Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
24.05.2023 20:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ristipääruuvit keksittiin autotehtaiden tarpeeseen, niissä meisselinkärjet osuivat aina keskelle. | ||||
|
23.05.2023 18:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Petri, mainitsemasi veturisarjat olivat ns. Einheitsloks, eli yhtenäisyysvetureita. Esimerkiksi yhteisiä, standardoituja rakenneosia oli kaikissa näissä. Muun muassa BR03:n kattila sopi "heittämällä" BR41:een. Saksalaiset saivat hyvän koulutuksen siinä vaiheessa kun Deutsche Reichsbahn muodostettiin aprillipäivänä 1920. Silloinen osavaltiorautatielaitosten veturityyppikirjavuus oli helvetillinen: noin 800 erilaista veturityyppiä! |
||||
|
|
23.05.2023 11:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Petri, mitä mainintaasi saksalaisten kokonaistaloudellisuuteen tulee, niin tämän tuntomerkin täyttivät erinomaisesti ns. sotaveturit BR42 ja 52, vaikka pieni pakkokin oli venäläisten parhaan ystävän "Kenraali Talven" avittamana. Poikkeukset, kuten kuvankauniit BR01.10, 05, 18.5 + 18.6 ja myöskin 61 vahvistavat säännön. Tosiasia kuitenkin on se, että Saksan resurssit sodankäyntiin olivat niukat, mutta Adolf H. ei tästä päänsärkyä itselleen ottanut. Eihän sakemannit valmistaneet kiväärinpatruunoita lähellekään sitä määrää, mitä ensimmäisen maailmansodan aikana. Ja niitäkin patruunoita haaskattiin Babi Jar - "huviammuskeluissa"! Tämä kun oli niiin tärkeää. |
||||
|
|
23.05.2023 11:32 | Esa J. Rintamäki | ||
| Firmoja tutkittaessa kannattaa myös ottaa selville esim. sekin, miten ja missä määrin ns. aloitelaatikoita käytetään. Työntekijän sitoutuneisuus ja paneutuneisuuskin työhönsä korreloivat suoraan sitä, miten työntekijöitä kohdellaan! Eräässäkin metallifirmassa kävi niin, että yksi työntekijöistä osoittautui "sateenkaari-ihmiseksi", liekö osallistunut Pride-kulkueeseen? Välittömästi sen jälkeen pomotasolta annettiin Pride-marssijalle käsky etsiä uutta työpaikkaa ja heti! Sanottiinpa hänelle vielä, että osakkeenomistajat eivät missään tapauksessa saa tietää tästä. Kaveri lensi ulos firmasta sopivasti järjestettyjen yytee-"neuvottelujen" jälkeen. "Marssikoon nyt kuin Jerusalemin suutari!" (Olin luottamusmiehenä siihen aikaan, kun kuulin tapauksesta.) Suomalaisen, ylen tyypillisen johtamissysteemin (Management by Perkele) takia täällä ei aloitteita halutakaan tehdä, ei vaikka se auttaisi urakalla tienaamiseen tuntuvasti! Ja yleinen mentaliteetti muutenkin: esimerkiksi Timo Soini teki todella törkeän tempun alentaessaan suomalaisen työmiehen pelkäksi juntiksi. Valtionrautateillä aloitetoiminta oli hyvin runsasta 1970-luvulla. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa ikkunan lisääminen Dv12:n ohjaamon oveen tai jäähdytysjärjestelmän erään pumpun siirtäminen alle 40 cm verran (nesteputken alapuolelta yläpuolelle), jolloin mainitun pumpun sähkömoottoririkot loppuivat kuin seinään! Parhaista aloitteista myös palkittiin, suhteessa aloitteen tuomaan säästöön verrattuna tilanteeseen ennen/jälkeen. En usko, että nykyinen yhtiö-VR mitenkään kannustaa aloitetoimintaan enää. Vaikka kuinka haluttaisiinkin täällä Suomessa ulkomaan vientiä kasvattaa, niin työnantaijen ja johtoportaan muutenkin pitää ehdottomasti mennä itseensä ja muuttaa tyyliään täydellisesti! Muuten loppuu työntekijät ja niin loppuu vientikin. |
||||
|
23.05.2023 00:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Punalipun merkitys: ei saa liikutella tai siirtää. | ||||
|
|
23.05.2023 00:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oma kysymyksensä on juuri tuo valmistusajan puolittuminen. Mahdollisia syitä: 1) Valmistuspiirustuksia ei tarvinnut muutella mihinkään ja mitenkään. 2) Työstökonekanta sopi tykkityypin valmistukseen erinomaisen hyvin (jigit, pidikkeet, työstöominaisuudet muutoinkin). 3) Työntekijöiden tottuneisuus ja oppiminen (tällä juuri on valtava vaikutus käytettyyn aikaan per tykki). 4) Vakioidut osat, joiden ominaisuudet natsasivat alkuperäisen valmistajan joihinkin osiin. 5) Hyvin onnistunut alihankkijoiden sitoutuneisuus asiaan ja käyttäminen. 6) Last but not least: yksimielisyys kulloisenkin tuotteen laadunvarmistuksen tasosta!!! 7) Ja sekin vielä, että ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä. Elävässä elämässä on kyllä esimerkkejä tämän ymmärryksen täydellisestä unohtamisesta (tahallista tai ei.). |
||||
|
22.05.2023 20:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Mökinomistajien nirsoilu hupenee äkkiä iloiseksi kyydityspalveluksi, kun ennen reissua käväisee pitkäripaisessa ja ostaa matkalipukseen kirjavaetikettisen juovutusjuomapullon (käy hyvin myös tuliaislahjasta)! Valikoimaahan on "Vanhasta Räävelistä", "Kävelijä-Jussista", "Valkoisesta Kaakista" aina "Timpurinlimsaan" ja "Koskisen korvalääkkeeseen" asti. Lompakon sisällön myötä tietysti...? |
||||
|
21.05.2023 15:05 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kunhan nyt ei joku tuskainen teini-ikäinen saisi kuuppaansa nerokasta ajatusta kiivetä opastinmastoon kokeilemaan, että onk se ny nii iha oikeesti se turvaväli 2 metrii ajolangast, ennenkuin - ZAP! | ||||
|
21.05.2023 15:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Noin voimakkaan näköisen vehkeen kanssa on syytä lukea ohjekirja ensin. | ||||
|
21.05.2023 14:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tankeroslavialla suomennettuna Nové Mesto voisi olla "Uusi Paikka"...? ÖBB:n vaunuja? Ikäänkuin wanhaakin wanhempaa muistuttelua Frans Joosefin Tonavan-kaksoismonarkian ajoilta. Jaa-a, taitaa historia melkein toistaa itseään? Kunhan nyt ei vain sudeettikriisi "kaupantekoineen" ja Anschlusseineen toistuisi. |
||||
|
20.05.2023 08:56 | Esa J. Rintamäki | ||
| No mutta, herra Topi, minun mielestäni nyt ainakin asiasta noussut parranpärinä yhdistää partasi rautateihin...!? Heko heko! | ||||
|
|
19.05.2023 22:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Jeez, loistava idea herra Miitreltä! Partakuva vaikka Helsingin kauppatorilta näpättynä, sillä sehän on tunnetusti ympäryspaikkakuntalaisten Ameriikka! |
||||
|
19.05.2023 22:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Alkuperäisessä Lentävässä Tamperelaisessa, junaparissa P 47/P 48 akseliluku oli 20, eli viisi neliakselista vaunua. Aikataulussa junapainoksi oli ilmoitettu 120 (200) t. Sittemmin Lentävä Tamperelainen [Fliegender Nääsviller" (!) heko heko!] sai kalustokseen Dm4 + kiitojunarungon. Asiaa julistettiin Aamulehdessä kissankokoisin kirjaimin (lievää liioittelua - varoitus!). Saksassa, ennen sotaa, "lentäviä junia" oli muitakin: Fliegender Kölner (Berliini - Köln) Fliegender Frankfurter (Berliini - Frankfurt am Main) Fliegender Stuttgarter ja Fliegender Schlesier, joka kaahasi Sleesiaan, Beutheniin. Sota teki nopean lopun tälle liikenteelle 1939. |
||||
|
19.05.2023 11:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| No, ainakaan tuo Mack puulasteineen EI OLE menossa Flatiron Mandolins - mandoliini-"valimoon" Montanan Bozemanissa. Kun kyseinen firma oli perustettu vuonna 1975 ja Gibson - kitaratehdas osti sen 1987 valmistaakseen akustisia kitaroita siellä. Gibson (perustettu 1894) oli aiemmin tehnyt akkareita Kalamazoossa ja Nashvillessä (jonka ilmasto ei sopinyt niille). Sähkikset olivat eri juttu. |
||||
|
18.05.2023 13:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Timo: oikein sanoit ja myös kansalaistaidon tunnitkin! Mikä taho pakotti nämä pois ja edelleen hyötyy koululaisten tyhmistämisestä pelkiksi junteiksi ja prekariaateiksi..? |
||||
|
16.05.2023 13:39 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös Mierontiellä enää olekaan palakiskoa? | ||||
|
16.05.2023 11:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös se muinainen nimitys "rynnäkkötykki" (saksaksi Sturmgeschütz) enää olekaan muotia...? | ||||
|
|
16.05.2023 11:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Juha: - Riittää, kun käyttää Villin lännen elokuvista tuttua konstia, kisko irti ja niin sotilasjunan aikataulu pettää pahemman kerran. | ||||
|
16.05.2023 11:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Dm7 4167 oli ensimmäinen juna, joka kulki Juurikorpi - Hamina - radalla, sen valmistumisvaiheessa. Rata valmistui alkuvuodesta 1984. Eteenpäin - lehdessä olleen kuvan mukaan Lätän keulaan, ylikulkusiltaan oli teipattu lappu, jossa luki "Eka Juha". |
||||
|
|
16.05.2023 00:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| 15.5.1933 alkoi uusi aika rautateiden historiassa: silloin alkoi kulkea nopea moottoripikajuna Berliinin - Hampurin välillä. Juna oli kaksivaunuinen "Lentävä Hampurilainen" (dieselsähköinen kiituri). Siitä se sitten alkoi: Suomessa Dm4 - kiitojunan jälkeen Porkkana ja nykyisin kehityksen "korkeana" huippuna muovidild - hupsista, eikun Pendolino. Puhumattakaan Burlington Zephyristä, Lyntogista, TEE - kiitojunista, Settebellosta, TGV:stä, IC 125:stä, Blauer Blitzistä ym. |
||||
|
16.05.2023 00:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki, "mustelmahallituksen" järkevyyttä voidaan arvioida vasta sitten, kunhan hallitustyöskentelyä on kestänyt jonkin aikaa. Ainakaan en itse millään pysty pitämään perussuomalaisia erityisinä järjen jättiläisinä: ovat kuin viulunsoittajia, joilla on viulussa vain yksi kieli! Sitä jaksavat kitkuttaa, ihan kuin maailmassa ei mitään muuta olisi! Hehkuttaminen jo nyt ei vielä todista oikeastaan mitään, eikö vain? |
||||
|
|
16.05.2023 00:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Petri N. Minun mielestäni Mersu Bf109:istä oli todella isosti apua, kun muu suomalaisten hävittäjäkonekanta alkoi olla lentävän ilmailumuseon luokkaa. Bf109 oli alun perin suunniteltu torjuntahävittäjäksi, mihin se sopi erinomaisen hyvin: raakaa moottorin tehoa mahdollisimman pienessä lentorungossa (huima nousukyky kentältä startista korkealle "vastaanottokomiteaksi"). Toimintasäde tällöin ei saanut kovin suurta painoarvoa. 109:ää tosin ryöstöviljeltiin myöhemmin vaatimalla toimintamatkaa; siihen hiukan auttoi 300 litran lisätankki. Tykkiaseistuskin siinä vaiheessa, kun esim. britit turvautuivat vastaavasti Spitfireissään ja Hurricaneissaan kahdeksaan kiväärikaliiperiseen konekivääriin. Näin siis vielä Englannin-taistelun aikana 1940. (Spitfire myös syntyi torjuntahävittäjäksi.) Ei silti, muutaman sekunnin sarjalla "Battler Britton" nakkasi konekivääreillään noin 90 kg metallia "hunniin". Ja yleensä onnistui tiputtamaan Fritzin taivaalta. Oli maalitauluna sitten Heinkel, Dornier tai Mersu. Osuma nestejäähdytysjärjestelmään tiesi yleensä vain parin minuutin lentoaikaa ja slyyt. Mersussa hyvää oli aseistuksen keskittäminen, tulivoimaakin oli: G-6-versiossa kaksi 13 mm kookoota nokalla ja potkurinakselilla 20 mm MG 151 - tykki. Pommikonetorjuntoihin tosin oli lisävarusteena 20 mm siipitykit, mutta ketteryys siinä kärsi. "Tykkiveneellä" sai tosissaan vääntää temppua taivaalla liittoutuneiden saattohävittäjien kanssa, että pääsisi kotitukikohtaan ehjin nahoin. Expertit pääsivät. Noviisit ei. Mersua pidettiin oivallisena sotavehkeenä, motivoituneiden ässiemme käsissä. Lentomestari Ilmari Juutilainen, kun häneltä kerran kysyttiin, että miltä tuntuu ampua vihollista Mersun tykillä: - "On kuin työntäisi vihollista punahehkuisella rautakangella perseeseen." Suomalaisten valttina oli ampumataito, yhdistettynä heiluritaktiikkaan. Toisin sanoen: korkealta syöksy vauhdilla vihollisen niskaan, ta-ta-ta-ta-ta ja veto vauhdin avulla takaisin ylös. Mersulla ei suositeltu kurvataistelua, nopeus oli valttia. Venäläisiä rasitti kovasti sekin, ettei Stalinin Neuvostoliitossa mitenkään kannustettu yksilösuorituksiin. Stalinin puhdistukset juuri ennen sotaa opettivat sangen ankaran läksyn! Lend-Leasesta oli apua, mitä konekantaan tulee, mutta juuri edellä mainitusta syystä iivanat eivät oikein arvanneet ottaa täyttä hyötyä esimerkiksi Spitfireistään irti. Tämä on tosiasia, koska Stalinin ajan pahamaineisessa rikoslaissa, pykälässä 58, oli rangaistavaksi määrätty "ulkomaisen tekniikan ihailu" (!). Tosin, venäläiset oppivat kyllä sotimaan hävittäjäkoneilla, kunhan he saivat lentokonetehtailtaan kelpo työkaluja (LaGG - 3 oli "melkein" hätäratkaisu, samoin MiG - 3.) La - 5 ja sen FN-versio plus La - 7 olivat jo kovan luokan vehkeitä. Lentäjistä sen verran, että nimekkäistä venäläisässistä tietääkseni ainakin Boris Safonov taisteli talvisodan aikana suomalaisia vastaan, koneensa oli ketteräksi tunnettu I - 16 "Rata". Safonov tosin kaatui myöhemmin ilmataistelussa. Neukkujen isot pojat (muun muassa Ivan Kozhedub, 62 ilmavoittoa) taistelivat etelässä, saksalaisia vastaan. Ja olipa punatähtikoneiden puikoissa naisiakin: Lilija Litvak, muun muassa. Niin ja Lend-Leasesta vielä, onneksi jenkit varjelivat mustasukkaisesti omaa P-51D (Merlin) - Mustangiaan. Sen kanssa Mersulla oli kyllä jumppaamista selviytymistä ajatellen, kertoivat jotkut saksalaisässät. Allison - Mustangia jotkut "ilmailutarhamme" pilotit kohtasivat taivaalla. |
||||
|
|
15.05.2023 14:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Petri N., unohdit Messerschmitt Bf109 - hävittäjien hankinnan 1943. Tosin isojen sotaherrojen laatima toivomuskirje "Adolf Hitler - joulupukille" oli toteutunutta huomattavasti pitempi. Siksikin, kun saksalaisilla alkoi tuossa vaiheessa sotaa olla omaakin tarvetta ihan riittämiin. Listalla oli mm. Messerschmitt Me 110 - yöhävittäjiä tutkalla varustettuna, laivueen verran. Sitäpaitsi Saksan sotataloustilanteen huonouden vuoksi lentokonevalmistuksen tuotannonsuunnittelu oli täysin tolkutonta, ennenkuin Albert Speer pääsi asiaan kiinni. (Adolf H.:lla itsellään EI OLLUT minkäänlaista sotasuunnitelmaa vielä syyskuun alussa 1939, ellei uhoamista elintilan ottamisesta Neuvostoliitolta sellaista ollut.) Gefechtsverband Kuhlmeystä oli todella isosti apua kriisitilanteessa, mutta ei Saksa sitä pelkästään hyvää hyvyyttään tänne käskyttänyt. Toisena tekijänä oli Kuhlmeyn ja oman porukkamme vahva motivaatio pistää kampoihin Isä Aurinkoiselle. |
||||
|
15.05.2023 07:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Hyvä kuva! Kohta kuukausi juhannukseen ja herra Jukalta loistava ajoitus! | ||||
|
|
15.05.2023 07:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Arvoisat nykyaikaisen sotakaluston tuntijat! Älkää missään tapauksessa kuvitelko, etteikö itärajan takaiset "erikoisoperaattorit" (lue: PYÖVELIT) eksyisi vorgin sivuille lukemaan kommenttejanne. Vaikka maailma olisi täynnä minkälaisia Jane's - tietokirjoja sotakalustoalalta hyvänsä. Neuvoisin odottamaan vaikka nyt siiheksi, kunhan pikku Vovka saa henkilökohtaisen kutsun saapua ryssän helvettiin ilman paitaa ja toppatakkia! |
||||
|
14.05.2023 15:42 | Esa J. Rintamäki | ||
| Perusjuna kautta koko Suomen: veto - liite. Kiva kuva! Apropos, muistan lukeneeni jostain, että Suomessa harkittiin ajatusta liitevaunujen varustamiseksi ohjausvaunuiksi ja valaistuslaitoksena loistelamppusysteemiä, mutta kiire ja ennenkaikkea rahapula vetivät viivan näiden suunnitelmien yli. Esikuvana olivat juuri ruotsinlätät omine liitevaunuineen. |
||||
|
14.05.2023 02:54 | Esa J. Rintamäki | ||
| Seitsemänkymmentäluvulla oli Valtionrautateillä myös "Tarkan markan talkoot". Ei tainnut tuottaa toivottua tulosta, kun menivät yhtiöittämään. |
||||
|
|
14.05.2023 02:48 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vaihteenlimppujen heittely taannut onnistuneen keskikehonrakennuksen. Releasetinlaitteen käyttöön otto nopeutti kahvakuulan keksimistä...? Mitä risupartoihin tai letitettyihin leuanalussiimapartoihin tulee, niin arvioisin keittiöpsykologina niiden roolin tarkoittavan että: - "ei tässä perkele mitään akkoja olla...!" |
||||
|
13.05.2023 12:11 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomen veturit osa 2 kertoo Hr12:n painoksi 121,8 tonnia ja Dr15:lle 120 tonnia. Kimmo Pyrhösen kirjassa "Huru 12 Matkan varrelta" kerrotaan höyrynkehittimen vesisäiliöiden vesimääräksi "3,5 kuutiota". Dieselveturit ja moottorivaunut II: Hr12 paino työkunnossa n. 120 tonnia. Valtion rautatiet 1937 - 1962: sivulla 284 paino työkunnossa 122 t. Höyrynkehittimet poistettiin vuoden 1975 tienoilla konepajakorjausten yhteydessä. Joistakin vetureista oli vesisäiliöitä poistettu jo aiemmin. Tästä pääseekin jo Painonvartijat - kerhon lempiaiheeseen: - niin mikäs se paino nyt olikaan? |
||||
|
12.05.2023 13:52 | Esa J. Rintamäki | ||
| Esikuvan mataluus johtui siitä, että näillä VCm-vaunuilla liikennöitiin pitkin keski-Eurooppaa, kunhan telinvaihdot oli tehty. Suurimpana syynä oli yleiseurooppalainen läpikulku-ulottuma, joka oli pienempi kuin "yleisliittolainen" ulottuma, alias gabariitti. Näitä VCm:iä näkyi kelpo lailla Suomessakin, yllä oleva kuva todisteena. Englantiin asti nämä eivät tietääkseni kulkeneet. |
||||
|
12.05.2023 10:28 | Esa J. Rintamäki | ||
| Fo 22545 on vuodelta 1950 ja hylätty vuonna 1987. Fo-littera on näemmä jäänyt vaunun kyljestä jonnekin matkan varrelle...? |
||||
|
12.05.2023 10:22 | Esa J. Rintamäki | ||
| "Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää. Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin..." Se kojootti taitaa olla nykyisin kaksijalkainen, pullontyhjentäjän ammatin omaksunut kuopijon humalaenen poeka...? |
||||
|
|
12.05.2023 10:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eikös tuo matalampi ollutkin makuuvaunu? Sen kyljessä oli ennenvanhaan merkintä: "WLABm". | ||||
|
12.05.2023 03:50 | Esa J. Rintamäki | ||
| Dieselveturit ja moottorivaunut osa II: "Ratamoottori ........ Strömberg - BBC GHAU 973, teho 182 kW." "Rata- eli ajomoottorit ovat 6-napaisia, omalla ja vieraalla tuuletuksella sekä sarja- ja kääntönapakäämityksillä varustettuja tasavirtamoottoreita; [veturin] jokaisella akselilla on yksi ratamoottori. Sen teknilliset arvot ovat: Tuntivirta ... 820 A Kestovirta ... 720 A Tuntiteho ... 182 kW Kestoteho ... 177 kW. [Veturin] päägeneraattori (ja sen kanssa yhteen rakennettu apugeneraattori) sekä ratamoottorit ovat sveitsiläisen Brown Boverin tyyppejä, mutta ne on valmistettu lisenssillä Suomessa." BBC = Brown, Boveri & Cie., perustajaisät: Charles E. L. Brown (1863 - 1924) ja Walter Boveri (1865 - 1924). Firma perustettiin Badenissa, Sveitsissä vuonna 1891 ja sen toiminta loppui 1.1.1988. Firma fuusioitui tuolloin ruotsalaisen ASEA:n (Allmänna Svenska Elektriska AB) kanssa ja niin muodostui Asea Brown Boveri eli tutummin ABB. Suomen Oy Strömberg Ab (perustettu 1889, osakeyhtiöksi 1909) siirtyi ASEA:n omistukseen vuonna 1987. Aiemman fuusion seurauksena vuonna 1983, "Römpän" nimi oli ollut Kymi-Strömberg Oy. Nyt se on ABB:n Suomen yksikkö, tehtaita on Vaasassa ja Pitskussa - eiku Pitäjänmäki - Sockenbackassa. ABB olikin vakiasiakas Nordic Aluminiumilla. Lukuisat olivat jäähdytinprofiilit, joita olin ABB:lle suunnitellut. Muuten, laulaja Olavi Virta oli nuorna miesnä ollut Römpällä sähkömiehenopissa. Kyyyllä se Wikipeetia tiätää...! Ja Moottori kakkonen kans! |
||||
|
11.05.2023 09:59 | Esa J. Rintamäki | ||
| Samaan aikaan toisaalla: Pjongjangin tuhnu (alias Kim Il-Sung) oli pahanteossa, käynnistänyt oman "erikoisoperaationsa". |
||||
|
11.05.2023 09:53 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan 1980-luvun alussa Po 9813 muutettiin virkatarvevaunuksi BG 040117. Alvar Aalto valitsi Carraran marmorin siksi, että se "aaltoilee". Ei pääse herran nimi unohtumaan. Alvariinsa! |
||||
|
10.05.2023 14:49 | Esa J. Rintamäki | ||
| Riippuu suuresti musiikin lajista. Itse en millään pysty pitämään Sex Pistols - "bändin" epätoivoisia huomionherättelykappaleita musiikkina, olin itse noihin aikoihin tiukasti Käsiraha-Jussissa ja gospelissa kiinni. |
||||
|
10.05.2023 14:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Taustalla olevista vaunuista: seis-levyn kohdalla on vakiomallinen CEi, ikkunaluku kertoo paikkaluvuksi 32/49. Kuvassa näkyy myös luokkamerkinnät, vaikkakin "satiaisia" muistuttavana. Telin malli näkyy selvästi:: A7. CEi:stä oikealle lienee Ek. Vai onko? Mutta: CEi:n perässä vasta mielenkiintoisen näköinen vaunu on! Sen tekstiasettelu ei vastaa virkatarvekalustoa, pikemminkin opetusvaunua. Onko kyseessä veturinlämmittäjien opetusvaunu A nro 27 vuodelta 1946? Se oli pykätty vanhan tavaravaunun aluskehykselle ja hylättiin vuonna 1967. |
||||
|
09.05.2023 21:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vielä kun linjakilpeen laittaisi tunnuksen 3 T, niin aika vekkuli pila siitä tulisikin? | ||||
|
09.05.2023 21:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Noo, paperilla ja paperilla, kun esimerkiksi moottorin perusratkaisu on pysynyt samana Gustav Oton päivistä lähtien. Wankelhan oli luokkaa "hyvä yritys". Sen jälkeen ei kovin radikaaleja ainakaan veturikäyttöön soveltuvia polttomoottoriratkaisuja ole vielä päästetty julkisuuteen. Eikä suihkumoottorikaan ollut kovin kelvollinen rautatiekäytössä. Sähkömoottori kylläkin... |
||||
|
08.05.2023 09:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vetovaunussa moottoripää etummaisena. Kivaa, kun numerotiedot ovat myös mainittu. | ||||
|
|
06.05.2023 16:07 | Esa J. Rintamäki | ||
| En kommentoinut suinkaan vaarinostalgikkona. Tarkoitukseni oli osoittaa, kuinka Kekkosen kuoleman jälkeen valloilleen päästetyt oikeistohallitukset ovat määrätietoisesti toteutelleet märkiä uniaan. Aloittamalla vaikkapa nyt pääomien vapauttamisella. Ja sillä, kuinka yhtiöittämiset johtaisivat koko kansamme ikuiseen "paratiisiin". Ja uskottelemalla sitäkin, että "jokainen on oman onnensä seppä". Se vaan, että on myös yksilöitä, jotka eivät tiedä, miten päin onnen tuovaa sepänmoukaria pidetään kädessä. Ja joillekin mainittu moukari on liian painava. Ja sitäkään ei sovi unohtaa, kuinka joitakuita taas ei päästetä lähellekään moukaria. Ihmisten elämisen oikeutta ollaan koko ajan heikentämässä: - "se joka ei työtä tee, ei saa myöskään syödä". Tämän kuvan ja Vilppulan nykytilanteen välinen ero on päässyt jo liian suureksi. |
||||
|
05.05.2023 20:33 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Heikki, kansalaistaidon opettaminen on tahallaan ajettu alas. Nykyreppanat luulevat, että mielenosoitukseen tarvitaan poliisin lupa. Ei muuten tarvita! Arvatkaas muuten ketkä hyötyvät koululaisten tyhmistämisestä? |
||||
|
|
05.05.2023 20:29 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Erkki kirjoittaa asiasta. Mäntän Savosenmäessä kerrostalokaksio lasitetun parvekkeen kera olisi suunnilleen 17 tuh. €. Ainakin lyhyt matka hautausmaalle... Herra Petri: - No mutta, ennenvanhaan junissa oli ruispuurokäyttöinen koppalakilla varustautunut kuulutuslaite, virkanimikkeeltään konduktööri: "Ja Villpppula seuraava. Orivedeltä tulleet, katsotaan matkaliput, olkaa hyvä." |
||||
|
05.05.2023 20:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Keisarillisen Saksan yleisesikunnan päällikkö, kuulu sotamarsalkka Helmuth von Moltke (1800 - 1891): - "Rakentakaa rautateitä, älkääkä linnoituksia". Hänen veljenpoikansa ja kaimansa (1848 - 1916) lähinnä hermoili kovin, kun saksalaiset toteuttivat Schlieffen-suunnitelmaansa 1. mms alussa. Nuorempi Moltke saikin jalkineesta ja hänen tilalleen tuli Erich von Falkenhayn. |
||||
|
|
05.05.2023 16:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| Aivan, herra Ari-Pekka. Vilppulan edistymistä kehityksen aallonharjalla kuvaa sekin, kuinka "helposti" Vilpusta pääsee Mänttään. Vilppulan taksin henkilökunta on ilmeisesti kuollut sukupuuttoon, kun taksin saa ällikkätelefoonilla tilattua vain Mäntästä. Ja pitääpä kehua kuinka tiheä bussiliikenne onkaan linjalla Vilppula asema - Mänttä - Raja-aho/sairaala: 22 merkintää vuorokaudessa suuntaansa Pohjolan Liikenteen ajettavana vuonna 1973 (!!!). Nyt: pyöreä nolla, aivan kuten nyt synnytystuskissaan kiemurteleva herrassäippäri Orpon mustelmahallitus. Olen nuornamiesnä myös kävellyt Vilppulan asemalta Mänttään, kovassa lumipyryssä suoritus vaati 19 tuhatta askelparia (muistaakseni) ja vielä Vladimir Iljitshin periaatteella: kaksi askelta eteen ja yksi taakse, käkäkäkhähähää! Vilppula, tuo ennen niin toimelias kylä, jossa asui naapurikateus voimakkaana ja elähdyttävänä! Eteen tulee vielä aika, kun Mäntän paperitehdas nostaa kädet pystyyn ja lopettaa itsensä, niin Vilppulan "miljoonakaupungin päärautatieasema" ja kylä vaipuvat unholaan. Ja muistoksi jää vain keskiajan kartoissa merkintä "Filpola". Kun nytkin aikataulujakaan ei ole vaivauduttu printtaamaan ja kuljettamaan asemalle katseltavaksi. Tilalle olemme saaneet silkkaa vittuilua että "katso netistä" tai "itket ja katsot netistä". Vittuilua on myöskin Dm12-vaunujen "kevythuolto", jolloin perille tuloa ei tiedä mitenkään muuten kuin kuulutuslaitteesta: "Om en stund anländer vi till Vilppula". Kun ei ikkunoista läpi näe, ihan kuin vankivaunussa. Niin se kevythuolto: kuljettaja kiertää vaunun ja laskee pyörät. Ajokunto on OK, mikäli laskeminen antaa tasaluvun! Aikaa toimenpiteeseen: kymmenen sekuntia, yliajasta pienenee palkka (kannustuksena!). Sellaista nautintoa tarjoaa YHTIÖITETTY VR. Niin ne deeverit: ihme seppä pitää ollakin, jos sellaisen onnistuu siellä näkemään, Mäntän liikennehän on totaalisen seis. Mieluummin Barabbas kuin liituraitainen, lipeväkielinen ja järkiheitto talous-"osaaja"! |
||||
|
|
05.05.2023 08:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Myöhemmin, 1970-luvun kuluessa tämän kioskin "Jäätelöä"- kyltin alapuolella olevassa ikkunassa oli rohkeasti näkyvillä tuonaikaisia rietta-alan julkaisuja, eli ns. "käsityölehtiä". Niillä kraistillisten kuuluisa kansanedustaja Olavi "Ronkku" Ronkainen pönkitti omia jälleenvalituksi tulemisen mahdollisuuksiaan. Kaikki on kadonnut historian hämäriin. Niin Olavit ja Kalevit, kioskit, Ggv:t, asiakaspalvelut, laiturivaunutkin. Asemahenkilökuntaakin on siirtynyt jalat edellä hautausmaalle. Eikä missään enää ole alan lehtiäkään, joissa on nuoren naisen kuva ja punaisella painettu teksti "persikkapylly"... Hakeminen ainakin ison vaivan takana. Taitaa Vilppula odottaa enää pyromaania kurjuutensa lopettamiseksi? |
||||
|
03.05.2023 21:36 | Esa J. Rintamäki | ||
| Joskus vaan on huvittanut, kun haukiparka onkin muuttunut loheksi muutamalla tipalla elintarvikeväriä... Siten ravintoloitsijalla on ollut tilaisuus "parannella" hauki- eikun lohikeiton hintaa ylemmäksi. Liikkeenhoidollisesta koulutuksesta on aina etua, ilmisrlvästi. Ikivanha juttu sekin kuinka naudanpaisti on kokenut sukupuolenvaihdoksen lehmästä sonniksi, suit sait sukkelasti paistinpannulla lojuessaan. |
||||
|
03.05.2023 02:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan bussi on U. T. Tuomen #4, HRX-404, kori Kutter 9SS, koritehtaan valmistusnumerolla #850. Valmistumispäivämäärä oli 2.4.1984. Alustana oli Mercedes - Benz O 303 15R. Istumapaikkoja 53, turisti-istuimilla. Ovimerkintänä 1 + 0. Bussi poistui Tuomelta vuonna 1989. Seuraavaksi omistajaksi oli merkitty Laten Auto - niminen vuokraamo. Sen jälkeen, vuonna 1990, HRX-404:n omisti Turunen Hannu. Auto on merkitty poistetuksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Tiedot Bussidata-sivustolta ja kirjasta "Linja-autot Kutter 9 ja Kutter Deca", painatusvuosi 2021. |
||||
|
03.05.2023 00:24 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Hannu: - "Survivors will be shot again!" | ||||
|
02.05.2023 23:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Fokker D.XXI ei voinut kehuskella suurella lentonopeudellaan, mutta ei ne neuvosto-SB:t ja Iljushin DB-3:tkaan kovin kiiruhtavaisia olleet. Kun suomalaiset latasivat Fokkereiden konekiväärien patruunavöihin myös valojuovapatruunoita, niin ne tehosivat, paitsi luotisuihkujen suuntaamisapuna, niin myös sytyttivät pommikoneiden siivissä olleet polttoainetankit tuleen. Waspi-Fokkerit olivat oikeastaan pakon sanelema ratkaisu, kun valmisteilla olleet Blenheimit vaativat Mercury-moottoreita. Neukkukoneissa ei ollut silloin vielä itsetiivistäviä tankkeja, so. raakakumikerroksia tankkien päällysteinä. Osuman tullessa vuotanut lentobensiini turvotti kumiin tulleen reiän umpeen. Ja taas mentiin! Lend-Leasesta oli sekin hyöty neuvostolentäjille, että Spitfireissä ja Hurricaneissa oli moternit heijastintähtäimet (Barr & Stroud?). Sitä ennen neuvostokoneissa oli kömpelösti valkoisella maalilla ja vapaalla kädellä tuherretut ympyrät tuulilaseissa (eläköön toveri Reguspatoff!). Mitä Morane-Saulnier MS 406:een tulee, sen syntymävikana oli nuhapumpun luonteinen Hispano-Suizan moottori. Kun Suomipoika nakkasi Moranen nokalle neukkujen Hispano-Suizasta edelleen kehittelemän Klimovin, niin saivat aikaiseksi "Mörkö-Moranen". Kovin hirveää sovittelutyösambaa ei tarvinnut tällöin harrastaa, peltisepät senkun vasaroivat uudet suojapellit nokille. Tuloksena: lentäjäslangilla "II luokan hävittäjäksi" kutsuttu lentolaite! Niin, ja neukut onnistuivat hyvin Shvetsov-tähtimoottorillaan, edelleen kehitelmänä Wright-Cyclonesta...! I-16 ei kovin nopea ollut, mutta niin sairaan ketterä, kuten kansalliset Espanjassa joutuivat huomaamaan. Heiluritaktiikka puri näihin kyllä. Ajatella, jos Suomen "Ilmailutarha" olisi onnistunut saamaan Heinkel He 112 B - hävittäjiä tykkiaseistuksella? Heinkel He 112 varhaisversio oli se tyyppi, jonka kanssa Messerschmitt Bf 109 esiintyi valintatilaisuudessa, että kummasta tulee Luftwaffelle pääasiallinen hävittäjäkone. He 112 B oli A-versioon verrattuna aivan toisenlainen kone, mutta Messerschmitt oli siinä vaiheessa jo vetänyt pitemmän korren. Tehtailija Ernst Heinkel oli pahastunut asian saamasta käänteestä sydänjuuriaan myöten. 112:aa kyllä meni käyttöön jonkin verran: Condor-legioonalle, Japaniin ja Unkariinkin. Romania myös sai näitä. Eikä Messerschmitt Bf 109 F:kään olisi huono valinta Suomelta ollut. Asiantuntijat ja 109:illä lentäneet pitivät sitä parhaana versiona koko tyypistä. |
||||