikä Svetlana sorvin ääressä Uralin takana myöskään hidastellut kranaatinkuorituotantonormin täytössä, kun miehensä oli kohdannut matkansa pään Stalingradin helvetissä... Tiedot peräisin KSIM-kirjoista "Lento-osasto Kuhlmey" sekä "Bf109 ja Saksan sotatalous", molemmat kirjoittanut H. Valtonen. |
||||
|
30.04.2023 19:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko tuo vasemman puoleinen symboli tarkoitettu esittämään henkilöä, joka on harrastanut keskikehonrakennusta viljapohjaisella "imeväisravinnolla" eikun nestemäisellä... ööö - tuota, anteeksi, siis keskikuralla...? Vai kuvaako se "telakalle" (lue: kättärille tai naistenklinikalle) matkaavaa tarpeekseen saanutta naisoletettua...? Symboliikka on mennyt näemmä turhan pitkälle. |
||||
|
30.04.2023 12:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| On olemassa myös tekninen systeemi, jossa pyöräkerran akselilla olevien pyörien etäisyyttä toisistaan muutetaan kulloinkin tarvittavan raideleveyden mukaiseksi. Tätä käytettiin matkustajajunissa. Tavaravaunuissa siitä ei hyötyä ole, koska se syö hyötykuorman painoa rakenteellaan. Laitteisto on monimutkainen, esimerkiksi pyörien pitää olla lukittuna akselilleen, ennen kuin matka voi jatkua. Kuitenkin ajan säästöä tuli siitä, kun junaa ajettiin laitteen kautta hiljaisella nopeudella. Minulla on sellainen hämärä muistikuva, että tällainen laitteisto olisi ollut Puolan ja Neuvostoliiton rajalla. Mainitsiko joku nimen "Brest"? |
||||
|
30.04.2023 10:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tosiaan kiva kuva, pitkällä silmällä kuvattuna! | ||||
|
30.04.2023 10:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mielenkiintoinen kapistus! Valot ilmeisesti sähköllä, "eksoottinen" alaslaskettava etulevy ja pari paineilmaletkua päädyssä myös. Taitaa olla hylätyistä vetureista napatut pyörät myös. Täyskorjaus tammikuulta 1972. VR 75 - historiikin mukaan ensimmäinen tällainen rakennettiin vuonna 1929. Siinä oli juuri tuollaista TVH-auran muotoilua, paineilmalla säädettävä "kärsälevy" ja sivusiipien käyttövoima otettiin kitkakytkimen avulla toisesta pyöräkerrasta. Näitä valmistui sittemmin lisää. Hyvänä puolena oli se, että auraushenkilökuntaa ei enää tarvittu leegioittain, pienemmälläkin päästiin. Auratyyppi toimi hyvin linjalla, ratapihoilla oli hiukan "köppääsempää", kun ajonopeus oli pienempi. Niin ja kitkakytkin, se on sitä tyyppiä, jota tapaa autoissa, joissa on käsin hämmennettävä vaihteisto. |
||||
|
|
30.04.2023 10:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Hannu: - kysymys Everettiin alumiinitehtaasta: bauksiittia raaka-aineena, joten valaako tehdas siitä erotellun alumiinin harkoiksi? (Edelleen toimitettavaksi muille alumiinitehtaille.) Vai: onko Everettissä myös profiilinvalmistusta (suulakepuristamalla)? Levynvalssaamo? Ymmärtääkseni Everettistä on sopiva matka Boeingin lentokonetehtaaseen Everettissä ja "vähän" pitempi San Diegoon (sielläkin Boeing). Puhumattakaan muista (Grumman, Cessna, Learjet, McDonnell-Douglas, Piper, onhan näitä). Asiahan voisi selvitä netistä, mutta näin saa tietoja koko miljoonapäisen vorg.-yhteisön tutkittavaksi. |
||||
|
29.04.2023 22:10 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hieno! Myös tuo männynkränkkyjen gallen-kallelamainen oranssinruskea vastaa kivasti "muovidildon" vihreään väriin. |
||||