![]() |
20.07.2023 11:22 | Petri Nummijoki | ||
Gbk-vaunuja valmistui vasta vuodesta 1965 lähtien ja 1078 siirrettiin niihin aikoihin Kouvolasta Riihimäelle Hr13-vetureiden tieltä, joten luultavasti jossain sellaisessa paikassa, johon Riihimäen Tr1-vetureilla ajettiin. Taitaa siinäkin jäädä silti etäisimmiksi pisteiksi ainakin Helsinki, Karjaa, Tampere ja Kouvola. Karjaalta ajettiin kai jonkin verran myös lyhytmatkaisia paikallisia tavarajunia Kirkkonummen ja Salon suuntiin. Periaatteessa konepajareissu Kuopioonkin olisi mahdollinen mutta ei ehkä todennäköisin paikka, missä satunnainen ko. veturia esittävä valokuva olisi otettu. | ||||
![]() |
19.07.2023 11:13 | Petri Nummijoki | ||
Ainakin Tk3 sopii hyvin Siilinjärvelle nostalgiajunaan: https://vaunut.org/kuva/162424 | ||||
![]() |
16.07.2023 13:58 | Petri Nummijoki | ||
Useimmat museovaunut on palautettukin kokonaan sinisiksi mutta mielestäni muutama keltanokkainenkin sopii joukkoon hyvin. 1980-luvullahan keltanokkaisuus oli enemmän sääntö kuin poikkeus, joten se ei ole pelkkä kuriositeetti Lättähattujen historiaa ajatellen. | ||||
![]() |
13.07.2023 16:01 | Petri Nummijoki | ||
Sr3:n vetovoimaksi liikkeelle lähdettäessä ilmoitetaan 350 kN ja Dr18-veturille 391 kN, joten ei ehkä ole aivan oikein sanoa, että Vectronin vetokyky olisi parempi. Tehoja Sr3:ssa on tietysti paljon enemmän, joten voi se raskaamman junan kanssa selvitä silloin, jos ei vaadita liikkeellelähtökykyä hankalista paikoista vaan mäennousuissa voidaan laskea vauhdinoton varaan. | ||||
![]() |
30.06.2023 10:44 | Petri Nummijoki | ||
Taitaa olla Linja-autohistoriallisen seuran museobussi kysymyksessä. | ||||
![]() |
28.06.2023 16:52 | Petri Nummijoki | ||
Omasta mielestäni suomalaisten höyryvetureiden ulkonäössä ei ole mitään häpeämistä vaan olivat sangen tyylikkäitä ja viimeistellyn oloisia. Itse asiassa näin oli Suomessa rakennettujen dieselvetureiden ja moottorivaunujen osaltakin. Ehkä puukorisista moottorivaunuista osa oli aika lailla muotoilemattomia laatikoita ja pienvetureista löytyy sellaisiakin, joissa ulkonäön suunnitteluun tuskin oli satsattu. | ||||
![]() |
26.06.2023 15:02 | Petri Nummijoki | ||
Tässä onkin harvinaisempi kuva Vv12-veturista ilman ylävalonheitintä. Viittaan keskusteluun https://www.vaunut.org/kuva/5104 | ||||
![]() |
26.06.2023 12:14 | Petri Nummijoki | ||
Kyllä kai 1950-luvulla jo patterilamppujakin oli mutta kuulemani mukaan ensimmäisiä paristolla toimivia pidettiin niin heikkotehoisina, että oli kielletty käyttämästä niitä kriittisiksi katsottujen opasteiden, kuten "ohikulku sallittu" näyttämiseen. Piti siis käyttää noita roikan päässä olevia lyhtyjä tai sitten vanhoja karbidi- ja öljylamppuja. Jossain vaiheessa määräys muuttui suositukseksi, kun jälkimmäisten lyhtyjen kanssa sattui tapauksia, että valo sammui juuri ennen kriittistä hetkeä ja opaste jäi näyttämättä. Jossain ylemmillä tahoilla tultiin siihen tulokseen, että opasteen näyttäminen edes jollain keinolla on sittenkin tärkeämpi asia, kuin käytetty lyhtytyyppi. | ||||
![]() |
26.06.2023 11:49 | Petri Nummijoki | ||
Välitettiinkö yksittäisten kuljettajien toiveita konepajoille asti vai tarkoittaako, että varikonpäällikkö lisäsi aiheellisiksi katsomiaan kuljettajien toiveita korjauskehotuksiin mukaan? Tuo on hieman tulkinnanvaraista, oliko vuosi 1970 vielä höyryaikaa? Oli se tietysti siinä mielessä, että höyryvetureilla ajettiin vuoteen 1975 asti mutta isossa roolissa ne eivät enää olleet. Aikataulukautta 1965-1966 voitanee luonnehtia viimeiseksi, kun höyryvetureilla on hoidettu kaikenlaista liikennettä pikajunat mukaan luettuna sillä tavoin, että käyttö on ollut merkittävää eikä vain marginaalissa. Milloin höyryveturit olivat enemmistönä niin riippuu, miten eri junatyyppejä painotetaan. Jos sanoisi, että vuosi 1961 oli vielä höyryaikaa, 1963 olisi painopiste siirtynyt moottorikaluston puolelle ja 1962 ajettiin ehkä hieman enemmän höyryllä mutta karkeasti ottaen puntit olivat tasan niin tämä ei varmaankaan totuudesta montaa vuotta poikkea. |
||||
![]() |
21.06.2023 23:14 | Petri Nummijoki | ||
Eikö Sr2:n ja Sr3:n ainakin pitänyt olla yhteisajokelpoisia keskenään https://vaunut.org/kuva/111063. Tätäkö ei käytännössä saatu toimimaan? | ||||
![]() |
20.06.2023 22:39 | Petri Nummijoki | ||
Joensuuhun valmistui raskas kiskotus vasta vuoden 1963 lopulla, joten yöjuna P81/H81/H82/P82 oli pakko vetää siihen asti Hv-höyryvetureilla välillä Pieksämäki-Joensuu. Kontiomäen yöjuna P71/72 oli Hv-vetoinen Kuopion pohjoispuolella vuoteen 1966 asti. Varmaan ainakin näissä junissa Pieksämäen Hv-höyryveturit joutuivat tiukoille. Tietysti 1959-1960 asti ajettiin Kouvola-Pieksämäki ja Kouvola-Kuopio väleilläkin pikajunat lähinnä Hv-höyryvetureilla, joka lienee ollut niille erityisen raskasta käyttöä mutta näissä taidettiin ainakin loppuaikoina suosia useammin Kouvolan 900-sarjan Hv3-vetureita, kuin Pieksämäen Hv-vetureita. Yöjuna P95/H95/H96/P96 oli tilastoista päätellen yllättävän painava Haapamäki-Jyväskylä-välillä, keskimäärin yli 30 akselia ja joinain kausina lähemmäs 40. Ilmeisesti siinä tuotiin Haapamäeltä Jyväskylään vaunuja myös Pohjanmaan suunnan kiitotavarajunista. Hv lienee ollut kovilla mäkisellä radalla mutta varmaan siitä syystä juna siirtyikin Hr1-vetureille noin vuonna 1960. |
||||
![]() |
13.06.2023 22:16 | Petri Nummijoki | ||
Taisi kuitenkin olla niin, että 309D oli markkinoille tullessaan aika lailla prototyyppi? Ainakin Valmetin ensimmäinen dieseltraktorimalli Valmet 33 sai Vakolan testeissä kestävyydeltään maininnan "hyvin huono", joka oli käytetyn asteikon heikoin mahdollinen arvosana. Vuoden 1960 lopulla markkinoille tullut 310D-moottorilla varustettu Valmet 361 oli ensimmäinen Valmetin traktori, joka sai Vakolassa kestävyydeltääkin varsin hyvät arvostelut. Käyttöominaisuuksia oli luonnehdittu positiivisilla maininnoilla jo aikaisemmissakin Valmetin traktoreissa. | ||||
![]() |
13.06.2023 17:11 | Petri Nummijoki | ||
Ei suoranaisesti ahtamisesta mutta muuten Lättähattujen "parennettujen versioiden" suunnitelusta oli keskustelua täällä: https://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=14012.0 | ||||
![]() |
08.06.2023 22:14 | Petri Nummijoki | ||
3500 tonnin junapaino edellyttänee automaattikytkimiä vetolaitteena mutta onko sellaisia selluvaunuissakin? | ||||
![]() |
08.06.2023 20:01 | Petri Nummijoki | ||
Kiitos tästä kuvasta. En ole ajatellutkaan, että Ruokosuolla ehdittiin käydä tämänkin näköisellä veturilla. Kuvan https://vaunut.org/kuva/32312 yhteydessä oli pohdintaa, että olisi jäänyt viimeiseksi tapaukseksi, kun höyryveturilla juhlistettiin kiskotuksen valmistumista mutta näköjään myöhempiäkin tapauksia löytyy, ainakin jos ei puhuta varsinaisista rataosista. | ||||
![]() |
07.06.2023 17:50 | Petri Nummijoki | ||
2006 se oli vielä 1800 t, mitä yhdellä Dv12-veturilla oli vedetty Toijalan ja Valkeakosken välillä https://vaunut.org/kuva/24819. Se lieneekin mahdollisuuksien rajoissa huomioiden, että Dr14-vetureilla on liikuteltu lyhyitä matkoja 4500 tonnin junia. | ||||
![]() |
06.06.2023 14:00 | Petri Nummijoki | ||
Britanniassa oli vaikka 0-6-0 vetureitakin (VR:n C-sarjoja vastaava pyöräjärjestys) käytössä 1960-luvulle saakka mutta riippuu tavoiteltavasta akselipainosta, vetokyvystä, nopeudesta ja ratojen kunnosta. Suomalaisissa käyttöolosuhteissa selvästikään kolmea vetoakselia ei pidetty riittävänä tavarajuniin enää 1900-luvun puolella ja matkustajajunaveturit haluttiin varustaa kahden juoksuakselin etutelillä. 1900-luvun alkuvuosikymmenten vetureiden käyttöikää ihailtaessa on huomattava, että sotavuosien ja pula-ajan johdosta niille tuli ainakin 10 vuotta ylimääräistä käyttöä normaaliaikoihin verrattuna, kun uusiin ei ollut varaa. |
||||
![]() |
05.06.2023 21:55 | Petri Nummijoki | ||
Oli tämä henkilöjunaveturi muiden H-sarjalaisten tavoin mutta pyritty rakentamaan mahdollisimman kevyeksi, jotta soveltuisi kaikkien heikkokuntoisimmillekin radoille. Vertailussa G-sarjoihin on huomattava, että niistä ensimmäiset otettiin käyttöön jo yli 20 vuotta ennen H6-sarjan vetureita ja viimeisetkin G-sarjalaiset valmistuivat samoihin aikoihin H6-vetureiden kanssa. G-sarja ei tainnut olla pyöräjärjestykseltään enää kovin ajanmukainen tyyppi uushankintoja ajatellen siihen aikaan, kun H6-veturit tilattiin. | ||||
![]() |
03.06.2023 21:24 | Petri Nummijoki | ||
Pasilan Tr2-veturit olivat 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa 1317-1319 mutta ne siirrettiin Tr1-vetureiden tultua Riihimäelle. Myöhemmin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa siirrettiin Riihimäeltä numerot 1300-1309 Kouvolaan ja pian sen jälkeen numerot 1310-1314 Pieksämäelle. 1315-1319 jäivät edelleen Riihimäelle. Alkuvuodesta 1962 siirrettiin Kouvolasta 1305-1309 Pieksämäelle, jolloin Pieksämäellä oli 10, Kouvolassa 5 ja Riihimäellä 5 Tr2-veturia. Kouvolan ja Pieksämäen Tr2-veturit palautettiin Riihimäelle 1960-luvun puolivälissä mutta tämä ei ollut enää kovin merkittävää, koska vetureiden käyttöastetta oli pudotettu jo paljon. Lähinnä kai kysymys oli siitä, että Riihimäki käytti loppuun ne yksilöt, joilla oli vielä kattila-aikaa jäljellä. | ||||
![]() |
02.06.2023 22:07 | Petri Nummijoki | ||
Jaha. Ilmeisesti 8 ja 2 ovat sitten painoon mennessä vaihtaneet paikkoja keskenään? | ||||
![]() |
02.06.2023 19:42 | Petri Nummijoki | ||
Tuli varmaankin pari pientä kirjoitusvirhettä eli ajo tehtiin 28.2.1964 ja aikaa kului 1 h 48 min. | ||||
![]() |
29.05.2023 10:12 | Petri Nummijoki | ||
Hyvähän sitä on varautua isompaankin miehistöön, kuten tässä: https://www.vaunut.org/kuva/110614. | ||||
![]() |
29.05.2023 07:46 | Petri Nummijoki | ||
Mielestäni joidenkin Dv12-vetureiden kyljessä on näkynyt viime vuosina merkintää jopa 71 tonnin painosta. | ||||
![]() |
29.05.2023 06:44 | Petri Nummijoki | ||
Sv12-veturin vetovoima ei kuitenkaan ole 27 tonnia liikkeelle lähdettäessä vaan 20 tonnin pintaan eli on Vr12 voimakkaampi. Olennainen ero on vielä siinä, että Vr12-veturilla voi V-vaihteella ajaa nopeudesta riippumatta täydellä teholla ilman vaihteistoöljyn kuumenemisen riskiä (kestotehoraja 0 km/h) mutta Dv12-veturissa kestotehoraja on T-vaihteella muistaakseni 17 km/h 25- ja 27-sarjan vetureilla ja 12 km/h 26-sarjan vetureilla sekä numerolla 2501. | ||||
![]() |
27.05.2023 23:50 | Petri Nummijoki | ||
Taitaa unohtamisen riski olla aika suuri tämmöisellä liikennepaikalla, jossa junat eivät yleensä tee matkustajapysähdystä mutta sitten joku juna tekeekin. Itsekin kokenut joskus tilanteen, että pysähdysjuna otettiin läpikulkuraiteelle, jossa ei ollut laituria. Sillä kertaa raidetta ei vaihdettu vaan matkustajat poistuivat sepelille. Tosin tästä on joku 20-25 vuotta aikaa, jolloin ehkä vaatimukset radalla kulkemisen välttämisestä ja laitureiden tasosta eivät olleet niin tiukat. | ||||
![]() |
27.05.2023 20:26 | Petri Nummijoki | ||
Olisiko 1005 päässyt juhannusruuhkassa peräti lisäpikajunan vetoon? Päivittäinen pikajunaliikenne Pasilan Hr1-vetureilla oli päättynyt jo edellisenä kesänä. | ||||
![]() |
25.05.2023 00:41 | Petri Nummijoki | ||
Pääsiäinen on tainnut olla jo viikkoa aikaisemmin mutta kyllähän noinkin pitkä kokonaan puuvaunuista koostuva juna lisäjunalta näyttää. Tässä kuvassa ei varmaankaan olla enää Helsinkiin päin menossa vaan saattona Ilmalaan. | ||||
![]() |
23.05.2023 13:01 | Petri Nummijoki | ||
Saksalla oli tosiaan noita nopeaan ajoon tarkoitettuja vetureita, joissa tuskin kokonaistaloudellisuuden tavoittelu on ollut tärkeänä suunnittelukriteerinä. Koska ne olivat kuitenkin lukumäärältään marginaalissa niin katsoisin, ettei tämä päälinjaa muuta. Kokonaistaloudellisuuden näkökulmasta suunniteltuja voisivat olla sotavetureiden lisäksi esim. 01, 03, 41 tai 50. | ||||
![]() |
22.05.2023 13:32 | Petri Nummijoki | ||
Saksalaiset 20- ja 30-luvun höyryveturit lienee optimoitu kokonaistaloudellisuuden näkökulmasta eivätkä suorituskyky edellä mutta en tiedä edustivatko amerikkalaiset höyryveturit tässä ajattelutavassa huippua? Joku Ranskaan toimitettu 141R saattoi edustaakin mutta varmaan useimmille tulee amerikkalaisista 1900-luvun höyryvetureista ensimmäisenä mieleen jättiläiskokoiset nivelveturit. Suomessa Tr2 oli varmasti valtava parannus 1940-luvun lopulla, kun rinnalla jopa Tr1:llä jouduttiin ajamaan halkopoltolla. Tämä saattaa vaikuttaa Tr2-vetureiden hyvään maineeseen Riihimäellä. Käsittääkseni Tr1 oli kuitenkin myöhempinä aikoina Tr2:ta suositumpi ja niillä ajettiin enemmän. Tietysti jotain hyvää Tr2:ssa on täytynyt olla, kun niitä rakennettiin paljon ja Neuvostoliitto teki siitä omia versioitaan. |
||||
![]() |
22.05.2023 09:08 | Petri Nummijoki | ||
Tr2-vetureita on ollut 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alkupuolella Helsinkiin sijoitettunakin https://vaunut.org/kuva/44459 mutta varmaankaan Rainer ei hakenut noin varhaista ajankohtaa? Sen jälkeenkin niillä ajettiin Helsinkiin Riihimäeltä käsin. Säännölliseksi katsottavat Helsingissä käynnit lienee lopetettu vuoden 1960 kuluessa, koska Tr2-vetureiden sijoittelun painopiste siirtyi vuosina 1959-1960 Kouvolan ja Pieksämäen varikoille aina 1960-luvun puoliväliin asti. Riihimäelle jäi 1960-luvun alkupuoliskon ajaksi vain viisi veturia (1315-1319). Satunnaisia Helsingissä käyntejä on silti ollut vuoden 1960 jälkeenkin. Ilmeisesti ainakin vielä talviliikenteen 1966 aikaan Tr2-vetureilla on käyty Helsingissä lisätavarajunissa. | ||||
![]() |
21.05.2023 23:22 | Petri Nummijoki | ||
Varmasti vaikuttava näky oltaessa radan varressa katsomassa mutta en tiedä onko "hieno" oikea sana kuvaamaan Tr2-veturia? Esim. Hr1 ja Tr1 tai oikeastaan Suomessa valmistetut höyryveturit kautta linjan vaikuttavat ainakin omaan silmääni paljon viimeistellymmän oloisilta mitä tämä. | ||||
![]() |
19.05.2023 11:06 | Petri Nummijoki | ||
Varmaankin ilmoitetut teholukemat ovat saavutettavissa, jos ajonopeus on sen verran suuri, että niihin ylletään pienemmilläkin virta-arvoilla. Mutta virtojen osalta ilmeisesti tosiaan 825-875 A vastaa maksimia, jota voidaan ylläpitää pidempiäkin aikoja yhtäjaksoisesti. Ylivirtareleiden pitäisi kai toimia 1450 A:n kohdalla ja se vastaisi sn140-välityksellä varustetuissa vetureissa 280 kN:n vetovoimaa, joka tavallisesti ilmoitetaan Sr1:n suurimmaksi vetovoimaksi. Tuon on kuitenkin Kimmokin maininnut jossain keskustelussa, että käytännössä ylivirtareleiden rajoittama maksimi on 1200 A. Olikohan näin alun perinkin vai onko ylivirtareleiden toimintaa muutettu (mahdollisesti jossain 1990-luvun alkupuolella), kun ajomoottoripaloista alkoi muodostua isompikin ongelma junapainojen kasvun myötä? | ||||
![]() |
17.05.2023 22:26 | Petri Nummijoki | ||
Valmet 15 ja 20 vetivät molemmat vain yksisiipistä auraa. Valmet 15 oli varustettu mekaanisella käsikäyttöisellä nostolaitteella. Valmet 20:een sai lisävarusteena jo hydraulisenkin nostolaitteen mutta vakiona oli siinäkin mekaaninen nostolaite. Nämä Valmetin varhaiset mallit Valmet 33 mukaan luettuna eivät saaneet ainakaan Vakolan testeissä kovin mairittelevia arvosanoja. Käyttöominaisuudet olivat ehkä kelvollisella tasolla mutta kestävyys jätti paljon toivomisen varaa. Länsitraktoreiden tuontisäännöstelyn vallitessa näitä tietysti ostettiin silti ja säännöstelyn päättymisen yhteydessä syksyllä 1957 toteutettu suurdevalvaatio teki Valmetista vastaavasti hinnaltaan kilpailukykyisen. Lienee kuitenkin aika lähellä totuutta, että laatutraktoreiden kisaan Valmet ilmoittautui vasta vuoden 1960 lopulla markkinoille tulleella 361 D-mallilla. | ||||
![]() |
15.05.2023 16:42 | Petri Nummijoki | ||
Messerschmitt Bf109 oli epäilemättä valtava parannus Suomen aikaisempiin hävittäjäkoneisiin verrattuna mutta 1943-1944 oli Neuvostoliiton ilmavoimillakin konekanta eri tasolla, kuin talvisodassa tai jatkosodan alussa. En siinä mielessä näkisi, että Suomella oli Messerschmitt Bf109-koneiden kanssakaan laadullinen etu vastustajaan nähden koneiden puolesta. Käytännössä etu saattoi olla sitä kautta, että neuvostolentäjien taitotaso oli ilmeisesti hyvin kirjava. | ||||
![]() |
15.05.2023 10:05 | Petri Nummijoki | ||
Toiseen maailmansotaan verrattuna pitää muistaa, ettei Suomella ollut laadullista etua vastustajaan nähden, kuin korkeintaan jatkosodan alussa Brewstereiden ansiosta. Hornettien tilaamisesta (1992) lähtien kaiketi ideana on ollut, että Suomen konekanta pyrittäisiin pitämään laadullisesti kilpailukykyisenä mahdollista uhkaa vastaan. | ||||
![]() |
15.05.2023 09:52 | Petri Nummijoki | ||
Ukrainassahan Venäjä ei ole saavuttanut ilmaherruutta ja kaiketi Suomen hävittäjäilmavoimat ovat nykyiselläänkin Urkainan vastaavia vahvemmat ja vahvistuvat vuosikymmenen loppuun mennessä vielä huomattavasti. Ilmatorjuntaa Ukrainalla lienee enemmän mutta on se myös pinta-alaltaan suurempi maa ja Suomessakin lienee useampi hanke menossa ilmatorjunnan vahvistamiseksi. | ||||
![]() |
12.05.2023 22:58 | Petri Nummijoki | ||
Mutta eikös Dr15-veturissa ajomoottorit muutettu myös vierasherätteisiksi? Kysymys ei siis liene pelkästään suuremmasta tehosta vaan oletettavasti säätöarvojakin muutettiin alkuperäisestä. | ||||
![]() |
11.05.2023 21:36 | Petri Nummijoki | ||
Joskus itse törmännyt kanssa tuohon, että kuljettaja on vaikuttanut kiihdyttävän kuvaajan nähdessään. Kauniisti ajateltu mutta ainakaan henkilökohtaisesti en tavoittele kömyä vaan mahdollisimman aito tilanne on paras. | ||||
![]() |
10.05.2023 14:20 | Petri Nummijoki | ||
Toisaalta tämähän muutettiin leveäraiteiseksi vasta 1954 paikkeilla, joten rata oli tässä muodossaan vasta reilut 10 vuotta vanha. | ||||
![]() |
10.05.2023 13:19 | Petri Nummijoki | ||
Tuosta Jorma kirjoitti tarkemmin kuvan https://www.vaunut.org/kuva/16969 yhteydessä. | ||||
![]() |
09.05.2023 21:46 | Petri Nummijoki | ||
1980-lukukaan ei ehkä anna täyttä kuvaa ainakaan enää vuosikymmenen jälkipuoliskon osalta, koska luokkakorjaukset oli lopetettu ja jäähdyttäjissä saattoi olla jo kennoja tukossa. | ||||
![]() |
09.05.2023 16:10 | Petri Nummijoki | ||
Löytyi kyseinen kuvakin https://vaunut.org/kuva/94575 eli 2014 asti oli 2216:n vesikiertoa rajoitettu. | ||||
![]() |
09.05.2023 16:02 | Petri Nummijoki | ||
Mutta eikös 2216 ollut pitkään museoliikenteessä talviajan jäähdyttäjäsäädöillä eli siinä vesikiertoa oli rajoitettu normaaliin verrattuna? Täällä taisi olla kuva huollosta, jossa rajoitin poistettiin. Tuo kesän 2012 ajo ei siis välttämättä kerro mitään aktiivikäytön aikaisesta tilanteesta. | ||||
![]() |
09.05.2023 10:20 | Petri Nummijoki | ||
Hr12/Dr12 oli varmaan aika käyttökelpoinen melkein heti tuotantolinjalta tultuaan. Hr12 liikkui ensimmäisen kerran omin konein 18.3.1959 ja kaksi ensimmäistä yksilöä saatiin aktiivikäyttöön juhannuksen aikoihin samana vuonna eli vain kolme kuukautta myöhemmin. Niillä pystyttiin heti ajamaan 20000-30000 km kuukaudessa. Elokuussa 1959, kun ensimmäistä kertaa kolme Hr12-veturia oli käytettävissä kokonaisen kuukauden, oli näiden keskimääräinen ajomatka yli 27000 km/veturi eli enemmän, kuin yksi edestakainen Helsinki-Seinäjoki-reissu vuorokaudessa Haapamäen kautta koko kuukauden ajan. Kovin montaa rokulipäivää ei veturia kohden voinut olla, jotta tämmöisiin ajomääriin yllettiin sen ajan aikataulurakenteella. Olihan niissäkin omat alkuvaikeutensa. Merkittävimpänä varmaan, että jäähdyttäjän kapasiteetti osoittautui hellesäillä alimittaiseksi ja jäähdyttäjän lämpötilavahtien toiminta epätarkoituksenmukaiseksi mutta kovin suuresta asiasta siinäkään ei voinut olla kysymys, koska näihin liittyvät korjaukset saatiin jo neljäntenä valmistuneeseen veturiin (2203) tehtyä uutena ja kolmeen vanhimpaan veturiin ensimmäisen käyttövuoden aikana takuukorjauksissa. |
||||
![]() |
08.05.2023 10:22 | Petri Nummijoki | ||
Tämä taisi olla sitä aikaa, kun Lättähatuissa jo suositeltiin ajamaan "hiljaisesta" päästä mutta ehkä uusien tapojen juurtuminen otti aikansa. Vai olisiko päivä ollut sen verran kylmä, että moottoripäästä ajamista olisi suosittu ohjaamon lämmityksen vuoksi? | ||||
![]() |
07.05.2023 19:39 | Petri Nummijoki | ||
Oliko erityisiä tuhkanpoistojunia kulussa ja jos niin kuinkahan usein? Toimittiinko tällä tavalla vielä 1960-luvun jälkipuoliskollakin tai peräti 1970-luvulla vai olisiko homma hoidettu siihen aikaan jo kuorma-autoilla? | ||||
![]() |
06.05.2023 21:54 | Petri Nummijoki | ||
Eiköhän Itsenäisessä Suomessa asiat ole jokaisella vuosikymmenellä menneet keskimäärin parempaan suuntaan pois lukien noin vuodet 1939-1949. Vaikka esim. 1990-luvun alkupuolella oli syvä lama niin siitä myös noustiin vuosikymmenen lopulla aika nopeaa vauhtia ja ulkopoliittisesti kyseinen vuosikymmen oli vapaampi, kuin varmasti mikään sitä ennen koettu. 2020-luku ei ole alkanut kovin hyvin mutta sitähän ei vielä tiedä, miltä tämä vuosikymmen näyttää jälkikäteen katsottuna. | ||||
![]() |
06.05.2023 11:43 | Petri Nummijoki | ||
Kuljettajalle olisi pitänyt saada välitettyä sana, että nyt on hyvä hetki kokeilla, kuinka lujaa pääsee Alsthomilla. | ||||
![]() |
05.05.2023 19:45 | Petri Nummijoki | ||
Esa meinasi, että Dm12-vaunulla matkustettaessa perille tulon tietää vain kuulutuksesta. Entisinä aikoina ei junissa ollut edes kuulutuslaitteita, joten Vilppulassakin saattoi sattua sillä tavoin, kuin kirjoitin kuvan https://vaunut.org/kuva/124457 kommentissa. | ||||
![]() |
02.05.2023 11:15 | Petri Nummijoki | ||
Jos tiedustelukoneena tarkoitetaan Fokker D.XXI-tyyppiä niin pärjäsihän se talvisodassa hävittäjänä aika hyvin Neuvostoliiton silloisia konetyyppejä vastaan, joten luulisi senkin olleen tiedustelukoneena huomattava parannus verrattuna vaikka Fokker C.X- tai Gloster Gladiator-koneisiin. | ||||
![]() |
01.05.2023 22:06 | Petri Nummijoki | ||
Brewster ei ollut vielä talvisodan aikaan huonomaineinen vaan vasta sitten, kun sitä käytettiin japanilaisia vastaan. Sen sijaan Suomeen toimitetut koneet olivat sarjan alkupäätä, jossa ei ollut yhtä tehokasta moottoria ja hyvää panssarointia, kuin Yhdysvaltojen sittemmin käyttöön ottamissa ja koneet myytiin Suomeen vanhentuneena materiaalina. Koska Suomen kokemusten perusteella kone oli erinomainen ja Yhdysvaltojen kokemusten perusteella kehno niin tämä on aiheuttanut pohdintoja, tekivätkö parannukset koneesta jotenkin kömpelömmän ja Suomeen toimitetut yksilöt olisivat sittenkin olleet parempia. Tosin epäilemättä myös Japanin ilmavoimien laatutaso oli parempi kuin Neuvostoliiton ilmavoimien. |