Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
16.03.2016 20:55 | Heikki Jalonen | ||
| Kunnianarvoisia waunuvanhuksia näkyy junassa olevan. Ilman ilmajarruja ainakin nuo kolme juuri kohdalla olevaa, vain läpimenevällä jarrujohdolla. Mikähän on täsmällinen littera, Hk ja 2 x G? Onko myös tuo kolmio sotkevan tavaran merkki, kuten tavallisempi kulmakolmio? Hieman improvisoidun näköisesti maalattu, aivan kuin vaunuille olisi iskenyt jokin pikaisempi arvonalennus. Ja voi tuota puhelintolppaa tuolla taustalla. Orsia on kuin kauhistuksen kanalassa... |
||||
|
16.03.2016 20:46 | Heikki Jalonen | ||
| Ja luultavasti aivan pyörän taluttajan nenän edessä olevassa suuressa kyltissä lukee "Radalla kulku sakon uhalla kielletty"... | ||||
|
14.03.2016 15:43 | Heikki Jalonen | ||
| Olisiko mahdollista, että vasemmalla näkyvä tavaravaunuista koottu juna olisi sotilasjuna, mahdollisesti suuntanaan Perkjärvi tai pois sieltä? Ovia auki ja aivan kuin ihmisiä sisällä vähän joka vaunussa. Eikä laituria kohdalla. Ehkä pojat ovat gineksessä ja katselevat harmissaan Viipuria, jossa voisi tehdä jotain muutakin jos kaupungille pääsisi...? | ||||
|
14.03.2016 15:34 | Heikki Jalonen | ||
| Warkaudessa sulkulaitteet ovat aina olleet kysyttyjä. | ||||
|
14.03.2016 15:33 | Heikki Jalonen | ||
| Onkos Hän muuten norjalainen metsäläinen, hieman tavallista juhlavammin pukeutuvasta suvusta? | ||||
|
09.03.2016 13:20 | Heikki Jalonen | ||
| Sillekin karttalehdelle on sitten sattunut jokin polygoni. Neuvostoliiton kartat kun olivat täynnänsä "tutkimattomia" alueita, kuin villeimmässä Borneossa muinoin konsanaan. | ||||
|
08.03.2016 13:15 | Heikki Jalonen | ||
| Mukavaa on, että tämä diabolinen Kana on säilynyt nykypäiviin. Haapamäellähän se nykyisin pesii. Kunnostettuna se olisikin itseoikeutettu veturi metallifestareiden festarijunan vetäjäksi... | ||||
|
08.03.2016 13:12 | Heikki Jalonen | ||
| Ja mukana myös tuolloin niin yleinen kansan kulkupeli: Skoda Octavia. Vielä siivetöntä mallia. Vuoden 1961 faceliftissä auto sai pienet muodikkaat siivet takalokasuojiensa lisukkeeksi. Kirjaimellisesti lisukkeeksi. Skodassa myös vihje ulkomaan matkailusta: SF-lätkä. Ei varmasti liity Lappeenrannasta katsoen lähimpään ulkomaahan, ei vielä noina vuosina. | ||||
|
25.02.2016 13:15 | Heikki Jalonen | ||
| Venäjä on byrokratiayhteiskunta ja leimasin on byrokratian tärkein työkalu. Mitenkäpä ne miljoonat ja miljoonat lupalappuset ja proopuskat ja gramotat ja dokumentit ja muut muuten hoideltaisiin. Leimojen muodolla on tosiaan jonkinlainen kategorisointi: suorakaiteenmuotoiset ovat yleensä viranomaisten leimoja, pyöreät tavallisesti erilaisten firmojen. Joskus myös viralliset leimat ovat pyöreitä, erikoisesti kun on kyse jostain julkisorganisaatiosta. Terveydenhoito harrastaa kolmikulmaisia. Ja leiman värilläkin on jotain väliä: passin ja viisumin leima on erikoista oranssia (fluoresoivaa), hylkäysleima punaisella, bisnesleima sinistä, virkaleima mustaa. Ja jotkut tahot vaihtavat leimaväriä määrävälein, varmuustekijänä tietenkin. Mekin jouduimme tosiaan teettämän firmaleimastamme pyöreän version jotta kontraktit saatiin korrektisti stemplattua. |
||||
|
22.02.2016 20:00 | Heikki Jalonen | ||
| Mukavaahan se moraali on. Mutta ei se kvartaalitilissä viivan alla plussamerkkisenä näy. Ja paha kyllä, vain ne plussat lasketaan. | ||||
|
|
21.02.2016 00:34 | Heikki Jalonen | ||
| Puutavara-auto on meikäläisittäin vähän oudompi kokoonpano. MAN siinä on veturina, puoliperävaunun edessä. Nosturi Palfinger Epsilon-sarjaa. Suomessa ei taida olla sellaista kellään puutavaralla. Kappaletavarassahan Palfinger on meilläkin tuttu tapaus. Mutta mitä puuta siinä kuormataan? Lehtikuustako, kovin on vaan mustasilmäistä...? |
||||
|
19.02.2016 20:38 | Heikki Jalonen | ||
| Tosiaan Mika, Varkauden Römihän siinä sauhuaa, 1930-luvun lopun mallissa. Mutta, erehdyksiä sattuu kun materiaalia on paljon ja se on huonosti tai olemattomasti selosteilla varustettua tai jopa aivan ilman mitää tietoja, silppusäkkinä. Ja eipä tässä omakaan "kokoelma" ihan huipussaan ole dokumentoitu... |
||||
|
|
19.02.2016 14:11 | Heikki Jalonen | ||
| Kuva on muuten luettelotiedoltaan hieman ristiriitainen. Kuva löytyy Työväenmuseo Werstaan kokoelmista, nro TKK_10773, otsikkona "Oulun Osuuskauppa. Piirretty ilmakuva Vesalan maatilan alueesta YLIKIIMINGISSÄ." Ylikiimingissä ei koskaan ole ollut metriäkään yleiselle liikenteelle avattua rautatietä. Eikä metriäkään merenrantaa (joka näkyy kuvan etualalla). Tuo kuvassa oleva Osuuskaupan maatila "Vesala" sijaisi oikeastaan Kempeleenlahden rannalla, nykyisen Jaakolan talon vieressä, Oulun kaupunkia jo tuolloin 1920-luvulla. Oulu-Kempele-maantie halkoo maisemaa radan suuntaisena. Kuvan juna on matkalla Oulun suuntaan. |
||||
|
17.02.2016 20:01 | Heikki Jalonen | ||
| Eivät ne nuo minunkaan arvaukseni mitään ehdotuksia ole, painajaisia paremminkin. Turhan usein niitä vain kaikki nykyisin näemme. | ||||
|
|
17.02.2016 16:42 | Heikki Jalonen | ||
| Laitetaanpas muutama arvaus: President Snack Lounge? Restaurante el Presidente? PressaBurger? Pizza il Presidente? Bistro le President? Tai sitten karvahattukansan oma PressaPub? | ||||
|
13.02.2016 19:30 | Heikki Jalonen | ||
| Juuri näin. Siltajänne nousee vaakasuorassa, samaan tapaan kuten vaikkapa Kallan uudessa sillassa tai Pielisjoen sillassa. Sotatoimet ovat tässä kuvassa vaurioittaneet siltaa. Ehkä tässä on Venäläisten laatima vetäytymispanostus jäänyt enemmälti suutariksi. | ||||
|
12.02.2016 14:39 | Heikki Jalonen | ||
| Löytyy täältä saksalaiselta turvetyömaalta sentään ainakin yksi sama asia kuin suomalaiseltakin turvesuolta: tuo ubiikki Toyota Hilux 4WD (xN17x) vuosimalliltaan 2001...2005. Tuosta Saksassa niin tavallisesta ABS-muovisesta lavakopasta meikäkäinen verottaja tosin kuittaisi (auton omistajan sponsoroiman) jättipotin vielä noissa vuosimalleissa... | ||||
|
10.02.2016 15:32 | Heikki Jalonen | ||
| Tuossa Typen paukussa räjähti noin 10 tonnia ammoniumnitraattia. Räjähdys tapahtui vahvarakenteisessa sekoitussäiliössä, joka tietysti pahensi räjähdysvoimaa (paineen nousu ja reaktion täydellisyys). Pari ikkunaa meilläkin kotimökillä särkyi ja toinen palomuureista sai halkeaman. Meiltä oli tuonne Typen räjähdyskeskukseen matkaa jokseenkin tarkoin 1,5 km. Meidän pihaltamme ei löytynyt sentään tiiliä, mutta pölyä ja roskaa kyllä. Olin tuon tapahtuman aikaan viisivuotias ja kyllähän se aikamoinen puheenaihe tuolloisessa Oulussa sittemmin oli. Tapahtumassa kuoli kymmenen työntekijää. | ||||
|
|
10.02.2016 13:53 | Heikki Jalonen | ||
| Tai Oppaun räjähdys 21.9.1921, nitraattia sekin. Noin 4500 tonnia, mutta epäpuhtaana seoksena, noin 1/2...1/3 ollessa ammoniumsulfaattia. Erilaiset pölyräjähdykset ovat usein mahdollisia, jopa sellaisilla aineilla joiden ei olettaisi olevan edes palavia, muutamat metallit mukaan lukien. Apatiitti ei kuitenkaan ilmeisesti ole pölyräjähtävää missään suhteissa. |
||||
|
|
09.02.2016 17:06 | Heikki Jalonen | ||
| Ah mikä työmiljööherkku! Kuvassa on peräti kolme henkilöä. Mutta aika hyvin kamofloituneena. Ulkona paistanee aurinko, mutta tässä hallissa valaistus on aika mukavan pehmeäksi suodattunutta. Vaunut ovat kai ihan vakiomallisia Hk- tai vastaavia, mutta päällänsä irtonainen vinopohjainen nelipoteroinen kuormasiilo. Purkaus on vain yhdelle puolelle. Nämä vaunustot ilmeisesti kulkivat pelkästään edes-takaisin Harjavalta-Mäntyluoto-väliä. Vieläpä niin järjestettynä, että purkupaikkaan ne voitiin tuoda sisään aina samalle puolelle purkukuoppaa. Ei kai tuolla Harjavallassa mitään koko junan kääntömahdollisuutta ollut, ympyrää tai kolmiota? |
||||
|
03.02.2016 14:10 | Heikki Jalonen | ||
| Erkin ajoitus on niin täsmällinen kuin tämän kuvan pohjalta voi tehdä. Kuormavaunun tunnistus on kinkkinen, paras tuntomerkki eli nokka syyläreineen kun jää kuvasta ulos. Mutta tuo takapyörän napa ja puolamäärä vaikuttavat tyypilliseltä Benz-Gaggenau-vaunulle. Jos näin, niin vuosimalli saattaa olla isossakin haarukassa: tuota mallisarjaa valmistettiin jo ennen Suurta Sotaa. Luultavasti hyvin resursoidun öljy-yhtiön ei ole kuitenkaan tarvinnut turvautua kovin vanhaan kalustoon vaan auto on tehty vasta sodan jälkeen, vuosimalli siis noin 1920. |
||||
|
29.01.2016 13:04 | Heikki Jalonen | ||
| Nykyinen Pietarin Suomen-asema otettiin virallisesti käyttöön 4.6.1960. Arkkitehdit P. Ašastin, N. Baranov, J. Lukin; rakennesuunnittelu I. Rybin. Rakentaminen aloitettiin 1955. |
||||
|
|
29.01.2016 10:11 | Heikki Jalonen | ||
| Lenin-patsaiden ja muidenkin patsaiden säilyminen Venäjällä taisi enemmänkin riippua patsaan materiaalista: kipsiset ja betoniset patsaat ovat säilyneet paremmin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisinä villeinä vuosina pronssiset nimittäin tuppasivat turhan hyvin kelpaamaan romualan näppärien liikemiesten tarpeisiin. Olettekos muuten koskaan pohtineet, miksi neuvostoliittolaisen ja venäläisen rautatiekaluston kaikki valmistajanlaatat ja muut vastaavat sattuvat olemaan valurautaa tai alumiinia eikä suinkaan pronssia tai messinkiä kuten muualla? Aivan, paikalliset erikoisolot. |
||||
|
|
28.01.2016 20:57 | Heikki Jalonen | ||
| Leninin patsaita näyttää oudosti säilyneen siellä ja täällä, kuin reliikkeinä konsanaan ja niihin törmäilee siellä missä vähiten odottaisi. Kävin joskus kesällä 2010 Pietarissa, vanhalla Vagonmash-tehtaalla (115 Moskovskiy Prospekt). Kadun puolelta laitos näytti aivan kuin tavalliselta vanhalta punatiiliseltä ja ajan patinoimalta asuintalolta. Porttiholvista (parin normiepäystävällisen Ohrana-hepun ohi päästyä) saavuttiin pieneen, suurten vaahteroiden kattamaan suljettuun sisäpihaan. Ja kas, siinäpä olikin kerran niin suuren tehdaskompleksin "muistopiha", ikivanhojen tehdasrakennusten ympäröimä. Ja siinä vaahteran varjossa Lenin, kokoluokka 1, seisova, pronssia. Ja tietenkin tarpeelliset muistolaatat ja muut. Kokoluokka 1 tarkoittaa tässä luonnollista kokoa. Mitä luultavimmin patsaat oli nimittäin kokoluokiteltu jossain GOST-standardissa... Mutta, kaikkein mieliinpainuvin asia tässä pikkuruisessa, jonnekin historian hämärään kauan sitten pysähtyneessä pihassa oli vanha mummo. Juuri se, joka harjasi pienet polut ja keräsi putoilevat lehdet ja nipisteli nurmikon. Ja korjasi pois roskat ja tupakantumpit. Ja puhdisti muistokilvet. Ja ruokki pulut. Ja puhdisti Volodjan kaljun, arvaatte mistä. Oli luultavasti joskus ollut tehtaalla töissä, kenties jopa työnään juuri tuota paikkaa hoitamassa. Ikänsä puolesta oli varmasti ollut jo kauan eläkkeellä, hän oli sitä ikäluokkaa että oli saattanut aloittaa työnsä jo sodan aikana, tehtaan tehdessä epätoivon vimmalla ammuksia ja muuta varustelutuotantoa. Siinä pienessä pihassa taisikin sitten olla tuon maatuskan koko maailmanpiiri; ainakin sen jälkeen kun kaikki romahti. Vuosi-pari myöhemmin loppui sitten myös perinteikkään Vagonmashin tarina konkurssiin. Jäljelle jääneet toiminnat siirrettiin Chugunnaja-kadulle ja ja 130-vuotiaat työpajarakennukset tyhjenivät. Kadun varren rakennusta ja pientä pihaa lukuunottamatta koko kompleksi on nyt purettu ja tilalle on noussut modernien tornitalojen muuri. Pankki on vallannut porttirakennuksen ja vuokralaiset ovat dynaamisia. Leninin patsaasta en tiedä, mutta sitä vanhaa maatuskaa sieltä pihalta ei varmasti enää löydä. Tavalliset ihmiset on sieltä karkotettu ja nyt se on mustien katumaastureiden parkkipaikkana. Eikä kukaan huolehdi puluista. Eikä puhdista Volodjan kaljua. |
||||
|
|
28.01.2016 16:03 | Heikki Jalonen | ||
| Toveri Lenin seisoo tuossa patsaassa panssariauton tykkitornin päällä. Juuri Suomesta Petrogradiin saapuneena hän pitää vallankumouksen sytytyspuhetta kansalle 16.4.1917. Tapahtuma sattui juuri tuossa patsaan sijaintipaikalla. Näin kertoo virallinen Neuvostohistoria. Sen virallinen Neuvostohistoria mielellään unohtaa, että todellisuudessa tsaarin hallitus oli kumottu jo helmikuun vallankumouksessa (joka tapahtui maaliskuussa...) ja väliaikainen hallitus oli ollut toimessaan jo 16.3. lähtien. Siten Lenin siis itse asiassa saapui paikalle valmiiseen vallankumoukseen - ja kuukauden myöhässä. Vallankumoukselliset toki olivat vielä siinä vaiheessa "vääriä". Tosiasiassa siis Lenin pitää tuossa puhetta vallankumouksen vallankumouksen aloittamiseksi. Yksityskohtana mainittakoon, että kyseinen panssariauto on brittiläisperäinen Austin. Lukijat arvannevatkin, että tämä detalji haihtui neuvostohistorian hämäriin ja auton merkiksi mainittiin Putilov jossa näitä vaunuja toki koottiin. Auton historiallinen arvo ymmärrettiin Neuvostoliitossa ja se on säilynyt nykypäiviin museoesineenä. Tuosta puhetilaisuudesta ei luultavasti tunneta valokuvaa, mutta taiteilijan tekemä propagandajuliste on laajasti tunnettu. Kuva-aiheesta on olemassa myös postimerkki. Kiipesikö Lenin tosiaankin tuonne tornin katolle puhumaan, kukapa tietää. Jonkin korokkeen hän kuitenkin varmasti tarvitsi joukkopuhetta varten. Se kuitenkin tiedetään, että 19.8.1991 Boris Jeltsin ei edes yrittänyt kiivetä Moskovassa T-72-panssarivaunun tornin katolle, vaan piti puheensa vaunun etukannelta. |
||||
|
25.01.2016 16:58 | Heikki Jalonen | ||
| Siellähän vaikuttaisi olevan yhä tiukasti käytössä Tyer-tyyliset lupalaitteet, token block-linjasuojastussysteemiä. Alunperin brittiteknologiaa, mutta nuo laitteet kyllä lienevät puhtaasti paikallista toteutusta. Näissä laitteissa token (linjamerkki) on jonkinsorttinen pyöreä kiekko, joka luovutetaan laitteesta luistilla joka vedetään ulos tuota pyöreää nuppia vetämällä, kuin CD-romppu konsanaan. Kiekot on merkattu ja kolokoodattu kullekin lupavälille omansa. Luisti on sähköisesti ristiinlukittu linjan toisen pään laitteen kanssa. Vapautusehtona on tietenkin se, että toisen pään laitteen luisti on sisällä ja siinä on oikean linjan kiekko paikallaan, lisäksi toisen pään laitteesta on erikoisesti painettava "otan vastaan" painiketta eli meikäläisittäin annetaan lupa. Kuljettaja saa ajaa linjalle vasta saatuaan lupalätkän fyysisesti haltuunsa. Noissa on jopa makasiinitoiminta: on mahdollista myös lähettää useampia junia samaan suuntaan saamatta välillä takaisinpäin tulevaa lätkää. Kun linjalla oleva lätkä palautetaan vastaanottopään laitteeseen, silloin myös lähettävän pään luistin lukitus vapautuu ja voidaan luovuttaa seuraava lätkä. Loputtomasti näin ei tietenkään voida menetellä. Jos kaikki lätkät ajautuvat toiseen päähän, pannaan mies palauttamaan liiat pois - vaikkapa polkupyörällä... Tuo Nano-Oja (hyvin pieni oja) lienee risteysasema, koska laitteita on kolme. Komea käsikellokin (kili-kali-kello) kuuluu varustukseen. Seinäkellojen ajannäyttö on vähän ristiriitainen. Ehkä tuo oikeanpuoleinen näyttää pysähtyneisyyden aikaa. Tai pääkaupungin. Tai päiväpaussia. |
||||
|
15.01.2016 13:39 | Heikki Jalonen | ||
| Tästä käykin ilmi, että Humppilassa oli kaksi lavettivaunun kuormausraidetta. Mutta: oliko JR:n raiteistolla muualla vastaavia kuormausraiteita VR:n vaunun kuormattavaksi/purettavaksi jättämistä varten jotta lavettivaunu saatiin siksi ajaksi vapautettua muuhun ajoon? Nykyisinhän Minkiöllä on tällainen pätkä, mutta sehän on kai myöhäisempää tekoa, museoradan kaudelta? |
||||
|
15.01.2016 13:25 | Heikki Jalonen | ||
| Tässä Gb-vaunussa ei kuitenkaan taida olla ilmajarruja, vaan pelkästään toiselle akselille vaikuttava paakijarru. Läpimenevä "ohittava" ilmajarrujohto tietenkin löytyy. Katselkaa ja ihastelkaa tuota lavettivaunun jarrumiehen työpistettä! Siinä ergonomiat ovat kerta kaikkiaan kohdallaan, tosin jossain muualla... Tuon tuosta pystyyn kimpoavat koleerikot tuskin pitempään tuossa tehtävässä menestyivät. Enemmän semmoisten rauhallisten jässiköiden hommaa, sellaisten jotka ensin katsovat ylöspäin ja nousevat seisomaan vasta sitten. Tuon rattaan ääressä jos kyykkii talvipakkasella Humppilasta Forssaan, niin tietää ulkona olleensa. Eipä siinä paljoa lämpöhyppelyä sovi suorittamaan. Varmaankin näiden junien peräpäähän pyrittiin aina kytkemään konduktööri/jarruvaunu, jossa olot olivat vähän inhimillisemmät. Mutta, tuskin silloin aina painot riittivät vaan jarrumies varmaan tarvittiin joskus myös lavetille mukaan, niissähän se raskain vaunupaino oli. Tietääkö joku tarkemmin miten asia oli käytännössä? |
||||
|
15.01.2016 13:06 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä on hieno kuvasarja ja ainutlaatuista dokumenttia toiminnasta jota ei enää ole. Osa ilmeisesti huonommin tunnettua JR-historiaa. Maitoautokin siellä meijerin kupeella kyyristelee, J6-sarjan Bedford näyttäisi olevan. Ja millainen kuormakori! Umpityypillinen maitoauton alumiinipellitetty umpikori, puukehyksellä tietenkin ja ah-niin-nätisti pyöristetyillä nurkilla. Ja ovet aaltopeltisiä rulla-ruloja. Ja niin tyypillinen tuuletusräppänakin nurkassa. Oikea korikäsityön taidonnäyte. Kuvan ottohetkellä auto oli palvellut jo vajaat kymmenisen vuotta ja alkoi olla erittäin uhanalainen lajinsa edustaja alkuperäisessä käytössään. Humppilan Meijeri on vielä toiminnassa. Pieni hönkähöyryjuova juoruaa, että timmikin on pannuhuoneella topissa. Ja meijerin seinustalla rautatien vesiviskuri. Toimittikohan meijeri siihen veden? Meijereillä kun pakostakin oli hyvä vedensaanti, iso liittymä vesijohtoverkkoon tai sitten iso oma kaivo ja kunnon pumput. |
||||
|
12.01.2016 13:09 | Heikki Jalonen | ||
| Melkoisen kiikkerältähän tuo kuljetus vaikuttaa. Onko Jokioisten radan historiasta tiedossa kaatumisia tai muita pahempia ponikonkeloita noilla lavettivaunuilla? | ||||
|
12.01.2016 13:06 | Heikki Jalonen | ||
| Mielenkiintoista on muuten havaita, että mukana melkoisen monta (noin 10 kpl) aivan uudella kuormakorilla varustettua vaunua. Ainakaan muutamassa lähimmässä uusikorisessa vaunussa ei vielä kertaakaan ole kuormaa edes ollut päällä. Niiden aluskehykset lienevät toki kaikki vanhoja, ainakin tuossa etualalla olevassa asia on näin. Investointi kuitenkin kertoo siitä, että liikennettä ei olla aivan heti lopettamassakaan. | ||||
|
07.01.2016 13:39 | Heikki Jalonen | ||
| Epäkesko tosiaankin - olisi äärimmäisen kiinnostavaa hieman haastatella tuon SOK:n tuolloisen liikemerkin designeria. Oliko muoto pelkkää sattumaa, vai sisältyykö siihen tosiaan myös viittaus keskusliikkeiden väliseen ainaiseen kissanhännänvetoon; eksentrisen kone-elimen muodossa?..? Kysymys asioita muistaville vanhemmille Messukyläläisille: tapahtuiko Jupiter-mopedien kokoonpano aikoinaan juurikin tuossa tiilirakennuksessa? Entäs toimiko työvaatepukimotehdas myös jossain tuossa kompleksissa? Rakennushan on edelleen olemassa, joiltakin osin muutettuna ja nykyisin täysin sekalaisessa käytössä, eikä SOK enää ole läsnä. |
||||
|
28.12.2015 13:58 | Heikki Jalonen | ||
| Tässä kuvassa autoperusteinen ajoitus on melkoisen vaikeaa. Vain pari autoa on näkyvissä ja nekin huonosti. Etummainen auto on melko pieni. Maskin alakulman perusteella se on luultavasti DKW (1935...). Taaempana on jokin 1920-luvun kanttivaunu. Tässä jäävät siis itse valokuvan aikahaarukan piikit melko lavealle. Autojen vieressä nojailee jotain merkillisiä tolpan tapaisia. Wiipurin Kaupungin pysäköintipolitiikkaa; hankaloittamisen varhaishistoriaa; maailman ensimäinen klämppi? |
||||
|
28.12.2015 13:41 | Heikki Jalonen | ||
| Ajankohtaa voisi hieman haarukoida autojen perusteella. Kuorma-auto on jotain vähän vanhempia vuosikertoja, ei oikein auta tässä. Pienempi auto keskellä on Citroën 7CV, jota alettiin Suomeen saada vuonna 1935. Tästä kuvakulmasta ei oikein erota tarkempia yksityiskohtia, voisiko tuo olla peräti 1938 ensimmäistä kasvojenkohotusta (ja silloin enkä jopa siis 11CV). Mutta Sitikan etupuolella onkin sitten parempi kiintopiste: luultavasti se on Buick, vuosimalli 1938 tai 1939. Amerikkalaisten autojen juuri sotaa edeltäneiden vuosien pyöristynyttä ja luiskan ja kontin yhdistelevää muotoilua joka tapauksessa. Autojen kilvet ovat selvästi valkopohjaisia, myös lähinnä olevan lastiautomobiilin (näkyy baskeripäisen pyöräilijäherran kainalon alta). 1930-luvullahan vallitsi rekisteröintibyrokratiassa käytäntö, jossa kilvet vaihdettiin vuosittain: parittomina vuosina kilpi oli valkopohjainen, parillisina mustapohjainen. Itse rekisteritunnus pysyi tietenkin samana vaikka kilpiä vaihdettiinkin. Paitsi tietenkin jos omistaja tahi haltija muutti läänistä toiseen. Aika kehittynyttä oli autoilijoiden kiusaaminen Suomessa jo tuolloin... Ja rauhan aikaa eletään vielä, parasta kesää. Niinpä - edellä sanotun perusteella - voisi rohjeta päätellä, että kuva on otettu kesällä 1939. |
||||
|
17.12.2015 13:19 | Heikki Jalonen | ||
| Mielenkiintoinen kielipuolisuus muuten tuossa reittinäytössä: Wienissä oltaessa olettaisi, että siinä käytettäisiin saksankielisen lyhenteen kanssa muotoa "Venedig" eikä italiankielistä muotoa "Venezia"... | ||||
|
14.12.2015 13:06 | Heikki Jalonen | ||
| Onkos muuten Murtsikassa enää jäljellä Volkkareita, ei mitään Kuplia vaan TeeÄlliä ja 411-sia? | ||||
|
08.12.2015 13:17 | Heikki Jalonen | ||
| Taustalla näkyvä komea ja upeasti valaistu rakennuskompleksi on Münchenin entinen päätullitoimisto (Hauptzollamt). Rakennettu 1910-luvun alussa. Tullitoiminta päättyi asteittain 1990-luvulla; kompleksi on nykyisin pääosin erilaisten muiden virastojen käytössä. | ||||
|
04.12.2015 16:44 | Heikki Jalonen | ||
| Mutta missähän kohdassa mahtaakaan sijaita Tullintorin-Asema-aukion välinen jalankulkutunneli!?! | ||||
|
02.12.2015 22:53 | Heikki Jalonen | ||
| Ahh. Kuhagratiinia ja Sauternesia... ehkäpä jopa Château d'Yquem, alueen vakiintunut huipputalo jo tuolloin, 1855 tähtensä saanut. Ja sitten, vasikan filettä ja häränkieltä, vihannesten kera. Ja juomana - ei mitään vähempää eikä vähäisempää kuin Château Margaux; Bordeaux'in legenda, sekin vuoden 1855 luokitusten priimuksia. Siis parasta mahdollista Premier Grand Cru Superior-luokan luokan tarjottavaa, ainakin juomien puolesta. Täällä aina niin köyhässä Suomessamme ja sen kurjaakin kurjemmilla takamailla. Tässä menussa kyllä näkyy pietarilaisten ammattilaisten kädenjälki; siellähän paremmissa piireissä tuollainen taso oli selviö. Ja siellä eliitti ja virkamiehet tunsivat viinit ja juomat, kovin usein paljon paremmin kuin virkatoimensa vaatimukset... Menun on painanut paperille F. Tilgmann, Helsingin kaupungista. Rautatiet olivat tosiaan aikanaan tärkeitä asioita eikä niiden avajaisjuhlia kuitattu noin vain parilla grillikärsyllä ja trippitetralla per vieras. Ja lapsille ilmapallo (1 per nuppi). |
||||
|
02.12.2015 22:12 | Heikki Jalonen | ||
| Näkemä VR kirjapainon tuotantoa, 20000 kpl painoksena, vuodelta 1954. Paljonkohan erilaisia lanketteja ja lomakkeita ja lappusia ja lippusia ja tikettejä ja taaralappuja siellä ehdittiinkään aikojen saatossa painaa ja jakeluun saattaa? | ||||
|
02.12.2015 22:04 | Heikki Jalonen | ||
| Oikeassako lienen: aikataulukausi n:o 131 = 31.5.1964---30.5.1965? | ||||
|
24.11.2015 14:03 | Heikki Jalonen | ||
| Kukapa tietää, vaikkapa Turkin tai Japanin varalta - niiden kanssahan Venäjä siinä 1870-1905 oli heikoissa väleissä. Rajanaapureita, kyllä niitä varoa kannattaa. Ja Venäjän Saksankammo on aina ollut krooninen... Samaista vihollista vastaan on jopa Tampereen Pispalassa yhä vieläkin jäljellä linnoitteita. Aika kaukana vihollisesta, silloin kuin nytkin. Saattaapa kyseessä olla nimenomaan Keisarillisen Yliesikunnan yleinen pysyväismääräys siltojen puolustusteknisistä varauksista, koskeva koko Imperiumin kaikkia maita ja mantuja erotuksetta. Meidänkin nykykäytäntömme yhä periytynevät sieltä. Toisaalta, kyse oli Tsaarin Venäjästä. Joka esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikana ylläpiti Näsijärvellä (!!!) laivastoa Saksalaisten invaasion varalta. Laivastoon kuului mm. S/S Tarjanne, harmaaksi maalattuna ja tykillä varustettuna. Kun purjehduskäsky kerran (vastoin odotuksia) sitten annettiin, Pietarin Amiraliteetin epäilemättä suureksi yllätykseksi Näsijärveltä ei päässytkään purjehtimaan Selkämerelle, vaikka kartalla oli ihan selvä joki, Kokemäen nimittäin. Amiraliteetin kartografilta oli mitä ilmeisimmin jäänyt huomiotta jotain vähäisiä esteitä. Mutta paperilla asia oli kunnossa, se oli tietysti tärkeintä. Tästä episodista kiinnostuneille lisätietoa Juhani Valannon kirjassa "Matka entisyyteen". Episodi tuntuu jälkikäteen järjettömältä, mutta kyllä siinä lienee takana ihan selkeänkirkas Tsaarin armeijan logiikka: vihollinen mahdollisimman kaukana ja upseerikerho mahdollisimman lähellä, siinä miellyttävän palveluksen ja hyvän terveyden avaimet. Kaikensortin linnoitustöitä toki sopi puuhastella, valtion rahaahan oli komentajan ja muun päällystön mukava kuluttaa periaatteella "kopeekka Keisarin kallioon, rupla omaan kukkaroon". Josta tietysti nuoremmat upseerit sitten vuorollaan ottivat kasinolla oman osuutensa - jos olivat pelitaitoisempia kuin esimiehensä. Sotamiehetkin olivat tyytyväisiä kun päällystöllä riitti rahaa olla kasinolla, eivätpähän olleet kasarmilla pokkuroitavana... |
||||
|
|
23.11.2015 16:13 | Heikki Jalonen | ||
| Vanhoissa virtapilareissa näkyy olevan panostusaukot. Lieneekö niitä otettu käytäntöön jo 1860-luvulla? | ||||
|
19.11.2015 13:25 | Heikki Jalonen | ||
| Huomatkaapa kuljettajan (oikean käden) vieressä pystyssä sojottava High-Lift-maastotunkki. Muutaman muun tämän sarjan kuvan perusteella tuikitarpeellinen kalu. | ||||
|
19.11.2015 13:19 | Heikki Jalonen | ||
| Köh. Siinähän on kaksitahtinen bensiinimoottori, Sachs-valmistetta. Aikansa (1950...60-luvuilla) tyypillinen paikallismoottori Saksanmaalta. Tässä kokoluokka joko 350 cm3 (8 ps) tai 400 cm3 (10 ps). Näitä käytettiin vaikka missä: sarvitraktoreissa, palopumpuissa, generaattoreissa, hitsauskoneissa. Myös monet pioneerikauden moottorikelkat kuten Ockelbo kulkivat (kiitämisestä on parempi olla kehumatta...) näiden voimin. Puhumattakaan monista erikoiskoneista, kuten pulttikoneet, myös Suomessakin VR:n käytössä olleita. Nyt siis myös veturissa, uutuus! Moottorin germaanisen harkitusta modulaarisuudesta antaa vinkin käynnistinkoppa: moottori voidaan toimittaa joko vastapäivään käyvänä (tavallinen normaalisuunta) - tai kuten tässä - myötäpäivään käyvänä. Käyntisuunta on jopa muutettavissa pienellä työllä tarpeen vaatiessa, mikä ei nykypäivän (4-t) paikallismoottoreissa enää onnistu ollenkaan. Onkohan veturin rakentaja vallan perinnesyistä valinnut kaksitahtiteknologian? Ehkäpä hän ajaa siviiliajonsa Trabilla tai Warrella... |
||||
|
19.11.2015 12:51 | Heikki Jalonen | ||
| Tätä rataa katsellessa ei tarvinne erikseen perustella, miksi turvekierroksen Diema-veturin kupeelle on vyötetty nopeasti käsille saatavissa oleva High-Lift-maastotunkki. Puhumattakaan siitä, miksi tunkin varsi on kiiltäväksi kulunut... | ||||
|
19.11.2015 12:48 | Heikki Jalonen | ||
| Tarkkaan ottaenhan tässä on kyseessä Kansanmoottorikuuppavaunu... | ||||
|
17.11.2015 11:33 | Heikki Jalonen | ||
| MB: useimmiten kyllä. Puhtaimmillaan kiehutusjäähdytys on ns. Waterloo-tyyppisissä moottoreissa eli makaavissa yksisylinterisissä petroolimoottoreissa. Aidossa kiehutusjäähdytyksessä ei ole minkäänlaisia pumppuja eikä putkia, vain suurenpuoleinen ylhäältä ulkoilmaan avoin suurehko vesitila, jonka pohjalla sylinteriputki suoraan sijaitsee ja josta on yhteyskanavia sylinterinkannen vesitiloihin. John Deere Waterloo on lajin kantaisä, kotimainen esimerkki vaikkapa porilainen Veto-petroolimoottori. Tyypillistä niille on se, että moottorin sylinteri ja jäähdytysvesisäiliö ovat yhtä samaa valukappaletta eikä mitään ulkopuolista peltipönttöä ole. Näin on myös tuossa Deutz MAH-moottorissa, maatalousmoottori kun alkuperäisiltä perijuuriltaan on. Siinä on toki tarvittaessa vaihdettava sylinteriputki, laatuvalmiste kun on. Pienempien Porilaisten hehkukupumoottoreiden (maatalousmoottoriksi toimitettujen) jäähdytys toimiin myös ilman pumppua, termosifoni-systeemillä. Niissä on kuitenkin aina moottorista erillinen suurehko pystymallinen pellistä tehty vesisäiliö. Isommissa Porilaisissa kuulajuntissa on puolestaan pumppu tehostamassa jäähdytyskiertoa. Kiehutusjäähdytys pelaa upseerivarmasti niin kauan, kun sylinteriputki ja kannen vesitila ovat vesipinnan alapuolella. Vesi sitoo lämmetessään ja kiehuessaan liikalämmön, joka siis poistuu höyryn mukana pois. Kiehunnan aikanahan veden lämpötila ei nouse yli 100 asteen, ei sitten millään. Vesitilan suuruus on puolestaan sen verran iso, että vettä tarvitsee lisätä melko harvoin, täydelläkin kuormalla vain noin puolen tunnin välein, osakuormalla harvemmin jos ollenkaan. Monissa maamoottoreissa (esim. klassiset Wickströmit ja Olympiat) jäähdytys hoituu kiertopumpulla, jolla kierrätetään erillisen jäähdytyspöntön vettä moottorin läpi. Niissäkin liikalämmön poisto perustuu enimmäkseen höyrynä poistuvan veden lämpösisältöön. Tavallisesti niissä on kuitenkin erilaisia suihkusuppiloita, verkkoja, hajottajia ja himmeleitä, joiden kautta poistuva vesi valutetaan takaisin säiliöön, siten vettä pyritään viilentämään kuten jäähdytystornissa ainakin. Tällöin veden haihtumisesta (alle kiehumislämpötilassa) johtuva jäähdytysvaikutus on suurempi ja moottori käy hieman viileämpänä, mikä on petrolimoottorin toiminalle hyväksi. |
||||
|
16.11.2015 14:13 | Heikki Jalonen | ||
| Kytkin näyttää olevan tavallinen AAR- eli Alliance-kytkin, siis amerikkalainen Janney-kytkin tai sen klooni. Ainakin oikeanpuolinen (säiliövaunun puoleinen) on lisäksi irtiliukumiselta suojattua (AAR-F) mallia. Sinä oikeanpuoleinen pesän poski jatkuu kaapparina alaspäin. | ||||
|
16.11.2015 13:49 | Heikki Jalonen | ||
| Juuri niin. Talot jäivät, mutta avaimet eivät. Muutapa taloista ei sitten enimmältään jäljellä olekaan. Asian symboliarvo on suorastaan huutava. | ||||
|
|
16.11.2015 13:45 | Heikki Jalonen | ||
| Heh. Taitaa olla moottorina Deutz MAH-tyyppi, nestejäähdytteinen (kiehutusjäähdytys) makaava 1-sylinterinen päkättäjä. Moottorin kokomerkki saattaisi olla 711 eli 6 hevosvoimaa, sitkeähköä rotua. Lieneeköhän tämä yksilö valmistettu vieläpä sodan aikaan, johonkin teollisuus- tai linnoitusponnistukseen? Ei tainnut olla mitään valmistajan lätkää nakyvillä? | ||||