Vaunut.org - Kommentit

Info • Yhteystiedot

<< >>

	08.09.2022 10:39	Esa J. Rintamäki
		"Betriebswerk Prater Hbf".
	08.09.2022 10:38	Esa J. Rintamäki
		Kasviöljyä käyttävän veturin paino työkunnossa 3,8 tonnia. Lienee teliveturi? Dv12:n alkuperäinen maalauskaavio sopisi mielestäni tähän kuin suutarin nyrkki räätälin silmään.
	08.09.2022 10:34	Esa J. Rintamäki
		Kaikkien Hauptbahnhofien äiti! Lieneekö Prater Hbf - aseman kello istunut, kun viisarit näyttävät alaspäin?
	07.09.2022 21:05	Esa J. Rintamäki
		Mahtavaa, Hannu!
	07.09.2022 17:37	Esa J. Rintamäki
		Suomessa avonaisia vaunusiltoja rakennettiin lanterniinikattoisiin telivaunuihin, vuodesta 1898 alkaen. Ruotsalaisetkin niitä harrastivat. Yhdysvalloissa ennenvanhaan presidentinvaalien ehdokkaat tosiaan matkustellessaan ympäri maata käyttivät avosiltaisia salonkivaunuja. Ja mikä ettei, puheen pitämiseen avosilta olikin osuva paikka! Vaunu tunnettiin nimellä "Observation car". Sellaisiakin Observation-vaunuja oli, jotka oli tehty Freight Gondola-avotavaravaunuista laittamalla näihin penkit, suojakaiteet ja ylimenosillat. Niitä näki erikoisjunissa, viimeiseksi junaan kytkettyinä. Eli totisesti näköalavaunuja, kun kattoja ei ollut! Hannu, onko tällainen kirja tuttu: Pictorial history of America's railroads, 150 years of railroading, tekijänä Mike Del Vecchio?
	07.09.2022 04:19	Esa J. Rintamäki
		Junapummeja ei kovinkaan runsaasti ollut, mutta junapelureita riitti! Nyhtivät tyhmemmiltä rahat pois, merkityillä korteilla jne.
	07.09.2022 00:18	Esa J. Rintamäki
		https://youtu.be/--yUjmZZuFE - Yksi näkemys asiasta!
	07.09.2022 00:09	Esa J. Rintamäki
		Lienee paikallaan tuoda julki yksi pikku oikaisu: Nykyisin kreikkalaiskatolilaisuudella takoitetaan roomalaiskatolisuuden erästä, pääasiassa Kreikassa tunnettua suuntausta, tai lahkoa, miten vain. Perinteinen kreikkalaiskatolinen-nimitys pohjautuu muinaisiin aikoihin, kun Rooman kirkko hajaantui ns. suuressa skismassa. Parempi nimitys onkin "ortodoksinen". Muuten, perinteisen roomalaiskatolilaisuuden maine on verisempi kuin ortodoksismin, sillä idän kirkolla ei ollut työkalunaan inkvisitiota, ei ainakaan samassa laajuudessa.
	06.09.2022 16:41	Esa J. Rintamäki
		Mitäh? Onko Alppikukkaa tehty TT:nä? Hyvä kuva, meinaan!
	06.09.2022 09:18	Esa J. Rintamäki
		A 91:n perusvaunu oli Cm 2158 vuodelta 1917. 91:n paikkaluku on 10 + 1, eli se 1 on vaununhoitaja. Itse asiassa numerolla 91 on kulkenut kaksi vaunua. Ensiksi oli sairasvaunu AS 91 vuodelta 1916. Se oli kaksiakselinen, avosiltainen ja sen pituus puskimineen oli 12 700 mm. I luokan istumapaikkoja oli kolme. Se alennettiin vuonna 1933, siitä tuli Es 3091. Istumapaikat oli nyt III luokkaa (raksittiinkohan istuimista toppingit poikkeen?). Vuonna 1961 Es - vaunusta tuli virkatarvevaunu XE 0685. Hylkäys sille tuli vuonna 1970. Toinen on kuvassa oleva salonkivaunu.
	05.09.2022 13:22	Esa J. Rintamäki
		Mm. työnjohtajana ja valvojana opastintyökunnalle. Mekaaniset opastinlaitteet vaativat huoltoa silloin tällöin.
	05.09.2022 11:58	Esa J. Rintamäki
		Tapahtui pienoinen ihme: - minulta löytyi tämänkin vaunun tietoja: BG 04575 oli entinen Gep 30'908 vuodelta 1945. Se taas oli rakennettu vaunusta Hd 155'532 vuodelta 1923.
	05.09.2022 11:54	Esa J. Rintamäki
		Vilppulassakin kerran oli tällaisesta Gg:stä väsätty asuntovaunu; siinä oli leveä matkustajavaunun terveysikkuna "heitetty" sivuseinälle. Entinen Hdk oli muutettu BH-sarjaan ja siinä taas oli alaltaan parin - kolmen neliömetrin kokoinen saunakoppi.
	04.09.2022 23:32	Esa J. Rintamäki
		Pikaistuksissa tehtyjä...?
	04.09.2022 23:31	Esa J. Rintamäki
		Pääasiassa yksiöitä ja kaksioita...?
	04.09.2022 23:28	Esa J. Rintamäki
		Syttyykö näitä nappuloita painettaessa jonkinlaiseen seisakeopastimeen valo?
	04.09.2022 23:26	Esa J. Rintamäki
		BE 0709 vuodelta 1965 oli entinen Ek 996 vuodelta 1927. Vaunu hylättiin vuonna 1985. Huomatkaa, että vanhemmassa Ek-sarjassa torpedoventtiilit olivat kahdessa rivissä, toisin kuin sodan jälkeen valmistetuissa vaunuissa. Se "kaksirivisyys" johtui kaasuvalaistuksesta. Vaunun 0709 päädyssä näkyvät tikkaat ovat myöhempää tekoa.
	04.09.2022 23:18	Esa J. Rintamäki
		Lieneekö kuvassa pari Jumbon pyöräkertaa?
	04.09.2022 23:15	Esa J. Rintamäki
		Kyllähän näitä "legendaarisiakin" tarinaniskijöitä löytyy, mikäs siinä. Minun mielestäni näistä "uskomattomista sattumuksista" pitäisi kertoa vasta pitkän harkinnan jälkeen, koska suuresta yleisöstäkin voi joku joskus eksyä katselemaan näitä sivuja. Itsekin tiedän jotain sellaista, mutta mieluummin pidän ne omana tietonani hautaan asti. Haapamäen tapausten jälkeen meillä ei ole varaa huonontaa omaa mainettamme.
	04.09.2022 13:34	Esa J. Rintamäki
		Ja "viattomien lasten vaunu" viimeisenä! Muuten, netissä ei kovin isoon ääneen taidevalokuvia mainosteta, tämä vorg on siinä suhteessa yliveto! Etenkin äskettäiset herra Vertin dronella ryyditetyt Seinäjoella otetut kuvat. Ne ovat juuri sitä! Sopii hyvin dokumentointikuvaamisen sekaan.
	04.09.2022 13:29	Esa J. Rintamäki
		"Juankoski, here I don't come anymore." Kyllä "hyvin" näyttää valtio kamoistaan huolta pitävän! Vai mikä ihme yhtiö se nyt onkaan?
	04.09.2022 13:26	Esa J. Rintamäki
		"Kyllä koneella joutuu", sanoi Ikaalisten mummu, kun virttä kirkossa ensimmäisen kerran uruilla säestettiin.
	04.09.2022 13:23	Esa J. Rintamäki
		Hyvät harrastajaveljet, päivämäärä oli 28.5.1978, sunnuntai, kun henkilöliikenne Jäs oikoradalla alkoi. Tavaraliikennehän aloitettiin jo edellisen vuoden marraskuun 1. päivänä. Ensimmäisen läpikulkeneen etelään tulleen tavarajunan veturina oli Dv12 2508, tamperelaisen Aamulehden kertomana
	03.09.2022 13:35	Esa J. Rintamäki
		Ohhoh, MAHTAVAA!!! Tällaisen kuvan ottaminen vaatii jo taitoa!
	03.09.2022 13:27	Esa J. Rintamäki
		Hei Petri, valtavan mielenkiintoinen lista! Muchas Gracias! Tuli mieleen, että Suomi rautatieaikakautensa alkuvuosikymmeninä ei tilannut vaunuja venäläisiltä vaunutehtailta. Ei ainakaan huomattavissa määriin, niin suuriruhtinaskuntaa kuin olikin? En pitäisi sitä "ihmeenä", pikkuhiljaa vaunurakennustaitoa opittiin täälä itse, ja puuta riitti. Ja sekin pointti, että kotimainen valmistus kykeni aikaa myöten vastaamaan vaatimuksiin. Muistaisin venäläisen vaununrakennustavan tulleen tutuksi ainakin sen jälkeen, kun ryssä sai Pietarissa aikaiseksi sillan Nevan yli siinä 1913 tienoilla. Lisäksi: itse uskon kattokorokeperinteen olleen muistona hevosvetoisista vaunuista.
	02.09.2022 20:34	Esa J. Rintamäki
		Olen nähnyt rautatiehallituksen koneteknillisessä toimistossa joitakin ehdotuksia ja luonnoksia niiltä ajoilta, kun Fo - vaunua alettiin suunnitella. Yksi hahmotelma muistutti jonkin verran saksalaista Rheingold - junan matkatavaravaunua mittasuhteiltaan. Siinä kattokoroke oli suurin piirtein keskellä.vaunua. Fo - sarjan ensimmäisissä vaunuissahan koroke oli lähellä toista päätyä. BF 03143 vuodelta 1963 oli entinen F 3576, vuodelta 1926. Se hylättiin vuonna 1967. Sääli, ettei tällaista ole säilytetty aikoinaan.
	02.09.2022 20:20	Esa J. Rintamäki
		Petri, 1930-luvun kamerat, olivatko ne juuri muutakaan kuin Agfaa tai Kodakia, jälkimmäinen taisi olla kansakamerana? Leicaa kyllä oli, mutta se oli hirmuisen kallis, enkä usko 1930-luvun lamasta toipuvilla suomalaisilla olleen nyt ainakaan Leica hankintasuunnitelmassa päällimmäisenä...? 1950-luvulla kinofilmikameroita alkoi olla markkinoilla valtavia määriä, ja monia merkkejä (Voigtländer, ym.). Klonksis-laatikoita 6x6-filmeineen tietysti oli, venäläisilläkin oli kopiotuotantoa (Leicasta), jaappanialaisiakin alettiin tuoda tänne Härmään. Puhumattakaan kaksisilmäisistä vehkeistä. Minulla on iskän vanha Kodak Brownie, bakeliittikuorinen ihme Englannista siinä 50-luvun alussa. Sekin perustui amerikkalaiseen malliin.
	02.09.2022 15:17	Esa J. Rintamäki
		Ottaen huomioon kuvassa oikealla olevan vaaleatukkaisen tädin vaate- ja hiusmuodin, arvioisin kuvausajankohdaksi 1950-luvun loppua (itsekin fiftarina/teddyboynä olleena!). Pois suljettua ei ole sekään, että konepajan henkilökuntaa olisi penskoineen kutsuttu sunnuntaipäivänä poseerailemaan, ja juuri prototyyppivaunussa. Onhan tällaistakin harrastettu maailman sivu!
	02.09.2022 01:00	Esa J. Rintamäki
		DR:n kattovalaisimet olivat alun perin sellaisia, kuin kuvassa näkyi. Modernisoinnin yhteydessä valaistusta muutettiin: - tuli loisteputkivalaistus.
	01.09.2022 22:08	Esa J. Rintamäki
		Petri, ensimmäiseksi linkkaamasi kuva on ilmiselvästi vaunusta DR. Ovesta näkyy II luokan osastoa istuimineen. Kuvaa ei ole ajoitettu. Ovi sivussa, toisessa linkkaamassasi kuvassa. Nyt kun tietäisi mistä löytäisi niin Eik:ta kuin Cik:takin koskevia piirustuksia. Siis ihan oikeita muutostyöpiirustuksia. Edellisessä kommentissani mainitsemissani kaavioissa sivussa olevia ovia on Eik:ssa nyt ainakin. Piirustuksiahan on pieni pakko olla olemassa. Eihän työnsuunnittelu muuten pääsisi arvottamaan työvaiheita ja laskemaan tarvikemenekkiä. Kysymys kuuluukin: - onko Eik:ssa kahvilaosaston ja tupakkaosaston välinen väliseinä ollut muussakin paikassa? Eli montako tupakkapaikkaa Eik:ssa on aluksi suunniteltu olevan?
	01.09.2022 21:08	Esa J. Rintamäki
		Juhana, ikkunoiden vaihto kokoruutuisiin ei liene isokaan ongelma konepajakäynnin yhteydessä. Ikkunoiden kautta tuulettaminen, olisiko siitä ollut samaa hyötyä kuin varsinaisissa matkustajavaunuissa. Höyrykautena? Kahvilavaunun funktio: siellä piipahdetaan kupposella ja nisupullalla matkan aikana, eikö niin? Yleensä noin puoli tuntia ennen Helsinkiin saapumista kahvila pistettiin kiinni. Sai henkilökunta rauhassa laskea kassaa tilitystä varten, siivoilla paikkoja ja tiskata astiat pöytien pyyhkimisen ohella. Niin, olihan vaunussa vielä luotettavasti toimivat torpedoventtiilit katossa.
	01.09.2022 20:12	Esa J. Rintamäki
		Katsoin tuota Petrin linkkaamaa Finna/Musketti-kuvaa ja vertailin sitä hallussani oleviin istumapaikkanumerokaaviopiirrosten kopioihin, jotka melko yksityiskohtaisina näyttävät paikkajaot niin EFi:ssä, Eik:n molemmissa versioissa ja myös Cik:ssa. Omat huomioni: (Holzauge sei' Wach!) EFi:ssä ja Eik:ssa (22338 - 22351) 2. luokan päiväosastot vastaavat hyvin toisiaan. Keittiöt ja kahvilaosastot oli rakennettu siihen päähän, jossa lämmityslaitteen komeroa EI OLLUT. Sama koskee myös EFi:ä. Tämä pitää paikkansa myös Cik:ssa, jossa nimenomaan entinen 2. luokan puoli oli sisustettu kahvilaksi. Eik 22338 - 22351:ssä keittiöiden järjestely oli samanlainen, olipa vaunu sitten tehty 1938- tai 1947-48-mallista. Kahvilaa ja EFi:n tavaraosastoa lähinnä oli 20-paikkainen tupakkaosasto. Tupakkaosaston jälkeen oli kummassakin tyypissä 40 paikkaa tupakoitsemattomille. Tämän jälkeen olivat WC ja lämmityskaminaa varten komero, ennenkuiin päästiin eteiseen. Cik:n keittiö myyntitiskeineen oli erilainen kuin Eik:ssa. Cik:ssa oli sivukäytävä keittiön vieritse, Eik:ssa sivukäytävää ei ollut. Jos nyt Eik:ssa olisikin kahvilan ja tupakkaosaston väliseinä menty poistamaan, niin tuloksena olisi ollut kuvaussuunnassa viisi ikkunaa, eikä neljä, kuten kuvassa. Ennenkuulumatontahan se nyt olisi ollutkin poistaa tupakointimahdollisuus aikana, jolloin kuluttajien suihin oikein työnneltiin savukkeita! "Yes Sir, siirry sinäkin Bostoniin!", North State - täyttä tupakkaa.", "Miehet jotka näkevät, vetävät ne väkevät - Jymy!" - kultakauden kukoistaessa... Aivan alkuun oli Eik:ssa kahvilaosastossakin tavalliset matkustuspenkit 2 + 3 - jaolla, jolloin paikkoja oli 28. Näissä ikkunapöytiä oli hieman jatkettu. Myöhemmin tuli varsinaiset pyöristettynurkkaiset pöydät irrallisine tuoleineen. 22348 ja 22349 poikkesivat muista siten, että tupakkaosastoon päin katsottaessa 2 hengen matkustuspenkit olivat vasemmalla, kun ne muissa olivat oikealla. EFi:ssä samoin olivat 2 hengen penkit oikealla. Lieneekö korituolit nimenomaan lapsiasiakkaita varten? WC-istuimen sijainti itse WC-komerossa myös vaihteli jonkin verran. Eik:ssa myös valaistuskytkinkaapin sijainti poikkesi EFi:stä ja Cik:ssa. Viimemainitussa se oli sijoitettu eteiseen. Jos Cik:ssa mennään kahvilaosastosta kohti matkustamopuolta (1. luokka), niin ensiksi on tupakkaosasto 16-paikkaisena. Sen jälkeen tulee tupakoimattomien puoli, samoin 16 paikkaa. Sen jälkeen on lämmityskomero ja käymälä-klosett ja viimeisenä eteinen. Matkustamopuoli "periytyi" suoraan kantavaunusarjasta CEi. Tosin matkustamopuoli oli saanut uudet modernit harmaanvihreät 1. luokan penkit "silmälappuineen" jaolla 2 + 2. Näissä penkeissä saattoi keskikäytävän puoleiseen käsinojaan kiinnittää pienen pöydän. Johtopäätös: Cik:n kahvilapuoli oli rakennettu entiseen 2. luokan osastoon. On kyllä mahdollista, että osassa kahvilaa oli säilytetty pari penkkivälikköä "looshina", josta pääkuva antaa hieman osviittaa? Jos ei muuten, niin kovin tutuilta näyttävät penkkien selkänojista kattoon menevät tukiraudat. Oletan myös että osastossa oli ainakin neljä kolmen hengen istuttavaa entistä 2. luokan penkkiä, ja niiden välisiä pöytiä oli pidennetty jonkin verran. Harvoinkos mikään uusi vaunukehitelmä nyt tulisikaan kerralla valmiiksi. Käyttökokemuksia uskoakseni kyllä oltiin kokoamassa ja se sujui mielestäni helposti kahdesti vuodessa toistuvan matkustajalaskennan yhteydessä. Uskon pääkuvan tulleen kuvatuksi 1961, jolloin Cik oli kovin uusi ja ihmeteltävä kapistus. Numerot siten olisivat joko 2391 tai 2392. Kuvassa kiinnittää huomiota myös pyyhe käsivarrellaan kahvia kaatavan blondin tarjoilijattaren takana näkyvä heijastus: lieneekö penkin selkänojassa ollut pleksilasi suojana? Kuvaussuunta on näemmä keittiön sivukäytävään vievän heilurioven ("saluunanoven") luota hieman vasemmalle kahvilaan. Pysyn väitteessäni, että kyseessä on nimenomaan Cik.
	01.09.2022 10:12	Esa J. Rintamäki
		FMP 1996, sivu 78: kaksi nosturia, Rauma-Repola R-351 N, hankintavuosi molemmilla 1977, ja nykyiset sarjamerkit ja numerot: Tnk4 984 ja 985. Paino työkunnossa 60 tonnia. Nostokyky 36 tonnia, kuten vimpaimen kylkeen on maalattuna.
	01.09.2022 09:51	Esa J. Rintamäki
		Lisäänpä juttua, ensiksi nyt Cik, joiden perusvaunut olivat entisiä CEi-vaunuja, pituus puskimineen 20,8 m. 2391, vuodelta 1961, ent. CEi 2566, vuodelta 1930. 2392, vuodelta 1961, ent. CEi 2573, vuodelta 1930. 2393, vuodelta 1962, ent. CEi 2552, vuodelta 1929. -> BG 040105 v. 1978, edelleen -> BT 01374 v. 1980. Romutettu Seinäjoella v. 2005. 2394, vuodelta 1962, ent. CEi 2622, vuodelta 1938. Nämä kaikki poistettiin yleisestä liikenteestä vuonna 1977. Telimallina oli pääsääntöisesti ollut A7. 1. luokan paikkaluku: 32 ja kahvilaosastossa 28 paikkaa. Vaunun 2394 telistä en ole varma, vuoden 1938 CEi:t olivat A8-teleillä. Juhanan tekemä havainto "ruudut suuret, sanoi lasimestari" (korttipelitermi) johtunee CEi-vaunuista. Cik:ssa matkustajaosastossa oli modernisoidut 1. luokan penkit (2 + 2). Mitä RK-vaunuihin tulee, niin siinä "syöntiosastossa" oli lämmitysjärjestelmän putket peitetty, sanoisinko 20 cm leveällä listalla ja niissä oli loisteputkivalaistus. Puhe on siis 1950-luvun lopulla tehdyistä modernisoinneista. Lisäksi RK-sarja, eli entinen DR-sarja oli tehty vanhoille lyhytmallisille aluskehyksille: pituus puskimineen 18,68 m. Kuvan vaunussa näkyy sivuseinällä ikkunoiden yläpuolella mainittu putki, ja vaunun valaistus on tavallinen puuvaunujen hehkulamppuvalaistus puolipyöreän kuvun peittämänä. Ja sitten pääsemme Eik - sarjaan: 22338, vuodelta 1954, ent. Ei 22167, vuodelta 1938. -> Oe 71'964 vuonna 1970. 22339, vuodelta 1954, ent. Ei 22169, vuodelta 1938. Hylätty v. 1972. 22340, vuodelta 1954, ent. Ei 22170, vuodelta 1938. -> Oe 71'971 vuonna 1970. 22341, vuodelta 1954, ent. Ei 22171 vuodelta 1938. Hylätty v. 1970. 22342, vuodelta 1954, ent. Ei 22176, vuodelta 1938. -> Oe 71'930 vuonna 1970. -> XOek 070101 vuonna 1985. 22343, vuodelta 1954, ent. Ei 22177, vuodelta 1938. -> BT 01335 vuonna 1975. Telien malli havaittu olevan A8. 22344, vuodelta 1954, ent. Ei 22178, vuodelta 1938. -> Oe 71'976 vuonna 1970. 22345, vuodelta 1954, ent. Ei 22179, vuodelta 1938. -> BT 01358 vuonna 1978. 22346, vuodelta 1954, ent. Ei 22180, vuodelta 1938. -> Oe 71'941 vuonna 1970. 22347, vuodelta 1954, ent. Ei 22186, vuodelta 1939. -> BT 01357 vuonna 1977. Näiden vaunujen pituus puskimineen oli 20,8 m. Näissä ei ollut loisteputkivalaistusta. Telimalli perusvaunun valmistumisen aikoihin oli A8. Paikkaluku oli 60 matkustajaosastossa samaan tapaan kuin EFi-sarjassa ja tsufeepuolella 20. Eteisten seinät olivat vinot tuonnoiseen puuvaunutyyliin. Vuonna 1939 Ei-sarjassa otettiin käyttöön päätyseinän (eteisen) ulkopuolelle asennettu käsijarrun kampi. Sitä ennen jarrun käyttöpyörä oli ollut eteisessä sisäpuolella ja siten vaunuissa oli ollut päätyikkunat. Uudessa systeemissä päätyikkunat voitiin jättää pois. Uudempi Eik-sarja: 22348, vuodelta 1955, ent. Ei 22265, vuodelta 1948. Diskovaunuksi vuonna 1971 (tai 1972, joidenkin merkintöjen mukaan) entisellä numerollaan, sarja nyt Eikd. Kunnostettu museon Waltteri-junaa varten 2011, takaisin kahvilaosastovaunuasuun. 22349, vuodelta 1955, ent. Ei 22263, vuodelta 1948. -> BT 01356 vuonna 1977, -> XT 01356 v. 1988 ja romutettu v. 2005. 22350, vuodelta 1955, ent. Ei 22261, vuodelta 1947. -> BT 01355 vuonna 1976. 22351, vuodelta 1955, ent. Ei 22262, vuodelta 1947. -> BT 01336 vuonna 1975, -> XT 01336 vuonna 1988. Tässä sarjassa pituus puskimineen on/oli 21,18 m. Koneellisella tuuletuksella. Paikkaluku edelleen: 60 + 20. Perusvaunujen myötä näissä oli suorat eteisten seinät. Valaistus hehkulampuilla. Kaikissa mainituissa Eik-vaunuissa oli putkirunkoiset "modernit" istuimet 2. luokassa. Vaunuissa 22341, 22347 ja 22349 oli ollut jääkaappi keittiöosastossa. Mitä Oe-sarjan autojenkuljetusvaunusarjaan tulee, niin näihin käytettiin aluskehys. Korit nostettiin pois. Monikohan Eik-koriraato on metsävaununa?
	01.09.2022 01:27	Esa J. Rintamäki
		Kuvassa nähdään, että kahvilaosastossa on neljä ikkunaa. Tämä ei täsmää paikkanumerokaaviokirjasessa oleviin Eik-vaunuihin, koska niissä on vastaavasti kolme ikkunaa! Tämä kuva on takuuvarmasti otettu Cik-vaunun (nrot 2391 - 2394) kahvilaosastosta. Kuvassa matkustajaosastoon vievä ovi on keskilinjalla, joka juuri on toinen todiste Cik:sta. Eik-sarjassa vastaava ovi on hiukan sivussa, johtuen oven takana olevasta 2 + 3 - penkkijärjestyksestä. Kuvan vaunussa järjestys on siis 2 + 2. Kolmanneksi: osaston katon muoto kertoo, ettei tässä ole koneellista tuuletusta. Kuvasta erottaa vielä välioven päällä olevan vessan merkkivalon ja torpedoventtiilin avauskahvan varren puunuppeineen.
	01.09.2022 01:06	Esa J. Rintamäki
		LKM = VEB Lokomotivbau "Karl Marx" Babelsberg, ei siis "Harpo Marx"! Ylävalonheittimen takana oleva kanttinen mokkula on Mischvorwärmer Bauart IfS/DR, eli sekoitusesilämmitin. 99 245 valmistui vuonna 1954. 7 tarkoittaa 1 000 mm raideleveyttä, siis kuvan 99 7245-6 - veturissa.
	01.09.2022 00:49	Esa J. Rintamäki
		No jo on! Pikkukuvassa kovastikin Lätän näköinen! Tämän pään teli näyttää Görlitzin malliselta juoksuteliltä. Mistä tuo taustan muistomerkki kertoo?
	31.08.2022 17:57	Esa J. Rintamäki
		Mahtavaa, Hannu! Tuohan on tosi hyvä idea! Nyt porukat soittelemaan Katepalille...?
	31.08.2022 17:54	Esa J. Rintamäki
		Museoarvon ja käyttöarvon yhteen sovittamisesta: monikin jannu on ratkaissut asian siten , kuin edellä kerroin. Rajoitteita on, jotkin hyvinkin korkeita ja museaalisuus-kynnys eritoten! Ikuisuuskysymys: ajellako omallaan modernin tekniikan mahdollistamana siistikuorisella vaiko pistää museoon? Molemmissa on puolensa: hyvät ja huonot. Se tekniikan historia onkin pohjimmiltaan työtaitojen tulosten historiaa...? Mielenkiintoista keskustella tästä, kieltämättä.
	31.08.2022 13:06	Esa J. Rintamäki
		Autopuolella asiaan vaikuttaa sekin, että ollako ns. "pussihousu", vai eikö olla? Pussihousu = piinallisen tarkka entisöijä, viimeistä ruuvia myöten, ja apinan raivolla. Pussihousuauto onkin suuressa maailmassa ns. Trailer Queen. Esimerkiksi kuulu Bugatti Royale, jolla kukaan ei uskalla ajaa, siksi hintavaksi se on tullut. Esimerkki: joku löytää Yhdysvaltain takametsistä 1950-luvun alkupuolen Buickin, jonka elvyttämisessä riittää työtä. Ja olisihan kivaa päästä sillä tien päällekin. Buickin alkuperäinen Nailhead-moottori on täysin slyyt, eikä Matching Numbers - osia löydy itkemälläkään. Mitä tehdä? Chevroletin pikkulohkoa on sen sijaan maailma väärällään, tehdasuusista kunnostettaviin aihioihin. Lisätarvikepalikkatehtaatkin ovat olleet kovasti tuotteliaita. Nokka-akseleitakin löytyy eri arvoilla väkerrettyjä, joka makuun ja lähtöön, kisaan tai kadulle. Jos teholuokka ja painokin on "vähän sinne päin" ja metallityöt sujuvat, niin eikun heittämään 305 tai 350 Veekasi luvan perästä keulille, lisäksi ruisku ruokkimaan myllyä (polttoainelinja muutenkin viilattu käyttämään E85-bensaa), HEI-virranjakaja vanhan kärjellisen tilalle, pakoputket väännetty rosterista (katalysaattoreineen). Vanhojen jousien tilalle ilmajouset, jos nyt haluaa Buickistaan Low Riderin ährätä tai muutenkin mukavuuden lisäämiseksi. Jarrujen modernisointi nykyaikaiseksi tehostimineen, ohjauksellekin pitää jotain päivitystä tehdä. Pussihousut nyrpistävät kyllä nenäänsä, mutta laite on paljon mukavampi ja helpompi ajaa kuin alkuperäisenä. Turvallisempikin. Tehostamattomilla yksipiirisillä rumpujarruilla taisteleminen on aina turhankin jännittävää, pysähtyykö vaiko ei. Ja kansa peukuttaa ja hymyilee, ottaa kuvia ja kuuntelee moottorin ääntä ihaillen: "hyvin laulelee!" Toisin sanoen, hyvin kelpaa! Rautatiepuolella pussihousuideologia lienee mahdollista ainakin tavaravaunuissa. Henkilövaunut? Ainakin EFi 22395 ei ole pussihousuvaunu, vaan hyvin kelpaa sekin, minullekin, takuuvarmasti! Puhumattakaan Kulosaaren ratikasta.
	31.08.2022 12:38	Esa J. Rintamäki
		Puheena olevasta vaunusta sen verran, että sen oikean pään pyöräkerran etäisyys päädystä näyttää olevan erilainen kuin vasemmassa päässä. Onko kyse jarrusillasta, joka on poistettu ja koria pidennetty vastaavasti? VR 1962 - kirjassa, sivulla 355 on kaksi taulukkoa, joissa on osviittaa omista sotasaallista, sekä saksalaisten Virosta Suomeen lähettämistä vaunuista. Ja silti, lukumäärien mainitaan olevan summittaisia. 2 - akselisia umpitavaravaunuja tuli Virosta vuosina 1941 - 1943 yhteensä 2275 kpl. Nämä siis saksalaisten lähettäminä. Toisessa taulukossa (samalla sivulla) taas mainitaan että Virosta tuotuja oli yhteensä 1994 vaunua. Näistä 245 kuului arvoluokkaan IV, eli silkkaa romua. Sotatoimissa saatuja (tai otettuja, kuinka vain) oli 649 kpl. Kaikki siis, yllä mainitutkin 2-akselisia umpivaunuja. Ota näistäkin selvää, puhhh --- !
	31.08.2022 12:23	Esa J. Rintamäki
		On näemmä ollut aktiivikautenaan likaavan tavaran kuljetuksessa, kun katsoo nurkkakolmioiden haalistuneita jäännöksiä. Onko tämäkin vaunu kantanut aikoinaan Gd - tai Gdt - litteraa?
	30.08.2022 21:07	Esa J. Rintamäki
		Erkki hyvä, varmaan tiedätkin, että nokikaapin ovi on hieman kuperaksi valettu. Minun mielestäni kuvassa olisi valon ja varjon leikkiä. Jarno hyvä, totta, ylin lyhty muistuttaa kovasti muinaista "kimröökkitehdasta". Varaosapulaa? Nyt tarkkana: ohjeiden mukaan ylin lyhty tuli suunnata suoraan eteen ja alaspäin kolme astetta. Puskinlyhdyt: samoin alaspäin kolme astetta ja vielä sisäänpäin samoin kolme astetta, kumpikin. Tällä tavoin puskinlyhtyjen valokiilat yhtyivät jonkin matkaa veturin edessä ja otsalampun valokiila tavallaan jatkoi valoa, osumalla puskinlyhtyvalokiilojen etupuolelle.
	30.08.2022 15:15	Esa J. Rintamäki
		Replikoista oma repliikkini: Bm1-moottorivaunun nro 2 hylsy Rto 201 Lv, eli entinen XE 0605 lienee jossain tallessa. Sopiva "moponmoottori" myllyksi (ei kai nyt sentään Bredaa porkkanasta?) ja vaihteistoakin kehiin niin jo vot! Kelpaisi minulle oikein hyvin Mäntän - Vilppulan välillä! Ei ole minkäänlaista järkeä ruveta etsimään maailmalta alkuperäistä moottorinraatoa ja todeta että ei löydy. VR:kään ei uskoakseni vaivautunut säilyttämään laitteita, joita oli vain kahdessa (!) motissa. Olen Petrin kanssa presiis samaa mieltä.
	30.08.2022 14:58	Esa J. Rintamäki
		Hannu hyvä, paas vilkaisten tällaista nettisivua: https://www.slamu.fi Tällä pääsee Suomen Linja-automuseon sivulle. Otsikon alla on valikko, jossa on kohta "Digiarkisto". Tämän alta löytyy linja-autoalan digi-kirjoja, muun muassa muutama yrityshistoriikki. Mukana on myös Linja-autokuvasto 1950 - 1992 (PDF:nä). Kuvaston sivulla 8 on kuvia Ajokin mallistosta. Ylimmällä rivillä, vasemmanpuoleisin kuva esittää mallia Aj 3. Kuvan tekstinä on: "Aj 3 1961 - 1962 K. A. Hämeenniemi 10 VX-473 vm -62 Sisu B-72 SV/5900". Tämä malli juuri on se Apatia-Ajokiksi kutsuttu. Ajokki Oy:n perustivat kuusi liikennöitsijää keväällä 1942. Esimerkiksi liikennöitsijä Väinö Paunu oli mukana, yhtenä näistä. Mainitsenpa myös Lauttakylän Auton ja Satakunnan liikenteen. Tehdasrakennus pystytettiin Tampereen Nekalaan. Ajokki Oy oli toiminnassa 1942 - 1988, seuraajan ollessa Carrus Oy Ajokki. Posti ja VR alkoivat ostaa sen osakkeita ja vuonna 1956 valtio oli sen omistaja. Se tunnettiinkin "valtion pajana". Tamperelaiset ja lähiseudun liikennöitsijät olivat myös asiakkaina, Paunu erityisesti, jolla oli omat mallinsa. Paunu-tyylisiä (mm Aj 4) ei muilla liikennöitsijöillä nähty. Ajokki oli tehnyt tetäskoreja jo vuodesta 1950, konstruktion perustuessa teräksisiin neliöputkiin. Apatia-Ajokki oli mallia TK3100. Sen keulan muotoiluun oli käytetty lasikuitua. Postilla oli Apatiaa kymmeniä, ympäri maata. Alustoina näissä oli Sisua (Leylandin moottoreilla) ja Vanajaa (myöskin Leyland ja AEC). Puukorejakin Ajokilla tehtiin, 1960 - luvun alkupuolelle asti. Eli erinomaisen kotimainen bussi, moottoreita lukuunottamatta. Apatia ei kuitenkaan ollut muissa firmoissa kovin suosittu malli. Bussidata-sivustolla, kuvaluetteloissa esimerkkinä voisi mainita Alhonen & Lastusen nro 9 HDL-67 ja virtolaisen Ykspetäjän VER-17 (Scanian alustalla). Valtioneuvoston asetuksella n:o 669/21.12.1962 määrättiin bussien uusia mittoja. Muun muassa korin leveydeksi tuli nyt 2,5 m ja pituudeksi 12 m. Ajokki suunnitteli tältä pohjalta uuden mallin Aj 5, (TK3900) tämä olikin sitten tyylikäs ja menestys! Aj 5 oli viimeinen korimalli, jota Ajokilta sai vielä puukorisena. Mainittakoon, että postilla oli 1968 erioikeus poiketa valtion hankintaohjeista. Posti sai ostaa autokorit Ajokilta pyytämättä tarjouksia muilta korinvalmistajilta. Tuotantomääristä: 1960 Ajokki valmisti 118 linja-autonkoria, josta puolet meni postille. Kaikkiaan Ajokin tuotanto 1942 - 1984 oli 4835 kpl. Ajokilla oli tapana räätälöidä bussejaan tilaajien toivomusten mukaisesti. Tämä rasitti suunnittelua huomattavasti ja vaikeutti tuotepalvelua, esimerkiksi varaosia kun piti olla riittävä määrä!
	30.08.2022 14:04	Esa J. Rintamäki
		Linjakirjurit olivat matkustavia rautatievirkamiehiä, jotka tarkastivat matkoillaan mm asemien kirjanpitoa. 1950-luvulla heidän virkalakeissaan oli vaaleansininen irtopäällinen (samalla tavoin kuin junanlähettäjien punainen). Linjakirjureita kutsuttiin myös nimillä "linjapiru" tai "linjapiiska". Linjakirjurin tulo pisti joskus asemapäällikölle tuskanhien otsalle! Sulo Karp, kirjassaan Juna lähtee (Gummerus 1979): Ennen sotia ja paljon sen jälkeen palvelivat asemapäälliköt [ilta]kuuteen seitsemään, ennen kuin jättivät liikenteenhoidon "poikien" käsiin. Eräällä savolaisella asemalla sattui olemaan tällainen vanhan hyvän ajan Ap. Hänen tilikirjojaan saapui tarkastamaan liikennejakson [linja]kirjuri. Tilikirja oli täytetty mustekynällä ja hiukan vapisevalla kädellä. Tarkastuksen edetessä tarkastajan silmiin osuu monta musteläiskää, jotka hän ymmärtää ja tarkastus jatkuu. Sitten tulee kuitenkin vastaan erittäin suuri musteläiskä ja siitä ei tarkastaja selviydy kuin kysymällä: - Kuulkaas asemapäällikkö, mikä tämä on? Asemapäällikkö ottaa tilikirjan ja hakee käsillään sopivan etäisyyden kirjan ja silmien välille ja toteaa heti: - Tämä on siirto. Ja sitten toinenkin historiaan jäänyt virkanimike: - matkaneuvoja. Koeajolla neuvoo matkaneuvoja Kauniaisissa oppilasta pysäyttämään junan niin, että veturi jää lehtikioskin kohdalle. Tuleva kuljettaja: - Onko väliä minkä lehden kohdalle?
	30.08.2022 04:09	Esa J. Rintamäki
		Nyt meni mielenkiintoiseksi!!! Veturi on näköjään Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n tekemä, todennäköisesti H8. Numerolaattaa ei nokikaapin ovessa näy olevan, joten kuva lienee myöhäisintään vuodelta 1928. Kaasuvalo, eikä Friedmann-poistohöyryinjektoria. Höyryveturit Valtionrautateillä kertoo: veturit 545 - 574 olivat Tampellan duunaamia. Näistä veturit 545 - 547, 549 - 551 ja 560 - 562 oli sijoitettuna Turussa tammikuussa 1921 (548 oli jäänyt Venäjälle v. 1918, samoin 558, 564, 565, 567 ja 568. Ne ostettiin takaisin Suomeen v. 1928 aikoihin). Ainoat Hooysit, joita Tampella teki, oli numerot 781 - 785 neliakselisine tendereineen vuosien 1932 - 1933 aikana. Tampereen varikolle kuuluivat samoin tammikuussa 1921 veturit 552 - 557 ja 559. Loput koneet olivat Viipurissa. Ensimmäinen vaunu on kaasuvalaistu matkatavaravaunu Ge, vuoden 1924 tyyppiä, numerosarjasta 30'111 - 30'115. Pituus puskimenpäitse siinä 9,01 m luokkaa. Omaksi tyypikseen vaunun tunnistaa helposti kuormausoven mallista. Tuo ovityyppi (amerikkalaismallinen) sai väistyä tavanomaisen kolmi-ikkunaisen koppivaununoven tieltä. Sitä oli joissakin F-vaunuissa myös. Ge:n perässä näyttäisi olevan kaksi kolmannen luokan vaunua, niiden värissä mustavalkokuvassa on sävyeroa Ge:hen nähden, ettei ne toisen luokan vaunuilta näytä tai konduktöörivaununvihreiltä..? Etummainen on kolmiakselinen ja taempi kaksiakselinen. Numerointi on vanhemmman mallinen, (vaunujen sivuseinissä), ei sellainen kuin mitä nykypuuvaunuissa on. Kattojen torpedoventtiilit ovat pikkiriikkisempää mallia (niitä aikoinaan oli kahta eri kokoa). Joskus torpedoventtiilejä tehtiin valamalla. Sittemmin ne oli peltiseppien heiniä. Sen jälkeen on lanterniinikattoinen telivaunu, jossa on vessanikkunoiden lisäksi 9 sivuikkunaa, joten kyseessä lienee aika varmasti 90-paikkainen III luokan Ei. Etummainen vessanikkuna on puoliksi auki, siellä joku matkustajista lienee ollut asialla? Seuraava vaunu, on uudempaa puuvaunumallia. Sen jäykistysansaiden malli kertoo, että se on pitempää, eli 20,8 metristä tyyppiä. Yhdeksän sivuikkunaa, joista molemmat kapeammat ovat päädyissä. Makuuvaunulta se ei näytä. Joten: 1950-luvun istumapaikkanumerointikaaviossa lähimmäs osuu Ci, numerot 2332 - 2335. Ikkunajako täsmää tämän Ci:n sivukäytävän ikkunoihin (hyttien puolella on 8 ikkunaa). VR 1937 kertoo sivulla 484: "Ensimmäiset uusimalliset Ci-sarjan I ja II lk:n päivävaunut n:ot 2226 - 2231, jotka jo mainittiin edellä, oli rakennettu jo v. 1915, mutta ne on vanhentuneina alennettu II lk:n vaunuiksi, ja ne ovat saaneet uudet numerot 2331 - 2335". Tästä numerosarjasta oli lähtöisin Eim 21916 (alunp. Ci 2227) ja 21917 (alkujaan Ci 2228). Jälkimmäisen kori on Minkiöllä majoitustiloina. Kuvan vaunussa on kylkimerkintöjen asettelu vanhaa mallia tyyliin SVR numero FSJ, elikkä ennen VR Suomi - systeemin keksimistä. Kuvassa olevat vaunun luokkamerkintätahrat antavat aiheen olettaa, että mainittu muinais-Ci on ennen mainittua luokanalennusta. Sarjamerkki olkoon siis Ci, eikä myöhempi Di. Sen kattokalut näyttävät olevan FSJ 1912:n (huudettu SRHS:n kirjahuutokaupassa yhdellä (1) eurolla!) sivun 460, fig. 215 mukaan olevan "amerikansk - svensk ventil". Jotenkin muistaisin tämän tuuletinmallin nimenä olleen Laycock-venttiili...? Seuraavakin vaunu on ilmiselvä Ci, eli I & II luokan päivävaunu, hyttiosastoilla, ja I luokan osastot erottuvat lähekkäin olevista ikkunoista. Tämän perässä on lanterniinivaunu, yhdeksän sivuikkunaa, joista laitimmaiset kuuluvat vessoihin. Ei oikein näytä täsmäävän III luokan vaunuihin. Epäilys: DEi...? Lanterniini-DEi:tä on toki ollut olemassa, nrot 2501 - 2506, sekä entiset DEm-makuuvaunut, jotka muutettiin päivävaunuiksi vorgissa olleen vaunuluettelon mukaan vuonna 1919. Numeroina 2516 - 2527. Niin ja pitääpä mainita myös Rauman Rauttiältä tullut DEi 14311, josta tuli DEi 2520' ja edelkeen näyttelyvaunu A 23 vuonna 1963. RAUMA 14311 oli vuodelta 1898. Sitten tulee kipparivaunu F, joka on samantapainen kuin museon F 3277. Äffän perässä keikkuu ilmiselvä postivaunu, väristäkin voi heikosti olla näkevinään sen postivaunustatus. Lanterniinikatto, avoimet vaununsillat ja neljä sivuikkunaa. Junat-lehdessä joskus olleen Tapio Keräsen postivaunuartikkelin mukaan kuvassa olevan vaunun kaltaiset kantoivat numeroita 9991 - 9994. Kuvan oikeassa reunassa on jälleen tavanmukainen puuvaunu. Hyvin vaalea (uusi?) katto, seinien tumma sävy ja vaunun sijainti postivaunun perässä antaisi aiheen olettaa vaunun olevan koeajomatkalla konepajalta. Muuten sen sijainti postivaunun jälkeen junassa ihmetyttäisi, koska yleensä postivaunu oli junarungon päässä, eikä matkustajien tramppaamista postivaunuissa katsottu hyvällä. Ravintolavaunua ei kuvassa näytä olevan. VR teki omat kaksi ensimmäistä DR-vaunuaan vuonna 1935. Kansainvälisiä teak-korisia kyllä Suomessa oli, mutta kulkiko niitä rantaradalla 1920-luvulla, olisi selvittämistä vaille. Hyvin mielenkiintoinen kuva, josta sain paljon irti ja kommentin kirjoittaminen kesti kolmisen tuntia, kun piti loikkia kirjahylly-kirjoituspöytä-kahvipannu-jääkaappi (maitopurkki ja pannukakut)-kirjoituspöytä-toinen kirjahylly (sivujen plaraileminen)-kirjoituspöytä-kolmas kirjahylly, missä Junat-lehdet (lisää plaraamista) ovat lehtikotelossa, made by Etola. Menisin Ci-vaunujen mukana olon vuoksi väittämään, että kuvan juna kulkee rantaradalla, suuntana Turku - Oopo. Suunnan voi päätellä siitä, että päivällä aurinko on jonkin aikaa etelässä. Kuvan valoisat kohdat auttoivat myös päättelemisessä. Kuvan resoluutio on vaan aikansa tyylinen, eli ihan erilainen kuin mitä nykyään päästään. Monet kiitokset kuvasta. Tällaiset ovat juuri se harrastamisen suola ja sokeri!
	30.08.2022 00:26	Esa J. Rintamäki
		Tämä kuva on erityisen tervetullut. Näyttää siltä, että asematalon alkuperäisin osa on oikeassa päässä. Alkuperäinen ovi ollut oikeassa päässä, päätykolmion alapuolella.
	30.08.2022 00:20	Esa J. Rintamäki
		Kolme ovea, ja kaikki ovat odotushuoneen ovia. Ne ovat näemmä alkuperäista mallia.
	30.08.2022 00:18	Esa J. Rintamäki
		Two Footer tarkoittanee vetopyörien halkaisijaa, eli noin 60 cm.
	30.08.2022 00:15	Esa J. Rintamäki
		Vulcan Iron Works, Wilkes - Barre, Pennsylvania lukee valm.laatassa. Meidän Wilski Tv2:n kanssa samoja ikiä. Huomatkaa "preeriavisla" höyrykuvun päällä!

<< >>

Kommenttihaku

Kirjoittaja:

Haettava teksti:

Kommentin sijainti:

Kaikki kommentit / Hakutulokset