Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
14.05.2015 00:17 | Heikki Jalonen | ||
| Lisättäköön tähän vielä pieni varauma: on tässä projektissa silti jotain perin kummallista. Parhaassa tapauksessa jopa jotain sellaista, josta syntyisi Suomen sotahistoriaa koskeva väitöskirja, aivan koskemattomalla aiheella. | ||||
|
|
14.05.2015 00:07 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä tässä on vielä selvittämistä, eivät osu palaset kohdilleen. Hevossaari on kuitenkin niin pieni saari, että se olisi tuommoisilla kapasiteeteilla louhittu käden käänteessä olemattomiin. Eivätkä polttoainesynteesit tarvitse sellaisia kiviä, joita Suomesta ja Heinolan Hevossaaresta löytyy. Eikä tuon järeysluokan rakennelmia tehdä pelkän rakennusvaiheen tarpeisiin, kyllä niillä täytyy olla varsinainen prosessitarve. Eri asia olisi jos tuossa syöttöpäässä olisi muutaman sadan neliökilometrin ruskohiilikenttä. Tai edes suunnaton suo. Mutta kun ei ole. Järvi tietysti on, Ruotsalainen. Josta yhteys Päijänteeseen Kalkkisten kanavan kautta. Siispä, yksi mahdollinen selitys olisi, että rakennelman ajateltu tarkoitus olisi ollut toimia laivojen tai proomujen purkukuljettimen tai vastaavan rakenteena, vesiteitse tuotavaa raaka-ainetta (puu, turve) varten. Siltikin, kyllä tässä nyt ensimmäisenä tulee mieleen pyörivän rumpu-uunin perustus. Sitäkään ei oikeastaan kuulu Bergius-IG-prosessiin jota voisi olettaa ajatellun korvikepolttoaineen tuotantoon käytettävän. Pieni kaato (2..3 astetta) materiaalin kuuluisi ominaisesti siihen, materiaalin kulkusuuntaan. Uunin käyttötarkoitus tietysti olisi silloin tietenkin syötteen hiilto, vetypitoisen prosessikaasun saamiseksi. Vaan sitten haetaan tietoa ja järkeillään. Weppi ei nyt auta vaan pitää mennä kirjahyllylle. Sieltä otetaan vaikkapa Talvitien Kemian Teknologia, osa I. Södikan painamaa. Painoksen pitää olla 2, vuodelta 1947. Painos 1 ei vielä tätä asiaa tunne, ennen sotaa ei pulatuotanto ollut vielä ajankohtaista. Sivut 207...208 antavatkin jo jotain tietoa. Puukemia Oy perustettiin Valtion hankkeena 1943. Laitoksen päätarkoitus oli tosiaan etanolin tuottaminen puuta lähtöaineena käyttäen. Etanoli on - kuten tiedämme - monien tahojen kovin himoitsema tuote. Myös Kansanhuollon. Polttoaineeksi liikenteelle. Muitakin käyttötarkoituksia kyllä tunnetaan. Siis muitakin. Kuten vaikkapa ruudin valmistus - ne luolat antavat vahvan vinkin että sellaista oli ainakin suunniteltu sinnepäin. Prosessi perustui prof. Olli Ant-Wuorisen kehitystyöhön, hän myös toimi yrityksen teknisenä johtahjana. Menetelmä perustui ns. Schollerin sokerointiprosessiin, mutta reaktioliuos pohjautui rikkihapokkeeseen - siis rikkidioksidin vesiliuokseen rikkihapon asemesta. Ja nyt ollaan ehkä jäljillä: rumpu-uuni saattaisi (tai siis sen perustuksen puolivalmis teos) olla kyseessä, vaan ei puuta tahi turvetta varten vaan kiisu-uuni, rikkidioksidin saamiseksi. Ehkäpä syötteeksi oli ajateltu jotain köyhää kiisumineraalien jätejaetta, jotain muuta kuin Outokummun arvokasta kuparikiisua jota Lappeenrannassa käytettiin rikkihappotehtaan syöteaineena. Jotain ylijäämää, jota ei voitu polttaa tavallisella (sellutehtaissa koetellulla) Lurgi-uunilla. Yksinkertaistettuna, rikkihapokeliuoksella suoritettiin selluloosan muunto käymiskelpoiseksi sokeriksi, josta ahkera hiiva käytti edelleen etanolia. Prosessi on sukua sulfiittitehtaan jäteliemen käytölle, mutta jakeet poikkeavat. Periaatteessa kyseessä voisi olla myös kuorimarummun perustus, mutta siinä olisi vähemmän järkeä: tässä prosessissa nimenomaan haluttiin hyödyntää sellaista tavaraa, joka ei sovellu sellun keittoon, siis roskapuuta. Se taas sopii huonosti rumpukuorintaan ja on oikeastaan tarpeeton vaihe tässä prosessissa. Muutoinhan laitos olisi voitu sijoittaa vaikka jonkin jo toimivan sellutehtaan yhteyteen. Kuten tämän prosessin pilottilaitos oli: se oli rakennettu Ouluun (Nuottasaareen) jo vuonna 1942. Kaiken kaikkiaan, mielenkiintoinen teollisuushistoriallinen kohde. Ilman noita paria valokuvaa näitä tiedonmurusia tuskin olisi tullut etsittyä esille. |
||||
|
|
13.05.2015 14:07 | Heikki Jalonen | ||
| Kiitos J.M. mielenkiintoisista kuvista! Tämähän onkin jännittävä saari jossa todella outoja löydöksiä! Mahtaakohan tuon pääkannattimen kompassisuunta olla noin 100° (tai pitäisikö ilmaista 10-28)? Onko tuo rannanpuoleinen pää alempana vai ylempänä kuin toinen pää? Ellei sitten ole jokseenkin vaakasuora? Jos rakenne on (ollut) kalteva, saattaisikohan mistään enää päätellä kallistuskulmaa? Selvää on, että tämä rakenne on jäänyt pahasti kesken. Valettuna on vain varsinainen pääkannatinpalkki. Sen sijaan varsinainen kansiosa on jäänyt valamatta. Tartuntaraudat palkin selässä ovat sitä varten. Samalla "säästökivet" olisivat menneet piiloon ja olisivatpa jopa toimineet vähäisenä lisätartuntana palkin ja kannen välillä. Pula-ajan normiratkaisuja. Rakenne on muutoin suhteettoman järeä (kallis ja vaikeatekoinen) ollakseen tehty pelkän pienen kivilouhimon tarpeisiin. Joko kyseessä on jonkilainen retortti- tai rumpu-uunin perustus, keskenräinen. Tai sitten ihan jotain muuta... Ja Puukemia Oy: oudon huonosti löytyy mitään mainintoja, mistään. Ja ne luolat: kyllä nyt haiskahtaa vahvasti että ollaan äärimielenkiintoisen hys-hys-sotareliikin jäljillä! |
||||
|
11.05.2015 10:52 | Heikki Jalonen | ||
| Olisiko kellään sattumalta lisää kuvia tästä erikoisesta kuljettimen rauniosta? | ||||
|
30.04.2015 13:20 | Heikki Jalonen | ||
| Lastivaunu näyttää olevan Chevrolet, vuosimalli melko tarkkaan 1930. Siis jo 19 vuotta vanha kuvaa otettaessa. Silti erinomaisen hyvässä ja ryhdikkäässä kunnossa, renkaita lukuunottamatta. Tanskassakin pula-aika vaikutti, renkaiden saatavuus oli varmaan yhä huonoa. Auto on yksityisen liikennöitsijän, taisi olla autostaan tarkka isäntä tuo M. Jensen. Nimen alla on kaiketi osoite, ehkä "Rosensg. 30". Vieläköhän Chevy on ajossa - eipä olisi ihme vaikka olisi säilynyt meidän päiviimme tuolla pidolla? Laiva on jokin Gustaf Eriksonin varustamon höyrylaiva, näyttää todella hyväkuntoiselta ja melko uudelta. Voisiko se olla S/S Kungsö (valmistui Turussa 1948)? |
||||
|
28.04.2015 15:25 | Heikki Jalonen | ||
| Hieman pitää vielä täsmentää: MAN-BW K98MC ei missään nimessä ole "vanhempaa" tekniikkaa, kuten ehkä edellisestä kommentistani saattoi joku päätellä vaan ihan tämän päivän ykkösvaihtoehtoja isommille laivoille. Sille ilmoitettu (spesifikaation mukainen) sylinteriöljyn kulutus tarkoittaa tietysti jatkuvalla täydellä teholla esiintyvää suurinta takuuarvoa. Vastaavasti, esimerkkinä Wärtsilä 20-sarjan keskinopea moottori (4...9 sylinteriä, tehoalue 800...1800 kW, 1000 r/min); 4-tahtinen turboahdettu moottori; ominaisöljynkulutus enintään 0,5 g/kWh (täydellä teholla jatkuvana). Eli, nykyaikaisella kaksitahtidieselmoottorilla öljyn ominaiskulutus näyttäisi olevan karkeasti noin kaksinkertainen verrattaessa nelitahtiseen vastineeseen. Deltic on vielä ehkä oma juttunsa: ainakaan toistaiseksi mistään ei ole tullut vastaan sen kulutusarvoja, siis ihan noin mitattuina numeroina tai testiarvoina. Hyvän Brittiläisen tavan mukaan se varmaan vuotaakin sen litran tunnissa... Summa summarum: henkilöautojen moottoreiden vertaaminen laivamoottoreihin (tai veturimoottoreihin) on melko harhaanjohtavaa myös öljynkulutuksen suhteen. Jälkimmäiset on aina mitoitettu jatkuvan nimellistehon kuormalle (tai vähintään tuntiteholle). Jos taas jostain Hinku-Vinku-Tuplakuuleri-Triplaturbosta revitään 24 tuntia 100% irti se mainoksen kehumat kilowatit (vaikkapa 235 kW) niin eihän siitä moottorista ole jäljellä kuin kupliva tinalammikko... |
||||
|
|
27.04.2015 22:58 | Heikki Jalonen | ||
| Hups sentään. 30 kW (ominaiskulutuksella 0,2 kg/kWh) = 6 kg/h vastaisi litroissa 7,2 l/h (tiheydellä 0,84 kg/l) eikä mitään 4,8... Eipä taida millään nykypäivän diesel-Volskulla mennä niin paljoa millään; viitoset ovat maantieajossa realismia (5L/100 km). Takaisinpäin laskien silloin mennään (1 h=100 km) noin 4,2 kg/h ja (ominaiskulutuksella 0,2 kg/kWh) siten keskiteho noin 21 kW. Jos öljyn ominaiskulutus olisi 1 g/kWh, olisi tuntimenekki keskiteholla sellaiset 21 g. Ja siitä 50 km/h todellisella keskinopeudella (realismia, sellaissa lukemissa oman ajotietokoneeni näyttämä pyörii) saataisiin matkaan suhteutettu kulutus luokkaa 0,42 g/km. Eli puolisen litraa per 1000 km. Kun totuus on kuitenkin paljon vähemmän, niin on todettava, että kyllä nykyajan 4t-turbo-ic-diesel päihittää vanhemman tekniikan. Sikäli kun tiedän, on maahantuojan ilmoitus Volkkarin nykydieseleiden "normaalin" öljynkulutuksen rajasta 1L/10000 km. Siis 1/5-osa edellä lasketusta. Ollaan siis suuruusluokassa 0,2 g/kWh. Oma autoni ei ole Volkkari, joten hieman mutu-osastolle mennään. Kaikki autothan ovat joka tapauksessa yksilöitä. Huollon, ajomäärän ja käytön suhteen. Silti, olisi kiva hieman kuulla juuri noiden Deevereiden MGO-moottoreiden voiteluöljymenekeistä. Sellaiselta joka on niiden kanssa pelannut käytännön työssä. Ja vertailla tuloksia laiva- tai voimalaitosmoottoreihin, jotka toimivat vakiotehoilla pitkiä jaksoja. |
||||
|
|
27.04.2015 12:58 | Heikki Jalonen | ||
| TDi Volkkarin omistajat voinevat kommentoida (karua) todellisuutta tarkemmin... (Henkilö)auton dieselmoottorin kehittämä keskiteho tavallisessa ajotilanteessa saattaisi tosiaan olla luokkaa 30 kW (vastaten polttoaineenkulutusta 6 kg/h = 4,8 l/h, ominaiskulutuksella 0,2 kg/kWh) ja Kimmon laskelma oikea. Mutta, öljy on tosiaan kulutustavaraa. Toteutuneita lukemia osannevat antaa ne, jotka Deevereiden MGO:n öljyjä tankkailevat. Vetureissakin moottorin antama toteutunut keskiteho jäänee alle puoleen nimellistehosta. Henkilöautossahan tuo arvo on kuitenkin enintään 1/3. |
||||
|
Kuvasarja: Bluebell |
27.04.2015 11:00 | Heikki Jalonen | ||
| Taitaapa jopa olla niin, että "rautatieharrastus" on keksitty Britanniassa. Josta se ei - päinvastoin kuin niin moni muu brittiläinen keksintö - ole onneksi lähtenyt pois. Hienoja kuvia. Pelkästään nuo Deltic-veturit ovat monessa mielessä ainutlaatuisia ja muutaman huomion arvoisia. |
||||
|
|
27.04.2015 10:50 | Heikki Jalonen | ||
| Kaksitahtidieselin ominaisöljynkulutus on suurempi kuin vastaavan tavallisen nelitahtisen, mikä näkyy ei-mustana savutuksena. Tämä pätee sekä tavallisempiin (täyttöaukot sylinteriputkessa-pakoventtiilit kannessa, kuten GM Detroit Diesel) tai näihin OPE-moottoreihin (vastamäntärakenne, Opposed Piston Engine, sekä täyttöaukot että poistoaukot molemmat sylinteriputkessa), joihin Napier Deltickin kuuluu. Jälkimmäisessä rakenteessa ominaisöljynkulutus on vieläpä hieman suurempi, kun sekä meno- että poistoporteissa tapahtuu voiteluöljyn sekoittumista kaasuvirtaukseen. Mäntien lakien jäähdytys hoidetaan öljyllä, jäähdytyssuihkuilla. Jäähdytysöljyä pääsee väistämättä karkuun helmarenkaan ohi, jolloin sekin joutuu huuhteluaukoille. Erikoisesti tämä koskee tietysti "ylämäntiä" eli niitä vasemman ja oikean penkin ylempiä mäntiä jotka ovat sylintereissään pohja ylöspäin. Varsinkin moottorin pidempään seisottua tästä vuodosta aiheutuu käynnistysvaiheen savutusta. Lisänä on Deltic-moottorin tapauksessa huomattava, että moottorin kolmesta kampiakselista kaksi on yläpuolella. Juuri niin, luit oikein. Napier Deltic-moottorissa kun on tavallisessa paikassa olevan alakampiakselin lisäksi kaksi yläpuolista kampikselia. Mutta ei mitään "kannen yläpuolista" sillä sylinterinkansia siinä puolestaan ei ole ollenkaan. Rakenne olisi siis lyhennettynä "DTC", Double Top Crankshafts... Yläpuolisten kampikoneistojen (kuluneessa moottorissa) voiteluroiskeiden päätyminen palotilaan on siten myös väistämättä suurempaa. Deltic-moottorissa on yksi yhteinen öljy kaikelle, ei siis erotettuja kiertoja eikä parasta optimiöljyä. Napier Deltic-moottorin syntyjuuret ovat sinänsä varsin itsestään selvät: katsokaapa netistä löytyviä monia kuvia. Mihinkähän laitteeseen tuon muotoinen moottori sopisi vallan erikoisen hyvin? Sellainen moottori, jonka tehotiheys (teho/tilavuus/paino-suhde) oli aikansa ehdotonta huippua. Voisikohan se olla jokin harmaa, veden pinnalla nopeasti liikkuva vihanpitoväline...? Mainittakoon vielä vertailun ja esimerkin vuoksi, että nykyaikaisen suuren kaksitahtidieselmoottorin (kuten MAN-BW K98MC) sylinteriöljyn ominaiskulutukseksi ilmoitetaan 0,7...1,1 g/kWh (siis suhteessa kehitettyyn tehoon ja aikaan). Arvo saavutetaan tarkoitukseen optimoidulla sylinteriöljyllä, moottorissa on erotetut voitelujärjestelmät sylintereille ja kampikoneistolle ym. "Suuri" tarkoittaa tässä laivamoottoreiden sitä kokoluokkaa, jossa sylinteriin mahtuu seisoskelemaan; parikin miestä (halkaisija 960 mm, isku 2660 mm). Arvo ei häpeä millekään tavallisemmalle pienelle nelitahti-turbodieselille. Volkkarin TDi vie suhteessa öljyä enemmän... |
||||
|
Kuvasarja: Äänekoski Ja Suolahti 24,04,2015 |
24.04.2015 23:55 | Heikki Jalonen | ||
| 10 p. Hyvä on nyt dokumentoida olevaista tilannetta. Täälläpäin on odotettavissa suuria muutoksia jo ihan kohta; parin vuoden päästä näyttää aivan toisenlaiselta. | ||||
|
24.04.2015 23:40 | Heikki Jalonen | ||
| Vasemmalla ylhäällä Brittiläisen AWS-järjestelmän (Automatic Warning System) eli yksinkertaistetun JKV-systeemin "päivänkakkara"-näyttö, osoittaen käsitettä "varo". Meilläpäin hieman oudompaa tekniikkaa. Sumuisilla Saarilla järjestelmä otettiin käyttöön noin vuodesta 1956 lähtien. | ||||
|
23.04.2015 09:40 | Heikki Jalonen | ||
| Kuvassa päällimmäisenä näyttää olevan tyhjöpumppu, tyhjöjarrujärjestelmän käyttöä varten. | ||||
|
23.04.2015 09:38 | Heikki Jalonen | ||
| Turistiradan erikoisvaatimuksia: ovat tainneet saada riittävän monta valitusta vaatteensa sotkeneilta ihmisiltä... Puskimethan ovat tehokkaat sotkimet. | ||||
|
22.04.2015 22:51 | Heikki Jalonen | ||
| Olisikohan peräti Welsh Wangarti-laadun hiiltä? Sitä parasta. Sitä jota vanha McAndrew (siinä Kiplingin hymnissä) niin kovin arvosti. | ||||
|
11.04.2015 21:13 | Heikki Jalonen | ||
| En nyt sentään. Minun tietoni eivät niissä TM:n tunnistuskisojen loppupeleissä olisi riittäneet todellisiin tietäjiin verrattuna kovinkaan pitkälle. Tutkimme tottakai kaveriporukalla niitä lehdessä olleita karsintasarjan kuvia tarkkaan ja tiukasti. Se olikin meillä tiukkaa peliä. Mutta, kyllä se silti oli jo sen perusteella selvää, että huipulle on vielä matkaa... Ja nykyisinhän ei enää kenenkään tarvitsekaan tietää yhtään mitään yhtään mistään. Kysäisee vain kuukkelista ja kaikki selviää in no time at all. Ei niin obskuuria brittiläistä pienmerkkiä, ranskalaista erikoisuutta, saksalaista poikkeamaa tai italian ihmettä olekaan etteikö heti löytyisi sataa kuvaa ja valmistenumeroiden listaa ja alkuperäisten tilaajien luetteloa ja korinveistäjien kokeiluja. Maailma on nykyään jotenkin erilainen. Varmaan parempi. Pakkohan sen on olla, onhan se niin kovasti "edistynyt". |
||||
|
10.04.2015 13:35 | Heikki Jalonen | ||
| Hmm. Selvä Frankentein M70. Elimenluovuttajana on toiminut ainakin GAZ-63, antaen oliolle kauniin keulapalansa. Umpikorin etureunan aerodynaaminen muoto on huoliteltu ja epäilemättä tarpeen niissä suurissa nopeuksissa joihin tällä vaunulla tähtäillään. | ||||
|
|
10.04.2015 13:03 | Heikki Jalonen | ||
| Täydennetään vielä edellistä hieman: edessä oleva pakettiauto on puolalainen FSC Zuk (A-05). Tuon näköiseksi se muuttui vuodesta 1963 alkaen (jos nyt oikein tulkitsin Puolankielistä esitettä...) ja jatkoi itämaiseen tyyliin samannäköisenä jonnekin 1990-luvulle. Perustuu lievästi venäläisen GAZ-tekniikan pohjalle ja vähemmän Fiat-teknologiaan, on enimmäkseen Puolalaisten oma konstruktio. Ladan takana lienee Skoda Octavia (sitä ensimmäistä lajia), 1950-luvun lopusta vuoteen 1964. Muuten melkoisen ajaton kuva. Ilman noita paljastavia autoja voisi kuvateksti hyvin olla vaikkapa: "Berliinin pikajuna saapumassa Sudeettialueen vapautettuun pääkaupunkiin Prahaan..." Ja sitäpaitsi, kun kuvaajan nimi on "Jaroslav Hasek", pitää lukijan ottaa osa vastuusta itselleen. Vaikka kyseessä ei olisikaan juuri se Sotamies Švejk'in kirjailija... |
||||
|
|
10.04.2015 12:45 | Heikki Jalonen | ||
| Tämän kuvan aikaisin mahdollinen (teoreettinen) ottovuosi on 1966. Silloin toisena oleva auto olisi ensimmäisen mallivuoden Fiat 124. Sellaisen osuminen Tsekkiläiseen katukuvaan olisi harvinaisuus, muttei mahdottomuus - ei varmasti ollut tavallisen kansalaisen auto. Lada oli Tsekissäkin sitten jo toinen tarina ja tavallisen kansalaisenkin ulottuvilla. Mutta niitä alettiin valmistaa vasta 1970. Ja juuri nimenomaan Lada 1200 tuo luultavasti on, ei Fiat 124. Etummaisena luultavasti Puolassa lisenssillä tehty Fiat 238-johdannainen. Sen vuosimalli menisi mieluimmin 1970-luvun puolelle, Fiat-esikuva esiteltiin 1967. |
||||
|
07.04.2015 14:45 | Heikki Jalonen | ||
| Tässäpä onkin mielenkiintoiset jarrusymboliikat: ep-jarruja eri lajeihin, mutta myös EBO. Suomessahan hätäjarrun ohitusta ei kaiketi ole vielä ollut missään kalustoyksilössä käytössä? |
||||
|
07.04.2015 13:44 | Heikki Jalonen | ||
| Jos kuvauspäivä (12.6.1948) pitää paikkansa päivä on lauantai. Kello on ilmeisesti noin 15.50 (jos aseman kellon oikein saa luettua) ja liikennettä ja liikkujia on enää hyvin vähän näkyvissä. Kaikilla taisi olla silloin kiire kotiin, saunaan ja pyhän viettoon kun kahden maissa töistä pääsivät. Tässä kuvassa erikoisesti huomiota kiinnittävät monessa paikassa edelleen näkyvät suuret halkopinot. Osakeyhtiö Attilan laajennusosa (nyk. Yliopistonkadun puolella) on vielä rakentamatta (rakennettiin 1955...56), koko piha on halkopinojen vallassa, samoin kuin nykyinen Tullikamarin aukio. Tuontipolttoaineiden valtakausi oli vasta edessäpäin. Onkohan tuosta vaununkääntöpöydältä sivulle menevä raide joskus yltänyt Attilalle saakka, siis kenkätehdasta palvellen? Kuvasta ei erota eikä asiasta varmuutta saa. Kiinnostava huomata, että suurin piirtein nykyisen Apteekkimaailman kohdalla on joskus ollut pukkinosturi. Lankarullakioski on edelleen paikallaan ja toiminnassa. Kuvan oton aikoihin sieltä melkoisen todennäköisesti ei kuitenkaan saanut kebapia, falafelia tai vegepurilaisia kuten nykyisin... Synkeetä ja väärää korkeintaan. |
||||
|
02.04.2015 12:59 | Heikki Jalonen | ||
| Oi noita aikoja, jolloin presidentit olivat Kekkosia, Neuvostoliitto oli ystävä ja Moskvits 1500M oli vakavasti otettava autovalinta... Huomatkaa kuljettajapatun hattuvalinta ja mustat lasit: blues ja ironia kytkeytyivät tuollaiseen asustevalintaan vasta paljon myöhemmin. | ||||
|
02.04.2015 12:54 | Heikki Jalonen | ||
| Ah noita aikoja! Linja-autoissa oli toisinaan vielä rahastajakin, toisinaan taas ei. Näkyi olleen myös Imatralla käytäntönä, että kuljettajan rahastamat vuorot eroteltiin rahastajallisista tunnuskirjaimella "E" (Etuovesta sisään). Samaa käytäntöä noudatettiin ainakin Oulussa, entäs muualla? Auto on Wiiman korittama (M68) Volvo (B5760), vuosikerta 1973, Viipurin Linja (vai olisiko Wiipurin Linja oikeampi...). Linjanumero on suorastaan proosallinen "1" ja mausteena vieläpä hieman improvisoidun oloinen lisäkilpi "Huhtasenkylään". Koululaislisävuoro ehkä? Montakohan linjaa Imatralla muuten tuolloin mahtoi tosiasiassa liikennöidä? Tosi hieno ja monisärmäinen liikennekuva! |
||||
|
26.03.2015 16:52 | Heikki Jalonen | ||
| Mahtaisikohan nosturi olla Grove TM 1075? Värien perusteella M. Sjömanin kone. | ||||
|
25.03.2015 20:06 | Heikki Jalonen | ||
| Juhana: kiitos täsmennyksestä. Lahden KABUS oli todellakin Koiviston Auton peruja ja Varkauden koritehdas tuli mukaan vasta fuusiossa juuri Kuopion Liikenteen kautta. Serkuksia siis paremminkin, semmoisesta uusioperheestä... Entäpäs jos tuo auto olisikin tosiaan tehty Petterin alustalle? Merkkilätkä sopisi oikein hyvin Bedford-logon muotoon ja tyyliin. Ja toisekseen, Scania-Vabis-lätkähän kiinnitettiin useimmiten puskuriin. Ja maskin yläpuolella vain aarnikotka tai aarnikotkalla koristeltu syylärin tulppa. Mikään jättiläinenhän tuo vaunu ei ole, ja sittenkin etupyörät piilottelevat aika syvällä korin kätköissä - niin englantilaisen pidättyvästi... |
||||
|
25.03.2015 11:11 | Heikki Jalonen | ||
| "Piiskan" (Nikolai I) aikaan vankiloita tosiaan alkoi nousta ympäri laajan Venäjänmaan kuin myrkyllisiä sieniä kylmän tihkusateen jälkeen, myös täällä Suuriruhtinaskunnassa. Ennen rautateiden aikaa tietysti pääsääntöisesti vain merkittävimpiin kaupunkipaikkoihin. Sittemmin rautateiden solmukohdat olivat loogisia sijoituspaikkoja, vankiloiden "asiakaslogistiikka" helpottui suuresti. Siksipä asemat ja vankilat niin hyvin viihtyvät keskenään edelleenkin. | ||||
|
|
25.03.2015 10:26 | Heikki Jalonen | ||
| Ooh. Tässäpä oikea kuvaherkku. Linja-auto on "hieman" vaikea pala tunnistettavaksi: taitaa olla jotain niinkin harvinaista kuin Varkauden koritehtaan korittama vaunu, vuosikertaa noin 1956...57. Tehdas oli Kuopion Liikenteen kotipaja eikä se ilmeisesti oikeastaan koskaan toimittanut muille liikennöitsijöille mitään. Nykyisen ja nyt myös entisen KABUS'in edeltäjä. Ja KABUSin kautta Linkkerin edeltäjä. Ajankohtainen merkki HSL-seudulla juuri nyt. Maskin yläpuolella mainitaan luultavasti alustan merkki, kilven pituuden ja tumman asun perusteella siinä voisi olettaa lukevan "Scania-Vabis". "Mercedes-Benz"-kilpi oli ilmiasultaan yleensä vaalea - ja Mersu oli harvinaisempi alustavalinta, varsinkin Kuopiolaisille. Jotka kyllä yleensä suosivat Volvoa. Mutta, olisiko Volvon merkkilätkä noin pitkä? |
||||
|
12.03.2015 16:44 | Heikki Jalonen | ||
| Traktori taitaa olla Mörkö-Majuri, Fordson E27 (1945-52). Lyhdyn "mörönsarvi" paljastaa. Lieköhän sitä käytetty vaunujen siirtelyyn? | ||||
|
12.03.2015 13:13 | Heikki Jalonen | ||
| Joo, jos tämä helppoa olisi niin herrathan tätä tekisivät... siis valokuva-arkeologiaa. Saattaisi tosiaan olla nro 9 pihan puoleisia siipirakennuksia. Branderin kuvassa niitä ei näy. https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005%3A000000as Semmoiset siipirakennuksethan olivat monesti pulpettikattoisia ja ikkunoita oli missä sopi olla. Palomuurinahan ne myös toimivat naapurin suuntaan ja siksi korkeampi seinä ulkopuolella. Pulpettikatto tuossa nimittäin on, muuten eivät nuo piiput näkyisi katon harjalta noin. Semmoinen talon puolikas, varsinkin sitten jos naapuri puretaan/palaa... Ja äkkiäkös muurari ja timpuri uusia ovia ja ikkunoita umpiseinäänkin aukoivat jos tarvittiin. |
||||
|
|
12.03.2015 11:01 | Heikki Jalonen | ||
| Pikaisesti kuukkeloimalla löytyi yksi Signe Branderin kuva (1907) jossa näkyvät Kaivokatu 9 ja 7, näkymä Kaivokadulle lännestä päin. Nro 9 oli aika nuutuneen näköinen puinen liiketalo, nro 7 jonkinsortin tiilimuuri. Liike-asuintalo kumminkin. Sama talo näkyy myös Timiriasevin kuvassa toisesta suunnasta. Helsingin konepaja oli melko kaukana noista rakennuksista, joten aika epätod. näk. ne siihen liittyvät. Hurjasti ovat näkymät muuttuneet noilla nurkilla nykypäivää ajatellen! |
||||
|
|
12.03.2015 09:40 | Heikki Jalonen | ||
| Kiitos! Nythän se tämäkin sijaintikysymys ratkesi yksikäsitteisesti. Olisikohan tuo mainosseinan rakennus muuten osa jotain Helsingin Konepajan rakennuksiin kuulunutta? Hyvä sijainti tuollaista seinämainontaa ajatellen joka tapauksessa. Jos rakennus on vieläpä ollut VR:n hallussa, kyseessä oli jo silloin nykyisinkin niin kovin tuttu mainostilan myyntikonsepti. |
||||
|
11.03.2015 14:21 | Heikki Jalonen | ||
| Ja venäjän kielessä on hirmuinen määrä lainasanoja ranskasta, kuten vaikkapa tsofjor (шофёр)... Auto on Daimler, luultavasti malli TE20 (1912..14) eli 20 p.s. Luultavasti senaatin tai kuvernöörinviraston kalustoa. Ei vaikuta taksilta, liian luksukas. |
||||
|
11.03.2015 13:05 | Heikki Jalonen | ||
| Herra josta Suomessa pidettiin tavattoman vähän. | ||||
|
11.03.2015 11:43 | Heikki Jalonen | ||
| Ja "pari" selattua kuvaa myöhemmin... Auto on jokseenkin varmasti Buick, vuosimalli 1920-1921. Siitä siis ensimmäinen ajoituspaalu tälle kuvalle. Ja kuvaaja (kenraali evp.) Timiriasevin kuolinvuodesta 1927 toinen ajoituspiste. Ollaan varmaan lähempänä jakson alkupäätä, auto on vielä varsin terveen ja tuoreen oloinen. Voisiko se olla jopa kuvaajan oma auto - hänhän toimi noina aikoina Veckans Krönika-lehden ja Suomen Kuvalehden valokuvaajana ja joutui siten liikkumaan työssään paljon. Kuljettaen mukanaan raskasta laakafilmikamerakalustoa, aikana ennen kinofilmin valtakautta. Jalusta varmasti myös käytössä joka kuvassa, puinen raskas tripodi tietenkin... Takana näkyvä rakennus: voitaisiinko olla jossain Sörnäisten nurkilla? Mainosseinä puolestaan ei oikein vaikuta asuintalon seinältä vaan kuuluu mieluimmin jonkinlaiseen varasto- tai teollisuusrakennukseen. Vähemmän tyypillistä ydinkeskustan rakennuskantaa siis. Mainoskohteet ovat sinänsä hajallaan varsinaisen keskustan alueella (Mikonkatu, Espa, Yrjönkatu). Olisiko seinä siis jossain (kauan sitten kadonneessa) Hämeentien reunarakennuksessa. Valistamassa kaupunkiin saapujia tarjolla olevista palveluista. |
||||
|
10.03.2015 15:08 | Heikki Jalonen | ||
| Mahtaakohan tämä olla VR Helsingin Konepajan rakennuksien loppuja? | ||||
|
10.03.2015 15:03 | Heikki Jalonen | ||
| Mutta kaivinkone tuottaa murhetta: ihan selvät Kockumin raidat olisi mökin kyljessä. Mutta kun ohjaamo on väärällä puolella... Åkerman tai Jussi-Åkerman (myöh. Fiskars)? Koneessa paikallaan kuokkavarustus, mutta myös pistokaivuvarustus on tuotu paikalle odottelemaan. Isompi työmaa edessä, ison muurin monttu ehkä? Mitäs tässä kohti nykyään onkaan? | ||||
|
10.03.2015 14:43 | Heikki Jalonen | ||
| Stenbergin rannan liiketalon (sittemmin Wärtsilän pk.) katto mainostelee Ootekolonkia. Milloinkas olette tuollaisen Neon-mainoksen viimeksi nähneet? | ||||
|
10.03.2015 14:39 | Heikki Jalonen | ||
| Saattaisikohan tämä olla otettu samaan aikaan toisen saman kuvaajan ottaman kuvan kanssa, sen asema-aukion autiuden? Silloin ajoitus olisi selvä. | ||||
|
10.03.2015 14:36 | Heikki Jalonen | ||
| Autojen puute ja kuvaajan venäläisyys (ammattimainen kiertävä kuvaaja ehkä???) vaikeuttavat ajoitusta. Asema näyttää kuitenkin jo päällepäin näkyviltä osiltaan melkoisen valmiilta. 1914? Myöhemmin sotilaita näkyisi ehkä enemmän? Ja kuvaaminen saattoi tavalliseen venäläiseen tapaan olla kiellettyä (sotilaskohde)? Tai sitten ollaankin jo vuoden 1918 jälkipuoliskolla. Tätä puolestaan tukisi myyjien kirpputorimainen valikoima. Mutta mitenkäs silloin menestyi venäläinen kuvaaja näillä kulmilla? | ||||
|
|
10.03.2015 14:25 | Heikki Jalonen | ||
| Hoo, jos minä olen... Tuon Titan-valkoisen mainoksen sanoma ja ajatus ovat ehkä tämän päivän valossa lievästi sanoen pol.ep.kor. Lieköhän vastuullinen taho vieressä mainostava O/Y Propaganda A/B? Pitänee tiedustella puhelimella, numerohan on 7540. Auton merkiksi veikkaisin Buick, tunnistuskulma hankala ja detaljit vajavaisesti esillä. |
||||
|
03.03.2015 15:52 | Heikki Jalonen | ||
| Naapurikuvassa mutten näkyy, että kuormaa tehdään kantamalla, 1 paali per mies. Paalin paino ei siten liene juuri enempää kuin korkeintaan 50 kg. Kuvan vaunussa on kuormana ehkä semmoiset 40 paalia = enintään siis 2000 kg. Melko vaatimaton kuorma siis. | ||||
|
03.03.2015 13:04 | Heikki Jalonen | ||
| Makoisa kuva tosiaan... Turvepehku taisi muuten olla melko tulenarkaa tavaraa. Ja pitkävihaisesti kytevää. Kuvassa näkyy epäilyttävä piippu, jossa on jonkinsorttinen kipinänsammutin tai syklooni. Ehkä kattilan tai lokomobiilin piippu tai voimakoneen pakoputki? Onko enää tiedossa, mikä oli VR:llä suojavaunuvaatimus (jos oli) turvepehkukuorman ja veturin väliin? Mahtoikohan kuormia palaa koskaan, joko veturin kipinästä tai muusta syystä? |
||||
|
25.02.2015 19:59 | Heikki Jalonen | ||
| Pohdittiinkin sitten H.P.:n kanssa samaa asiaa samaan aikaan. Tätä värisilmää... | ||||
|
|
25.02.2015 19:56 | Heikki Jalonen | ||
| Totta. H.P. mainitsee saatesanoissaan, että kuvat olivat kovin haalistuneita ja vaativat remasterointia. Värikorjailu on voinut vaikuttaa tuon Lätän sävyyn. Siitä huolimatta, tai sen johdosta, tuon vaunun sininen näyttää jotenkin tutulta ja oikealta. Minun värisilmäni ei kyllä tunnetusti kovin häävi ole, mutta sittenkin. Ja yksilöitähän junatkin ovat, toiset seilaavat auringossa ja toiset varjossa. Värit muuttuvat, jos alun perinkään ovat aina ihan samoja olleet. | ||||
|
|
25.02.2015 17:05 | Heikki Jalonen | ||
| Nuo värisävyt ovatkin aina vähän monisyisiä, varsinkin malliharrastajat tuntevat ongelman. Nykyisinhän VR:llä on erityinen graafinen ohjeisto, jossa on hyvinkin tarkoin määrätty muun muassa värisävyt ja niiden CMYK ja muut tiedot. Mutta milloin se lienee julkaistu ensimmäisen kerran? Vasta Sinisen Kauden jälkeen? Jos näin, niin "sen täsmälleen oikean" VR-sinisen määrittely voi olla vähän hankalaa. | ||||
|
|
25.02.2015 13:09 | Heikki Jalonen | ||
| Hoo! Siinä onkin komea rivi aitoa kotimaista Valmet-teknologiaa: Valmet-laituriauto, Valmet 500-traktori ja Dm7-kiskobussi. Kaikki melkein kuin paraatipotretissa. Olivatpa huolellisia Mikkelissä. Traktorissa on etukuormaaja, varmaankin Vilske, ehkäpä tyyppi 1300 ja harjalaite, ehkä Lankisen laitteita; kaikki kotimaista tuotantoa. Traktorin kohdalla on menossa jonkinlainen VR-sininen-väritysprojekti: etukuormaaja ja takavanne ovat jo sinisiä, muu taas normisinappia. Tai sitten nuo osat on siirretty jostain toisesta, sinisestä koneyksilöstä. Traktori on vuosimallihaarukkaa 1968..71. Ovessa koneen kalustonumero tyypillisellä VR-sinisellä; siis VR:n omaa kalustoa. Numeroa ei kuvasta pysty lukemaan, harmi. |
||||
|
23.02.2015 15:15 | Heikki Jalonen | ||
| Todella hieno työmiljöökuva, menneen maailman menoa ei ole koskaan dokumentoitu liikaa, varsinkaan tämmöisiä "ihan vaan tavallisia töitä". Vanhat konekuskit ymmärsivät myrkky-asiat hyvin. Siksipä he polttivatkin ketjussa suodatinsavukkeita, mieluimmin Punasta. Ne suodattivat kaikki myrkyt tehokkaasti ja keuhkoihin saakka pääsi vain ihan puhdasta savua... Toista oli olla töissä jossain huurukopissa, jossa tupakinpoltto oli palovaaran takia pannassa. Vaikkapa mätkimässä kiinni aluslevyjä. Käsipelissä, kuten sarjan toisessa kuvassa tehdään. Ja mestari vaanimassa koko ajan, että moskula heiluu ja tupakit eivät röyhyä. |
||||
|
22.02.2015 17:40 | Heikki Jalonen | ||
| Tunnistus onkin vaikea. Mielestäni kuvan autossa on kuitenkin keskeltä alaspäin vekattu nokkapelti, joka oli vain R8:ssa. Kympissä se oli suora ja lisäksi suhteessa pidempi, tavaratila oli suurempi. Kympissä oli lisänä kyljessä melko näkyvä lista, jota kuvasta ei pysty erotamaan. Meillä myydyissä kympeissä oli luullakseni aina suorakaiteenmuotiset ajovalot. Ovet ja katto olivat molemmissa samankokoiset ja -muotoiset. Toisekseen, R.K. mainitsee, että auto oli ostettu Pinninkadun itäpuolelta 1967. Ilmeisen käytetynä, eihän siellä mitään Renaultin piirimyyjää ollut. Vanhinkin kymppi olisi silloin ollut vasta parivuotias, luultavasti siis vielä merkkiliikkeen vaikutusvallan piirissä. Kasihan esiteltiin jo 1962 joten sen kanta oli jo tuolloin huomattavasti suurempi ja tarjolla olevat myynnit monenlaisia. |
||||
|
|
22.02.2015 12:45 | Heikki Jalonen | ||
| Niin, Renault 8. Kuvasta on mahdoton tyypittää tarkemin, pitäisi nähdän enemmän keulan suunnasta. Oliko pelkkä 8 vaiko tuplalamppuinen 8S vaiko peräti (siniseen väriin vihjaava) lekendraarinen G... Viimeksi mainitun kulkuhalut olivat kuuluisat ja aivan omissa sarjoissaan muihin nähden. Tyypistä riippumatta, tuossa Renault-korissa olivat ovien lukot kerrassaan täydellisen naurettavia: lukkotelkenä oli joutava pieni muovinen (!!!) segmentin tapainen. Se ei edes kulumattomana pitänyt ovea luotettavasti kiinni, kuluneesta nyt puhumattakaan. Ja kun kori oli muuten melko paperia ja joustavan notkea origami, eipä ollut ihme että ovet pomppivat auki vähänkään terävämmän röykyn sattuessa. Tai vanhemmiten kuskin oven avaamiseen riitti pelkkä kaartaminen oikealle... |
||||
|
19.02.2015 16:53 | Heikki Jalonen | ||
| Eiköhän tuon senkkauksen tarkoitus ole lukita laakerin vuori paikalleen sekä sivusuunnassa että pyörimisen suhteen. Tässä kuvassahan laakerin valkometallivuori on paikallaan ja kanki valmiina asennettavaksi. On siis tehty viimeisenä työvaiheena prässillä painamalla, vastaava kolo on tietysti koneistettuna kangen silmän sivussa. Ennen senkin prässäystä laakerin vuori on tietenkin puristettu paikalleen ja avarrettu oikeaan mittaansa. Huomatkaapa, että avarruksen työstönaarmut kulkevat samalla syötöllä myös senkatun kohdan pohjalla. Laakerin kuormankantokyvyn kannalta tuolla ei ole kovin suurta merkitystä tuossa paikassa. Voitelua tuommoinen potero varmasti vain parantaa, jakaa voitelun melkein koko kammentapin leveydelle. Samanlainen senkki saattaa olla muuten myös (tässä kuvassa näkymättömissä) silmän yläpuolella. Ratkaisu on melko varmasti aika koeteltu, sadan vuoden ja miljoonan laakerin kokemuksella. |
||||
|
19.02.2015 13:13 | Heikki Jalonen | ||
| Niinhän asia tietenkin onkin, kiitos täsmennyksestä. Nuo irtoperät eivät tietenkään ole edes kytkettyinä toisiinsa, vaan ruuhka-ajan lähestyessä saapuva vaunu käy sieltä nyppäämässä itselleen lisäkapasiteettia jonon päästä. Onko kellään enää tietoa, monellako vaunulla Turun linjan 2 arkipäivän vuorokiertoja hoidettiin? Miten ruuhkaperät liikkuivat, oliko kaikille linjan vaunuille sellainen saatavilla? Tämä perävaunujen käyttö raitioteillä on nykyisin jo melkoisen eksoottista touhua, ainakin Suomessa. Jo naapurissa eri juttu. |
||||