|
|
01.07.2011 23:32 | Petri Nummijoki | ||
| Helsingissähän oli matalat laiturit kesään 1994 saakka eli muutamaa kuukautta vaille koko sen ajan, joka Dr13-vetureilla säännöllisesti Helsinkiin ajettiin. Ei siis ollut edes vaikeaa tuo penkan kautta laiturille kiertäminen. | ||||
|
|
01.07.2011 10:51 | Petri Nummijoki | ||
| Suurin syy lienee junien pituuksien kasvu, jonka vuoksi ne eivät moisiin laitureihin mahtuisi. Tai viime vuosina junat ovat taas lyhentyneet Pendolinon ja IC2:n myötä mutta välillä junat ehtivät olla muutaman vuosikymmenen ajan huomattavan pitkiä verratuna aikaan, jolloin tuon kaltaiset laiturit on suunniteltu. | ||||
|
|
30.06.2011 12:05 | Petri Nummijoki | ||
| Rantaradalla taisivat postivaunut kulkea tuohon aikaan junissa H33/34 ja P31/30. Ensin mainittu juna ajettiin Lättähatuilla, joten siinä postivaununa ei ollut Po vaan Lätän postiliitevaunu. Mutta missä junissa Rantaradan postivaunut kulkivat ennen vuotta 1961? Aamun postivaunu arvatenkin (silloin Hv- tai Dm4-vetoisessa) H33/34:ssa mutta illalla Turusta lähtevä postivaunu siirrettiin Postivaunun matkakassa-kirjan mukaan pikajunaan vasta maaliskuun puolivälissä 1961. Eljas on kertonut, että Hr11-vetureiden käyttö aloitettiin Helsingin ja Turun välillä P29/30:ssä maaliskuun puolivälissä 1961, joten näillä muutoksilla lienee selvä yhteys. | ||||
|
|
27.06.2011 09:49 | Petri Nummijoki | ||
| Sr1-parille on usein sallittu 4500 tonnin juna tilanteessa, jossa yhden veturin maksimi on 2000 t tai kolmelle Dv12-veturille 4000 t, vaikka yhden veturin painoraja olisi 1200 t. Syy ei kyllä ole koskaan selvinnyt. Ilmeisesti junan kulkuvastukset eivät lisäänny samassa suhteessa junapainon kanssa vaan maltillisemmin? Vai lieneekö selityksenä, että pidemmässä junassa kaikki vaunut eivät osu samanaikaisesti nousun tai kaarteen jyrkimpään kohtaan? | ||||
|
|
27.06.2011 09:35 | Petri Nummijoki | ||
| Kolmen mittarin ajopöytiä oli alun perin Dm7-vaunuissakin numeroon 4111 asti. Olisiko liian rohkeaa tehdä tulkinta, että vaaleapohjaisia mittareita käytettiin nimenomaan kolmen mittarin ajopöydissä? | ||||
|
|
17.06.2011 12:00 | Petri Nummijoki | ||
| Kuvausvuosi lienee kuitenkin myöhempi kuin 1965, koska ensimmäiset Sr12-veturit tulivat vakikiertoihin vasta juhannuksen aikoihin 1965. Junan H16 vetovoimasta on keskusteltu mm. kuvan https://vaunut.org/kuva/58835 yhteydessä. | ||||
|
|
01.06.2011 22:06 | Petri Nummijoki | ||
| Kiitos kokoonpanotiedoista. P31/32 ja P11/12 esiintynevät muita pikajunia useammin 60-luvun kuvissa (jälkimmäinen varmaan osaksi myöhäisen höyryvetonsa johdosta), joten ehkä tämä vääristää kokonaiskuvaa. | ||||
|
|
01.06.2011 17:17 | Petri Nummijoki | ||
| Tässä P12, jossa 1. luokka sijaitsee vasta seitsemännessä vaunussa Helsingistä päin katsottuna https://vaunut.org/kuva/57021. Kuva on tosin 70-luvulta mutta kymmenisen vuotta aikaisemminkin näyttäisi olleen sama tilanne. | ||||
|
|
01.06.2011 17:04 | Petri Nummijoki | ||
| Onko tosiaan noin, että 10-15 vuotta ennen tätä kuvaa (eli 60-luvulla) oli 1. luokka säännönmukaisesti Helsingin puoleisessa päässä? 80- ja 90-luvuilla oli 1. luokka (ja ravintola) Helsingistä lähdettäessä yleensä loppupäässä mutta vanhoista kuvista olen päätellyt, että 60-luvulla ja sitä varhaisemmalla ajalla näin ei välttämättä ollutkaan. Monissa kuvissa esim. P31:stä on 1. luokka ja ravintola veturin puoleisessa päässä kuten tässä: https://vaunut.org/kuva/32042. Tai tuossa kuvassa kahvila on (kai) junan keskellä, kun vaunuja on vain 5 mutta pidemmissä P31:n kokoonpanoissa 2. luokan vaunuja lisättiin junan perään. Myös P11:sta on vanhoja kuvia, joissa sama tilanne ja P1:stä 50-luvun lopulta kuivia, joissa ainakin ravintola oli lähes veturissa kiinni. | ||||
|
|
31.05.2011 16:24 | Petri Nummijoki | ||
| Ei välttämättä koske juuri Jämsänkoski-Jyväskylä-rataa mutta usein on ollut niin, että ratatyöt ovat vielä kesken siinä vaiheessa, kun rata valmistuu läpiajettavaan kuntoon. Esim. junakohtauksien järjestäminen ei vielä onnistu ratapihojen keskeneräisyyden vuoksi tai sallittu ajonopeus on paikoitellen erittäin alhainen. Ja keskeneräisellä radalla täytyy liikennettä rajoittaa jo senkin vuoksi, että ratatöiden tekemiseen jää junien välillä riittävästi aikaa. | ||||
|
|
19.05.2011 12:05 | Petri Nummijoki | ||
| 1959 suoritetulla koeajolla Hr12 kulutti yliraskaalla 1462 t painavalla 138-akselisella tavarajunalla 675 l välillä Riihimäki-Kouvola. Matkaa kertyi 124 km ja ajoaika oli 2 h 37 min. Keskinopeudeksi pysähdyksestä pysähdykseen tuli 47,5 km/h. Kouvolasta Pieksämäelle ajettaessa oli 1299 t painavalla 100-akselisella junalla kulutus 830 l. Matka oli 186 km, ajoaika 3 h 42 min 30 sek ja keskinopeus pysähdyksestä pysähdykseen 50,0 km/h. Tästä voi laskea, että Hr12 kulutti 1300-1500 t painavilla tavarajunilla 100 km:n matkalla noin 450-550 l. Kysymys tosin koski Hr13-veturia mutta ilmoitettu ominaiskulutus on MAN:in ja MGO:n osalta melkein sama, joten eiköhän Hr13 jokseenkin saman verran vie kuin Hr12, jos ajonopeus ja -tapa ovat yhdenmukaiset. Tosin suuritehoisemmalla veturilla lienee helpompaa ajaa epätaloudellisesti. | ||||
|
|
19.05.2011 11:54 | Petri Nummijoki | ||
| Dr13-veturin päämoottorin teho on 1400 hv eli kokonaisteho 2800 hv. Dv12-veturissa teho on sen sijaan 1360 hv. Sama moottori se on mutta voimansiirto ottaa Dv12-veturissa tehoa vastaan 1300 hv ja apulaitteet kuluttavat 60 hv, joten yli 1360 hv:n teholle ei ole Dv12-veturissa tarvetta. | ||||
|
|
16.05.2011 12:20 | Petri Nummijoki | ||
| Ei taida jäänmurtajien tarve aivan heti loppua, kun nyt on nähty kaksi peräkkäistä talvea (2010 ja 2011), jolloin jäänmurtokapasiteetti loppui kesken. | ||||
|
|
09.05.2011 11:56 | Petri Nummijoki | ||
| Eiköhän Hr1:n esikuvina olleet saksalaisten sarjat 01 ja 03. Luultavasti 01 enemmän, vaikka 03 on kokonsa puolesta lähempänä. P8 tuskin oli Hr1:lle esikuva. Epäsuorasti se voi sitä olla, jos 01:n suunnittelussa on haettu vaikutteita P8:sta. | ||||
|
|
09.05.2011 10:34 | Petri Nummijoki | ||
| Ei siitä ollut kysymyskään, että vauhtia otettaisiin hinnalla millä hyvänsä vaan sitä piti ohjeen mukaan ottaa edellisestä alamäestä tai jos se ei ollut mahdollista niin sitten kiihdyttämällä teholla, jonka veturi voi tuottaa ilman työpaineen ja vedenpinnan korkeuden alentumista. On tietysti niitäkin liikennepaikkoja, joissa nousu alkaa heti liikennepaikan jälkeen eikä merkittävä vauhdinotto ollut mahdollista mutta arvatenkin korkeimmat junapainot sallittiin juuri tästä syystä vain kuljettajan suostumuksella. | ||||
|
|
06.05.2011 11:10 | Petri Nummijoki | ||
| Höyryveturit (ainakin Suomessa) pyrittiin rakentamaan niin, että veturin teho ja hyötysuhde olivat suurimmillaan, kun nopeus oli noin 80-90 % veturin suurimmasta sallitusta. Kuvittelisin, että ylämäkeenkin kannattaa pyrkiä saapumaan nopeudella, joka olisi näissä lukemissa, jotta edes osa noususta on mahdollista ajaa nopeudella, jolla veturi toimii parhaiten. | ||||
|
|
05.05.2011 23:38 | Petri Nummijoki | ||
| Minä en käytännöstä mitään tiedä mutta Mikko Ivalon mukaan juna saadaan taloudellisimmin nostettua mäen päälle, kun se tehdään vauhtia hyväksi käyttäen ja ajetaan mahdollisimman pienellä täytöksellä. Toisaalta tehon tarve ei ylämäkeen tultaessa kasva välttämättä lainkaan, jos on otettu vauhtia ja nopeuden voidaan siksi antaa hidastua. Tehon tarve kasvaa vain silloin, jos halutaan nousta mäki pitämällä junan nopeus vakiona. | ||||
|
|
04.05.2011 17:43 | Petri Nummijoki | ||
| Pr1- ja Vr3-vetureihin liittyy vielä sellainen mielenkiintoinen yksityiskohta, että niiden kitkapaino on suhteellisen suuri ja junapainotkin arvatenkin tästä syystä melko korkeat mutta sen sijaan höyrykoneen laskennallinen vetovoima on sangen alhainen. Pr1:llä se oli 10300 kp eli noin 101 kN ja Vr3:lla 12970 kp eli noin 127 kN. Esim. Pr1:n 101 kN riittäisi nostamaan 10‰ nousuta noin 810 t painavan junan. Mitenkähän 1130 t on oikeasti kulkenut, jos ylämäkeen ei ole saatu otettua vauhtia? | ||||
|
|
04.05.2011 17:24 | Petri Nummijoki | ||
| Suomalaisten höyryvetureiden junapainot määriteltiin eräitä poikkeuksia lukuunottamatta (mm. Tr2) siten, että veturille oli perusjunapaino, joka esim. Vr3:lla oli 10‰ nousussa 1140 t ja Pr1:llä 870 t. Muut junapainot saatiin näistä peruspainoista suoraan tietyllä luvulla kertomalla. 50- ja 60-luvuilla noudatetuissa junapainotaulukoissa ns. kesäjunapainot olivat 10 % peruspainoja suuremmat eli Vr3:n kohdalla 1140 t * 1,1 = 1255 t ja Pr1:llä 870 t * 1,1 = 960 t. Kuljettajan suostumus oli 30 % yli peruspainon eli Vr3:lla 1140 t * 1,3 = 1480 t, joskin junapainotaulukoissa lukee 1300 t, koska se oli suurin Jt:n sallima junapaino. Pr1:lle sallittiin kuljettajan suostumuksella 870 t * 1,3 = 1130 t. 21.9.1936 määrätyt junapainot 1370 t O1:lle ja 1045 N1:lle ovat selvästikin 20 % peruspainoja suuremmat. Niiden käyttö mitä ilmeisimmin jäi hyvin tilapäiseksi, koska ainakaan missään sodan jälkeisissä junapainotaulukoissa tai aikataulussa en muista tuollaisia lukemia tulleen vastaan. | ||||
|
|
02.05.2011 12:33 | Petri Nummijoki | ||
| Lainaus on aikataulukirjan A-osan taulukossa I olevasta erikoismääräyksestä. Tällä perusteella voisi tulkita, että Inkeroinen-Hillo -välillä käytettiin taulukkoa I (10 ‰), koska sen yhteyteen moinen ehto on kirjoitettu. VR:n historiikki olisi siis oikeassa. Rataosalla noudatettava junapainotaulukko taidettiin kertoa aikataulukirjan B-osassa, josta minulla ei ole ko. rataosalta yhtäkään esimerkkiä käytettävissäni. Silti haastateltu kuljettaja voi olla oikeassa sanoessaan, ettei Tr1:llä yleisesti vedetty Hilloon yli 1000 tonnin junia. Muistinvaraisesti rautatiehallituksen vuosikertomuksessa on noin 1966 paikkeilla maininta, että Kouvolasta Kotkaan ja Haminaan kulkevien tavarajunien aikatauluja päätettiin hidastaa, jotta niissä olisi mahdollista käyttää myös Tr1-sarjan vetureita. Voi siis olla, että aikataulun mukaisen nopeuden ylläpitämiseksi Tr1:llä ei Haminan radalla 1300 tonnia suosittu, vaikka junapainotaulukko sen salli. | ||||
|
|
01.05.2011 18:18 | Petri Nummijoki | ||
| H15:sta takana lienee lähdössä Dm4-vetoinen MP14 Helsinkiin. | ||||
|
|
01.05.2011 17:53 | Petri Nummijoki | ||
| Junapainot ovat tosiaan vaihdelleet vuosien mittaan mutta minä tarkoitin Tr1-vetureiden loppuaikojen junapainoja 60- ja 70-luvuilla, koska silloin junapainot olivat suurimmillaan. Siis olivat suurimmillaan nimenomaan Kotkan ja Haminan radoilla. Monella muulla radalla Tr1-vetureilla käytettiin loppuaikoina samoja aikatauluja ja junapainoja Sv12/Sr12-vetureiden kanssa, jolloin tavanomainen painoraja oli 940-960 t. Kotkan ja Haminan radoista oli aikataulukirjan A-osassa 60- ja 70-luvuilla maininta: "Rataosalla Kv-Kta, Ikr-Hi ja Vna-Kv, Kotkan, Hillon ja Kouvolan suuntaan kulkevien junien junapaino 46-48 km/h tai sitä pienempää perusnopeutta käytettäessä on Tr1 vetureilla kaikissa olosuhteissa 1300 t." | ||||
|
|
22.04.2011 13:51 | Petri Nummijoki | ||
| Hr13 koeajettiin Ranskassa tosiaan ranskalaisesta sähköveturista lainatuilla teleillä ja veturit omat telit pääsivät tositoimiin vasta Suomessa. | ||||
|
|
15.04.2011 13:44 | Petri Nummijoki | ||
| 1546 kW eli 2100 hv lienee mitattu öljypolttoiselle veturille tai sitten sillä tarkoitetaan suurinta höyrykoneen tehoa, jossa ei edellytetä kattilan työpaineen ja vedenpinnan korkeuden pysymistä vakiona. Saksalaiselle 01-sarjan pikajunaveturille ilmoitetaan 2240 hv:n teho sylintereistä mitattuna eli noin 1900 hv vetopyörillä ja siinä kattilan tulipinta on noin 18 % ja tulistin noin 34 % suurempi kuin Tr2:lla sekä myös kattilan työpaine selvästi korkeampi. Siten 2100 hv Tr2:lle vaikuttaisi olevan aivan eri periaatteella mitattu tai laskettu. | ||||
|
|
15.04.2011 13:33 | Petri Nummijoki | ||
| Kuljettajalla oli oikeus kieltäytyä ylimääräisestä junapainosta mutta pyydettäessä hänen oli annettava tähän kirjallinen perustelu. Kuljettajan suostumuksella -junapainot annettiin vain pienimmille perusnopeuksille (alle 40 km/h). Tästä päätellen ko. junapainot oli tarkoitettu lähinnä paikallisille jakelujunille, joiden junapainoja ei ollut perusteltua määritellä kaavamaisesti tietyn promillerajan mukaan. Toisaalta tietyillä maastoltaan edullisilla radoilla oli erikoismääräyksiä junapainoista. Esim. Tr1:lle sallittiin Kouvolasta Kotkaan ja Haminaan "alamäen suuntaan" ajettaessa 1300 tonnin junapaino ilman kuljettajan suostumustakin. Mutta totta tietysti on, ettei valmiiksi koottua junarunkoa voida kaikissa tapauksissa vähällä vaivalla keventää. Näissä tilanteissa kuljettajalle ilmoitetuista junapainoista ja akseliluvuista on saatettu tarvittaessa "unohtaa" pari vaunua. | ||||
|
|
08.04.2011 15:56 | Petri Nummijoki | ||
| Porin liikenteestä keskusteltu täällä: https://vaunut.org/kuva/60242. | ||||
|
|
22.03.2011 09:06 | Petri Nummijoki | ||
| Saattaisiko tässä hämätä se, että P31 muuttui kesäaikataulukauden 1961 alkaessa lähtemään Helsingistä klo. 15.20 kun aikaisemmin se oli lähtenyt klo. 14.55? Hr12 vetoinen (pitkä) P61 Tampereelle ja edelleen Rovaniemelle lähti sen sijaan koko ajan klo. 15.05. Eli vielä keväällä 1961 lähti P61 Turun junan P31 perään mutta kesästä alkaen P31 lähti P61:n perään. | ||||
|
|
19.03.2011 23:50 | Petri Nummijoki | ||
| Hr12-veturissa 2205 on ollut 60-luvulla jonkin aikaa saman tyyppinen "lumiaura", kuin uudemmissa Lättähatuissa. Aiheesta on keskusteltu mm. kuvan https://vaunut.org/kuva/65334 yhteydessä. Ensimmäisissä Ukko-Pekoissakin oli alun perin pelkät sarviraudat mutta niihin vaihdettiin myöhemmin ko. reikälevy. Se ei ilmeisesti ollut kuitenkaan kovin onnistunut malli eikä tullut laajempaan käyttöön VR:n vetureissa. | ||||
|
|
16.03.2011 22:59 | Petri Nummijoki | ||
| Muuten jos P30:ssä oli sunnuntaisin Hr11+Dm4 niin palasivatko molemmat takaisin Turkuun maanantain P29:ssä? Jos vain toinen palasi P29:ssä niin kumpi? | ||||
|
|
16.03.2011 14:35 | Petri Nummijoki | ||
| Käsittääkseni P31/32 muuttui kyllä dieselvetoiseksi samana päivänä (2.5.1961), kun siihen tuli teräsvaunuja mutta ei Hr12-vedolle vaan Hr11- ja Dm4-vetoiseksi, kuten Eljas edellä kertoo. Nämä sitten korvattiin Hr12-veturilla seuraavana keväänä. | ||||
|
|
14.03.2011 20:28 | Petri Nummijoki | ||
| Tasamaalla Vr3:lle sallittiin 1600 tonnin junapaino, joka on enemmän, kuin esim. Tr1:n 1470 tonnia mutta vähemmän kuin Vr11-vetureille sallittu 1620 tonnia tai Vv15- ja Vv16-vetureiden 1740 tonnia. Nämä luvut oletettavasti vastaavat melko tarkkaan ko. vetureiden kitkavoimaa. | ||||
|
|
14.03.2011 12:42 | Petri Nummijoki | ||
| Käsittääkseni Aalto perusteli Nohab-vetureiden hankintaa Hr12-vetureita lyhyemmillä toimitusajoilla. Sitten kun Hr12-vetureiden tuotanto saatiin kunnolla käyntiin eikä tämä ollut enää pätevä peruste, siirtyi hän kannattamaan Hr12-veturia tehokkaampien ja kevyempien vetureiden hankkimista. Vaikuttaa periaatteelliselta pyrkimykseltä saada ulkomailla rakennettuja vetureita mutta varmasti taustalla oli aitoakin huolta rautatielaitoksen tilasta. | ||||
|
|
14.03.2011 11:51 | Petri Nummijoki | ||
| Sitten sen täytyi olla Vr11. Vr3-veturit olivat poistuneet Helsingistä ennen kuin sinne tuli Vv15-vetureita. Vv16-vetureita ei ollut siihen aikaan edes olemassa. | ||||
|
|
14.03.2011 11:45 | Petri Nummijoki | ||
| Olisi varmaan pärjännyt hienosti Co'Co' -versiona. Aaltoa ei voida näiden hankkimatta jättämisestä syyttää, koska hän nimenomaan oli Nohab-vetureiden puolestapuhuja. Mutta Aalto törmäsi tässä yhteydessä liian kovaan poliittiseen vastarintaan. Vasta Hr13-vetureiden kaupan hän sai ajettua läpi. Kenties Aalto vaihtoi Nohabin Hr13-veturiin, koska se erosi ominaisuuksiltaan enemmän Hr12-veturista ja oli siinä suhteessa helpommin perusteltavissa, miksi Hr12-vetureiden tilaukset kannatti vaihtaa toiseen tyyppiin. | ||||
|
|
14.03.2011 11:29 | Petri Nummijoki | ||
| Se on ymmärrettävää, etteivät vanhemmat kuljettajat pyrkineet diesel-kursseille. Osaltaan tähän saattoi vaikuttaa muutoksen pelko mutta myös se, että vanhemmat kuljettajat olivat päässeet parhaisiin vuoroihin eivätkä joutuneet kohtamaan höyryveturityöskentelyn ikäviä puolia yhtä usein kuin nuoremmat. Kuitenkin 50-luvulla (ainakin pätevyysvaatimusten mukaan) vaadittiin kuljettajalta vähintään 3 vuoden työkokemus lämmitäjänä sekä 3 vuotta konepajaharjoittelua ja näistä vähintään puolet höyryvetureiden kanssa. Joka kuljettajalla oli siis teoriaopintojen lisäksi vähintään 3 vuoden kokemus höyryvetureista, josta puolet pyörien päällä. Tätä taustaa vasten tuntuu aika uskomattomalta, että olisi ollut kuljettajia vailla käsitystä, minkälaisiin suorituksiin höyryveturi osapuilleen pystyy. Vr11-vetureita tosiaan sijoitettiin Helsinkiin heti tuoreeltaan. Mutta vaikka Vr11-veturissa vetovoima onkin alhaisilla nopeuksilla hieman Vv15-veturia pienempi niin on se Vr11-veturissakin selvästi enemmän kuin Vr3-veturin 12970 kp. Kitkan osalta Vr11 vastaa ehkä noin 80 tonnin kitkapainon omaavaa 2-sylinteristä höyryveturia, joten on tässäkin suhteessa vertailukelpoinen Vr3:n kanssa. Se on sitten eri asia, jos dieselveturilla tarkoitetaan tässä Vv12- tai Vv13-vetureita, joita myös oli aikoinaan Helsingissä. | ||||
|
|
13.03.2011 21:25 | Petri Nummijoki | ||
| Vaikka en tästä edelleenkään pakoputkea erota niin kyllä minäkin kallistun sille kannalle, että McCormick B-275 tuo olisi. Muihin traktoreihin näkyvillä olevat yksityiskohdat eivät täsmää yhtä hyvin. Ainakin jos kysymys on jostain Suomessa suhteellisen yleisesti myydystä mallista eikä harvinaisesta erikoisuudesta. B-275:n toimitukset Suomeen taisivat alkaa vasta vuoden 1959 puolella, joten kuva voisi olla kevättalvelta 1959 tai talvelta 1959-1960. Tätä myöhemmin otetussa kuvassa Hr12 ja Vv15/Vv16 olisivat veturina paljon todennäköisempiä kuin Tv1. | ||||
|
|
13.03.2011 20:26 | Petri Nummijoki | ||
| Tuo kertomus hiilijunan vedosta Vr3:lla sisältää aika lailla Lapin lisää. Viimeinen Vr3-veturi poistui Pasilasta kesällä 1959, joten tapauksen olisi pitänyt sattua jo 50-luvulla. Eihän silloin ollut olemassakaan mitään "dieselkuljettajia", koska dieselvetureitakin valmistui vasta 1958 lähtien sellaista tahtia, että voidaan ruveta puhumaan jonkinlaisesta sarjatuotannosta. Kyllä tuohon aikaan taatusti jokaisella kuljettajan pätevyyden omaavalla oli vuosien työkokemus höyryvetureista. | ||||
|
|
13.03.2011 19:01 | Petri Nummijoki | ||
| Raskas kiskotus valmistui Seinäjoelle asti 1957 ja sen jälkeen P67/68 oli tuolla radalla Hr11-kierrossa vuoteen 1961 asti. Tosin samassa junassa käytettiin myös ainakin Hr1- ja Hv-höyryvetureita sekä myöhemmin Hr12-vetureitakin Hr11-vetureiden ohella. Lauantain P35 ja sunnuntain P30 lienee ollut 60-luvulla rantaradalla noin 40-akselinen Helsingin ja Karjaan välillä, koska niissä kulki myös Hangon suunnan vaunuja. Hr11-vedolla ko. junat olivat noin 1961-1965. En tiedä käytettiinkö näissä viikonloppuisin kaksinvetoa yleisesti. | ||||
|
|
12.03.2011 19:51 | Petri Nummijoki | ||
| Vedettiin tällä 1961-1962 vajaan vuoden ajan P31/32 Helsingistä Turkuun. Se oli hieman pidempi eli jotain 24-36 akselia viikonpäivästä ja vuodenajasta riippuen. Tosin raskaammissa vuoroissa esiintyi myös Hr11-paria tai Hr11+Dm4. Kuulopuheiden mukaan jopa 2*Hr11+Dm4 on nähty. Kun Hr11-vetureita vain hieman tehokkaammilla Sv12- ja Sr12-vetureilla vedettiin hitaampien aikataulujen aikaan jopa 500-550 tonnia painavia pika- ja kiitotavarajunia niin kyllähän Hr11-veturillakin olisi pitänyt kulkea vähintään 40 akselia puuvaunuja. Lienee ollut kuitenkin hyvin harvinaista käytännössä. Ilmeisesti Hr11-vetureita ei haluttu suuremmin rasittaa tekniikan toimivuuden varmistamiseksi ja siksikin, että tämä oli suunniteltu alun perin moottorivaunuksi eikä veturiksi. Suhtautuisin epäillen siihen, että Hr11 olisi tavarajunissakaan Dv12-veturin veroinen, koska Hr11-vetureissa ei ollut aluevaihteistoa, akselit oli yhteenkytketty vain teleittäin eikä tehonsäätö ollut läheskään yhtä tiheäportainen. | ||||
|
|
11.03.2011 19:30 | Petri Nummijoki | ||
| Vaikkapa tähän: http://en.wikipedia.org/wiki/Factor_of_adhesion Tyypillisesti kirjallisuudessa höyryveturin maksimikitkakertoimeksi hyvällä kelillä ja/tai hiekoituksen tehokkaasti toimiessa ilmoitetaan 0,2-0,25. Dieselvetureille annetaan arvoja 0,25-0,4, jossa alarajalla ole Dr12-veturin kaltaiset akselikohtaisilla sarjamoottoreilla varustetut veturit ja ylärajalla nykyaikaiset oikosulkumoottoriveturit. Dv12 ja Dv15 ovat suunnilleen puolesta välistä, joten niillä kerroin olisi luokkaa 0,3-0,33. 63-68 tonnia painavalla Dv12-veturilla 200 kN vastaa kertoimia 0,3-0,32. | ||||
|
|
11.03.2011 16:19 | Petri Nummijoki | ||
| Kukon (Vr3) laskennallinen vetovoima höyrykoneen mitoituksen puolesta on vajaat 130 kN, joka ei ole mitenkään tavattoman paljon. Esim. Dv12-veturi tuottaa liikkellelähdettäessä vetovoimakäyrän mukaan 200 kN ja Dv15 230 kN, jos pyörissä vain pito riittää. Huonolla kelillä ero kaventuu, koska Vr3:lla on etua suuremman kitkapainon vuoksi. Kuitenkin Dv12- tai Dv15-tyyppinen dieselveturi saavuttanee 35-50 % korkeamman kitkakertoimen kuin 2-sylinterinen höyryveturi, joten huonollakaan kelillä Vr3 tuskin saa raskaampaa junaa liikkeelle kuin Dv12 tai Dv15. | ||||
|
|
11.03.2011 07:05 | Petri Nummijoki | ||
| Ja jos tarkkoja ollaan niin sellaista veturia kuin Hr1 1005 ei edes ollut 4.3.1940. P1 1005 oli kylläkin luovutettu hieman aikaisemmin eli 30.1.1940, kuten Marko totesi. | ||||
|
|
11.03.2011 07:00 | Petri Nummijoki | ||
| Kuten kuvassa https://vaunut.org/kuvasivu/32533 todetaan, Iittalassa 4.3.1940 sattuneessa turmassa törmäsivät H8 563 ja H9 784. Sinänsä on inhimillistä, että tämä sotketaan Kuurilan junaturmaan, jossa pohjoisesta tulevaa pikajunaa veti Hr1 1005. Onnettomuuspaikat sijaitsevat sen verran lähellä toisiaan. Oikeasti kysymyksessä on kuitenkin kaksi eri onnettomuutta ja ajallisestikin niillä on väliä muutaman päivän yli 17 vuotta. | ||||
|
|
09.03.2011 21:17 | Petri Nummijoki | ||
| Missä te pakoputken näette? Minä en erota, vaikka kuvaa kuinka tuijotan. Toisaalta osassa tuon ajan traktoreista (mm. Fordsonit) oli pystypakoputki vain lisävarusteena. | ||||
|
|
08.03.2011 08:23 | Petri Nummijoki | ||
| Taitaa numero olla kuitenkin 563. | ||||
|
|
08.03.2011 08:22 | Petri Nummijoki | ||
| Tämä on siis Kirjokiven onnettomuusveturi (https://vaunut.org/kuvasivu/1968 https://vaunut.org/kuvasivu/1969). Tässä se on todennäköisesti Hyvinkään konepajalle tuotuna. | ||||
|
|
08.03.2011 08:19 | Petri Nummijoki | ||
| Vv16-vetureissa oli kyllä kaiteet uutena, jotka tästä puuttuvat mutta Vr11- ja Vv15-vetureissa ei toisaalta ollut keulassa samanlaista sivusäleikköä, joka tässä veturissa näkyy. Siksi äänestän kuitenkin Vv16-veturin puolesta. | ||||
|
|
25.02.2011 16:56 | Petri Nummijoki | ||
| Tosin Rautatien arkea-kirjassa kuvaa ei ole otettu tästä samasta päästä, joten sekään ei vielä takaa, että tässä päässä luukku on. | ||||
|
|
22.02.2011 12:09 | Petri Nummijoki | ||
| Miten sen nyt ottaa. Onhan niitä tapauksia sattunut, että vaunu tulee päätepuskurista läpi ja ruhjoo puskurin takana olevaa autoa. Kai silloinkin voidaan sanoa, että auto ja juna ovat törmänneet rataverkon ulkopuolella. | ||||
|
|
21.02.2011 16:45 | Petri Nummijoki | ||
| Tai jospa siinä pitäisi olla luukku mutta ei ole? Kuvaan https://vaunut.org/kuva/35679 liittyvässä keskustelussa ihmetellään, miksi letkussa ei ole sulkuhanaa, joten ei kai olisi suuri ihme, mikäli jostain yksilöstä kaksinajokaapelien luukutkin olisi unohdettu? | ||||
|
|
03.02.2011 11:44 | Petri Nummijoki | ||
| Eiköhän hiilillä vaikka vähän huonomminkin lämmitettynä saada pesään sentään korkeampi lämpötila, kuin pula-aikoina käytetyillä märillä haloilla ja kestivät höyryveturit jälkimmäisenkin. | ||||