Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
06.07.2016 23:59 | Heikki Jalonen | ||
| Kovin hieno löytö, onnittelen. Oikeanpuoleinen herra on luultavasti lämmittäjä, virkaan kuuluvine öljykannuineen. Seuraavana varmaankin kuljettaja, perin kiiltävien kellonperien antaessa hieman vihjettä aikatauluun sidotusta vastuullisesta tehtävästä. Keskellä tosiaan rusetti kaulassa päällikköherra, itse asemapäällikkö kukas muu? Saappaat kuitenkin kertovat, että siinäkin virassa pienemmän paikan päällikkö joutui silti liikkumaan hiekkapenkalla, kahlaamaan vesissä tai paarustamaan lumessa. Kuten muutkin tavallisemmat tatsuunamiehet joita sitten hänen vasemmalla puolellaan näemmekin. Isojen kaupunkipaikkojen asemapäälliköt olivat eri rotua ja rankia, niissä piireissä nappaskengät kuuluivat enemmän asiaan. | ||||
|
05.07.2016 16:01 | Heikki Jalonen | ||
| Erikoista oli, että näiden telineiden asemapaikaksi mainittiin Oulu, säilössä Rajaville Oy:llä. Käsittääkseni elementtien (erikoisesti seinälaatat) kaupallista rautatiekuljetusta ei koskaan tapahtunut, vain jotain kokeiluja mahdollisesti tehtiin. Rajavillelle oli kuvan ottoaikaan vielä raideyhteyskin olemassa, juuri ja juuri. Se kuitenkin katkaistiin noin 1985, viimeistään, jolloin Tuirassa tehtiin suurempia raiteistomuutoksia. Myöhemmin samoilla telineillä kyllä ajettiin paljonkin nimenomaan seinälaattoja, mutta kumipyöräkuljetuksina. Teline oli pienillä kasipiikki-kuustoista pyörillä olleen matalan puoliperälavetin päällä. Tällä tavoin voitiin kuljettaa melkoisen korkeitakin laattoja. Rautatiekuljetuksessa juuri korkeusrajoitus taisi tulla noin aikoina ongelmaksi, varsinkin jos kyse oli teollisuushalleihin tarkoitetuista seinälaatoista. Ne kun usein olivat selvästi asuntorakentamisessa tarvittavia korkeampia. Maantie-erikoiskuljetuksena voitiin mennä melkoisen korkeillakin kuormilla, kun vain tiesi miten ja mistä mennä. Rajaville oli jo tuolloin lunastanut nämä telineet omakseen. |
||||
|
16.06.2016 00:06 | Heikki Jalonen | ||
| Erkki: taidatpa olla oikeassa. Auto on tosiaan vähän nokallaan, poki yläällä. Ja lava on vähän kappaletavara-henkinen; väistölistat ja kaikki. Vaihtolavavehkeitä ei näy. Eikä tuossa ole aurapuskuriakaan, vähemmän monen toimen auto siis. Olisi tosiaan outo kokoonpano telivetoiselle alustalle. Mutta rekkavalo siellä katolla on. Ehkä se siis onkin lyhyemmän matkan heilurin vetäjä, täyskärryllä sellua Sunilasta satamaan vientiin? Tai puuta tai sahatavaraa joltain niin monelta sahalta/laanilta jota tuolla Kotkan seudulla tuolloin oli? |
||||
|
15.06.2016 23:43 | Heikki Jalonen | ||
| Taidatpa olla Timo oikeassa: se tosiaan taitaa olla "terästetty" Mooses 1500M. Puskuri ilman pystykäpyjä ja sivupeili melkoinen, kuin Konelassa lisätty, ihan ehta Britax. Suurennuslasi auttaa näissäkin bittikuvissa... | ||||
|
15.06.2016 16:48 | Heikki Jalonen | ||
| Lieneekö tuo Karhulan vesitorni, joka näkyy aivan kuvan vasemmassa yläreunassa? Valmistunut joskus vuonna 1960...61? Kuvassa nimittäin näyttää jotenkin siltä, että siinä olisi vielä jonkinlaisia telineitä ympärillä; muutenhan sen varsi on varsin hoikka, valkoinen kylläkin. Vääristäneekö kuva vai mitä? Eihän tuohon linjalle mitään taloja tai siilojakaan sovi? Telineet nimittäin veisivät kuvaa aikaisempaan suuntaan, ehkäpä jopa kesään 1961. Triton näyttää nimittäin kuvassa aivan uudenveroiselta, keulan tähtikin kimmeltää niin... | ||||
|
|
15.06.2016 16:36 | Heikki Jalonen | ||
| Auto on Jyry-Sisu (malli ehkä R-149). Kuvassa vielä niin uusi, että lämpimänä auto haisee lasikuituhartsille kuin veneveistämön vessa... | ||||
|
|
15.06.2016 16:28 | Heikki Jalonen | ||
| Voe mahoton mitä kuvaherkkua! Tässä tehdään työtä, nykyisin tuota yhä harvinaisemmaksi käyvää toimintaa... Kuvassa on mielenkiintoista kalustoa ja kadonnutta arkipäivää. Puoliperä-Volovossa (todennäköisesti kasipari eli Volvo 88) on ilmeisesti lastina vanerikolleja. Turha arvailla mistä kyytiin pantuja, tuolloin oli Itä-Suomessa ja Savon suunnalla vielä sen verran monta vaneritehdasta toiminnassa. Scania luultavastikaan ei ole Scania-Vabis, vaan tuore peli ja aikansa toiseksi vöyrein Scanian malli, 110 Super. Ehkäpä vanerikuorma silläkin kärryn kapellin kätköissä. Metsäteollisuus oli hyvä kuljetusten antaja ja sen leivissä ajavat autoilijat saattoivat pitää kalustonsa tuoreena, sen kuvastakin näkee. Ja siellä oikeallahan on aidan takana Kairo. Ei siis se Epyktin Kairo... Mutta mikä on tuon siitä oikealle olevan kahvilan nimi? Maku? Millainen maku? Nortinsavun ja rasvankäryn ja väljähtyneen (tuolloin jo keski-) oluen ja hienhajun odöörikoktailin karaisema läpisuolainen pyttäri? Oliko tuo kahvila joku Kairon laajentuma vaiko eri yritystä? Nythän jossain tuolla paikkaa ainakin osittain on Kairon portaikko. Etummainen henkilöauto taitaa olla Datsun Bluebird (1964...66), sitten asiaankuuluva ubiikki 6V Kupla ja Volvo Duett, jokseenkin varmasti p.f. Taaempana suuremmanpuoleinen haarukkatrukki. Ja raiteisto! Olen laskevinani ainakin 5 engelsmannia. Pelkästään tuolla kuva-alalla. Paljonkohan niitä tuolla kaikkiaan oli? Paljonko tarvittiin työvoimaa pelkästään kulkutien kunnossapitoon, muusta rautatietoiminnasta nyt puhumattakaan? Savuja (no, höyryllä laimennettuja mutta kuitenkin) oli satamassa ilma sakeanaan. Jossain siellä savujen suojissa varmaan vielä hiippailee myös vanha salakuljettaja Laitinen. Sittemmin savut haihtuivat ja Laitinen myös. Ja satamista tuli "logistiikkahubeja" ja karmean kiirepaineen kotipesiä... |
||||
|
07.06.2016 15:10 | Heikki Jalonen | ||
| Keskisalon alempi lippu saattaisi olla Suomen Suuriruhtinaskunnan Tullilaitoksen lippu, ristikkäisine Merkuriuksen sauvoineen. Embleemi on edelleenkin sama, mutta Venäjän pienoistrikolori on sittemmin poistunut. Venäjän Tullilaitoksen embleemissä oli (ja on) ristikkäin soihtu ja Merkuriuksen sauva, joista soihtu on selvästi hoikempivartinen. Tuo lipun kuvio näyttää puolestaan hyvin symmetriseltä. | ||||
|
06.06.2016 11:25 | Heikki Jalonen | ||
| Jonon häntäpään valvoja lienee kuitenkin Ford Orion MkII 1986...90. Etuveto-Eskon vähän fiinimpi konttiperäinen sisarmalli. Öljynpolttelusta ja juuttuvakurkuisesta Pierburgista muistettu... | ||||
|
06.06.2016 11:16 | Heikki Jalonen | ||
| Tuon vaunun aluskehys taitaa muuten olla todella vanha, menisikö jopa 1880-luvun puolelle? | ||||
|
06.06.2016 11:13 | Heikki Jalonen | ||
| Vaan samaisella laiturilla olevassa koivussa olleelle räkättirastaan pesälle oli käynyt kehnosti: kova (ja erinomaisen kylmä) tuuli oli pudottanut pesän puusta ja rikkonut munat. Toivotaan, että västin pesintä menee paremmissa merkeissä. Se kun voi joskus olla peräti liikkuvainen laatuaan, vaikkapa jossain vaunun aluskehyksen loukossa... | ||||
|
02.06.2016 13:26 | Heikki Jalonen | ||
| Pitkäikäisiä ovat jotkin rautatietuotteet ja varsinkin Knorrin valmisteet. Ja tosiaan useinkin tarvittaessa peruskorjattavia. Paineilmalla toimivia pyyhkimiä käytetään nykyisin myös kaikkein uusimmassakin junatekniikassa, suurnopeusjunissa. Niissä sovellus onkin erikoisen vaativa, pyyhkimen käyttövoiman pitää olla suuri hyvinkin pitkiä jaksoja. Lisäksi aerodynamiikka aiheuttaa pyyhinsulkaan voimakkaasti sykkivän kuormituksen, jollainen on myrkkyä vaihteistomoottoreille ja vastaaville. Ohjaus on tietysti nykyisin sähköinen, pulssituksineen, paikoituksineen ja valvontoineen ja vilkkuvine ledeineen. Tuolla Lätän katolla on myös eräs Knorrin valmiste, paineilmalla toimiva soittokello. Vaan tasan samanlainen löytyy myös paljon uudemman Sr2-veturin katolta. Liekö peräti Vectronissakin samanlainen, onko joku jo ehtinyt tarkistaa asiaa? Tuon soittokellon mittapiirroksessa todetaan revisiokentässä suurin piirtein jotta "Zerstört, zeichnung erneutet" ja päiväys vuodelle 1947. Voimme vain etäisen sivistyneesti arvailla, mikä syy noihin maailmanaikoihin on Saksanmaalla aiheuttanut alkuperäisen piirustusoriginaalin tuhoutumisen... |
||||
|
|
01.06.2016 13:41 | Heikki Jalonen | ||
| Paineilmakäyttöisiä tuulilasinpyyhinjärjestelmiä junakäyttöä varten valmistetaan yhä edelleenkin, valmistajakin on sama kuin kuvan laitteella: Knorr-Bremse. Nykyään tätä laiteryhmää valmistaa Knorr-Bremse, Mödling, Itävalta. Tuollaisia peruslaitteitakin saa edelleen, mutta useimmissa uusissa systeemeissä on elektroninen ohjaus ja nykyaikaiset säätö- ja valvontasysteemit. Kovissa talvioloissa tuo paineilmalaite on yhä edelleen lyömätön: se ei mene rikki eikä kärähdä vaikka pyyhin olisikin jäätynyt kiinni kuinka lujasti hyvänsä. | ||||
|
30.05.2016 16:40 | Heikki Jalonen | ||
| Hyvin laajassa katsannossa muuten myös klassisia merimiinoja voidaan itsessäänkin pitää kiskoilla kulkevina vaunuina. Pyörä- ja kiskoprofiilit ovat tietenkin toisenlaisia kuin varsinaisissa kiskokulkuneuvoissa. Yleensä niitä varastoissa ja varsinkin laskevassa laivassa käsiteltiinkin juuri omien pyöriensä varassa. Pidempiin siirtomatkoihin paremmin liikuteltavat varsinaiset kuljetuvaunut olivat tietysti hyödyllisiä. | ||||
|
30.05.2016 16:33 | Heikki Jalonen | ||
| Eikös tämä silta tosiaan ollutkin rakenneperiaatteltaan, logistisilta ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoitukseltaan hyvinkin viidakkosilta, tosin ranskalaista tekoa. Tarkoitettu kuljetettavaksi pienissä osissa mihin hyvänsä tiettömään maanääreen. Vaikkapa aasien kantamana. Sillan valmistumisen aikaan sen valmistaja oli La Société Constructions Levallois-Perret. Yhtiön perustajaosakas oli Gustave Eiffel, joka kuitenkin oli vetäytynyt yhtiöstä jo 1880-luvun lopulla eikä hän siten varsinaisesti ollut tämän sillan kanssa enää oikeasti tekemisissä. Erilaisten liiketoimintakauppojen myötä yhtiö on nykyisin palanen Eiffage-ryhmää. |
||||
|
30.05.2016 16:09 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvassa on myös hieno tallentuma Nokian kerrallisen tuotepaletin laveasta kirjosta. Ajalta kauan ennen Äkkynnäk-ähkyä... | ||||
|
Kuvasarja: Siuron asemanseutua kuvina |
16.05.2016 13:35 | Heikki Jalonen | ||
| Kiitos kuvista! On se tuo Siuro vain ollut yllättävän monipuolinen paikka kaikenlaatuisen liikenteen kannalta: vesitie, rautatie ja maantie. Puhumattakaan kaikensortin teollisuudesta. | ||||
|
16.05.2016 13:33 | Heikki Jalonen | ||
| Ei tuo nyt niin kaikkein pieninkään tuo traktori ole: Ford(son) Super Majorhan se vaikuttaisi olevan, aikansa suurena koneena pidetty. Raidevälit on levitetty maksimiinsa, on haettu lisää vakautta kuormaustyöhön mutta samalla on saatu aikaan hieman himmelimäinen kokonaisvaikutelma. Puutavarakuormansa siirtoa aloittamassa oleva täysperäyhdistelmä on ilmeisesti melko uutta kalustoa. Nosturi näyttää kovasti Jonseredilta, kuvausaikaan erittäin ajanmukaista mallia. |
||||
|
16.05.2016 13:07 | Heikki Jalonen | ||
| Aivan, kyllä junakeulalla on aina vankka paikkansa vorgin kuvastossa, vaikka periaatteessa se onkin auto... Siinä on yhdessä ja samassa kuvaparissa koolla tänään mitä himoituinta harrastuskalustoa: Volkswagen Typ 2 Transporter vanhinta kuosia ja kaksi hienoa yksilöä. Oikeanpuoleinen on tosin railakkaasti modernisoitu, taustapeilit ovat uudempaa inkarnaatiota. Koska rekisterikilpi on jo valkopohjainen se on syystä tahi toisesta kokenut uudelleenrekisteröinnin. Vasemmanpuoleinen on alkuperäisessä kuosissaan. Molempien vuosimalli pyörii siinä 1957...60 nurkilla. Viidenkymmenen tonnin autoja (euroissa punniten) tämmöiset junakeulat tänään. Kunnossa ollessaan ja hienossa huutokaupassa. Eivätkä nämä edes ole mitään Sonderbusseja vaan aivan tavallisia tavara-Porttereita. |
||||
|
16.05.2016 12:55 | Heikki Jalonen | ||
| Laivalaitureiden pienet rilliradat oli usein tarkoitettu laivojen hiilestämisen tai halostamisen avuksi; toki niillä oli kätevä kuljettaa myös laivan kuljettamia tavaroita. Usein tämmöiset radat olivat hyvin vähäisiä, vain hieman sijaintilaituriaan pidempiä. | ||||
|
02.05.2016 21:13 | Heikki Jalonen | ||
| Kohtaus on luultavasti kuvattu jollain todellisella rata- tai tietyömaalla, sen verran suuri penger siinä kuitenkin on - tuskin sellaista olisi tehty pelkästään kuvausten tarpeisiin. Mutta missä se voisi olla, vuonna 1962, jos ratatyömaasta on kyse? Pölkyt ovat sahattua pelkkaa. Kyllästämättömiä, varmaankin lainatavaraa kyllästämöltä. 1860-luvulla rataan olisi pantu "vestettyä liipiä", luonnollisesti kyllästämätöntä sekin. |
||||
|
22.04.2016 23:28 | Heikki Jalonen | ||
| Kovin on muuttunut paikka. Hyvä kuitenkin näin - tarkoittaa jatkuvuutta ja käyttöä. Lastauslaiturikin on vielä paikallaan. Kerran 1980-luvun lopulla olin ostamassa yhtä Toyota BJ-42:sta Kempeleestä. Juuri tuohon laiturin tuntumaan oli hyvä pyörähtää koeajolla. Siinä reunanousulla oli hyvä ajaa nurkka kerrallaan reunaa pitkin ylös ja katsoa, että jousitus oli timmissä ja latit ehjiä. Oli ja ostin... VR palveli - monipuolisemmin kuin itsekään tiesi. Nyt aita estää sellaisen kenttäkatsastustoiminnan. |
||||
|
22.04.2016 23:18 | Heikki Jalonen | ||
| Ettei vain oltaisi Oulun Hietasaaressa, siinä Dubatscheffin liiterin takana? | ||||
|
22.04.2016 20:06 | Heikki Jalonen | ||
| On. Detroit-matematiikalla 2 x 2 = 2 (tahtia)... | ||||
|
19.04.2016 13:51 | Heikki Jalonen | ||
| Montania (firma Gerlach&König, Norhausen), vuodesta 1912 lähtien O&K-Montania ja sittemmin O&K Nordhausen. Tuon kuvan ottohetkellä (1921) siis jo O&K. Melko paljon Nordhausenissa lopultakin tehtiin vetureita, yli 9000 kappaletta kaikkiaan. I-sodan kenttävetureita varsinkin. Montania-veturit olivat jo alusta (noin 1907) lähtien varustettu raakaöljymoottorilla (hehkukupumoottorilla). Sellaisen käynnistäminen vaatii tosiaan omat temppunsa ja taikansa. Varsinkin, jos käynnistyskaasupullo oli päässyt tyhjäksi. Tämän kokoisessa moottorissa kun hyvin todennäköisesti oli jo painekäynnistysvarusteet, teoriassa auttamassa käynnistystä. Käytäntö vaihteli. Esilämmitys tehtiin tietenkin puhalluslampulla. Heti kun se oli saatu tulille ja pöhisemään. Passeli hehkutusaika kesti semmoinen piipullisen ja pomojen puoliperusteellisen haukkumisen verran... Vanhan väsyneen 190D:n hehkuttaminen on siihen verrattuna äkä-pika-hommaa... Hehkukupumoottorin polttoainetalous on hyvä, ainakin bensiini- ja petrolimoottoreihin verraten ja jatkuvassa käytössä. Jaksottaisessa käytössä hankala käynnistys vie veronsa ja tyhjäkäynnin osuus kulutuksesta kasvaa. Tynnyri työpäivässä on kuitenkin ihan kohtuullinen menekki. Oikea diesel on tietysti vielä parempi, mutta eivät noiden aikojen dieselitkään olleet mitään nappistarttipelejä. |
||||
|
09.04.2016 17:46 | Heikki Jalonen | ||
| Haa! Katsokaapa tuota Aamulehden mainosjulistetta! Aivan selvästi on kyse jostain salatusta sisäpiiritiedosta. Kuten vaikkapa Nopan silmäluvuista ja niiden vaikutuksesta kaavoitukseen ja kaupunginhallituksen päätöksiin... Ja tämä juna: se kai lienee matkalla Turku/satama? Kuten nelisen vuotta myöhemminkin, jolloin itsekin joskus samanlaisella taivalsin Tpe-Tku-väliä. |
||||
|
09.04.2016 17:38 | Heikki Jalonen | ||
| Hieno kuva. Ihmisiä tuskin on tarkoituksella "häivytetty" - kyseessä on vain hitaan valotusajan ja liikkuvien ihmisten ongelma: hahmoista on vain tullut niin suttuisia, että retusointi on ollut välttämätöntä, jotta jonkinlainen myyntikelpoinen kuva saadaan aikaan. Henkilöiden "katoilu" valokuvista tuli laajempaan muotiin sitten vasta myöhemmin, 1920-luvulla... Asemarakennus on hieno. Spiiroista tulee jotekin mieleen Kajaani. Kukahan tämän arkkitehti on ollut? Tuskin Granholm? |
||||
|
06.04.2016 22:38 | Heikki Jalonen | ||
| Näin on. Kiskoajoneuvoina niitäkin on jotenkin pidettävä, joskin melko lyhyen reitin pendeliliikenteessä toimivina. Ja aika suoraviivainekin on tuo ajoväli. Kokonaismassaltaan silti oikein hyvänlaisen tavarajunan painoluokassa. Nopeudessa ei junan kanssa kilpailla. Operointi on vähän sekä että: isot nostot menevät viimeisen päälle tisma-aikataulussa, mutta satunnaista koukkukeikkaakin puhelimella välillä huudellaan... | ||||
|
06.04.2016 20:44 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä siinä on symptoomit selvästi havaittavissa: sillähän on vesirokko. Kosteus on ollut läsnä ja muodostanut ruostetta... | ||||
|
05.04.2016 15:49 | Heikki Jalonen | ||
| Heh. Siellä taaempana näkyy mielenkiintoista kalustoa: pieni Demag-mobiilinosturi, ilmeisesti Mercedes-autoalustalla; alavaunusta operoitava, ehkä 5-tonninen, V70-sarjaa? Ja ilmeinen vaunukompressori ja perässä vedettävä höyrynkehitin (se pienempi kärry). Joka voisi olla Ruotsissa tehty Tie-Bini, valtion vakiomallia. Värit hohtavat kuin olisivat keltaisia. Kenenkähän kalustoa nämä olivat? VR:n omaa? Vaiko jonkun muun valtion laitoksen, lue TVH? Vaiko jonkun urakoitsijan? Kuvan ottoaikaan (1966) ykkösvaihtoehto tuntuisi jotenkin luontevammalta. |
||||
|
02.04.2016 21:17 | Heikki Jalonen | ||
| Koko tulistimen ideahan on nimenomaan siinä, että sen avulla höyrykoneen työtä voidaan siirtää suuremman paisunta-asteen suuntaan. Ja vieläpä käyttämällä melkein "ilmaista" lämpöenergiaa, joka muuten pääsisi livahtamaan harakoiden iloksi. Mitä suurempi paisunta-aste, sen vähemmän aikaa sylinterin tulosolat ovat (yläkuolokohdan jälkeen) auki ja sitä vähemmän (kallisarvoisella polttoaineella kehitettyä) höyryä tarvitaan saman koneen työn aikaansaamiseen. Paisunta-astetta rajoittaa lauhtuminen koneessa. Silloinhan paine romahtaa ja koneen työ samalla. Mitä kuumempana höyry koneeseen saadaan, sen myöhemmin kriittinen piste (kastepiste) saavutetaan. Edelläsanottu siis ilman lauhdutinta toimivalle veturin tuorehöyrykoneelle. Lauhduttimen avulla märkähöyrykoneellakin (monipaisuntaisella) saavutetaan sangen kohtuullisia tuloksia, kunhan koneen sisäiset painetasot ovat balanssissa ja pääosa lauhtumisesta tapahtuu vasta matalapainesylinterin jälkeen lauhduttimessa. Nykyaikaiset voimalaitokset ovat sitten vielä ihan asia erikseen, niissä käytetään tulistusta ja joka jakson välitulistusta ja lauhdutin on aina loppupäässä. Voimakoneena on tietysti monijaksoturbiini. Kp-paineet yleisesti 115...125 bar ja kp-tulistimen lähtöhöyryn lämpötila 540...560C. Kattilat tottakai putkikattiloita eivätkä putkimateriaalit ole aivan lähimmän Tökkiksen halpalaarin löytöjä... |
||||
|
|
01.04.2016 23:51 | Heikki Jalonen | ||
| Sen verran ovat kannatinsarvet lähellä toisiaan, että voidaan arvata tämän nosturin toimineen 380/400 3-VAC-kotitaloussähköllä. Aikaisemmin lankaa nostavat virtakiskot olivat hyvin yleisiä kaikenlaisissa siltanostureissa, yleensä kylläkin seinäkoukku-eristin-johtimet-päällekkäin-systeemillä. Aikana ennen lattakaapeleita ja hyvin suuren pituuden sallivia virtakiskoja. Suuri on tässä raideleveys. Mutta mikä mahtaa olla Pernon telakan pukkinosturissa? |
||||
|
|
01.04.2016 23:24 | Heikki Jalonen | ||
| Paisuntahan menee tulistetussa höyryfaasissa p1V1=p2V2, melkein. Lauhdutustappio vääristää. Ja kitkahäviöt ja vuodot. Ja kova maailma. Kun nyt tässä ei ole käsien ulottuvilla mitään laskentaohjelmaa, niin tehdään vanhaan tyyliin ja vilkaistaan Mollieriin, etwas wie so: painetasolla 14 bar = 1,4 MPa: 320C (593K) entalpia 3080 kJ/kg, pV=265 kJ/kg; 420C (693K) entalpia 3290 kJ/kg, pV=310 kJ/kg. Väliaineena vesihöyry: puhtaalla paisunnalla siis suurin saatavilla oleva painetyön erotus 420C-320C olisi siis luokkaa 310-265=45 kJ/kg. Ilman mitään häviöitä, kuten kitka, lämpöhäviö, virtausvastukset jne. Ilman lauhtumista, kaikki puhtaasti kaasufaasissa. Jos tietää sylinterien työtilavuuden ja iskuluvun aikayksikössä, niin sieltähän sen tehon (tehoeron) saa laskettua kilowatteina. Tai prosentteina, jos vertailutilanteen massavirta on tiedossa. Pikku-Jumbon koneen arvot eivät nyt ole muistissa, joten en lähde sitä laskemaan. Huomattakoon, että nopeus (=kierrosluku) vaikuttaa asiaan. Nopeus nolla, teho nolla. Staattista vääntömomenttia ei pidä tehoon sekoitettaman. Vertaisarviointi on suotavaa jos syytä havaitsette. |
||||
|
|
01.04.2016 20:28 | Heikki Jalonen | ||
| Oikosulkuruuvia (Kurzschlussschraube) tosiaan käytetään mittarin näyttämän kalibroinnissa. Sillä oikosuljetaan mittari sähköisesti eli estetään mittausanturin lämpösähköparin mittausvirran vaikutus. Tässä tilassa mittarin näyttämän tulee olla 40 astetta. Ellei ole, mittari säädetään näyttämään tuota arvoa. Mittarin asennon säätöruuvin reikä näkyy keskellä mittarikotelon pohjassa, suurinpiirtein tuon "SS"-kirjaimen yläpuolella. Tässä yksilössä säätöreiän suojatulppa puuttuu. Tuo 420 astetta on tosiaan aika kova tulistusaste, yleensä se on enintään 350 astetta (tulistimen mitoituspiste maksimihöyrystykselle). Silinteriöljyt ovat tuossa jo kovilla. Onkohan kattilassa vesi tuossa tilanteessa ollut melko alhaalla ja tulistimen tulohöyry kovinkin kuivaa? Jolloin tulistimen suhteellinen höyrystystyö on vähäisempi ja vedettömäksi käyneen höyryn lämpötila pääsee nousemaan. |
||||
|
01.04.2016 13:24 | Heikki Jalonen | ||
| Hienoja ovat kuvat. Tavallista päivän työtä aikanaan, harva ymmärsi sen kuvaamisen ja dokumentaation arvoa. Onneksi sentään jotkut! Tänään nämä näkymät ovat menneitä ja työn tekijät ja muistajat alkavat olla manan majoilla. Kemiläiseen Kekkosen ajan laajakirjoiseen reunavasemmistolaiseen ilmapiiriin punainen Mosse, Moskvits Elite 1500M (se Terästetty, ainakin jos Konelan ilmoitusta uskomme!) sopii aivan loistavasti. Mitähän se "Terästetty" nyt taas olisikaan venäjäksi...? Kuplan kuski on puolestaan ainakin luokkamielessä vähintäänkin epäilyttävä, vaikka autonsa toki punainen on sekin. Ettei vain olisi peräti demari? Hauskana detaljina: veturi liputtaa puolestaan Shellin värejä... |
||||
|
31.03.2016 13:51 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvassa on tärkeä historiatallentuma: oikealla puretaan parhaillaan VR Oulun konepajan pajahallia, vesikatto on jo revitty auki. Pajahallin edessä näkyvä piippu kuului kattilahuoneeseen, jossa oli kaksi veturikattilaa lämmitys- ja työhöyryn antoa varten. | ||||
|
23.03.2016 22:55 | Heikki Jalonen | ||
| Kylläpä tässä kuvassa onkin tarkastelemista! Huh-huh! Suurennuslasi on suorastaan huurussa... Oikealla alakulmassa on kuvan ainoa automobiili, avolavainen kuormavaunu. Tunnistus on vaikea ja epävarma. Mutta, pannaan lantti likoon: Commer "Superpoise" siinä muodossa kun se oli vuodesta 1948 eteenpäin. Aivan kuvan vasemmassa reunassa näkyy pieni pätkä avotavaravaunua, jokin Hk-sarjan vaunu varmaan. Tuolla kohdalla oli betoninen lastauslaituri. Sen reuna oli näkyvissä 1970-luvun aina puolimaihin saakka, kunnes kaukolämpötyö myllersi paikan. Nykyisin siinä kohdalla taitaa edelleen olla suurtuotto-paloposti. Ehkäpä kiireinen Kaarnatien autoilijakin on sen saattanut havaita. Mutta kaikkein jännin yksityiskohta: hiukan tuosta vaunusta ylöspäin näkyy nosturin ristikkopuomin varjo. Hieman oudon oloinen töpykkä ehkä. Mutta kun näkee 7 tonnin diesel-sähköisen Coles-mobiilinosturin - sellaisen vaijeri-kantileveri-puomisen - niin palaset loksahtavat kohdalleen. Ja juuri sellainen kone Rajavillellä oli pihaparonina jonnekin vuoden 1970 tietämille saakka. Vanha Alppilan perimätieto kertoi, että se oli hankittu "olumppiavuonna". Siten, jos tuo kone on se sama, niin se ajoittaisi kuvan aikaisintaan kesään 1952. Epävarmuutta tässä, tunnistus hatara. Mainitun Coles-nosturin bongasin viimeisen kerran koulun ikkunasta (luultavasti ruotsin tunnin aikana, oli erinomaista aikaa keskittyä ihan mihin tahansa muuhun, ihan mihin tahansa..) kun se oli romuhylkynä Hk-avovaunun kyydissä, pikku-Jumbon vetämässä junassa, varmasti viimeisellä matkallaan. Oli havaintopaikan perusteella kevät 1972. |
||||
|
|
23.03.2016 20:13 | Heikki Jalonen | ||
| Oulun Pikku-Berliini oli SS-Divisioona Nordin huolto- ja koulutuskeskus, virallisemmin Waffen-SS Finnland Stützpunkt IV. Lajissaan suurin Suomessa ollut. Se oli suurimmillaan noin 2500 hengen varuskunta, kaikkine tarpeellisine varastoineen, keittiöineen, majoitusparakkeineen, autokorjaamoineen ja muineen. Kompleksiin kuului myös huomattavan suuri sotilassairaala, joka palveli koko Saksan pohjois-Suomen rintaman tarpeita. Perustamisensa (syksystä 1941) ja suomalaisille luovutuksen (14.9.1944) välisenä aikana alueelle nousi kaiken kaikkiaan noin 300 erilaista rakennusta, pääosin juuri kuvassa näkyvän kaltaisia (luonnollisestikin standardisoituja) moduliparakkeja. Lisäksi oli suuri joukko muunlaisiakin rakennuksia, monia myös kevytbetoniharkoista muurattuina, varsinkin korjauspajat ja autotallit ja muut tulenvaarallisen toiminnan tilat. Moduliparakkeja tuotiin osina Saksasta, mutta niiden elementtejä valmistettiin paljon myös Suomessa. Useampi puutalotehdas aloitti niiden tuotannon avulla, tavallisesti jonkin sahalaitoksen sivutoimintana. Näin vaikkapa Pateniemessä. Parakin rakenne oli piirua, soiroa, lautaa, pahvia, purua, eipä juuri sen kummempaa. Katto tavallisesti tervahuopaa, lattia rossipohja-tyyppinen, perustuksina betoniharkot. Pikarakennus puhtaimmillaan. Alueelle vedettiin myös pistoraide Tuiran asemalta, se näkyykin juuri kuvassa. Oulussahan oli myös muutama muukin pienempi pikku-Berliini, Vaakunakylä ja Nokkalan männikkö tunnetuimpana. Toiminnan laajuuden perussyy oli tietenkin Toppilan satama ja rautatieyhteydet, jotka muodostivat huoltokuljetusten perusrungon. Saksalaiset luovuttivat alueen ja rakennukset ja melkoisen määrän erilaista laitteistoa ja muuta irtainta vetäytyessään, ehjänä ja ilman miinoitteita tai muita ilkeyksiä. Niiden vuoro oli vasta myöhemmin. Alueen valtasi sen jälkeen moninainen siviilitoiminta. Luonnollisesti jokainen käyttökelpoinen (ja kelvotonkin) asunto otettiin asumiskäyttöön. Viimeiset asuntoina olleet parakit katosivat 1970-luvun alussa. Moninainen yritystoiminta löysi alueelta myös sijansa, sodan jälkeen kaikki tila kelpasi ja tuli tarpeeseen. Toimintaa riitti ja tekemistä. Kuten vaikkapa betonirenkaiden ja -putkien valua, joilla Ville Rajakaltio toimintansa aloitti. Jälleenrakennuksen kysyntä piti lopusta huolen. Nykyisin Oulun Alppilassa yleensä mainitaan olevan jäljellä vain yksi tuon aikakauden rakennus: Kalevankartano eli entinen Tuiran sivupaloasema eli entinen (ali-) upseerikerho. Samoin esim. Patteritien asemakaava on puhtaasti parakkikylän kaavan mukainen, vaikka rakennukset onkin jo uusittu. Viimeinen "aito" puuparakki (Kaarnatie 24) purettiin niinkin myöhään kuin 2005. |
||||
|
|
23.03.2016 16:59 | Heikki Jalonen | ||
| Lisättäköön vielä sen verran, että yksikään kuvassa näkyvistä rakennuksista ei ole ollut pystyssä enää moneen kymmeneen vuoteen, joten nykymaisemaan on vaikea verrata. Se on muuttunut todella rajusti. Kuvanoton ajankohdaksi uskaltaisi veikata 1950...51. | ||||
|
|
23.03.2016 16:44 | Heikki Jalonen | ||
| Ooh ja Aah! Mikä kuvalöydös! Mahdammekohan olla Oulussa, Alppilassa, entisessä Pikku-Berliinissä? Paikassa, jossa Rajaville Oy:n kehitys aikanaan alkoi. Kuvassa "Rajavillen" pistoraide vielä vanhassa paikassaan, käytännössä Kaarnatien tielinjalla. Tuo raidehan siirrettiin myöhemmin lännemmäs, melko lähelle voimajohdon linjausta. Etualan tummat parakit olivat myöhemmin Iskon Puu Oy:n tiloina, ehkä jo tuolloinkin. Oikealla olevassa parakkiryhmässä oli puolestaan kilpaileva puutavaraliike, sen paikalle nousi myöhemmin Union-huoltamo. Ja siihen väliin tuli Mittamiehentie, Kemintien liittymä oikeastaan. Ja suurin piirtein kaikki mikä näkyy, on saksalaista parakkia ja makasiinia aidoimmillaan. Osuiko? |
||||
|
23.03.2016 12:59 | Heikki Jalonen | ||
| Tämä paikka vaikuttaisi oikeastaan jonkinlaiselta kuljetusvälinevarikolta tai sellaisen pihanperältä, romulaanilta. Kaikki näkyvillä oleva romu kun on jollain tapaa liikennevälineromua - tosin useimmat tuon ajan todistaneet lienevät sitä mieltä, että KAIKKI liikennevälineet olivat tuolloin pelkkää romua... Kuvan keskellä, alareunalla, on kaksikin kappaletta lumiauroja. Kärkiaura-tyyppisiä ja kovasti tutun oloista suomalaista mallia. Talviajan naamiomaalauskin tallella. Taaempana taas on kasa enemmän ja vähemmän romukuntoisia hevosrekiä. Hevoskärryn pyöriäkin löytyy. Ja niiden takana jokin tumma möykky, joka saattaisi olla jonkin isomman ajoneuvon moottori. Sitenpä herää kysymys: voisikohan näiden kuvien ottaja olla toiminut esimerkiksi kuljetusvälineupseerina? Jolloin hän kenties olisi ottanut tämän kuvan palveluspaikaltaan, joko jonkin rakennuksen ylemmän kerroksen ikkunasta tai ehkä katolta? On tietenkin täysin mahdollista, että tämä paikka on toiminut jo CCCP-hallinnon aikana jonkinlaisena ajoneuvovarikkona. Siihen ainakin viittaa tuo niin perivenäläinen korkea ja vankka aita - jossa tietenkin asianmukaiset rosvonpolut jo valmiina. Missä aita, siellä varastettavaa. Ja päinvastoin. |
||||
|
22.03.2016 13:59 | Heikki Jalonen | ||
| Hmm. Tämähän onkin mielenkiintoinen tapaus, kertakaikkiaan. Voisiko tuo olla alunperin Esh-yksilö, joka on 1930-luvulla kokeilumielessä muutettu Em(sh) sarjaan? Siis vakiovirtauskoneeksi. Nuo luistikaapin pellitykset näyttävätkin jotenkin muokatuilta, jotain on sillä kohdalla tehty. Venäjällä, ilmiselvästi. Muutettu littera Em on voinut veturilla säilyä, vaikka (ei kovin onnistunut) koemuutos olisikin purettu jo pois. Kuvasta muutoksen paikallaanoloa ei voi päätellä, muutokset ovat piilossa luistikaapin sisällä ja resiiveriputkituksessa. Toinen kysymys herää myös: onko nämä veturit alun perin toimitettu (1920...24) märkähöyrykoneilla? Tuo höyrykuvun etupuolen pahkura nimittäin selittyisi sillä, eli valtaventtiilin putki on jouduttu viemään kattilan ulkopuolella nokikaappiin. Syynä tilan loppuminen kattilan sisältä, kun ylimmät tuliputket on vaihdettu lieskaputkiin tulistimen jälkiasennuksen yhteydessä, sekin siis CCCP-muutos. Hiekkakupujen koko ja määräkin on varmasti ja helpostikin voinut vaihdella, sellaisen korottaminen tai lisääminen ei ole kummoinenkaan läkkisepänoperaatio. Varsinkin jos sitä vertaa mihin hyvänsä höyrykupua koskevaan muutokseen. |
||||
|
|
22.03.2016 11:24 | Heikki Jalonen | ||
| Hannu: taidat olla oikeassa, taitaa tosiaan olla Nohab-valmisteinen Esh-sarjan veturi. Kuvassa siten noin 20...25 vuotta vanhana. Jotenkin tuo pyörästö ja koneisto näyttääkin tutun sirolta, Venäläinen raskasmielisyys puuttuu. Ja ilmapumppu, sehän taitaa olla ihan aito Knorr? Ja ilmasäiliöitä ei ole kiinnitetty kaikkiin mahdollisiin kamelinselkiin. Huomatkaapa muuten viheltimet: venäläinen yksi möreä tyfoni on korvatty meikäläisillä normaaleilla kahdella, karkealla ja kimeällä viheltimellä. Jonkulaiseen tälliin tai kaatumukseen on tuo veturi jossain välissä joutunut: etuportaat puuttuvat, sylinterin suojapellitys mutkilla ja kattilan vuoripelti kuopalla. Ehkä kunnon korjauksiin ei ole ollut aikaa? |
||||
|
Kuvasarja: Sotavuosien kuvia |
22.03.2016 10:10 | Heikki Jalonen | ||
| Kiitos Jaakko näistä kuvista! Taidamme nimittäin katsella täysin aikaisemmin julkaisematonta kuvamateriaalia. Dokumenttiarvoltaan loistavaa aineistoa. Paljonkohan tämmöistä on vielä jäljellä perikuntien piironkien laatikoissa - ja paljonkohan on jo ikuisesti kadonnut? Tai katoaa jos roskalavapartio ei ymmärrä asioiden arvoa? | ||||
|
|
22.03.2016 10:05 | Heikki Jalonen | ||
| Heräsi kiinnostava kysymys: siinähän näyttäisi olevan Belpaire-kattila. Onko missään muussa VR:n käytössä olleessa veturityypissä ollut vastaavaa? Jos oli, niin olivatko ne kaikki sotasaaliskalustoa? Niitähän oli melko kirjavasti eri tyyppejä. Mikäs se tämän veturin alkuperäinen CCCP-sarjamerkki olikaan? |
||||
|
21.03.2016 22:52 | Heikki Jalonen | ||
| Tuo keskellä tummassa univormussa seisova pidempi herra onkin muuten melko arvoitus! Nyt kun suurennuslasilla parhaani kuvaa olen tiirannut, niin kyllä siinä merivoimien upseerisherra näyttäisi olevan. Täydessä kavaijipuvussa, mutta sota-ajan tyyliin ilman lakinpäällistä. Kippurahäntä vaikuttaisi olevan hihassa, arvomerkkinauhojen yläpuolella. Yksi nauha lakin lipassa, eli komentajakapteenin tasolla vähintään ollaan. Ja sitä arvoa nauhojen leveys vastaisi, komentaja tai kommodori olisivat leveämmät. Harmi, että kuva on liian epäskarppi että raidat näkyisivät. Mutta, mitähän herrat tekevät Äänislinnan asemalla? Odottanevatko autokyytiä jonnekin Äänisjärven rantamille? | ||||
|
|
21.03.2016 22:20 | Heikki Jalonen | ||
| Eipä ole omakohtaista kokemusta minullakaan. Mutta, luultavasti puukaasukehitin tuli suositummaksi siksi, että työläs ja aikaa ja hankalasti saatavaa työvoimaa vaativa hiilenpolttovaihe saatiin jätettyä pois. Kun liikennepolttoaineiden kulukki radikaalisti kasvoi bensiinin saannin ehtyessä, asialla oli varmasti oleellinen logistinen merkitys. Toisekseen, hiiltovaihe kulutti melkoisesti polttoaineen sisältämää energiaa. Joka ehkä osittain saatiin hyötykäyttöön kaasutettaessa suoraan puuta. Aimo-hiilikaasuttimelle valmistaja (Löfström-Merivaara/1941) ilmoitti vastaavuutta 1 hl (I-luokan!) hiiliä vastaa 10 L bensiiniä. Jos kaikki oli kunnossa ja auto hyvä. Ja tie suora ja tasainen. Ja sää otollinen. Ja kuljettaja taitava. Ja onni kohdallaan... AKMO-puukaasuttimien (Autokorjaamojen Oy/Kaipio Oy/1941) käyttöohjeissa puolestaan vertailtiin hyvinkin laajasti hiili- ja puukaasutuksen etuja ja haittoja. Ominaiskulutuksena ilmoitetaan seuraavia arvoja: bensiini 0.24 kg/hvt; puuhiili 0.4 kg/hvt; puu 0.9 kg/hvt (hvt=hevosvoimatunti = 0,74 kWh). Tässä siis peruste hiilikaasun käytölle, jos polttoaineen kuljetustilat olivat vähäiset. Kuten henkilöautoissa yleensä oli. Puhumattakaan moottoripyörästä. Samassa AKMO-oppaassa on myös vertailuhintoja eri polttoaineille: bensiini 8.20 mk/kg; puuhiili 3.00 mk/kg; puu 0.93 mk/kg. Siten, hiilellä tehon hinnaksi tuli 1.2 mk/hvt ja puulla 0.84 mk/hvt. Tässäpä siis luultavasti perimmäinen syy puukaasun menestykselle. Raha puhui myös pulan keskellä. Tosin puukaasuttimen oppaan tiedot ovat myös varmasti hieman kotiinpäin vetäviä, siis puukaasukotiin. Bensiinin hinta edellä on tietenkin puhtaasti teoreettinen tieto sota-aikana, sitäpä kun ei tavallinen käyttäjä saanut kuitenkaan mistään. Bensiiniähän noina vuosina sai oikeastaan vain virkakäyttöä varten: ambulansseihin, paloautoihin ja vastaaviin. Ja tietysti ylimmän virkakunnan virka-autoihin. Pääministerit Rangell ja Linkomies ajoivat siten varmaan bensiinillä. Päinvastoin kuin nykyisin, kun meidän pääministerimme ajaa puukaasulla. Kovat ovat meillä ajat. |
||||
|
|
21.03.2016 20:10 | Heikki Jalonen | ||
| Hiilikaasutin toimii nimensä mukaan puuhiilellä. Kooltaan se voi olla pienempi kuin varsinainen puukaasutin. Niitä tietysti suosittiin varsinkin henkilöautoissa, mutta myös kuorma- ja linja-autoihin löytyi sopivia kokoluokkia. Ja jopa moottoripyörään sopiva koko oli olemassa. Asiaa kokeilleet sanovat, että hiilikaasutin on nopeampi käynnistymään, teholtaan parempi ja helpompi hoitaa ja vaatii pienemmän tilavuuden syötettävää polttoainetta. Tuottaa vieläpä puhtaampaa kaasua. Melko paljonhan kaikkea epäpuhtautta (vettä ja muuta palamatonta) poistuu puun hiiltovaiheessa, joka siis ei tule autoilijan riesaksi vaan jää miiluun. Toisin kuin puukaasuttimessa, jossa hiiltovaihekin tehdään autossa on-board. Ja hiiltovaiheen polttoainemekki ja pilkkeen sisältämä vesi ja muu hyödytön on matkalla mukana kuljetettava ja pönttöön syötettävä ja valmiista kaasusta pois suodatettava. Toki hiilikaasukaan ei suoraan kehittimestä sovi moottorille, vaan puhdistuksen sekin vaatii, kuitenkin vähän helppohoitoisemman. Suodatinpönttöjen muodosta voisi arvailla, että tuon kuorma-auton kaasutin saattaisi olla kotimainen Aimo. Useimmat kuitenkin perustuivat enemmän tai vähemmän (ja virallisuuden puolesta vaihtelevasti) ruotsalaisiin Svedlund-laitteisiin. |
||||
|
|
21.03.2016 13:24 | Heikki Jalonen | ||
| Kuorma-autossa on häkäkaasulaitteet: kaasunpuhdistimet (2 lieriötä) näkyvät lavan alapuolella, heti ohjaamon takana. Itse pönttö on hieman erikoisesti keskemmällä autoa, pöntöltä puhdistimille menevä putki näkyy selvästi. Ehkä autossa onkin matalampimallinen hiilikaasutin, joka voi sijaita myös lavan päällä? Auton merkin tunnistus on kuvakulman ja välimatkan vuoksi vähän vaikeaa, mutta takavanteen (5 reikää-5 pulttia) perusteella arvaan että Ford 1940 "Hävittäjä" se on. Hytin kattokin näyttää sopivan muotoiselta. Kuvan naishenkilö ei välttämättä ole täysin "aito" siviilihenkilö vaikka ei ole lottakaan jolla tietenkin olisi päässään asianmukainen ohjesäännön määräämä päähine. Äänislinnassa oli esimerkiksi Posti- ja Telehallituksen palveluksessa olevia puhelunvälittäjiä ja sähköttäjiä, naisia kaiketi kaikki. Siviilivirassaan mutta paikalle vapaaehtoisista lähtijöistä komennettuna. Näin oli asian laita esimerkiksi jo edesmenneen Eila-tätimme tapauksessa. Varsinaisia siviilejä tuolla sotatoimialueella tuskin Suomesta muutoin oli. |
||||
|
16.03.2016 21:05 | Heikki Jalonen | ||
| Hieno miljöökuva, kerrassaan! On siinä penkillä pituutta. Mitenkäs siihen suomalainen istuu, jotta väli naapuriin jäisi mahdollisimman pitkäksi - kas siinäpä lähes graafiteorian keinovalikoimaa vaativa pulma. Ja koira: kuvauspäivä taisi olla melko lämmin... Lieneekö luukustaan kurkkivan kioskin myyjän hurtta? Äristelemässä liikoja asiakkaita loitommas? |
||||
|
16.03.2016 20:55 | Heikki Jalonen | ||
| Kunnianarvoisia waunuvanhuksia näkyy junassa olevan. Ilman ilmajarruja ainakin nuo kolme juuri kohdalla olevaa, vain läpimenevällä jarrujohdolla. Mikähän on täsmällinen littera, Hk ja 2 x G? Onko myös tuo kolmio sotkevan tavaran merkki, kuten tavallisempi kulmakolmio? Hieman improvisoidun näköisesti maalattu, aivan kuin vaunuille olisi iskenyt jokin pikaisempi arvonalennus. Ja voi tuota puhelintolppaa tuolla taustalla. Orsia on kuin kauhistuksen kanalassa... |
||||