Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
24.06.2023 19:06 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Laituripolku suljettu. Lähin toimiva laituripolku (on ollut) Jorvaksessa." Tiedustelut pyydetään osoittamaan VR:n palvelunumeroon. 2 € puhelu + pvm. |
||||
|
24.06.2023 18:58 | Esa J. Rintamäki | ||
| Näkyy kuvan perusteella olevan odottelijoitakin. Niin paljon, että rumempia saa hätistellä halolla kauemmas. | ||||
|
24.06.2023 12:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Missä on lappu: Älä sylje lattialle - Spotta ej på golfvet? Meinaan, se lisäisi tämän rakennelman romantiikkaa. |
||||
|
24.06.2023 12:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Teemu, en epäile, etteikö tätä kysymystäsi olsii mietitty tuolla Briteissä. Koko helkkarin Englanti silloin pitäisi rakentaa kokonaan uusiksi...? |
||||
|
24.06.2023 00:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Ossin kommentti nauratti minua niin kovin, että putosin tuoliltani hahatellen lattialla kippurassa! Tämä on koko juhannuksen paras! |
||||
|
23.06.2023 12:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juhani, olet täysin oikeassa. Kirjoitin maratoonikommenttini myös nuorempien harrastajien tiedon tason laajentamiseksi. Joskus se pyörä tosiaan on keksittävä uudelleen, ettei meidän vanhojen äijänkäppyröiden "hiljainen tieto" katoa Monosen asiakkuuden myötä. Enkä itse ole koskaan kyennyt ymmärtämään "panttaajia", jotka varjelevat aarteitaan samalla tavoin kuin vanha karhukoira, joka äristen yrittää pitää kaluamakseen saamansa luun itsellään. |
||||
|
23.06.2023 05:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Heille, jotka ovat hirttäytyneet Wall Street-engelskaan, tässäpä kirveellä tehty suomennos: "Kyllä, ja minä kiitän teitä, päärautatieasemanviestintäseurueyliluutnantti". Onneksi näppiksissä (ällikkätelefooni ja tabletti) ei ollut riimukirjaimia! Kova kiusaus olisi iskenyt ja kieli poskella. Kraft durch Schadenfreude, Menschenskinder! |
||||
|
|
23.06.2023 01:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herrat John ja Juhani, pitäkääpä nojatuolin käsinojista kiinni! Saksalaiset huomasivat 01-sarjassaan myös, että etutelin pyörät ovat turhan pieniä (850 mm). Sarjaa oli alettu valmistaa vuonna 1925 ja uusissa tilauksissa, vuodesta 1930 alkaen, etutelin pyörät olivat isompia: 1000 mm. BR03:ssa, jota alkoi tulla käyttöön 1930 oli etutelin pyörät myös 1000 mm mittaisia. Edelleen: 01:n ja 03:n kolmisylinteriversioissa 01.10 ja 03.10 etutelin pyörät olivat 1000 mm halkaisijalla. Jos ajatellaan, että Reichsbahn ajatti pikajunia 120 - 130 km/t noihin aikoihin: (hakee laskutikun - ihme fossiili!), niin sataakahtakymppiä 01:llä ajettaessa: (tekee 2000 m minuutissa) 0,850 m pyörillä kierrosluku on hiukan alle 750 kierr./min. ja 1,000 m pyörillä kierrosluku on noin 635 kierr./min. Pyörien halkaisijoiden ero (0,15 m) tekisi pyörän kulkukehän pituudessa 0,47 m. Sama koskee myös pyörän kehien kehänopeuksien eroa 2002 m/min vastaan 1995 m/minuutissa. Jarruttamista ajatellen nopeuserolla ei siten suurta merkitystä ole. Saksalaisilla suurimpana syynä olikin akselilaakereiden kierrosluvun alentaminen. Ja sitten Ukko-Pekan telipyöriin: Etutelin pyörien halkaisija oli 0,860 m, eli sama kuin kuin Hv1-2-3-sarjoilla. Jos Pekalla päästellään sataakymppiä, niin etutelin pyörien kierrosluvuksi saadaan noin 680 kierr./minuutissa. Kehänopeus kuitenkin on pienempi kuin 01-esimerkissä: noin 1835 m/min. Eroa 01:een selvästi siis on. Jarrutönkät olivat, Pekassa myös, valurautaa. Sen grafiittipitoisuus saattoi hiukan "liukastaa" jarrutettaessa, mutta kehänopeudesta riippuen tönkät kuitenkin kuumenivat. Liiallinen kuumentuminen heikentää pyöränrenkaan lujuutta, etenkin jos pyöränrengasta on jossain vaiheessa lämpökäsitelty kovemmaksi. Pekan takateli (1,120 m): kierr.luku: noin 520 kierr. minuutissa. Mitä Pekan vetopyöriin (1,900 m) tulee, niin 110 km/t vauhdissa niiden kierrosluku on likimain 307 kierr.min. Vertailun vuoksi Hv3 vetopyörille (1,750 m) tulisi 95 km/t vauhdissa noin 288 kierr.min. Saksalaisella, Henschel-Wegmann-pikajunaa varten erityisesti suunnitellulla veturilla BR61 001 (2,300 m) ajettaessa 175 km/t (koeajoissa ennen liikenteeseen asettamista), kierrosluvuksi saadaan hiukan yli 480 kierr.min. Mainitussa pikajunassa oli nelivaunuinen junarunko, jonka paino oli 130 tonnia (!). Säännöllisessä liikenteessä Berliinin ja Dresdenin välillä junan nopeus oli kuitenkin vain 160 km/t. Tekniikan käsikirjassa, osassa II (vuodelta 1946, kuudes painos), sivulla 1297: "Suurimman nopeuden mukaan määrätään sitten vetopyörän läpimitta D niin, että kierrosluku, riippuen veturin rakenteesta, on enintään 180 - 360 minuutissa. (Erilaisten veturityyppien vetopyörien suurimmasta sallitusta kierrosluvusta on erikoisia määräyksiä.)" Tämän jälkeen päästään määrittämään sylinterin männän iskunpituus. Sekin vaihtelee junalajin mukaan. Tämän vuoksi vetopyörän halkaisija on tärkeässä asemassa, jo veturia suunniteltaessa. Seuraava asia: Mikko Ivalon kirjassa "Höyryveturit ja niiden hoito" kerrotaan vetureille tehtävistä huoltotoimenpiteistä. Esimerkiksi pienessä tarkastuksessa, joka on tehtävä vähintään kerran kuukaudessa, kattilan pesun yhteydessä: "Osia irroittamatta tarkastetaan silloin kaikki kattilan varustimet, höyrykoneen, kehyksen pyörästön, ripustuslaitteen (= jousitusjärjestelmän), nivelien sekä veturin ja junan varustinten eri elimet. Erikoisesti kiinnitetään huomiota seuraavaan: Tuliputket, arina ja kaikki tulivarustimet tarkastetaan kunnollisuuteen ja vedon tehokkuuteen nähden. Lumettomana aikana tarkastetaan huolellisesti kipinäverkkojen kunnollisuus. Varoventtiilien lyijykkeiden murtamattomuus todetaan. Varotulpat tarkastetaan. (Nämä ovat tulipesän katossa olevat pronssitulpat, joiden ulkopuolella on kartiokas kierre, joka kiinnittää ne tiiviisti tulipesän kattoon, vaippalevyn etureunaan. Tulpan keskelle on sorvattu olakkeellinen puhallussuppilo. Suppilo on huolellisesti tinattu ja valettu täyteen helposti sulavaa metallia.) Ukko-Pekassa sulakkeena käytetään tinaa, sulamislämpötilan ollessa 232 ast. Celsiusta. Jos kattila kuivuu, niin tulipesän katto kuumenee, varotulpat sulavat, kun vesi ei niitä enää jäähdytä. Tällöin höyry puhaltuu tulipesään sammuttaen tulen. Silinterien kiinnitys tarkastetaan. Ohitusventtiilit tarkastetaan ja puhdistetaan. Kiertokanget ja kytkintangot laakereineen tarkastetaan. Akselit tarkastetaan. Kaikki pultit, mutterit, kiilat ja liitokset tarkastetaan. Pyöränrenkaat tutkitaan tarkoin, mitataan kuluma ja koetellaan vasartamalla renkaiden kiinnitys. Jouset tarkastetaan niitä irroittamatta." Listaa riittää. Edelleen iso tarkastus toimitetaan, mikäli mahdollista, kattilan pesun jälkern tai pikakorjauksen yhteydessä, kun veturi on kulkenut seuraavat matkat: Hv, Hr, Tr 25 000 km Hk, Tv, Tk, Pr 20 000 km Muut veturit 15 000 km. Ivalon kirjassa on edelleen luku määräaikaisista huolloista konepajoilla. Toisin sanoen: huolto-ohjelmaa oli ja paljon! En ollenkaan ihmettelisi, jos ennenvanhaan olisi käytetty ilmailusta tuttuja tarkistuslistoja. Takuuvarmasti tarkastuksista oli olemassa kirjalliset määräykset ja työohjeet. Herra Juhanin maininta 165 000 km knp-korjausvälistä tarkoittaa, että veturi on kulkenut vähän yli neljä kertaa maapallon ympäri. |
||||
|
|
22.06.2023 18:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juhani, silkasta teknisestä mielenkiinnosta kysyisin, että mitä kohtaa höyryvetureissa pyydettiin eniten tarkastettavaksi? Jarrukengät nyt ilman muuta, mutta nehän hoituivat varikkotöinä. Samoin arinarautojen vaihdot. Niin, vienosti virnuillen epäilen tarkastuspyyntöjen kohdistuvan hiilivetureissa savutorviin, jotka saattoivat kulua (puhki) poistohöyry-savu-yhdistelmän virtauskitkan kuluttavasta (abrasiivisesta) vaikutuksesta, hah hah...? |
||||
|
22.06.2023 18:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| No niinpä onkin! Olisihan tuon nähnyt neljästä opastinkammesta. Kiitän ja kumarran herra Jimi! |
||||
|
|
22.06.2023 18:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jawohl, und Ich danke Ihnen, Herr Hauptbahnhofnachrichtengefolgschaftoberleutnant! | ||||
|
22.06.2023 18:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vuosi - pari sen jälkeen, kun herra Tapio kuvansa tästä koppivaunusta otti, tuli BG 040092. 1980-luvun alun jälkeen siitä tuli XG 040302. | ||||
|
22.06.2023 18:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Lapatossun ketjuvarsilapio puuttuu? | ||||
|
|
22.06.2023 18:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olisiko kampiasetinlaitteesta lähempää kuvaa? Että mistä se on siirretty vai onko Pieksämäen oma? | ||||
|
22.06.2023 18:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Kipparinlakkikokoelma", heko heko! Oikeanpuoleisin virkalakki on kaudelta 1919 - 1929. Vasta tällöin tuli Suomessa junanlähettäjän lakkiin punainen päällinen. Toinen oikealta: - vai tuon värinen linjakirjurin lakinpäällinen olikin? Olin luullut sitä vaaleamman siniseksi. Linjakirjurin tehtävänä oli tarkastaa asemien tilinpitoa (tilikirjojen tarkastusta, ei tilintarkastusta sentään - ovat eri asioita!). Tätä varten "linjapiru" tai "linjapiiska" kulki junilla rataosittain asemalta asemalle tarkastusmatkoillaan. Ylärivin vas.puoleisin lakki on järjestelymestarin lakki. Kokardeista vielä: rataosastolaisten kokardissa oli vihreä rengas. Talousosastolla taas harmaa! Varasto-osaston takia, lähinnä. En oikein jaksa uskoa, että Helsingin päässä touhuavien reikäkorttilukulaitteiden hoitajarouvilla virkalakin tarvetta olisi ollut...? Ylimmällä päällystöllä, niillä joiden virkahuoneet olivat Helsingin laiturivaihteella, platformskjulin yläkerrassa (vintillä?), kokardin uloin värirengas oli kullankeltainen. Epäpätevät, esimerkiksi alokkaat, saivat käyttää virkalakkia, mutta niissä oli vain kokardi. Liikenneosaston peruskurssin suorittaneet saivat kiinnittää lakkiinsa siipipyörämerkin. Tällöin heillä oli tietämys perusasioista, joista yksi tärkeimpiä oli käsiopasteiden tuntemus ja käyttötaito. Virkalakkivelvollisuus oli niillä rautatieläisillä, jotka olivat tekemisissä yleisön kanssa. Virka-asemien jaotteluun kuuluivat lisäksi tähdet ja auringot! Ylärivissä toinen vasemmalta on selvästikin ison aseman päällikön lakki, kahdella tähdellä. Maksimi oli kolme "taivaankappaletta". Tähdet muuten olivat samanlaisia kuin armeijan sotilasvirkamiesten kauluslaatoissa olleet. |
||||
|
|
22.06.2023 17:27 | Esa J. Rintamäki | ||
| Telimalli lienee lähisukua Görlitzin sotaa edeltäneelle mallille. Mielenkiintoinen motti kuitenkin, kun se ilmeisesti valmistui Anschlussin jälkeen...? | ||||
|
22.06.2023 14:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herrat Jorma ja Petri: yhteen sopimattomuus on tulosta siitä, kun talous-"nerot" päästetään kävelemään tekniikasta jotain ymmärtävien yli! Lisäksi: EU kieltää suosimasta kotimaista teollisuutta. |
||||
|
22.06.2023 14:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Takana näkyvän vaunun päädyssä on numero 01345. Se on vuodelta 1976 ja sen perusvaunu oli Po 9956 vuodelta 1928. Vuonna 1991 siitä tuli XT 01653. |
||||
|
21.06.2023 21:21 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvin hauska luomus! Kattilakin melkein oikeaa "Wellrohr"-tyyppiä, suoraan ojarumputyömaalta! Ja siipparikin väkerretty! Ilmapiiriltään likimain samanlainen kuin Kotkassa, Sibelius-puistossa ollut Vilkkaan nokka-Sisu-leikkipaikkatoteutus! |
||||
|
20.06.2023 00:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Maalari ei ole osannut työtään. Maalata nyt muovimaalilla punamullan päälle, ilman pohjatöitä, hyi helvetti! | ||||
|
20.06.2023 00:25 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hieman orvon näköinen ulkohuone, nököttäessään 1970-luvun (?) kerrostalon pihapiirissä. | ||||
|
20.06.2023 00:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| Valurautainen paistinpannu ja bongo-rummut kummankin kuljettajan käyttöön musisointi-inspiraation iskiessä aivan pyytämättä ja yllättäen... Hitsauslaseista ja pussilakanasta puhumattakaan. Kuvan parhaana puolena on "laajan" varustautumisen esittely rataretkeä varten ja lievä yllätyksellisyys myös. |
||||
|
17.06.2023 13:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei se alumiinikansikaan ollut tie menestykseen, ei ainakaan Saab 99 ja Saab 900 B-moottoreilla ("pitsikansia"). Turhan usein saabistit kuulivat ikävän napsahduksen konepeltinsä alta, kun taitamattomuuttaan eivät malttaneet antaa koneen pyöriä tyhjäkäynnillä vähän aikaa ennen sammuttamista. Etenkin, jos olivat päästelleet isoa kovaa vauhtia ennen kotiintuloa. Siten lämpökuorman takia kannet napsahtivat poikki. |
||||
|
16.06.2023 10:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Petri, monet kiitokset kommentistasi! Siinä on vaan se, että kaikki tutkiminen on tarkkaa (enemmän tai vähemmän) tieteellistä työtä, eikä sonnanajoa perälauta alhaalla. Kun nyt vaan näin 65-vuotiaana oppisin vielä nauramaan itselleni ja edesottamuksilleni...! |
||||
|
|
15.06.2023 22:51 | Esa J. Rintamäki | ||
| Faijalla oli vuosimallin 1967 aatteen värinen Skoda 1000 MB. Ainut hyvä puoli siinä oli se, että täydellisen koneremontin pystyi sille tekemään nostamatta sylinteriryhmää pois paikaltaan. Hän myöhemmin muisteli, että Sokota oli ollut kaikista hänen omistamistaan autoista kaikkein huonoin. Eikä se meillä kauaa ollutkaan. Englannin ihme Vauxhall Vaiva oli kuin ihan eri maailmasta. |
||||
|
|
15.06.2023 15:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olisikohan paikallaan järjestää joskus jonkinlainen pikakurssi siitä, että miten tutkitaan ja tulkitaan? Ja missä? Olisin itsekin kaivannut jonkinlaista opastusta aikanaan. Itseäni harmittaa vieläkin kompastelemiseni Tyrisevän kohdalla Platformskjul-artikkelissani, kun uskottelin itselleni sielläkin olleen Skjul. (Ei valokuvan mukaan ollut, vaikka korkeusprofiilipiirros väitti muuta.) |
||||
|
|
15.06.2023 12:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kurt, jos olisin johdonmukainen ja "kiihkeä" virkatarvevaununtutkija (tai ainakin vakavasti otettava sellainen), minun pitäisi asua Mikkelissä kuukausitolkulla naisystäväni sukulaisperheen vaivoina ja tutkia, tutkia ja taas tutkia VR:n rautatiehallituksen ja koneosaston prujuja (vähintään näitä) saadakseni tähänastisista luetteloistani vähintään aukot paikattua. Ja aukkojahan piisaa! Esimerkiksi sekin montako makuuvaunua nyt oikein luiskahtikaan Ojajärveen syyskuussa 1928 penkereen sorruttua? Joku mainitsee kolme ja toinen mainitsee kaksi. Ja varmistaa sitten se, että käytettiinkö jonkin lipsahtaneen vaunun aluskehystä A 90:n aluskehykseksi? Ja alkaa tietysti jo muinaisten foinikialaisten ajoilta! VR mainitsi virkatarvekäyttöön tulleista vaunuista kiertokirjeessään vuonna 1928. Eljas P. on jossain yhteydessä jo maininnut Mikkeli-arkiston hankalasta käytettävyydestä, sekä kaukolainan hintavuudesta ja siitä, että pitäisi osata aavistaa, että mitä siellä kansioissa nyt sitten onkaan... Pitäisi ja pitäisi vielä osata olla satunnaisasiapuppusanageneraattorikin! Mutta, ainakin olen luonut jonkunmoisen pohjan, jossa joku Heikki Ylikangas-klooni sitten voisi horjuvin askelin tallustaa...? Lyön vetoa vanhoista kalsareistani, että ei muuten tallusta! Ja tämä juuri on rautatieharrastuksen yhtaikaa hyvä ja huono puoli, silkka amatöörimäisyys. Sekä krooninen tyhjän lompakon syndrooma. |
||||
|
15.06.2023 06:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kimmo T.: kyllä, Ruotsin rälsbussit olivat tosiaankin Hilding Carlssonin suunnittelemaa mallia, mutta ne siis olivat puukorisia. 2-akselisia valmistettiin Uumajassa vuodesta 1933 alkaen ja neliakselisia taasen vuosina 1938 - 1950, jolloin viistokeulaisten rälsbussien valmistus päättyi. Neliakseliset olivat sukua Suomen VR:n tyypille Bm2 nro 20 (vuodelta 1938). Tätä seurasi Motalan valmistamat kaksi Bm3:a nrot 21 ja 22, vuodelta 1939, kutsumanimenä kummallakin sarjalla "Motala-bussi". Mitä SJ:n omaan Y6-rälsbussisukupolveen tuli, niin sen esikuvana oli Halmstad - Nässjö - rautatien 1938 tilaamat 2-moottoriset pikamoottorivaunut, tyyppiä Ybo, ja nrot 7 - 9. Näistä tuli kansallistamisen jälkeen SJ:n Yo2 nrot 536 - 538. HNJ oli tilannut juuri ennen kansallistamista kaksi muuten samankaltaista, mutta pitempää, jotka merkittiin sarjaksi Yo3 ja numeroiksi 552 ja 553. Niistä siten tulikin SJ:n vaunuja. Yo2 ja Yo3 erosivat siis pituuden ja paikkaluvun puolesta: 17 340 mm versus 20 748 mm ja 50 istumapaikkaa versus 60. Kumpikin oli kaksimoottorisia ja nopeita telivaunuja. Niissä telien sisimmät pyöräkerrat olivat vetäviä (Y6-perheessä moottoripään teli oli vetotelinä molempine vetävine akseleineen). Hilding Carlsson oli saanut omat teräskoriset YCo4 - ja TGOJ:n YCos - rälsbussit (4 + 4 vaunua) valmiiksi 1951 - 1952. Nämä juuri olivat meille tuttujen Dm6:ien äitejä! Mitat: korin pituus 15 300 mm, korin leveys 3 100 ja vaunun korkeus 3 200 mm, paikkaluku 56, kummallakin. Samaan aikaan SJ:llä oli suunnittelutyö vielä vaiheessa. Monta teknistä ongelmaa piti ratkaista. Oma kysymyksensä oli: yksi- vaiko kaksimoottorinen? Projektiluonnoksiakin tehtiin: mm. makuurälsbussi yöjunaliikenteeseen. Ensimmäinen YCo6 nro 748 valmistui huhtikuussa 1953 ötnsköldvikiläisen Hägglundin konepajalta. Tämän mallin mitat olivat: korin pituus 16 550 mm, korin leveys 3 100 ja korkeus 3 240 mm. Istumapaikkaluku: YCo6: 53 P , YBo7: 47 P ja YCo8: 32 P. Myös Göötepori - Särö - radan tilaamat viisi YCo6 - vaunua valmistui 1953 - 1954. Niin ja liitevaunut myös! Täten oli Carlssonin pitkä tuotantosuhde SJ:n kanssa kutistunut, mutta asiaa hyvitti tietysti dieselkapsurälsbussitilaukset 1952 alkaen, ne kun Carlssonilla oli suunniteltu valmiiksi. Samoin myöhemmin SJ:n tilaamat "Paprika"-junat (X9) vuodesta 1959 alkaen. Selvyyden vuoksi SJ:n litterasysteemistä: Aluksi Ruotsinlättä-rälsbussi totteli litteraa YCo6, jossa Y = dieselmoottorivaunu, C = III luokka, o = telivaunu ja 6 tyypin järjestysnumero. Kesäkuussa 1956 suuren yleiseurooppalaisen luokkamuutoksen myötä III luokasta muodostui yleisluokka, siis 2. lk. C-kirjain vaihtui B:ksi. Nyt rälsbussi oli YBo6. Toukokuussa 1970 Ruotsin SJ muutti litterasysteemiään, jolloin ns. boggienolla jäi pois. Nyt se rälsbussi oli sarjaa Y6, uransa loppuun saakka. Vielä vaunun 748 kohtalo: hylätty toukokuussa 1968 ja seuraavana vuonna se romutettiin Vislandassa. |
||||
|
|
14.06.2023 17:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kurt, mitä kommenttiisi ylilääkäreistä tulee, niin itse ajattelin keissin olevan heijastumaa 1920 - 1930 - lukujen yleisestä ilmapiiristä Suomessa. Että raja railona aukesi. Eikä Lahtari-Kustaa miekkaansa tuppeen pannut. Sen kummemmitta sanoisin, että vöyhkäpäisimmät sodanrakastajat saivat tosiaankin sotansa 30.11.1939 aamulla. Ja monet ylilääkärit töitä riittämiin. |
||||
|
|
14.06.2023 10:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jaa-a, herra Erkki, toivottavasti et pidä minua liiaksi sveduihin päin assimiloituneena: - syy: minulla on nimittäin yksi Carola Häqqkvistin C-kasetti. Nätti mimmi muuten. "När festen tagit slut". | ||||
|
14.06.2023 10:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Kuutonen" vetotehtävässä, eli kaksi kertaa sr-kolmonen. | ||||
|
|
14.06.2023 04:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki: "... varsinainen ongelma tällöin oli RH:n ja ministeriön täydellinen kiinnostuksen puute paikallisliikennettä koskien. Tämä pitää paikkansa, mutta vain osittain. Paikallisliikenteen supistamisiin vaikutti se, ettei matkustajamäärät enää vastanneet huippuvuosien tasoa. Oli alkanut maaltamuutto ja myös maastamuutto, juuri 1960- ja 1970-luvuilla. Syrjälänperältä Kainuusta, työttömyyskortistosta Ruotsiin, Trollhättaniin Volvoja maalaamaan. Tai kurja mökki hallaiselta pikkutilalta vaihtui kaksioon Keinutiellä, Helsingin Kondekassa ja ukko hitsariksi telakalle. Asutustilapolitiikka (johti V. Vennamo) tähtäsi alkuun siihen, ettei korpikommunismi nostaisi päätään Suomessa. Alkuun sujui hyvin. Sitten Vennamolla ja maalaisliiton johdolla menikin sukset ristiin pahemman kerran. Ökyisännät eivät hyvällä katsoneet maittensa sosialisointia pikkutiloiksi. Eikä pikkutilojen pitäminen enää kannattanut eikä tuottanut. Muuttoliike alkoi. Rh kyllä seurasi matkustajamääriä, sillä matkustajalaskentaa tehtiin kaksi kertaa vuodessa, kyllä tilannekuva siten selkenee. Toisekseen, vanhimmat lätät (Dm6 ja Dm7-alkusarjat) alkoivat jo saada ikävuosia. Paikallisliikenteen kehittämistoimikunnassa (1973) kyllä mietittiin ja pähkäiltiin, että mitä tehdä. Lättäkaluston kuntoa tutkittiin ja paikallisliikenteen tiimoilta selvityksiä tehtiin, esimerkiksi maanteiden kulkua rautateiden vieressä, ym. Analysointeineen kaikkineen. Tuon aikainen valtakunnanpolitiikka oli myös oma lukunsa. Presidentin laajat valtaoikeudet (joita UKK tosiaankin käytti) tekivät sen, että harva hallitus toimi täydet neljä vuotta. Siten liikenneministereiksi sattuikin monenlaista viheltäjää ja säätäjää. Eikä liikenneministerin paikka oikeastaan kiinnostanut ketään, kunhan nyt valtasuhteiden takia piti "oma mies" siihenkin pestiin saada. Eikä sekään että rautatiehallituksen yläpuolella oli liikenneministeriö toppuuttelemassa, helpottanut asiantilaa mitenkään. Valtionlaitos-VR:llä oli huonona puolena se, että VR joutui maksamaan omista radoista, joita pitkin piti ihmisten ja tavaroiden kulkea. Kuormuri-, rekka- ja bussifirmat saivat ajella ja kuljetella ilman tällaista "tietullia", ellei sitten polttoaineveroista jotain pientä maanteihin laitettu. Oma seikkansa oli myös tuottamuksellisuus: kerran oli lättävuoro, joka tuli Turkuun viittä minuuttia ennen rantaradan pikajunan lähtöä Helsinkiin. Ja väkeä riitti. Lätän aikataulua viilattiin (käskettynä!) , siirrettiin 10 minuuttia myöhemmäksi. Nyt ei lätästä kukaan päässyt Helsingin pikajunaan. Lasketaan matkustajat: yksi, kaksi ja kolme. Ei kannata. Vuoro lopetettiin. Vetovaunu seisomaan sivuraiteelle ennenkuin hilattiin konepajalle purettavaksi ja korinhylsy myyntiin minkinrehuvarastoksi. Eikä VR noihin aikoihin saanut kovin suurta suosiota noihin aikoihin. Omalla Rutinoffilla päästiin ja junalla jouduttiin matkustamaan... Luonnoksia ja ehdotelmapiirustuksia paikkurikalustosta kyllä laadittiin, jostain syystä vaan luonnokset eivät "ruumiillistuneet". Jos minun mielipiteelläni on enää väliä, niin lättiä kyllä roikotettiin liikenteessä turhan pitkään. Nostalgiamielessä olen eri mieltä tästä. |
||||
|
|
13.06.2023 23:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkin mainitsema kopiointi oli entisaikoina aika estotonta puuhaa. Eikä se rajoittunut moottoreihin, skaala oli huisin laaja. Oikeastaan touhu oli inhimillisesti jotensakin ymmärrettävää. Kurkittiinko piirustussalivierailuilla kuinka ahkerasti olan yli ja vielä vuoron perään? Taatusti yritteliämmät "yrittelijät" kärsivät Tantaluksen tuskia seuratessaan sivusta, kuinka joku kiskoo leveälti laardia lompakkoonsa suht yksinkertaisella kikottimella, oli sitten kyseessä laatukellot (Rolex vs. Ranta-Rolex), muumimukit, akustiset kitarat (Gibson Hummingbirdiä kopioitiin aika villisti, mutta oikeusjutun uhka laimensi tapausta), ynnä kovin monet monet muut esineet. Mallisuoja- "ilmiö" sentään nykyaikana suojelee pahimmilta ylilyönneiltä, käräjöimisen uhkakin (valtavine korvausvaatimuksineen) auttaa asiassa. Kyllä yritteliäs voi ja saa olla, mutta ahneelle kepulikonstailijalle tulee epähygieninen loppu (toivottavasti). |
||||
|
13.06.2023 20:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| MTU = Motoren- und Turbinen - Union. Taustalla MAN, Maybach Motorenbau ja Mercedes - Benz. Unioni syntyi muistaakseni 1960-luvun puolimaissa. Fiksu veto, sillä muuten kolme firmaa erillisinä olisivat aina keksineet pyörää uudestaan, uudestaan ja uudestaan. MTU on tiämmä laadukas merkki. |
||||
|
Kuvasarja: Kyle of Loch Glen |
13.06.2023 10:04 | Esa J. Rintamäki | ||
| No jo on! Muistan tuon herra Pietun linkkaaman videon vuodelta 1987. "Nousuvesi ei ole vieläkään tullut." Hienoa! |
||||
|
12.06.2023 06:44 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kupittaan alkupeäinen nimi: Turku - Itäinen. Arvannette kyllä sekaannusten määrän aikoinaan, ennen nimenmuutosta. |
||||
|
12.06.2023 06:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Viimeinen vaunu: BT 01349. Se on vuodelta 1976 ja alunperin valmistunut postivaunuksi Po 9925 vuonna 1942. Telinä A8. | ||||
|
12.06.2023 06:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Päätyikkunan malli on "Oulun rautatien makasiinin" piirustusten mukainen. Kovin montaa rataosaa ei tarvitse arpoa mielessään. Kolmen Jukan juttu...? |
||||
|
11.06.2023 22:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Meni junahenkilökunnalta ylitöiksi... | ||||
|
11.06.2023 22:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hei te kaikki modernistit ja maailmanmatkaajat: - tässä haaste: eikun kuvaamaan jokaikinen Vectroneissa käytetty maalaustyyli! Voittaja saa palkinnokseen ylivertaisen ja pysyvän oikeuden kunnianimitykseen "Vectronistimestari!"! Eikä kunnianimitys maksa mitään, mutta arvovaltaa tuleekin sitten trusapäissä eli kahmalokaupalla! Käyttäkää tätä tilaisuutta hyväksenne. |
||||
|
11.06.2023 17:43 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ja keksinnön koossa pysyminen varmistettu jouten seisseellä kuormansidontahihnalla ja wanhalla kumiletkulla. No hyvä, prototyypin tutkimus- ja kehittelykulut minimoituja! Oikeanpuoleisen polkupyörän etujarrun vaikutus turvallisuuteen on jo silmiinpistävä! |
||||
|
11.06.2023 14:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jestas sentään! Pyörät Harakiristä (muinainen autonvaraosakauppa), muuttuvaraideleveyksinen akselisto koottuna tikkuisesta kakkosnelosesta, niin johan Pelle Pelottoman innovaatio pelittää! Eikun starttirahahakemus elinkeinoministeriöön...? On se vaan hienoa, ettei kaikki sentään ryhdy normiporvareiksi vatsaa kasvattamaan, vaan uskallusta heittäytyä viimeisen kylähullun rooliin riittää! Kannustettakoon innovaattoria tervehenkisen harrastuksensa parissa! |
||||
|
11.06.2023 14:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ei ole Tlk asematalo "Barokkityylinen" - edustaa pikemminkin parakkityyliä! | ||||
|
11.06.2023 14:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jassoo, herra Erkki. Väkisinkin tulee mieleen, että mainitsemasi kaupunkipikkuhitleri olisikin ollut muualta, isommista piireistä karkotettu (taitamattomana ja syyntakeettomana) pois periferiaan pahojaan tekemään! Vanha temppuhan se tämä. Kurjaa siinä mielessä, että viattomat saavat kärsiä moisen uunon touhuista. |
||||
|
|
11.06.2023 08:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Jukka: - valmistussarjassa 4175 - 4216 oli viisivaihteinen Wilson R11B - vaihteisto, ja suurin sallittu ajonopeus siten mainitsemasi 115 km/h. Kimmo Pyrhösen lättäkirjassa mainittu numeroryhmä muodostui kahdesta tilauserästä (4175 - 4196, tilattu kesäkuussa 1959 ja 4197 - 4216, tilattu Sylvesterinpäivän aattona 1960). 4197:stä alkaen vetovaunujen teleihin tuli kiskojarrut. Nelivaihteisen vekslauslootan tyyppi oli Wilson R11A. |
||||
|
09.06.2023 13:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Markku, siteeraanpa sinulle kirjasta Kapeat kiskot (painettu 1993) Sivulta 47: Km Humppilasta, nimi, laatu, aikataulussa 00,0 HUMPPILA VR:n asema 1899 - 1954 (kapearaiteisen liikenne!) 02,0 Huhtaa (Kermala) seisake 1932 - 1933 03,5 Palomäki seisake 1932 - 1951 04,1 soraraide vaihde 04,9 vesitorni 05,6 Vuorela seisake 08,0 M i n k i ö pysäkki/laiturivaihde 1899 - 1951 08,9 tiilitehtaan raide syrjäraide 10,0 Salminen seisake 1932 - 1949 11,3 Raemäki seisake 1932 - 1951 13,3 Kirkkotie seisake 1932 - 1949 14,2 Jokioinen (JMR) asema Museorautatien asema 14,8 Jokioisten tehtaan vaihde 15,0 Pysähdyssilta Jokioisten kartanon kohdalla seisake (sama kuin Meijeri?) Meijeri 15,5 JOKIOINEN asema 1899 - 1954 17,9 pehkutehtaan raide syrjäraide 18,0 turverata 600 mm risteily irtonaisella raide-elementillä yli JR:n raiteen 19,5 (Lamminolka) "koululaisseisake" 22,4 FORSSA asema 1899 - 1954 23,4 Viksberg Liikenteen villkaudesta: Jokioisten rautatien aikataulusta (voimassa 22.5.1932 alkaen) on nähtävissä 7 junaparia vuorokauden aikana, kulkivat joka päivä. Varsinaiset pysähdyspaikat kellonaikoineen olivat: Forssa, Jokioinen, Minkiö ja Humppila. Päivän ensimmäinen juna lähti Forssasta klo 6.38 ja viimeinen Humppilasta klo 21.13. Ajoaika päästä päähän oli keskimäärin 40 - 45 minuuttia. Istumavaunuluokka oli junissa kolmas. Tarvittaessa junat pysähtyivät Huhtaan, Palomäen, Raemäen, Salmisen ja Kirkkotien ylikäytävillä. Matkustajaliikenteen huippuvuosi oli 1945, yli 402 000 matkustajaa! Siitä se alkoi vähentyä. Lokakuun 1951alusta yhtiö aloitti henkilökuljetukset linja-autoilla ja vain yksi sekajunapari jäi liikenteeseen. Viimeinen matkustajajuna kulki elokuun viimeisenä päivänä 1954. |
||||
|
09.06.2023 10:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kaikkien ostoshelvettien äiti. | ||||
|
09.06.2023 02:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Kurt, tästä vaunusta puhuttaessa: - hyvä esimerkki, kuinka vaunukortiston ja muun lähdemateriaalin tiedot lyövät toisiltaan silmät mustiksi. Kirjuri laiskalla päällä...? (Niin, ja "komentoketjujen" osien "salamannopea" reagointi välillä keskushallinto - linjahallinto - konepajan johto - työnjohto, ja viimeisenä krapulainen maalari Arska numeromaaleineen ja pensseleineen. |
||||
|
08.06.2023 13:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Pyytäisin saada huomauttaa, että luokkamerkinnät pidettäisiin ajankohtaansa nähden oikein merkittyinä. Siten kuvan vaunu olisi II luokkaa. Käyttämällä vuonna 1956 voimaan tullutta 2. luokan merkintää,syntyy vaan turhaa hämäännystä, sillä näiden "status" oli täysin erilainen. Epäselvissä tapauksissa voi esimerkiksi käyttää tätäkin ilmaisua: toisen luokan vaunu. Siis ilman sarvia ja hampaita. Tietäjät tietävät kyllä tämän, mutta juuri ensi yönä Naistenklinikalla syntyy tuleva rautatieharrastaja (?), jolle tieto tästä on vielä täysin auki...? |
||||
|
|
08.06.2023 13:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| No voi sääksmäkeläisen säämiskähousut, tämä kuva toi päivääni iloa! Kun mustan kirjan tämä nimenomainen sivu olikin aika kauan välttänyt joutumistaan silmiini. Kiitokseni, herra Panu! Asiaan: Vaunu AS 91 valmistui vuonna 1916. Siinä ilmoitettiin silloin olleen kolme istumapaikkaa. Vuonna 1933 se alennettiin III luokan sairasvaunuksi Es 3091, paikkalukuna nyt 5 + 33. (Vaunu EP 3091 vuodelta 1892/1913 oli hylätty vuonna 1930.) Es 3091 muutettiin virkatarvevaunuksi XE 0685 vuonna 1959. Hylätty vuonna 1970. Herra Hannu, sairasvaunuja on toki ollut, puolustuslaitoksen käyttöön osoitettuina, mutta niiden sarjamerkki oli XE ja numerointi sen mukaisesti. Tällaisia AS/Es-vaunuja ei tietääkseni ollut muita kuin tässä kuvattu yksi ja ainoa. |
||||
|
07.06.2023 18:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki, menikö Sisun kolumbialainen viritys Sideco sitten mihin? Ihan kuin tämä nyt murhetta nostattaisi, mutta sinulla näyttää olevan asiasta erinomaiset tiedot. |
||||