2676-68105 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 06.12.2020 16:20 Heikki Jalonen  
  Ahaa, kiitos Olli lisätiedosta. Olen aina ollut luulossa (eikä ole mistä varmistaa), että sähkölämpö näissä vaunuissa oli toteutettu nestekiertoon, mutta olikin siis täydentävä konvektiolämmitys. Tietyt eduthan siinä ovatkin, ennen kaikkea nopea ylöslämmitys. Siitä oli varmasti hyötyä, kun erilaisia junakokoonpanoja melko kiireelläkin kasattiin ulkona yöpyneistä vaunuista.

Siltikin pakkasen vaara tuotti ylimääräisiä töitä. Mitään 1500V- tai höyryposteja seisontapaikoilla ei varmaan ollut eikä yölämmitäjää. Siten, vaunujen vedet piti yöksi tyhjennellä ja uudet täydentää ennen liikenteeseen laittamista. Oma hommansa, vaikka näissähän oli vain pienet käsivesisäiliöt. Eipä ollut mukavaa pakkastyhjennys-nappulaa... Lämmityskierrossa sentään oli nesteet.
kuva 05.12.2020 20:34 Heikki Jalonen  
  Rullalaakerointi taisi olla de facto-pakko kun vaunu varusteltiin 1500V-johdolla+vaunumuuntajalla. Paluuvirtahiili olisi ollut hankala kombo liukulaakerin kanssa. Tuossa vaunussa taaemman telin hiilipää on kuvassa näkyvällä puolella.

Nestelämmitys, kamiinalla+sähköpatruunalla, eikös tuolla näy takapäässä lämpöpannun piippu? Höyryjohtokin muuten vielä jäljellä, liekö sitten vain läpimenevä? Jos siitä oli edelleen haara lämpöpannuun, niin tämähän oli sitten varsinainen jokapaikan vaunu kaikelle mahdolliselle radalle & vetovoimalle.
kuva 04.12.2020 14:02 Heikki Jalonen  
  Nyt pistit Kurt kuvan! Tämä on suoranaista työsuojelun juhlaa, näin ennen tehtiin. Siellä lastausmies kääntelee (pitkähköllä paakalla) venttiilin karaa, keskellä mitä raikkaimpia väkevän rikkihapon huuruja. Ammattimies, koskapa haalarit (puuvillaa, tuotemerkki arvattavasti Hektor) ovat noinkin hyvin koossa. Osaamattomilla ei puuvilla kauaa päällä roikkunut. Ei ollut vielä Teryleenejä...

Eivät olleet nuo miehet alumiinia vaan täyttä rautaa (joka kestää väkevää rikkihappoa)... Aurinko paistaa, onneksi. Jos pönttöön menisi sadevettä, niin sitten sieltä vasta höyryä nousisi. Ja oi tuota tehtaan seinää tuolla takana, siellä on laastista kalkki kaikonnut, huomatkaa korjattu saumaus työtason alapuolella. Näyttää tehtaalta!
kuva 04.12.2020 13:50 Heikki Jalonen  
  Luultavasti hiiltä tuotiin juurikin kalkinpolttoa varten, Virkkalassahan kalkin polttoon oli rengasuunit (2 kpl, 1920-luvulta) jotka toimivat kiinteällä polttoaineella, siis hiilellä. Polttoaineen syöttö ihan lapiopelissä, polttomestarin kokemuksen ohjaamana.

Sementtiuunit ovat tässä asia erikseen, nehän olivat Virkkalassa tavallista putkiuunimallia. Sellaisen muuttaminen öljypoltolle oli melko yksinkertaista; alunperin ne olivat generaattorikaasupoltolla.
kuva 03.12.2020 19:22 Heikki Jalonen  
  Sementin ja kalkin valmistus (uunipoltto) tarvitsee paljon energiaa. Aikaisemmin uunit lämpesivät hiilellä.

Vuoden 1970 aikaan poltto hoidettiin raskaalla polttoöljyllä. Taustalla on näkyvissä raskasöljyvaunujen lämmitykseen tarkoitettu höyryposti, toisessa kuvassa niitä on näkyvissä pitempikin rivi. Myös yksi öljysäiliö näkyy kuvassa.

Mutta, höyryposteista puuttuvat jo niihin kuuluneet letkut. Siitä ja raiteen käyttämättöman oloisesta kunnosta päätellen, ilmeisesti raskasöljy tuotiin jo kuvan ottamisen aikaan autokuljetuksella; ilmeisesti suoraan Naantalista.

Virkkalan sementtituotanto loppui 1994. Kalkinpoltto oli ilmeisesti loppunut jo aikaisemmin, luultavasti juuri Ojamon kaivoksen ehtyessä, siis noin vuonna 1970.
kuva 30.11.2020 16:57 Heikki Jalonen  
  Hox! Tekniikan Waiheita-lehti on kaikkien vapaasti luettavissa verkon kautta, osoitteessa:

https://journal.fi/tekniikanwaiheita/index

Suosittelen runsaasti!
kuva 28.11.2020 22:46 Heikki Jalonen  
  Aletaan liukua epäilyttävän kauas rautatieteemasta mutta Valmet-aiheessa kyllä ollaan, kun nyt noista Turhi-perämoottoreista (sitkeä kirjoitusvirhe) puhumaan ruvettiin. Puhutaan nyt niistä pienistä 3,5...5 hv tavallis-moottoreista, yleisiä kun aikanaan olivat.

Sikäli kun oikein tiedän, Valmet teki pienempien ILMAJÄÄHDYTTEISTEN moottoreiden osalta itse vain ne perämoottori-osuuden osat: siis pohjakotelon, rikiputken, klämpin, alavaihteen, hantaakit ym. (painevalettua AlMgSi-seosta + koneistamista + teräsosia ym) sekä moottorikopan (lasikuitua, ehkä Velsa Kurikassa leipoi sen).

Itse moottoripää sytytys- ja käynnistinlaitteineen oli ymmärtääkseni saksalaisen Mahlen toimittama ostokokonaisuus, varmaan yleismoottori vesipumppuihin-myyriin-mopoihin-päristimiin tms.

Mutta, varsinainen ongelma oli mielestäni kaasutin: Tillotson. Auringontarkka säätää ja kun (ei jos) joku vähän joku kokeilumielessä "ruuvaili" (helppoa, niissä oli näppinupit, missaamiseen ei tarvittu edes ruuvimeisseliä...) niin koko asia alkoi mennä soutamiseksi ja huopaamiseksi (erittäin sic!). L/H-neulojen asennot piti tietää ja osata, niitä ei kokeilemalla kohdalleen saanut. Ja jokainen moottori taisi vieläpä olla jotenkin yksilöllinen niiden suhteen.

Epäilen, että kaasutin oli Valmetin valinta. Tillotsonissa nimittäin oli sisäänrakennettuna polttoaineen siirron hoitava impulssipumppu, yksinkertaisti ja ennen kaikkea halpuutti rakennetta. Mutta, mutta. Tillotsonin pumppu vain taisi olla alimittainen (=kalvon halkaisija) siihen nostokorkeuteen+imuvastukseen+ilmavuotovaraan, joka irtotankillisessa perämoottorissa olisi tarvittu ja sellaisihan kaikki Terhit olivat. Täysi tankki, yksin ajaen (keula pystyssä) ja nätti keli, homma saattoi toimia. Mutta, vene kuormassa, pytty vajaana ja falskaavat liittimet, niin jopa rupesi katkomaan. Pumppu sieti liian heikosti nostoa.

Sellaisella 3,5 Terhillä aikonaan minäkin ajelin. Polttoainetankki keskituhdon päälle tuuvattuna. Ja kuulosuojat päässä, kamala melumyllyhän se toimiessaan oli. Eivät sitä mökkinaapurit kovinkaan rakastaneet, mutta antoihan se Terhi heille aika useinkin korvalomaa. Mutta, sitten hankin Yamaha BS5:n, sellainen ilmajäähdytteinen melumylly sekin. Sitä naapurit vihasivat, se kun vain toimi ja toimi ja toimi. Toimii varmaan vieläkin, josko vain kaivaa liiteristä puukasan takaa esille ja ruuvaa haapion perään.

Sikäli kun tiedän, loppupään pienissä Terheissä oli Bing-luistikaasutin ja erillinen MIC-pumppu. Toimivat ilmeisesti paljon paremmin.

Isommat, nestejäähdytteiset moottorit olivat sitten oma maailmansa, jätetään johonkin toiseen säikeeseen.
kuva 27.11.2020 19:58 Heikki Jalonen  
  Pitää myös huomata, että VMT syntyi aivan erikoisen poikkeuksellisissa oloissa: tekemään sitä sotakorvaustuotantoa, johon muut toiminnassa olleet yritykset eivät halunneet tai voineet ryhtyä. Siis tekemään mahdotonta. Samalla, muuttamaan aivan toiseen tarkoitukseen (asetuotanto) suunniteltua kapasiteettia juuri sen mahdottoman tekemiseen. Tolkuttomalla kiireellä ja paineella. Siihen tilanteeseen Valmet myös jotenkin juuttui.

Soteva-savotan päätyttyä tulevaisuus oli avoin: mitä tuotteita, missä, mihin? Tietysti valtion ja maan omaa teollisuutta ja taloutta palvelevaa tuotantoa, mutta myös muuta, himoittua vientivaluuttaa tarjoavaa. Siitäpä sitte se moninaisuus lähtikin. Tosiaan, löylymittareita. Ja paperikoneita, laivoja. Seinäkelloja (Junghans-ostokoneistolla, tosin). Tai laskutikkuja (Lentokonetehtaan ylijäämä-potkuriaihoista, kolupuuta ***). Turhi-perämoottoreita, Virhe-sisämoottoreita. Sorry, kirjoitusvirheitä... Traktoreita, trukkeja, dieselmoottoreita, lukkeja. Kantopommeja, vesipumppuja. You name it.

Ja vetureita. Vieläkin täydessä työssä ihmeen suuri joukko Dv12:ia, about 50 vuotta valmistumisensa jälkeen. Sm2-juniakin kulkee edelleen. M100-sarjan IIb-saneeraus on hyvää kyytiä menossa, niilläkin 40v-juhlat painavat. Jokunen Dr16:kin jaksaa edelleen. Tämän sivuston kovinta ydintä aina vaan.

Valmet oli hyvä insinööritalo ja pätevien ammattimiesten työpaikka. Montakohan diplomityötä Valmetin piirissä mahdettiin tehdä, tuhansissa varmaan. Väitöskirjoja, sadoissa varmasti nekin. Tai kuinka moni koneistaja, hitsari tai muu ammattilainen kouliintui töihinsä siellä ihan oikeasti kovaksi ammattilaiseksi. Tai automaatio-asentaja tai muu Damaticin osaaja. Puhumattakaan mallintekijöistä, kaavaajista ja valureista tai muista erikoisalojen osaajista. Uskomattoman monet olivat elinkautisia, työpaikkauskollisuus oli hyvinkin korkea. Olisiko niin ollut, jos firma olisi ollut tosiaankin ihan huono? Heidän ammattitaitonsa olisi kyllä avannut ovet mihin hyvänsä, jos lähtöhaluja oli.

Ammattiyhdistys tai verotus eivät olleeet Valmetin suurin ongelma, eikä se ollut erikoisen lakkoherkkä talo; ainakin jos vertaa Ruukkiin tai Kumpuun. Kyllä se poliittisesti sitoutunut johto taisi olla se pahempi ongelma. Samoin kuin voimien hajottaminen liian moneen toimialaan. Yrityksen pitemmän ajan menestyminen vaatii kuitenkin selkeän fokuksen, sellaisen joka pysyy samana kvartaalista toiseen. Eikä firman sisäinen byrokratia saa tehdä työnteosta aivan mahdotonta...

Mutta, lähdenpä tästä nyt saunomaan. Saunan seinällä on muuten neljä (4) Valmet löylymittaria. Tantun kuvituksella. Kyllä niistä löylyn aste ja rangi selviää.

*** PS. Jos löytyy irtonainen hahlo Valmet-laskutikkuun, pankaa YV:tä. Puuttuu.
kuva 27.11.2020 16:16 Heikki Jalonen  
  Toisaalta, maailma muuttuu ja paikalleen kangistunut yritys peittyy hiljalleen poteroonsa talouden taistelun ryöpyttämään roiskeeseen. Juokse nopeammin, huomenna vielä nopeammin - kunnes joku on vielä nopeampi ja hitaammat syödään.

Ja kangistunut se Wanha Valmet pahimmillaan oli, siiloutumisen, politiikan ja kuppikuntaisuuden pesä. Alkuperäinen nimikin oli paljon puhuvasti "Valtion Metallitehtaat", siis "tehtaat" monikossa... Vasen käsi ei tiennyt mitä oikea teki - ja vasempia ja oikeita käsiä oli kuin Durgalla konsanaan. Vessapaperikin oli eri osastoilla eri väristä, jotta mahdollinen osastorajat ylittävä yhteistoiminta paljastuisi...

Sisu oli loogisempi, siellä sentään kaikki tiesivät mitä tuotteita tehtiin ja keskityttiin osumaan suurin piirtein samaan maaliin. Kunnes "kansallisia teollisia toimintoja" ryhdyttiin (huolellisesti koordinoidussa polittisessa ohjauksessa, tottakai...) kehittämään ja yhdistelemään "strategisia vahvuuksia": pakottamaan pyöreitä palikoita nelikulmaisiin reikiin ja vice versa. Sitten tarvitaankin pakkoliikkeitä, kun havaitaan ettei onnistunutkaan.

Pakkoliikkeet nielevät pääomia, joiden haltijat lopulta antavat suorituspisteet. Ne pisteet sanelevat, mitkä rönsyt leikataan ja mikä on firman strateginen fokus tällä kvartaalilla. Ensi kvartulla on sitten taas uudet arpajaiset, vassokuu...

Ja onhan se ruotsalainen selkäänpuukotuskin sentään paljon fiinimpää: tikari on Korkealaatuista Ruotsissa Suunniteltua Ruostumatonta Terästä (made in PRC) ja sukupolvien mittaisella osaamisella timantinteräväksi hiottu. Aivan toista kuin suomalais-kotoinen tylsällä Mora-puukolla (made in Sweden) juovuspäissään suoritettu huitominen... Ja lopulta rahallisen hyödyn korjaavat, niin, tiedätte kyllä.
kuva 26.11.2020 22:49 Heikki Jalonen  
  Sinnepäin. Mutta, kukapa enää muistaa esimerkiksi Ivar Kreugerin? Ihan muuten apropå, hänen kotikaupunkinsa oli Kalmar... Hänen teollisuusimperiuminsa härski toiminta käy oikein mainiosta esimerkistä siitä, mitä tarkoittaa yritysten "kehittäminen". Varoittavasta esimerkistä, josta ainakin etevämmät yritysjohtajat olisivat saanee ottaa oppia; varoittavassa mielessä eikä suinkaan esikuvana.
kuva 26.11.2020 15:37 Heikki Jalonen  
  Valmet-antipaattiset henkilöt tapaavat usein hokea: "Jokaikinen tehty Valmet-kone on proto...". Sinänsä väärin, tuokin konemalli perusti edelleen valmistuksessa olevan ja maailmalla ammattipiireissä hyvämaineisen koneperheen. Nykyisin merkiltään Kalmar, eikä nääs-nyky-Härmälän-hanu ole semmoisesta kuullutkaan.

Yritin minäkin etsiä lisäkuvia tuohon proto-koneeseen (?), huonolla menestyksellä. Koneen varhaisuutta päättelin myös ohjaamon tyypistä, se on kovin agraarisen oloinen, olisiko suoraan värkätty MSK-hytistä... Koneesta myös puuttuvat ne tavalliset operattorien (isot ja näkyvät) merkinnät, tyyliin "Finnsteve". Lukee vain maalattuna Valmet, eikä edes mitään tyyppinumeroita.

Olisiko Nuution Erkillä tähän lisätietoja, olit ehkä tekemisissä?
kuva 25.11.2020 16:23 Heikki Jalonen  
  Rikkidioksidi on ilmanpaineessa kaasu, kuljetus nesteenä siten paineenalaisena eli säiliövaunussa vaaditaan paineastia, kuten myös ammoniakin kuljetukseen. Rikkihappo pysyy normaalipaineessakin nesteenä. Mainituilla aineilla on siis oleellinen ero säiliön rakenteen ja suurimman käyttöpaineen suhteen. Myös ominaispainoissa on suuri ero.

Siten, olisi outoa jos saman litteran alla olisi noinkin erilaisiin vaatimuksiin tehtyjä vaunuja. Ilmeistä on, että rikkidioksidin kuljetukseen on käytetty Sri-sarjan (16401-16500) vaunuja, asianmukaisesti muutettuina ja merkittyinä.

Vertaillaan ja tarkastellaan:

Rikkidioksidi SO2: kiehuu -10C, höyrynpaine 2,37 bar @21C, tiheys (nesteenä) 1250 kg/m3 @25C
Ammoniakki NH3: kiehuu -33C, höyrynpaine 8,8 bar @21C, tiheys (nesteenä) 1020 kg/m3 @25C
Rikkihappo H2SO4: kiehuu ca +290C, höyrynpaine ca 0 bar @21C, tiheys 1840 kg/m3 @25C

Siten, kuljetustaloudellisesti olisi kohtuullista valmistaa vaunu, jolla voidaan kuljettaa joko ammoniakkia tai rikkidioksidia. Ammoniakin kuljetuksessa kuorma jäisi painoltaan alimittaiseksi koska säiliön tilavuus olisi kuitenkin mitoitettava rikkidioksidin mukaan. Vaunusäiliön työpaine/rakennepaine pitäisi puolestaan mitoittaa ammoniakille (25/30bar), joka tietenkin tekee säiliöstä paksuseinäisemmän ja raskaamman kuin optimi olisi. Kuljetettavan aineen vaihto vaatii ainakin täyttö/tyhjennysliittimien vaihdon (upseerivarmat laipat) ja vaunun merkintöjen uusimisen, myös varmaan höyrypesun. Vedettömänä molemmille aineille käy teräksinen säiliö, märkinä kumioitu. Molemmat ovat myrkyllisiä, rikkidioksidi erittäin.

Rikkihapon kuljetuksessa optimikokoinen, ilman tarpeettoman suuria seinämäpaksuuksia oleva säiliö on eduksi, raskaan tavaran kuljetus vaatii minimitaaraa. Liittimet ovat myös omanlaisensa. Väkevälle rikkihapolle käy teräksinen säiliö, vetinen happo vaatii vähintään kumioidun, nykyään haponkestävän, säiliön. Vähintään.
kuva 25.11.2020 15:08 Heikki Jalonen  
  Nyyh. Olivat ne aikoja, kun presidentit olivat Kekkosia mutta Alko oli kuningas...

Taustamaisemassa vanhinta sarjaa Valmet-konttipinkkari, made in Härmälä. Olisiko peräti ensimmäinen valmistunut kolmikerrospinkkari?
kuva 20.11.2020 20:47 Heikki Jalonen  
  Hups. Suunnistusvirhe ja suoraan jäävuoreen. Poks. Korjaan: kameran objektiivi siis katsoo noin suuntaan "Luode" eli kompassisuunta 315. Rata tuossa kohdassa kulki (ja kulkee edelleenkin) noin lounas-koillinen-suuntaisesti. Kuvan varjot kertovat siten, että kuva on otettu noin puolen päivän tietämillä.
kuva 20.11.2020 18:11 Heikki Jalonen  
  Muutama kuva ja muu asia tarkasteltu, lisätietoja löydetty.

Täsmennetään paikkaa ja kuvan ottosuuntaa: takana vanhan kokoomakoneen (sellunkuivauskone 1) halli, mutta kuvaussuunta on noin koillista kohti. Tuo matalampi sivulaiva oli etelän-kaakon suunnalla eikä salmen puolella. Veturin höyrynlatauspaikka (ainakin vuoden 1960 laajennusten jälkeen, kuten tilanne on kuvassa 23984) sijaitsee tästä katsottuna ehkä noin 150 metriä veturin takapään (hytti) suuntaan.

Kuvausajankohta: kuvan valoisuudesta/varjojen puutteesta päätellen, tuo kuva lienee otettu ennen uuden valkaisun valmistumista (1960) eli selvästi 1950-luvun puolella. Uudet rakennukset, säiliöt ja putkisillat muuttivat tuon kuvauspaikan jokseenkin kuilumaiseksi tunneliksi. Aurinko ei tuohon kohtaan enää pahemmin paistanut.

Lähteenä: Nuottasaaresta Wall Streetille / Oulun Metsäteollisuus kauppahuoneista Stora Ensoon / Sakari Virtanen / Stora Enso / 2003
kuva 20.11.2020 17:46 Heikki Jalonen  
  Hieman viipeellä (9 vuotta ja rapiat vain): veturin takana näkyy ison tiilipiipun (noin 130 m) alaosaa, pyöreä tiilimuuraus. Taaempana soodakatti 5:n rakennuksen seinää.

Lisätään tämä tieto tänne, koska kuvalla tuore linkitys.
kuva 20.11.2020 15:43 Heikki Jalonen  
  Hyvä kysymys Sepolta! Veturi näyttää kuvassa erittäin siistiltä ja hoidetulta, suorastaan poikkeuksellisen hyvin hoidetulta ollakseen teollisuusveturi. Mutta, muutama kolhukin jo löytyy: etukaavelin pintapellissä ja sylinterin vuoripellissä. Ehkä se ei siis sittenkään ole aivan uusi tuossa kuvassa.

Näin tämän masinan ensimmäistä kertaa joskus vuonna 1975, ennen keltamaalausta. Silloin se oli jo melko kuluneen ja likaisen näköinen, näytti silmissä hyvin tutun näköiseltä kun sitä vertasi VR:n viimeisten höyryaikojen vetureihin. Hyvä hoito saattoi ehkä riippua jonkun yksittäisen henkilön (esim. se vanhan koulun kunnossapitoinsinööri) panoksesta ja hoito huononi kun eläke alkoi.

Toisekseen: taustalla oleva rakennus (olisin tunnistavinani sen kokoomakoneen halliksi) on varmasti alkuperäisiä tehtaan 1-vaiheen rakennuksia, vaiheen jonka harjannostajaiset pidettiin kesäkuussa 1937. Ylemmän katon reunalla näkyy jo melkoista tiilen rapautumaa. Tuskin tuollaista jälkeä olisi vastaanottovaiheessa muurareilta hyväksytty - kyllä siinä tehtaan raikkaat sulfaattihöyryt ja Oulun leppeä merisää ovat jo jonkin aikaa ehtineet tiilenpäätä pureskella...

Jos tunnistukseni rakennuksen suhteen on oikea, kuvaaja seisoo Rommakonväylän rannan tuntumassa, kameran linssin katsellessa noin kaakon suuntaan. Nykyään tuota näkymää ei enää ole, uudet rakennukset peittävät ja tuo osa tehdasta on jo purettu jokunen vuoso sitten, samoihin aikoihin kuin vanha piippukin purettiin.

Arvauksena voisi pistää, että kuvaaja on Uuno Laukka. Hän kuvasi paljon Nuottasaaressa vuosien 1945...63 välisinä aikoina, myöhemminkin kyllä. Tätä kuvaa ei kuitenkaan löydy Pohjois-Pohjanmaan Museon Laukka-kokoelmasta.
kuva 19.11.2020 21:49 Heikki Jalonen  
  Hieno kuva! Muistaako kukaan tarkemmin, milloin tämä Pullo-Pässi jäi pois käytöstä?

Oma muistikuvani on, että se oli täydessä työssä vielä ainakin loppukesällä 1980, silloin jo keltaiseksi maalattuna. Kävin juuri tuona kesänä tavallista useammin Nuottasaaren tehtaan alueella, hakemassa kuumaa vettä painepesuauton säiliöön. Joten, todennäköisin bongi ajoittuisi juuri tuolle kesälle. Valitettavasti mitään asiaa tukevaa muistiinpanoa ei ole, valokuvasta puhumattakaan.

Jotenkin tähän asiaan liittyy myös vuosi 1984 - olisiko esimerkiksi Kaleva uutisoinut jotain tähän liittyvää niihin aikoihin?

Osaisiko joku tarkentaa?
kuva 18.11.2020 13:17 Heikki Jalonen  
  Ahaa. Ei se taida olla osa kuormaa. Arvaanpa, että jos voisimme mitata noiden maata vasten olevien klossien etäisyyden toisistaan, saisimme mitaksi noin 60 tuumaa... Kyseessä lienee pysäytyskenkäpari, kuvassa joutilaana radan vieressä. Kotimaista kirvesmiestaitoa, ehkä ihan paikallisesti improvisoitu.
kuva 17.11.2020 12:21 Heikki Jalonen  
  Maukas kuvaherkku! Tässäpä tutkimista, kiitos. Oikeanpuoleisten vaunujen väli: tarkoitatko löysänä riippuvaa ruuvikytkintä vai varokytkintä, koukkupäistä ketjua? Tämä letka on melko varmaan vielä vaihtotyön suhteen "vaiheeessa", ei siis lopullinen kulkuun valmisteltu junarunko, siksi kaikenlaista löysää ja roikkuvaa.

Vasemmanpuoleisessa vaunussa on varmasti pienen "siirrettävän" höyrykoneen osia/osat. Kattila on pystymallinen, melko varmasti Rapid-tyyppinen, laatikkomainen nokikaappi kattilan kyljessä näkyy selvästi. Sen oikealla puolella kattilan jalkarengas/pohjalaatta.

SVR-merkin kohdalla pystyasennossa korkeahko, ylösalaisin olevaa Y-kirjainta muistuttava koneen runko, sen yläpäässä sylinteri ja luistikaappi paikallaan. Kampiakseli ja epäkeskot, samoin kuin kiertokanki ja luistitangot ovat varmasti paikallaan rungon sisäpuolella. Vauhtipyörä sen sijaan on irrallaan: se yltäisi vaunun lattian alapuolelle jos olisi kiinni koneessa. Lopullisessa asennuspaikassaan sille on tehty syvennys konehuoneen lattiaan. Puulaatikossa koneen muita, irrallisia osia ja varustimia.

Kaiken päällä näkyy pitkänpuoleinen, kulmaan tehty putki. Juuri siitä voisi tehdä johtopäätöksen, mihin käyttöön tuo kone on ehkä tarkoitettu. Putki on varmasti päähöyryputki kattilasta koneeseen. Kattila voidaan siten sijoittaa eri huonetilaan kuin varsinainen kone. Järjestely oli hyvin tyypillinen pienissä meijereissä, likainen lämmityspuoli saatiin sillä tavalla (melko pienellä kustannuksella) erotettua puhtaammasta puolesta, pieneen tiiliseen sivurakennukseensa. Savupiippuakaan ei tarvittu, vain peltinen putki katon läpi ulos. Varsinainen kone oli hihnavetojen ja hoidon puolesta mukavammalla paikalla itse meijerisalin nurkassa.

Keskimmäisesä vaunussa näkyy lisää laitteita: ainakin hihnapyörä. Ja jokin pyöreä päätykappale, joka saattaisi kuulua kirnun rumpuun. Luultavasti se kuuluu samaan lähetykseen kuin höyrykonekin. Matkalla jonnekin sisemmälle Suomeen, jossa noina vuosisadan vaihteen aikoina rakennettiin lähes uskomattoman monta pientä ja vielä pienempää osuusmeijeriä. Koneisto voisi olla lähtöisin Ruotsista, toimittajana de Laval, melko yleinen valinta meikäläisiin pieniin meijereihin.
kuva 16.11.2020 15:19 Heikki Jalonen  
  Tuon Mokin vannejärjestelyt näyttäisivät paljon normaalimmilta vaikkapa Portugalissa tai Intiassa...
kuva 16.11.2020 12:39 Heikki Jalonen  
  Syy tuohon alkuperäisen ikkunan erilaiseen rakenteeseen Dr14 vs. Dv12 taitaa löytyä veturien erilaisista suurimmista sallituista nopeuksista: Dr14=75 km/h vs. Dv12=125 km/h. Säätelevät normit aikoinaan olivat UIC 560 ja 651, ja pari muutakin.

Pienemmissä nopeuksissa (Sn max 80 km/h) selvittiin yksinkertaisella laminaattilasilla, kun korkeampiin nopeuksiin vaadittiin sertifioitiu ja iskutestattu lasielementti (ns. luotikoe). Elementti siis on kalliimpi ja hankalammin saatavissa, tilausajalla olevaa tuontitavaraa. Sertifiointia ei noina aikoina voinut tehdä Suomessa, nykypäivänä siihen on fasiliteetit.

Täällä sivustolla on jo aikaisemmin keskusteltu tähän asiaan liittyvästi, veturin Hr11 tiimoilta (miksi kuljettajan tuulilasi on kalteroitu). Viittaan https://www.vaunut.org/kuva/73373?tag0=1%7CHr11%7C
kuva 14.11.2020 16:59 Heikki Jalonen  
  Kuvan oikeanpuoleinen, nykyisin kevyenliikenteen käytössä oleva silta on sekin merkittävä liikennemuistomerkki, museosilta.

Se on Suomeen toisena valmistunut teräsbetonisilta, valmistunut vuonna 1912. Alkuperäiseltä nimeltään Juurikosken silta, mutta tunnetaan paremmin nimellä "Savisilta".

Nimityksen syy on ilmeinen: rakennusaikanaan teräsbetoni oli uusinta uutta varsinkin Suomen syrjäkulmilla. Sen käyttö rakennusaineena varmaan aiheutti paikallisille (rakennusasioista mahdollisimman niukasti tietäville ja vieläkin vähemmillä tiedonhankintahaluilla varustetuille...) äijille ihmetystä. "Tommosta savikuraa vaan tuonne vormuun kipataan... häätyy sanua jotta jo ensi kevvään veet vie koko hökötyksen mennessään...". Eivät vieneet.
kuva 13.11.2020 16:50 Heikki Jalonen  
  Tämä on Sievin asema. Mutta missähän lienee Rumin asema?
kuva 13.11.2020 16:49 Heikki Jalonen  
  Kuvan oikeassa reunassa pilkistää vanhalla ratalinjalla oleva entinen ratasilta. Siitä hieman etelään näkyy entinen asema-alue vesitorneineen.
kuva 09.11.2020 18:40 Heikki Jalonen  
  Lapikkaita on tosiaan niin monella miehellä, että varmasti kyseessä ovat suomalaiset. Eikös M/27 talvimallin hattu ollut juurikin tuollainen? Samoin tosi-leveäkauluksinen kenttäpusero m/27?

Suojeluskunta epäilyttää, yhtään S-hihamerkkiä ei näy - se oli kai pakollinen?

Maassa on rippeitä menneen talven lumesta. Lienee siis kevätpuolta. Sen perusteella kyse ei ole YH-kaudesta. Miesten ja varusteiden siisteys myös puhuu sitä vastaan, että menossa olisi kevään 1940 vetäytymisaika. Siten, luultavasti 1930-luvun rauhan aikaa, Perkjärvi mahdollinen mutta ei varma. Eikös Perkjärvellä junia purettu ja kuormattu jossain syrjäisessä paikassa eikä noin asutun näköisessä asemamiljöössä?
kuva 09.11.2020 18:20 Heikki Jalonen  
  Kiinnostava kuva, tosiaan. Missähän kaikkialla se lieneekään kierrellyt ennen tälle sivustolle päätymistään? Ja mitä kohtaloita sen taakse kätkeytyy. Kuka kuvasi, mikä joukko-osasto oli kyseessä? Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin jo sotaa kokenut osasto, kuvattuna jossain vallatulla Ranskan alueella. Tai Belgiassa, siellä kai opastinsysteemi oli ranskalaisen kaltainen? Ehkäpä suunta on lepovuorolta takaisin rintamalle?

Voisi arvailla, että koppalakkia käyttävä (aliupseeri) on vanhempaa vakihenkilöstöä, jo ennen sotaa toimeensa asetettu; ehkäpä toimisto-, talous- tai majoitusaliupseeri tai komppanian vääpeli, taskussaan jokin virallinen dokumentti. Yllään ennen sotaa käyttöön tullut 1907 tai 1910 kenttäharmaa asepuku, ehkä jopa oma itselleen mittoihin teetetty. Sen virallisemmassa versiossa (paraati) oli noita joukko-osastojen tunnuksia hihoissa. Myös koppalakki kypärän asemesta viittaisi enemmän töpinän suuntaan. Kaulus on pyörökaulus, siihen kai Litzenit eivät koskaan kuuluneet.

Rivisotilaat käyttänevät sodan aikana käyttöön tulleita (1914-15 ym.) yksinkertaistettuja asepukumalleja, ilman koristeita ja koukeroita.

Sattuuko lukusalle Suuren Sodan militarian tuntijoita, voisi tulkintani olla oikea?
kuva 09.11.2020 11:50 Heikki Jalonen  
  Suomalaisittain ajatellen lipputankojen määrä olisikin ollut vähän liioitteleva. Mutta venäläisittäin ei. Jos vaikkapa H.M. Keisari sattuisi (ja silloin tällöin sattuikin) paikan ohi matkustamaan - puhumattakaan jos olisi siellä pysähtynyt - tarvittiin vähintään kaksi tankoa: trikolorille ja regaalilipulle. Ja pari lisätankoakin saattoi olla tarpeen, seurueen kokoonpanosta riippuen.

Lähimmän tangon lippunyörikin näkyy kuvassa, tulee alas sadekatoksen tälle puolelle. Liput siis saattoi nostaa ihan maajalkaisesta.

Nuohoaminen oli tosiaan halkolämmitteisessä rakennuksessa usien toistuva tarpeellinen työ. Entisen ajan nuohoojat olivat varmaan vähemmän turvallisuuskranttuja. Ja kyllähän siellä myös yhdet lapetikkaat näkyvät, niiden pää näkyy oikeanpuoleisen ristiharjan vieressä, tikkaat kaupungin puolen lappeella. Niiden kohdalla tietysti ovat myös nousutikkaat.
kuva 09.11.2020 11:32 Heikki Jalonen  
  Totta, arvaukseni on hyvin epävarma. Yritin suurentaa kuvaa, jotta nimestä saisi edes kirjainten määrän laskettua, huonosti onnistuu. Silti vaikuttaa, että tuon laivan nimi saattaisi olla vähän pidempi, ehkä 12 merkkiä.

S/S Runsala oli roviltaan musta, Tiutinen oli (onnettomuushetkellä) valkoinen, jotain telakointia ja muutoksia ehkä oli tehty. Onnettomuuden sattuessa laivassa oli matkustajia noin 65 henkeä. Hyvin paljon niinkin pieneen paattiin. Tuossa kuvan laivassa näyttäisi vallitsevan samanlainen tungos.
kuva 08.11.2020 23:17 Heikki Jalonen  
  Tämähän on postikortti, leimattukin. Milloin kulkenut?

Huomatkaapa: ei ainuttakaan autoa kuvassa. Kortin kuva saattaa siten olla paljonkin vanhempi kuin postitusaika.
kuva 08.11.2020 23:12 Heikki Jalonen  
  Lipputankojako tarkoitat?

Huomatkaapa aseman nimikyltti: sen alapuolella voi edelleen nähdä vähän poikkeavaa pintaa kohdassa, jossa venäjänkielinen kyltti oli aikanaan. Ilmeisesti asemarakennusta ei ole ylimaalattu vuoden 1917 jälkeen, vain paikkailtu "tarpellisin osin".

Etualan rakuuna on sonnustautunut M/22 asepukuun, kannuksia myöten. Kulkupelinä saattaa siis ollakin hevonen eikä junakyytiä tarvita.
kuva 08.11.2020 22:49 Heikki Jalonen  
  Saattaisiko olla mahdollista, että kuvassa näkyvä pieni höyrysluuppi olisi huono-onninen S/S Tiutinen II (ex. Runsala)???

Jos näin olisi, niin se ajoittaisi kuvan täsmälleen kesään 1924.

Tiutisen maito-osuuskunta osti laivan ja asetti sen liikenteeseen maaliskuussa 1924. Mutta jo samana vuonna, 14.11.1924, aluksen kattila räjähti ja tuhosi aluksen pahoin. Onnettomuudessa kuoli 24 ihmistä.

En tähän hätään löydä tietoa, korjattiinko laivaa enää onnettomuuden jäljiltä. Ylös se kyllä nostettiin, hylyn kuvassa näkyy miten suuri tuho alusta kohtasi, koko runko on revennyt. Onnettomuuden sattuessa laiva oli joka tapauksessa jo 34 vuotta vanha, joten paha vaurio lienee koitunut sen lopulliseksi kohtaloksi.
kuva 08.11.2020 21:47 Heikki Jalonen  
  Pickelhaube kertoo, että sotilaat ovat Saksan Keisarillisen Armeijan edustajia. Viikset samoin.
kuva 08.11.2020 20:03 Heikki Jalonen  
  On tosiaan melko alkuperäistä mallia tämä nestemäisten polttoaineiden "terminaali"... Kas kummaa, kun kukaan ei edes tupakoi vaikka siinä on sentään neljä miestä koossa - nuo ajat olivat savuisia. Tai ehkäpä miesten työhönoton vaatimus oli tupakoimattomuus, jostain syystä?

Tynnyrin päällä oleva sinkkiämpäri on epäilemättä tärkeä logistiikan komponentti, samoin kuin aitatolpassa roikkuva käsipumppu. Huomatkaapa pienten portaiden vieressä maassa lojuva autonrengas. Silläkin on logistiikassa hyvin tärkeä osansa. Täsmälleen tuossa kohdassa...

Raskaasta öljystä tuskin on kyse, se oli noina aikoina vain isomman teollisuuden polttoaine ja siellä oli kuormien purkuun vakituisemmat paikat ja systeemit. Tuskin raskasta kulki tuommoisten tynnyriterminaalien kautta, pienkäyttäjiä ei tuolloin juuri ollut. Öljy myös vesittyy, jos sitä lämmitetään suorahöyryllä. Sama pätee bitumeihin, sitä kyllä sai tynnyritavarana mutta tynnyröinti oli teollista toimintaa.

Joten jäljelle jäävät bensiini ja petroolit. Silloin tuo putki saattaisi olla ihan simppeli lappo, jolla kuormaa voi melko helposti purkaa hallitun hitaasti, halvalla improvisoitua tekniikkaa. Lapossa tietysti pohjaventtiili, jolloin lappo käynnistyy muutamalla vetäisyllä. Varsinaisia oikeita purkuvarsiahan tuolla ei näy.

Vaunut saattavat tosiaan olla venäläisiä. Silloin juuri yläpurkulaite on tarpeen. Venäjällä kun [huomaamattomasti] alaventtiilistä tyhjennettävät säiliöt tuppaavat kuljetuksen kestäessä omia aikojaan salaperäisesti tyhjenemään... Siksi alaventtiiliä ei ole.
kuva 08.11.2020 19:31 Heikki Jalonen  
  Kuvausajankohta saattaisi olla kesää 1918...20. Näyttäisi siltä, että aseman venäjänkielinen nimi on poistettu melko hiljakkoin. Kuvassa etualalla oleva vormuhenkilö vaikuttaa suomalaiselta, mutta ennen M/22 asepuvun aikaa, päähine ei ole suikka.
kuva 07.11.2020 22:58 Heikki Jalonen  
  Uudet tornit peittävät maisemaa; paikassa jossa kerran oli vanhaa, melkoisen matalaa, rautatien rakennuskantaa, paljon puita ja pensaita ja piilopaikkoja sekä ihmisen kokoinen toimistorakennus ja mainio kivikukko. Sekä esteettisestä harmoniastaan kuuluisa relehalli...

Vasemmalla, Rautatienkadun ja Kauppurienkadun risteyksessä, on keltainen kolmikerroksinen kulmatalo, kunnianarvoisa As.Oy. Oulun Kulma, rakennettu vuonna 1922. Kaverini koti oli siinä. Vanhemmat + kolme lasta + berninpaimenkoira Bruno (lahjakas lattiamatto).

Kellarissa, pannuhuoneen kupeessa (kyllä, pyöreäpäinen Heureka siellä pöhisi) harjoittelimme kaverin kanssa mutkarunkoisen Tunturi-mopon "parantelua", vaihtelevalla menestyksellä. Sen ajan Oulun poikien puheessa muuten sellainen Tunturi oli aina ja ehdottomasti ja yksinomaan Akka-Tunkka, ei ikinä Pappa-Tunturi. Uhrimme oli uudempaa Peltilamppu-mallia (LF2-64-49).

Käyntiinlähdön ollessa "hieman" huonohko, tuuppasimme kiiturin aseman puolelle. Asemalla matkustajalaiturin (rde 1) pituus riitti siihen, että Tuntsan sai lopulta työnnettyä käyntiin. Ja jopa pysähtymiseen, jarruista oli ehkä vähän tingitty - kaikkeen ei voi panostaa. Sittemmin, opimme lisää monista asioista, kuten käytännössä toimivien välityssuhteiden valinnasta. Ja myös Tillotsonin sielunelämän salaisuuksista. Mopon käytettävyys kaupunkiliikenteessä parani paljon, jopa ajoittain toimivuutta lähentelevään tasoon.

Myöhemmin, siirryttyämme 4-tahtiteknologiaan, äpöstelimme Fiat 600 Evoluzione-version kanssa. Kuvassa hyvin erottuva porttikongi toimi välttämättömien koeajojen strippinä, ajokorttejahan meillä ei vielä ollut eikä mainittu Näppykään aivan rekisterissä ollut - ei siis oikein asiaa julkiselle kadulle. Talon kunnianarvoiset asukkaat eivät välttämättä arvostaneet harrastuksiamme, outoa...
kuva 07.11.2020 19:00 Heikki Jalonen  
  Kiskopolun sillan takana, vesitornista oikealle, näkyy edelleen paikallaan 3 kpl pystymallisia polttoainesäiliöitä. Niiden purkaminen oli kai suunnitelmissa jo ainakin kymmenen vuotta sitten, liekö tilanne kuitenkin muuttunut? Polttoöljyn käyttö joka tapauksessa vähenee Oulussa koko ajan. Kuvan oikeassa reunassa näkyy uusi tankkauspiste vaakamallisine säiliöineen.
kuva 28.10.2020 19:35 Heikki Jalonen  
  Jukka: Kainuussa Lada ei liiku sattumalta. Se liikkuu aina tarvittaessa!
kuva 28.10.2020 19:28 Heikki Jalonen  
  Mikähän luonnonvoima lienee tuon kanttipaalaimenkin tuonne heittänyt - kovin on kaukana heinäpellon halmeesta...
kuva 28.10.2020 19:24 Heikki Jalonen  
  Pellosta taidetaan kuormata puuta vain melko vähän. Niin vähän, että paikalla ei ole mitään tehokkaampaa kuormauskonetta vaan kuormat tehdään puutavara-auton nosturilla kun se vaihe tulee? Tuo rapujuna lienee läpikulussa kohti Kolaria?
kuva 28.10.2020 19:17 Heikki Jalonen  
  Sieppijärvellä ei taideta puuta kuormata, niin on kenttä käyttämättömän oloinen...
kuva 28.10.2020 19:14 Heikki Jalonen  
  Tuo näppärä jurrimutteri varmaankin toimii autovaunujen kuormauspaikan tauko- ja odotustilana. Mainio erähenkinen ratkaisu.

Huomattavan paljon puuta odottamassa kuormausta. Kauempana on (väristä päätellen) Fuchs-kuormauskone lastaamassa rapuroikkaa. Kolari mahtaa olla melkoisen korkealla sijalla raakapuuterminaalien kuljetusmäärissä?
kuva 27.10.2020 23:15 Heikki Jalonen  
  Aivan kuin kuvassa olisi taka-alalla Salaisen Yleisliittolaisen Tulevaisuuden Moottoriajoneuvojen Pitkän Tähtäimen Kehitysinstituutin (ZVNIIPUBuM) noin kahdentoista vuoden päästä tulevaisuudessa esiteltäväväksi suunniteltu uusi automalli, tunnukseltaan malli 2101. Kuten tiedämme, suunnitelmatalouden kehityshankkeet olivat [tavattoman, jopa erittäin] pitkäjänteisiä...

Tässä varsinainen uusi tieto lieneekin se, että aivan ilmeisesti Urho Kaleva ja Nikita Sergejevitš olivat yhteisessä saunaillassaan sopineet salaisessa lisäpöytäkirjassa uuden mallin talvitestien suorittamisesta Kainuun äärimmäisen vaativissa oloissa, jotta voidaan varmistaa uuden mallin talviominaisuuksien norminmukaisuus. Kuten tunnettua, tässä onnistuttiinkin sangen hyvin.
kuva 26.10.2020 12:00 Heikki Jalonen  
  Nyt kyllä tuli puhutteleva kuva, suoraan täysin kadonneesta maailmasta! Kuvan sumuisuus alleviivaa, että tämä ei ole mikään lasi-kromi-pastellisävyinen Super-Hyper-Mall-ihmemaa, vaan kolkkoa ja karua 1970-luvun pääkaupungin arkea.

Talvi on ollut luminen, vaikka jo selvästi kevään puolella ollaan, luotan kuvan päiväykseen. Nykyaikana samaan aikaan jo leskenlehdet kukkivat Helsingin rannoilla. Vaihteet ovat puhtaita ja lumettomia, ilman sähkölämmityksiä. Joku oli hoitanut, kuului jonkun tehtäviin.

Taustalla Kyläsaaren kiinteän jätteen polttolaitos - kuvan ainoa puute on oikeastaan se, että sen piipusta ei tupruta synkän mustaa savua...

Piipun oikealla puolella näkyy rakennusnosturi. Ilmeisesti kyseessä on Kyläsaaren jätevedenpuhdistamon jokin laajennustyömaa. Kumpula tai Arabia lienevät liian kaukana, jotta sieltä asti tuossa sumussa nostureita näkyisi.

Edellisten jakeiden lisäksi Kyläsaaressa käsiteltiin myös kehnon sosiaalipolitiikan uhreja. Alueella sijainnut asuntola oli huonomaineinen.

Vasemmalla pieni teollisuuslaitos, Kalusteteollisuus Oy. Ilmeisesti siihen kuuluvan lämpökeskuksen piipusta nousee aivan aitoa savua. Sekin päästökomponentti on nykyään noilta seuduilta kadonnut - tosin katujen autoliikenteen päästöt lienevät moninkertaisesti korvanneet sen puutteen.

Nykyään tuossa radan tienoilla kulkee Hermannin Rantatie, ratapihan alueella on erilaisia toimitiloja, vasemmalla asuinrakentamista.
kuva 19.10.2020 13:37 Heikki Jalonen  
  Ratapihakaavion mukaan Kirkkonummella oli vesitysmahdollisuus (merkki W). Kolmio on tosiaan tallin symboli.

1933 topografikartassa on tuossa veturitallin alueella jotakin, joka on merkitty "Paja" - ilmeisesti siis jonkinlainen varikkorakennus. Muoto ei ole tavallinen kaaritalli. Lisäksi alueella on melko paljon muita rakennuksia ja rakennelmia, myös jotakin epäselvää jonka ääriviivat sopisivat kääntölavalle.

Kirkkonummella siis oli mahdollisuus veturin yöpymiseen. Ehkä aamun ensimmäinen (Helsinkiin menevä) juna aloitti sieltä ja viimeinen illan juna jäi sinne yöksi odottelemaan seuraavaa aamua. Loogista sinänsä, aamun kysytympi suunta rantaradan lähimatkustajille oli tietenkin Helsinki ja illalla poispäin. Vanhoja aikatauluja tutkimalla tämäkin asia varmaan aukenisi.
kuva 19.10.2020 00:22 Heikki Jalonen  
  Kirkkonummi oli ilmeisesti sopivin paikka tuon lähiliikennettä palvelleen junan kääntymiselle läntisellä suunnalla. Oli siis tilaa ja raiteita veturin ympäriajoon ja paluusuunnan junan muodostukseen, ehkä myös vesitysmahdollisuus.

Vuoden 1933 topografikartan (tilanne siis 1920-luvun lopussa) mukaan Kirkkonummella ei kuitenkaan ollut veturitallia eikä kääntöpöytää. Viimemainittua eipä kai kaivattukaan, veturina lienee ollut jokin N1/Pr1-sarjan tankki. Raiteita vaikuttaisi tuolloin olleen 5 kpl.
kuva 18.10.2020 22:29 Heikki Jalonen  
  Vuonna 1920 Kirkkonummen demografia ei vielä painottanut suomenkielisen kylttitekstin kirjoitusasua ja foneettista soljuvuutta kovinkaan vahvasti.

Suomen Tilastollinen Vuosikirja 1925 kertoo seuraavaa:
-kunta Kirkkonummi
-tilanne 31.12.1920
-kirjoilla oleva väestö yhteensä 7433 henkilöä (sis läsnäolevat ja poissaolevat), joista:
---ruotsinkielisiä 6430 (noin 85%) henkilöä
---suomenkileisiä 756 (noin 10%) henkilöä
---loput noin 5% muita kieliä (enim. tietysti venäjä) ja muuten tilastoimatta olevia

Huomioitavaa on, että kuvan henkilöillä ei ole näkyvissä olevia matkatavaroita, vain kevyet tavarat. Herralla päivän lehti, rouvalla pieni laukku. Tulee vaikutelma, että he ovat säännöllisesti liikkuvia pendelöijiä (nykytermillä ilmaisten). Jos näin, niin todennäköisesti he ovat kuukausilipullisia matkustajia ja heidän yhteiskunnallinen asemansa heijastuu matkustusluokan valinnassa.

Pukukoodina arkipuku, mutta kolean vuodenajan varustein. Huomatkaa huolella hoidetut kengät, ehkäpä aseman lankkipojan päivittäin huolehtimat. Ehkä he ovat virkamiehiä, opettajia, liiketoimihenkilöitä tai vastaavia. Sellaisessa asemassa, jossa pukeutumiselta edellytetään tiettyjä vaatimuksia, myös arkipäivänä.
kuva 13.10.2020 22:23 Heikki Jalonen  
  Simo nosti esiin hyvän huomion! Ikävän tietysti jos rautateitä ja tavarankuljetusta ajattelemme, mutta niin se vain menee.

Tehdäänpäs pieni mielikuvitusharjoitelma miten se Hankkijan (siis entivanhan Hankkijan) puolen askareena olisi voinut mennä:

Pos.1: kuormaus vaunuun lähetyspäässä Hankkija Hki-Oulunkylä: 3 miestä + työnjohtaja + konttorihenkilö (puolipaksu paperityö) hyvinkin pari tuntia per nuppi (noin kahvipaussi-ruokatunti-väli), yhteensä siis noin 10 henkilötyötuntia.
Pos.2: purku Lahden tavara-asemalla ja ajo Hankkija-Lahti: 2 miestä + työnjohtaja + autonkuljettaja (jotta päästään asemalle ja pois, matkan pituudesta riippumatta) + koneenkuljettaja (joka osaa ajaa koneen huoltokeskukseen), aamulla töihin tultaessa lähdetään ja ruokatunnilla ollaan takaisin, yht noin 15 henkilötyötuntia.
Pos.1 ja Pos. 2: yhteensä 25 työtuntia.

VR:n käyttämä työaikapanos on sitten vielä oma asiansa, sen kohdistaminen vain yhteen tiettyyn vaunukuormaan olisi aika hankalaa ja harhaanjohtavaa - mutta ei sekään ole merkityksettömän vähäinen.

Pokkarekalla vastaavasti: alle 4,5 tunnin ajo- ja kuormaus/purkuajalla pitäisi mennä, muuten tulee kuskille sanomiset. Koko reissu, Hkijostakin-Lahtijonnekin-Hkijonnekintakaisin. Siis 4,5 henkilötyötuntia. Melkoinen ero entisen ajan menoon ja varsinkin entiseen Hankkijan meininkiin...
kuva 08.10.2020 16:36 Heikki Jalonen  
  Jännittävä kuva: "kaupallista yhteistyötä" johon VR ei aina niin helposti lämmennyt. Hankkija ehkä osasi nyppiä markkinoinnin naruja siihenkin suuntaan.

Puimuri vaikuttaisi olevan Fahr MDL-mallia, tuotannossa 1958-64. Tuossa kuvassa vaikuttaisi olevan uudemman pään yksilö. Vakiona ollut 180 cm leikkuupöytä ei muodostanut mitään ongelmaa rautatien kuormaulottuman suhteen. Toisin olisi nykykoneiden kanssa...
kuva 05.10.2020 18:35 Heikki Jalonen  
  Totta, juna oli Janus-syndikaatin päämaja eli roolihahmo Alec Trevelyanin (Sean Bean) piileksimö, Ourumov oli enemmänkin kätyripoika.

Kun nyt kerran palataan tuohon elokuvaan, muistanette että kuljettaja istui vasemmalla puolella (lyhyt ohjaamoväläys "Ram it")... Ei siis oikealla, kuten "aidossa" neuvostoliittolais-venäläisessä veturissa olisi asian laita ollut. Syykin on yksinkertainen: veturi on todellisuudessa maskeerattu BR Class 20. Junakohtausten kuvauspaikka oli Nene Valley Railway (Cambridgeshire, UK).

Törmäys panssarivaunuun oli Bondien historian ensimmäinen täysdigitaalinen mälläys, aikanaan (1995) melkoinen merkkipaalu digitehosteiden saralla. Törmäyksen seurauksena veturin keulassa nähdään vimpan päälle komeet scallopit - kustomiukkojen unelma.

Voisipa jopa arvailla, että joku elokuvan tehoste-rakennustiimistä oli nähnyt tuon lumiauran?
kuva 04.10.2020 17:37 Heikki Jalonen  
  Kerrassaan mainiota! Nyt tiedämme senkin, mistä vuoden 1995 Bond-leffassa ("Kultainen Silmä", Pierce Brosnanin debyytti) esiintyneen kenraali Ourumovin yksityisjunan veturin varsin huomiota herättävä muotoilu on kopioitu! Jokseenkin tarkkaan yksi-yhteen tuon lumiauran kanssa, mattamustaa (sic!) värityskaaviota paitsi...
<<   >>