Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
09.11.2020 18:20 | Heikki Jalonen | ||
| Kiinnostava kuva, tosiaan. Missähän kaikkialla se lieneekään kierrellyt ennen tälle sivustolle päätymistään? Ja mitä kohtaloita sen taakse kätkeytyy. Kuka kuvasi, mikä joukko-osasto oli kyseessä? Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin jo sotaa kokenut osasto, kuvattuna jossain vallatulla Ranskan alueella. Tai Belgiassa, siellä kai opastinsysteemi oli ranskalaisen kaltainen? Ehkäpä suunta on lepovuorolta takaisin rintamalle? Voisi arvailla, että koppalakkia käyttävä (aliupseeri) on vanhempaa vakihenkilöstöä, jo ennen sotaa toimeensa asetettu; ehkäpä toimisto-, talous- tai majoitusaliupseeri tai komppanian vääpeli, taskussaan jokin virallinen dokumentti. Yllään ennen sotaa käyttöön tullut 1907 tai 1910 kenttäharmaa asepuku, ehkä jopa oma itselleen mittoihin teetetty. Sen virallisemmassa versiossa (paraati) oli noita joukko-osastojen tunnuksia hihoissa. Myös koppalakki kypärän asemesta viittaisi enemmän töpinän suuntaan. Kaulus on pyörökaulus, siihen kai Litzenit eivät koskaan kuuluneet. Rivisotilaat käyttänevät sodan aikana käyttöön tulleita (1914-15 ym.) yksinkertaistettuja asepukumalleja, ilman koristeita ja koukeroita. Sattuuko lukusalle Suuren Sodan militarian tuntijoita, voisi tulkintani olla oikea? |
||||
|
09.11.2020 11:50 | Heikki Jalonen | ||
| Suomalaisittain ajatellen lipputankojen määrä olisikin ollut vähän liioitteleva. Mutta venäläisittäin ei. Jos vaikkapa H.M. Keisari sattuisi (ja silloin tällöin sattuikin) paikan ohi matkustamaan - puhumattakaan jos olisi siellä pysähtynyt - tarvittiin vähintään kaksi tankoa: trikolorille ja regaalilipulle. Ja pari lisätankoakin saattoi olla tarpeen, seurueen kokoonpanosta riippuen. Lähimmän tangon lippunyörikin näkyy kuvassa, tulee alas sadekatoksen tälle puolelle. Liput siis saattoi nostaa ihan maajalkaisesta. Nuohoaminen oli tosiaan halkolämmitteisessä rakennuksessa usien toistuva tarpeellinen työ. Entisen ajan nuohoojat olivat varmaan vähemmän turvallisuuskranttuja. Ja kyllähän siellä myös yhdet lapetikkaat näkyvät, niiden pää näkyy oikeanpuoleisen ristiharjan vieressä, tikkaat kaupungin puolen lappeella. Niiden kohdalla tietysti ovat myös nousutikkaat. |
||||
|
09.11.2020 11:32 | Heikki Jalonen | ||
| Totta, arvaukseni on hyvin epävarma. Yritin suurentaa kuvaa, jotta nimestä saisi edes kirjainten määrän laskettua, huonosti onnistuu. Silti vaikuttaa, että tuon laivan nimi saattaisi olla vähän pidempi, ehkä 12 merkkiä. S/S Runsala oli roviltaan musta, Tiutinen oli (onnettomuushetkellä) valkoinen, jotain telakointia ja muutoksia ehkä oli tehty. Onnettomuuden sattuessa laivassa oli matkustajia noin 65 henkeä. Hyvin paljon niinkin pieneen paattiin. Tuossa kuvan laivassa näyttäisi vallitsevan samanlainen tungos. |
||||
|
08.11.2020 23:17 | Heikki Jalonen | ||
| Tämähän on postikortti, leimattukin. Milloin kulkenut? Huomatkaapa: ei ainuttakaan autoa kuvassa. Kortin kuva saattaa siten olla paljonkin vanhempi kuin postitusaika. |
||||
|
|
08.11.2020 23:12 | Heikki Jalonen | ||
| Lipputankojako tarkoitat? Huomatkaapa aseman nimikyltti: sen alapuolella voi edelleen nähdä vähän poikkeavaa pintaa kohdassa, jossa venäjänkielinen kyltti oli aikanaan. Ilmeisesti asemarakennusta ei ole ylimaalattu vuoden 1917 jälkeen, vain paikkailtu "tarpellisin osin". Etualan rakuuna on sonnustautunut M/22 asepukuun, kannuksia myöten. Kulkupelinä saattaa siis ollakin hevonen eikä junakyytiä tarvita. |
||||
|
|
08.11.2020 22:49 | Heikki Jalonen | ||
| Saattaisiko olla mahdollista, että kuvassa näkyvä pieni höyrysluuppi olisi huono-onninen S/S Tiutinen II (ex. Runsala)??? Jos näin olisi, niin se ajoittaisi kuvan täsmälleen kesään 1924. Tiutisen maito-osuuskunta osti laivan ja asetti sen liikenteeseen maaliskuussa 1924. Mutta jo samana vuonna, 14.11.1924, aluksen kattila räjähti ja tuhosi aluksen pahoin. Onnettomuudessa kuoli 24 ihmistä. En tähän hätään löydä tietoa, korjattiinko laivaa enää onnettomuuden jäljiltä. Ylös se kyllä nostettiin, hylyn kuvassa näkyy miten suuri tuho alusta kohtasi, koko runko on revennyt. Onnettomuuden sattuessa laiva oli joka tapauksessa jo 34 vuotta vanha, joten paha vaurio lienee koitunut sen lopulliseksi kohtaloksi. |
||||
|
|
08.11.2020 21:47 | Heikki Jalonen | ||
| Pickelhaube kertoo, että sotilaat ovat Saksan Keisarillisen Armeijan edustajia. Viikset samoin. | ||||
|
08.11.2020 20:03 | Heikki Jalonen | ||
| On tosiaan melko alkuperäistä mallia tämä nestemäisten polttoaineiden "terminaali"... Kas kummaa, kun kukaan ei edes tupakoi vaikka siinä on sentään neljä miestä koossa - nuo ajat olivat savuisia. Tai ehkäpä miesten työhönoton vaatimus oli tupakoimattomuus, jostain syystä? Tynnyrin päällä oleva sinkkiämpäri on epäilemättä tärkeä logistiikan komponentti, samoin kuin aitatolpassa roikkuva käsipumppu. Huomatkaapa pienten portaiden vieressä maassa lojuva autonrengas. Silläkin on logistiikassa hyvin tärkeä osansa. Täsmälleen tuossa kohdassa... Raskaasta öljystä tuskin on kyse, se oli noina aikoina vain isomman teollisuuden polttoaine ja siellä oli kuormien purkuun vakituisemmat paikat ja systeemit. Tuskin raskasta kulki tuommoisten tynnyriterminaalien kautta, pienkäyttäjiä ei tuolloin juuri ollut. Öljy myös vesittyy, jos sitä lämmitetään suorahöyryllä. Sama pätee bitumeihin, sitä kyllä sai tynnyritavarana mutta tynnyröinti oli teollista toimintaa. Joten jäljelle jäävät bensiini ja petroolit. Silloin tuo putki saattaisi olla ihan simppeli lappo, jolla kuormaa voi melko helposti purkaa hallitun hitaasti, halvalla improvisoitua tekniikkaa. Lapossa tietysti pohjaventtiili, jolloin lappo käynnistyy muutamalla vetäisyllä. Varsinaisia oikeita purkuvarsiahan tuolla ei näy. Vaunut saattavat tosiaan olla venäläisiä. Silloin juuri yläpurkulaite on tarpeen. Venäjällä kun [huomaamattomasti] alaventtiilistä tyhjennettävät säiliöt tuppaavat kuljetuksen kestäessä omia aikojaan salaperäisesti tyhjenemään... Siksi alaventtiiliä ei ole. |
||||
|
08.11.2020 19:31 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvausajankohta saattaisi olla kesää 1918...20. Näyttäisi siltä, että aseman venäjänkielinen nimi on poistettu melko hiljakkoin. Kuvassa etualalla oleva vormuhenkilö vaikuttaa suomalaiselta, mutta ennen M/22 asepuvun aikaa, päähine ei ole suikka. | ||||
|
07.11.2020 22:58 | Heikki Jalonen | ||
| Uudet tornit peittävät maisemaa; paikassa jossa kerran oli vanhaa, melkoisen matalaa, rautatien rakennuskantaa, paljon puita ja pensaita ja piilopaikkoja sekä ihmisen kokoinen toimistorakennus ja mainio kivikukko. Sekä esteettisestä harmoniastaan kuuluisa relehalli... Vasemmalla, Rautatienkadun ja Kauppurienkadun risteyksessä, on keltainen kolmikerroksinen kulmatalo, kunnianarvoisa As.Oy. Oulun Kulma, rakennettu vuonna 1922. Kaverini koti oli siinä. Vanhemmat + kolme lasta + berninpaimenkoira Bruno (lahjakas lattiamatto). Kellarissa, pannuhuoneen kupeessa (kyllä, pyöreäpäinen Heureka siellä pöhisi) harjoittelimme kaverin kanssa mutkarunkoisen Tunturi-mopon "parantelua", vaihtelevalla menestyksellä. Sen ajan Oulun poikien puheessa muuten sellainen Tunturi oli aina ja ehdottomasti ja yksinomaan Akka-Tunkka, ei ikinä Pappa-Tunturi. Uhrimme oli uudempaa Peltilamppu-mallia (LF2-64-49). Käyntiinlähdön ollessa "hieman" huonohko, tuuppasimme kiiturin aseman puolelle. Asemalla matkustajalaiturin (rde 1) pituus riitti siihen, että Tuntsan sai lopulta työnnettyä käyntiin. Ja jopa pysähtymiseen, jarruista oli ehkä vähän tingitty - kaikkeen ei voi panostaa. Sittemmin, opimme lisää monista asioista, kuten käytännössä toimivien välityssuhteiden valinnasta. Ja myös Tillotsonin sielunelämän salaisuuksista. Mopon käytettävyys kaupunkiliikenteessä parani paljon, jopa ajoittain toimivuutta lähentelevään tasoon. Myöhemmin, siirryttyämme 4-tahtiteknologiaan, äpöstelimme Fiat 600 Evoluzione-version kanssa. Kuvassa hyvin erottuva porttikongi toimi välttämättömien koeajojen strippinä, ajokorttejahan meillä ei vielä ollut eikä mainittu Näppykään aivan rekisterissä ollut - ei siis oikein asiaa julkiselle kadulle. Talon kunnianarvoiset asukkaat eivät välttämättä arvostaneet harrastuksiamme, outoa... |
||||
|
07.11.2020 19:00 | Heikki Jalonen | ||
| Kiskopolun sillan takana, vesitornista oikealle, näkyy edelleen paikallaan 3 kpl pystymallisia polttoainesäiliöitä. Niiden purkaminen oli kai suunnitelmissa jo ainakin kymmenen vuotta sitten, liekö tilanne kuitenkin muuttunut? Polttoöljyn käyttö joka tapauksessa vähenee Oulussa koko ajan. Kuvan oikeassa reunassa näkyy uusi tankkauspiste vaakamallisine säiliöineen. | ||||
|
28.10.2020 19:35 | Heikki Jalonen | ||
| Jukka: Kainuussa Lada ei liiku sattumalta. Se liikkuu aina tarvittaessa! | ||||
|
28.10.2020 19:28 | Heikki Jalonen | ||
| Mikähän luonnonvoima lienee tuon kanttipaalaimenkin tuonne heittänyt - kovin on kaukana heinäpellon halmeesta... | ||||
|
28.10.2020 19:24 | Heikki Jalonen | ||
| Pellosta taidetaan kuormata puuta vain melko vähän. Niin vähän, että paikalla ei ole mitään tehokkaampaa kuormauskonetta vaan kuormat tehdään puutavara-auton nosturilla kun se vaihe tulee? Tuo rapujuna lienee läpikulussa kohti Kolaria? | ||||
|
28.10.2020 19:17 | Heikki Jalonen | ||
| Sieppijärvellä ei taideta puuta kuormata, niin on kenttä käyttämättömän oloinen... | ||||
|
28.10.2020 19:14 | Heikki Jalonen | ||
| Tuo näppärä jurrimutteri varmaankin toimii autovaunujen kuormauspaikan tauko- ja odotustilana. Mainio erähenkinen ratkaisu. Huomattavan paljon puuta odottamassa kuormausta. Kauempana on (väristä päätellen) Fuchs-kuormauskone lastaamassa rapuroikkaa. Kolari mahtaa olla melkoisen korkealla sijalla raakapuuterminaalien kuljetusmäärissä? |
||||
|
|
27.10.2020 23:15 | Heikki Jalonen | ||
| Aivan kuin kuvassa olisi taka-alalla Salaisen Yleisliittolaisen Tulevaisuuden Moottoriajoneuvojen Pitkän Tähtäimen Kehitysinstituutin (ZVNIIPUBuM) noin kahdentoista vuoden päästä tulevaisuudessa esiteltäväväksi suunniteltu uusi automalli, tunnukseltaan malli 2101. Kuten tiedämme, suunnitelmatalouden kehityshankkeet olivat [tavattoman, jopa erittäin] pitkäjänteisiä... Tässä varsinainen uusi tieto lieneekin se, että aivan ilmeisesti Urho Kaleva ja Nikita Sergejevitš olivat yhteisessä saunaillassaan sopineet salaisessa lisäpöytäkirjassa uuden mallin talvitestien suorittamisesta Kainuun äärimmäisen vaativissa oloissa, jotta voidaan varmistaa uuden mallin talviominaisuuksien norminmukaisuus. Kuten tunnettua, tässä onnistuttiinkin sangen hyvin. |
||||
|
26.10.2020 12:00 | Heikki Jalonen | ||
| Nyt kyllä tuli puhutteleva kuva, suoraan täysin kadonneesta maailmasta! Kuvan sumuisuus alleviivaa, että tämä ei ole mikään lasi-kromi-pastellisävyinen Super-Hyper-Mall-ihmemaa, vaan kolkkoa ja karua 1970-luvun pääkaupungin arkea. Talvi on ollut luminen, vaikka jo selvästi kevään puolella ollaan, luotan kuvan päiväykseen. Nykyaikana samaan aikaan jo leskenlehdet kukkivat Helsingin rannoilla. Vaihteet ovat puhtaita ja lumettomia, ilman sähkölämmityksiä. Joku oli hoitanut, kuului jonkun tehtäviin. Taustalla Kyläsaaren kiinteän jätteen polttolaitos - kuvan ainoa puute on oikeastaan se, että sen piipusta ei tupruta synkän mustaa savua... Piipun oikealla puolella näkyy rakennusnosturi. Ilmeisesti kyseessä on Kyläsaaren jätevedenpuhdistamon jokin laajennustyömaa. Kumpula tai Arabia lienevät liian kaukana, jotta sieltä asti tuossa sumussa nostureita näkyisi. Edellisten jakeiden lisäksi Kyläsaaressa käsiteltiin myös kehnon sosiaalipolitiikan uhreja. Alueella sijainnut asuntola oli huonomaineinen. Vasemmalla pieni teollisuuslaitos, Kalusteteollisuus Oy. Ilmeisesti siihen kuuluvan lämpökeskuksen piipusta nousee aivan aitoa savua. Sekin päästökomponentti on nykyään noilta seuduilta kadonnut - tosin katujen autoliikenteen päästöt lienevät moninkertaisesti korvanneet sen puutteen. Nykyään tuossa radan tienoilla kulkee Hermannin Rantatie, ratapihan alueella on erilaisia toimitiloja, vasemmalla asuinrakentamista. |
||||
|
19.10.2020 13:37 | Heikki Jalonen | ||
| Ratapihakaavion mukaan Kirkkonummella oli vesitysmahdollisuus (merkki W). Kolmio on tosiaan tallin symboli. 1933 topografikartassa on tuossa veturitallin alueella jotakin, joka on merkitty "Paja" - ilmeisesti siis jonkinlainen varikkorakennus. Muoto ei ole tavallinen kaaritalli. Lisäksi alueella on melko paljon muita rakennuksia ja rakennelmia, myös jotakin epäselvää jonka ääriviivat sopisivat kääntölavalle. Kirkkonummella siis oli mahdollisuus veturin yöpymiseen. Ehkä aamun ensimmäinen (Helsinkiin menevä) juna aloitti sieltä ja viimeinen illan juna jäi sinne yöksi odottelemaan seuraavaa aamua. Loogista sinänsä, aamun kysytympi suunta rantaradan lähimatkustajille oli tietenkin Helsinki ja illalla poispäin. Vanhoja aikatauluja tutkimalla tämäkin asia varmaan aukenisi. |
||||
|
|
19.10.2020 00:22 | Heikki Jalonen | ||
| Kirkkonummi oli ilmeisesti sopivin paikka tuon lähiliikennettä palvelleen junan kääntymiselle läntisellä suunnalla. Oli siis tilaa ja raiteita veturin ympäriajoon ja paluusuunnan junan muodostukseen, ehkä myös vesitysmahdollisuus. Vuoden 1933 topografikartan (tilanne siis 1920-luvun lopussa) mukaan Kirkkonummella ei kuitenkaan ollut veturitallia eikä kääntöpöytää. Viimemainittua eipä kai kaivattukaan, veturina lienee ollut jokin N1/Pr1-sarjan tankki. Raiteita vaikuttaisi tuolloin olleen 5 kpl. |
||||
|
|
18.10.2020 22:29 | Heikki Jalonen | ||
| Vuonna 1920 Kirkkonummen demografia ei vielä painottanut suomenkielisen kylttitekstin kirjoitusasua ja foneettista soljuvuutta kovinkaan vahvasti. Suomen Tilastollinen Vuosikirja 1925 kertoo seuraavaa: -kunta Kirkkonummi -tilanne 31.12.1920 -kirjoilla oleva väestö yhteensä 7433 henkilöä (sis läsnäolevat ja poissaolevat), joista: ---ruotsinkielisiä 6430 (noin 85%) henkilöä ---suomenkileisiä 756 (noin 10%) henkilöä ---loput noin 5% muita kieliä (enim. tietysti venäjä) ja muuten tilastoimatta olevia Huomioitavaa on, että kuvan henkilöillä ei ole näkyvissä olevia matkatavaroita, vain kevyet tavarat. Herralla päivän lehti, rouvalla pieni laukku. Tulee vaikutelma, että he ovat säännöllisesti liikkuvia pendelöijiä (nykytermillä ilmaisten). Jos näin, niin todennäköisesti he ovat kuukausilipullisia matkustajia ja heidän yhteiskunnallinen asemansa heijastuu matkustusluokan valinnassa. Pukukoodina arkipuku, mutta kolean vuodenajan varustein. Huomatkaa huolella hoidetut kengät, ehkäpä aseman lankkipojan päivittäin huolehtimat. Ehkä he ovat virkamiehiä, opettajia, liiketoimihenkilöitä tai vastaavia. Sellaisessa asemassa, jossa pukeutumiselta edellytetään tiettyjä vaatimuksia, myös arkipäivänä. |
||||
|
13.10.2020 22:23 | Heikki Jalonen | ||
| Simo nosti esiin hyvän huomion! Ikävän tietysti jos rautateitä ja tavarankuljetusta ajattelemme, mutta niin se vain menee. Tehdäänpäs pieni mielikuvitusharjoitelma miten se Hankkijan (siis entivanhan Hankkijan) puolen askareena olisi voinut mennä: Pos.1: kuormaus vaunuun lähetyspäässä Hankkija Hki-Oulunkylä: 3 miestä + työnjohtaja + konttorihenkilö (puolipaksu paperityö) hyvinkin pari tuntia per nuppi (noin kahvipaussi-ruokatunti-väli), yhteensä siis noin 10 henkilötyötuntia. Pos.2: purku Lahden tavara-asemalla ja ajo Hankkija-Lahti: 2 miestä + työnjohtaja + autonkuljettaja (jotta päästään asemalle ja pois, matkan pituudesta riippumatta) + koneenkuljettaja (joka osaa ajaa koneen huoltokeskukseen), aamulla töihin tultaessa lähdetään ja ruokatunnilla ollaan takaisin, yht noin 15 henkilötyötuntia. Pos.1 ja Pos. 2: yhteensä 25 työtuntia. VR:n käyttämä työaikapanos on sitten vielä oma asiansa, sen kohdistaminen vain yhteen tiettyyn vaunukuormaan olisi aika hankalaa ja harhaanjohtavaa - mutta ei sekään ole merkityksettömän vähäinen. Pokkarekalla vastaavasti: alle 4,5 tunnin ajo- ja kuormaus/purkuajalla pitäisi mennä, muuten tulee kuskille sanomiset. Koko reissu, Hkijostakin-Lahtijonnekin-Hkijonnekintakaisin. Siis 4,5 henkilötyötuntia. Melkoinen ero entisen ajan menoon ja varsinkin entiseen Hankkijan meininkiin... |
||||
|
08.10.2020 16:36 | Heikki Jalonen | ||
| Jännittävä kuva: "kaupallista yhteistyötä" johon VR ei aina niin helposti lämmennyt. Hankkija ehkä osasi nyppiä markkinoinnin naruja siihenkin suuntaan. Puimuri vaikuttaisi olevan Fahr MDL-mallia, tuotannossa 1958-64. Tuossa kuvassa vaikuttaisi olevan uudemman pään yksilö. Vakiona ollut 180 cm leikkuupöytä ei muodostanut mitään ongelmaa rautatien kuormaulottuman suhteen. Toisin olisi nykykoneiden kanssa... |
||||
|
05.10.2020 18:35 | Heikki Jalonen | ||
| Totta, juna oli Janus-syndikaatin päämaja eli roolihahmo Alec Trevelyanin (Sean Bean) piileksimö, Ourumov oli enemmänkin kätyripoika. Kun nyt kerran palataan tuohon elokuvaan, muistanette että kuljettaja istui vasemmalla puolella (lyhyt ohjaamoväläys "Ram it")... Ei siis oikealla, kuten "aidossa" neuvostoliittolais-venäläisessä veturissa olisi asian laita ollut. Syykin on yksinkertainen: veturi on todellisuudessa maskeerattu BR Class 20. Junakohtausten kuvauspaikka oli Nene Valley Railway (Cambridgeshire, UK). Törmäys panssarivaunuun oli Bondien historian ensimmäinen täysdigitaalinen mälläys, aikanaan (1995) melkoinen merkkipaalu digitehosteiden saralla. Törmäyksen seurauksena veturin keulassa nähdään vimpan päälle komeet scallopit - kustomiukkojen unelma. Voisipa jopa arvailla, että joku elokuvan tehoste-rakennustiimistä oli nähnyt tuon lumiauran? |
||||
|
|
04.10.2020 17:37 | Heikki Jalonen | ||
| Kerrassaan mainiota! Nyt tiedämme senkin, mistä vuoden 1995 Bond-leffassa ("Kultainen Silmä", Pierce Brosnanin debyytti) esiintyneen kenraali Ourumovin yksityisjunan veturin varsin huomiota herättävä muotoilu on kopioitu! Jokseenkin tarkkaan yksi-yhteen tuon lumiauran kanssa, mattamustaa (sic!) värityskaaviota paitsi... | ||||
|
24.09.2020 22:10 | Heikki Jalonen | ||
| Vallu on takatuuppari, joten siinä on varmasti aina pidetty takana paripyöriä varsinaisessa maa-taistelutoiminnassa... Näyttäisi, että sinne takavanteen sisäpuolelle on hitsattu kiinnityskynnet, malli "Pirinen"; 6 kynttä, joka onkin tuon teholuokan koneessa tarpeen. Paripyörillä tuon Valpurin kokonaisleveys kasvaa laittomalle puolelle (luokkaa 2.8 m) jos pari on molemmilla puolilla paikallaan. Liikenteessä tien päällä on siis parempi olla ilman pareja kun ei ole ihan pakko. |
||||
|
21.09.2020 12:22 | Heikki Jalonen | ||
| Ehkäpä turve- tai pehkusuo tai muu neva? Jonkin puulaakin kuten Kymin ottopaikalla? Kuva on ehkä otettu ennen moottorivetureiden valta-aikaa, 1930-luvulla. Siten siis höyryveturin tarve pidemmän kuljetusmatkan vuoksi palovaarasta huolimatta. Sahoilla lyhyemmillä ajoilla yleensä yritettiin pärjäillä pulloilla tai sähköllä, turvallisemmin. Erikoinen piirre: näyttäisi siltä, että veturin hytin takaseinän yhteyteen on lisätty betoninen lisäpaino. Hyvä tuntomerkki jos muita kuvia samasta koneesta löytyisi. Huomatkaapa muuten, että vesisäiliön päällä istuva herra polttelee savuketta. Ainakin Römin Riffi olisi antanut sellaisesta ankaran läksytyksen lopputiliuhkauksien ja pahan karman kera - tulenaralla paikalla jos ollaan. Poikien vaatetus viittaa paremmin 1930-lukuun kuin sodan jälkeisiin vuosiin. |
||||
|
17.09.2020 20:45 | Heikki Jalonen | ||
| Dr20-vetureiden äänimaailmaan vaikuttaa varmaan paljolti moottorin (Wabtec P616) korkeahko käyntinopeus, 1500 r/min täysteholla. Tässä muutamia P616 moottorin pääarvoja: iskunpituus 220 mm, sylinterin halkaisija 190 mm. V16 konfiguraatiolla iskutilavuus siten 99,8 litraa. Ilmoitettu teho 2750 kW (ilmeisesti jatkuva teho, tässä tarkka tieto puuttuu), 1500 r/min. Männän keskinopeus (melko huomattava) 11 m/s, keskipaine 22 bar. Ilmoitettu ominaiskulutus 192 g/kWh, melko hyvä arvo. Luokitus EU IIIa. Voimansiirtohan noissa on M-AC-DC-6xAC-konvertterisysteemi, joten moottori käy pääosin tehokierroksilla. Moottori (aikaisemmin GE Powerhaul P616) perustuu muuten - yllätys, yllätys - vanhan tuttavamme Jenbachin J616-konstruktioon; alunperin siis kaasumoottoriin. GE osti Jenbachin ja sen teknologiat vuonna 2003. Wabtec ja GE Transportation fuusioituivat 2019, jatkaen toimintaa Wabtec-nimen alla. Itse Jenbach oli jo 2018 myyty ulos GE:stä. |
||||
|
25.08.2020 23:15 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä se taitaa olla Valmet tosiaan tuo pakaasitraktori. Malli saattaisi olla VB12, 1950-luvun alkupuolelta jopa. Vankka etulevy saattoi olla jokin "lentokenttä"-tyyppinen lisävarustus, ei joka koneen keulalla. Kuhmon Mobilisteilta löytyy entisöity sininen. Rauta ja Petroolissa joskus 2010 oli punainen samanlainen, sekin entisöity. Vanha myynti-ilmoitus kaupitteli joskus vuosia sitten keltaista yksilöä. Jokunen on siis tätäkin mallia säilyneenä. Onko jollakulla lisätietoja? |
||||
|
|
25.08.2020 16:04 | Heikki Jalonen | ||
| Taustalla kuormataan jäätelön lähtöraaka-ainetta kuljettaneita pystöjä meijerin kuorma-autoon. Luultavasti täysiä pystöjä meijeriin meneviksi, koskapa laiturivaunuilla on järjestetty välinostotaso auton lavalle nostamista helpottamaan. Täysien maitopystöjen käsittely ja kuormaaminen käsipelissä oli eräs raskaimmista kuormaustöistä joita tehdä saattoi. Vain yksi mies mahtui nostamaan ja tonkan piti pysyä koko ajan pystyasennossa. Ja kuorma-auton lava oli tietysti korkealla. Suurimmat (tinattujen terästonkkien aikaan) saattoivat täysinä painaa ehkä 80 kg. Maitoauto on vielä avolavainen. Alumiinipintaisella nosto-ovellisella (klassisesti ylänurkistaan pyöristetyllä) umpikorilla varustetut maitoautot syrjäyttivät ne äkkiä 1960-luvun alussa. Olisikohan silloin tullut voimaan jokin tiukennus hygieniamääräyksissä? Sen perusteella kuvassa varmaan ollaan selkeästi 1950-luvun puolella. Lättähatut kuitenkin rajaavat vuoden vähintään 1956...57 tienoille. Kuorma-auto on mitä luultavimmin Fordson Thames, noin 1950 vuoden tietämiltä, siis melko vanha jo tuossa kuvassa. Timken-tyyppinen taka-akseli ja kaksi pientä hytin takaikkunaa antavat tunnistukseen vinkkejä. Oikealla näkyy nokkamallisen laituriauton keulaa. Muistaako joku, mitä merkkiä ja mallia nuo erikoisen jämerällä nokkalevyllä olleet masinat olivat. Jotain muuta kuin Valmet-tuotteita, ruotsalaisia tai brittiläisiä? Onko tiedossa yhtään säilynyttä yksilöä? |
||||
|
20.08.2020 12:14 | Heikki Jalonen | ||
| Siinä tapauksessa: kuvassa taustalla näkyy pulpettikattoinen isohko katos. Se saattaisi siis olla sahaan+talotehtaaseen jotenkin liittyvä varastokatos, ehkä puutavaran välisuoja? Huomattava on myös tuossa nosturissa käytössä oleva, melkoisen erikoistunut nostoapuväline. Nostokehä, joka puristaa lautanippua keskeltä noston aikana. Kertoo siitä, että sahatavaran käsittely ei ollut mitään satunnaista puuhaa tuolla työpaikalla. Voisi siten melkoisella varmuudella arvata, että traktori oli tehtaan oma kone. Juuri talotehtaalla oli jatkuva isokokoisten osavalmisteiden siirtotarve, joita hyvin usein hoideltiin joukolla matalia (umpikumipyöräisiä) telivaunuja, joilla talonpalasia siirreltiin työvaiheelta ja hallilta toiselle. Niiden liikuttelussa oli tarpeen traktori, jolla riitti vetokykyä myös talvisella pihalla. Maastokelpoinen trukki oli tietysti myös käypä liikuttelija, mutta paljon vakiotraktoria kalliimpi. Sahoilla tavalliset radat ja rillivaunut olivat liian pieniä ja kiikeriä isokokoisten rakenneosien kuljetteluun. |
||||
|
|
20.08.2020 00:00 | Heikki Jalonen | ||
| Totta. Metsän hellät pusut puuttuvat kokonaan, ei ainakaan näy tässä kuvakulmassa/tarkkuudessa. Renkaissa puolestaan voisi aavistaa vähän maantien makua. Kumma vain, kun riimut eivät ole raapanneet suojan reunoja. Olisiko sittenkin niin, että kuljetusmatka oli hyvinkin lyhyt - saha siis lähellä eikä suurempaa tieajon tarvetta? Ja kone jopa ehkä sahan oma, vakikuskin kipparoima? Oliko tuolla Kauhajoella (liikennepaikan lähimaastossa) sahoja? Muistaako joku? |
||||
|
|
19.08.2020 22:47 | Heikki Jalonen | ||
| Jos tuosta hytistä pitäisi jotain arvata, ehkäpä Junkkari olisi lähellä. Siis arvaus. Luultavasti tuo Tonni-Voorti on ollut alun perin hytitön, varmasti siis 1964-68 aikakauden masina. Saanut sitten jossain välissä melupöntön päällensä kun ajotyöt suojaa vaativat. Ehkäpä joku 565---500 Valpuri on ollut luovuttajana, vapaaehtoisena tai vainaana...? Mehän emme tämän kuvan perusteella tiedä, oliko likikuljetusmatka kuinka pitkäkin. Emmekä sitä, tarvittiinko hytin kehää vaikkapa joutsalaisen kiinnitykseen, aikansa metsäajon tehostajaan (hmm...?). Mitään korvakkeita ei kylläkään näy, itse nosturista puhumattakaan. Paha tietää. Usein näissä vain tapasi olla sellaisia varusteluita. |
||||
|
|
18.08.2020 01:05 | Heikki Jalonen | ||
| Hieno kuvataltio menneen logistiikan maailmasta ja melko luovasta rakenneratkaisusta. Kalliita ja hankalasaantisia rakenneosia huolella välttävästä. Kuvasta näyttäisi, että tuo vahvistava portaali olisi niitattua+pultattua rakennetta. Lienee alusta saakka kuulunut tuon nippunosturin rakenteeseen, ei siis ole myöhemmin lisätty? Kissan rata näyttäisi olevan IPE-profiilia, ehkä IPE400. Olisi varmasti liian hoikka tuolla jännevälillä, olipa sallittu taakka mitä hyvänsä, kiepahdus olisi suuri riski. Yläpuolisen kannattimen kohdalla on lisäksi palkin jatkos, pultattu. Luultavasti nosturin (osina) kuljetettavuuden vuoksi, vältetään hankala pitkä yksittäinen osa. Samalla myös kierretään pitkän (>6m) yhtenäisen palkin hankinnan hankaluus. Nostinkoneikko vaikuttaa KONE-valmisteelta, kokoluokka 5000 kg. 4 köyttä, tavallisesti max 1500kg/köysi. Tuon näköistä mallia tehtiin jo 1930-luvun lopulla, varmaan jonnekin vuoden 1955 tietämille saakka. Nauhakaapeli kertoisi valmistuksen (tai saneerauksen?) ajankohdaksi mielellään jotain selvästi 1950-lukua. Lautanippu on tuotu kuormauspaikalle traktoripelissä. Aivan kuin siellä näkyisi työkalulaatikko vasemmassa lokasuojassa, kuten Ford 5000-mallissa oli. Ehkäpä siellä oli lähiseudun urakoitsija (samalla varmaan myös maanviljelijä) huolehtimassa likikuljetuksista? |
||||
|
31.07.2020 23:03 | Heikki Jalonen | ||
| Eikös se Haapamäen Vr5 ole 1422 = Oulun kone? | ||||
|
25.07.2020 19:29 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä, laiturin reunaa lähinnä oleva kisko oli nosturiradan meripuolen kisko. Lähinnä laituria olleet 2 raidetta kulkivat nosturin jalkojen välistä. Kuudes kisko oli nosturin maapuolen kisko. Nosturin rata päätyi suunnilleen tuossa kohdassa, jossa kasvillisuus on selkeästi rajautunut. Kasvillisuus peittää, mutta kuvaan sisältyy myös yksi nostureiden kosketinkaivoista, on suunnilleen tuon ulospäin nojaavan kiinnitysrenkaan kohdalla. Kuvan ottopaikka on muuten hyvin tärkeä kohta: vertailkaapa menoa samassa paikassa vuonna 1944, syyskuun lopussa... Katsokaapa vaikka SA-kuva nro 165477. |
||||
|
05.07.2020 23:19 | Heikki Jalonen | ||
| Ehdottomasti Ford. Siinä firmassa osattiin materiaalit ja valmistus. Eihän siinä Hopassa koskaan paljoa osia ollut, mutta ne vähät mitä oli olivat hyvistä materiaaleista tehtyjä. Ford-V8 moottorin eräs suuri edistysaskel oli valuteräksinen kampiakseli. Kun sen valmistus saatiin onnistumaan, oli sillä merkittävä kustannusvaikutus, kun vaihtoehtona oli siihen saakka ollut vain taottu akseli. Sodan jälkeen jokseenkin jokaisen suomalaisen autopajan nurkasta löytyi aina jokunen Hopan kampura, kovien aikojen, kilometrien ja huonon voitelun laakerikauloiltaan loppuun syömä. Mutta, kyllä niistä vielä muuta rakenteli. Kuten vaikkapa pönttökiukaan kivirosteja. | ||||
|
|
05.07.2020 12:01 | Heikki Jalonen | ||
| V6 ei ollut vielä normirakenne vuonna 1928. Mutta suora kuutonen, jossa oli kaksi sylinteriä per blokki oli sitäkin tavallisempi muoto. Pitkäiskuiset sylinterit eivät kovin leveitä lohkoja tarvinneet. Siis I6. Moottorin toimittaja (Büssing) NAG. | ||||
|
18.06.2020 17:38 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvan ottoaikaan 1969 taustalla näkyvissä rakennuksissa toimivat: - Maakunta-arkistona toimiva rakennus oli E-osuuskaupan jakelukeskus, pääkäyttäjänä Oulun Osuuskauppa. - Puhelimen talona nykyään tunnettu (kohta purettu) rakennus oli Tukolaisen kaupan aluetukun Pohjanmaa Oy:n toimipaikka. - SOK:n talo palveli pellervolaista osuustoimintaa, eli Oulussa ensi sijassa OK Arinaa. Veturin vandringin yli pilkistää pieni nokare Lyötyn tavara-aseman kulmaa. |
||||
|
06.06.2020 20:46 | Heikki Jalonen | ||
| Erkki on täsmässä. Kuormavaunu on Ford 1938. Suomessa se sai varsin vulgäärin lempinimen. Auton historia on mielenkiintoinen! Minkälainen yhtymä (osuuskunta???) oli tuo Viipurin satamatyömieskeskus? Loppuiko sen toiminta vuonna 1944 vai siirtyikö se esim. Helsinkiin (vrt esim "Viipurin Nopea")?. Tai Lahteen, kuten niin moni Viipurista evakoitunut firma? |
||||
|
31.05.2020 23:50 | Heikki Jalonen | ||
| Tähänpä löytyi E.P:ltä täsmät tiedot, kiitos. Pitkäääään (100++ vuotta) siis palvelivat nuo Americanit. Muistelisin (lähdeaineisto ei ole nyt käsillä), että veturityyppi ilmestyi Amerikan radoille viimeistään 1840-luvulla, jo yli-iki-muinaisten pallopäisten Bury-kattiloiden aikaan. Copiapo lienee ainoa sitä lajia oleva säilymä, olikohan se rakennettu noin 1850? Eikä se vientikoneena ollut ensimmäinen lajissaan, kyllä se jo oli koettua mallia kun se valmistui. Yhdysvaltojen nopeasti laajentunut rataverkko suosi joustavaa ja kulkuominaisuuksiltaan hyvää veturia. Nopea rakentaminen kun tarkoitti helposti myös huonoa ratageometriaa, heikkoja siltoja ja jyrkkiä kaarteita, tiukkoja nousuja ja laskuja. Ja heikohkoa kunnossapitoa. Olosuhteita, joissa veturin hyvät kulkuominaisuudet ja maltillinen akselipaino tulivat tarpeeseen; molemmat 4-4-0:n vahvuuksia. Sittemmin Amerikan radat suoristuivat, tasoittuivat ja saivat kovinkin paljon lisää kantavuutta. Tuli toisten vetureiden aika. |
||||
|
|
31.05.2020 12:50 | Heikki Jalonen | ||
| Asia voi tosiaan olla hyvin vaikea selvitettävä. Yhdysvallat on kuitenkin sen verran laaja alue ja rautatietyhtiöitä paljon. Eri yhtiöillä oli varmasti todella kirjavia käytäntöjä, mitä pienempi yhtiö, sen kirjavampia varmaan. Kuten vaikkapa se, mitä tarkoittaa "säännöllinen liikenne" tai mitä todellisuudessa tarkoittaa "ajossa" tai "ajokuntoinen" tai "reservissä" tai "korjausta odottava". Rautateihin liittyi myös monenlaisia poliittisia ja kaupallisia intressejä, jotka varmasti painottivat tilastoja. Yhtiöitä ostettiin ja myytiin, fuusioitiin ja pilkottiin, tuettiin tai oltiin tukematta. Saattoi olla jopa tarkoituksenmukaista ajaa enemmän kuin oikeastaan oli kysyntää; silloin varmaan vanhempi apukalustokin sopi tilastomailien (=yhtiön laskennallisen arvon) tuottoon. Jos liikennettä hoidettiin täysin puhtaasti teknisin ehdoin, uudempi kalusto varmasti jylläsi. Ehkä jokin aikalaisuutinen, lehtiartikkeli tai vastaava saattaisi löytyä, jossa kerrotaan "viimeinen 4-4-0 viimeisellä vuorollaan" -tyyppisestä tapahtumasta? Olettaisi, että ainakin amerikkalaiset harrastuspiirit tietäisivät jos sellainen on jossain joskus julkaistu? |
||||
|
|
30.05.2020 23:16 | Heikki Jalonen | ||
| Osaatko Hannu sanoa, milloin American-veturilla tehtiin viimeinen kaupallinen ajo Yhdysvalloissa? Säännöllisessä liikenteessä, ei siis elokuvat, tilaukset tai nostalgiat tms. Onko asia tiedossa tai yleensäkään selvitettävissä? | ||||
|
30.05.2020 23:04 | Heikki Jalonen | ||
| Onko tuo tuliputkien päiden tyssäkone? | ||||
|
25.05.2020 22:54 | Heikki Jalonen | ||
| Olisiko tämäkin niitä Kymenite-kokeiluja? Se vähemmän julkisuutta saanut? | ||||
|
22.05.2020 15:06 | Heikki Jalonen | ||
| Täälläkin yksi Dodge Power Wagon, mutta omalla stepside-peltilavalla. Vihreä alusväri voisi viitata sotilaalliseen taustaan. | ||||
|
22.05.2020 15:00 | Heikki Jalonen | ||
| Hm. Siellähän siilon takana piileskelee noin 1950 mallin White-puolikkaanvetäjä. Viljakuormaa varmaan hakemassa tahi tuomassa. Malli näyttää jotenkin kapean litistyneeltä, ehkä on käytetty liian kuumaa valkopesuohjelmaa ja vanhanaikaista, vain kaksivaikutteista pesujauhetta? |
||||
|
17.05.2020 21:52 | Heikki Jalonen | ||
| Satutko Hannu muistamaan, minkä valmistajan tekemiä nuo automallit ovat (ellet ole itse tehnyt niitäkin, ainakin olet tainnut vähän säistää)? Hyvän näköisiä ja sopivat tuohon miljööseen tosi hyvin, juuri sopivasti kuluneen ja kauhtuneen oloisia. "Less Chrome - More Business." | ||||
|
17.05.2020 21:42 | Heikki Jalonen | ||
| Tästä kulmasta tuo punainen olisi ehkä kuitenkin Chevy, kromimaskia [ehkä] näkyy. GMC:ssä oli semmoinen telkkariruudun mallinen kehys maskin ympärillä ja maski enemmänkin maalattu. Samat hytin peltiosat kuitenkin molemmissa. | ||||
|
17.05.2020 21:35 | Heikki Jalonen | ||
| Hassu pieni sininen ovi tuolla ylhäällä seinässä. Mitähän sen sisäpuolelle lukee? "Danger - Steep Fall"? Vai "Smokers Only". Ja maassa sitten kyltti "Surgeon General Warned You"... Ilmeisesti tuo detalji on poimittu todellisen rakennuksen valokuvasta? Siinä tapauksessa, siellä saattoi olla alas pudotettavat palotikkaat hätäpoistumista varten. |
||||
|
|
17.05.2020 21:20 | Heikki Jalonen | ||
| Mitähän se tuo hanu hommailee tuolla takana, kuormaussillalla? Ei kai vain kisko spaddua, puutavaramakasiinissa, varmaan vielä "No Smoking" kyltin alla. Kuinkas kaukana se Monroen palokuntakin lienee? Sininen voimakas vaunu on Dodge Power Wagon, luultavimmin ex-WD veteraani, nokkavinssin paikka kun löytyy (etupuskurin kolo). Ja siten vuosimallilltaan sopivimmin satoisien tuotantovuosien 1944-45 ajoilta. Toki vinssiä sai siviilimalleihinkin. Itse auto pysyi saman näköisenä jonnekin 1960-luvulle, milspec-status hidasti tarpeettomia muutteluita. Punainen lavabiili vaikuttaisi GM-tuotteelta, mutta olisi ehkä mieluimmin merkiltään GMC, jotain luokkaa 1948. Tuuletusikkuna ja B-pilarin takainen ikkuna puuttuvat, yleensä Chevyissä niitä oli. Riippui kyllä mallista ja "varustelun" rikkaudesta. Maski ei näy, Chevyn leveä parila olisi varma tuntomerkki. |
||||