Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
18.11.2016 17:57 | Heikki Jalonen | ||
| Vuosi ei mitenkään voi olla 1930. Tuossahan eletään vielä Suomen Suuriruhtinaskunnassa, aseman ollessa vallan uusi (se valmistui 1913). Taustalla ovi postikonttorin puolelle, jonne opastetaan myös "почта". Nuo opasteethan muutettiin itsenäisyyden tullen nopeasti. Kuvan keskialan herrat ovat ystävällisiä Keisarillisen Venäjän viranomaisia, päähineen perusteella peräti niitä kaikkein rakastetuimpia eli santarmeja. Kello taitaa olla Siemens-Schuckert-valmiste. Hauska ovisysteemi johtaa palvelutiskin toiselle puolelle matkatavara- ja säilytysosastolle, jonne kaiketi yleisön pääsy oli tietysti rajoitettu. Nykysinhän venäläisillä asemilla on tiuhassa melkein samannäköisiä pömpeleitä, mutta aivan eri tarkoitusta varten: ne ovat metallinpaljastimia joilla matkustavaisia (=merkityksetöntä tavallista rahvasta) on entistäkin kätevämpi asettaa karsinaansa. Ilmaisin piipittää ja matkustaja punottaa. Ja pannukakun kokoista kenollaan olevaa koppalakkia pitävä finninaamainen охранник-nulikka (jonka haalarin selässä lukee "OXPAHA" ja koulutodistuksessa "бесхозный") huitoo vieressä ja kiirehtii matkustajaa repimään vyötään irti ja laittamaan kännykkänsä pöydälle paremmin varastettavaksi. Ja jono takana pitenee ja junan lähtöaika lähenee... Mutta mikä ehkä kaikkein hulluinta: koska Venäjä, niin samaan aikaan kun matkustajien persoonia magnetoidaan ja seulotaan ja simputetaan, heidän reppunsa tai laukkunsa ohittavat tarkastuksen ilman minkäänlaista tutkimista. Laita pöydälle-ota pöydältä. Mutta, ehkä tässä vain toimii venäläinen todellisuuslogiikka: kukaan venäläinen ei sijoita mitään vaarallista ja siis arvokasta esinettä reppuun, voidaan varastaa... |
||||
|
11.11.2016 17:11 | Heikki Jalonen | ||
| Poistohöyryimurista: näissä Jumpoissa se on tuolla tavalla erikoisesti alas pudotettuna. Mahtaako tuon sijoituksen syy olla enää tiedossa tai kellään muistissa? Oliko noissa Tv1-sarjan tendereissä jotenkin vaikeutta veden imussa? Oliko tenderin vesitilavuus turhan usein nippa-nappa tarpeeseen nähden? Liittyykö alas laskettu sijoitus jotenkin (poistettuun tai ei alunperinkään olleeseen) Knorrin esilämmittimeen, esimerkiksi joidenkin samanlaisiksi haluttujen putkistojen tai muiden osien vuoksi? |
||||
|
09.11.2016 17:23 | Heikki Jalonen | ||
| Dietmar Vossin luetteloinnin (perustuen Deutzin tehtaan arkistoihin) mukaan voimme yrittää haarukoida valmistusvuosia moottoreiden numeroiden kautta seuraavasti: Nrot 910864 ja 910865, valmistusvuosi 1942 Nro 943703, valmistusvuosi 1943 Lähteestä ei käy ilmi, oliko numerointi täysin juokseva vai oliko välissä hyppyjä. Esimerkiksi vuoden 1942 sarjanumeroväli (824907 - 918605) vastaisi yli 93000 yksikön vuosituotantoa, sisältäen tietysti kaikki lukuisat eri tyypit. Suuri määrä sodasta huolimatta - tai sitten juuri sodan vuoksi. Toisaalta, sodan aikana Deutz-moottoreita valmistettiin useilla eri tuotantopaikoilla (Köln, Ulm, Isselburg, Pariisi, Amsterdam). Ehkä sarjanumeroavaruus oli jaoteltu osioihin eri tehtaille. Siten, todellinen tuotantomäärä on luultavasti vähäisempi kuin varsinainen sarjanumeroväli antaisi olettaa. Jos moottori on tyyppiä MAH711, sen teho on vähän vaatimattomampi, 6 hv, iskutilavuudella 553 cm3. Kuvaa katsoen malli tosiaan sopisi paremmin olemaan 711. 914-tyyppin iskutilavuus on 1100 cm3 ja moottori on kooltaan suurempi - kuvassa tosin ei kunnollista vertailukohtaa asialle ole. |
||||
|
|
09.11.2016 11:16 | Heikki Jalonen | ||
| Onko tämä Strüver/Hatlapa, ikäluokka 1939...1942? Moottori vaikuttaisi olevan Deutz MAH-sarjan diesel. Luultavasti malli on 914 (12 hv), tälle veturille alkuperäinen tyyppi. |
||||
|
06.11.2016 12:54 | Heikki Jalonen | ||
| Upea historianmurunen ja hieno kuva! Kuvasta voi melkein haistaa hiilenkäryn ja rasvankatkun ja lähes kuulla kattilan risahtelun ja putkien pöhinän. Tuolla veturilla onkin mielenkiintoinen ja pitkä historia takanaan, oikein edustava otos turbulentin Euroopan 1900-luvun menosta. Kuvan ottohetkellä veturi on jo yli 60 vuotta vanha. Alunperin sen rakensi Borsig (Berliini) vuonna 1915, sarjaan P8 Kuninkaallisille preussin Rautateille (KPEV). Sittemmin se tietysti kiersi DRB:n kautta, päätyen lopulta sotakompensaationa PKP:lle. Menneet vuodet ja lukuisat kilometrit ja sotien koettelemukset sekä varmaan useampikin onnettomuus ovat jättäneet jälkensä. Veturi on säilynyt nykypäiviin, tosin ei ajokuntoisena. Se on sijoitetuna Kościerzynan museoon. |
||||
|
03.11.2016 17:46 | Heikki Jalonen | ||
| Ah ajankuvaa... Sillalla ajeleepi Ford Cortina Van, sukupolvea Mk2 eli vuosien 1966...70 mallistoa. Ja koska Van, niin mitä luultavimmin ehta Kekkoslovakian erikoisuus, pf. Vaikuttaisi jopa siltä, että eturapakaaren reunassa on jo nupullaan pieni kasvusto Rostix Fordixsia. Kuvan auto saattaisi siten olla mallisarjan alkuvuosien tuotantoa. | ||||
|
Kuvasarja: Riian Vaunutehdas. Nykyisin |
31.10.2016 22:21 | Heikki Jalonen | ||
| Minulla oli tilaisuus vierailla RVR:llä huhtikuulla 2008. Kyllä tuon salailunhalun jossain määrin ymmärtää, kun katseli ympärilleen. En minäkään haluaisi ihan kaikkien näkevän joka nurkan taakse, jos noita neuvostojämiä pyörittää yrittäisin. Tuolloisella vierailulla tuli eteen kaikenlaista kiinnostavaa. Erikoisesti kiinnitti huomiota eräs työkone korin osavalmistuksessa: ikivanha Zeulenroda-kitkaruuvipuristin. Iästään huolimatta jokapäiväisessä käytössä teräskorien lukuisten muotorautaosien muovaamisessa ja selvästi osaston seppien luottokone. Koneessa oli jopa edelleen tallessa alkuperäinen Bautzenin tehtaan konepositiolaatta. Matkamuisto Saksasta suoraan vuodelta 1945... Siinä vieressä oli iso letka sekalaisia venäläisiä muotorautakoneita, prässejä, epäkeskoja ja muita. Pölyn peitossa, jonkin osapuutteen tai huonon toimivuuden halvauttamina. Erään toisen hallin pitkässä laivassa oli puolestaan kaksi ERITTÄIN suurta pitkähöyläkonetta. Isännät mainitsivat X-liikkeen olevan 36000 mm (36 m). Toinen oli edelleen toimintakuntoinen, toinen oli jo viimeisenkin työnsä tehnyt. Toimivalla koneella ajeltiin enää pikkujuttuja, vain parin metrin hommia kuten moottoripetejä ja sellaisia. Voimme vain valistuneesti arvailla, mitä varten nuo koneet Neuvostoaikaan sinne sijoitettiin. On tietenkin ehdottomasti pelkkä sattuma, että jokin ohjussiilon suuntauskisko tai muu rauhan viisari sattuu juuri tuolle dimensioalueelle... Kaikkein mieliinpainuvin paikka oli kuitenkin yksi todella suuri halli: kuin dinosaurusten hautausmaalle olisi joutunut. Hallin hämärissä oli luutavasti puolet niistä numeerisesti ohjatuista työstökoneista, jotka oli joskus 1980-luvulla Neuvostoliittoon tavalla tai toisella saatu haalittua. Yksikään ei ollut käytössä eikä käyttökunnossa; luultavasti useimmilla ei koskaan edes oltu ajettu lastun lastua. Kaikki paksun pölyn ja vuosien töryn peitossa ja kaikki vain muutaman himmeän lampun valaisemina. Koko halli oli täysin absurdi. Näkyä kuvailemaan eivät sanat riitä. Indiana Jones ja Kadonneen Arkin Metsästäjien kuuluisa loppukohtaus on lähinnä sitä, mihin sitä näkyä voi verrata... Pitää kuitenkin huomata, että samalla alueella toimii monia muitakin yrityksiä. Venäläisomisteinen terästukkuri muun muassa, kaikkine "normaaleine" venäläisine käytäntöineen. Ja ilmoitetun laitoksen statuksella toimiva rautatiekaluston testauslaitos. Siellä on testattu myös suomalaista kalustoa (muistaakseni kyseessä oli puutavaravaunu Snpss). RVR-Neuvostoajan peruina siellä on käytetävissä erittäin suurikapasiteettinen täysikokoinen kuormituskehä. Laitoksessa tehdään kolmansien osapuolten töitä, joka on tietysti aina luottamuksellista tutkimustoimintaa eikä siis tietenkään vapaasti tutustuttavissa tai valokuvattavissa |
||||
|
21.10.2016 21:53 | Heikki Jalonen | ||
| Tuon kuvan ajoittaminen, eta probljem. Kyseessä tietysti jo "nostalgialiikenteen" kausi. PMK:n talon katon reunassa on jo Renorin valotaulu. Siis kuvan ottovuosi olisi 2010 tai myöhempi. Mutta mitä näkyy tavara-asemalla? Vieläkö aaltopelti on tallella? Eli kuva olisi otettu ennen vuotta 2012? Täsmennyksiä, tarkennuksia? | ||||
|
01.10.2016 01:00 | Heikki Jalonen | ||
| D.W. Jos taustalla näkyvät pikku-iivari, katuhaukka ja Rampula (voi olla myös Schnellläufer tai LastenTräger) shopattaisiin weg, voisimme kuvitteellisesti aikamatkailla jonnekin 1980-luvun hämäriin, itäisen-saksan likaisen betonin ja puhtaan hiilipölyn sävyttämiin staattisiin vuosiin. Sinne, missä Trabant oli auto jota sen omistajan ei tarvinnut erikseen selitellä. SED:n apparaatti oli nimittäin selitellyt hänen puolestaan kaiken valmiiksi. Ja voi tuota Trabin värisävyä: Sandbeige. Voiko enää siviilivaunussa olla lähempänä vanha kunnon kenttäväri, Feldtarn? Muttamutta: ei kai siellä vain ole klassikko-Porsche 9xx heti siinä rampulan vieressä? Vai mikä on tuo valkoinen sportti josta vähän keulaa näkyy? Lumous särkyy; kärähtää aivan kuin die Knusperhexe uunissa... |
||||
|
01.10.2016 00:20 | Heikki Jalonen | ||
| Jämerää ja kestävää tietä. Kiskot vähintään luokkaa UIC45 ja SKL-kiinnitykset betonipölkyin. Jatkuvaksi hitsattua. Raitiovaunu saattaisi hädässä pärjätä vähemmälläkin. Ehkä ison tien volyymiosien ja menetelmien (paitsi pölkyt) käytön ekonomiaa. Toisaalta, eipähän aivan heti tarvitse olla tietä korjaamassa, vaikka liikenteen vilkkaus olisi vaikka kasvamaan päin. Ja hiljaisempaa on kulku, kun on kunnon rata. Ja vaunujen kunnosssapito säästäväisempää. | ||||
|
27.09.2016 22:43 | Heikki Jalonen | ||
| Voi voi. Mahtaako tuossa olla Veromies-Wiima 202 sarjan koppainen esikaupunkikaturi, alustana tietenkin Volovo (Volvo) B10M, mikäs muu se voisi olla? Korkeapodesterinen vähän reilun 50 paikan vaunu, eikä mitään tämän päivän PRM:iä tai muita täkyjä. Puhdasta historiaa jo tänään, vain kolmisenkymmentä vuotta valmistumisensa jälkeen. Tempus fugit. | ||||
|
08.09.2016 23:15 | Heikki Jalonen | ||
| Ohhoh. Hyttistruktuuri muistuttaa tosiaan kovin suuresti Vespa Commerciale-skootterikuljetinta, siis sitä kolmipyöräistä häristintä. Laitetta joka on melkoisen kaukana kiskokalustolle leimallisesta tukevahkosta vankkuudesta... | ||||
|
24.08.2016 20:13 | Heikki Jalonen | ||
| Ja koska tanskalaista tekoa, pääkone mikäs muu kuin Alpha Diesel (B&W), laivakoneiden ikoni. Kauniskäyntinen ja auringonvarma kaksitahtidiesel, mäntätoimisella huuhtelupumpulla, "nuuskuttajalla". | ||||
|
18.08.2016 00:41 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä, juuri valtion tiehallintoa eli TVH/TVL:ää sillä aikanaan tarkoitettiin. Erikoisesti erotuksena vaikkapa kaupunkien tai kuntien tienpitäjistä tai yksityisistä teistä tai urakoitsijoista. Eri miehet, eri tavat. "Tievaltio tiettää" saatettiin ennen sanoa KooTeeKoon kahvipöydässä kun tulevan kesän ajojen saantia ja tulevia mestoja aprikoitiin. Samaan tapaan muuten monet vanhat VR:läiset joskus puhuivat "ratavaltiosta". Valtion virastona toimivasta laitoksesta siis, silloin ennen. |
||||
|
|
17.08.2016 16:07 | Heikki Jalonen | ||
| En suinkaan tahdo olla mikään ilonpilaaja, pois se minusta. Suomen metsät ovat yhä edelleen täynnä jännittäviä löytöjä, sellainen tämäkin. Ehkä joskus vielä näemme "Tievaltio.org"-foorumin, jonka kovinta ydintä voisivat olla juuri tällaiset löydöt. Pitää muistaa, että huonoin kuva on se ottamaton kuva, varsinkin sitten aikanaan kun kuvan varsinainen kohde on jo peruuttamattomasti poistunut ikuiseen suureen kiertoon. Uusien "löytöjen" muodostuminenhan alkaa tulla yhä harvinaisemmaksi, kaikkien romudirektiivien ja ympäristöpykälien ja asioiden omistuksen verotuksen paineessa. |
||||
|
|
16.08.2016 18:14 | Heikki Jalonen | ||
| Enemmän kyllä tulee mieleen entinen TVH:n (tai jonkin kaupungin rakennusviraston) työmaakoppi tai -konttori. Jollain tyyppipiirustuksilla tehty, 1950-luvun mallistoja, ehkä alunperin vankilatyötä. Made in Naarajärvi tai Kylmäkoski? Sellainen jalaksilla oleva malli. Samaa tyypiä oli myös yhden akselin kärrymallina, kuorma-autolla tai traktorilla vedettäväksi. Juuri tuollaisia pyöreäkattoisia nekin olivat. Ja kamiinakin niistä useimmiten löytyi. Tuo peltipaikka sopisi juuri olemaan entisen raitisilmaritilän kohdalla. Värikin saattaisi olla haalistunut alkuperäinen. Nurkka- ja vuorilaudat on maalattu myöhemmin uudelleen. TVH:n kopit olivat punaisia, keltaisin nurkka- ja vuorilaudoin. Peiliovi näyttää täsmälleen samanlaiselta, oli tietysti jokin 1950-luvun vakiotuote. Jokin lahologisuus on ilmeisesti päädystä korjattu, osa panelista on eri leveyttä. Mikään ovi tai muu ei tuolla tavalla ole voinut olla. Joissakin TVH:n kopeissa oli alkujaan kaasukaappi tuossa päädyssä, olisiko juuri sitä kohtaa? Pitäisi käydä Mobilian "siirtotyömaalla" vilkaisemassa olisiko siellä mallia vertailuun. Valokuvaa tuollaisesta ei hetikohta löytyne. |
||||
|
25.07.2016 00:30 | Heikki Jalonen | ||
| Olet oikeassa Petri, pitää täsmentää. 1950-luvulla, varsinkin sen alkupuolella, Suomen traktorikaupassa kilpailu oli ankaraa. Mutta se ei tosiaan ollut myyjien kilpailua ostajista vaan ostajien kilpailua ostettavasta. Siinä kisassa Amerikan koneet vain eivät olleet niitä halutuimpia, kovin kalliita olivat ja - mikä pahinta - huonosti metsään meneviä. Ja melko huonosti meikäläisittäin tyypillisille ahtaille lohkoille sopivia, paljon Verkua tai muita aitoja nostolaitekoneita huonommin. Toisaalta, tuon ajan amerikan full-linerit (kuten Case) käyttivät työlaitesovituksissaan omia äärimmäisen huolella muiden merkkien kanssa epäyhteensopiviksi suunniteltuja virityksiään. Ostit Casen, ostit Casen aurat ja muut vermeet. Tai Jontun ja Jontun aurat ja muut vermeet. Tai Natikan. Jne. Tai et tehnyt oikein kunnolla mitään. Jotenkin muuten tutun oloista tänäänkin, näiden IT-rakkineiden kanssa pusatessa... Eikä amerikkalaisiin vielä tuolloin dieseliä saanut, vaikka yhä useammat ostajat sellaista meilläkin alkoivat haluta. Metsäajot ja niistä saatavat lisätulot alkoivat isäntiä tuolloin kiinnostaa. Ja halvalla polttoaineella, totta kai. Raskaan maanrakennuksen puolella tilanne oli aivan toinen, amerikkalaismerkit olivat Suomessakin alan normi. Mutta näin ei maatalouden puolella asia ollut. |
||||
|
|
23.07.2016 20:01 | Heikki Jalonen | ||
| Hieman off-line-kesälomaviivettä nyt tässä kommentissa mikä anteeksi suotakoon... Haapamäen asema on kovin kiinnostava paikka, muutenkin kuin junien, vetureiden ja vaunujen suhteen. Tässäpä meillä ehtaa ameriikan herkkua... Merkki on Case, mallisarjaa VA. Valmistuksessa vuosina 1942-1955. Maailman olosuhteet huomioiden (sota, Suomi ja kun kuvan kone ei varmasti ole mitään "uustuontia") tuon voisi veikata rantautuneen tänne 1947...1952. Siinä siis vuosimallien haarukkaa. 1952 jälkeen kalliit taalakoneet eivät enää pärjänneet uusille moderneille engelsmanneille ankarassa kilpailussa ostajista, siten sitä myöhäisempi vuosi olisi hyvin epätod.näk. |
||||
|
17.07.2016 18:44 | Heikki Jalonen | ||
| Tämä muu on traktori Fiat 703, valmistusvuosi 1925...1930. Toinen muu on vähän tuoreempi, Ockelbo 300 1970-luvun alusta. Kumpikaan ei ole asfaltilla aivan omimmassa biotoopissaan. |
||||
|
06.07.2016 23:59 | Heikki Jalonen | ||
| Kovin hieno löytö, onnittelen. Oikeanpuoleinen herra on luultavasti lämmittäjä, virkaan kuuluvine öljykannuineen. Seuraavana varmaankin kuljettaja, perin kiiltävien kellonperien antaessa hieman vihjettä aikatauluun sidotusta vastuullisesta tehtävästä. Keskellä tosiaan rusetti kaulassa päällikköherra, itse asemapäällikkö kukas muu? Saappaat kuitenkin kertovat, että siinäkin virassa pienemmän paikan päällikkö joutui silti liikkumaan hiekkapenkalla, kahlaamaan vesissä tai paarustamaan lumessa. Kuten muutkin tavallisemmat tatsuunamiehet joita sitten hänen vasemmalla puolellaan näemmekin. Isojen kaupunkipaikkojen asemapäälliköt olivat eri rotua ja rankia, niissä piireissä nappaskengät kuuluivat enemmän asiaan. | ||||
|
05.07.2016 16:01 | Heikki Jalonen | ||
| Erikoista oli, että näiden telineiden asemapaikaksi mainittiin Oulu, säilössä Rajaville Oy:llä. Käsittääkseni elementtien (erikoisesti seinälaatat) kaupallista rautatiekuljetusta ei koskaan tapahtunut, vain jotain kokeiluja mahdollisesti tehtiin. Rajavillelle oli kuvan ottoaikaan vielä raideyhteyskin olemassa, juuri ja juuri. Se kuitenkin katkaistiin noin 1985, viimeistään, jolloin Tuirassa tehtiin suurempia raiteistomuutoksia. Myöhemmin samoilla telineillä kyllä ajettiin paljonkin nimenomaan seinälaattoja, mutta kumipyöräkuljetuksina. Teline oli pienillä kasipiikki-kuustoista pyörillä olleen matalan puoliperälavetin päällä. Tällä tavoin voitiin kuljettaa melkoisen korkeitakin laattoja. Rautatiekuljetuksessa juuri korkeusrajoitus taisi tulla noin aikoina ongelmaksi, varsinkin jos kyse oli teollisuushalleihin tarkoitetuista seinälaatoista. Ne kun usein olivat selvästi asuntorakentamisessa tarvittavia korkeampia. Maantie-erikoiskuljetuksena voitiin mennä melkoisen korkeillakin kuormilla, kun vain tiesi miten ja mistä mennä. Rajaville oli jo tuolloin lunastanut nämä telineet omakseen. |
||||
|
16.06.2016 00:06 | Heikki Jalonen | ||
| Erkki: taidatpa olla oikeassa. Auto on tosiaan vähän nokallaan, poki yläällä. Ja lava on vähän kappaletavara-henkinen; väistölistat ja kaikki. Vaihtolavavehkeitä ei näy. Eikä tuossa ole aurapuskuriakaan, vähemmän monen toimen auto siis. Olisi tosiaan outo kokoonpano telivetoiselle alustalle. Mutta rekkavalo siellä katolla on. Ehkä se siis onkin lyhyemmän matkan heilurin vetäjä, täyskärryllä sellua Sunilasta satamaan vientiin? Tai puuta tai sahatavaraa joltain niin monelta sahalta/laanilta jota tuolla Kotkan seudulla tuolloin oli? |
||||
|
15.06.2016 23:43 | Heikki Jalonen | ||
| Taidatpa olla Timo oikeassa: se tosiaan taitaa olla "terästetty" Mooses 1500M. Puskuri ilman pystykäpyjä ja sivupeili melkoinen, kuin Konelassa lisätty, ihan ehta Britax. Suurennuslasi auttaa näissäkin bittikuvissa... | ||||
|
15.06.2016 16:48 | Heikki Jalonen | ||
| Lieneekö tuo Karhulan vesitorni, joka näkyy aivan kuvan vasemmassa yläreunassa? Valmistunut joskus vuonna 1960...61? Kuvassa nimittäin näyttää jotenkin siltä, että siinä olisi vielä jonkinlaisia telineitä ympärillä; muutenhan sen varsi on varsin hoikka, valkoinen kylläkin. Vääristäneekö kuva vai mitä? Eihän tuohon linjalle mitään taloja tai siilojakaan sovi? Telineet nimittäin veisivät kuvaa aikaisempaan suuntaan, ehkäpä jopa kesään 1961. Triton näyttää nimittäin kuvassa aivan uudenveroiselta, keulan tähtikin kimmeltää niin... | ||||
|
|
15.06.2016 16:36 | Heikki Jalonen | ||
| Auto on Jyry-Sisu (malli ehkä R-149). Kuvassa vielä niin uusi, että lämpimänä auto haisee lasikuituhartsille kuin veneveistämön vessa... | ||||
|
|
15.06.2016 16:28 | Heikki Jalonen | ||
| Voe mahoton mitä kuvaherkkua! Tässä tehdään työtä, nykyisin tuota yhä harvinaisemmaksi käyvää toimintaa... Kuvassa on mielenkiintoista kalustoa ja kadonnutta arkipäivää. Puoliperä-Volovossa (todennäköisesti kasipari eli Volvo 88) on ilmeisesti lastina vanerikolleja. Turha arvailla mistä kyytiin pantuja, tuolloin oli Itä-Suomessa ja Savon suunnalla vielä sen verran monta vaneritehdasta toiminnassa. Scania luultavastikaan ei ole Scania-Vabis, vaan tuore peli ja aikansa toiseksi vöyrein Scanian malli, 110 Super. Ehkäpä vanerikuorma silläkin kärryn kapellin kätköissä. Metsäteollisuus oli hyvä kuljetusten antaja ja sen leivissä ajavat autoilijat saattoivat pitää kalustonsa tuoreena, sen kuvastakin näkee. Ja siellä oikeallahan on aidan takana Kairo. Ei siis se Epyktin Kairo... Mutta mikä on tuon siitä oikealle olevan kahvilan nimi? Maku? Millainen maku? Nortinsavun ja rasvankäryn ja väljähtyneen (tuolloin jo keski-) oluen ja hienhajun odöörikoktailin karaisema läpisuolainen pyttäri? Oliko tuo kahvila joku Kairon laajentuma vaiko eri yritystä? Nythän jossain tuolla paikkaa ainakin osittain on Kairon portaikko. Etummainen henkilöauto taitaa olla Datsun Bluebird (1964...66), sitten asiaankuuluva ubiikki 6V Kupla ja Volvo Duett, jokseenkin varmasti p.f. Taaempana suuremmanpuoleinen haarukkatrukki. Ja raiteisto! Olen laskevinani ainakin 5 engelsmannia. Pelkästään tuolla kuva-alalla. Paljonkohan niitä tuolla kaikkiaan oli? Paljonko tarvittiin työvoimaa pelkästään kulkutien kunnossapitoon, muusta rautatietoiminnasta nyt puhumattakaan? Savuja (no, höyryllä laimennettuja mutta kuitenkin) oli satamassa ilma sakeanaan. Jossain siellä savujen suojissa varmaan vielä hiippailee myös vanha salakuljettaja Laitinen. Sittemmin savut haihtuivat ja Laitinen myös. Ja satamista tuli "logistiikkahubeja" ja karmean kiirepaineen kotipesiä... |
||||
|
07.06.2016 15:10 | Heikki Jalonen | ||
| Keskisalon alempi lippu saattaisi olla Suomen Suuriruhtinaskunnan Tullilaitoksen lippu, ristikkäisine Merkuriuksen sauvoineen. Embleemi on edelleenkin sama, mutta Venäjän pienoistrikolori on sittemmin poistunut. Venäjän Tullilaitoksen embleemissä oli (ja on) ristikkäin soihtu ja Merkuriuksen sauva, joista soihtu on selvästi hoikempivartinen. Tuo lipun kuvio näyttää puolestaan hyvin symmetriseltä. | ||||
|
06.06.2016 11:25 | Heikki Jalonen | ||
| Jonon häntäpään valvoja lienee kuitenkin Ford Orion MkII 1986...90. Etuveto-Eskon vähän fiinimpi konttiperäinen sisarmalli. Öljynpolttelusta ja juuttuvakurkuisesta Pierburgista muistettu... | ||||
|
06.06.2016 11:16 | Heikki Jalonen | ||
| Tuon vaunun aluskehys taitaa muuten olla todella vanha, menisikö jopa 1880-luvun puolelle? | ||||
|
06.06.2016 11:13 | Heikki Jalonen | ||
| Vaan samaisella laiturilla olevassa koivussa olleelle räkättirastaan pesälle oli käynyt kehnosti: kova (ja erinomaisen kylmä) tuuli oli pudottanut pesän puusta ja rikkonut munat. Toivotaan, että västin pesintä menee paremmissa merkeissä. Se kun voi joskus olla peräti liikkuvainen laatuaan, vaikkapa jossain vaunun aluskehyksen loukossa... | ||||
|
02.06.2016 13:26 | Heikki Jalonen | ||
| Pitkäikäisiä ovat jotkin rautatietuotteet ja varsinkin Knorrin valmisteet. Ja tosiaan useinkin tarvittaessa peruskorjattavia. Paineilmalla toimivia pyyhkimiä käytetään nykyisin myös kaikkein uusimmassakin junatekniikassa, suurnopeusjunissa. Niissä sovellus onkin erikoisen vaativa, pyyhkimen käyttövoiman pitää olla suuri hyvinkin pitkiä jaksoja. Lisäksi aerodynamiikka aiheuttaa pyyhinsulkaan voimakkaasti sykkivän kuormituksen, jollainen on myrkkyä vaihteistomoottoreille ja vastaaville. Ohjaus on tietysti nykyisin sähköinen, pulssituksineen, paikoituksineen ja valvontoineen ja vilkkuvine ledeineen. Tuolla Lätän katolla on myös eräs Knorrin valmiste, paineilmalla toimiva soittokello. Vaan tasan samanlainen löytyy myös paljon uudemman Sr2-veturin katolta. Liekö peräti Vectronissakin samanlainen, onko joku jo ehtinyt tarkistaa asiaa? Tuon soittokellon mittapiirroksessa todetaan revisiokentässä suurin piirtein jotta "Zerstört, zeichnung erneutet" ja päiväys vuodelle 1947. Voimme vain etäisen sivistyneesti arvailla, mikä syy noihin maailmanaikoihin on Saksanmaalla aiheuttanut alkuperäisen piirustusoriginaalin tuhoutumisen... |
||||
|
|
01.06.2016 13:41 | Heikki Jalonen | ||
| Paineilmakäyttöisiä tuulilasinpyyhinjärjestelmiä junakäyttöä varten valmistetaan yhä edelleenkin, valmistajakin on sama kuin kuvan laitteella: Knorr-Bremse. Nykyään tätä laiteryhmää valmistaa Knorr-Bremse, Mödling, Itävalta. Tuollaisia peruslaitteitakin saa edelleen, mutta useimmissa uusissa systeemeissä on elektroninen ohjaus ja nykyaikaiset säätö- ja valvontasysteemit. Kovissa talvioloissa tuo paineilmalaite on yhä edelleen lyömätön: se ei mene rikki eikä kärähdä vaikka pyyhin olisikin jäätynyt kiinni kuinka lujasti hyvänsä. | ||||
|
30.05.2016 16:40 | Heikki Jalonen | ||
| Hyvin laajassa katsannossa muuten myös klassisia merimiinoja voidaan itsessäänkin pitää kiskoilla kulkevina vaunuina. Pyörä- ja kiskoprofiilit ovat tietenkin toisenlaisia kuin varsinaisissa kiskokulkuneuvoissa. Yleensä niitä varastoissa ja varsinkin laskevassa laivassa käsiteltiinkin juuri omien pyöriensä varassa. Pidempiin siirtomatkoihin paremmin liikuteltavat varsinaiset kuljetuvaunut olivat tietysti hyödyllisiä. | ||||
|
30.05.2016 16:33 | Heikki Jalonen | ||
| Eikös tämä silta tosiaan ollutkin rakenneperiaatteltaan, logistisilta ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoitukseltaan hyvinkin viidakkosilta, tosin ranskalaista tekoa. Tarkoitettu kuljetettavaksi pienissä osissa mihin hyvänsä tiettömään maanääreen. Vaikkapa aasien kantamana. Sillan valmistumisen aikaan sen valmistaja oli La Société Constructions Levallois-Perret. Yhtiön perustajaosakas oli Gustave Eiffel, joka kuitenkin oli vetäytynyt yhtiöstä jo 1880-luvun lopulla eikä hän siten varsinaisesti ollut tämän sillan kanssa enää oikeasti tekemisissä. Erilaisten liiketoimintakauppojen myötä yhtiö on nykyisin palanen Eiffage-ryhmää. |
||||
|
30.05.2016 16:09 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvassa on myös hieno tallentuma Nokian kerrallisen tuotepaletin laveasta kirjosta. Ajalta kauan ennen Äkkynnäk-ähkyä... | ||||
|
Kuvasarja: Siuron asemanseutua kuvina |
16.05.2016 13:35 | Heikki Jalonen | ||
| Kiitos kuvista! On se tuo Siuro vain ollut yllättävän monipuolinen paikka kaikenlaatuisen liikenteen kannalta: vesitie, rautatie ja maantie. Puhumattakaan kaikensortin teollisuudesta. | ||||
|
16.05.2016 13:33 | Heikki Jalonen | ||
| Ei tuo nyt niin kaikkein pieninkään tuo traktori ole: Ford(son) Super Majorhan se vaikuttaisi olevan, aikansa suurena koneena pidetty. Raidevälit on levitetty maksimiinsa, on haettu lisää vakautta kuormaustyöhön mutta samalla on saatu aikaan hieman himmelimäinen kokonaisvaikutelma. Puutavarakuormansa siirtoa aloittamassa oleva täysperäyhdistelmä on ilmeisesti melko uutta kalustoa. Nosturi näyttää kovasti Jonseredilta, kuvausaikaan erittäin ajanmukaista mallia. |
||||
|
16.05.2016 13:07 | Heikki Jalonen | ||
| Aivan, kyllä junakeulalla on aina vankka paikkansa vorgin kuvastossa, vaikka periaatteessa se onkin auto... Siinä on yhdessä ja samassa kuvaparissa koolla tänään mitä himoituinta harrastuskalustoa: Volkswagen Typ 2 Transporter vanhinta kuosia ja kaksi hienoa yksilöä. Oikeanpuoleinen on tosin railakkaasti modernisoitu, taustapeilit ovat uudempaa inkarnaatiota. Koska rekisterikilpi on jo valkopohjainen se on syystä tahi toisesta kokenut uudelleenrekisteröinnin. Vasemmanpuoleinen on alkuperäisessä kuosissaan. Molempien vuosimalli pyörii siinä 1957...60 nurkilla. Viidenkymmenen tonnin autoja (euroissa punniten) tämmöiset junakeulat tänään. Kunnossa ollessaan ja hienossa huutokaupassa. Eivätkä nämä edes ole mitään Sonderbusseja vaan aivan tavallisia tavara-Porttereita. |
||||
|
16.05.2016 12:55 | Heikki Jalonen | ||
| Laivalaitureiden pienet rilliradat oli usein tarkoitettu laivojen hiilestämisen tai halostamisen avuksi; toki niillä oli kätevä kuljettaa myös laivan kuljettamia tavaroita. Usein tämmöiset radat olivat hyvin vähäisiä, vain hieman sijaintilaituriaan pidempiä. | ||||
|
02.05.2016 21:13 | Heikki Jalonen | ||
| Kohtaus on luultavasti kuvattu jollain todellisella rata- tai tietyömaalla, sen verran suuri penger siinä kuitenkin on - tuskin sellaista olisi tehty pelkästään kuvausten tarpeisiin. Mutta missä se voisi olla, vuonna 1962, jos ratatyömaasta on kyse? Pölkyt ovat sahattua pelkkaa. Kyllästämättömiä, varmaankin lainatavaraa kyllästämöltä. 1860-luvulla rataan olisi pantu "vestettyä liipiä", luonnollisesti kyllästämätöntä sekin. |
||||
|
22.04.2016 23:28 | Heikki Jalonen | ||
| Kovin on muuttunut paikka. Hyvä kuitenkin näin - tarkoittaa jatkuvuutta ja käyttöä. Lastauslaiturikin on vielä paikallaan. Kerran 1980-luvun lopulla olin ostamassa yhtä Toyota BJ-42:sta Kempeleestä. Juuri tuohon laiturin tuntumaan oli hyvä pyörähtää koeajolla. Siinä reunanousulla oli hyvä ajaa nurkka kerrallaan reunaa pitkin ylös ja katsoa, että jousitus oli timmissä ja latit ehjiä. Oli ja ostin... VR palveli - monipuolisemmin kuin itsekään tiesi. Nyt aita estää sellaisen kenttäkatsastustoiminnan. |
||||
|
22.04.2016 23:18 | Heikki Jalonen | ||
| Ettei vain oltaisi Oulun Hietasaaressa, siinä Dubatscheffin liiterin takana? | ||||
|
22.04.2016 20:06 | Heikki Jalonen | ||
| On. Detroit-matematiikalla 2 x 2 = 2 (tahtia)... | ||||
|
19.04.2016 13:51 | Heikki Jalonen | ||
| Montania (firma Gerlach&König, Norhausen), vuodesta 1912 lähtien O&K-Montania ja sittemmin O&K Nordhausen. Tuon kuvan ottohetkellä (1921) siis jo O&K. Melko paljon Nordhausenissa lopultakin tehtiin vetureita, yli 9000 kappaletta kaikkiaan. I-sodan kenttävetureita varsinkin. Montania-veturit olivat jo alusta (noin 1907) lähtien varustettu raakaöljymoottorilla (hehkukupumoottorilla). Sellaisen käynnistäminen vaatii tosiaan omat temppunsa ja taikansa. Varsinkin, jos käynnistyskaasupullo oli päässyt tyhjäksi. Tämän kokoisessa moottorissa kun hyvin todennäköisesti oli jo painekäynnistysvarusteet, teoriassa auttamassa käynnistystä. Käytäntö vaihteli. Esilämmitys tehtiin tietenkin puhalluslampulla. Heti kun se oli saatu tulille ja pöhisemään. Passeli hehkutusaika kesti semmoinen piipullisen ja pomojen puoliperusteellisen haukkumisen verran... Vanhan väsyneen 190D:n hehkuttaminen on siihen verrattuna äkä-pika-hommaa... Hehkukupumoottorin polttoainetalous on hyvä, ainakin bensiini- ja petrolimoottoreihin verraten ja jatkuvassa käytössä. Jaksottaisessa käytössä hankala käynnistys vie veronsa ja tyhjäkäynnin osuus kulutuksesta kasvaa. Tynnyri työpäivässä on kuitenkin ihan kohtuullinen menekki. Oikea diesel on tietysti vielä parempi, mutta eivät noiden aikojen dieselitkään olleet mitään nappistarttipelejä. |
||||
|
09.04.2016 17:46 | Heikki Jalonen | ||
| Haa! Katsokaapa tuota Aamulehden mainosjulistetta! Aivan selvästi on kyse jostain salatusta sisäpiiritiedosta. Kuten vaikkapa Nopan silmäluvuista ja niiden vaikutuksesta kaavoitukseen ja kaupunginhallituksen päätöksiin... Ja tämä juna: se kai lienee matkalla Turku/satama? Kuten nelisen vuotta myöhemminkin, jolloin itsekin joskus samanlaisella taivalsin Tpe-Tku-väliä. |
||||
|
09.04.2016 17:38 | Heikki Jalonen | ||
| Hieno kuva. Ihmisiä tuskin on tarkoituksella "häivytetty" - kyseessä on vain hitaan valotusajan ja liikkuvien ihmisten ongelma: hahmoista on vain tullut niin suttuisia, että retusointi on ollut välttämätöntä, jotta jonkinlainen myyntikelpoinen kuva saadaan aikaan. Henkilöiden "katoilu" valokuvista tuli laajempaan muotiin sitten vasta myöhemmin, 1920-luvulla... Asemarakennus on hieno. Spiiroista tulee jotekin mieleen Kajaani. Kukahan tämän arkkitehti on ollut? Tuskin Granholm? |
||||
|
06.04.2016 22:38 | Heikki Jalonen | ||
| Näin on. Kiskoajoneuvoina niitäkin on jotenkin pidettävä, joskin melko lyhyen reitin pendeliliikenteessä toimivina. Ja aika suoraviivainekin on tuo ajoväli. Kokonaismassaltaan silti oikein hyvänlaisen tavarajunan painoluokassa. Nopeudessa ei junan kanssa kilpailla. Operointi on vähän sekä että: isot nostot menevät viimeisen päälle tisma-aikataulussa, mutta satunnaista koukkukeikkaakin puhelimella välillä huudellaan... | ||||
|
06.04.2016 20:44 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä siinä on symptoomit selvästi havaittavissa: sillähän on vesirokko. Kosteus on ollut läsnä ja muodostanut ruostetta... | ||||
|
05.04.2016 15:49 | Heikki Jalonen | ||
| Heh. Siellä taaempana näkyy mielenkiintoista kalustoa: pieni Demag-mobiilinosturi, ilmeisesti Mercedes-autoalustalla; alavaunusta operoitava, ehkä 5-tonninen, V70-sarjaa? Ja ilmeinen vaunukompressori ja perässä vedettävä höyrynkehitin (se pienempi kärry). Joka voisi olla Ruotsissa tehty Tie-Bini, valtion vakiomallia. Värit hohtavat kuin olisivat keltaisia. Kenenkähän kalustoa nämä olivat? VR:n omaa? Vaiko jonkun muun valtion laitoksen, lue TVH? Vaiko jonkun urakoitsijan? Kuvan ottoaikaan (1966) ykkösvaihtoehto tuntuisi jotenkin luontevammalta. |
||||
|
02.04.2016 21:17 | Heikki Jalonen | ||
| Koko tulistimen ideahan on nimenomaan siinä, että sen avulla höyrykoneen työtä voidaan siirtää suuremman paisunta-asteen suuntaan. Ja vieläpä käyttämällä melkein "ilmaista" lämpöenergiaa, joka muuten pääsisi livahtamaan harakoiden iloksi. Mitä suurempi paisunta-aste, sen vähemmän aikaa sylinterin tulosolat ovat (yläkuolokohdan jälkeen) auki ja sitä vähemmän (kallisarvoisella polttoaineella kehitettyä) höyryä tarvitaan saman koneen työn aikaansaamiseen. Paisunta-astetta rajoittaa lauhtuminen koneessa. Silloinhan paine romahtaa ja koneen työ samalla. Mitä kuumempana höyry koneeseen saadaan, sen myöhemmin kriittinen piste (kastepiste) saavutetaan. Edelläsanottu siis ilman lauhdutinta toimivalle veturin tuorehöyrykoneelle. Lauhduttimen avulla märkähöyrykoneellakin (monipaisuntaisella) saavutetaan sangen kohtuullisia tuloksia, kunhan koneen sisäiset painetasot ovat balanssissa ja pääosa lauhtumisesta tapahtuu vasta matalapainesylinterin jälkeen lauhduttimessa. Nykyaikaiset voimalaitokset ovat sitten vielä ihan asia erikseen, niissä käytetään tulistusta ja joka jakson välitulistusta ja lauhdutin on aina loppupäässä. Voimakoneena on tietysti monijaksoturbiini. Kp-paineet yleisesti 115...125 bar ja kp-tulistimen lähtöhöyryn lämpötila 540...560C. Kattilat tottakai putkikattiloita eivätkä putkimateriaalit ole aivan lähimmän Tökkiksen halpalaarin löytöjä... |
||||
|
|
01.04.2016 23:51 | Heikki Jalonen | ||
| Sen verran ovat kannatinsarvet lähellä toisiaan, että voidaan arvata tämän nosturin toimineen 380/400 3-VAC-kotitaloussähköllä. Aikaisemmin lankaa nostavat virtakiskot olivat hyvin yleisiä kaikenlaisissa siltanostureissa, yleensä kylläkin seinäkoukku-eristin-johtimet-päällekkäin-systeemillä. Aikana ennen lattakaapeleita ja hyvin suuren pituuden sallivia virtakiskoja. Suuri on tässä raideleveys. Mutta mikä mahtaa olla Pernon telakan pukkinosturissa? |
||||